sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Paranee paranee

Kisattiin tänään Kiian kanssa Nastolassa kolmen radan verran agiliitoa jälleen kerran. Vaikkei vieläkään tullut 0-tuloksia niin nyt saatiin kyllä jokaiselta radalta tulos :) Ihan mukavaa vaihteeksi! Ollaan selkeästi päästy huomattavasti enemmin yhteisymmärrykseen viime viikkoisesta. Vielä pitää omaa liikkumista parantaa ja omata malttia. Välillä itsellä tahtoo olla niin mielettömän kiire mikä kostautuu tyhmillä kielloilla radalla. Onneksi sain taas kaikki radat videolle niin niissähän ne ongelmakohdat näkyy selvästi. Nyt vaan tiukka analyysi käyntiin ja jos vaikka viikon aikana oppis omista virheistä ja saataisiin pitkästä aikaan kaikki jälleen natsaamaan kohdilleen. Toivossa on ainakin hyvä elää :).

Eka rata:



Videolta puuttuu ekat 4 hyppyä kun oltiin niin ripeitä ja vauhdikkaita ettei kameramies kerinnyt messiin. En tiedä yhtään mitä tapahtui 6 hypyllä pituuden jälkeen. Tein twistin ja Kiia törmäsi ihan kympillä esteeseen. Olin juuri pari minuuttia aikaisemmin ottanut muutamankin kerran harjoitusesteillä eikä mitään ongelmaa. Nyt sitten neiti törmää esteeseen :( Onneksi mitään vakavaa ei käynyt toiselle. Varmaan meni ylpeyden puolelle tuo kolaus. En sitten tiiä heilahtiko oma käsi jotenkin vai mitä! Ekan putken jälkeen hyppykaarroksessa oli aika reilut loikat. Videolla näyttää huomattavasti maltillisimmilta kuin oikeasti olivat. Toka hyppy putken jälkeen oli hieman eri linjassa jolle piti ihan oikeasti viedä eikä vaan lähettää. Itse liikuin aika kaukana hypyistä. Näkyy todellakin oman liikkeen hitautena ja varmaan sitten heijastui hieman Kiiaankin. Kepit meni hyvin sekä putkeen lähetys. Sitten olinkin taas hieman hätäinen. Kun olisin kunnolla ja maltilla työntänyt takaakiertoon kun melkein jo olikin siellä niin olisi tuokin tyhmä kielto jäänyt tekemättä. Ihan kuin olisi nyt ollut niin kiire jonnekin. Huoh! Loppupätkä menikin sitten ihan kivasti. Nyt Kiiankin alkaa jopa irtoomaan loppusuoralla :)

Toka rata:



Ekaksi meinasin viedä 3 hypylle ihan toista kautta mutt tuossa alussa sattui niin monelle hylly koiran hypättyä ensin ja sitten vasta 3. Vaihdoin nopeasti taktiikkaa ja tuotti tällä kertaa odotunlaisen lopputuloksen. Ihan tyylipuhdas se ei ollut kun meinasi vieminen jäädä liian lyhyeksi. Me kuitenkin ihan oikein. Ja sitten... sama virhe kuin viikko sitten Mikkelissä. Menen putkeen...tulen putkesta pois peruuttamalla. Kun olisin taas malttanut saattaa loppuun asti. Ei taaskaan ollut mihinkään kiire. No turhaan sitä jossittelemaan. Keinu oli aika kääk! Vähän turhan innokkaasti halusi jatkaa matkaa mutt onneksi ei tuomittu lentokeinuksi. Se vielä olisi puuttunut. Muuten oon kyllä aika tyytyväinen menoon.

Kolmas rata:



Videolla ei näy miun hieno pakkovalssi alkuun mutt oon kyll aika tyytyväinen siihen. Nyt mentiin putkeenkin niin ett hölähti kun en hoppuillut minnekään vaan vein rauhassa. Toinen putki aiheutti pientä äänenkorotusta kun silmäteräasennosta huomasi miten olisi halunnut mennä uudelleen Aalle. Onneksi kuunteli käskyä ja meni minne piti. Sitten missä virhe tuli... Keinu meni tällä kertaa huomattavasti paremmin mutt sen jälkeinen hyppy meni kiellon puolelle. Näytin hieman vastakättä jottei vaan lähde takaakiertoon mutt pidin sitä ilmeisesti liian pitkään ja sitten hyppyyn johdattava hyppy oli sellainen huitaisu. Aaaargh... ei mitään huitomista! Milloin minä opin tuon?  En yhtään ihmettele ettei Kiia hypännyt hyppyä kuin tuollain huidotaan. Onneksi nyt selvittiin vaan pelkällä kiellolla ja saatiin kaikilta radoilta tulos :)

Jäi kyllä todella hyvä mieli radoilta vaikkei nollaa tullutkaan. Meillä alkaa kuitenkin nyt toimimaan tuo yhteistyö ja vielä kun itse maltan saattaa Kiiaa jossaikin paikossa niin eiköhän nuo typerät kiellotkin vihdoin häviä radalta. Kesän aikana pitää itse oppia liikkumaan huomattavasti nopeammin kun nyt tahtoo tuo liikkuminen olla sellaista himmaamista. Annetaan nimittäin todella paljon tasoitusta ajassa kun meikä vaan himmailee niin ei silloin Kiiakaan mene kovaa. Onneksi kisoja on tiedossa kesän mittaan ihan kivasti ja jokaisessa opitaan uusia juttuja. Eiköhän me sitten syksyllä olla aika iskussa :)

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Mersu-mies liitää

Merri on päässyt nyt alkuviikosta ihan urakalla liitämään. Onhan se yksinkertaisesti niin mahtava pakkaus ett miksipä ei :) Sunnuntaina Merri oli tsemppaajana Mikkelin kisoissa ja roolinsa osasi hyvin. Ääntä ja meuhkaamista kyllä riitti. Harmittavasti aikataulu oli vaa sen verran nopea ettei keritty ollenkaan ottaa mitään Merrin kanssa lämppäriesteillä. No joku päivä Merri pääsee vielä itseasiaan.


