lauantai 30. huhtikuuta 2011

Kevät huumaa...

...kunnes ei enää kunto kestä :). Koiruudet ovat olleet viikon verran laitumella kun äiti on ollut lomalla. Sunnuntaista asti ollaan oltu pihalla tekemässä ties mitä. Itse jouduin olemaan ti-to työharjoittelussa ja pe kävin Savonlinnassa tekemässä tentin. Koirat ovat olleet sillä välin äitin apuna pihalla haravoinnissa, peltivaraston purussa, kompostin tyhjennyksessä sekä hiirten metsästyksessä :) Hiiret olivat tehneet pesän meidän kompostiin ja peltivaraston alle. Voi sitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun Kiialle selvisi mikä on homman nimi. No lopputuloshan on aika selvä. Hiiret pääsivät hieman autuummille laitumille tekemään pesiään. Kiia on siitä päivästä lähtien marssinut tontin rajoja hiiriä vahtien. Eipä ole nitä pahemmin enää näkynyt! Merri on jättänyt tontin tai oikeastaan hiirten vartioinnin totaalisesti Kiian hartioille. Merri on keskittynyt tarkastelemaan enemmin mitä tiellä tapahtuu tai mitä äiti tekee milloinkin. Näin loppuviikosta illat ovat jo aika rauhallisia kun molemmat vetävät sikeitä sohvalla. Kyllä tuo pienen koiran kevät voi olla välillä rankkaa kun pääsee pitkän talven jälkeen kirmailemaan koko päiväksi pihalle ja touhuilemaan siellä. 

Itse kun oon tullut harjoittelusta niin ollaan oltu vielä pihalla jonkin verran ottamassa aksailua. Keppejä, rengasta ja kontaktia. Ei oo oikein voinut ottaa mitään pitkää sessiota kun koko päivän on joutunut vahtihommiin. Kuitenkin sen verran ett ollaan saatu onnistuneet suoritukset aikaiseksi. Merrin kanssa käytiin maanantaina ryhmätreeneissä. Nyt päästään käymään ihan säännöllisesti O-J Rissasen opeissa. Tällä kertaa otettiin välistä vetoja, takaakiertoa ja takaaleikkausta. Oli tosi kivat treenit ja Merrin kanssa tekeminen on vaan niin mahtavaa. Kyllä miulla on niin fiksu poika ett melkein ei tahdo malttaa oottaa ett pääsee sen kanssa eka kertaa radalle. No maltetaan mieltä sen osalta :) Merri on kehittynyt kepeissä todella upeasti. Ollaan ilmeisesti sen verran monta kertaa otettu niitä pihalla ett jokin on kolahtanut mieleen. Tänään otettiin eka kertaa kahdella kaarella... ja toinen teki kepit aivan täydellisesti :) Ihanaa!!! Nyt pääsee taas lisäämään etäisyyttä ja ohituksia jne.

Kiian kanssa käytiin perjantaina todella pitkästä aikaan epiksissä. En ollut ihan varma siitä mitäköhän niistä oikein tulee kun ite olin koko päivän Savonlinnan reissulla ja Kiia koko viikon pihalla. No otettiin riski ja lähdettiin kokeilemaan. Päätin tehdä radalla järjestelmällistä työtä ja pitää siitä kiinni. Ja se toimi. Tein kaiken miten olin ajatellutkin ja 0-tuloshan sieltä napsahti, ja 2.sija. Voittaja oli reilun sekunnin nopeampi ja meillähän se meni helposti aikaa pysähdys kontakteilla ja muutamassa reilussa kaarroksessa. Olin kyll tosi tyytyväinen meidän yhteistyöhön. Se mihin en ollut tyytyväinen niin oli omaan juoksuun. En todellakaan suosittele kisaamista jos on istunut autossa pitkiä matkoja monta päivää ennen kisoja. Miun jalat oli kuin puupökkelöt, ei mitään voimaa. No onneksi kohta loppuu nuo pitkät ajomatkat niin pääsee treenaamaan omaa juoksemista.

Mutt video meidän radasta... Kameramies oli hieman myöhässä ja kuvaaminen alkaa vasta 3 esteen kohdalta.


P.S. Voisko joku suositella meillä kestävää heittämislelua kun meidän frisbeet (kovat ja pehmeät) sekä ties mitkä rinkulat ovat aika tohjona. Mutt voiko sitä yhtään ihmetellä kun katsoo videopätkän Kiian ja Merrin rinkulan hausta :).
  

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Merri misseilee...

Hih hih hih hih... meinas ihan sydän pakahtua kun avasin Juvan näyttelyn sivuston.



Nythän se on ihan pakko mennä näyttelyyn kun oma koira on kerta laitettu sivuston kuvaan :) Ei auta nyt itku markkinoilla. Onneksi tuomarina on Elena Ruskovaara, tiukka mutt tosi kiva, alkuperäinen Lpr:lainen.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Sisko ja sisarpuolia...

Ah, on taas pääsiäinen ja perinteisesti koiranäyttelyiden aikaa... Perjantaina lähdettiin koiruuksien kanssa kohti Lahtea moikkaamaan Merrin täyssiskoa Mayaa ja velipuolta Onnia. Kiia ja Merri saivat jäädä reiluksi tunniksi nukkumaan autoon, sillä aikaa kun kävin itse tarkastamassa näyttelyn myyntikojut ja jännittämässä kuinka Maya ja Onni pärjäävät Leni Finne tarkan silmäilyn alla. No tulokset on sitten ihan toissijainen juttu. Tulin siihen tulokseen etten ainakaan Merriä vie sillä, no ainakaan vähään aikaan. Olis varmasti keksinyt vaikka mitä sanomista.

