keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Pienistä palasista muodostuu iso kokonaisuus

Päätin tossa keväällä että tänä kesänä me aloitetaan Astonin kanssa kisauramme. Se antoi ihan lisäpotkua treenaamiseen! Monessa asiassa ollaan päästy eteenpäin vaikka tietysti jossain sitten tullut takapakkia. Tämähän on normaalia oppimisprosessissa johon pitää vaan löytää oikeat työkalut. 

Kun miettii miten laji on mennyt eteenpäin vuosien aikana niin olen välillä joutunut todella miettimään kuinka lähestyä uudistunutta lajia. Miten treenata ja kuinka treenata oikeita asioita! Viime vuonna yritettiin opetella tekniikkaa ja luoda perustaa kun tänä vuonna ollaan enemmän lähdetty haastamaan opittuja asioita. Pakko on ollut luoda painetta suorittaa tuttuja asioita kovemmassa vauhdissa ja vireessä.  Ohjauksellisesti aletaan olee jo aika hyvällä mallilla varsinkin ku in-in alkaa jopa toimimaan radalla kovassa vauhdissa. 

Eniten nyt on tuottanut harmaita hiuksia puomi... sekä kepit. Puomin juoksukontaktia ollaan tehty jo todella pitkään ja Aston tekee sen aina täydellisesti kun on etupalkka (namimaatti tai lelu). Heti jos etupalkka puuttuu niin silloin alkaa puomi todella hajoamaan. Ei edes yritä ottaa mitenkään kontaktia vaan mieluummin hyppää jo puolesta välistä alastulokontaktia. On haastavaa treenata rataa kun pitäis aina olla etupalkka puomin päässä. 

Muutenkin olen hieman tullut miettineeksi juoksukontaktia, enemmän turvallisuus näkökulmasta. Onhan se nopea mutta vauhdissa piilee myös omat haasteensa. Lähestymiset, kehonhallinta ja tasapainon pitää olla kunnossa kun juostaan koko puomi muutamassa sekunnissa. Se millaiseksi meidän puomi nyt muodostuu niin on ajan kysymys.

Keppien kanssa meille tuli kanssa hieman yllättäviä ongelmia. Aston jäi jotenkin jumiin viimeisen keppivälin ajatukseen. Se juonti juurensa 2x2 vikan välin palkkauksesta. Hän halusi aina rientää siihen vikaan väliin jotta saisi palkan nopeammin. Käytin apuverkkoja (15cm leveät) kepeillä mutta se ei tuottanut tulosta. Heti kun verkkoja alettiin vähentää niin keppien suorituskyky lähti käsistä. Aston vaan otti välin sieltä toisen täältä jotta pääsi nopeasti vikaan välikköön. Tätä ongelmaa lähdettiin sitten purkamaan. Aston piti saada ymmärtämään mikä koko keppien idea ylipäätään on. Aloitettiin siis lähestulkoon täysin alusta. 

Meillä on vielä tässä hetki aikaa saada muutama epäkohta korjatuksi ennen ekaa starttia. Yritän kuitenkin olla ottamatta paineita tulevista kisoista vaan ottaa sen yhtenä steppinä eteenpäin. En todellakaan yritä nyt saada Astonia kolmosen koiraksi ennen ekaa starttia koska silloin meillä menisi todella kauan ennen kisaamisen aloittamista. Me molemmat tarvitaan henkistä painostusta jotta osataan soveltaa sitä meidän oppimisprosessiin. Kiian sekä Merrin kanssa meillä oli silloin aikoinaankin omat ongelmamme ja niistä selvittiin ennen pitkää. Uskon että Astonin kanssa kokemus tuo myös omat lääkkeensä meidän ongelmaan! 

Tästä lähdetään jatkamaan ajatuksella: opitun asian jälkeen alkavat toistot

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti