sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Merlet liitää...

Tällä viikolla ollaan todella nautittu talvesta ja kylmyydestä :) Huh huh... on melkein nassu jäätynyt tuolla ulkona. On saanut ihan kympillä laittaa päälle ett tarkenee. Koirillakin on ollut viime päivinä puvut päällä kun mittari on näyttänyt -14 ja siihen lisätään todella kova tuuli. Hrrr!!!

Treenaamassa ollaan käyty tällä viikolla parisen kertaan. Treeneissä ollaan keskitytty enimmäkseen Merriin joten treenit on ollut Kiialle ehkä hieman helppoja mutt niissä on sitten hyvä keskittyä pikku jippoihin :)

Keskiviikkona käytiin ottamassa vasemman puoleinen radan pätkä ihan sillä ajatuksella ett Merri toimii myös miun oikealla puolella. Tahtoo aina välillä punkea väkisin takaisin vasemmalle puolelle. Tuossa pätkässä ei ollut mitään ongelmaa vaan meni tosi upeasti. Kokeiltiin myös käänteisessä järjestyksessä johon heitin myös ekaa kertaa takaaleikkauksen hypylle. Otettiin pari kertaa avustettuna lelun kanssa jotta Merri tajuaa kääntyä oikeaan suuntaan mutt onneksi on fiksu poika. Pari lyhyttä kertaa jonka jälkeen pystyikin ottamaan koko radan myös takaaleikkaukselle. Hyvä Merri!

Eilen sitten tehtiin toinen rata. Siinä huomasi selvästi miten Merri tahtoo hakeutua koko ajan miun vasemmalle puolelle. 4 hypyn jälkeen tein valssin niin johan jäbä oli vasemmalla puolella ja meni 5 hypyn ohi suoraan putkeen. Ei noin! Otettiin kinkkua kourallinen ja otettiin käteen-tulemis-harjoituksia. Onneksi omaa jälleen fiksun miehen niin parin kerran oton jälkeen Merri jo tajusi huomattavasti tiukentaa hyppyään ja tuli juuri oikein oikealle puolelle. Tuo on kyllä todella tärkeä juttu mikä pitää ruveta todella opettamaan. Merri on onneksi oppinut ensin irtoamaan niin on paljon ihanampi ruveta opettamaan tuota käteen-tulemista. Kiialla asia oli juuri toisinpäin ja se on paljon vaikeampaa. Kiia toimi pätkällä kuin ajatus ja sain todella siinä kokeilla eri juttuja.
Kokeiltiin Merrin kanssa vielä keppejä ja kokonaista puomia Merrin ollessa irti. Kepit meni todella upeasti kun otettiin suora lähestyminen. Avokulmat ei tahdo vielä oikein onnistua joten malttia pitäisi saada molemmille. Merrillä on aivan uskomaton tekemisen meininki ett sitä on niin huippu katsoa. Malttia pitäisi kyllä kehittää niin pysyisi joissain asioissa keskittyminenkin pidempään. Keppien kanssa se on ollut hieman ongelma kun Merri ei tohkeissaan tahdo kestää kovinkaan montaa toistoa vaan sitten tulee roiskimisia. Ekalla kerralla menee todella hienosti ja ehkä vähillä verkoillakin mutt jos otetaan enemmin toistoja niin sitten pakka hajoaa ja ruvetaan roiskimaan. Oon edelleen hommaamassa niitä kirkkaita kaareja mutten ole jostain syystä saanut aikaiseksi. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni :)
Puomia otettiin myös siis eka kertaa Merrin ollessa irti. Pikku mies uskalsi mennä todella hienosti puomin. Hienoa! Nyt pitää vaan odottaa hieman lauhempia kelejä, sillä puomin pinta on muuttunut hieman liukkaaksi niin en oikein uskalla riskeerata mitään Merrin kanssa. Purettuna voin ottaa uudemmalla puomilla, joten todellakin kontaktiharkoiksi menee. Ehkä se ei ole mikään huono juttu. Kisaamaan päästään vasta kesällä niin kyllä me keritään se puomikin harjoitella kokonaisena vaikka kuinka monta kertaa.

Mutta ei muuta kuin Hyvää Hoosiannaa!

