sunnuntai 21. joulukuuta 2014

maanantai 15. joulukuuta 2014

Paluu kuukauden tauon jälkeen

Kylläpäs se aika on jälleen rientänyt! Kuukausi sitten tuli viimeisemmäksi päivitettyä asioita vaikka tässä ollaan touhuiltu vaikka mitä. Varmaan suurin syy miksi en ole päivittänyt juttuja treeneistä, on varmaan tämä kaatuileva vanha läppärini. Videoiden lataus on aivan tuskaa ja käsittely suorastaan mahdotonta. Ehkä tuossa joululomalla saadaan ne videotkin laitettua blogiin niin pääsee kaikki muutkin katselemaan meidän menoa ja meininkiä.

Mutta mitäs kaikkea me ollaan touhuiltu kuukauden aikana...

No Kiian, tämän hetken, viimeiset ryhmätreenit olivat vkolla 47 eli keskiviikkona 19.11. Meillä oli hieno draivi päällä kun lämppälenkki ja juoksulenkki hoidettiin samalla kerralla. Kiia hetkeksi autoon kun kävin rataantutustumassa ja sitten saman tien aksailemaan. Otettiin kaikki irti 10 minuutista ja hiottiin menoa oikein kunnolla. Oon oppinut jopa tekemään persjättöjä oikein urakalla ja huomannut miten ne nopeuttavat omaa liikkumista ja näin olen saanut paremmin vedätystä aikaiseksi.

*video tulossa*

Kun olen analysoinut videoita niin olen huomannut Kiian liikkuvan hieman hitaammin. Hallin matto on hieman vanhempaa matskua joten se tahtoo olla myös liukas. Kiia selvästi varoi liikkumista eikä todellakaan antanut kaikkeaan. Päätin että nämä treenit mennään ja sitten treenataan jollain muulla alustalla, sillä liukkaalla alustalla loukkaantumisriski on aika korkea sekä jatkuva liukastumisen pelko jännittää lihaksiston.

Merri treenasi vkolla 48 jälleen Juhan koutsaamana. Hän laittoi meidät alusta asti oikein paiskomaan hommia oikein olan takaa. Alun putkijarrutuksen kanssa tehtiin töitä, mutta kyllä me saatiin kunnolla toimimaan. Kun asiat tapahtuvat niin nopeassa tahdissa ja kaikki on niin pienestä kiinni, niin oma tekeminenkin pitää olla sen mukaista. Kaiken tulee tapahtua nopeasti ja napakasti ja mihinkään hengähdystaukoihin ei ole aikaa. Onneksi saatiin homma hoidettua kotiin ja saatiin huippu treenit jälleen aikaiseksi.

*ratapiirros ja video tulossa*

Samaisella vkolla, eli marraskuun vikalla vkolla, me muutettiin maisemaa lähemmäs itää eli Vantaalle. Äiti ajoi Muskan kanssa muutto avuksi kun juuri sopivasti meillä sattui vapaapäivät samaan aikaan. Muutama keikka väliä Siuntio Vantaa tuli heitettyä ja muutama porrasaskel jumpattua, mutta kyllä me saatiin kamat roudattua uuteen kämppään. Oon kyllä tykästynyt tähän kämppään vaikka vanhassa pienkerrostalossa asutaankin. Ruskeasannan ulkoilumaastot ovat kyllä niin mahtavat että pihasta kun kävelee 200 metriä niin lähtee hiekkapäällysteiset tiet ja valaistut ulkoilureitit. Nyt vaan toivotaan ettei tulisi ihan älyttömästi lunta ettei suksijat tule sotkemaan meidän hienoja ulkoilureittejä :). Mutta onneksi täällä löytyy muitakin vaihtoehtoja kun vaan jaksaa kävellä.

Merrin treeneillä jatkettiin vkolla 49. Tähän mennessä treenit ovat menneet aivan mielettömän hienosti, mutta tällä kertaa saatiin kyllä aikaiseksi huonoimmat treenit mitä oltiin tehty. Alussa oli jo meidän kompastuskivi, keppien avokulma vauhtisuoran päätteeksi, ja sen treenaaminen vei aivan mielettömästi aikaa ja energiaa. Juha ei halunnut antaa periksi vaikka itse olin sitä mieltä ettei kannata juuri nyt käyttää siihen aikaa kun koko muu rata olisi vielä tehtävissä. No keppien hinkkaaminen näkyi sitten loppuradassa kun olin itse jo niin pyörällä päästä ja väsynyt henkisesti sekä Merrikin oli jo hiukka epävarma ja kuutamolla. Tuli paljon pikkuvirheitä ja se söi mieltä kummasti. Ja mikä pahinta niin astuin Merrin varpaille vaikkei herra reagoinutkaan siihen mitenkään. Ei älähtänyt eikä se näkynyt liikkumisessa, mutta tajusin sen vaan oman jalkani olla ja sen jälkeen itsellä oli aivan karsea morkkis ;(. Kyllä me kuitenkin rata punnerrettiin loppuun mutta jäi kyllä niin huono fiilis koko treenistä että oikein ahisti.

*ratapiirros ja video tulossa*

Vaikka joulukuun ekan päivän treenit olivat aika blaah niin pitihän sitä silti lähteä itsenäisyyspäivän kunniaksi Ojankoon kisaamaan, Kiian kanssa. Ja kyllä kannatti! Oma liikkuminen on parantunut kummasti valmennuksen saatossa ja Kiiakin on ollut hyvässä vireessä treeneissä. Juostiin vaan kaksi rataa ettei heti ahnehdita liikaa. Ekalla radalla neiti oli niin ärhäkällä päällä että varasti ihan lähdössä. Kepit ovat nykyään todella hitaat, mutta onneksi kontaktit toimivat. Muuten meno oli hyvää mutta lopussa tuli herpaantuminen ja Kiia ei lähtenyt ohjaukseen vaan kadotimme toinen toisemme. Kielto saatiin aikaiseksi ja vielä lopuksi kunnon kaatuminen putkessa. En muista milloin viimeeksi Kiia olisi kaatunut putkessa mutta nyt neiti veti nurin oikein kunnolla. Toisella radalla yhteystyö oli jo parempaa ja nolla tulos napsahti! Arvokisanollien keruu on siis alkanut!

*video tulossa*

Vkon 50 Merrin treenit olivat aivan super-hyber mahtavat. Pelkäsin etukäteen että mitäköhän tällä kertaa tulee, mutta pelko oli aivan turhaa. Jouni oli tällä kertaa tuuraamassa Juhaa, mikä oli vaan hyvä asia. Ei tarvinnut vatvoa edellisen vkon keppi-hässäkkää.

Treenien hankalin kohta oli saada Merri 12 hypyltä puomille ilman että herra hyppäisi 18 hyppyä tai menisi putkeen. Aluksi kokeilin sylkkärillä mutta se syötti aivan liikaa hypylle. Sitten kokeiltiin poispäinkäännöstä mutta Merri oli jo niin iskostunut tuohon hyppyyn. Piti siis ottaa kovemmat keinot käyttöön ja tehdä valssi putken ja hypyn väliin. Se oli onneksi helppoa kun lähetin jo kaukaa herran putkeen 9 ja näin Merri kääntyi oikeaan suuntaan ja itse sain reilun etumatkan valssin tekoon.

Loppujen lopuksi tehtiin rata vielä puhtaana loppuun ja me päätettiin treenit hyppyyn nro 24.


*video tulossa*

Merrin synttäreitä juhlistettiin todella pienimuotoisesti lauantaina, mutta niiden kunniaksi lähdettiin kuitenkin kisaamaan Lempäälään molempien harmaiden kanssa. Merrille oli luvassa 3 starttia kun Kiia sai tyytyä kahteen. Merri aloitti hyppyradalla... voisko hieman sanoa pikkaisen ylivireisesti. Yhteistyö oli todella huonoa kun herra ei seurannut ollenkaan mihin näytin. Olisi pitänyt olla tarkempi ja vaativampi, mutta en ollut vielä varautunut siihen. Hypäriltä HYL.

Toinen rata oli huomattavasti parempaa tekemistä, ainoastaan keppien aloituksessa (ylläri) tuli virhe. Muuten hienoa yhteistyötä. Kiian kanssa tykitettiin nollatulos sijoituksella 6. about 50 medin joukosta. Kolmannella radalla sain Merrin oikein kepeille vaikkei kuitenkaan kovinkaan tyylipuhtaasti, mutta sitten herra ottaa putkella kiellon kun en sanonutkaan sille mitään vaan vain osoitin minne pitää mennä. Hmmm... Loppujen lopuksi HYL tuli aivan lopussa kun osoitin takaakiertoon niin herra kaahasi hypyn ohi sen takana olevaan putkeen, grrrr! Kiian kanssa handlattiin tämäkin rata tekemällä nolla rata sijoittumalla jälleen kuudenneksi. Jihaa, tuplanolla nyt sitten jo plakkarissa!

Vaikka Kiia jäi kärkisijoille 4-5 sek niin en olisi voinut vaatia siltä enempää. Neiti meni niin hienosti kuin vain voi ja niin kovaa kuin nykyään menee. Annetaan sen verran armoa että kärkisijoilla oli jäseniä mm-joukkueesta ;). Meillä on muutama kisa suunnitteilla heti tammikuun alkuun jos sais Kiialle nollat silloin kasaan. Sitten keskityn vain ja ainoastaan Merrin kanssa kisaamiseen. Pakko löytää se balanssi myös kisakentillä.

Ja mitäs vielä.... Muska aloitti juoksunsa viime vkolla ja tänään neiti matkusti Varkauteen kasvattajan luokse. Siellä Muska pääsee "nauttimaan" äitinsä Caprin, Kiiwin, Jaffan sekä kakara Marunan seurasta. Marunan kanssa niillä kuulemma heti synkkäsi kun molemmat rallattivat pihalla ja leikkivät oikein innoissaan. Viikon päästä Muska palaa varmaan takaisin kotiin kunhan on sitä ennen käynyt moikkaamassa uutta poikaystäväänsä ;). Sen prosessin etenemisestä sitten myöhemmin lisää...