Kuva: Anne Lind
No maanantaina oli meidän ryhmätreenit. Rissanen oli varmaan unohtunut jälleen raksatyömaalle eikä selvinnyt vetämään treenejä. Keksittiin sitten hieman omia juttuja. Halusin ottaa hieman ansaesteiden ohittamista, pussia ja puomia osana rataa. Kaikki muut meni hyvin paitsi tuo puomi. Ekoilla kerroilla otin vain hypyn takaa ja silloin ei vielä mitään ongelmaa. Kun yhdistettiin mutkaputki hypyn eteen niin sitten alkoi pikkupoikaa hirvittämään. Ilmeisesti alkuaikojen visiot puski päänuppiin: "Apua, tää puomi on kauhean korkea ja vielä kauhean kapeakin". Juoksi ihan innoissaan puomille mutt sitten puolessa välissä ylösmenoa stop. Mitäs tässä pitäisi tehdä! Jatkaa matkaa vai hypätä alas? No onneksi vain maksimissaan kaksi kertaa hyppäsi alas, muuten jatkoi matkaa. Alastulokontakti oli jo aika hyvä. Hieman himmailee vauhtiaan alastulolla vaikka on kontaktialustakin. No kyllä mie mieluummin otan tällä hetkellä tuon pikkaisen himmailun kuin sen sata-lasissa-menon ilman pysähtymistä. Se nimittäin kostautuu jossain vaiheessa ihan kympillä. Käytetään vaan ahkerasti kontaktialustaa niin kyllä se sen paikkansa jossain välissä hokaa. Aalla ei ole tuota ongelmaa. Tulee tosi nätisti alas asti. Ja nykyään nuo kontaktilla pysymiset on aivan huippua! Ei paljoa varastele!

Keskiviikkona otin Merrin mukaan oman vetoryhmäni treeneihin ajatuksella hieman testata uusittuja kontaktiesteitä ja harjoituskeppejä. Otin ekaksi puomin hihnassa jos vaikka yrittää sinkoilla ties minne. No eikä mitä, jätkä paahtoi menemään sen minkä jaloistaan pääsi. Huh! Otettiin muutaman kerran uudelleen ilman hihnaa. Ekaksi otin hypyn kanssa ja käskytin rauhaa ennen puomia (toimii nimittäin kepeillä) mutt nyt ei. Jätkä vaan paahtoi innolla menemään puomia. Malttaa onneksi ottaa kontaktin tosi hyvin. Kokeilin sitten hieman kovemmalla vauhdilla kun tultiinkin putkesta puomille. Tälläkin kertaa rauha-käsky kaikui kuuroille korville kun yks meni häntä pystyssä eteenpäin. Ei näyttänyt ollenkaan arastelevan tällä kertaa! Ehkä se maanantai oli jokin tilapäinen mielenhäiriö.

Harjoituskepitkin sujui aika kivasti! Jos annoin sille tilaa ja lähetin niin tykitti ihan kybällä menemään alusta loppuun. Jos tuli liian tiukka kaarros ja olin aivan keppien alussa niin silloin tahtoi hieman mennä väärästä välistä sisään! Pitää hieman harjoitella tuota tiukkaa kepeille menemistä kun se tulee jossain välissä eteen kuitenkin. Nyt menee nimittäin todella hienosti kun lähettää ja antaa sille rauhan suorittaa. Merristä tulee kyllä paljon parempi kepittäjä kun Kiiasta varmaan ikinä. Kiia seuraa vieläkin aika vahvasti mitä mie teen kun taas Merri seuraa pelkästään keppejä. Pitää ruveta ottamaan sivuetäisyyttä uudestaan ja sen jälkeen ohittamisia.

Kyllä hommaa riittää ennen ekoja startteja. Oon nimittäin hieman pyörtämässä tätä päätöstä kisata vasta ens vuonna. Voi olla että mennään radalla elokuun lopussa syyskuun alussa :) Eli onneksi tässä on kesä aikaa treenata kontakteja ja muutenkin radan suorittamista. Riippuu missä kunnossa kontaktiesteet on kesän loputtua, keinu ehkä etupäässä, ratkaisee aika paljon osallistutaanko pelkästään ekaksi vaan hyppyradalle vaan pystytäänkö osallistumaan myös agille. Toivottavasti! Eihän tässä auta muu kuin ruveta systemaattisesti treenaamaan niin ehkä siten saadaan tulosta aikaiseksi.

Keskiviikkona treenien lopuksi otin pikkupätkää Merrin kanssa. Muuten kaikki oli ihan hyvin ajateltu mutt en yhtään muistanut ett oman ryhmän medit oli just suorittanut radan ja rimat oli 40cm. Merrin kanssa ollaan pidetty nyt rimoja 30cm. Pikkaisen hidasti ennen ekaa 40 estettä mutt sitten jatkoi paahtamista eteenpäin. Kyllä hieman huvitti! Tajusi kuitenkin arvioida oman hyppynsä ja suoritti hypyt puhtaasti. Mahtava mies!

Kuva: Anne Lind

Torstaina käytiin Merrin kanssa testaamassa kuinka homma toimii epiksissä. Osallistuttiin mölleihin mineihin riman korkeuden takia. Minien rimat oli 30 cm ja medien 40cm. En halunnut vielä ihan niin paljon hyppyyttää ja kerta kun ei oo vielä jätkää virallisesti mitattu niin mineihin mentiin. Pääasia mitä menin testaamaan niin oli kontaktit radalla. Ja ei mitään ongelmaa! Tosi hyvin otti molemmat kontaktitkin. Pikkaisen vissiin kilpailuvietti heräsi itsellä etten pidättänyt kontaktilla kauaa, saati olisin mennyt ohi. Pitää sitä alkaa harjoittelemaan ja seuraavissa epiksissä sitten kokeilla :) Muuten Merri suoriutui aivan loistavasti mutt loppusuoran vika este oli liikaa. Siitä mentiin ohi ja kielto. Tyhmä ohjaaja kun ei osannut kunnolla edes käskyttää hyppyä vaan hoki eteen. No eihän pieni mies tuollaista vielä kunnolla tajunnut. Onneksi virallisissa kisoissa ei oo tuollaisia loppusuoria :) Loppuun vielä video suorituksesta, kiitokset Idalle kuvaamisesta.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Lummerannan Mikkelin radat