Kun pakolliset lelut, kupit ja namit oli ostettu, kävin hakemassa Kiian ja Merrin moikkaamaan muita. Merri raukka rakastui aivan täydellisesti Mayaan ja ei meinannut millään uskoa ett se on systeri. Merrin mielestä Mayasta oli täysin morsian ainesta :) ja aivan mahdoton sirkutus alkoi heti kättelyssä. No ehkä Mayan lähestyvät juoksut vaikutti asiaan. Kiiaa ei oikein jaksanut kiinnostaa tällainen sukukokous kun ei mitään kivaa tapahtunut. Jos oltais päästy johonkin hieman irrottelemaan niin sitten ois Kiian todellinen luonnekin tullut esiin.

Merri, Kiia, Maya ja Onni. Kuvannut Sirpa Saari
Näillä sisaruksilla on siis sama emä; Capri. Kiia on ekasta pentueesta, Onni toisesta ja Merri ja Maya kolmannesta. Voin kyllä hyvin yhtyä Mayan omistajan Sirpan kommenttiin siitä, miten Onni ja Maya muistuttavat paljon enemmin toisiaan kuin Merri ja Maya. Merri ja Kiia ovat sitten taas samanlaisia. Ehkä olen siis saanut omistajan näköiset koirat :)

Kotiin tultuamme Kiia näytti taas oman ominaisen luonteensa, vauhtia ja ääntä riitti. Itseä vaan alkoi väsyttää aivan törkeen paljon illalla ettei meinannut jaksaa tehdä paljon mitään. Käytiin vetäisemässä koemielessä lyhyt pyörälenkki siten ett molemmat oli laitettu springeriin kiinni. Joo muuten varmaan olis toiminut ihan ok, mutt Merri veti aivan hulluna ja Kiia olisi hieman halunnut peesata. Ei hyvä! Pitää kokeilla joten muuta patenttia.

Eilen lauantaina kävin katsomasssa shelttejä Lpr:n näyttelyssä, tuomarina oli belgialainen August de Wilde. Oli mielenkiintoista seurata miten hän arvosteli koirat jotka oli osallistunut myös Lahden karkeloihin. Pikkaisen jäi mietityttämään kuinka Merri olisi tällä kertaa pärjännyt. Tuomari oli kyll aika kömpelö ja hieman ronski ett en sitt tiedä mitä Merri ois tykännyt. Tuomarilla oli nimittäin aika paha tapa tulla tutkimaan pöydälle koiran selän takaa ja kävi suoraan käsiksi ja tosi likelle. Aika moni ei oikein tykännyt. No voittaja saatiin kuitenkin selville ja ihan kivasti meni. Taas tapasin yhden Caprin pennuista, Onnin täyssiskon Caran :)

Sen verran iski näyttelykärpänen ett piti molemmat koiruudet pöyhiä ja siistiä ja ottaa pakollisia seisontakuvia kauniissa auringonpaisteessa. Oon nykyään niin innostunut tuosta Merrin muuttuneesta turkin väristä kun se oikein hohtaa silveriä auringonvalossa. Ennen siinä näkyi selvästi ruskea muttei enää. Nyt ootetaan innolla kesänäyttelyitä. Haminaan mennään kuukauden päästä niin päästään taas hieman näyttäytymään pikkaisen tauon jälkeen.

Lopuksi pakolliset poseerauskuvat:


Merri 16kk

Kiia 3,5v

Kiia on niin mahtava poseeraaja ett melkein tekis joskus vielä viedä se kehään. Voi olla ett mennään vasta veteraaneihin ett saadaan pöytäkäyttäytyminen kuntoon :)
 

torstai 21. huhtikuuta 2011


Toivottaa Merri ja Kiia sekä Hansu

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Neiti kevät on tullut...

...kaupunkiin! Tää loppuviikko on ollut tähän mennessä parasta koko tänä vuonna. Ihanaa, se kevät on vihdoin saapunut! Aurinko on paistanut ja on ollut lämmintä. Linnut laulaa ja perhoset lentää, Ahhh....