Nyt me valmistaudutaan jouluun... Ei treenejä (tänään itse olin kipeä), otetaan lihashuoltoa sekä touhuillaan mitä vaan keksitään. Itsellä on töissä ihan tarpeeksi tekemistä ja aamuherätykset (klo 4) verottavat aika paljon voimia. Onneksi jouluna on 4 päivää vapaata ja silloin me lähdetään kotiseudulle käymään.

Ei siis muuta kuin mukavaa Joulun odotusta!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Viikkokatsaus vkon 46 treeneihin

Maanantaina jälleen mentiin... Töitten jälkeen kerkesin haukkaamaan pienen välipalan minkä jälkeen kamat kasaan ja koirat autoon, sillä lähdettiin ajelemaan itäväylälle tsekkaamaan kaverini tulevia toimitiloja. Siellä sitten menikin sopivasti aikaa jutustellen, vaihtaessa kuulumisia ja pohtiessa tulevaa. Kaverini Gabin tilat sijaitsevat entisen Helsingin koirauimalan tiloissa eli tästä päivästä lähtien siellä toimii SporttiHurtta. Voi olla että tulen pitämään noissa tiloissa Doboa ja ehkä jopa urheilukoirahierontaa... Tulevaisuus näyttää!

Kumma miten se aika meneekin niin nopeasti kun on kaikkea kivaa... Koiratkin saivat tutustua paikkaan ja kierrellä vapaasti. Uima-allaskin kiinnosti kovasti vaikkei siinä vielä ollutkaan vettä. Mutta kyllä vielä tulee hetki kun herra pääsee sinne uimaan ;). Mutt joo... Piti ihan kytätä kelloa koko ajan ettei vaan myöhästytä herran treeneistä. Aika ei ollut mikään paras mahdollinen ja varsinkaan oma tunnetila ei ollut hyvä. En ollut syönyt kunnolla, vain sen pienen välipalan ja jatkuvalta tuntuva pimeys tuntui tosi musertavalta. Tää kaamos on niin hirveää... Kun menet töihin, on pimeää, kun tuut töistä, on jo todella hämärää! Piti todella tsempata itseä ett saa kaiken irti treeneistä. Ja mikä pahinta niin Juha ei pitänyt treenejä vaan oli tuuraaja remmissä. Aaakkk! Tuli tehtyä välillä niin löysästi ja sai ruoskia itseä hoitamaan kunnolla homma kotiin. Sitä vaan kaipaa ulkopuolista ruoskintaa mihin lisätään tietysti oma tsemppi. Jos koutsi on liian kiltti niin se näkyy kanssa omassa tekemisessä. Tai sitten kuin Stiina tuumas niin auktoriteetti; eihän sitä voi Juhan silmissä hölmöillä :D!

Tällä kertaa mentiin minihypyillä 30 cm, joten vauhtia oli luvassa. 4-6 hypyissä piti olla tarkkana, ei saanut mennä liian lähelle 4 hyppyä vaan piti lähettää. Sitten haltuun vastakädellä ettei menty 5 hypyn ohi. Puomin jälkeen tein joko persjätön tai sylkkärin... kumpikin toimi ihan hyvin. Kisatilanteessa sylkkäri olisi varmaan nopeampi kun ei tartte mennä niin edelle, mutta sitten pitää olla tarkkana ett oikeasti ohjaa jatkonkin. Kepeille piti muistaa antaa herralle tilaa ja aikaa ettei mennyt hätiköimään omalla liikkeellä. Herra meni hienosti kepit loppuun asti vaikka olin jo tekemässä valssia muurin luona. 16 hypyllä tiukka valssi ja siitä heitto 17 hypylle ett sai oman linjan pysymään optimaalisena 19 hypylle. Sinne ei onneksi ollut kiire kun tein siihen takaaleikkauksen! Taas tuli huomattua viimeisessä vedossa se ett on oikeasti ihan sama mitä koiralle huutaa niin kyllä se menee oikealle esteelle. Piti huutaa "läpi" niin huusin "kiipee". Ihan rupes itseä naurattamaan kesken kaiken ;). Keinun jälkeen piti muistaa pieni kontakti ekaks koiraan ja sitten lähetys.
Treeneissä muistuttelin aika paljon kontakteja ja Merrin kanssa huomasin heti jos en sanonut "seis"-käskyä. Silloin tultiin suoraan läpi... Tätä pitää oikeasti vahvistaa ett saa hienot erottelut... Seis-käskyllä pysähdytään ja jos ei sanota mitään niin juoksulla vaan. Vaikka oma tekemiseni oli hetkittäin ei niin kehuttavaa niin Merrin työskentely oli sitä koko ajan. Ei mitään sooloiluja, ei sikailuja vaan upeaa työskentelyä! Ja tällä kertaa siitä jopa videomateriaalia :)!


Kiian kanssa meillä oli oikein hauskaa treeneissä. Meillä oli aikaa kikkailla ja touhuilla ennen omaa vuoroa. Se hyvä puoli on kun treenaa myöhäisimmässä ryhmässä niin meillä on koko halli käytössä ja näin ollen myös toinen kenttä. Lämppälenkin jälkeen onkin hyvä päästä hieman herkistelemään muuveja ennen varsinaista ratasuoritusta...


Varsinainen treeniosio tehtiin vain kahteen kertaan... Ekalla kerralla haettiin vähän linjoja, muistuteltiin Aan kontaktia sekä sinne menoa... En käskyttänyt Aata ollenkaan niin Kiia tuli ekalla vedolla siitä ohi, hups! Tokalla vedolla paranneltiin muutamia kohtia vaikka ekan putken jälkeinen hyppy valui edelleen liian pitkäksi. 


En ole vielä varma johtuuko se alustasta vaan alkaako jälleen pikku jumit vaikuttaa Kiian menemiseen mutt Kiia menee hieman säästöliekillä... Alusta ei ole kyllä mikään paras mahdollinen vaan on hiukka liukas. Pohja on hieman samanlainen kuin vanha matto Kuopiossa Musti ja Mirri areenalla. Sielläkin Kiia oli hieman varovainen liikkeissään ja meni hieman käsijarru päällä. Kun päästään toiselle pohjalla vetämään niin sitten sen eron näkee parhaimmin. En tykkää treenata liukkaalla alustalla koska siinä on loukkaantumisriski liukastumisesta tai sitten lihasten jännittämisestä mikä taas johtaa jumeihin. Muutenkin haluaisin säästellä Kiiaa mahdollisimman paljon, mutta kevään kontaktien loikkimisten takia oon nyt joutunut ottamaan kontaktit 2on2off metodilla. Ja varsinkin Aa tuppaa rasittaa etukroppaa liian voimakkaasti. Toiveissa olisi päästä treenaamaan säädettävällä A-esteellä jotta voitaisiin kunnolla keskittyä molempien kanssa Aan ylösmenoon sekä kunnon juoksukontaktiin. No kunhan ekaksi saadaan muutto Vantaalle hoidettua niin keskitytään sitten itsenäisiin treeneihin.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Vkotreenit vkolla 45

Jälleen yksi vko vierähtänyt! Treenit ovat kyllä parasta mitä vkolla on tarjottavana! Maanantaina mentiin jälleen Juha Oreniuksen oppiin ja voi vitsi ett oli ihanaa, ja tätä on luvassa säännöllisesti vielä 11 kertaa. Harmittavasti tästäkään sessiosta ei ole videomatskua. Toivon mukaan jos ens vkolla saisi kun tutustuu ryhmämme uuteen porukkaan.

Olin todella aikaisin liikenteessä joten auttelin Juhaa radan rakentamisessa. Siitä oli paljon apua kun pystyi keskittymään rataan pidemmän aikaa. Ja mikä vielä niin päästiin treenaamaan ekassa ryhmässä kun siinä oli vajausta.

Radan pätkä suoritettiin valkoisia numeroita noudattaen. Päätin jo alusta asti ett nyt saa valssit jäädä johonkin toiseen kertaan mutta nyt niitä en viljele, jos ei toisin sanota! Aluksi otin pituuden jälkeen vastaan ja heitin siitä sitten muurille. Tämä ei ollut kuitenkaan hyvä vaihtoehto kun jouduin liian kauan olemaan paikoillani. No mikäs tähän nyt sitten olikaan parasvaihtoehto niin... valssi :)! Se taisikin olla sitten ainut valssi! Keppien jälkeen tein persjätön sekä myös 5 hypyn jälkeen... kuin myös 6 putken jälkeen ;)! 11-14 välillä jouduttiin miettimään rytmitystä! Kaikkein parasta oli kulkea mahdollisimman samaa matkaa Merrin kanssa ja näin ollen sain kaikkein tehokkaimman putkijarrun. Ei tarttenut odotella vaan lähetys putkeen ja samantien putkijarru-suhina sekä oma liike aivan seis. Merri kääntyi niin hienosti ja siitä sitten ihan pienellä sylkkärillä kepeille. Sitten vaan itselle jalkoihin vauhtia ett kerkes keppien jälkeiseen persjättöön sekä varmistamaan katsekontaktilla ettei herra hyppää selän takaa 17 hyppyä. 17 hypyllä niistosokkari, puomilla hieno kontakti mistä sylkkärillä putkeen, pieni jarru 22 hypyllä ja kunnon haltuunotto 23 hypyn niistossa ettei loikka mene pitkäksi.

Olin jälleen todella tyytyväinen meidän menoon ja Juhakin kehui todella hienosta tekemisestä! Jos sitä uskaltaisi vaikka kuukauden päästä starttaamaan kisoissakin Merrin kanssa. Kiian kanssa ajattelin startata hieman jo aikaisemmin kun sen tekeminen on niin hyvää... Tästä saatiin jälleen hyvä osoitus kun keskiviikkona oli Kiian vkotreenit .