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Huomio

Syksyn pimeydet ovat jälleen saapuneet luoksemme. Onneksi nyt sentään on satanut maahan valkoinen lumi mikä valaisee aivan uskomattomasti pimeää vuoden aikaa. Meillä on ollut koirilla aina huomioliivit, Hurtta-merkkiset. Käytän niillä jopa huomioliiviä enemmin kuin itselläni. Tyhmää mutt tärkeysjärjestys sekin :)

Kävin tuossa vähän aikaa sitten ostamassa kummallekin koiralle uudet huomioliiivit, Hurtta Lifeguard mallistosta. Näin tuotteita jo silloin Lahden näyttelyssä, mutta en voinut ostaa niitä sieltä kun ei ollut Kiiaa mukana. Kiialle olisi kyllä mennyt vielä oikein hyvin se meidän vanhakin mutt Merrille se ei ole sopinut koskaan kovinkaan hyvin. Vanhassa mallissa kiinnityshän on erittäin yksinkertainen eli remmi vatsan alta ja kiinni. Joo Kiialla toimii tosi hyvin kun sillä on sileä vatsa. Merrin vehkeet tuppas aina olemaan väärässä kohdessa, tai voisko sanoa ett liivin kiinnitysnaru on väärässä paikassa. Muutenkaan liivi ei meinannut koskaan kestää kunnolla paikallaan vaan se roikkui aina toisella kyljellä. Halusin vihdoin sellaisen liivin mikä ihan oikeasti kestää paikallaan eikä sitä tarvi olla koko ajan oikomassa ja laittamassa paremmin. Me nimittäin käytämme liivejä melkein koko tämän pimeän talviajan, jopa päiväsaikaan. Nää meidän pikkuiset harmaahapsit tahtoo "hukkua" aina välillä tuonne lumen keskelle, varsinkin lumimyräkän aikana :)

Kuvissa Merrillä pinkki ja Kiialla keltainen liivi. Merrille tietysti jouduttiin taas tekemään pieniä muutoksia liivin mahaosaan kun taas tuli vastaan nämä urosten pikkuominaisuudet. Vatsakappaleeseen tehtiin kriittiseen osaan sellainen U-muotoinen reikä mikä mahdollistaa sitten taas hyvin reviirin merkkaamisen :)
Hurtta Lifeguard-mallistossa oli 3 erilaista mallia huomioliiveistä niin me otettiin niistä se kaikkein Pro eli kiinnitys on vetoketjulle selästä. Koirat näyttää aivan siltä kuin niillä olisi paidat päällä. Mutt tarttee kyllä sanoa ett nyt kestää kyllä liivit päällä ja paikoillaan. Ei oo kertaakaan tarvinnut asetella niitä. Laittaa vaan päälle ja menoksi. Liivien hyvä puoli on myös se kun niissä on fleecevuori niin se myös hieman lämmittää. Eikä ole ainakaan vielä kerännyt lunta vatsakappaleeseen vaikka tänäänkin juostiin pelloilla lumessa. Hyvä ostos ja hintansa veroinen! Vanhat pysyvät myös maisemisssa, sillä ajattelin pitää niitä vaikka Back-on-Trackin päällä.

Lopuksi vielä videopätkä missä Merri ja Kiia esittelevät uusia liivejään todella syyspimeässä taskulampun valokeilassa.

Kaikille oikein turvallista pimeää aikaa, laitetaan omat kullat näkymään!

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Paluu ykkösiin

Starttasin eilen pitkästä aikaan agilityn ykkösluokassa. Partnerina ei tietysti ollut Kiia, eikä vielä Merrikään vaan Lili. Olin heikkona hetkenä luvannut ett voin ohjata Liliä muutaman startin verran tän vuoden puolella kun Stiinalla ei ole tän vuoden lisenssiä. Koska Kiian kanssa noustiin kolmosiin niin sen kanssa ei tarvinnut kisata meidän omissa LAU:n kisoissa niin jäi sitten paljon enemmin aikaa Lilin kanssa. Päätin pitkän pohdinnan jälkeen ett startataan kahdella radalla, agilla ja hyppiksellä. Vierastin ajatusta kolmesta radasta, koska minulla oli iltapäivävuoro talkoissa, mutt näin jälkikäteen ajatellen olisi mennyt ihan kevyesti se kolmaskin rata. Kun vauhtiin pääsee niin ei millään halua lopettaa :)

Eka rata. Tuomarina Sami Topra



Jälkikäteen jäi aivan sairaasti häiritsemään tuo Aan jälkeinen liian tiukka valssi mikä oli syynä Lilin kieltoon. Kun pässi ohjaaja ei osaa niin ei se sitten osaa. Onneksi tiedostin ongelman niin seuraavalla kerralla osataan sitten paremmin :) Keinulla tietysti hieman epäröintiä. Keinu oli todella jäykkä ja se narisi todella pahasti. Koska Lilillä keinu on ollut hieman epävarma niin päätin hieman avittaa painamalla sen nopeammin alas jottei tarvi kuunnella narinaa puolta päivää. Todella hienosti Lili kuitenkin meni koko loppuradan, edes loivasti seinään päin menevät kepitkään eivät tuottaneet ongelmaa. Hyvä Lili, upeaa.