Perjantaina käytiin puolelta päivin tekemässä tosi pikatreeni hallilla, Merrillä keppejä ja Kiialla Aan ja putken erottelua. Molempien kanssa treenattiin vaan varmaan joku 15 min kun olivat edellisestä päivästä jotenkin väsyneitä. Merrin pujottelusta ei meinannut aluksi tulla mitään kun jätkä vaan hosui ja juoksi päättömänä. Pientä kuria taas peliin niin alkoi taas sujua. Onneksi saatiin nopeasti onnistuneita suorituksia niin pystyttiin lopettamaan kun sujui hyvin. Lopuksi otettiin vielä Merrinkin kanssa Aan ja putken erottelua. No siinä nyt ei ollut mitään epäilystäkään kumpaan jätkä sinkoaa :) Putkeen tietysti. Tuskailu voi alkaa sitten kun pitääkin mennä kontaktille eikä putkeen. Mut mietitään sitä sitten. Kiian kanssa otettiin tosissaan vaan tuota Aan ja putken erottelua. Käytin lyhyttä putkea joten päät olivat aivan Aassa kiinni. Kokeilin Suoknuutin ohjaustapaa eli putkelle ohjataan käsillä ja kontaktille vain sanallinen käsky. Oletus on aina ett mennään kontaktille jos ei erikseen toisin ohjata. Kun juoksin putken puolelta, koiran puoleinen käsi aivan reilusti kropan toiselle puolelle. Ja kun menin Aan puolelta niin sitten taas käsi reilusti kauas kropasta. Ekalla kerralla laitoin pari hyppysiivekettä Aan eteen vaan ihan varmuuden vuoksi ett saatiin ehjät suoritukset alle. Ei mennyt kauaakaan kun otin ne pois. Itseasiassa kun kun lähetin Kiian putkeen ollessani Aan puolella niin Kiia hyppäsi Aalle ja kiersi siivekkeet. Ihmettelin kovasti ett mitä sie teet. Sitten tajusin... sehän suoritti takaakierron niille siivekkeille. Voi miun pieni höppänä! Eli siivekkeet kiireesti pois niin johan alkoi sujumaan. Jotenkin ilman vauhtia "käsikäsky" näytti liian paljon takaakierto-käskyltä. Pitää seuraavan kerran kokeilla vaikk parille hypyllä ottaa vauhtia ja sitten putkeen. Ehkä sitten käsiohjaus on paljon luonnollisempi. Olin kyllä todella tyytyväinen Kiian suoritukseen kun ei muuten kertaakaan edes yrittänyt mennä Aalle. Fiksu tyttö!

Illalla lähdettiin sitten iltalenkille. Pelkkä ajatuskin hihnalenkistä jollain pölyisillä asfaltiteillä rupess puistattamaan. Ei muuta kuin koirat autoon ja ajettiin Hanhikemppiin juoksentelemaan vapaana. Eka kertaa tänä keväänä päästiin kävelemään pelloille kun sieltä oli sulanut lumet pois. Aah! Kyllä sielu taas lepäsi. Koirat olivat aivan hurmaantuneita kun pääs pitkästä aikaan pelloille kirmailemaan. Aluksi piti hieman jahdata toisia mutta sitten muistivat pelloilla kävelemisen ihanuuden. Nenä maahan ja myyriä metsästämään. Julmetun iso lokkiparvikin sai olla aivan rauhassa kun meidän herrasväki touhusi omiaan. Ite sain kävellä rauhassa ja nauttia kevätillasta. Näin sillä reissulla kaksi kuovia, kurjen, joutsenen, hanhia, sorsia, lokkia ja tietysti variksia :) Kiiakin sai toteuttaa itseään pitkästä aikaan. Se löysi hyvän myyrien käytävän ja pienen kaivamisen jälkeen Merri kantoi suussaan aarretta, myyrä. Kiia jatkoi kuumeisesti kaivamista ja kolon tonkimista. Merri tuli myös uudestaan katsomaan mitä nyt tapahtuu. Ei aikaakaan kun kolosta nousi toinen myyrä, sitten kolmas ja vielä neljäs. Kiia oli löytänyt oikein kultaesiintymän. Toinen oli niin onnellinen kun pääsi pitkästä aikaan kunnolla myyräjahtiin ja vielä oikein onnistuneesti. Merri kanteli raadot hienoon jonoon pienelle alalle hangelle, olivat hieman kuin näyteikkunassa. Muutama lumipallo kummankin suuhun ja lumipesun kautta autoon.

Lauantai aamuna käytiin tekemässä samainen lenkki, mutt nyt Kiia jäi ilman myyräsaalistaan. Itse sain ihastelle joutsenia pellolla. Aamulenkin ja kauppareissun jälkeen lähdettiin käymään maalla katsomassa kuinka kevät on siellä edennyt. Aivan superia oli taas. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pellot oli sulanut harvoja varjopaikkoja lukuunottamatta. Onneksi otin kameran mukaan. Sain pitkästä aikaan otettua todella hienoja poseerauskuvia, jopa Merristä.

Pikkaisen ovat etutassut edessä mutt muuten oon kyllä todella tyytyväinen kuvaan. Vielä kun siitä joskus saisi sellaisen puunatun-version eikä aina tällaisia suoraan pusikosta juosseen näköinen :) On Merri silti tosi komea!

Koiruudet olivat lauantaipäivän paastolla kun aattelin taas kokeilla raaka/luonnonmukaista ravintoa. Kuivamuonan hiilarit pois kropasta ettei suolessa olisi niin eriaikaan sulavia tuotteita. Näin olin ainakin lukenut. Eipä yhdestä paastopäivästä haittaakaan ole. No saivat koiruudet silti aamulla yhden näkkärin ja tietysti Eerolta pienen pullapalasen. Sitä vartehan maalla käydään, ainakin Kiian ja Merrin mielestä. Ja tietysti kissojen takia. Taas Merri pääs jahtaamaan yhtä kissaa. Kiian sain otettua haltuun ennen kuin se hokasi. Onneksi toisen kissan kohdalla sain molemmat haltuun ja käskettyä autoon. Kyllä kummallakin olis mieli tehnyt hieman lennättää mutt aina ei saa  mitä haluaa.