Viilattiin jälleen rytmitystä muutamassa kohdassa, keppien avokulmaa sekä sivuetäisyyttä. Rytmityksen kanssa piti olla tarkka kun tahdoin aina rynniä liian lähelle estettä ja silloin en saanut parhainta mahdollista etumatkaa. Pitäisi jälleen vaan muistaa lähettää eikä viedä, paitsi ehkä kepeille. Kiiakin tahtoo kaartaa tokaan väliin jos itse oon sisäpuolella. Sivuetäisuuden kanssa ei ollut mitään ongelmaa vaan toinen meni hienosti loppuun asti.


Pitäisi päästä jossain vaiheessa ottamaan itsenäisiä treenejä mutta en vielä oikein tiedä milloin ja MISSÄ! Meillä on tullut hieman uusia suunnitelmia ja näiden takia muutamme tämän kuun aikana Vantaalle. Ja mikä parasta niin treeneihin sekä kisoihin Ojankoon on vain 15 min matka ;) Sekä kauppakeskus Jumboon reilu 5 minuuttia.


Rekisteröin toiminimen joulukuussa joten silloin aloitan tarjoamaan agilitykoulutuksia sekä valmennuksia, näin ensi alkuun. Katsotaan kuinka alkaa sujua tuleeko kuvioon myös Doboilua ;)! Ilmoittelen sitten lisää!

tiistai 4. marraskuuta 2014

Arjen pyörittämistä

Aika tuntuu menevän kuin itsestään, ihan vain näin arjen keskellä. Menee hetki niin huomaa kuinka blogiakaan ei oo tullut päivitettyä. Oon nykyään jättänyt sen vapaapäivän hommaksi kun silloin voi hyvällä omalla tunnolla istua hetken rauhassa ja näpytellä konetta. Viime vkolla vapaat olivat vkonloppuna ja silloin matkattiin harmaiden kanssa Lappeenrantaan moikkaamaan kotiväkeä. Silloin ei todellakaan istuttu koneen ääressä vaikka hiljaisia aamuja olikin.

Mutta kuluneella vkolla meillä oli tietysti molempien harmaiden valmennukset, joten aloitetetaan kertaaminen niistä. Maanantaina olisi ollut Merrin valmennusryhmän aika, mutta itsestä ei ollut silloin menijäks treeneihin kun nilkka oli jostain suovaantunut oikein urakalla. Onneksi saatiin tuurauskeikka torstaille... Ennen sitä oli Kiian vkotreenit Lohjalla. Tällä kertaa radan oli suunnitellut meidän toinen kouluttaja Anu Luotto. Rata oli oikein kiva, sai muutamassa kohdassa pohtia mikä olisi kaikkein optimaalisin vaihtoehto. Rytmitystä tuli harjoiteltua, Aan kontaktia sekä keppien sivuetäisyyttä.


Alku meni sujuvasti takaakierto-valssilla sillä ei ollut mikään hoppu jatkossa. Kepeillä menin ekalla kerralla hieman ohi jotta sain vedätystä aikaiseksi. 7 hypyllä pientä jarrua jotta taipuu hyvin 8 hypylle. 10 hypyllä vastakäännös. Aan kontakti oli aivan jäätävä... Kuin mistäkin 2on2off-oppikirjasta! Sinäänsä huvittavaa kun juoksuAata pitäisi alkaa harjoitella... 13 hypylle hyvin ajoitettu päällejuoksu. Kepeille lähetyksessä otin jo valmiiksi sivuetäisyyttä ja hyvän rytmityksen niin 16 hypylle ei tulisi niin suurta kontrastia. Halusin alusta asti tehdä 17 hypylle niistosokkarin koska näin liike jatkuisi parempana jatkoa ajatellen. Kokeiltiin kuitenkin niin valssia kuin jopa päällejuoksua mutta niissä tuli aivan liikaa valumista ja käännökset hidastivat vauhtia. 


Oli todella tyytyväinen jälleen kerran Kiian työskentelyyn. Neiti teki kaikki jutut aivan loppuun asti eikä mistään huolimattomuudesta ollut tietoakaan. Itsellä on vielä pikkaisen tsempattavaa kun noista valsseista on tullut meikäläisen tavaramerkki ja persjättöihin on niin vaikea vaihtaa. Olin niitä suunnitellut niin ihan alkuun kuin tuohon loppuunkin ennen vikaa putkea. Se vaan tulee niin selkärangasta!

Merrin valmennusryhmän aika oli sitten seuraavana iltana... Tunsin jo edellisenä iltana ett omat jalat eivät ole kaikkein parhaimmassa iskussa. Olin ollut 4 päivää hevissä ja siellä oli tullut nosteltua painavia laatikoita varpailla seisten. Sen siitä saa kun on niin lyhyt... Pikkaisen oli pohkeet voimattomat! Ja mikä taas näkyi tekemisessä niin ne valssit!!!

Tän kertaisessa treenissä oli muutama tarkkapaikka... Lähetys hypylle 7, ehtiminen 9 takaakiertoon sekä 23 takaakierto ja siihen liittyvä rytmitys ja persjättö. 

Alkuun jouduttiin ottamaan palkkauksella lähetys 7 hypylle kun Merri nyt ei vaan jostain syystä oikein tahtonut sitä hahmottaa. Muutamalla toistolla niin johan saatiin tulosta aikaiseksi. Ajoitus oli silti todella tärkeää kun piti ottaa vastaan 6 hypyllä ja siitä sitten lähetys... jonka jälkeen jalat käymään kuin singerillä jotta kerkee ottamaan haltuun putkesta ja tyrkkäämään takaakiertoon. Päällejuoksu ja pientä tiukkausta 11 hypylle. 14 muurille piti pikkaisen jarruttaa ettei loikka mene liian pitkäksi. 16 hypylle otin pyörityksellä minkä jälkeen päällejuoksulla puomille. Merri luki 19 takaakierron todella hienosti ja lähetyksen sai tehtyä kaukaa. Kepit onnistui joka kerta ja pujotteli niin hienosti loppuun vaikka menin tekemään pakkovalssijaakotusta 22 taakse. Sitten se 23 takaakierto... Tahdoin aina rynniä liian lähelle vaikka olisi voinut odottaa ja saada lähetys kauempaa. Kun menin liian lähelle niin liikkeelle lähtö oli huono ja Merri joutui pussin jälkeen kysymään ett mihin. Loppupuristuksessa tein automaattisesti valssin tuohon kohtaan ku se vaan tulee niin automaattisesti ja sillä on se sama lopputulos. Liikkeelle lähtö on huono ja jatkossa ollaan myöhässä. Kyllä me rata taisteltiin tuolla valssilla nollalla loppuun, mutta kyllä niin jurppii kun pientä huolimattomuutta on ilmassa. Ja voin kyllä rehellisesti sanoa ett kyllä jalat sanoi sopimuksen irti. Se oli kans yksi syy miksi liikkeelle lähdöt olivat huonot...

Vkonloppu oltiin siis kotiväkeä moikkaamassa ja kyllä oli kivaa! Lauantaina päästiin ihanassa kelissä ulkoilemaan ja Muskakin pääsi purkamaan sisäistä energiaansa kaasuttelemalla sen minkä taas jaloistaan pääsi.


Oma levada-polku









Oli jälleen haikeata lähteä ajelemaan pk-seutua päin, mutta onneksi aksailua oli jälleen luvassa niin se lämmitti mieltä!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Synttärisankarikin mukaan vkotreeneihin

Tällä kuluneella vkolla ollaan juhlistettu Kiian 7 v synttäreitä sekä aksailtu. No oikeasti ekaksi aksailtiin ja sitten juhlistettiin vasta, mutta ei kai se nyt niin tarkkaa ole. Synttärikakku syödään vasta vkon päästä kun lähdetään käymään kotipuolessa :)!

Aloitetetaan siis kertaaminen Merrin maanantain valmennuksesta...

Juha oli tällä kertaa estynyt pitämästä treenejä kun jo-kaikkialla-jylläävä flunssa oli iskenyt häneen. Pitää vielä koputtaa muuta kun se ei ole vielä miuhun iskenyt! No mutta onneksi tuuraaja saatiin katsomaan hieman meidän peräämme!

Nyt päästiin työstämään minun, ei niin mukavuusaluettani, eli persjättöjä. Alku sujui tosi näppärästi ja 3 putken putkijarru toimi hienosti ja Merri kaartoi upeasti 4 putkelle. Sieltä sain hyvin annettua merkin tiukalle kääntymiselle kädellä ja vain käden levitys riitti hakeutumaan 5 hypyn oikealle puolelle. 7-8 hypyille tein ensin saksalaisen sekä päällejuoksun, mutt se vaihdettiin sitten persjättö päällejuoksuksi. Jotenkin olen niin tottunut tuollaisissa kohdissa tekemään sen saksalaisen ett persjätön tekeminen hieman hidasti kulkua. Joutuihan siinä kääntämään kroppaa eri suuntaan kuin saksalaisessa ;). 9 hypyllä tehtiin vastakäännös eikä herra katsonutkaan mitään putkea vaan teki niin näppärää työtä ja kaahasi siitä sitten puomille. Jälleen hienoa kontakti työskentelyä vaikka hieman ennakoikin 11 takaakiertoa asettumalla kontaktilla vinoon. 11 takaakierrolla hiottiin muutamalla toistolla omaa persjättöä ett saatiin se ajoitettua paremmaksi, tai aikaisemmaksi. En oo edelleenkään tottunut tekemään persjättöjä niin terävästi kuin ne "pitäisi" mutta onneksi tähän mennessä harmaat ovat tajunneet mitä haetaan :D! 16 takaakiertoon kerkesin hienosti kun pystyin jättämään Merrin tekemään itsenäisesti 13 hypyn takaakiertoa. Aalla oli ihan hyvä kontakti, mutta haluaisin hieman sujuvamman ylösmenon. Nyt Merri, kuten Kiiakin, tahtoo hypätä liian ylös. Silloin vauhti töksähtää sekä on huomattavasti raskaampaa kropalle. Sekä alasmenon haluaisin pehmeämmäksi. JuoksuAata ruvetaan hiomaan. No mutt...

