keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Helteellä kisaamisesta

Luin Palveluskoira 5/2011-lehdestä artikkelin helteellä kisaamisesta ja siinä oli todella hyödyllistä tietoa, osa tuttua ja osa yllättää. Artikkelin on kirjoittanut Jakke Lehtonen.


 
Turvallista kisaamista kaikille näin kesähelteillä toivottaa nelijalkaiset Kiia ja Merri

torstai 23. kesäkuuta 2011

Epistelyä

Kiian eiliset ryhmätreenit peruuntui Episten takia mutt se sopi meille oikein hyvin. Saatiin todella hyvä treenirata, eikä tarvinnut itse edes osallistua radan rakentamiseen. Aika kätevää! Mietin pitkään ilmoitanko Merrinkin kisailijoiden radalle, mutt sitten kun tajusin ett kisat pidetään ulkona ja rata näytti aika haastavalta niin ilmoitin sitten vain mölleihin. Ei ongelma ollut ulkoradassa vaan hieman harjoituskepit arvelutti kun Merri ei oo niitä niin usein mennyt. Meneehän se ne mutt voi olla ett ekalle kerralla hieman haparoi. En sitten halunnut ottaa sitä riskiä ett joutuu radalla kauheasti korjailemaan niitä kun ne ei kuitenkaan ole niin tutut kuin viralliset kisakepit.

Kiia kisasi ensimmäisenä kilpailijoiden radalla. Radan oli suunnitelluyt tuomarina toiminut Marjut Pulli. Otin nyt asenteen ett katson hieman miten Kiia suorittaa kontaktin. Eli jos menee sujuvasti alas asti, vähän niinkuin juoksukontakti, niin en sitten varmaan enää vaadi siltä pysähtymistä kisaradalla. Treeneissä Kiia pysähtyy kuin naulittu mutt jos se ei ala loikkimaan kontakteja kisaradalla niin juoskoon sitten. Pääasia ett saadaan homma toimimaan ja jotain aikaiseksi :)
Meinasin ensin tehdä 3 hypyllä twistin mutt sitten lähetinkin sylkkärin kautta kepeille. Jos olisi ollut jokin muu este kyseessä niin sitten kyllä olisin tehnyt twistin, muuten en olisi päässyt edelle. Oli muutenkin hyvä harjoitella hieman noita sylkkäreitä kun ne alkaa nyt jo toimimaan. Kiia kääntyi oksarin jälkeen todella hienosti seuraavalle hypylle mutt sitten seuraava oli hieman tökerö oman ohjauksen takia. Olisi vaan pitänyt aikaisemmin ottaa vastakäsi käyttöön. Onneksi ei tullut mitään kieltoa eikä Kiia ajautunut ohi. Toka vikalla hypyllä ajattelin ett pitäisköhän kokeilla niisto-persjättöä mutt sitten se vikan hypyn linja ei ollut siihen ehkä paras mahdollinen joten jätin tekemättä. Pitää varmaan harjoitella sitä ihan muuten vaan. Tuloksena radasta oli 0-voitto :)

Merri pääsi näyttämään taitojaan ja puutteitaan mölliradalla. Ilmoitin sen taas minien sakkiin koska hypyt oli 30 cm ja medeillä sen 40cm. En oo vielä nostanut rimoja niin korkealle vaan seuraavana olisi vuorossa se 35cm. Tiesin heti alusta lähtien ett Merri ei käänny mihinkään joten 3 hypyn jälkeen 4:lle on pienoinen haaste. Nyt luotin kyllä siihen ettei se karkaa putkelle asti mutt kyllä aika laajaa kaarrosta teki.  Sai ihan muutaman kerran kutsua ennenkuin kääntyi. Minulla oli tarkoitus tehdä valssi nelosen takana mutt Merrin järkyttävän laaja kaarros ennen sitä sekoitti koko paketin ja vedin sitten sylkkärin siihen kohtaan. Koska jäin niin pahasti jälkeen niin pientä pöyrimistä oli havaittavissa seuraavalla hypyllä. Luulin ett nyt kun Merri on hieman edes hidastanut vauhtia niin kyllähän se pikkaisen kroppaa kääntämällä hyppää seuraavan hypyn. No ei todellakaan! Paahtoi vaan iloisesti häntä pystyssä eteenpäin kohti putkea. Onneksi sain sen juuri ennen putkeen menoa stopattua ja palaamaan hypylle. Putkeen sitten irtosi tosi hienosti. Ja mikä A! Vau! Vaikka tuli hieman hitaammin alas niin teki kyllä aivan uskomattoman kontaktin ja odotti lupaa! Se ei kyllä näy videolla miten hienossa asennossa odotti koko ajan mutt kyllä se siellä oli :) Ja vasta saatuaan luvan lähti kuin Nato-ohjus. Loppu meni jo aika kivasti. Kääntyikin jopa. Harmittavasti vikaa hyppyä ei hakenut ollenkaan vaan paahtoi kunniakkaasti ohi ja pienen pyörimisen jälkeen hyppäsi vielä väärinpäin esteen. Tulos oli varmaan joku 20 vp. En jäänyt odottamaan lopullista tulosta vaan me lähdettiin nauttimaan iltapalasta ja Kiian voittamista palkinnoista (pehmonalle, Marianne-Kismet ja pari purutikkua).