Maalla olessa hyödynnettiin todella ihanaa keväistä ilmaa. Sisällä käytiin vain juomassa kahvit. Muuten ulkoiltiin pelloilla ja käytiin rannassa bongailemassa lintuja. Saldo ei ollut ihan niin hieno kuin viime syksynä kun nähtiin varmaan 100 joutsenta ja paljon muitakin lintuja. Nyt saatiin tyytyä pariin sorsaan ja variksiin.

Ja ettei vaan olisi tarvinnut sisällä homehtua niin käytiin kotona syömässä ja saman tien lähdettiin Imatralle. Ihan vaan huvikseen kävelemään Vuoksen maisemissa. Puolitoista tuntia vierähti taas kevyesti. Kyllä illalla oli olo kyllä sen mukainen että oli ulkona ollut. Naamaa punotti ja oli hieman raukea olo. Äkkiä sauna päälle ja rentoutumaan.

Sunnuntaina saatiin nauttia tähän mennessä kevään lämpimimmästä päivästä, noin +15. Aamusta asti koiruudet oli ulkona, ennen puolta päivää heitettiin 1,5 tunnin lenkki minkä jälkeen itse siivoilin sisällä vaatekaappia, pesin auton, siivosin auton ja kävin etsimässä jopa haravat esille ja haravoin kepeille tarkoitetun alueen. Koko ajan koiruudet olivat ulkona ja vahtivat tarkkaavaisena mitä teen seuraavaksi. Kiia kyllä taisi sivusilmällä tarkkailla ett vilahtaako jossain puskassa myyrä. Kyllä illalla sitten ruoka ja uni maittoi!

Lopuksi vielä muutama maalla otettu kuva:






torstai 14. huhtikuuta 2011

Kepitystä...

Tänään päästiin Merrin kanssa taas kepittämään... Ai kun on mulla niin fiksu poika; 6 kaarta eikä yhtään verkkoa edes ekallakaan kerralla. Ekan kerran Merri ei ihan tajunnut ett mistäs väliköstä sitä nyt pitikään mennä sisään. Sitten vaan kävelin hiljaksee vieressä kun Merri pujotteli, sen jälkeen ei tarttennut paljoa avitella. Otin ekaks ihan perustoistoja kummaltakin puolelta etupalkalla. Sitten otin hieman sivuetäisyyttä, oikealla puolella oli hyppyesteet välissä ja vasemmalla puolella A. Tosi hienosti jäbä kesti sen. Ei edes vilkaissut ett missä mie oon. Paineli vaan menemään lelulle. Ai ett kun oon ylpee. Kyllä tästä vielä hyvä tulee... Koska perusjutut meni tosi hyvin niin päätin lisätä yhden hypyn pujottelun eteen. Ei paljoa vaikutusta! Yhden ainoan kerran Merri juoksi pujottelun ohi suoraan lelulle muttei ottanut sitä. Tajusi vissiin ett jotain jäi välistä tekemättä :) Kuvasin pätkän treeneistä. Ihan samaa tykitystä ei enää videolla näy kun kuvattiin ihan treenien loppupäässä. Pikkaisen vissiin alkoi jo sähköttämään sen verran ettei ihan malttia ja jaksaminen ollut kohdallaan.



Muuten Merrin kanssa muisteltiin rengasta. Otettiin vaikeampaa eli pienempää harjoitusrengasta. Yhden ainoan kerran lähetyksestä Merri meni renkaan vierestä. Välimatkaa taisi olla hieman liikaa. Heti kun otti lähempää niin tyylikkäästi hyppäsi läpi. Nyt onnistui jopa suhteuttamaan välimatkankin oikein ettei tullut mitään kolisteluja tai mitään muutakaan. Sitten vielä otettiin hyppysuoraa eteenmenona.

Kiiankin kanssa harjoiteltiin ihan eteenmenoa ja pienempää rengasta. Huomasi kyll miten Kiia on tottunut hyppimään isompaa rengasta kun aina välillä näytti olevan ongelmia kohdistaa oikea ponnistuspaikka ja korkeus. Ainakin kerran häntä osui renkaan yläreunaan, hui. Onneksi ei mitään käynyt. Pitäisi vaan päästä treenaamaan mahdollisimman erilaisia renkaita niin osais höppänätkin hyppiä niitä.


Kuvannut Anne Lind

Kiian kanssa harjoiteltiin 3 hypyllä vaikka mitä. Laitoin ne samalla tavalla kuin Kouvolan kisoissa oli. Ja tein niin ett 3 on takaakiertona. Kyll Kiiankin osaa aina välillä on yks pöllöpää, ei vaan pöllöjalka (takajalkojensa karvojen takia). Ekalla kerralla miun kroppa osoitti kyll vika suuntaan mutt Kiia hyppäsi miun jaloille, tokalla kerralla kun itse vaihdoin kropan asentoa niin sain sen tulemaan oikeaan paikkaan mutt lähtiessä takaakiertoon vasemman siivekkeen kautta, yks päätti viime hetkellä hypätäkin etukautta hypyn ja hyppäs suoraan siivekkettä päin. Huoh! No kolmannella kerralla saatiin sitten oikein hyvä ja ehjä suoritus. Halusin harjoitella Kiian kanssa vastakädellä takaakiertoa tai miten sen nyt selittäisi. Eli pikkaisen sivulle kyseisestä esteestä ja sitten vaan vähän kuin sylkkärillä vastakädellä hypyn yli. Toiselta puolelta onnistui yllättävän hyvin. Kiia ei oo oikein koskaan tehnyt sitä hyvin, ei edes pelkästään kättä seuraamalla ilman esteitä. Neiti pääsi ihan yllättämään positiivisesti. Toiselta puolelta kokeilemalla oli jotenkin jäykkää, ilmeisesti toispuoleinen koiruus. Onneksi tuota voidaan harjoitella ihan kotioloissa niin eiköhän tuokin ala sujumaan meiltä, viimeistään kesän lopussa :) 