Meno tyssäsi kepeille kun oma liike tyssäsi ja yritin lähettää kepeille. Vaikka kroppani ei kääntynytkään keppien kulkusuuntaan niin silti Merri hakeutui kakkosväliin. Joudun nyt oikeasti tekemään ajatustyötä, sekä tietysti treenaamaan, sitä oikeaa lähestymistapaa kepeille. Miten paljon herra vaatii tilaa? Omakroppa jne! Jos otin oman liikkeeni kohti kakkoskeppiä niin Merri kyllä meni keppien oikealle puolelle mutta ei taipunut ekaan väliin kuin kunnon vedolla. Muutamalla toistolla saatiin ihan jees tulos!

Keppien jälkeen päällejuoksulla lähetys putkeen ja pakkovalssijaakotuksella sitten tiukempi käännös kohti pussia. Tästä seuraavasta kohdasta tuli jotenkin todella haastava meille. Vaikka tein putkijarrun niin silti herra tahtoi mennä todella pitkälle pussista. Ilmeisesti on vielä muistissa ne kaatumiset kun on yritetty kääntyä pussissa. Muurista tultiin muutaman kerran ohi sekä sieltä rallatettiin putkeen ohjauksen avauduttua. Muutama toisto palkkauksella saatiin herra tulemaan 22 pakkovalssiin. Lopussa ei ollutkaan mitään ihmeellistä. Merri oli loppusessiossa jotenkin hetkittäin ihan kuutamolla. Meidän ryhmän treenit valui yliajalle ja porukkaa tuli koko ajan sisälle. Merri ajoittain keskittyi ihmissakkiin ja unohti oikeasti seurata mitä minä teen, ja sehän näkyy heti pieninä virheinä. Omalla tavalla ihan hyvää häiriöharjoittelua!

*Valmennuksesta on videomateriaalia, mutta teknisten vaikeuksien takia en ole vielä saanut sitä käsiteltyä ja ladattua. Tulossa on*

Keskiviikkona Kiia pääsikin tosi toimiin ja Merri jätettiin riitelemään autoon. Loppuvuodeksi meillä on 8 kertaa Aino Mutkan oppeja tarjolla, joten niistä otetaan kaikki ilo irti. Päästiin siis Kiian kanssa Siuntion Koirakerhon kisaavien ryhmään, joten kiva päästä pitkästä aikaan Kiiankin kanssa ihan ryhmätreeneihin.Palaute ja ylimääräiset silmät ovat niin tärkeitä.

Radan alku oli otettu mm-kisoista maksien joltain radalta ja siihen oli muutama vaihtoehto. Päätin ekalla kerralla testailla millä tuulella neiti oli ja päätin ottaa vedätys-taktiikan. Eli heitto 2 takaakiertoon, päällejuoksu ja valssilla putkeen. Putkijarrua ett saatiin tulemaan 5 pakkovalssiin lyhyintä kautta. Piti oikeasti tehdä pakkovalssijaakotus mutta jotenkin se valui tavalliseksi ja sen takia 6 putkeen lähetys ei ollut niin sujuva kun neiti ihmetteli ett mitä seuraavaksi. Puomin kontakti oli mitä parhain... Sanoin pysäytyskäskyn ja sain tehdä persjätön siihen ja neiti nökötti kontaktilla kuin liimattu - joka kerta! Vasta saa-käskyllä lähti. 11 niistosokkaria aluksi hieman varmistelin kun en ollut ihan varma pitkän tauon jälkeen missä menee rajat. Kerkesin kuitenkin ihan jees 13 hypylle. Selvittiin kuitenkin koko radanpätkä nollalla läpi :)

Tokalla kerralla otettiin sekkari käyttöön kun haluttiin testailla mikä vaihtoehto on nopein. Tätä ollaan kanssa kaivattu niin kauan!!! Tehtiin alku 2 pakkovalssilla ja 3 päällejuoksu. Kiia oli todella sähäkkäällä tuulella eikä tekemisessä ollut minkäänlaista tarvetta vedätykselle. Loppujen lopuksi jo tuolle 4 esteelle saatiin 0,3 sek nopeampi aika pakkovalssi päällejuoksulla. Sitten kellotettiin 5-6 kun tein sen pakkovalssijaakotuksen normi pakkovalssin sijaan... Siitäkin saatiin aikaa pois, olikohan 0,15 sek! 7 hypylle pääsin tiukkaamaan kun sain lähetettyä putkeen paremmin. Koska neiti oli todella hienossa vireessä, jopa välillä hieman raivostuttavan hyvässä vireessä kun piti riekkua ja rääkkyä koko ajan, niin päästiin kunnolla testaamaan 11 niistosokkari. Nyt kun muistin vielä ottaa käyttöön Juhan neuvon siitä oikeasti tekniikasta; oma sijoittuminen riman kohdille ja se paino oikealle jalalle, niin voi vitsi ett pääsin hyvin aikaisin lähtemään liikkeelle.

Olin kyllä niin tyytyväinen meidän menoon ja onneksi alkaa nyt oma liikekin tulemaan sieltä esiin. Pitäis vielä ruoskia itsestä se alusta lähtien esiin ett treenit tehdään alusta asti, ekoilta metreiltä, hyvällä liikkeellä. Kyllä tämä tästä! Kiian kanssa tehtiin vielä itsenäisenä treeninä keppejä lähetyksellä ja sivuetäisyydellä. Kyllä se vaan osaa!!! Tauko tekemisestä sekä fyssari-kuntoutusjakso ovat tehneet tehtävänsä. Nyt mennään taas eikä meinata! `Hyvää lihashuoltoa ei vaan voi unohtaa! Muutenkin ollaan otettu parempi tatsi normiliikkumiseenkin. Lenkeillä käydään 3 kertaa päivässä ja mahdollisuuksien mukaan pyrin pitämään irti sekä muutaman kerran vkossa ollaan käyty vapaapäivinä aamulla juoksulenkillä. Itselle se sopii parhaiten vaikka Kiia yrittääkin edelleen hautautua peittojen alle nukkumaan ;)! Kyllä huomaa jo omassa tekemisessä miten juoksutreenit ovat parantaneet menoa kummasti. Viime keväänä oli kyllä niin kaameessa kunnossa ett treenitkin oli ihan tuskaa... Mutta kyllä tässä on vielä pitkä taival huippukuntoon ens kesäksi... Pakko edetä pikku hiljaa tai muuten tulee seinä vastaan ja sittenhän sitä vasta liemessä ollaankin. Se on niin monta kertaa nähty!

  
Suurin ja kaunein - Super Sininen
7 vee FI AVA FI AVA-H Amarantes Shaal Nur "Kiia"

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Vieraita ja muuta mukavaa!

Tänä vkonloppuna saatiin vieraita kotoa; Stiina tuli vierailulle Lilin ja Nomin kanssa. Koska he tulivat vasta iltapäivällä niin me kerittiin käynnistellä hitaasti vapaapäiväämme. Noustiin vähän ennen kasia ylös ja päätin samantien lähteä juoksulenkille raikkaaseen pakkasaamuun, -5 astetta ja auringonpaistetta. Oli aivan mielettömän ihanaa... Ketään ei näkynyt missään ja saatiin mennä ihan omassa rauhassa. Juokseminenkin tuntui äärettömän helpolta ja ihan sama kuin olisi vaikka kävellyt, mutta onneksi oli huomattavasti tehokkaampaa! Lenkin jälkeen oli kiva mennä lämpimään suihkuun ja aamupalan tekoon. Koiratkin vetäytyivät heti vaateriin kun olivat saaneet kupunsa täyteen.


Siinä sitten ihan rauhassa oleskeltiin ja nautittiin kiireettömyydestä. Ennen kahta lähdettiin Stiinaa vastaan Kirkkonummelle kun sovittiin lounastreffit Subissa. Ihanaa paahtopaisti-patonkia kupuun minkä jälkeen lähdettiin käymään Porkkalanniemessä, koska Stiina halusi nähdä reissullaan upeita maisemia... merta, maaseutua jne. En ollut vielä itsekään käynyt Porkkalanniemessä, joten mikä voisikaan olla parempi paikka. Paikka oli kyllä niin kaunis upeassa syysilmassa. Aurinko paistoi ja ilma oli raikas. Oltais niin viihdytty pidempäänkin, mutta harmittavasti kauppareissu kutsui, eikä täälläpäin Suomea olla pidennetty kauppojen aukioloaikoja. Jouduttiin siis hieman kulkemaan kellon kanssa, mutta jos vaikka seuraavalla kerralla katsotaan aikaa auringosta ;).













Sunnuntai ei valjennut ihan niin mukavassa kelissä kuin lauantai, vaan sateisena ja tuulisena. No, ei auttanut muu kuin laittaa vedenpitävää vaatetusta ylle ja lenkille. Koiria ei pahemmin vesi ja tuuli haitannut kun saivat riekkua ja juoksennella vapaana metsässä ja pelloilla. Jopa Lilikin sai nauttia vapauden hetkistä peltoaukeamalla missä neiti keskittyi Kiian höykkyyttämiseen ;). Lenkin jälkeen snakut teljettiin kylppäriin riekkumaan pyyhkeiden kanssa, sillä voi sitä härskittämisen määrää kun oltiin märkiä ja hieman hiekkasia. Onneksi kaikki rauhoittuivat loppujen lopuksi ja välillä joutui aivan miettimään lähtevätkö snakut ollenkaan autonkyydillä kotiin vai jäävätkö nukkumaan tutulle sohvalle!