Videokooste epiksistä

Pikkaisen on vielä hommia tuon Merrin kääntymisen ja estehakuisuuden kanssa. Onneksi meillä on koko kesä vielä aikaa treenata, jotta ollaan sitten syyskuussa isku kunnossa. Kyllähän sen huomaa ettei olla rataa tehty ett on hieman tökkivää menoa. Pitää vaan saada hienoja radanpätkiä tehtyä vaikka ratatreeneissä niin eiköhän se ala siitä. Kääntymisiä pitää harjoitella ilman siivekkeitä ettei tartte Merrinkään moneen asiaan keskittyä kerralla. Riittää kun kääntyy tiukasti, otetaan rima sitten vasta mukaan vaikeuttamaan suoritusta. Se tuntuu välillä hieman haasteelliselta kun irtoo jossain tilanteissa hyvin mutt sitten ei kuitenkaan etene tarvittaessa eteenpäin. Pitää vain harjoitella enemmin pitkiä suoria jossa pakotetaan Merri menemään reilusti minun edelle. Näin ainakin loppusuorilla voitetaan aikaa ihan mielettömästi. Oma juoksuvauhti ei todellakaan päätä huimaa. Se hieman harmitti eilisissä radoissa kun ne ei ollut mitään juoksuratoja. Oli niin ihana katsoa sm-ratoja kun niissä sai ihan oikeasti juosta ja oli tilaa... Ahh, ehkä sitten ensi vuonna Jyväskylässä pääsee samanlaisille radoille pinkomaan. Jos nyt kuitenkin aloitettaisi todella niiden 0-tulosten metsästäminen :)

torstai 16. kesäkuuta 2011

Merri 18kk ja agia koko viikko

Tää viikko on melkein vain ja ainoastaan aksailua!

Maanantai olikin Merrin 18kk päivä sekä vapaapäivä töistä joten suunnattiin molempien koiruuksien kanssa heti aamupäivästä hallille ottamaan reeniä. Merrillä olisi ollut illalla ryhmätreenit mutt koutsi ilmoitti ettei tule paikalle vaan kyseessä olisi ollut itsenäistä treenailua. Tämän takia suoritimme treenit heti aamupäivästä niin ei tartte sitten illemmalla kytätä kelloa ja pohtia milloin mennään. Saimme tunnin aikana ihan tarpeeksi harjoitella; Kiian kanssa vauhdikasta rataa, vauhdikkaita kontaktin ohittamisia, vauhdikkaita keppejä ja miun kädellä näyttämistä, Merrin kanssa sitten keinua, Aa:ta ja keppejä etupalkalla.

Kiian kanssa otettiin siis aika vauhdikasta rataa. Pääasia oli siinä ett minä juoksen kovaa ja ohjaan samalla hyvin ja kunnolla loppuun asti. Yleensä oon tahtonut hieman löysäillä vauhdissa ja näkyyhän se sitten myös Kiian vauhdissa kun se ei ole sellainen itsenäisesti vauhdikkaasti menevä niin kuin Merri. Kun mie juoksen superkovaa niin silloin Kiiakin juoksee! Tehtiin aika selkeää rataa...sellainen missä saatiin vauhti pysymään kovana ja menoa riitti. Ei mitään pahempaa pyöritystä.