Toka rata, hyppis. Tuomarina Allan Mattson



Hyppiksellä päästiin sitten jo juoksemaan hieman paremmin. Tällä kertaa olisi tarvinnut hieman tiukempaa linjaa mikä ekalla radalla oli liikaa. Hyppy nro 9 olisi pitänyt tehdä puolivalssi mutt ei todellakaan tullut mieleenkään kun vasta jälkikäteen. Lilillä on ollut paha tapa välillä tulla esteistä ohi juuri tuollaisissa tilanteissa mutt enhän minä sitä tullut ajatelleeksi. No nytpähän tiedän :) Hypyt oli kyllä äärimmäisen ilmavia ja mahtavia loikkia. Eteenpäin mentiin niin ett huh huh. Upea koira tuo Lili.

Stiinalle kerroin ett koira on todella valmis heti ens vuonna. Keinu vaan pikaisesti kuntoon niin sitten tahkotaan tuloksia. Maksi-koiraa ohjaamalla oppii kyllä agilityssä eniten. Jos sais Lilin kanssa mennä ratoja enemminkin niin varmasti oma ohjaus paranisi Kiian ja Merrinkin kanssa kummasti. Nyt ei auta muu kuin seurata tarkasti vieressä ja välillä käydä ryöstämässä Lilin treenikaveriksi. Kiitos Lilillä, oli superhieno ja mukava päivä!

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kun omistaja rilluttelemaan lähti...



Adam tuli Suomeen 6.12 ja eihän sitä ihmettä ja kummaa voinut jättää väliin. Stiina varasi meille liput kädet täristen ja sydän kurkulla niinkuin varmaan hyvin moni muukin. Kiitos Stiina, se onnistui!

Eihän sitä nyt voitu ihan miten tahansa matkaan lähteä. Pitihän sitä virittäytyä kunnolla tunnelmaan, kuunnellen musiikki ainakin viikon ajan ja tietysti se rekvisiitta. Kerrankin sai pukeutua ihan kunnolla! Tää on tätä koiran omistajan arkea kun ei meinaa tuulipuvun housuista päästä eroon ei sitten mitenkään. Viikolla piti käydä kaupungilla ostamassa julmettu määrä kaikenmaailman käätyjä ja hepeneitä.

Lauantaina koirat käytettiin aamulenkillä ja sitten valmistautumaan. Hiukset, aargh, hiuslakko loppui. No kunnon tupeeraukset vaan kehiin. Meikkiä ihan reilulla kädellä ja tekoripset. Räpsy-räpsy! Vaatteet päälle ja menoksi! Pikkaisen porukka ihmetteli kun hyökkäs abc:lle hieman erinäköisenä :) Hih! No antaa porukan ihmetellä!

Hesaan saavuttiin oikein innokkaalla mielellä ja keikalle oltiin kunnolla valmistauduttu eväiden keran niin jaksettiin oikein hyvin jonottaa parisen tuntia ennen kohokohtaa.

Itse keikka oli todella hieno! Puolessa välissä jouduin hieman ottamaan takapakkia taaemmas yleisön sekaan kun rupesi ahistamaan ihmisten tunkeminen ja kun ei nähnyt enää mitään. Takaa näki ja kuuli todella hyvin. Fiilis oli mahtava ja se kantoi loppuun asti. Kyllä kelpasi lähteä takaisin ajelemaan yömyöhään ja keskittymään tulevan päivän agikisoihin. Se miten siellä kävi onkin kerrottu jo :)

Hyvä Adam, rules!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Jos metsään haluat mennä nyt...

...niin kannattaa mennä ihan jonnekin muualle kuin täällä päin Suomea. Käytiin aamulenkillä Korkea-ahossa metsälenkillä. Tunti meni kevyesti "upeassa" marraskuun säässä. Itselle ja koirille piti pukea huomioliivit päälle, sillä onhan vielä hirvenmetsästyskausi käynnissä ja tiedä miksi noita koiria vielä voi luulla.

