Eteenpäin mennään...

Mitäs me! Pentu kasvaa ja vilkastuu päivä päivätä. Tilaa ollaan isonnettu jo urakalla kun toinen saa oikein kunnon juoksuhepuleita, varsinkin heti aamusta ja illasta ;). Ensimmäinen madotuskin on suoritettu vaikka saatiin hieman miettiä miten sen nyt kitusiin saisi. Pikkuneiti ei oo vielä niin innostunut lisäruokinnasta vaan oman emän maito maistuu vielä kaikkein parhaimmin. Muska vaan viihtyy vähemmin ja vähemmin pentuhuoneessa joten maitoakaan ei heru koko ajan. Joka päivä ollaan totutettu pikkuneitiä "isojen" koirien sapuskaan.

Merrin kanssa oltiin sunnuntaina Kuopiossa ACEn Super treeneissä. Tauko oli jälleen tehnyt tehtävänsä ja oli pientä haparointia muutamissa kohdissa. Pääsääntöisesti radat menivät hyvin, mutta onneksi sitä treenattavaakin löytyi. Nyt alkaa olla innostusta palata jälleen hallille treenaamaan kun tietää mitä treenata. Valmentajille annettiin oikein kunnon pähkinä sillä paljastettiin se meidän suurin ongelma eli kepit. Annettiin Merrin tehdä virhe kepeillä ja mitä seuraa kun sitä ruvetaan korjaamaan. Tilanne vaan pahenee ja pahenee. Meillä taitaa olla keppien uudelleen opetus edessä mutt odotetaan nyt maltilla mihin tulokseen meidän valmentajat tulevat. Onneksi meillä riittää muutakin treenattavaa ja vahvistettavaa joten ei tylsää tule! Kiiakin pääsee tekemään samoja treenejä niin saadaan samalla neitikin jälleen iskuun.

Oli kyllä kiva päästä pitkästä aikaan kunnon treeneihin missä sai oikeasti antaa mennä. Välillä tuntui ettei aina tiennyt mihin sinkoilla kun kroppa on väännössä toiseen suuntaan ja jalat toiseen ja vielä kädetkin ja pääkin pitää saada balanssiin. Tätä me ollaan kaivattu :)!!!

Vielä kun saisi treeni paikan kuntoon niin avot! En enää tykkää treenata/kisata kylmissä halleissa. Ei sen takia ett minulla nyt olisi kylmä mutt yksinkertaisesti siitä syystä ett

• koiran pitäminen lämpimänä on todella vaikeaa
• esteet keräävät kosteutta -> liukkaus

-> loukkaantumisriski kasvaa roimasti!!!

Viime aikoina olen törmännyt moneen tarinaan missä on jouduttu jättämään agikoira ennenaikaiselle eläkkeelle lajista ja toivotaan parasta että koira pystyy elämään normaali elämään ilman kipuja. Monissa lajeissa on riskejä ja agilityssäkin on omansa. On paljon asioita mitä pitää ottaa huomioon kun lajia lähtee harrastamaan... Linkitän yhden blogi kirjoituksen aiheesta... Eli Tämän tarinan päätös!

Törmäsin yhteen YouTube videoon missä 16 vkoa vanha pentu harjoitteli jo pujottelua! Aaaarghhhh! Ymmärrän kyllä että lajiin kuin lajiin pitää tutustua jo pennusta asti mutta silloin kyllä pitää tietää mitä tekee. Pitää ottaa huomioon lajin rasittavuus ja pennun kasvuprosessi. Agilityssä A sekä kepit ovat sellaiset esteet että kyllä ne kannattaa jättää sinne lähemmäs vuoden ikää... Mikä ihmeen kiire ihmisillä on saada vielä keskenkasvuinen koira jo nopeasti kolmosiin tai arvokisoihin! Koira kasvaa ja kehittyy kahteen ikävuoteen asti! Tästä aiheesta voisi pitää vaikka miljoona luentoa mutta en ala itse siihen nyt tässä. Ehkä seuraavassa postauksessa sitten ;)

Otetaan loppuun vielä muutama kuva sunnuntain valmennuksesta ;)

Nesteytys kuntoon...

 Iloinen mieli ja radantarkastelua rennoin mielin :)

Hyvää treeni-intoa kaikille ja olkaa varovaisia, turvallisuus ensin! Näin kaikilla on parempi mieli!