Halusin myös ottaa keppejä moneen kertaan harjoitellen ohituksia ja omaa etenemistä eri suuntiin Kiian tehdessä keppejä. Aika hyvin ne onnistui vaikk A-este oli siinä edessä. Kerran kokeilin etäisyyttä sivusuuntaan muurin luokse niin se oli jo hieman liikaa. Silloin Kiia tuli tokavikasta välistä pois. Sitten harjoiteltiin puomin kontaktia! Lisäsin omaa vauhtia ihan kympillä ja Kiian piti pysähtyä ja pysyä kontaktilla kunnes annoin luvan. Kerran pyyhälsi oikein tyylikkäästi kontaktilta pois, ei pysähtynyt. Pienen palaverin jälkeen otettiin uudelleen ja sitten pysähtyi ja pysyi kunnes annoin luvan. Olin itse varmaan yli 10 metrin päässä ja jatkoin koko ajan matkaa eteenpäin.

Merrin kanssa keinu takkuili jälleen. Hirveä hinku on päästä sinne mutt sitten puolessa välissä alkaa hieman jännittämään. Tosi asiassa en ole yhtään ihmeissäni tuosta keinusta, olisin tosi yllättynyt jos Merri ei edes yhtään aristelisia keinua. Merri säpsähtelee hieman heilahtavia asioita. Tällä kertaa mentiin kyllä joka kerralla ihan alusta loppuun asti vaikka hieman hirvittikin. Puolessa välissä laitoin minipöydän alastulon alle ettei heilahdus olisi nyt niin hirveän suuri. Se hieman helpotti suoritusta. Ei ollut ihan niin selvää jännitystä puolessa välissä. Pitää varmaan pikkaisen aikaa vahvistaa tuolla tavoin ja sitten ottaa vasta pois kun mennään hyvällä mielellä keinu.
Aa meni tosi kivasti. Upeat kontaktit alastulolla ja malttoi oottaa vapautuskäskyä joka kerta. Aivan huippu poika! Kepit meni jälleen aivan superisti, myös etupalkalla. Ollaan hieman otettu etäisyys harjoituksia sekä ohjaamista pujottelun alkuun tiukoissa paikoissa. Merri taipuu todella hyvin tokaan välikköön kovassakin vauhdissa ja osaa nyt säädellä hyvin vauhtiaan kepeillä. Vielä ongelmana on se jos joutuu lähettämään ihan keppien edestä niin silloin tahtoo puskea tokaan tai kolmanteen välikköön. Mutt jos on matkaa niin silloin ei ongelmaa aloituksen kanssa. Nyt pitäisi ruveta hieman opettamaan avokulmia ja pimeää kulmaa. Onneksi Merrillä on jo nyt kepit todella hyvällä mallilla etten uskokaan ett niiden kanssa tulee ongelmia.

Tiistaina kävin sitten itse juoksuttamassa ja käskyttämässä omaa ryhmääni. Aiheena oli kepit :) Kyllä se on vaikea este jos ei siihen kiinnitä alusta asti huomioita. En nyt tässä aloita tarkastelemaan ryhmän menoa tarkemmin mutt ei aina riitä ett koira osaa kepit vaan ne pitää osata mistä kulmasta vaan.
Keskiviikkona oli sitten pitkästä aikaan Kiian ryhmätreenit. Eeva-Liisa oli tuonut todella kivan ratapiirustuksen mukanaan; suoraa ja sujuvaa menoa mutt sitten lopussa vääntöä ja kääntöä ja hieman pohdintaa.