Aattelin kerrankin laittaa ratapiirrokset esille, sillä Hannele Lummerannan ratoja on niin vaikee löytää mistään niin on hyvä jos näistä ois vaikka jollekin apua. Radat on piirretty ulkomuistista ja videosta katsoen. Eivät varmaan oo missään oikeassa mittakaavassa mutt kyllä niistä idean tajuaa :)

Eli Hannele Lummerannan radat Mikkelissä 22.5.11 Medi3







sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Hyvä ja Tulos

Lauantaiaamuna pakattiin kolme koiraa autoon ja lähdettiin kohti Haminan näyttelyä. Merri pääsi viimeistä kertaa junnukehään Nina Karlsdotterin tuomaroitavaksi. En oikein ollut kauhean odottavalla tuulella arvostelun suhteen kun ottaa huomioon millainen hormoni-hyrrä tää murkku nykyään on. Autosta ulos päästyään häntä nousi "kauniisti" selän päälle kuin jollain pystykorvalla, huoh. Ja eipä se paljoa siitä laskenut kuin hikisesti seisoessa. Heti kun joku vilkaisikin häneen niin lippu salkoon, jihaa! Se kakara mitä kuljettelin viime vuoden puolella niin helpottuneena kehässä, aiheuttaa nykyään kyllä harmaita hiuksia oikein urakalla. Hännän ja ehkä pikkaisen käytöksen takia. Ei oikein tahdo keskittyä kehässä ollenkaan vaan vilkuilee koko ajan jonnekin muualle ja on kyll just sen näköinen ett EVVK.


Pöytä oli todella erinomainen. Ei vääntyillyt eikä kääntyillyt yhtään mihinkään. Seisoi vaan ja antoi tehdä mitä vaan. Edes mittatikkua ei hätkähtänyt. Hieman palleja kokeillessa oli ilme sellainen ett "Ett nyt viittis". Olin kyll tosi ylpeä pöytäepisodista. Ilmeisesti nää paikallaan olemiset on tällä hetkellä ne helpot osuudet. Tai no ehkä vaan se pöytä. Seisottaessa jouduin laskeutumaan alas kun koko ajan vilkuili johonkin ja kääntyili ja vääntyili. Aaarghh, milloin tuo murkkuikä loppuu... En yhtään tykkää!



Osasihan se jotenkin seisoa muttei nyt ihan kauhean hyvin verrattuna joskus aikaisemmin. Korvat osoittaa sivuille ja kattokaa ilmettä. Kertoo kyllä hyvin paljon. Mutt eikös ne murrosikäiset oo aina vähän turpa vääränä ja aivan jotkut muut asiat mielessä kuin olennainen sillä hetkellä :) Jos tää ois joku ohimenevä vaihe Merrin elämässä. Olisi nimittäin todella kiva käyttää sitä näyttelyssä kun se on muuten vaan niin hyvä. Tuomarikin tykkäs aivan mielettömästi siitä mutt lipputanko hännästä ei. Arvostelu löytyy näyttelyt-sivulta ja hännän takia saatiin H, muuten ois kyll ollut todellakin ainesta ERIin. No kaikki junnut sai H:n joten eipä sitä jossittelemaan. Jos vaikka Juvalla häntä saatais hieman paremmin pysymään alhaalla, huoh, toivotaan kovasti. Nyt oli kuitenkin kiva lukea arvostelua kun tuntuu ett Merri on kasvanut "aikuisen" mittoihin eikä ole enää sellainen rimpula. Ja eka kertaa sai positiivisen arvostelun väristä :)

Sunnuntaina saatiin nukkua onneksi pitkään, oliko klo 7 :) Mutt saatiin ainakin nauttia rauhallisesta aamusta ja aamupäivästä. Koirat otti heti torkut aamiaisen jälkeen ja eivät pitäneet mitään kiirettä mihinkään. Klo 10 aikaan lähdettiin pikkaisen aamulenkille Hanhikselle, sitten pikaisen sapuskan teko, uuden treenikassi pakkaus ja taas ajelemaan, vaihteeksi Mikkeliin. Pitkästä aikaan taas kisaamaan Mikkeliin Kiian kanssa. Tänään olikin se meidän vuosipäivä ekasta startista. Piti ihan kilpailukirjasta katsoa :) Hyvä me! Tuomarina oli tällä kertaa Hannele Lummeranta, jolta meillä on hyviä kokemuksia viime vuodelta. Ihan samaan ei tänään pystytty mutta saatiin tulos aikaiseksi kahdella kolmesta. Parannusta sekin. Huomaa kyllä miten positiivisella tavalla on vaikuttanut kun pääsee taas pitkästä aikaan treenaamaan säännöllisesti sekä yksin että hyvässä porukassa. On kiva lähteä seuraaviin kisoihin kun tietää miten lähellä ollaan.

Eka rata:


Voiko 0-tulos olla yhtään lähempänä! Aargh! Pikkaisen kun olisin malttanut saattaa pidemmälle.

Toka rata:


No tää ei lähtenyt ihan putkeen... Kiia oli hieman ylikuumentunut kun seuraili menoa radan varrella ja sehän tietysti kostautui menossa. Aalta lähti lapasesta etten kerinnyt kunnolla tyrkkäämään takaakiertoon ja tekemään valssia. Jäin sitten hyppyjen vasemmalle puolella ja yritin takaaleikkausta. No mitä Kiia tekee... menee hypyn takaakiertona. Pöh! En oikein tiiä mitä siinä kävi ja miksi mutt ei ainakaan lopputulos ollut hyvä. En vieläkään saanut pelastettua tilannetta, vaan saatiin HYL. Sitten ryökäle ryösti vielä kepeiltäkin. En tehostanut käskyä kun luotin siihen ett kyllä se menee. No eipäs mennytkään :) Loppurata menikin sitten aika mukavasti. Hieman puomin kontakti häiritsee kun ei jäänyt lupaa kysymään mutt kuitenkin pysähtyi.