Loppupäivä meillä on olla vaan ja lepäillä... pestään pyykkiä ja tsillaillaan!

Muskan tytär Mimmi täytti eilen 9kk ja neidistä on kasvanut oikein näppärä pikku aksailukoira. Kati on tehnyt hienoa työtä neidin kanssa ja voi sitä innostumisen määrää mikä heillä on! Mimmi on nyt jymähtänyt siihen minin ja medin rajalle, joten pidetään sormet ristissä ett neiti jää sitten miniksi virallisessa mittauksessa. Loppuun muutama videon pätkä neidin treeneistä...




Aksailun ohessa Mimmi on päässyt tutustumaan lampaisiin ja paimentamisen alkeisiin sekä misseilemään mätsäreissä, niin pentuluokassa kuin lapsi-koira kilpailussa. Viikko sitten neiti oli hienosti sinisten pentujen ykkönen sekä loppujen lopuksi BIS4, sekä lapsi-koirakilpailussa 4. Olen kyllä niin tyytyväinen että Mimmi päätyi Katin kaveriksi, en olisi voinut toivoa parempaa perhettä neidille. Siellä sitä todella rakastetaan ja sen kanssa touhutaan vaikka mitä. Ei Mimmistä mitään sohvakoiraa saisi kirveelläkään, sen verran äitinsä verta suonissa virtaa ;)

Kuva: Kati Skog

Kuvassa Mimmi, Muska, Merri ja Kiia

tiistai 14. lokakuuta 2014

Aksailee (Y)

Voi kuinka hyvältä tuntuikaan kun todella pitkän tauon jälkeen sai laittaa aksailukengät jalkaan ja spurtata radalle kunnon opettajan valvovan silmän alla. Viikko sitten maanantaina päästiin meidän ensimmäiseen Juhan treeneihin... Oltiin ajoissa paikalla kun en yhtään tiennyt onko matkalla ruuhkaa ja halusin samalla käydä kunnon lenkillä molempien harmaiden kanssa. Kiia ei ollut mitenkään tyytyväinen kun toinen joutui lenkin jälkeen jäämään autoon Merrin päästessä tositoimiin.

Valmennus 6.11.14

Kakkoshyppy otettiin takaakierto-persjätöllä niin pääsi sujuvasti etenemään. Aalla pieni kontaktin otto koiraan minkä jälkeen lähetys putkeen. 7 hypyn takaakierrolle piti oikeasti ehtiä ku Merri tahtoi kääntyä putken jälkeen kysymään ett mihin seuraavaksi ja silloinhan hyppy olisi mennyt väärinpäin. Sitten valssi ja pyörityksellä 8 hypyn siivekkeen ympäri. Tein aluksi niistosokkarin mutt se oli liian jyrkkä ohjaus ja Merri lähti omaan liikeeseeni mukaan ja puomista ohi putkeen. Pyörittämällä tuli pehmeämpi linja ja lähetys puomille onnistui samantien... ei tarvinnut jäädä odottamaan ett koira lukitsee puomin ja sitten ois ollut hirveä kiire jatkoon. Merri otti hienon kontaktin joten sain sivuetäisyyttä 10 hypylle. Piti vaan muistaa oma liike kohti rimaa ja kunnon haltuunotto sillä vienti takaakiertoon oli yllättävän pitkä ja putki oli houkuttimena. Hypyltä lähetys putkeen minkä jälkeen piti jäädä odottamaan ulostulolle niin kauan ett Merri tuli ulos. Sitten lähetin vain 12 pituudelle kun itse jatkoin puomin vasenta puolta kohti 15 hyppyä. Merri poimi hienosti matkan varrelta renkaan ja putken. 19 hypylle valssi ja lähetys kepeille. Herra tykitti menemään oikein sydämensä kyllyydestä ja pystyin jättämään sen suorittamaan itse kepit loppuun. Sain hyvin etumatkaa hypyille ja 20 hypyllä piti hieman jopa odotella että sain oikean rytmityksen 21 hypyn lähetykselle. Piti saada oikea rytmi ja yhden askeleen lähetys esteelle päin, näin sain Merrin irtoamaan hypylle ja itselle arvokasta aikaa keritä 22 ja 23 persjättöihin. Heti kun Merri irtosi hypylle niin samantien itselle jalat käymään kuin singerillä. Ei mitään herran menon ihailua, ei varmistelua vaan oikeasti vaan vipinää kinttuihin. Ja sehän toimi ;)! Kyllä oli huippua ja yksinkertaisesti niin kivaa!

Kyllä oli niin hienoa päästä kunnon rääkkiiin ett pääsi jälleen liikkumaan kunnolla ja rohkeasti. Sm-kisojen jälkeen käytiin vaan kroatin koulutuksessa ja sen jälkeen en ole itse tehnyt yhtään mitään agia ajatellen. Ensimmäiset minuutin radalla oli niin löysää liikkumista ett piti ihan sisuuntua henkisesti ett "nyt ämmä jalkaa toisen eteen, eikä mitään nössöilyä"! Tämä on juuri sitä mitä oon kaivannut sitten OJn treenien...ja siitä on aikaa!

Arkipäivät menivät niin vauhdikkaasti; herätys, pikku lenkki, töihin, lenkille, pieni lepotuokio, taas lenkille ja iltapalalle, nukkumaan... Onneksi ti oli vapaapäivä ja silloin käytiin harmaiden kanssa Nuuksion kansallispuistossa reippailemassa. Hyvin vierähti parisen tuntia minkä jälkeen oli kivaa käydä ostoskierrokselle Ikeassa. Vihdoin sain sen kylppärimaton :D! Vkonloppuna kerittiin myös metsälenkille kun saatiin hieman vihiä minne suuntaan kannattaa mennä... Ja mikäs on näissä maisemissa lenkkeillä!



Sunnuntaina ajeltiin harmaiden kanssa heti aamutuimaan Lohjan Virkkalaan ja Siuntion Koirakerhon epiksiin talkoohommiin... Tutustuttiin uusiin ihmisiin ja vaihdettiin kuulumisia, ajatuksia ja höpötettiin vaikka mitä. Hieno draivi oli kaikilla ja itsekin käytiin juoksemassa päivän päätteeksi kilpailijoiden rata kaksi kertaa. Ensimmäinen kierros meni hieman överiksi molemmilla harmailla. Merri sinkoili mihin sattui ja ei ollut yhtään kuulolla. Sen verran pahasti ylimääräisiä kierroksia. Kiia otti heti alussa hylyn ku reagoi seläntakana heiluvaan käteeni ja meni sen mukaan putkeen. Onneksi pääsi ottamaan radan uudelleen niin sai korjattua ensimmäisen yrityksen virheet. Kiia meni hienosti... kunnon katsekontaktilla sekä linjaamisella sai neidin oikeille esteille vaikka välillä huusin ihan mitä sattuu. Kiia kaahasi kyllä sellaista menoa ett on aivan huippua päästä senkin kanssa tekemään pitkästä aikaan jotain. Myös Aan kontakti oli huippu... Otin varmuuden vuoksi pysäytyskontaktin ja vapautin vasta käskyllä. Neiti seisoi kontaktilla kuin tatti eikä edes yrittänyt siitä pois. Merrin kanssa toka kerralla mentiin kanssa todella upeasti. Harmittavasti vain herra pudotti okserin riman vedätyksessä. Lopputuloksena 5 ja 3.sija, ja Kiia tuli 2.sijalle. Saatiin siis kotiin viemiseksi nameja!

Eilen oli sitten jälleen aika juosta...

Valmennus 13.10.14

Taas sai potkia itseä persuksille ett asennetta nyt tekemiseen. Heti 3 renkaan jälkeen piti ottaa haltuun vastakäännöksellä ettei herra nyt aivan sinkoutuisi kepeille asti. Muuten alussa ei mitään ihmeellistä. 7 hypyn jälkeen valssi 8 hypyn toiselle puolelle ja rohkeasti liikenteeseen että pääsee edelle viemään puomille. Puomin jälkeen alkoikin itselleni kovin haaste; 10-15! Merri otti jälleen hienon kontaktin mistä lähti liikkeelle vasta vapautuskäskyllä. 19 niistosokkari tuotti itselleni kaikkein eniten vaikeuksia kun välillä ajauduin liian lähelle siivekettä kun oikea kohta oli rima. Sitten piti muistaa paino oikealle jalalle ett antaa asennolla oikean singaalin koiralle. Meinasi monesti mennä etupainoiseksi ja silloin piti varmistella niistosokkaria. Heti kun sain oikean sijoittumisen ja painon oikealle jalalle niin pääsin ihan sairaan hyvissä ajoin lähtemään jatkamaan omaa liikettä kohti 14 muurin jälkeiseen persjättöön. Ja tuossa juostiin... Mutt heti kun niistosokkari oli nappisuoritus niin ei edes tullut paniikkia keritä persjättöön. Piti vaan taas muistaa kääntää sitä omaa päätä ;)! Seuraavaksi treenattiin 16 jälkeistä loivaa persjättöä ja sillä ohjaamista kepeille. Kyllä oli jälleen niin pienestä kiinni ettei ollut liian jyrkkä eikä sitten tietysti liian loiva kun silloin herra hyppäsi 8 hypyn. Saatiin kuitenkin muutama hyvä onnistunut suoritus mutta tätä pitää treenata omalla ajalla ihan sikana. Loppu meni ihan jees... pientä jarrua hypylle 19, ei muuta ihmeempää!

Ens maanantaina jälleen uusi rata ja uudet haasteet... Jos vaikka saisi tästä eteenpäin videomateriaalia menosta!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä!