Alku meni kivasti... renkaalle yritin takaaleikkausta mutt se ei onnistunut missään välissä. Kiia pyörähti joka kerta renkaan edessä. En vissiin sitten osannut kertoa ajoissa mihin mennään. Tuota pitää harjoitella jossain välissä omalla ajalla. Tavallisella hypyllä se olisi onnistunut mutt nyt ei renkaalla. Putki-A erottelu ei nyt oikein sujunut tuon putken osalta oikein hyvin. Kerta mentiin ekalla kerralla A:lle niin sitten uudelleen! Vaikka miten käsi oli sivulle niin eikun A:lle. Piti ihan oikeasti työntää Kiia putkeen, sitten meni oikeeseen osoitteeseen. Juoksin 11 hypyn oikealta puolelta ja lähetin putkeen. Sitten peruutin takaisin hypyn viereen ja ohjasin kaukaa Kiian suorittamaan putken jälkeiset hypyt. Näin sain todella hyvän etumatkan lähettämään Kiia toiseen putkeen ja sen jälkeiseen hypyn takaakiertoon. Ekalla kerralla olin itse niin sekaisin ettei tullut mitään. Mutt sitten tokalla kerralla kun tiesin jälleen mitä teen niin loppu sujui kuin tanssi. Käytin poispäinkäännöksiä ja ne sujui yllättävän hyvin. Nyt ihan toivon ett pääsis kokeilemaan niitä jossain kisoissa. Ne meni nimittäin niin kivasti! Ainoat ongelmat mitkä oli renkaan takaaleikkaus (halusin ihan piruuttani sitä testata, vaikka olisi renkaan voinut suorittaa toisellakin tavalla) ja putkeen meno Aan alta. Erottelu ei onnistunut noin kaukaa vaan piti viedä putkelle. Muuten meni kyll ihanasti. Tosi superfiilis jäi treeneistä. Kepitkin oli aivan superit, ei nimittäin kaikkein helpoin kulma mutt Kiia-typy tykitti hyvin menemään.

Nyt kun tämä fiilis jaksaisi kantaa pitkälle niin hyvin menee. Vkonloppuna Nastolaan katsomaan ja jännittämään ystävien ja tuttujen suorituksia sm-kisoihin. Onnea vaan kaikille, pidetään peukkuja katsomossa!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Kuntokuurille...

...joutais ainakin omistaja, se ei ole mikään salaisuus. Vahvuutta, nopeutta ja kestävyyttä olisi tarkoitus saada tän vuoden puolella. Se mistä yllätyin todella paljon oli se, että joudun kasvattamaan myös Kiian lihasmassaa. Siis onhan se hyvässä lihaskunnossa mutt perjantain fyssarikäynnin jälkeen selvisi monta asiaa. Käytiin Kouvolassa Patricia Hirn:in vastaanotolla kun halusin todellakin käyttää Kiian sellaisella kuka ihan oikeasti tietää todella paljon agilitystä ja muutenkin käyttöharrastuksista.

Ekaksi otettiin parkkiksella juoksuttamista; eteen ja taakse, sivuttain ja ympyrää. Hieman meinasi oma pää mennä pyörälle kun pyörittiin ja pyörittiin aina vaan pienempää ympyrää kumpaankin suuntaan. Onneksi sai pitää pienen huilitauon oman pään selventämiseen. Liikkeet oli muuten todella hyvät mutt toiseen suuntaan Kiia ei taipunut ei sitten mitenkään. Rangassa siis jäykkyyttä! Tarkistettiin vielä liikkeelle lähdöt istualta sekä maasta makuulta ennenkuin siirryttiin sitten sisätiloihin.

Kiia oli taas huoneeseen päästyä sitä mieltä ett "Kiva käydä mutt voitais kyll lähteä kotiinkin!" Ei siis mitään täys paniikkia mutt silti oven luona piti päivystää koko sen ajan kun käytiin Patrician kanssa asioita läpi. Pöydällä Kiia ei tuntenut oloaan yhtään kotoisaksi, mikä ei todellakaan ihmetyttänyt ollenkaan. Milloinkas se nyt tykkäisi olla pöydällä! Kroppa käytiin läpikotaisin läpi ja selvisi ett Kiian ranka on hieman vinossa. Sen takia ei taivu toiseen suuntaan kovinkaan hyvin ja toisen puolen reisi on isompi ja hieman enemmin jumissa. Samalla selvisi ettei Kiialla ole kulmauksia edessä oikeastaan ollenkaan vaan on ihan suora. Eikä Kiialla ole lapojen seudulla kunnon lihaksia. Hmmm! Mistäköhän se on voinut johtua? Kyllähän se on saanut kuitenkin ihan monipuolisesti liikuntaa. Koska Kiialla ei ole kunnon lihaksia lapojen alueella niin kaikki iskut mitä se ottaa vastaan agilityssä niin se joutuu hieman soveltamaan. Monesti koirat voivat siirtää kyynärpäänsä rintakehän alle ottamaan iskua vastaan. Samalla tahtoo vaan lähteä ilmatkin pihalle. Yleensä maksi-koirat tekevät niin. Kiia käyttää "allejaan" mikä näkyi myös niiden kireytenä.