Viikko eteenpäin

Jälleen on vko vierähtänyt ja mitäpä sitä ollaan saatu aikaiseksi! No ainakin lomailtu, ihmetylty kun pikkuneiti kasvaa huimaa vauhtia, suunniteltu bisneksiä ja pohdittu tulevaa!

Pikkuneiti siis täytti eilen 2 vkoa! Nyt on silmät auki joilla näkee maailmaa. Maailma on ihmeellinen paikka mitä pitää tutkia haparoivilla askelilla. Joskus otetaan nokoset ja nautitaan maitobaarin antimista. Joskus riidellään kun joku ei miellytä eikä saada tahtoaan läpi. Kuviakin ollaan otettu sekä hieman videon pätkää. Neiti pääsi vkopäivänsä kunniaksi myös manikyyriin kun leikattiin ekan kerran neidin kynnet. En oo kyllä koskaan leikannut noin pieniä kynsiä ;).

Ens vkolla aloitan 3 vkoa kestävän Yrittäjyyskoulutuksen! Jos sen aikana saisi paljon arvokasta tietoa sekä viimeisetkin palaset loksahtaisivat kohdalleen. Starttiraha-hakemuksen olen jo lähettänyt mutta pitäisi vielä tehdä liiketoimintasuunnitelma, jotta päätöksen saisi. Oon paljon miettinyt ja pähkäillyt monia vaihtoehtoja ett mikä olisi paras ja kannattavin vaihtoehto toteuttaa bisnestä; vuokratako oma toimitila vai toimisiko jonkun muun tiloissa, vai ostaisiko jopa sellaisen kiinteistön mikä toimisi kotina sekä liiketilana! Eniten kallistun kuitenkin tuon jonkun muun tiloissa toimimiseen eli maksaisin proviikan tilan haltijalle.

Oon niin haaveillut pitkään muuttamista maalle missä saiasi asua aivan omassa rauhassa sekä koirat saisivat kirmailla pelloilla ja metsässä, ja saisi lenkkeillä ilman hihnoja. Tarkoituksena olisi myös saada agilityyn pieni harjoittelupaikka, kenttä ulos ja talvea varten pieni tila sisätiloihin ettei tarvitsisi aina lähteä oman seuran halliin treenaamaan pikku-tekniikkajuttuja! Oon jo pyöritellyt muutamia vaihtoehtoja mitä on ollut myytävänä. Kunhan ekaksi saadaan bisnes kuntoon ett sais edes lainaa oman talon ostoon!

Ja mitä tulee agilityyn niin onneksi vkon päästä päästään taas askel eteenpäin tämän kevään harjoitteluja ajatellen. Ens su eli 9.2. on ensimmäinen valmennuskerta ACE SUPER ryhmässä. Kevään aikana 6 valmennuskertaa toukokuun loppuun asti, aina 3 vkon välein. Tätä me ollaan ootettu Merrin kanssa. Harmittavasti OJn piti aloittaa kanssa oma treeniohjelma tässä kevään aikana mutta se ei nyt toteutunutkaan. Nyt joudutaan menemään hieman kauemmaksi oppia hakemaan. Pääasia että sitä nyt jostain saadaan!

Tarkoituksena on myös käydä muillakin ulkopuolisilla kouluttajilla sekä nyt vihdoin ja viimein laatia se harjoitusohjelma treenejä ajatellen. Kisoja ollaan kans katseltu mutt pitää vielä tarkastella tarkemmin päivämääriä ettei tule päällekkäisyyksiä! Jos vaikka saatais molemmille harmaille ne sm-nollat kasaan! Mm-karsintoihinhan me ei olla menossa, sillä ei todellakaan lähdetä Rovaniemelle kun ei ole mitään mahdollisuuksiakaan päästä joukkueeseen. Ei ihan painita samassa sarjassa! Meillä on pieniä suunnitelmia suunnata Ruotsiin serti jahtiin kun viime kerralla jäi niin harmittavan lähelle se Merrin serti! Merri nyt tietysti jatkaa serti jahtia myös täällä ihan koti Suomessakin ett jos vaikka herrasta saatais valio tänä vuonna!

Maalla virkistäytymässä!

