maanantai 27. elokuuta 2012

Ei taivu kun on niin kiire!!!

Merrin kanssa kisattiin kolme starttia Orimattilassa aurinkoisena lauantaina. Vaikka tuloksilla ei juhlittu niin oon todella tyytyväinen meidän yhteiseen menoon. Merri toimi alusta loppuun asti ja meni täsmälleen sinne mihin ohjasinkin. Harmittavasti ohjaus oli välillä hieman hakoteillä joten siitähän tuleekin rankaista. Merri on niin herkkä ohjauksen virheille, se ei anna yhtään armoa, toisinkuin Kiia. Ja sitten kun siihen lisätään vielä mieletön vauhti niin...

Tuomareina meillä toimi Vesa Sivonen (agiradat) ja Katarina Virkkala (hyppis). Molemmat olivat aivan uusia tuttavuuksia mutta tykkäsin tosi paljon heidän radoista, että uudestaan kyllä mennään heidän radoille aivan mielellään. Näin jälkikäteen eniten harmittaa se etten ilmoittanut Kiiaa kisoihin. Mutt toinen on nyt pienen tovin kisatauolla :)

Ensimmäinen agirata: Otin aikaisemmista kisapäivistä opikseni ja otin muutamankin kerran lämppäesteille kaikenmaailman kuvioita, jotta Merri sai purkaa turhan ylimääräisen energiansa niihin. Ja se heti auttoi! Ei tarvinnut enää sikailla radalla! Rata sujui aivan mielettömän hyvin kunnes tyli aika tehdä sylkkäri. Rintakehä avautui aivan liikaa ja käsi jäi osoittamaan liiaksi oikealle. No sinnepäinhän Merri tottakai kuuliaisena koirana kääntyi ja pää kävi putkessa, joten HYL. Sitten taisteltiin muutaman kerran kepeillä kun halusin suoristaa hieman linjaa avokulmasta. Ensin mentiin ekan kepin väärälle puolelle ja sitten tokaan välikköön. Kolmannella kerralla sitten päästiin oikein jatkamaan loppuun.

 
Toka rata oli aivan mieletön. Pelkäsin hieman kolmoshypyn takana olevaa putkea mutt aivan turhaan. Merri ei edes vilkaissutkaan sitä. Päästiin rauhassa jatkamaan matkaa. Aan alla olevan suoran putken jälkeen oli pituus neljällä palikalla tyhjään päin joten se oli aika suuri kysymysmerkki ett miten Merri siitä suoriutuu. Miulla ei ollut mitään muita vaihtoehtoja kuin leikata takaa, sillä en olisi mitenkään kerinnyt edelle tuossa kohdassa. Harmittavasti Merri kaatoi vikan pituuden palikan ja siitä 5. Kepeille päästiin suorassa linjassa joten aloituksen kanssa ei mitään ongelmaa. Vaikka olin miten rataantutustumisen aikana tolkuttanut itselleni ett pitää pitää suora linja ja mennä vaikka kepit pitkäksi tai antaa Merrin mennä edellä niin mitäpä sitä tuli taas tehtyä. Huomasin aivan lopussa ett oma linja on jo kääntynyt ja oon Merrin edellä. Tottakai se lähtee etuajassa kepeiltä pois ja näinhän siinä kävikin. En viitsinyt ottaa keppejä alusta asti vaan kaahattiin tyylikkäästi maaliin asti. HYL.

 
Hyppis oli hieman erilainen kuin agiradat mutta todella kiva sekin. Kepit tuotti jälleen meillä tuskaa kun aloitus lähti väärältä puolelta. Pituuden jälkeisen hypyn jälkeen olisi pitänyt mennä hyppy suoraan mutt siinä kohdassa en niin vetänyt Merriä tarpeeksi joten jätkä sujahti hypyn takaa, joten HYL. Ja ennen putkea jätkä (röyhkeä!!!) laittaa vaan päätä alemmas ja juoksee riman ali. En kyllä sanonut siinä mitään mutt silti!!! Törkee tyyppi! En tajunnut sitä kuin vasta videolta kun piti hieman juosta suoran putken takaakiertoon. Takaakierto sujui todella upeasti kun Merri meni sen pelkällä käskyllä kun käskytin kierrä-kierrä. Loppu menikin sitten mukavasti omalla painollaan kun vielä kehuin Merriä hyvästä menosta :)