Kolmas rata:


Nyt Kiia pidettiin pimennossa ja heti tehosi. Oli paljon rauhallisempi ja kuuliaisempi. Älkää kysykö mitä renkaan kohdalla tapahtui kun paahtoi aika tyylikkäästi siitä ohi. Johtuiko se miun kädestä kun se oli alhaalla vaan mistä? Käskytin kyllä mutt mutt... Olis varmaan pitänyt aikaisemmin jo käskyttää tai jotain... No mietitään sitä sitten joskus... Ja harmillisesti se tokavika hyppy... Pikkaisen oma liike oli seis, olisi pitänyt ottaa lähempää putkea mukaan niin liike olisi jatkunut. Tai sitten ei ois saanut olla taaskaan niin hätäinen niin ei olisi tullut sitä kieltoa.

Jäi kyllä hyvä mieli tästä koko viikonlopusta. Merrin arvostelu rakenteesta ja Kiian meininki radalla. En tiiä mitä Merrin kehäkäyttäytymisen kanssa pitäisi tehdä. Pitää hieman miettiä Juvan jälkeen kuinka moneen näyttelyyn viitsii tänä vuonna enää mennä. Kiiakin oli ennen hieman samanlainen mutt nyt on jo niin tasaantunut ett toivossa on hyvä elää ett Merrikin joskus tyyntyy...
 

torstai 19. toukokuuta 2011

Sadepäivien ratoksi

Tällä viikolla ollaan oikein hyvillä mielin voitu harrastaa aksailua hallilla kun noita kevään toivottuja sadekuuroja on tullut harvasen päivä. Maanantain ryhmäaksailut oli peruttu Speedracen takia, joten mentiin käymään hallilla jo päivällä ottamassa omat treenit. Tein ihan huvikseen melkein vuosipäivän kunniaksi Anne Viitasen hyppyradan Mikkelistä. Kisattiin silloin Kiian kanssa ekaa kertaa ykkösissä ja hyppis oli päivän viimeinen startti. Ja siinähän meni kaikki kohdalleen ja 0-voitto blakkariin. Kiia osasi edelleen suorittaa radan puhtaasti, tällä kertaa vaan hieman tyylipuhtaammin. Ehkä vuoden kisakokemus on tuottanut tulosta jollain saralla :) Merrikin meni aika hienosti. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli muutama. Muutamassa kohdassa oli aika pitkät kaarrokset mitkä tuotti omat haasteensa mutt ainakin Merri irtosi huomattavasti paremmin kuin Kiia varmaan ikinä. Kepit meni jälleen aivan superisti.

Tässä pieni muistutus siitä ihanasta ratasuorituksesta; kisattu 21.5.2010


Koska ryhmätreenit oli peruttu illalla, niin olihan meidän nyt kuitenkin pakko osallistua Speedraceen :) Ilmoitin molemmat koiruudet juoksemaan noin 40 metrin pätkän. Molemmat kilpailivat medi-luokassa jossa oli reilu 10 koirakkoa mukana. Ekaks juoksi pennut ja sitten minit. Merri oli medeissä heti toisena vuorossa. Kävin pikaisesti hakemassa molemmat autosta ja tyrkkäsin Kiian ensimmäiselle vapaalle kädelle. Merri jäi todella nätisti kiinnipitäjän kanssa lähtöviivalle kun itse lähdin kipittämään suoraa pitkin. Pientä nykimistä näkyi ja luvan saatua Merri ampaisi matkaan supervauhtia. Ei mennyt kuin viuhahdus kun Merri oli jo leikkinarun toisessa päässä roikkumassa. Sitten vaan äkkiä vaihtamaan koiraa ja taas samaiselle radalle. Kiia oli hieman sitä mieltä ettei häntä tartte kenenkään pitää kiinni ett hää kestää kyll ihan itsekin. Pientä sivussa istumista ja mulkoilua kiinnipitäjää kohtaan. Luvan saatua ei tullut ihan rakettilähtöä mutt onneksi lähtöviivan ylittäessä oli jo vauhti päällä. Hienosti tuli miun Kiiu-Liinukka. Sen verran hyvin juoksivat molemmat miun hopeanuolet ett Kiia tuli sijalle 5 ja Merri sijalle 2 :) Ajat olivat käsiaikoja joten pientä spekulaatiota voi ajoissa olla mutt ei anneta sen häiritä. Kärkiviisikko selvisi puolen sekunnin sisälle ja voittopokaali jäi Merriltä yhden kymmenyksen päähän. Onneksi kummatkin saivat ruusukkeen ja mahtavan luun. Njam Njam!

Tiistaina oli aikainen herätys, klo 4.30. Blaah ja krooh! Oli vissiin ajatukset sen verran harhailleet edellisenä iltana kun laitoin oman kellon tunnin myöhemmin soimaan ja silloin piti jo lähteä ajamaan kohti Savonlinnaa. Onneksi äitillä oli hieman parempi matikkapää ja hän heräsi aivan oikeaan aikaan. Ei siis tullut paniikkia. Kävin S:linnassa tekemässä näytön, kiitettävästi :) Koiruudet ja äiti tutustuivat sillä aikaan S:linnan keskustaan kävellen 1,5 tuntia. Näytöstä selvisin jo ennen klo 10 pois joten emme pitäneet hirveää kiirettä kotimatkalla. Ajeltiin Puumalan ja Ruokolahden kautta takaisin kotiin. Oli pikkaisen vaihtelua normaalin ajoreittiin verrattuna. Iltapäivä kerättiin voimia kotosalla ja illalla kun minä suuntasin hallille koutsaamaan muita niin koiruudet kävivät äitin kanssa pikaisella juoksulenkillä. On se hyvä että joku pitää huolta koiruuksien juoksukunnosta. Kyllä piti itsekin ajaa polkupyörällä hallille kun oli jo istunut autossa muutaman tunnin yhdelle päivälle.