Tänään päästiin harmaiden kanssa pitkästä aikaan käymään maalla! Kyllä olikin virkistävää käydä aamulenkki pelloilla ja järven rannalla koirien juoksennellessa vapaana!

Muska ja pikku prinsessa jäivät kotivahdiksi! Pikku neiti on kasvanut todella vauhdilla ja Muskakin viettää nykyään osan aikaansa "aikuisten" seurassa. On kuitenkin tarkka ettei kukaan ylimääräinen mene pentuhuoneeseen ;). Saa nähdä milloin vahtiminen loppuu ja Kiia pääsee oikeasti tekemään tuttavuutta pikku prinsessaan!

Tämä pentu tuli kyllä otolliseen saumaan kun itse olen ollut parisen vkoa kotona töitten loppumisen takia. Nyt olisi tarkoitus aloittaa yrittäjyys; starttiraha hakemus on laitettu vetämään ja odotellaan tietoa pääsenkö ens vkolla alkavaan, 3 vkoa kestävään yrittäjyyskoulutukseen! Asioita ja ideoita ollaan pyöritelty päässä! Toimitiloja ollaan jopa käyty katsomassa mutta ne eivät olleet sopivia! Toimitiloja etsitään edelleen että päästään kunnolla toteuttamaan itseämme! Eiköhän asioilla ole tapana järjestyä! Onneksi minulla on ympärillä ystäviä ketkä ovat auliisti auttamassa ja neuvomassa jos tarviin! Aivan ihanaa! Mikään ei voita kunnon tukiverkostoa!

H. Sinisen Tuulen Tytär

Muskan ja Vindin trikkityttö syntyi lauantaina 18.1.14!

Tässä hän on!

Pentu syntyi 60.vrk:lla, syntymäpaino oli 247g.

On jo alusta asti osoittautunut oikeaksi tarmopesäksi ja omanarvon tuntevaksi. Paino on noussut koko ajan kun nukutaan ja syödään säännöllisesti! Jos Muska tönii pentua niin siitä osoitetaan äänekkäästi mieltä!

Lauantaiaamuna lämmöt olivat 37,0 ja edellisenä iltana olivat kanssa aika alhaiset. Arvelin ett lämpöpiikki oli ollut aikaisemmin aamuyöstä. Varmennuksen siitä näki käytöksestä kun aamuyöstä oli jo alettu petaamaan sohvalla ja aamun mittaan siirryttiin laatikkoon. Supistukset alkoivat sitten klo 11 maissa. Tiesin että iltapäivällä on h-hetki. Ja näinhän siinä kävikin. 

Muska synnytti "pikku"mustan (247g) heti klo 15 jälkeen. Hieman oli punnertamista kun neiti syntyi ilman kalvoja, mutta onneksi sentään oikein päin. Kyllä käytiin pihalla, pakkasessa, kävelemässä, jotta saataisiin tehostettua työntöjä. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin vaikka hieman jännitin. Olin siis yksi koirien kanssa kotona, mutta onneksi puhelimen päässä oli toinen shelttikasvattaja Maija. Olin jo varoittanut Maijaa ett soittelen sitten hänelle ja pyydän apua jos hätä tulee. Kiitos Maija tuesta ja kannustamisesta! Sekä suuret kiitokset Liisalle kuka tarkasti Muskan vielä sunnuntai-iltana että kaikki on kunnossa ;)!

Pari päivää tässä nyt ollaan ihmetelty ja pikku hiljaa alkaa uskoa siihen että tästä tulee jotain. Pentu syö itse ja paino nousee, Muska hoitaa pentua ja syö/juo itsekin hyvin. Pientä ripulia on nyt ollut eilisestä, mutta toivotaan senkin menevän kohta ohi. Onneksi Muska on sen verran kiltti että lähtee pesulle suihkuun kiltisti ja jaksaa odotella ilman suurimpaa paniikkia että pääsee takaisin pentunsa luokse. Kiire sinne kyllä on mikä on aivan tervettä :). Pentuhuoneeseen olisi kyllä toinenkin menijä mutta Kiia ei nyt sinne ole tervetullut! Pitää hieman odotella että pentu kasvaa ja Muskan vartioimisvietti hälvenee! Merri ei haittaa vaikka herra ei nyt olekaan kiinnostunut pennusta. Se on kyllä jännä miten urokset saisivat tulla ja mennä mut toiset nartut ei!