Jotain uutta

TYÖ: Alkukesästä tuskailtiin vielä oikein urakalla kun ei meinannut millään löytyä työtä ja sitä kautta tietysti sitä omaa asuntoa. No joskus asiat tahtovat sitten muuttua niin nopealla aikataululla ettei meinaa itsekään pysyä perässä. Heinäkuun alussa pääsin töihin meidän yhteen paikalliseen Lidliin... Vaikka ei ollut se työ mitä olin kaipaillut niin pitkän tauon jälkeen oli vain kiva päästä töihin ja päästä nauttimaan säännöllisestä palkkapäivästä.

Mutta juuri kun olin päässyt talon tavoille niin eikös sähköpostiin tullut uusi haastattelupyyntö Kirkkonummen Cittariin. Minulle sattui juuri sopivasti vapaapäivä, joten lähdettiin koko porukalla katsahtamaan viime vuoden sm-kisaympäristö. Ei tarttenut ihan aamuyöstä lähteä kun tapaaminen oli sovittu lähemmäksi puolta päivää! Haastattelussa meillä oli rento tunnelma ja jäi hyvä fiilis kotimatkalle. Ei oltu keritty kuin Pyhtäälle, olin juuri paikallisen ABCn kassalla jäätelöostoksilla, kun puhelin soi. Vakipaikka Kirkkonummen Cittarissa oli plakkarissa :)! Ihan uskomatonta miten voi kaikki vaan niin muuttua!

ASUNTO: Tämän jälkeen alkoi aivan armoton asioiden järjesteleminen mitkä eivät aina käyneet niin käden käänteessä. Suurin ongelma oli löytää asunto ja voi turhautuneisuus! Vaikka tarjontaa oli niin ilmeisesti muita hakijoitakin oli myös. Kämppiä etsittiin niin Kirkkonummelta kuin Espoostakin. Sainkin yhden yksiön Espoosta, mutta se ei oikein tuntunut kivalta ja siihen nähden siihen olisi joutunut laittaa aivan liikaa rahaa/kk! Päätin siis etsiä toista kämppää ja jälleen löytyikin pari ihan kivaa ihan Kirkkonummen keskustasta. Toinen olisi ollut pieni ja halpa yksiö, mutta viimeisen päälle laitettu ja todella kiva. Ja toinen hieman isompi ja kalliimpi saunallinen. Pienempää en saanut ja sitten isompaa en kuitenkaan halunnut ottaa vastaan kun asunnon omistaja olisi halunnut kahden kuukauden vuokran suuruisen takuuvuokran siirrettäväksi haluammalleen tilille. Juu ei... en todellakaan laita takuuvuokraa kenenkään tilille mihin en pysty itse mitenkään vaikuttaa. Takuuvuokratili se pitää olla jos yksityiseltä vuokraa!

No suivaannuin tosissaan asiasta ja päätin vielä etsiä netistä uutta kämppää. Ja mikä parhainta niin juuri oli tullut ilmoitus vapautuvasta isosta yksiöstä Siuntiosta (reilu 15km Kirkkikseltä). Otin heti yhteyttä välittäjään, kävin katsomassa kämppää ja allekirjoitettiin vuokrasopimus. Kämppä on aivan mielettömän ihana. Juuri sopivan kompakti, ilman turhia hukkaneliöitä, aivan uusi ja saunallinen. S-Market 200 metrin päässä ja juna-asema 300 m, mistä pääsee lähijunalla Helsingin keskustaan 45 minuutissa. Laittelen sitten kuvia kun ollaan päästy muuttamaan ja saatu paikka kodikkaaksi!

HARRASTUS: Merrin kanssa päästään Oreniuksen Juhan valmennusryhmään lokakuun alusta, joka maanantai. Ihan huippua! Itsellä on ainakin treenimotivaatio aivan huipussaan ja tätä fiilistä ollaan kaivattu kauan. Kiialle vielä etsitään treenipaikkaa, sillä en ole vielä varma mitä seuraa alan edustaa ensi vuonna. Aina pitää olla joku paikka missä voi tehdä itsenäisiä treenejä, vaikka ohjatuissa kävisikin kerran viikossa. Vaikka Juhan treeneissä tullaankin käymään, niin aina kannattaa hyödyntää kaikki mahdollinen tieto ja taito, joten mikäs sen parempaa kuin Niinun treenipaikka on aivan siinä lähellä, ja parin kuukauden päästä vielä lähempänä meitä. Sinne sitten välillä ostellaan irtopaikkoja!

AUTO: Kävin sitten extempore ostamassa itselleni "uuden" auton millä voidaan sitten ajella treeni-/kisamatkoja! Pikkaisen ehkä tuli huonoon saumaan kun rahatilanne ei ole vielä täysin vakiintunut ja piti vielä maksaa käsirahakin autosta. Mutta ehkä tämä tästä vielä... Hyviä ja vähän ajettuja autoja on vaan vaikea löytää joten oli tarrattava heti kiinni kun sellaisen näki.

Jotain vanhaa

Työ kaupanalalla ja sama automerkki (vaikka meinasinkin ostaa vanhan Golfini takaisin itselleni)!

Jotain lainattua

Koska aloitin työt Kirkkonummella jo 11.8., enkä ollut saanut siiheksi vielä kämppää niin olen joutunut elämään armopaloilla tähän asti. Ystäväni Piia on antanut minun asua yrityksensä tiloissa tähän asti ja olen siitä todella kiitollinen hänelle. Omaa aikaa ja omaa rauhaa on ollut paljon, ja itseasiassa on ollut hyvä etten ole ketään häiritsemässä aamuisin kun lähden töihin klo 6:ksi. Haittapuolina on ollut vain työmatka (noin 58km suuntaansa) ja se etten ole voinut ottaa lammaskoiria mukaani. Oon siis ollut jälleen yksikseni kaikki viikot ja koirat ovat olleet äitini luona, ja tulevat olemaankin niin kauan kun pääsemme muuttamaan meidän tulevaan asuntoon viimeistään lokakuun alussa.

Ja koska tuota työmatkaa on ollut ihan kiitettävästi niin onhan se pitänyt taittaakin jollain. Koska minun piti alunperin saada vanha Golfini takaisin itselleni niin lainasin hetkisen äitini autoa. Golfin saanti venyi ja venyi ja jouduin lainaamaan äitini autoa vieläkin pidempää. Kilometrejä on tullut aivan hirveästi... ja päätin etten enää kyllä aja kilometrejä äitini autoon yhtään enempää. Tämä oli yksi syy miksi kävin ostamassa itselleni uuden auton.

Suuret kiitokset edelleen äidilleni auton lainaamisesta sekä Piialle majapaikasta!

Jotain sinistä

Tämän varmaan voi kertoa yksinkertaisesti... eli bluemerlet! Kun saan asuntoni ja pääsemme muuttamaan, niin mukanani lähtee vain merlet eli harmulaiset! Muska jää äitini luokse pitämään hänelle seuraa ja pitämään vireessä. Äitini treenaa edelleen Muskan kanssa tokoa ja mikäs sen mukavampaa että heillä on yhteinen juttu. Kaksi kisakoiraa on todellakin aivan tarpeeksi, niin ei vaan aika riitä kolmannelle. Toivon, että joskus tulevaisuudessa Stiina vielä innostuisi aksailemaan Muskan kanssa vaikka en olekaan kerinnyt sillä opettamaan kontakteja ja itsenäisiä keppejä. Neiti olisi edelleen todella sähäkkä menijä, mutta kun itse ei vaan kerkee niin ei kerkee...

******

Miksi siis Kirkkonummelle?
Suurin syy on ollut agility! Jo pari vuotta on mennyt ihan hukkaan ja halusin nyt vihdoin saada kunnon mahdollisuuden päästä treenaamaan hyvässä seurassa ja hyvillä valmentajilla. Haluan saada sen motivaation takaisin ja tekemisen meiningin. Olen aatellut olevani ainakin vuoden pk-seudulla eli ensi vuoden arvokisojen yli. Tämän jälkeen katsotaan uudelleen tilannetta... agility, työ, elämäntilanne jne.

tiistai 26. elokuuta 2014

Kouvolan ja Heinolan näyttelyt

Vuoden-näyttelyt-kuukaudessa turnee loppui viime vkonloppuna kun hurautettiin koiruuksien kanssa ensin lauantaina Kouvolaan ja sitten sunnuntaina Heinolaan. Lauantaina matkaan lähti myös Stiina Nomin kanssa sekä perillä treffattiin Hanne ja Mofi. Merri sai siis teltallisen naisseuraa, ja varsinkin kun vielä Muskan tytär Mimmikin lähti turistina mukaan.

Kasvattaja Kirsti esitti jälleen Merrin ja herra esiintyi oikein hienosti, aivan ERInomaisesti suorastaan. Tanskalainen tuomari Ole Staunskjaer oli miellyttävä tuttavuus, sillä hän arvosteli koirat todella tarkkaan, mutta oli siitä huolimatta nopea arvostelussaan. Hän arvosteli suurimmalti osin pöydällä minkä jälkeen katsoi vielä liikkeet ja se siinä. Ei tarttenut enää seisoskella tuomaripöydän edessä. AVO urosten kilpailuluokassa Merri hikeentyi aivan totaalisesti kehän kulmalla oleviin sheltteihin mitkä hyörivät ja pyörivät siinä koko ajan. Aina kun juoksivat siitä ohi niin häntä nousi oikein kunnolla. Koska ERIn saaneita oli vain 3 niin tuomari pudotti Merrin kolmanneksi. Ilmeestä näki kyllä että ei olisi halunnut sitä tehdä, mutta sen verran noussut häntä haittasi kokonaisuutta verrattuna muihin ERIn saaneisiin. No sellaista tämä on. AVO urokset voitti Merrin velipuoli Aidan (Amarantes Vendetta), mikä pääsi näin hyviin asemiin viimeisen sertin metsästyksessä. Loppujen lopuksi Aidan oli PU3 edellään kaksi valiota, mutta harmittavasti ykkönen ei ollut Suomen valio, joten viimeinen serti jäi vielä saamatta.