 
Kiitokset videoiden kuvaajilla!!!
Oon tosi tyytyväinen yleisesti Merrin tekemiseen. Kepit kun saadaan kuntoon niin on tosi kiva jatkaa kisaamista sen kanssa. Pitää ottaa huomioon ett jätkä on ollut kahden kuukauden treenitauolla ja kisattu ollaan viimeeksi Ruotsissa. Jos hieman ollaan ruosteessa niin annetaan se anteeksi tällä hetkellä. Kepit kaivetaan taas esiin ja pystytetään ne takapihalle. Nyt saa jätkä tehotreeniä keppien suhteen! Se miten me edistytään viikossa jää nähtäväksi kun ens lauantaina startataan Ruokolahdella.

 Kisojen jälkeen voi ottaa rennosti :)
 

tiistai 21. elokuuta 2012

Voihan mielentila

Vkonloppu meni, jälleen kerran, koiruuksien parissa. Lauantaina käytiin Muskan kanssa turistina Kouvolan kv-näyttelyssä kun Stiina ja Nomi kävivät misseilemässä. Muska näytti niin kuivan-kesän-oravalta joten ei pahemmin viihdytty shelttikehän ääressä. Nomin kehää odotellessa kampasin neidin kauluksesta aika reilusti karvaa irti. En enää tiiä kuinka paljon karvaa meinaa vielä irrota kun tuntuu jo nyt ett neidillä ei ole yhtään karvaa jäljellä. Muska sai kuitenkin erinomaisen arvosanan käyttäytymisestään turistina; utelias, kiltti, avoin, häntä pysyi selkälinjan alapuolella jne. Iltapäivä vietettiin kahjolandiassa syöden ja lenkkeillen metsässä.

Sunnuntaina noustiin jälleen anivarhain kun suunnattiin Kiian kanssa Mikkeliin. Mietin vielä edellisenä iltana ett milläs fiiliksellä sitä lähtis kisaamaan niin päätti sitten autoni päättää sen miun puolesta. Ristiinan kohdalla sytytti jälleen kerran vikavalon, grrrr. Kävin niin kiukkuna koko loppumatkan ett meinasin heivata koko romun lähimmälle romuttamolle. No ajoin kuitenkin kisapaikalle. En vaan meinannut saada yhtään hyvää fiilistä ekalle radalle kun mielessä pyöri vaan ajatus auton viemisestä jälleen korjaamolle (onneksi pitäisi mennä takuuseen) ja sitten siitä eroon pääsemisestä. En nimittäin tuhlaa yhtään enää rahaa siihen, piste.
No mutt kisoihin ja ratoihin... Tuomarina Varkaudesta tuttu Asko Jokinen. Kaikki radat oli ihan kivoja, ei mitään ihmeellistä kikkailua mutt eivät vaan tällä kertaa sopineet meille. Ekalla radalla päästiin 7 esteelle eli kepeille. Neiti jätti kepit kolmesti kesken!!! Joo ei! Tultiin suorinta tietä pois. Tokalle radalle sain paremman fiiliksen ja päästiin tekemisen meininkiin. Harmittavasti vain eka rima tippui! Kepit vedin nyt varman päälle ja hieman meni liian pitkällekin joten jatko meni kökköilyn puolelle. Oma rintakehä kääntyi liiaksi vasemmalle pituudella ja Kiia kääntyi vasemmalle hypyn jälkeen. Harmittavasti rata vaan jatkui oikealle ja Kiia kerkesi loikkaamaan pituuden sivusta takaisin päin eli HYL. Loppurata mentiin kuitenkin ihan täysillä ja kerkesin tekemään kaiken mitä olin suunnitellutkin, siitä jäi hyvä fiilis.
Kolmas rata oli hyppis, ja se kaatui harmittavasti kolmanteen esteeseen kun takaakierron tyrkkäys jäi ilmeisesti liian vajaaksi ja Kiia loikkasi hypyn suoraan.