Tammikuun pakkaset toivat hieman ylimääräistä haastetta, sillä vanha rintamamiestalo ei todellakaan ole suunniteltu tehokkaaseen lämmitykseen! Oli nimittäin tarkkaan mietittävä miten me saadaan pentu pysymään mahdollisimman lämpimänä kun ei meillä ole lattialämmitystä kuin pelkästään suihkutiloissa. Ne nyt eivät tulleet kysymykseenkään kun ne ovat ihan alakerrassa ja todella kaukana meidän normitiloista. Piti miettiä ett mikä on meidän talon sydän... ja vastaushan oli vanha kunnon tulikivi-uunimme. Se toimii meidän keskikerroksen lämmönlähteenä joten sen läheisyydessä on kaikkein lämpimintä! No sinne sitten ruvettiin suunnittelemaan...

Pois lattian rajasta koska lämpö nousee ylöspäin. Joten piti nostaa häkki ylös. Eka vuorokausi vietettiin aivan uunin kyljessä kiinni mutta toinen vuorokausi menikin uunin edessä. Siinä on lämmintä mutta ei aivan tukahduttavan kuumaa. Muska ei oikein nauttinut kun lämpötila hipoi 28 astetta. Nyt häkki siis on uunin edessä sohvan päällä joten Muskan on helppo kulkea sinne ja pois. On meillä laatikkokin mutt Muska on aina ollut aika sähäkkä liikkumaan ja häkissä se on tottunut olemaan pentuaikoina sekä reissussa. Se on sen turvapaikka. Häkissä ollessaan pystyn säätelemään sen liikkumista ettei vaan lähde ryntäämään mihinkään suinpäin. Muska on kyllä ollutkin oikein tyytyväinen ja kuin kotonaan häkissä pentunsa kanssa. Metallihäkin jouduin alkuperäissuunnitelmista poiketen ottamaan käyttöön sillä sinne menee paremmin lämpö. Oon nimittäin ollut lämpömittarit ojossa joka paikassa kun olen suunnitellut ja mittaillut parasta ratkaisua. Kohta saadaan vaihdettua kevythäkkiin mikä on "turvallisempi". Siinä ei nimittäin ole noita välejä kaltereissa! 

Uunihuoneemme on oikea linnake tai ehkä enemmänkin bedueeniteltta ;). Verhot ikkunoissa ja koska ovia ei ole niin verhoilla ja muilla kankailla ollaan vuorattu kaikki oviaukot pitääksemme viileän ilman poissa. Onneksi tämä on aika hyvin toiminut! Uunissa on tosissaan tuli joka päivä, joskus jopa kahdesti! Nyt huoneessa lämpö pysyy siinä 24-27 astetta! Muska on onneksi jo tottunut korkeampaan lämpötilaan joten sekin nukkuu useasti rauhallisesti häkissä! Ja mikä parasta niin pentukainenkin köllöttelee siellä ihan itsekseen eikä hae koko ajan emänsä lämpöä. Maitobaarissa vieraillaan tietysti säännöllisesti :)!

Vaikka odotukset olivat että Muska olisi kantanut hieman enemmänkin pentuja ja yksi oli pieni pettymys, niin silti oon onnellinen siitä että tämä ainokainen on oikein hyvinvoiva ja terhakka pieni sheltin alku. Niitä merlejä jäin kaipaamaan kun ne nyt vaan ovat niin ihania ja tietysti kun Vind oli isänä! Uskon kuitenkin että tästä neidistä tulee oikein näppärä! Nyt vaan annetaan ajan kulua niin tiedetään paremmin!

Urheilukoirahieroja

Viime sunnuntaina siitä tuli totta! Nyt vihdoin ja viimein minusta tuli urheilukoirahieroja :)!

Takana on paljon ajettuja kilometrejä (5x670km), monta tuntia opiskelua niin lähiopetusvkonloppuina kuin kotonakin keittiön pöydän ääressä, harjoitushierontoja sekä paljon euroja! Mikään ei ole ilmaista, mutta onneksi kaikkea ei voi mitata rahassa! Kaikki tieto on kyllä ollut eurojensa arvoista!