Huomenna jälleen hallilla, mitäköhän sitten keksis...muutakin kuin kepitystä :)

  

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Käynti sisustusliikkeessä...

...vai kisaaminen kolmosissa, ihan samaa materiaalia saa kummastakin paikasta eli hyllyjä. En kyll tiiä kummasta niitä saa halvemmalla mutt ehkä se ei oo pääasia :)

Eka rata:



Tällä radalla oltiin kyll niin lähellä 0-tulosta ett aaakk. Kun olisin vain näyttänyt sitä vastakättä yhden esteen aikaisemmin niin olisi varmasti mennyt vikankin hypyn sillä suoralla. Loppu meni hienosti. Pikkaisen Aan kontakti harmittaa kun ei kestänyt 2on2offissa. Muuten kyllä oon tyytyväinen rataan. Jälkikäteen mietittynä tiedän miten olisin saanut kiellon pelastettua. Olisin vaan mennyt ite esteen ohi ja käskenyt takaakiertoon, sitä nyt on ihan turha jossitella. Joskus pitäisi kunnolla opetella miten korjata tapahtuneita virheitä ettei niistä tuu vielä isompia virheitä.

Toka rata:

Se olikin sitten sellaista rävellystä heti 2 hypyn jälkeen ett ei kestä katsomista. Esteet oli samallai kuin ekalla radalla mutt keinu oli toisinpäin ja 3 suoritettiin takaakiertona. Otin 2 hypyn huonosti ettei Kiia nähnyt 3 ollenkaan. Keinullehan se sinkosi. No sitten oli taas pakka sekaisin. Otin 3 takaakiertona ja keinulle. Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Ekaks hyppäsi keinun yli, vasta tokalla kunnon yrittämällä saatiin keinu kunnolla suoritettua. Ainut hyvä kohta oli tosi tiukka käännös puomille joka toimi tosi hyvin kun näytin voimakkaasti vastakättä. Puomin kontakti oli järkky ja sitten singottiin vääräänpäähän putkeen. Käänsin kyll kroppaa mutt en näyttänyt vastakättä. Jätettiin rata siihen ja tultiin tottisseuraamisella radalta pois.

Kolmas rata:



Mitä tapahtuu kun ei tiiä mitä osataan ja mitä kannattaisi tehdä. Keksii ainakin sata eri vaihtoehtoa muutamalle esteelle. Sitten kun on päättänyt ett nyt teen näin, niin sitt kuitenkin pitää muuttaa suunnitelmaa mikä ei kuitenkaan toimi. Pohdin taas tuota alkua ett miten otan. Ennen radalle lähtöä sanoin ett otan 3 hypyn vasemman siivekkeen kautta ja siitä tiukalla kuljetuksella tokan hypyn ohi ja lähetys putkelle. Toisin sitten kävi. Rävellettiin taas jotain sellaista mitä ei osattu ja rima putos. Tökerö lähetys putkeen vaikk Kiia kyll meni hienosti. Tarkoituksena oli jarruttaa Kiian menoa putkessa suhinalla mutt eihän sitä saanut mitään suusta aikaiseksi. Ennen kuin tajusin niin johan Kiia oli hypännyt selän takaa sen 6 hypyn. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa ihan hauskuuden vuoksi. Kepit Kiia aloitti väärästä kohdasta niinkuin aika moni muukin. Jotenkin tuosta kulmasta se eka keltainen keppi hämää raukkoja. Pitää siis enemmin harjoitella tuota aloitusta keltaisella kepillä. Radan keskikohdassa ei ollut oikein driveä päällä joten hieman omalta osalta hieman lösähti. Ei kyll sais mutt... 13 putkeen lähettäminen oli tosi kökkö. Omasta näkövinkkelistä se näytti jotenkin vielä huonommalta kuin videolta. Olisi pitänyt itse juosta kovempaa niin olisin päässyt pidemmälle, lähetys olis onnistunut varmaan paremmin. Loppu meni sitten kivasti. Sai ihan juostakin loppusuoran :)

Paljon ollaan tehty ja paljon on vielä tekemättä. Nyt kyllä pidetään varmaan reilun kuukauden kisatauko ett saadaan treenattua ihan rauhassa. Vapaa-aika tuntuu hieman olevan kortilla tällä hetkellä niin ehkä ne liikenevät vapaat viikonloput vois käyttää treenaukseen eikä kisoissa rävellykseen. Ei oo hyvä vaatia Kiialta eikä iteltä sellaista mitä ei vielä osaa. Joskus pitää opetella. Mennään varmaan Mikkeliin, 22.5, seuraavan kerran. Katsotaan mitä ollaan opittu siihen mennessä!