Merrin arvostelu; AVO ERI3
*arvostelu tulossa*


Urosten jälkeen oli sitten narttujen vuoro. Muskan kanssa käytiin edellisenä vkonloppuna pyörähtämässä Imatralla mätsärissä ihan vain kokeilemassa että millä päällä neiti tahtoo olla kehässä. Ai että miten neiti oli helppo... Juoksut ovat juuri loppuneet lähes pari kuukautta sitten niin neiti on ns. siunatussa tilassa, ja näin ollen rauhallinen :). Muska oli tälläkin kertaa todella helppo. Pöydällä meinasi hermo mennä kun joutui olemaan siinä niin kauan ja tuomari todella tutki kauan ja tarkasti. Pikku virheitä löytyi ja varmaan takaliikkeet ratkaisivat sen että neiti oli tällä kertaa vain Erittäin Hyvä.

Muskan arvostelu; AVO EH
*arvostelu tulossa*


Mimmi oli tosissaan hoidossa koko viime vkon kun Kati perheineen oli etelän lämmössä. Neiti sulautui joukkoon todella hienosti, eikä edes voinut mitenkään tajuta ett nyt koiria oli neljä talossa. Oli hienoa päästä katsomaan millainen pikku neidistä on tullut 7 kk iässä. Harmittavasti luustoa ei ole tullut toivotun laisesti joten Mimmi on aika hentonen. Saa nähdä miten kehittyy vuosien saatossa mutta tällä hetkellä ei ole ainakaan mikään kiire näyttelyihin, sillä tänä päivänä monesti junnuluokassa on jo niin valmiita koiria. Muskakin alkaa vasta nyt olee jonkun näköinen ja ikää on 3v.

Kuvassa mini-mustat Mimmi sekä äitinsä Muska

Vaikkei Muska nyt pärjännytkään niin onneksi saatiin "perhe"piirissä menestystä... Muskan sekä Merrin puolisisko Noora (Amarantes Versus Per Lei) oli hienosti PN1 ja sai näin viimeisen sertinsä ja valioitui! Onnittelut siitä kasvattaja Kirstille sekä Leo omistajalle!

Päivän päätteeksi käytiin vielä pyörähtämässä kasvattajaluokassa Muskan kanssa. Nelikko koostui Muskasta, Noorasta, Aidanista sekä soopelijunnu Miinasta! Tuloksena kasvattajaluokan 2 ja KP! Kehien jälkeen käytiin vielä moikkaamassa meidän suipponokkien mammaa Capria, sekä Kiiwiä, Jaffaa ja Maruna nuorukaista! Oli kiva nähdä niitäkin pitkästä aikaa! 

Sunnuntaina lähdin yksin matkaan Merrin ja Muskan kanssa, aivan liian aikaisin aamusta, klo 6. Huoh! Kun on herännyt koko vkon klo 4.25 niin olisi ollut kiva nukkua vkonloppuna hieman pidempään, mutta kaikkihan on vapaaehtoista joten... Pikkaisen jännitti kun ajeli Heinolaan päin että selvitäänkö päivästä ilman kastumista. Ajomatkalla nimittäin sateli eikä Heinolan suunnassa näyttänyt yhtään selkeämmältä. Mutta kuin ihmeen kaupalla niin selvittiin ilman sadetta ja loppujen lopuksi saatiin vielä nauttia auringonpaisteesta!

Merrin päivä ei lähtenyt ihan ihanteellisesti käyntiin kun toisen pää meni aivan sekaisin nättien shelttityttöjen hajuista. Vaikka kenelläkään ei ollut juoksuja niin herra vaan sirkutti koko ajan. Arvelin että nyt ollaan vaikeuksissa, sillä herra kerää juuri tuolla tavalla sisäistä patoutumaa ja silloin häntä ei tule kestämään alhaalla. Ja näinhän siinä kävikin... Vaikka Kirsti yritti komentaa niin herran ilme oli juuri sellainen että aivan sama mitä sanot, mä teen juuri niinkuin haluan. Nina esitti Aidanin joten Merri oli vasta toisena vuorossa. Kävin silloin sanomassa Kirstille että vaihtakaa lennossa esittää Merrille niin vielä voi olla jotain toivoa. Merri hieman häkeltyi esittäjän muutoksesta mutta tokeni siitä hetkessä. Häntä oli parempi vaikka nousikin aivan liikaa tuomarin mieleen. Merri ei muutenkaan ollut sellainen mitä hän haki... vaikka ei kyllä yhtään pystynyt sanomaan millaista shelttiä tanskalainen Tomas Rohlin oikein haki. Oltiin koko porukalla aivan pyörällä päästä kun katsottiin tuomarin valintoja... No Merri sai EHn mikä oli pieni pettymys kun se nyt pilasi meidän hienon putken. 

Merrin arvostelu; AVO EH
*arvostelu tulossa*

Muska oli tällä kertaa enemmän tuomarin mieleen ja tällä kertaa esitin liikkeetkin kävellen jottei taka-ahtaus niin selvästi näkyisi. Neiti oli oikein säpäkällä päällä ja oli tuomarin mielestä ERInomainen... Loppujen lopuksi Muska oli AVO ERI (5). 

Muskan arvostelu; AVO ERI (5)
*arvostelu tulossa*

Pikkaisen rupesi huvittaman kun seurasi tuomarin valintoja ja kehän toimintaa... Tuomarin inttikaveri vaimoinen oli matkustanut näyttelyyn Tanskasta ja yllätys yllätys he korjasivat koko potin. En väitä etteivät koirat olisi olleet hienoja ja tyylikkäitä, mutta se oli vaan niiiiiin selvää! Tämä on yksi syy miksi en välitä näyttelymaailmasta kun kaikki perustuu vain jonkun mielipiteeseen ja aina on näitä naamatuomareita mitkä suosii tuttuja ja niiden koiria... Agilityssä kaikki on koirakosta itsestään kiinni. Tyylipisteitä ei jaeta! Se voittaa kuka tekee virheettömän suorituksen nopeiten, piste! 

Käytiin me taas pyörähtämässä samalla kokoonpanolla kasvattajaluokassa ja tälläkin kertaa oltiin toisia KPn kera. Ja hieno kuva meidän kokoonpanosta; Aidan, Muska, Miina ja Noora!


Oli omalla tavaa kivaa pöyrähtää kehässä, varsinkin kun itse nyt pääsin pitkästä aikaan esittämään. Mutta kaikki se vaiva ja maksut, ja sitten kaikki on yhden ihmisen mielipiteen varassa. Itse tiedän millainen Merri on... se on saanut niin monta kertaa samanlaiset arvostelut oli tuomari sitten mistä... Se vaan riippuu tykkääkö tyypistä vai ei. Merri ei kuitenkaan ole mikään tyypillinen perus britti sheltti joten jos valioksi sen haluaisi niin huoh! Joskus voidaan kokeilla käydä ulkomailla hakemassa sille sertit että päästäisi valioluokkaan. Ehkä sitä kautta voisi napsahtaa sitten se Suomen sertikin. Mutta jaksaako nähdä vaivaa kun näyttelyt eivät kuitenkaan ole se intohimo. No ehkä tämä häntä-ongelma on suurin syy siihen... Muskan kanssa taas... Neiti on kuitenkin siro ja siitä ei saa tekemälläkään mitään tukka-jumalaa! Pikkuvirheitä on sen verran... esim. pientä taka-ahtautta, joten jos ERIn saa niin siihen ollaan tyytyväisiä, ja jos sijoitutaan niin se on todella hienoa! 

Nyt meidän näyttelyturnee on ohi ja käännämme katseen jo tulevaan... Aksailuharkat on jo järkätty ja uusia pentusuunnitelmia on vireillä, mutta niistä seuraavassa postauksessa hieman enemmän! 

keskiviikko 13. elokuuta 2014

World Dog Show - Maailman Voittaja 2014

Monen näyttelyihmisen vuoden kohokohta oli viime vkonloppuna! Harvinaista herkkua näin Suomen maaperällä. Viimeeksi nautittiin isoista karkeloista vuonna 1998, silloin turistina katsomon puolella. Silloin meni 3 päivää kaverin kanssa kierrellen kehiä ja tutustumassa oheisohjelmaan mm. paimennukseen. Tällä kertaa selvittiin huomattavasti lyhyemmällä visiitillä vaikka nähtävää ja koettavaa olisi varmasti riittänyt useammallekin päivälle.

Merrin kanssa lähdettiin varhain sunnuntaiaamuna kimppakyydillä kohti messaria. Puol kasi perillä ja selvittiin ilman suurempaa jonotusta. Yritin selvitä mahdollisimman vähillä tavaroilla, häkki ja pieni reppu sekä kaljakärryt häkin kuljetusta varten. Alunperin olin aatellut selviäni ilman metallihäkkiä, mutt Stiina oli juuri samana vkonloppuna moikkaamassa kasvattajaa ja oli vienyt pienemmän kevythäkin mukanaan. No mutt menihän tuo metallihäkkikin suhkot kivuttomasti.

Sheltit alkoivat klo 9... nartuilla! Uroskehää piti odottaa vielä tunti ylimääräistä ja meinasi ihan tuntua puuduttavalta odotella ja kyttäillä kelloa. Merriä tuli harjailtua ja puunattua ihan antaumuksella, vaikka herra aloittikin karvanpudottamisen heti sawoshown jälkeen. Tuntui, ettei herrassa ollut juuri mitään mitä harjata mutta onneksi kaverit sanoivat sen olevan vielä hyvässä turkissa. Ilmeisesti helle teki tepposet, sillä herra ei ole koskaan tähän aikaan vuodesta pudottanut turkkiaan. Vasta sitten kun joulukuun messarin ilmo alkaa!