En voi muuta todeta kuin sen että miten paljon on ollutkaan hyötyä ihmispuolen anatomian ja fysiologian tankkaamisesta; nimet ja latinalaiset termit ovat olleet entuudestaan tuttuja! Ei mennyt arvokasta aikaa uuden oppimiseen vaan pystyi keksittymään ihan toisella tavalla asioihin. Eniten aikaa ja vaivaa oli erilaisten tapausten hahmottamisessa! Onneksi meillä on hyvät ja arvokkaat luentomateriaalit mihin voi aina turvautua ennenkuin asiat alkaa tulla selkäytimestä. Näin valmistumisen jälkeen alkaa vasta se todellinen oppiminen... Työ opettaa!

Viime vkonloppu oli jotenkin niin jännää aikaa! Loppukoe raastoi hermoja kun oli niin epävarma omasta suorituksesta. Illalla oli vielä näyttökoe mutta se onneksi meni kuin vettä vaan. Sen verran iskostunut liikemuistiin eri otteet ja venytykset. Onneksi meillä oli mielenkiintoisia aiheita niin jaksoi vielä malttaa istua luennoilla! Saatiin lisää arvokasta tietoa esim. lisäravinteista, ravinnosta, Tellington metodista ja monesta muusta aiheesta!

Kaikki vkonloput olivat kyllä aivan mahtavia! Tutustuin jälleen ihaniin ihmisiin, mutta aivan erityiskiitokset Pialle!!! Ilman häntä vkonloput olisivat olleet paljon totisempia ja tylsempiä! Kyllä me tullaan vielä pitämään yhteyttä monellakin saraa!

Suuret kiitokset myös Suomen Eläinterveydenhuolto-opiston urheilukoirahieroja-koulutuksen opettajille Sarille, Heidille sekä Jounille! Liputetaan uusille urheilukoirahierojille!!!

P.S. Nyt alkaa tulevaisuuden työllistymisen suunnittelu. Edellisen vkonlopun jälkimainingeissa sain vahvistuksen siitä mitä haluan tehdä ja ensi töikseni otinkin pariin hlöön yhteyttä mitkä jakoivat nämä minun ajatukseni ja toiveet. Meillä on suunnitelmia ja toivon hartaasti niiden toteutuvan. Vielä en voi paljastaa mistä on kyse mutta pidetään peukkuja ett kaikki menee hyvin. Kyllä ne sitten paljastuu :)!

P.P.S. Olemme jäämässä asumaan Lappeenrannan lähettyville. Emme ole muuuttamassa pk-seudulle!

Startti uuteen vuoteen!

Juuri ennen uutta vuotta piti käydä testaamassa treenimielessä uusi kisahalli Lahdessa eli Villähteen agility urheilijoiden (VAUn) mesta. Itse kisakenttä oli todella hyvä; ihanan kimmoisa pohja ja valoisa tila. Muuten halli ei ihan sytyttänyt kun betoni pohja ja seinät mitkä keräsi kosteutta. Onneksi ei ollut kuin nollakeli niin tarkeni suhkot hyvin. Kiiakin vietti vapaa-ajat autossa!

Meidän oli aluksi tarkoitus kisata kaikki kolme starttia mutt kahden agiradan HYL tulokset eivät niin innostaneet jäämään vikalle radalle. Varsinkin kun radat oli myöhässä ja seuraavana päivänä odotti aamuherätys taas ennen kukonlaulua. Tuomarina hääri Anne Viitanen!

Uusi vuosi vietettiin hyvin syöden ja ulkoillen. Raketit ja paukkeet eivät haitanneet meidän illanviettoa ja hyvin saatiin nukuttua. Onneksi seuraavan päivän työpäivä oli sen verran easy joten sai kerättyä voimia vkonlopun koulutukseen. Eli siis Dobo koulutusohjaaja koulutukseen!