 Metsä on aivan ihanaa "menninkäismetsää" suurimmaksi osaksi eli kuusia ja sammallikkoa silmän kantamattomiin. Silti se ajatus siitä ett karhut on liikkunut aivan siinä lähellä saa aivan puistattamaan. Niin kävi nytkin. Koko ajan vilkuilu ympärilleen, kuulosteli paikoitellen, tutkiskelin koirien reaktioita ja yritin itsekseni pitää mölyä yllä. Mitään ei kuitenkaan näkynyt eikä mitään kuulunut. Ei edes pikkulintujen ääntä, mikä oikeeastaan vain pahensi omaa hermostuneisuutta. Yritä siinä sitten elehtiä rennolta ja sanoa koirille ett mennään vaan. Hakkuualueella oli tosi kiva kävellä kun siellä näki kauaksi. Melkein hermo lepäsi. Sitten taas takaisin metsään. Parissa kohdassa jouduttiin kävelemään polkua minkä kummallakin puolella oli tosi tiheää pusikkoa, siinä kohtaa hieman ahisti vaikka koirat olivatkin aivan rentoja ja riekkuivat kepin kanssa.

Takaspäin tullessa en oikein tiedä mikä siinä yhdessä kohdassa on mutt Merri on näkyvinään tai kuulevinaan aina siinä jotain. No nyt kävi aivan sama juttu. Häntä pystyyn ja pöhinällä eteenpäin. Loppujen lopuksi rupess ihan huutamaan, jollekin. Siinä kohtaa piti ite hieman pysähtyä ja ihan oikeesti kuunnella ryskääkö mikään metsikössä. En todellakaan kuullut mitään mutt ilmeisesti siellä jossain joku oli kun kummatkin koiruudet olivat nenät pystyssä samaan suuntaan. "Rennosti" vaan töppöstä toisen eteen ja kohti seuraavaa hakkuualuetta missä auto jo odottelikin. Onneksi koirat jo vähän matkan päästä ottivat taas kepin ja rupesivat nahistelemaan siitä, huh! Heti kun päästiin taas aakeelle laakelle niin pystyi taas nauttimaan kävelystä ilman ett tarvii koko ajan vilkuille ympärille. Ei siellä metsässä varmaan ollut peuraa tai hirveä kummempaa mutt tulin kyll siihen tulokseen ett seuraavan kerran jos sinne mennään niin silloin saa olla reilu puoli metriä jo lunta ja pakkasta. Onpahan karhut menneet jo talviunille.

Viikolla käytiin Savitaipaleella metsässä hiippailemassa niin siellä sai kävellä oikein rennolla mielellä. Niillä kohdin ei ole kukaan nähnyt karhua ja siellä on asutusta aika lähellä. Metsä oli oikeastaan peltojen keskellä ja kunnon maaseutua ympärillä. Ainut mitä varoa niin oli se ettei liukastunut jäähän. Oli ollut pakkasta parina yönä!

On kyllä mielenkiintoista verrata millaisia Kiia ja Merri ovat metsässä liikkuessaan tai sitten vaikka pelloilla/niityillä. Metsässä sitä mennään kiltisti polulla ja nahistellaan korkeintaan vain kepistä. Pellolle/niitylle päästessään hanat auki. Silloin spurttaillaan sen minkä käpälistä pääsee ja tehdään tosi isojakin kaarroksia. Ilmeisesti aakeella paljon kivempää kun näkee kaikkialle ja on tasaista :) Käy se kyllä miulle kun oon ihan samanlainen. Välillä on kuitenkin hyvä käydä metsässä juoksentelemassa ja hyppimässä sammallikossa puunrunkojen ja risujen yli. Harmi vaan kun silloin joutuu itsekin menemään sitä tekemään ett saa koirat poikkeamaan polulta tai metsätieltä. No onhan tietysti aina keppien heitto!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Kuninkuusluokkaan...

Kyllä se sieltä vihdoin ja viimein tuli :) Kyllä nyt on niin helpottunut olo!
Käytiin Kiian kanssa tänään Imatralla vetäisemässä yksi agirata Tuija Kokkosen tuomaroimalla radalla. Kisat pidettiin Imatran Urheiluratsastajien maneesissa ja pikkaisen jännitti kuinka Kiia käyttäytyy sisätiloissa. Yleensä nimittäin kaikenmaailman hallit ja kasvihuoneet ovat olleet pikkaisen hankalia kun Kiia yhdistää ne meidän omaan halliin. Tällä kertaa ei kuitenkaan mennyt niin vaan kaikki meni lähes nappiin. Tulos oli kyllä aivan nappiin eli 0-voitto, se kolmas LUVA ja SERTI kolmosiin. Kyllä sitä ollaan metsästettykin! Kaksi ekaa LUVAa tuli heinäkuun lopulla ja näin kauan meni ennenkuin viimeinen irtosi. Kuitenkin meidän tavoite täyttyi eli kolmosiin tän vuoden puolella, huh.