Kun Kiiaa sitten hierottiin, tai käytiin käsittelyllä läpi, niin silloin se kyllä rentoutui todella hyvin. Tuhisi vaan kovasti kun jostain kohdasta hieman kiristi. Fiksu tyttö! Käsittelyn jälkeen Kiia oli kyllä sitä mieltä ett eiköhän tää jo riitä ja kiireesti pois. Ei me vielä heti voitu lähteä mihinkään kun meidän piti käydä läpi meidän kotitehtävät.

1. Lapoja tukevat lihakset
Takajalat noin 15 cm korkealla korokkeella ja etujalat epävakaalla alustalla. Nostellaan vuorotellen takajalkoja. 2x10 toistoa/puoli joka toinen päivä

2. Sivutaivutukset
Tuetaan koiran takapäätä. Viedään makupala koiran lavalle, vartaloa pitkin, vuorotellen, kohti lantiota ja takajalan tassua. Toistetaan 3-5 kertaa/puoli

Kävin heti eilen ostamassa Prismasta Pilatekseen tarkoitetun tasapainoilutyynyn sekä lasten korokkeen. Ne sopii todella hienosti tähän tarkoitukseen. Päästiin heti eilen tekemään kunnon satsi liikkeitä. Kiia seisoo todella hienosti paikallaan ja katse on suunnattu eteenpäin nameille. Voin hyvin olla sen takana ja nostella jalkoja. Sarjojen loppuvaiheessa näkee että joutuu ihan tekemään töitä etupäällään. Toivottavasti tämä tuottaa myös tulosta että saadaan tasapainoinen paketti Kiialle ja ettei sen tarvi enää ikinä käyttää ns. vääriä lihaksia agilityssä. Taivuttelut meni myös aika kivasti. Hieman on toinen puoli jäykempi ja kääntyy hieman hitaammin mutt kyllä se tästä kun tehdään joka päivä.

Merrikin sai pikkaisen kokeilla uusia jumppaohjeita. Sen kanssa ei oo mitään ongelmaa. Hyvä ett edes huomaa kun sen takajalkoja nostelee. Ehkä sillä sitten on jotain siellä lapojen ympärillä :) No kyllä varmasti on... ainakin jos uinti vahvistaa ja kehittää lihaksia. Poika on taas päässyt uinnin makuun näin hellepäivinä. Tänäänkin pulikoi vähintään sen puoli tuntia putkeen, ilman että tuli pois vedestä välillä. Lilin kanssa nahistelivat samasta vesilelusta :) Kiiakin tykkäsi uida muutamia rundeja muttei se viitsinyt lähteä toisten kanssa nahistelemaan lelusta vaan kyttäili vesipisaroita.

Kotona molemmat olivat juonessa mukana kun asensin uutta pallogrilliä. Ja varsinkin sitten kun siinä paistettiin porsaan filepihvejä. Olihan se hyvä päästä viimeisenä hellepäivänä ulos grillaamaan ja nauttimaan upeasta päivästä. Iltapäivästä lähtien sitten alkoikin ukonilmarintama vyörymään ja ilma viileni sitten aivan kertaheitolla. Onneksi! Pääsee taas kunnolla treenaamaan aksailua. Tuossa kuluneella viikolla ei kyllä pahemmin tullu otettua yhtään mitään kun oli niin kuuma.

Maanantaina käytiin Merrin kanssa ottamassa keinua ja harjoituskeppejä ja -rengasta. Onneksi sitten huomenna päästään taas hommiin. Kiiankin kanssa päästään sitten keskiviikkona treeneihin. Pitäisi taas saada kunnon treenejä alle jotta pääsis taas kunnon fiilikseen heinäkuun alun kisoja ajatellen. Pikkaisen jäi huono maku tuosta Joensuun keikasta, tai oikeastaan vaan niistä kontakteista. Mutt ne kun on ollut ongelmana niin jos niissä tulee takapakkia niin kyllä ne taas vaikuttaa fiilikseen. No niitä pitää taas höylätä ja vaan sopeutua tilanteeseen :) Häntä pystyyn ja lippu korkealle! 

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kyllä maalla on mukavaa!