Keskiviikkona oli, ihanaa, vapaapäivä. Tai no pidin vapaapäivän :) Käytiin päivällä aksailemassa molempien kanssa. Merri harjoitteli keppejä, puomia ja keinua. Kepit meni tosi hienosti, siis aivan uskomattoman hienosti. 12 keppiä ilman mitään, etupalkka ja lähetys kepeille. Vau! En olisi koskaan uskonut ett se hokaa ne noin nopeasti. Tarttee kyllä sanoa ett kiitos kaarille. Kyllä niillä homma toimii huomattavasti nopeammin kuin verkoilla. Puomikin meni hienosti. Tosi kivat kontaktit. Hieman aloittaa himmailun puolessa välissä alastuloa mutt eiköhän se tässä korjaannu kun saa varmuutta tekemiseen. Kokeiltiin myös Aa:kin. Ihan kuin Merri olisi mennyt sitä aina. Otti tosi hienon kontaktin eikä edes pudottanut ahteriaan alas. Jes! Hieno mies! Keinu oli sitten hieman huonompi. Ei paljoa mutt siinä oli paikka paikoin hieman epäröintiä. Varmaan johtuu siitä ettei olla otettu sitä kuitenkaan kauhean pitkään aikaan. Ei pidä kiirehtiä keinun nopeuttamisessa vaan pitää keskittyä enemmin saamaan varma keinu aikaiseksi. Kyllä se siitä tulee sitten se nopeuskin kun uskaltaa paahtaa keinun alusta loppuun. Lopuksi otettiin hieman radan pätkää. Se meni hieman vaihtelevasti kun ei oikein ollut itselläkään kunnon kuvaa mitä meinas tehdä. Ei oikein hyvä yhtälö. Kiian kanssa otettiin radan lisäksi putken ja puomin erottelua. Se alkaa toimimaan jo jotenkin. Kyllä se tästä!

Illalla tulin sitten takaisin Kiian kanssa sen ryhmätreeneihin. Meitä oli ainoastaan 3 paikalle joten saatiin kerrankin keskittyä kunnolla tekemiseen. Otettiin radaksi vkonloppuna Tuija Kokkosen valmennuksessa käytettyä rataa.


Kiia toimi todella hienosti. Oli juuri oikeassa vireessä; ylimääräiset höyryt oli jo päästelty aikaisemmin päivällä jonka jälkeen oli lepoa. Kiia ei rähjännyt oikeastaan kertaakaan vaan meni niin kuuliaisesti minne pitikin. Suurimmat virheet tein taas itse kun pää ei käänny niin olin muutaman kerran liiaksi esteen edessä ettei Kiia edes päässyt suoraan hyppäämään. Hienoa minä! Putki-puomi erottelussa sain todella hienon neuvon puomille mikä toimi aivan välittömästi, kiitos Riikalle siitä. Eli käsi reilusti yläviistoon ylös niin näyttää selvästi mihin mennään. Putket kyllä toimi mutt nyt toimii todella myös tuo puomi. Ihanaa!

Tänään torstaina ei voinut vastustaa olla menemästä hallille. No taas satoi! Mitä muutakaan sitä voi tehdä :) Kiian otettiin ihan pikkujuttuja, ei siis mitään ihmeellistä. Enimmäkseen menin Merrin takia mutt pitihän se Kiiakin ottaa ja silloinhan sitä pitää myös tehdä jotain. Otettiin vaan ihan yksinkertainen takaaleikkaus harjoitus ihan vaan muistutukseksi. Kiia toimi hyvin; ei väistänyt yhtään ja osasi kääntyä ihan oikeaan suuntaan! Meidän suurin ongelmahan oli aivan alussa nuo takaaleikkaukset joten niitä on pakko välillä hieman muistuttaa. Muuten Kiian kanssa otettiin jälleen putki-puomi erottelua ja se toimi joka kerta kuin unelma, tällä kertaa jopa vauhdissa kaikki yhteen pötköön. Merri harjoitteli saman takaaleikkaus pätkän. Hieman oli hakusessa noi suunnat mutt pienen höyläämisen jälkeen ne alkoi löytyä sieltä. Se mistä olin tyytyväinen niin Merri kääntyi vääräänpäähän putkeen joka kerta eikä vaan juossut häntä pystyssä siihen nenän edessä olevaan. Muuten sitten höylättiiin keinua, otettiin varmaan 10 toistoa. Nyt löydettiin sellainen hyvä balanssi mihin asti ja millä vauhdilla. Miulla oli tyyny vaimentamassa hieman keinun iskua. Taas päästiin yksi askel eteenpäin itsenäisessä keinussa. Ollaan kyllä hyvää vauhtia selvitty eteenpäin. Lopuksi otettiin vielä Merrin kanssa radanpätkää missä opeteltiin slaalomia.

Video päivän treeneistä...

Lauantaina olisi sitten meno kohti Haminaa näytelmiin ja sunnuntaina Mikkeliin. Toivottavasti menestys olisi yhtä hyvä kuin viimeeksi. Hyvää vuosipäivää meille Kiian kanssa :)

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Päivitystä viikon tapahtumista

Viikko on jälleen menty etiäpäin ja pieni kertaus mitä sitä ollaan nyt saatu aikaiseksi. Pitää vissiin mennä aika ja päivä järjestyksessä niin pysyy itsekin mukana ja muistaa kaiken. Sunnuntaina käytiin aamupäivästä maalla äitienpäivän kunniaksi. Koiruuksien kanssa nautittiin jälleen vapaudesta ja ihanasta maaseudun rauhasta. Pelloilla ja niityillä käveltiin, syötiin, Kiia jahtasi jotain...varmaan oli näkevinään kissan tai kanat häkissä. Ei siinä paljoa tarvita kun se ammus lähtee. Vaikkei mikään juossut edellä niin kävihän Kiia kauniisti tekemässä kunniakierroksen navetan ympäri. Maalta ajeltiin maisemareittiä pitkin takaisin kaupunkiin eli Taipalsaaren kautta. Tuli vaan mieleen jäätelökioski siinä kirkonkylällä ja jotenkin teki miell saada kesän ensimmäinen irtojäätelö. Olihan se koppi auki! Ihanaa! En oltu ainoita ketkä oli tulivat kopille jäätelöä ostamaan. Koiruudetkin pääsivät jaloittelemaan ja tutustumaan jäätelöä ostamaan tulleeseen vanhaan sheltti-neitiin. Merri oli taas aivan innoissaan. Voi huoh...mikä hormooni-hyrrä! Piti hieman rajoittaa pojan innostusta ettei vaan taas mee jokin paikka sekoisin teinihormooneista. Onneksi jäätelökopin jonossa oli innokkaita rapsuttajia mitkä hieman tyydytti Mersu-miehen mieltä. Kiia oli taas sitä mieltä ett kaikki lääppijät saa luvan pitää näppinsä hänen karvoistaan irti. Voi sitä naaman ilmettä jos joku yritti lähestyä :) Jäätelöt saatiin mukaan ja käveltiin rantaan istumaan ja nauttimaan aivan upeasta tunnelmasta. Ihana auringonpaiste, lämmintä ja sininen saimaa nenän edessä sekä jäätelöä. Kyllä kelpas! Loppupäivähän meillä sitten menikin Nomin ihmettelyssä.