Agirata

Meillä oli tavoitteena lähteä tekemään todella rennon-letkeetä suoritusta ilman minkäänlaisia paineita. Pikkaisen kuitenkin nosti paineita kun edellinen koirakko teki 0-tuloksen ja meitä oli medeissä vain me kaksi eli meidän pitäisi yltää vähintään samaan ja paremmalla ajalla.
Annoin Kiialle aika voimakkaan paikka-käskyn kun se on aina silloin tällöin hieman varastanut. 3 hyppy oli lievästi takaakierto jonka jälkeen miulla oli tarkoitus tehdä valssi mutt jouduin niin tarkasti viemään ja keskittymään ett Kiia menee takaa. Se näytti jotenkin epävarmalta niin jäi sitten se valssikin tekemättä vaikka aikaa olisi ollut vaikka tehdä kaksi. Sitten en edes tehnyt takaaleikkausta kun Kiia olisi saattanut kääntyä ympäri jota en todellakaan halunnut. No puomi meni sitten vähän opettamiseksi kun sen piti kestää siellä hieman pidempään kun tein valssin sitten siinä. Aan kontaktiin en oo ollenkaan tyytyväinen kun Kiia kyttäs ihan koko ajan miuta ja tuli alas sivuttain. Onneksi sentään tuli alas asti eikä loikannut puolesta välistä. Harjoituksissa kontaktit menee tosi upeasti mutt kisoissa, huoh. No onneksi ei tullut puolestä välistä. En oikein tiedä mitä noitten kontaktien kanssa tekisin.
Keppien jälkeen en taaskaan tiiä mikä ihme oikein jumitti omassa päässä. Oli tarkoitus mennä hyppyjen välistä ja tehdä valssi, sen jälkeen twistata ja lähettää putkeen. Joo sitä ei todellakaan tapahtunut. Jäin taas vaan katselemaan hyppyä ja lähetin hypylle. Aattelin pikaisella ajatuksella pyöräyttää Kiian siivekkeen ympäri jotta saisi aivan täysin suoran linjan putkelle. Kiia ei kuitenkaan noteerannut vastakättä vaan loikkasi aivan järkyttävän huiman loikan hypyn yli. Siinä iski sitten paniikki ja "todella hieno" vippaus tuli, aivan vahingossa :) Onneksi siitä selvittiin, huh! Pelkäsin jo ett se hyppää esteen takaisin kun jähmetyin paikoilleni, tyhmää! Seuraava paniikki iski jälleen keinulla. Itse tulin siihen aika hiljaisella vauhdilla ja painotin odota-käskyä muutamankin kerran. Silti Kiia pyyhälsi aivan kärkeen asti ja sai kun saikin itsenä pysäytettyä. Lentokeinu oli todella lähellä. Loppu oli sitten kivaa pyörähtelyä ja valssaamista :)

Paljon on vielä tekemistä ja treenaamista ennenkuin kolmosen-kisoihin startataan. Kaarrokset pienemmiksi ja nuo kontaktit. Saan varmaan enemmin harmaita hiuksia niistä mutt pakkohan niitä on vaan jauhaa. En todellakaan kohta oikein tiedä mitä noitten kontaktien kanssa tekis, nimittäin nykyinen meno on jo niin karseeta katsottavaa. En oikein pysty edes juoksemaan radalla kun muuten Kiia roiskii kontaktit oikein urakalla sanon mitä sanon sille kontaktilla. Nykyään meillä on kontaktialusta muistuttamassa ja etupalkka jossain 4 metrissä. Kyllä se harjoituksissa toimii. Kiia juoksee kontaktille vauhdilla ja pysähtyy. Katsekin pysyy lähes koko ajan eteenpäin. Mikä siinä sitten on kun mennään kisoihin niin silloin sitä kytätään miuta ja ei pysähdytä. Onneksi meillä on sunnuntaina Tuijan valmennus vikan kerran tänä vuonna niin hän saa kertoa miulle kunnon vinkkejä. Tästä asiasta tulee meidän todellinen mission!

tiistai 2. marraskuuta 2010

Karvaiset parfyymit




(Amarantes) Shaal Nur alias Kiia





(Amarantes) Ypno Newday

alias Merri