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Valmennusta Valkealassa

Tänään oli taas valmennuspäivä. Stiina oli Lilin kanssa aksailemassa joten päästiin taas Kiian kanssa Rannikon valmennukseen. Jotenkin tänään ei ehkä ollut ihan paras päivä ku oli niin tahmeeta menoa ja väsytti ja ja...blaah. Radan kiemurat tuntuivat niin kieroilta ett huh, ehkä hieman jo ylivaikeilta. Muutamassa kohdassa rataa jouduttiinkin tekemään ihan kaksi estettä kerralla ett saatiin onnistunut suoritus. Ei ehkä ihan palvellut sitä ideaa kun olisi pitänyt löytää se meille paras vaihtoehto.

Jaa...mitäpä tästä nyt kertoisi. 2 kepeillä pyrin jättämään Kiian kepeille kun itse menin 3 hypyn luokse. Ekalla kerralla ei kestänyt. En yhtään ihmetellyt sitä kun oli eka kerta kun testattiin jättämistä vierailla kepeillä. Sitten hyppyä 3-5 höylättiin varmaan kuinkahan monta kertaa ja monella tavalla. Olin lähes aina myöhässä tai asento oli väärä. Yritettiin pakkovalssia, saksalaista, ja jotain japanilaista. Ei vaan tahtonut oma vauhti riittää verrattuna Kiian. Se oli aina nopeampi. Kyllä me onneksi sitten saatiin 4 ja 5 suoritettua kun jätin Kiian istumaan 3 hypyn alastulon kohdalle ja otettiin siitä.

Pätkä 8-15 oli oikein jees! Puomilta lähetys takaakiertoon ja ihan satalasissa tekemään persjättöä 10 ja 11 hypyn väliin. Ekaks kokeiltiin takaaleikkausta mutt siinä ei ollut mitään järkeä kun kerkesin persjättöön. Kiia irtosi 8 hypyn takaakiertoon aivan superhyvin ja sain näin mielettömän etumatkan. 11 hyppy yli, 12 pakkovalssilla ja 13 jaakotuksella vasemman siivekkeen puolelta jotta saatiin suoralinja putkeen. Aan kohdalla piti hieman malttaa ettei jää liikaa selän taakse. Kontakti oli Aalla tosi hieno, super!

16 hypyllä valssasin liikaa taaksepäin jolloin Kiia hyppäsi huonolla linjalla keppejä ajatellen. Piti tehdä paljon terävämpi käännös käsi riman päällä. Ihan 90 asteen käännös. Näin linja pysyi suorana kepeille. 18 hyppy sujui aika jees päällejuoksuna. 19 keinu otettiin itsenäisenä kun viime kerralla se tuntui jotenkin niin hankalalta. Ihan hyvin lähti keinulle, otin pikkaisen vastaan ja kevensin alastuloa ettei tärähdä.

Loppupätkä sujui itseasissa aika jees. Oon aina hieman pelännyt noita sylkkärin tyyppisiä kääntämisiä mutt nyt se sujui tosi hienosti. Menin keinun ja pujottelun puoleen väliin ja siitä kutsuin hyppyyn. Heti pujottelun kohdalla aloin tehdä puolivalssia mihin Kiia reagoi heti ja suuntasi hypyn oikein. Ei edes vilkaissut putken väärääpäätä vaan lähti putkelle vasta käskyn saatuaan. Harmillisesti miulta jäi se yksi askel eteenpäin ottamatta joten Kiia kääntyi putkessa ympäri. Malttia oli tässä valttia. Ei ollut niin kiire. Kiian ollessa putkessa siirryin 4/12 hypyn viereen ja selvästi rintamasuunta 23 hypylle. Kun Kiia tuli putkesta ja lukitsi esteen niin sitten taas sata-lasiin ja eteenpäin. Pieni haltuunotto 26 hypyllä jotta saatiin hallittu takaaleikkaus ja välistä veto 27-28 hypyillä.

Oli tosi ihana huomata kuinka hyvin pystyy luottamaan Kiiaan. Aina vaan kun joku olisi kertomassa missä ja miten :) Timo sanoikin ett Kiia irtoaa juuri sopivasti, ei liikaa mutt riittävästi. Ei oo mitään järkeä jos koira irtoo 100 metriä mutt itse on hidas kuin etana. Käytän kuulemma aika vahvasti vastakättä ja Kiia reagoi siihen hyvin. Nyt kun joku saisi karsittua sen liiallisen käytön tai väärään aikaan ajoitetun käytön niin olisin tyytyväinen. Toivotaan ett tuossa toukokuussa siihen tulee muutos. Tän päivän valmennuksessa oli hieman huonoja kohtia mutt onneksi myös hyviä. Toivotaan ett huomisen kisaradat tuntuvat paljon helpommilta :)

torstai 7. huhtikuuta 2011

Mitä seuraavaksi treenataan?

Kerta kun vauhtiin päästään niin miksi sitä hiljentää...

Sunnuntaina päästiin Kiian kanssa treenaamaan Allan Mattsonin 2.luokan rataa. Ajatus siitä ett pääs menee ehkä hieman helpompaa rataa kuin kolmosen tai saatikka jotain valmennusratoja, oli ihan kivaa vaihtelua. Kaikki ei tietysti aina suju niinkuin kuvittelee :)

Ekalla kerralla alku tuotti hieman hankaluutta kun Kiia tahtoi hypätä 7 hypyn 4 putken sijaan. Vaihdettiin hieman tatkiikkaa niin johan alkoi sujua. Nistolla 2 hypyn yli ja takaperin kulkien heitin Kiian 3 hypylle samalla kädellä kuin niistonkin. Ei edes vilkaissutkaan enää 7 hyppyä :).