Eilisestä muodostuikin vapaapäivä joka piti käyttää heti hyödyksi. Aivot narikkaan ja nauttimaan upeasta päivästä. Lähdettiin taas käymään maalla... hieman siivousta ja vain nauttimaan maaseudun rauhasta. Kiia ja Merri pääsivät kirmailemaan vapaina pelloilla ja niityillä. Ainoastaan pihapiirissä joutuivat olemaan kiinni vapaana tepastelevien kanojen takia. Joku tykkäisi hieman testata oppiiko kanat kuin hyvin lentämään :) Sain pitkästä aikaan otettua muutaman kuvan meidän maalaiskoirista...




Käytiin samalla reissulla nauttimassa myös hieman vesileikeistä; jalkapallokentän sadettimísta (video) ja uimisesta. Kiia muisti heti miten sadettimien kanssa pitää toimia. Merrillä meni hieman aikaa tajuta mikä homman nimi oikein onkaan. Jos olisin itse ollut vesiletkun toisessa päässä niin silloin ei olisi ollut mitään ongelmaa tajuta mitä pitää tehdä. Onneksi Kiia on niin hyvä opettamaan niin tajuaa siinä hieman tyhmempikin, jos vain tajuaa onko missään mitään järkeä.


Onnellinen höppänä

Uintireissun jälkeen ajeltiin maisemareittiä takaisin kaupunkiin jossa törmättiin jo suorastaan harvinaisuuksiin.


Voi siis vain sanoa ett kyllä maalla on mukavaa, varsinkin näin kauniina kesäpäivinä!

maanantai 6. kesäkuuta 2011

I have to find the will to carry on...

...the Show must go on!!!

Käytiinpä kokeilemassa miltä tuntuu kisata Pohjois-Karjalassa kolmen startin verran. No... tulipahan nyt sitten ajettua 3 tuntia suuntaansa, kierreltyä kisapaikan ympärillä sijaitsevaa kaunista asuinaluetta ja tavattu uusia tuttuja. Siinähän se melkein olikin... Ei tullut tuloksia tällä kertaa vaan jatkettiin sitä metri-tavaran hommaamista. Kontaktit mentiin juoksemalla oikein tyylikkäästi eikä kunnon pysähtymisestä ollut tietoakaan, saatikkaa kontaktille jäämisestä. Huoh!

En oikein tiiä mitä tekis noitten kontaktien kanssa. Pitäisi päästä treenaamaan mahdollisimman monissa paikoissa ja eri esteillä niin saisi jotain vaihtelua. Kyllähän homma toimii meidän omassa hallissa kun ei oo mitään hälyä eikä mölyä eikä mitään sen ihmeempää muutenkaan. Jotenkin tulosten saaminen on tässä vaiheessa niin iso juttu ettei viittis ihan joka startista ottaa maksettua harjoitusta. Jos ei ala homma toimimaan kunnolla niin sitten pitää miettiä uutta vaihtoehtoa, mitä en kuitenkaan haluaisi tehdä. Haluaisin tosissaan pitäytyä noissa pysähdyskontakteissa koska se antaa minulle sen pienen hetken päästä parempiin asemiin jatkoa ajatelleen. Ja on kuulemma ihan tutkittu ett pysähdyskontaktit on nopeammat kuin juoksukontaktit juuri tuon ohjaajan etuaseman takia. Miksi päästää koiraa edelle jos sen pitää sitten jarrutella ja odotella ja ihmetellä ett mihinkäs sitä sitten. On tietysti paikkoja ja tilanteita milloin onnistuu jos koira etenee vaan suoraa ja menee edellä, mutt esim. eilen oli sellaisia kohtia missä oli aika riskialtista päästää koira edelle kontaktien jälkeen.

Eka rata:
Alku lähti ihan mukavasti liikkeelle. Hyvä heitto putkeen ja siitä sitten hypyn kautta A:lle. Kontakti tultiin ihan kympillä juosten, grrrr, hieman sappi alkoi jo kiehua siinä kohtaan. Sitten neliöhyppy! Yritin ohjata ett Kiia olisi kääntynyt oikean siivekkeen puolelle mutt se kääntyikin just sinne toiseen suuntaan. Ei siinä sitten muuta tarvittu kun jäin hölmönä paikoilleen ja silloinhan Kiia hyppäsi hypyn takaisin kysymään ett mihis sitten. Olis vaan pitänyt lähettää hypylle ja jäädä keskellä katsomaan mihin suuntaan kääntyy ja jatkaa siitä sitten. Jatkettiin kuitenkin matkaa kun halusin testata uudenlaisia keppejä pienellä vedätyksellä. Se onnistui todella hyvin! Kiia kesti hyvin ja lisäsi vauhtiakin kivasti. Mutt sitten keinu... Otti kontaktin ja pysähtyi mutt sitten oikein loikkasi jatkamaan matkaa ilman lupaa. Siinä kohtaa pinna paloi ja koira sivulle perusasentoon ja kävellen maaliin.