Kiian kanssa lähdettiin jo pe iltapäivänä pk-seudulle. Reissattiin niin Espooseen, Vantaalle kuin Vihtiin! Tuli nähtyä tuttuja vuosien takaa kuin hieman tuoreempiakin. Oli kiva nähdä Tiltua kuin Piakin :). Pia, me tosin nähdään myös tulevana vkonloppuna ;). Yö vietettiin toisen Piian luona Vihdissä, tai oikeastaan hänen agilityhallilla. Aivan uskomattoman ihana paikka; lämmin, valoisa ja hyvä pohja! Suosittelen kaikille Vihdin lähellä ja hieman kauempanakin asuvia käymään siellä! Lisätietoja saa Piialta sekä osoitteesta  http://www.sudenpentu.com/ Kiia rakastui halliin vaikkei päässytkään siellä pahemmin kaahailemaan. Tottakai nyt piti muutaman kerran ottaa esim keinu ettei toinen nyt ollut myrtynyt!

Onneksi vkonloppuna päästiin muutenkin hommiin kun vietettiin päivät Koirakoulu Kompassissa Dobo koulutusohjaajakurssilla! Kiian kanssa löydettiin heti mieleistä seuraa kun valtasimme takapöydän Katjan eli tuttavallisemmin Gabin ja hänen shelttinsä Rudolfin "Ruffe" kanssa. Juttua taas riitti enemmän kuin laki salli ja välillä saatiinkin hieman paheksuvia katseita vaikka yritimme puhua hiljaa :). Tapasin muutenkin aivan ihania ihmisiä joiden kanssa ajatukset kulkivat kyllä niin yksiin!

Aika meni kuin siivillä kun lajin kehittynyt Camilla Peura luennoi meille koko lauantaipäivän. Välillä kävimme käytäntöä läpi dobo-pallojen kanssa. Sunnuntaina meillä oli myös luento koiran kivusta eläinlääkäri Sanna Malkamäen toimesta sekä ihmisten treenaamisesta personal traineri Samuli Peuran ajatuksin. Iltapäivästä Kiiakin pääsi sitten tositoimiin eli tutustumaan Dobon salattuun maailmaan :)

Kuvat on kuvannut Katja Gabriella Pietiläinen!

Ahne!!!

 Taitava tyttö!

Mukana myös teorialuennoilla!

Sheltti yhteistyötä

Kiia oli kyllä aivan mainio Dobo-kaveri! Ei välittänyt ympärillä olijoista, tykkää touhuilla, on helppo motivoida ja on ahne :). Kiiasta tulee kyllä tulevaisuudessa minun ykkös työkaverini sillä sen kanssa on vaan niin helppo työskennellä. Tottakai muutkin tulevat tuuraamaan sillä eihän Kiiaa voi liikaa rasittaa.

Tulevana vkonloppuna on viimeinen kerta Virroilla urheilukoirahierontaa. Edessä olisi näyttö sekä loppukoe! Hieman on ollut motivaatio hakusessa kun oon jo niin suunnitellut tulevaisuutta. Jos kaikki menee nappiin niin hyvä että maltan odottaa! Edessä on nyt enää ens vko työsuhteessa, sen jälkeen alkaa arki yrittäjyyden!

Pidetään peukkuja!

Tilinpäätös vuodelle 2013

Eletään jälleen vuoden viimeistä päivää joten on aivan pakko hieman kertailla mitä kaikkea sitä onkaan tapahtunut vuoden sisällä. Paljon kaikkea pientä...

Opiskelu
Suurin sysäys tälle vuodelle oli kun aloitin hierojaopinnot Vierumäellä Suomen Urheiluopistossa heti tammikuun alussa. Asuin koululla viikot ja koirat olivat äitini hoivissa Lappeenrannassa. Suuret kiitokset hänelle koirieni hoidosta! En halunnut koiria mukaan vieraaseen paikkaan kun koulupäivät olivat pitkiä ja työntäyteisiä. Itsekseni pääsin paremmin opiskeluelämään kiinni ja sisään porukkaan. Meillä olikin tosi tiivis ja yhtenäinen jengi :).

Vierumäellä opiskelun jälkeen halusin vihdoin ja viimein toteuttaa jo 5 vuotta sitten kerran aloittamani koirahierojan opinnot. Hain Suomen Eläinterveydenhuolto-opistoon urheilukoirahieroja-linjalle ja pääsinkin ryhmään. Olin kuullut ja lukenut kurssista todella positiivistä palautetta joten uskalsin sijoittaa rahani kyseiseen paikkaan. Nyt meillä on enää vain viimeinen kerta jäljellä loppukokeineen ja näyttöineen niin sitten olenkin valmistunut urheilukoirahierojaksi. Pystyn hoitamaan sekä koiria että heidän omistajiaan :).