Suora putki mentiin sitten taas kuin tuhatta ja sataa. Vähän turhan kovaakin, miulle. Olisi pitänyt suhinalla pikkaisen jarruttaa niin ei olis päässyt liian pitkälle. En kerinnyt jaakottamaan 5 hyppyä joten loikka oli aika valtava. Kääntyi kuitenkin aika hyvin puomille.

Kepeillä tein riskillä persjätön. Halusin testata kestääkö Kiia pujotella loppuun jos menen ohi. Hyvin kesti ja kiihdytti vain vauhtia. Voi olla ett joutuu joskus kokeilemaan ihan kisoissakin, sen verran hyvin meni.

Välistä vedot toimi myös tosi hienosti. Tein vähän kuin Rannikon valmennuksessa eli koiran puoleisella yli ja vastakkaisella stopataan ja vedetään välistä. Vielä kun suhisi niin se vaan tehosti vaikutusta. Otettiin tällaista välistä vetoa kokeiltu edellisenä päivänä pikatreeneissä. Välistä vedot tuntuu nyt menevän paljon paremmin kuin vähän aikaa sitten. Tuntuu siltä kun oltais keksitty nyt se idea Kiian kanssa niihin, sellainen mikä myös toimii.

Torstai aamuna kävimme tekemässä pikaisen takaaleikkaustreenin. Takaaleikkausten arvoa ei kannata koskaan väheksyä vaan niitä kannattaa todella treenata. Merrin kanssa ollaan aloitettu niiden kanssa todella varhaisessa vaiheessa putkilla kun tiiän tasan tarkkaa kuinka se ampaisee niihin. Kiian kanssa on aina ollut hieman hankalampaa kun se ei aikaisemmin irronnut kunnolla niin eihän sitä pystynyt leikkaamaan. Jos yritti niin kieltohan siitä tuli. Tein sellaisen 19 esteen radan. Koko alku oli tarkoitettu takaaleikkauksille. Suunnittelin radan illan ryhmän treeniksi, joten pitihän sitä testata toimiiko se rata oikeesti myös käytännössä eikä vaan paperilla. Kiian kanssa toimi tosi hienosti. Hypyt oli kyll aseteltu hieman helpompaan linjaan mutt tuosta on sitten hyvä jatkaa ja muuttaa hyppyjen kulmia.

Kiian rataharjoitus:


Merrikin pääsi testaamaan hieman takaaleikkauksia. Sen kanssa otettiin pikkaisen pienemmissä erissä, hyppy-putki-ja max 3 hyppyä putken jälkeen radan omaisesti. Keskityttiin suurimmalti osin vain tekemään upea takaaleikkaus putken jälkeisillä kahdella hypyllä. Laitoin lelun hypyn taakse hieman vasemmalle puolelle. Hypyn jälkeen Merri kääntyi todella hienosti juuri sinne vasemmalle puolelle mihin olin itse menossa. Takaaleikkaukset vaatii vielä paljon työtä ja toistoja ett saan Merrin tajuamaan takaaleikkauksen idean. Kyllä se tässä kesän aikana!

Perjantaina käytiin taas hallilla aamutuimaan. Ekaks käytiin juoksemassa 40 min, sitten suihkuun ja sitten hallille. En tiiä johtuiko se juoksulenkistä vai mistä mutt molemmat teki aivan uskomattoman hyvät treenit. Intoa kyllä oli mutt en sitt tiiä oliko siitä lähtenyt se ylimääräinen höyry pois. Kiian kanssa tehtiin ihan perusjuttuja; kontakteja ja niistä eri aikaa vapautuksia etupalkalla, välistä vetoja ja eteenmenoa. Kontaktit Kiia teki tosi hienosti, oon kyllä niin ylpeä niistä. Nyt se tekee sellaisen optimaalisen 2on2off-asennon ja ei, ainakaan treeneissä, lähde ilman vapautusta. Kohta pitäisi varmaan alkaa viilaamaan keinua ettei siihen tunge sitä 2on2offia. Nopeuttaisi kummasti ja olisi paljon turvallisempi. Välistä vedoissa tuli vain yhden kerran pikku moka. Tultiin oikealta vasemmalle ja se on jotenkin miulle paljon huonompi puoli. Ekalla kerralla ei tullut välistä vaan hyppäsi tokan väärältä puolelta. Sitten kelasin hieman omaa tekemistäni niin johan alkoi luistamaan paljon paremmin. Ei oo vieläkään mitkään supernopeet mutt alkaa ne jo näyttämään edes joltain ja jopa toimivat. Lopuksi otettiin vaan ihan ilottelun vuoksi hieman hyppysuoraa. Kiia ei oo vieläkään mikään suoerirtooja mutt parempaan päin ollaan koko ajan menossa. Vuoden päästä ollaan varmaan vieläkin parempia, tai ainakin kun miettii missä jamassa oltiin vuosi sitten :)