Kyllä huomas omasta fiiliksestä ett ei ollut yhtään hyvä kisapäivä. Agility on sen verran herkkä laji ett jos joku mättää niin se helposti heijastuu myös suoritukseen. Vaikk miten sanotaan ett pitäisi osata sulkea kaikki ylimääräinen pois mielestä niin tässä tapauksessa se ei onnistunut ollenkaan. Mielessä vain pyöri ne vähäiset eurot mitkä kovalla työllä saa pankkitilille ja sitten joku vitin autonromu meinaa ne sieltä ryöstää. Ei kyllä enää kauaa!!!  En anna sen enää pilata meidän tekemistä!

Kiian kanssa jäädään nyt kisatauolle ja aletaan treenaamaan ja hiomaan asioita kuntoon. Merrin kanssa startataan pitkästä aikaan lauantaina Orimattilassa ja siitä vkon päästä Ruokolahdella. Sunnuntaina Kiian kisojen jälkeen käytiin Merrin kanssa hallille. Kyllä oli jätkä aivan liekeissä ja kulki aivan uskomattoman hyvin. Tänään käydään kans hallilla ja varmaan torstaina vielä muistutellaan asioita. Odotan aivan lauantaita ett päästään kaahaamaan radalle pitkästä aikaan!!!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kouvolan agikisat

Eilen oltiin Kiian kanssa kisaamassa Kouvolassa pitkästä aikaan. Meillä ei ole koskaan sujunut siellä, vaan aina on mennyt enemmin tai vähemmin pieleen. Yleensä se enemmin! Tällä kertaa aattelin ottaa tavoitteeksi ett saatais nyt hyvällä menolla yksi muumi-muki kaappiin muitten joukkoon ja lakuja :).

Aloitettiin hyppiksellä!


En kerinnyt käymään edes lämppäesteillä testailemassa radan vaikeinta kohtaa, joten jouduttiin radalle melkein kylmiltään. Kaikki kariutui jo tokaan esteeseen kun Kiia meni keppien sijasta putkeen. Olin metrin liian lähellä keppejä kun olisi pitänyt olla lähempänä ekaa hyppyä ja viedä näin liikkeellä kepeille. Nyt ei ollut kunnon liikettä ja putki veti pienen silverfoxin. Halusin kokeilla vetoa vaikka olisi ollut muitakin vaihtoehtoja. Päätin kuitenkin ett vedetään loppu aivan täysillä kun suurin osa esteistä oli vielä jäljellä. Ja näin tehtiin. Juostiin aivan täysillä ja välillä olin niin edellä ett tuntui ett tila loppuu kesken! Harvinaista näin meikäläisellä :). Loppurata vedettiin puhtaasti ja vauhti oli mahtavaa. Oltais varmaan saatu muki ja lakuja sillä suorituksella.

Tokana sitten päästiin jo agiratoja pariin.


Nyt aloitettiin rata toisesta suunnasta vaikka olin varautunut tuohon putki-keppi yhdistelmään. Kolmoselle päätin tehdä saksalaisen jotta oma liikkeeni pysyisi mahdollisimman hyvänä. Päätin juosta taas niin kovaa kuin kintuista pääsisin enkä jäisi ollenkaan varmistelemaan. Puomin päähän kunnon kontakti-käsky niin sain tosi hyvin ohjattua hypylle. Putken jälkeen sain taas mielettömän etumatkan eikä ollut kiire missään vaiheessa. Tämä jatkui koko loppuradan ajan. Loppujen lopuksi olin maalissa ennen Kiiaa :). Sain jätettyä sen suorittamaan keinua niin olin jo puolessa välissä putkea kun Kiia vasta lähti keinulta! Tuloksena 0-voitto!!!

Vikana oli toinen agirata.