Moni on ihmetellyt miksi olen valinnut tällaisen reitin hankkiakseni itselleni ammatin. Opiskelin amk:ssa fysioterapiaa sillä halusin eläinfysioterapeutiksi. Koulutus ei kuitenkaan ollut itselleni sopivaa amk:ssa sillä olen enemmän tekijä kuin teoreetikko. Haluan tehdä asioita enkä vaan istua luennoilla. Muutenkin ihmispuolen fysioterapia ei kiinnostanut niin paljoa että olisin pystynyt kärvistelemään koulutuksen läpi. Ja onni onnettomuudessa... Vaikka olisin selviytynyt tutkinnon läpi niin ei minusta siltikään olisi tullut eläinfysioterapiaa. Ei ainakaan käden käänteessä. Erikoistumiseen tarvitaan työkokemusta ihmispuolen fyssarin hommista sekä kokemusta niin koirista kuin hevosista. Hevoset kattavat kuitenkin noin puolet koko erikoistumisen sisällöstä joten ne ovat todella merkittävässä osassa. Olenhan minä nyt hevosilla ratsastanut ja hieman tallilla pyörinyt, mutta en nyt voisi sanoa että olisi niin paljon kokemusta ett niillä olisi tutkintoon päässyt.

Työ
Olen reilun 10 vuoden aikana tehnyt töitä ja opiskellut vuoronperään. Olen tehnyt paljon asiakaspalvelutyötä joten ihmisten kanssa työskentely on luontaista minulle. Tulen jatkossakin tekemään työtä missä vaaditaan kommunikointia ihmisten kanssa, mutta tällä kertaa se tulee olemaan aivan erilaista. Nyt saan liitettyä koirat työhöni mikä on aivan mielettömän ihanaa. Työ ei todellakaan tunnu työltä!

Tammikuussa minua odottaa hyppy tuntemattomaan kun aloitan itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisen. Hieman jännittää kuinka tämä itseni työllistäminen lähtee käyntiin kun tähänkin asiaan liittyy vielä muutamia muuttuvia tekijöitä. Uskon kuitenkin että sitkeydellä ja yrittämisellä tästä tulee jotain. Suunnitelmia on jo vaikka kuinka kunhan vaan saan ne toteutettua :)

Agility
Opiskeluni Vierumäellä aiheutti välivuoden tavoitteellisessa agilityn harrastamisessa. Olin vkot Vierulla ja vain vkonloppuisin kotona käymässä. Oli hankalaa saada ahdettua lyhyään aikaan jotain järkevää vaikka sitäkin yritettiin. Merrin kanssa treenattiin aina kun oli vain mahdollista mutta se ei riittänyt hoitamaan keppiongelmaa pois. Kisasimme kevättalven aikaan aika ahkerasti ja saatiinkin onnistumisia aikaiseksi (A-sert sekä H-sert) mutta Merrin keppiongelma söi motivaatiota todella paljon. Pääsiäiskisojen jälkeen löin hanskat tiskiin ja päätin laittaa herran jäähyllä koko lajista kun ei ollut aikaa perehtyä ongelmaan. Olin joskus jopa todella turhautunut kun oli pakko jättää itselle tärkeä asia taka-alalle ja keskittyä opiskeluun.

Kiialla oli onneksi perusasiat sen verran kunnossa että pystyin luottamaan siihen aika hyvin. Tauko teki kuitenkin sillekin tepposet aina välillä ja virheitä sattui. Arvokisoihin lähdettiin todella pienellä treenillä ja se hieman näkyi meidän tekemisessä. Koska tiedostin tilanteen niin pystyimme lähtemään radoille ilman minkäänlaisia paineita.

Meillä oli tavoitteita tälle kuluvalle vuodelle; Kiiasta Agilityvalio, SM kisoissa jatkoon karsintaradalta sekä MM-karsinnoista jatkoon seuraavalle päivälle! Nämä kaikki toteutuivat :)! Voin siinä mieleen olla kuitenkin ylpeä meistä kun saavutimme nämä kaikki vaikka lähtökohdat eivät olleet kovinkaan hyvät treenaamattomuuden takia! Ajatus leijuu väkisinkin mielessä että kuinka hyvin meillä olisi voinut mennä jos olisimme pystyneet treenaamaan yhtä tehokkaasti kuin edellisenä vuotena! Sitä nyt on turha jossitella!