Maanantaina aamulenkin jälkeen käytiin moikkaamassa Kahjolandialaisia kun Nomin peitto ja lelu oli jäänyt meille. Pitihän ne palauttaa. Ei pidetty mitään kiirettä kun äiti oli just tullut yövuorosta niin sai nukkua edes hieman pidempään kuin yleensä. Iltapäivällä oli sitten Merrin junnuryhmä. Pientä radanpätkää ja kontaktien tarkastelua.  Radalle nostin eka kertaa rimat 30cm ja kaikki rimat myös kesti ylhäällä. Jätkä on oppinut hyppimään :) Rata mentiin taas todella upeasti, Rissanenkin tuumas ett mallisuoritus. Ainahan sitä pientä pilkunviilaamista on vaikk esim. tiukat käännökset putkesta tullessa. Eli pienen ennakoinnin opettamista. Nyt Merri teki vielä 8 putkelta tullessa hillittömän kaarroksen. Kokeiltiin muutaman kerran pelkällä putkella niin ett annettiin tosi selvä tänne-käsky jo heti kun Merrin nenä oli mennyt putkeen. Äh, silti tuli aika iso kaarros. Mut harjoitellaan, harjoitellaan. Kontaktit oli aika jees... Aalta otettiin pöydän kautta koska ei olla vielä harjoiteltu isoa Aata. Keinukin meni aika näppärästi, nyt pystyis alkaa ottamaan sitä pienessä radan pätkässä. Puomin kontakti alustan kanssa oli tosi hieno. Nyt pitäis vaan saada Merri tajuamaan oma vauhdinsäätely ettei ahteri heitä kontaktilta alas. Alku on kuitenkin todella hyvällä mallilla mistä on hyvä jatkaa.

Tiistai aamuna lähdin ite Savonlinnaan pistäytymään koulunpenkillä ja palasin takaisin keskiviikkona juuri ennen Kiian ryhmätreenejä. Kerkesin etsimään ratapiirroksen mukaan ja sitt melkein mentiinkin. Kiia ei ollut ihan parhaimmassa vireessä kun oli ollut kaksi päivää ihan pihalla, kirjaimellisesti, ja ilman minkäänlaista kuria. Ja se kyllä todella näkyi suorituksessa. Rähjättiin ja mentiin sinne minne nenä näytti, ei todellakaan sinne mihin minä näytin. Ei auttanut muu kuin pikkaisen "ravistaa ennen käyttöä". Karjaisin ekaks turpaa kiinni ja sitten laitoin istumaan hetkeksi paikoilleen radan sivuun. Otin itsekseni rataa ja vasta kun alkoi olee jotain kunnon ideaa niin otin Kiian messiin. Jo alkoi hieman paremmin sujumaan. Rata ei ollut ihan sieltä helpoimmasta päästä kun se oli suunniteltu maksien sm-2010-joukkueradaksi. Ei mikään mahdoton mutt ei olla ihan vielä tuolla tasolla ett kannattais mennä :) Alun pakkovalssi 2 hypyllä sujui tosi hyvin, sain hyvin etumatkaa jotta sain tyrkättyä putkeen ja siiten sitten takaakiertoon. Aan kontakti oli hieno. 6 hypyn jälkeen persjättö ja seuraava 7 hyppy hieman tökki kun joutui ottamaan tosi tiukasti haltuun ja tekemään tosi kökön pakkovalssin kun piti kuljettaa Kiia melkein nenästä. Loppu meni sitten ihan kivasti kun vaan ite oli oikeassa paikassa ja malttoi tehdä huolella kaiken. Kiia kyllä toimi eikä sooloillut. Ite vaan oli usein ihan väärässä paikassa tai väärään aikaan tai jotain muuta.

Torstaina käytiin tekemässä pienet treenit Tapiksen kentällä. Otettiin pikkaisen tokoa, seuraamista pääasiassa. Kiia toimi ajoittain aika hyvin. Pikkaisen vissiin kesän eka treeni nurmikentällä toi nenään vaikka mitä hajuja, ja tietysti varmasti niitä myyriä oli jossain lähipellolla. Pääsyy miksi mentiin Tapikselle niin oli säädettävä A-este. Olihan se hieman erilainen kuin agi-A mutt kyllä se ajoi hyvin asiansa. Kiian kanssa otettiin ensin kontaktialustalla ja etupalkalla. Keskiviikon treeneissä jouduttiin käyttämään harjoitusAata missä pinta on jo aika liukas. Kiia teki silloin ekaks tosi hienon kontaktin mutt sitten jatkossa aina pysähtyi puoleen väliin. En tiiä johtuiko se liukkaudesta vai rataprofiilista. No tuosta ei ollut ainakaan näissä treeneissä tietoakaan. Merrikin pääsi kokeilemaan estettä. Säädin Aan niin loivaksi kuin vain mahdollista niin ei ollut niin jyrkkä. Pikkaisen lyhyempi pk-A-este on mutt kyll se nyt ajoi asiansa tosi hyvin. Hyvin Merri pysähtyi kontaktille mutt heitti ahterinsa alas. Ei kiva! Nostin takaisin ylös ja jätin oottamaan niin kauan kunnes annoin luvan etupalkalle. Oon nyt ottanut käyttöön kannellisen rasian niin eipähän saa palkkaa jos ei homma toimi. Samaa käytiin kepeilläkin. 10 keppiä, 2 kaarta (yksi alussa ja toinen lopussa) ja lähetys kepeille. Itse en edennyt alkua pidemmälle. Muutaman kerran Merri sooloili omiaan mutt huomasi pian fiksuna poikana ett pitää vissiin malttaa mennä kepit alusta loppuun.