Merri loisti kyll treeneissä. Oli niin läsnä koko ajan. Seurasi vaan koko ajan ett mitä tehdään ja minne mennään. Ei minkäänlaista sooloilemista, edes putkiin. Ei siis edes vilkaissut niitä! Kepeille laitoin ekaks kaikki kaaret ja muutaman verkon niiden taakse muistutukseksi. Ekalla kerralla Merri paahtoi taas niin innoissaan ettei meinannut taipua kolmanteen välikköön vaan joutui hyppäämään kaaren yli. Sitten tajusin sanoa sille uuden taikasanan: rauha. Eli lähetys kepeille ja ekassa välissä rauha. Merristä oikein näki miten suurin kiihko ja rämäpäisyys hieman laski jos sen verran ett pystyi keskittymään itse pujotteluun. Tosi upeesti meni siitä lähtien. Otin lopuksi verkot pois ja yhden kaaren. Ei mitään vaikutusta, yhtä hyvin meni. Ai että oli ihanaa. Nyt vaan ruvetaan treenaa kaarien kanssa etäisyyttä ja ohitusta.
Kontaktiesteistä aattelin etukäteen ottaa pelkästään keinua mutt Merri oli toista mieltä. Kun mentiin Aan lähelle niin Merri hyppäsi kontaktille ja otti oikean 2on2off asennon. No olihan se pakko palkata. Ihan huvitti kun toinen oli niin tosissaan ett huomaatko nyt ihan varmasti kuin tyylikkäästi oon täll kontaktilla. Kun oltiin keinulle päin menossa niin Merri ponkasi puomille ja kontaktilla hidasti itsekseen tosi hienosti. Ihan ei tehnyt täydellistä 2on2offia mutt aika lähellä. Pikkaisen näytin kädellä niin tulihan se sieltä. Ja vasta käskystä lähti. Ilmeisesti alkaa puomi kiinnostamaan enemmin ja enemmin kun ihan aluksi se oli niin kauhee paikka. Onneksi keinun kanssa ei oo ollut koskaan tuota ongelmaa vaikk alunperin luulin siitä tulevan oikean murheenkryynin. Päinvastoin! Merri on aina ihan innoissaan menossa keinulle. Mie en aina ihan ymmärrä tuon pienen miehen ajatusmaailmaa.
Lopuksi otettiin Merrin kanssa myös hyppysuoraa. Kyllä tuo jätkä irtoo, ainakin namikipolle/lelulle. Saa nähdä mitä se sitten on kun päästään tekemään kunnon rataa, irtooko sitten enää muihin kuin putkiin. Merri kokeili eka kerran pituutta. Vain kahdella palikalla eli kunnon minipituus. Hyppyjen rimat nostettiin 30cm niin pääsi Merrikin nyt ihan hyppäämisen makuun. Onneksi on jo sen ikäinen ett rimoja voi ihan kympillä ruveta nostamaan ja plus tietysti se ett luustokuvat on täyttä priimaa. Voi huolella painella menemään. Kun saadaan puomi ja keinu kuntoon niin sitten vasta Aan kimppuun. En pidä sen kanssa kauheeta kiirettä vaan opetellaan muita juttuja tässä ensin ja sittenhän se menee kuin itsestään.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Leikkisä viikonloppu

Viikonloppu meni taas kuin hajauksessa. Perjantaina toin mukanani Savonlinnasta, lidlistä :) muutaman uuden lelun Kiian ja Merrin iloksi. Kasallinen vesileluja; pari palloa, damy-patukka, kapula, frisbee ja rinkula, joita voidaan heitellä vielä tuonne hangelle. Mietitään sitten kesällä uudelleen osaako meidän vesipedot niitä hakea vedestä. Hommasin samalla uuuden makuualustan kevythäkkiin kun aikaisempi ei ollut ihan sopivan kokoinen. Laitetaan se sitten metallihäkkiin. Nyt on sitten aina samat alustat mukana niin häkissä on tutut hajut, ja turvallinen fiilis.

Ja ettei meillä nyt vaan lelut loppuisi kesken niin mukaan tarttui myös muutama kissoille tarkoitettu hiiri-lelukin. Näähän nyt tykkää jahdata kaikkee mikä liikkuu ja varsinkin jos se on jyrsijä. Koirat oli alussa aivan ihmeissään ett mitä hiiret ovat mutt innostuivat sitten aivan mielettömästi niistä. Vedettiin hiiren narusta niin ne rupes liikkumaan ja tärisemään. Merri ei oo ollut moksiskaan tärinästä vaan on joka kerta napannut hiiren suuhun, ja ruvennut jopa vetämään itse narusta. On ilmeisesti kivaa kun hiiri tärisee suussa :) Kiia härskiintyi ekalla kerralla aivan suunnattomasti. Se ei tiennyt miten päin olisi hiiren pitänyt tarttua. Se hyppi ja loikki ja säntäili edes takaisin. Sitt Kiia hoksasi ett voihan sitä napata vaikka korvasta kiinni niin ei täristä niin mahdottomasti. Kyll sitä on eräskin ärinä kuultu tänn viikonlopun aikana :) Hauskaa koiruuksilla on kuitenkin ollut hiirten kanssa. Jopa niin kivaa ett hiiret majailevat laatikossa piilossa ja tulevat esiin vain valvoittuina.

Tässä pieni esimerkki päivän hiirijahdista.