Edellisenä vuonna Kiian arvokisanollat olivat jo hyvissä ajoin kerätty kasaan... No, nyt meillä on ollut haparointia ilmassa kisoissa ja tupla uupuu vieläkin. Taas turhautuminen nostaa päätään kun motivaatio on kadonnut täysin itsenäisestä treenaamisesta. Tulevaksi vuodeksi on suunnitelmia treenejä ajatellen ja odotan niitä innolla... Jos siten saisi taas tämän treeni-innon palaamaan!

Oma paikka
Kun aloitin opiskelun amk:ssa keväällä 2011 niin silloin muutettiin koirien kanssa Savonlinnaan. Kun sain siirron sieltä Lappeenrantaan niin olen asustellut äitini kanssa kahdestaan omakotitalossa. Koirat ovat kyllä tykänneet kun on tuttu paikka ja iso piha, mutta itse on tuntuvat jo hieman ahdistavalta kun ei ole omaa paikkaa. Tänä vuonna se on todella korostunut kun olin keväällä vkot Vierumäellä ja nyt syksystä lähtien säännöllisesti vkonloput Virroilla urheilukoirahierojaopinnoissa.

Kun saan valmistumispaperit kouraani niin silloin pääsemme koirien kanssa hommaamaan meille oman kämpän pitkästä aikaa kun ei mene rahaa enää koulumaksuihin. Paikkakunta on vielä auki kun tähän liittyy työmahdollisuudet ja sitä sun tätä. Olen kuitenkin suunnitellut suuntaavaani pk-seudulle päin kun siellä on paljon enemmän mahdollisuuksia niin työtä ajatellen kun agilityssä. Muutama kämppä on ollut kiikarissa Kirkkonummella mutta niissä on ollut näytöt arkipäivänä kun itselläni on ollut hieman hankalaa irrottautua tämän hetkisestä työstäni.  Parisen vkon päästä onneksi helpottaa niin pääsee käymään vaikka näytöissä ja tutustumassa mahdollisiin yhteistyökumppaneihin. Jos sitä olisi pari vuotta pk-seudulla ja ottaisi kaiken hyödyn irti niin sitten voi miettiä paluuta takaisin.

Kasvatus
Kuluneena vuonna oli tarkoitus alkaa kasvatustyöni oikein toden teolla mutta elämä näytti kurjan puolensa ja pitkään kestänyt odotus ja jännitys päättyi kyyneliin. Harmittavasti pentuhaaveemme siirtyivät tulevaisuuteen. Onneksi tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä ja nyt eletään jälleen jännityksessä! Pidetään peukkuja että kaikki planeetat ja tähdet ovat tällä kertaa meille suosiollisia!

Tuleva vuosi 2014
Eli mitäpä tavoitteita meillä on tulevalle vuodelle! Lähdetään aikajärjestyksessä...
Lopettaa kunnialla tämän hetkinen työ kun sopimukseni loppuu tammikuun puolen välin jälkeen, saada starttiraha ja ryhtyä toimimaan toiminimellä, kasvattaa Häivähdyksen ensimmäinen pentue, pentueen luovutuksen jälkeen muutettaisiin uudelle paikkakunnalle ja aloittaisin uusien yhteistyökumppaneiden kanssa. Haluan kunnolla keskittyä ja panostaa agilityyn joten oppia tullaan hakemaan sellaisilta ihmisiltä ketkä opettavat agilityä työkseen. Haluan lähteä SM-kisoihin luottavaisin mielin, mielellään kahden koiran kanssa, ja katsoa mihin se riittää. MM-karsintoihin ei lähdetä sillä ne ovat aika kaukana sekä ystävälläni on häät juuri samaisena vkonloppuna. Nollat olisi kiva saada kasaan molemmille koirille aikaisessa vaiheessa jo kerättyä että voisi välillä hieman hengähtää ja kerätä jälleen motivaatiota, sekä harrastaa itsekin välillä jotain muuta :).

Onnea ja menestystä tulevaan vuoteen 2014!