Perjantaina oli taas hieman hiljainen päivä kun kävin pikaisesti tekemässä tentin Savonlinnassa. Tultuani käytiin Hanhiksellä peltolenkillä jonka jälkeen saatiin vieraita. Kaveri tuli käymään kolmen shelttinsä kanssa. Näistä kaksi oli vanhoja tuttuja mutt yksi oli aivan uusi tuttava, 11 vkoa vanha merle poika. Kiia oli taas ihan innoissaan mutt Merri ei niinkään. Nyt sieti ja oli jo jonkinverran kiinnostunut mutt silti ilme oli ett yök pentuja. Ilmeisesti shelttipennut ihan jees mutt muut blaah. No onneksi lauantaina Merri sai uudestaan pentu-siedätyshoitoa kun molemmat pennut Nomi ja tämä shelttipentu Nuka tulivat pentutreffeille. Hieman kyll koiruuksia syletti kun joutuivat olemaan sisällä suurimman osan ajasta ett kakarat saivat leikkiä rauhassa.

Sunnuntaina käytiin katsomassa kuinka herra käyttäytyy mätsärissä. Iso huokaus! Miun pieni ja rauhallinen mini-mersumies on kasvanut murrosikäiseksi hormooni-hyrräksi. Häntä lipputankona, joka puolelle piti äännellä ja mölistä. Jokaista tyttöä olisi pitänyt liehitellä, ei että sitä sirkutusta, tai sitten vaan piti lussutella nurmikkoa minkä päällä oli joku tyttö istunut. Yök! Kehässäkin kiinnosti ihan joku muu kuin sen narun toisessa päässä olija. Piti ihan esittää maassa ett sai pysymään oikeassa paikassa ja asennossa. Ei varmaan tuomari nähnyt mitään vikaa esiintymisessä mutt riittää kun itse näki miten karseeta se oli. Häntä tahtoi koko ajan nousta selän päälle ja ja ja... Sininen nauha tipahti ja ei muuta. Kopeloinnit suoritettiin maassa kun ei ollu pöytää mutt ei Merri ollut moksiskaan. Otti tyynen rauhallisesti, ei pahempia hötkyilyjä. Siihen olin tyytyväinen. Saa nähdä miten Merri käyttäytyy ens lauantaina Haminan näyttelyssä. Jos meno on sama kuin tänään niin sitten pidetään taukoa ja annetaan pahimpien teinihormoonien tyyntyä.

Sunnuntaina käytiin Stiinan kanssa tekemässä ratatreenit hallilla kun vihdoin ja viimein lauantaina talkoissa vietiin toiset esteet konttiin ja näin saatiin käyttöön koko halli. Kaivoin netistä Muotkan helpohkon 3lk hyppyradan. Kiia toimi taas tosi hyvin; pitää vaan olla itse todella tarkka siitä miten käsiä käyttää kun Kiia on niin herkkä lähtemään takaakiertoon. Onhan se tietysti hyvä ett jonkin on mennyt kaaliin. Vielä kun ohjaaja muistais saman asian yhtä hyvin. Muutenkin käden liikkeet on tosi tärkeitä. 9 ja 10 välillä kun pidin käden alhaalla niin eihän 10 hyppy onnistunut kun Kiia tuli ohi. Heti kun piti kättä koko ajan ylhäällä niin johan sujui. Kaikki on vaan pienestä kiinni. Merrin kanssa halusin ottaa myös tätä rataa, pienessä pätkissä. 2 hypyn käänsin saman suuntaisesti kun 1 hypyn ettei nyt ihan liian vaikee olisi. Ekan pätkän otin esteet 1-5, tosi hienosti meni. Merri ei sooloillut ollenkaan vaan meni tosi vauhdikkaasti ja määrätietoisesti. Jopa 5 hypyn takaakiertokin onnistui. Kepit otin ihan yksikseen. Juuri tokavikassa välissä meni sekaisin. Kun otettiin uudelleen niin sitten meni hienosti alusta loppuun. Toka pätkä otettiin hypyt 7-9. Olin niin yllättynyt miten upeasti Merri meni pituuden ja sitten renkaan. Ei mitään epäröintiä vaan ihan täysillä eteenpäin. Ite olin tosissaan niin ällikällä lyönyt etten pystynyt jatkamaan matkaa vaan oli pakko palkata välissä. Loppupätkä me sitten otettiin ihan kokonaan kun se meni niin hienosti, jopa 18 sarja :) Oli niin hyvä fiilis ett tästä on kyllä niin hyvä jatkaa. Voi olla ett kisataan eka kerran virallisesti vaikka jo syksyllä. Nyt pitää vaan ruveta ihan tosissaan ottamaan kontakteja ja keppejä osana rataa. Kokeilin muuten uudelleen Merrin kanssa tuota rataa ja halusin kokeilla 5 hypyn jälkeen lähetystä kepeillä. Olin varmaan jotenkin huonosti kun Merri hyppäsi 16 hypyn mutt lähti sen jälkeen sitten kepeillle. Ja mikä vauhti ja rytmi ja aivan virheettömästi alusta loppuun. Ihanaa, ei voinut muuta kuin tuulettaa!!! Mun mies!!!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Mustaa.. ja hopeaa... Mustaa... ja hopeaa


Näin äitienpäivänä siskostani tuli uusi äiti, mustahopea kääpiösnautseri Nomi:lle. Aivan mahtava pikku pentu! Kiia oli jo aivan innoissaan pikku tulokkaasta, olisi halunnut leikkiä pihamaalla. Merri hieman vierasti ja oli aika ihmeissään miten tuollaiseen tulisi suhtautua. Eiköhän jäbälle joskus loksahda ajatukset kohdalleen kun ei tämä uusi neiti ole mihinkään menossa. Onneksi kesä on tulossa niin päästään viettämään aikaa oikein porukassa.