Ystäväni Katriina esitti jälleen Merrin. Pikkaisen oli tällä kertaa hakemista kun Merri kadotti minut näkyvistä ihan tyystin. Ei meinannut oikein keskittyä esiintymiseen kun kyttäsi ja etsi miuta väkijoukosta. Katsojia oli kuitenkin sen verran paljon kehän laidalla ettei nähnyt miuta ollenkaan. Onneksi kuitenkin sen verran Kati sai Merrin pidettyä aisoissa että tuomarin mielestä herra oli ERInomaisen arvoinen. Aivan huippua! Kehässä pyörähti 16 AVO-urosta ja 9 sai ERIn... Kilpailuluokassa Merri esiintyi todella hienosti kun itse saatoin sen kehään ja seisoin koko ajan kehän "sisäpuolella" penkkien vieressä, aivan siinä kulmassa mihin ensimmäinen koira laitetaan seisomaan. Nyt Merri tiesi koko ajan missä olin niin ei tarttenut etsiä. Vanha brittiläinen miestuomari Albert Wight etsi hieman toisenlaista tyyppiä joten ei sijoittumista kilpailuluokassa. Se ei ollut mikään suuri yllätys sillä eihän Merri ole mikään perusbritti vaikka isä onkin brittiläinen. Onneksi kehän laidalle oli Merrin suurimmat fanit; tutut ympäri Suomea, kasvattaja sekä kauimmat fanit kaukaa Australiasta. Kolme vanhempaa naista istuivat siinä vieressäni ja he kehuivat Merriä niin vuolaasti. Ottivat kuvia ja kertoivat miten upea herra on. Olisi kuulma menestys taattu Australiassa... :). Eikun sinne siis!


Arvostelu tulossa

Kilpailuluokan jälkeen käytiin Merrin kanssa ostamassa Kiialle valioruusukkeet ja käytiin vielä poseeraamassa hienolla jalustalla Helsinki-taustalla.


Näyttelystä jäi hieno fiilis... herra on aivan mielettömän upea ja helppo esitettävä! Olisi edelleen niin hienoa itse sitä viedä mutta tän hetkisen häntä ongelman kanssa en todellakaan viitsi heittää rahoja hukkaan jonkun EHn takia. Herra on ERInomaista tyyppiä ja joskus tulevaisuudessa sertinsä ansainnut. Toivon mukaan niitä sieltä joskus napsahtaisi... Seuraava koitos olisi Kouvolassa sekä Heinolassa heti reilun vkon päästä. Silloin Muskakin pääsee kehään!

P.S. Näin Eliniä ja Vindiä näyttelyssä. Vind oli jälleen aivan ihana itsensä ja onneksi Mimmi on perinyt isänsä luonteen! Herra kisasi veteraaneissa ja pärjäsi hienosti ollen VET ERI2. Onnittelut siitä Elinille ja Vindille!

maanantai 4. elokuuta 2014

SawoShow 2014

Ollaan siirrytty jo elokuulle ja nyt on alkanut Merrin vuoden-näyttelyt-kuukaudessa-turnee! Parempi hoitaa kaikki kerralla kuin ripotella niitä pitkin vuotta. Jää enemmän aikaa aksailuun :)!

Vkonloppu vietettiin siis Kuopion helteessä harmaiden kanssa. Merri oli pääosassa kun Kiia taas hoiti turistikoiran virkaa oikein hienosti. Lauantai aamuna lähdettiin hyvissä ajoin liikenteeseen ettei tulisi sitten äärimmäisen kiire. Se tuppaa olemaan meikäläisen helmasynti! Nyt ei ollut sen kanssa ongelma! Oltiin ysin paikkeilla perillä joten onneksi jäi aikaa äheltää kaikki tarvikkeet näyttelyalueelle. Vaikka oltiin ysin aikaan perillä niin silti jouduttiin parkkeeraamaan perimmäiseen nurkkaan ja meinas kyllä hermo mennä kun kärräsi kaikki tarvikkeet sopapohjaisella parkkiksella. Onneksi pahimmassa paikassa sain apua ystävällisiltä mieshenkilöiltä :)! Neiti hädässä!


Näyttelypaikalla teltta pystyy ja odottamaan Merrin esiintymisvuoroa. Kasvattaja Kirsti oli luvannut esittää Merrin joten miun huoleksi jäi vain laittaa herran karvat ojennukseen. Kehässä herra esiintyi aivan mielettömän hienosti ja tulokseksi ekalla kierroksella saatiin ERI. Aussi tuomari Donna Saltau ei ollut mikään helppo tapaus... H:ta ja EH:ta jaettiin helposti, jopa valioluokassa. Kilpailuluokassa oli vain kolme ERIn saanutta ja lopputuloksena Merri oli AVO ERI2 SA. Ihan hyvin sillä luokan voittaja oli lopputuloksissa PU1 ja VSP. Ei siis huonolle hävitty. Päivän näyttelyssä ulkomaalaiset sekä tuontikoirat veivät pisimmät korret joten ollaan oikein tyytyväisiä siihen mihin päästiin tuossa seurassa. Arvostelu oli oikein hyvä...

"4 year old blue male. Excellent colour with good tan. Almond shape eye. Correct ear set. Balanced skull to muzzle. Smooth foreface. Good size and substance of bone. Level topline. Moved out and back well with a smooth gait."

Katsottiin pitkästä aikaan myös nartutkin ja ROP. Kasvattaja ryhmiä ei enää jääty katsomaan kun alkoi sen verran vatsa kurnimaan ruuasta ja haluttiin jo lähteä kohti meidän tulevaa yöpaikkaa, Rauhanlahtea. Menomatkalla oli pakko hakea ruokaa, sillä mihinkään ei pystynyt jäämään syömään aivan mielettömän helteen takia. Mutt mikäs parempaa kuin syödä sitten kaikessa rauhassa luonnonhelmassa :)


En ole reiluun 20 vuoteen nukkunut teltassa joten oli oikeasti hauskaa pystyttää telttaa ja miettiä millaista se oikeasti tulee olemaan. Oon oikeasti viimeeksi nukkunut teltassa alle 10 vuotiaana mammame pihamaalla. Mietin pitkään kuluneella vkolla että miten järkkäisin yöpymiseni ku en ollut vielä varannut mitään hotellia tai muutakaan majoitusta. Kun tarkastelin sääennustetta niin ei ollut epäilystäkään ett uhraisin rahaa hotelliin. Mikään ei ole pahempaa kuin pieni hotellihuone mikä on aivan mielettömän kuuma ilmastoinnista tietoakaan. Mitkään tuulettimet eivät pahemmin auta. On muutama yö tullut pyöriskeltyä sängyssä peittoa viskoen ku on ollut niin kuuma. Koiratkaan eivät ole pystyneet kunnolla nukkumaan, tai ainakaan Merri.

Koska sadetta ei ollut luvassa juuri nimeksikään niin teltta majoitus oli oikein hyvä vaihtoehto. Koska elokuussa yöt ovat jo viileitä niin ei ainakaan tarvinnut kuumuudesta kärsiä. Ja Merri kiitti! Kiia ei ollut niinkään tyytyväinen vaan toinen jäi kaipaamaan hotellin pehmeää sänkyä ja tyynyä :).

Herättiin aamulla ajoissa ja aamulenkin jälkeen kasasin kamat nopeasti kasaan. Halusin tällä kertaa olla todella ajoissa näyttelypaikalla sillä en halunnut parkkeerata viimeiseen nurkkaan ja raahata kamoja sitten koko sitä matkaa näyttelyn päätyttyä. Ja se kannatti. Nyt päästiin ihan portin eteen! Ja toinenkin syy miksi halusin olla ajoissa liikenteessä oli se että minun piti etsiä Merrille esittäjä. Kirsti ei päässyt itse paikalle joten paniikki paniikki. Kokeilin ekaksi itse, mutta senhän nyt tietää mitä siitä tulee... Juu ei! Pari muutakin ihmistä kokeili huvikseen Merriä vaikka heillä oli omat urokset esitettävänä. Se oli jännä katsoa millä tyylillä Merriä pitää esittää sillä kun ruotsalainen Linda Andorsen kokeili niin Merri ei laskenut häntää missään vaiheessa. Hän yritti saada Merrin energiaa pois ja pyöritti ja pyöritti koko ajan. Se oikeasti vaan teki hallaa koko häntä jutulle. Sitten Päivi kokeili... meni jo hieman paremmin vaikka Päivi komensikin ehkä hieman liian kovasti häntää alas.

No onneksi sain Merrille todella hyvän esittäjän ja Merri esiintyi hänen kanssaan todella hienosti. Kiitokset Silja Pietilänaholle Kemiin! Siljan rauhallinen tyyli, mutta tarvittaessa jämäkkyys sopivat Merrille hienosti. Tuloksena oli lähes identtinen eiliseen eli AVO ERI2 mutt tällä kertaa SA jäi saamatta. Aluksi näytti että hollantilainen tuomari Jo Schepers jakelisi eriä jokaiselle mutta ei sitten ihan niin ollutkaan. Arvostelu oli jälleen hyvä.

"4 years very nice dog. Very good in type. Very good propotions. Very nice head. Good eyes, ears and theeth. Good neck, topline and tail. Good forechest and ribs. Good angulations. Very nice coat, good color. Good movement and temperament."

Merri esiintyi hienosti ja käyttäytyikin upeasti kehässä vaikka viime kerrasta on yli vuosi. Nyt tulevana sunnuntaina on luvassa Maailman Voittaja 2014. Vaikkei menestystä lähdetäkään hakemaan niin on vaan niin kivaa päästä aistimaan sitä tunnelmaa ja katsomaan mitä uusia koiria saapuu kehään ulkomailta. Ja eihän sitä koskaan tiedä miten sitä käy...