Toka rata:
Pienen jäähyllä olon jälkeen lähdettiin jälleen radalle. Alku oli helppo ja lähestyminen puomille ei aiheuttanut jarruttamista. Halusin tehdä persjätön puomin eteen sillä verukkeella ett kyllähän sen pitäisi siellä kestää. Joo... Käskytin aika rankasti ja Kiia ei tiennyt yhtään missä kohtaa kontakti pitää ottaa. Ei siis tullut 2on2off:ia. Omaa tyhmyyttäni en sitä vaatinut vaan keskityin siihen persjättöön. No tottakai joku lähti ilman lupaa ja sinkosi selkäni takaa muurille. Tehtiin sitten pikainen putki-puomi erottelu loppuun ja maaliin.

Kolmas rata:
Ainut valonpilkahdus koko päivän suorituksissa. Kontaktit meni kyllä taas juoksuksi (lyö päätä seinään). Muuten kivaa menoa mutt en tajuu mitä tapahtui just ennen A:ta olevalla hypyllä. Kiia oli lähdössä jo ponnistamaan mutt sitten muutti mieltään ja jatkoi menoa A:lle. Luulin siis todellakin ett hyppäähän se kun on sinne suuntaan menossa mutt ilmeisesti sille pitää kaikki näyttää rautalangasta vääntäen loppuun asti eikä mitään voi ennakoida. Positiivistä oli kun pystyin tekemään suoran putken eteen persjätön Kiian ollessa hypyllä ja putken jälkeen lähetys hypylle. Hieman pitkäksi loikka meni mutt onneksi sain korjattua sen seuraavalle hypylle. Loppupätkällä kaarrokset oli aika tiukat.

Videokooste radoista


Seuraavan kerran mennään radalle vasta Kuopiossa heinäkuun 3. päivä. Sitä ennen harjoitellaan kuumeisesti noita kontakteja valssilla/persjätöllä ja ties millä kärrinpyörällä. Onneksi sitä ennen pääsee hieman hengähtämään ja katsomaan mallia ja oppia viisaammilta sm-kisoissa.

Onneksi koko viikko ei ollut pelkkää agia vaan käytiinhän me harrastamassa pientä hyväntekeväisyyttä Imatralla KaaSu:n mätsärissä. Ilmoitin molemmat koiruudet pieneen, jopa Kiian. Kiia osallistui sillä ehdolla ett siskoni Stiina suostuu näyttämään sen, ja suostuihan hän. Halusin tosissani nähdä kuinka Kiia käyttäytyy pöydällä kun en oo itse sitä viemässä. Kiia kunnioittaa Stiinaa todella paljon ja siellähän se seisoi kuin tatti. Hieman ilme kertoi ett olisi kyllä mielellään ihan jossain muualla. Kaikki muukin meni hienosti, juoksuttaminen ja seisominen. Miun pikku luottotyttö ansaitsi jälleen punaisen nauhan. Samoin onnistui Merrikin. Pöydällä seistiin kuin tatti ja nautittiin huomiosta. Liikkeet oli hienot ja häntäkin kesti selkälinjan alapuolella pienellä muistutuksella. Oltiin varmaan tunnin ajan sitä koko ajan harjoiteltu :) Isossa kehässä sitten härdelliä oli jo niin paljon ympärillä kun kanssakilpailijat sinkoilivat kuka miltäkin puolelta ett silloin hieman pakka levisi ja häntä pääs nousemaan. Päästiin vielä 6 parhaan joukkoon mutt ei sitten sijoituttu 4 joukkoon. Hienosti kuitenkin molemmat menivät ja ansaitsivat nakkipalkkansa :) Heinäkuussa sitten mennään Merrin kanssa Juvalle testaamaan hännän kantoa Ruskovaaran arvostelevan silmän alle. Eli siihen asti treeniä treeniä treeniä monella saraa...