Tällä viikolla ollaan hieman harrastettu piha-aksailua. Maanantaina käytiin Merrin kanssa hallilla treenaamassa hieman tekniikkaa kun Rissanen ei päässyt countsaamaan tällä kertaa. Otettiin hyppy-puomi-yhdistelmää. Huh huh,  mikä vauhti! Ekalla kerralla Merri hieman liukui kontaktialustan kanssa. Joo pitää hieman jarruttaa. Otettiin pelkkä puomi niin hieman jo parempi. Harmittavasti vaan hieman takapää tahtoo tippua kontaktilta kun ei osaa vielä oikein jarruttaa oikein. Pitää laittaa hetkeksi vaikka siivekkeet viereen niin ei pääse ahteri putoamaan.
Kokeiltiin sitten 8 keppiä ilman mitään, ja jätkähän painoi menemään ihan kympillä, jee! Tosi hienoa! Muuten otettiin backlap:ia ja välistä vetoja. Pitää kyllä saada omalle pihalle uudet hyppyesteet että päästään noitakin harjoittelemaan vähän useammin. Keppejä ollaan kyllä otettu joka päivä. Ekaks otettiin sillä 8 kepillä ettei vaan keskittyminen herpaannu. Vasemmalta puolelta meni todella hienosti mutt jotenkin tuo oikeapuoli on hieman tökkinyt. En oikein tiedä mikä siinä on mutt jotenkin oikealla puolella tulee enemmin virheitä. Pitää testata tuota vielä hallilla kuinka siellä käy. Voi olla ett joutuu laittamaan muutaman kaaren tukemaan suoritusta. Nyt Merrillä ei ole enää ihan niin itsenäistä menoa kuin joskus aikaisemmin. Verkkojen kanssa sain laittaa etupalkan, lähettää ja jäädä itse paikoilleen seisomaan kun Merri eteni palkalle. Nyt jotenkin tahtoo lopettaa pujottelun kesken ja katsoo missä mie oon. Kai varmaan etupalkkaa on ollut viime aikoina aivan liian harvoin. Pitää ottaa kannellinen rasia käyttöön.

Kiian kanssa päästiin pitkästä aikaan ryhmään treenaamaan. Oli tosi kivaa ja on hyvä fiilis ryhmästä. Kokeiltiin viime vuoden mm-hyppistä pikkaisen muunnellen. Tilanpuutteen takia yhdistettiin 3,6 ja 16 hyppy, 12 pituus ja 13 hyppy korvattiin puomilla. Aika kiva rata, ei mikään kiemurainen vaan aika suoraviivaista menoa. Kiialla tuli mutkissa aika pitkät kaarrokset joten niissä on vielä aika paljon tekemistä. 11 putken sisäänvienti oli aika hankala, varsinkin kun jouduin viemään sen putken toisenpään ja puomin välistä. Joutui muutaman kerran komentamaan ett meni. Toisella kertaa meni jo paremmin. Ennakkoon helpolta tuntuva kohta 14-15-16 hypyt muodostuivat hieman haastavaksi. Se miten normaalisti lähetän Kiian takaakiertoon ja otan siitä sitten jatkon niin ei onnistunut tällä kertaa ollenkaan. Kiia tulee niin nopeasti hypyn takaa ett miun oma kroppa osoitti suoraan kepeille ja sinnehän se likka meni. Otettiin pariinkin kertaan ja aina sama lopputulos. Vaikka miten käänsin ja väänsin niin ei... Otettiin sitten sylkkärillä. Se toimi, joo, ihan ok kun maltoin viedä mutt sitten tahdoin vaan olla hieman myöhässä putken ohituksessa. En oikein tykännyt sylkkärijutusta joten tuota kohtaa pitää treenata. Kokeillaan joskus myöhämmin tätä samaa rataa koko kentällä niin nähdään sitten mitä kunnon välimatkat tekee radalle.

Merri sai perjantaina taas yhdet antibiootit virtsatietulehdukseen. Otin aamulla pissanäytteen ja kiikutin sen eläinlääkärillä jossa ollaan nyt käyty viimeiset pari vuotta. Hoitaja oli niin raivostuttava ett meinass ihan oikeasti hermo pettää. Kysyin ett voitteko tutkia nopeasti näytteen ett tiedän onko oikeasti jotain vikaa vaan onko vaan taas omassa päässä. Ei suostunut millään. Selitteli vaan ett perjantait on tosi huonoja kun ei voi tehdä viljelyä kun vasta maanantaina ja on täyttä ja ja ja... Sitt soi puhelin ja siihen pitää vastata kesken lauseen. Odotellaan... Sitten jos olisin tullut maanantai aamuna uuden näytteen kanssa kun ei näytä olevan akuutti tapaus, ei siis kipua eikä tunnu vaivaavan. Siinä vaiheessa paloi kyll totaalisesti käämi kun hän oli antamassa aikaa ma klo 8.30 ja ennen sopimista taas puhelin soi mihin piti vastata. Odotellaan... Tokasin puhelun jälkeen ett unohdetaan koko juttu ett palaan asiaan jos tuntuu siltä ja lähdin kävelemään ovesta ulos. Hyppäsin autoon ja ajettiin vanhaan kantapaikkaan. He ottivat heti pissanäytteen tutkittavaksi. Käytiin pikaisesti kaupassa sillä välillä kunnes palasin kuulemaan tulokset. Joo ei ollut puhdas näyte; pH oli vähän kohonnut, punasoluja, valkosoluja, bakteereja jne. Kävin hakemassa Merrin autosta punnitukseen jonka jälkeen saatiin antibiootit 10 päiväksi. Huomenna soittelen viljelyn tuloksista. Oli kyllä todella helpotus kun Merri sai lääkkeet heti mukaan. To ja pe oli jatkuvaa vehkeitten lutkuttamista, ja heti ekan lääkkeen jälkeen se on loppunut. Ihan normaalia pikkupesua! Merri oli muutenkin tosi innoissaan uudessa paikassa, hoitajat piti moikata, asiakkaat piti tarkistaa ja huoneessa olevan koiran kanssa piti jutella ja tietysti kassan taakse olisi pitänyt päästä. Voi olla tullaan jatkossa myös tähän vanhaan kantapaikkaan. Sen verran ihanaa palvelua saatiin. Kiitos siitä heille! Toivotaan ett nää tulehdukset jäisivät pikkuhiljaa taakse ettei tartte vähän väliä niiden kanssa puljailla. Voi olla ett pikkumies on pienessä keväthuumassa niin menee vähän billyboy:in sekaisin :)