Jotenkin omaan suorittamiseen vaikuttaa aina kun porukkaa tulee lisää paikalle ja hirvee härdelli on ympärillä. Tämä siis siitä kun maksilaiset tuli kisapaikalle. Tuttuja tulee ja kyselee kaikkea ett miten on mennyt jne. Ei se haittaa jos sellainen härdelli on ollut koko ajan mutt sitten kun se tulee just vikalle radalle niin jotenkin oma keskittyminen järkkyy. Tämä näkyi hieman omassa tekemisessa, jälleen kerran! Pitäisi päästä siitä eroon!
Tämä rata ei mennyt ihan niin kuin oli ajatus. Kiia jätti kepit kesken tokasta vikasta välistä, aargh! Aloitettiin alusta sillä meillähän ei keppejä jätetä kesken. Sitten muurille ja hyppy. Sitten omasta mielestä Kiia meni seuraavan hypyn takaakiertona kun piti mennä suoraan. Jatkettiin kuitenkin matkaa. Lähetys putkeen ja kerta kun Kiia irtosi niin mielettömän hyvin niin päätin ottaa puomille vasemmalta puolelta jostain puomin puolesta välistä ja tehdä sitten persjätön sen jälkeen. Se onnistui aivan mielettömän hyvin. Putken jälkeinen keinu oli aivan hirveetä säätämistä kun Kiia ei meinannut millään hahmottaa ja tajuta ett mihin hänen pitää mennä. Piti melkein nenästä pitäen näyttää ett tuonne! No loppu mentiin vaan kaahaillen. Näin jälkeenpäin hieman harmittaa kun ois pitänyt kunnolla vaatia Aan kontakti pysähdyksellä mutt nyt Kiia tais loikata sen aivan sikaillen kun vedätin sitä mielettömästi ilman käskyä. No oma moka!

Saatiin kuitenkin muumi-muki ja kouvolan lakuja :) En edes itse niin ajatellut ett se nollavoitto tuli ja nyt on plakkarissa se sekä tupla. Nyt vaan muutama irto nolla niin on homma hanskassa ens kesää varten. Nyt voi lähteä kevein mielin viikon päästä Mikkeliin kisoihin kun ei ole niiiiiin suuria suorituspaineita.

P.S. Harmittavasti ei ole videoita näyttää kun ei ollut varsinaista kuvaus-assistenttia mukana! Videot on vain miun päässä ja sieltä katsottuna oli aivan mieletöntä menoa ja aivan sairaan hyvä fiilis jäi :D

tiistai 7. elokuuta 2012

Erinomaiset loppukesän näytelmät

Nyt on suoritettu Merrin kanssa kesän viimeiset näyttelyt Mikkelissä ja Kuopiossa erikoisnäyttelyssä. Tuloksiin ollaan tyytyväisiä vaikka häntä tuottikin hieman pään vaivaa, tuppasi välillä olemaan aika levoton. Jos jotain positiivista niin molemmissa näyttelyissä vein Merrin aivan itse ja nämä tulokset saatiin :)

29.7.2012 Mikkeli AVO ERI, tuomarina Alar Müürisepp
"Hyvän tyyppinen ja hyvän kokoinen uros. Kaunis pää mutta hieman epäsuorat päänlinjat. Hyvä kaula ja selkälinja. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvät etu-ja takaraajat. Vapaat liikkeet. Väri saisi olla puhtaampi. Hyvä turkki ja luonne"

Kilpailuluokassa jäätiin juuri viidenneksi!



5.8.2012 Kuopio erikoisnäyttely AVO ERI2 SA, tuomarina Partrigne Gill

" Bluemerle. 2 years old. Coat have correct texture and good colour. Although he is up tp size, he is well made. Has good front & nice deep chest and good over feet. He has a pleasing headshap and nice dark eyes. Wellshaped and good ears. Excellent length of neck and going into nice sweep over the cromp(?). He is tyve(?) and his tail is of correct length. Well handed and moved well. Owner must keep his tail down"

SA:n sai 12 koiraa ja Merri oli ainut bluemerle. Tuomari kävi koirat hyvin läpi ja katsoi liikkeitä moneen kertaa. Selvittiin PU-kehässä vielä 6 parhaan joukkoon ja tuomari punnitsi kauan meidän ja trikkiuroksen välillä. Trikki valittiin kuitenkin loppujen lopuksi neljänneksi. Minusta tuntuu ett häntä ratkaisi tässä asiassa kun Merri oli ainut minkä häntä oli hieman levoton välillä. Tuomari tykkäsi selvästi pienemmistä uroksista sillä kaksi parasta oli junnuja ja pienempiä kuin esim. Merri. Siinä suhteessa ollaan tosi tyytyväisiä ett saatiin sellainen arvostelu kuin mikä jopa pitää paikkansa. Olishan se ollut kivaa tuoda kotiin vielä toinen pokali mutt siihen se olisi jäänytkin. Serti meni voittajalle! Sertin metsästys jatkuu messarissa, mutt sitä ennen aksaillaan reilusti :)