tiistai 22. joulukuuta 2015

Hyvää Joulua!!!

Merri vietti lähipiirissä ansaittua synttärijuhlaansa... ja kyllä oli rankkaa kestitä vieraita kahteen kertaan. Ensin puolen päivän aikaan kahjolandialaiset tulivat käymään eli Milan, Lili ja Nomi sekä kauhukakarat Ilsa ja Uri. Muska onneksi hoiti kakaroiden leikittämisen joten Merrin rooliksi jäi vaan päivänsankarina olo. Illalla sitten oli hieman rauhallisempaa menoa ja herra pääsi nauttimaan sylissä istumisesta ja herkuista (hammasharjoista ja kanafileistä). Oli sitten mukava iltaruuan jälkeen käydä nukkumaan ja näkemään unta tulevista agilityriennoista. Sitä ennen kuitenkin vietetään joulua ja nautitaan sen tuomasta rauhasta, tai ehkä enemminkin ruuasta ja yhdessäolosta. 
Pitkästä aikaan moneen vuoteen on ollut kiva valmistella joulua. Vieläkään en ole mitään överi koristeluita tehnyt vaan pientä sievää. Ja se mikä parhainta niin innostuttiin tekemään lumihiutaleita ja suklaalevytalo. Piparitaloa en ole väsännyt moneen vuoteen ja en meinannut sitä tänä vuonakaan tehdä. Facessa sitten näin muutaman mainoksen suklaalevytalon ohjeen ja siitä se ajatus sitten lähti. Lauantaina tein ensin talon rungon valmiiksi ja jääkaappiin kovettumaan. Sunnuntaina käytiin ensin Savitaipaleella minkä jälkeen vietettiin rauhallista koti-iltaa niin oli koristelun vuoro. Kuvasta näkee sitten lopputuloksen :)  



Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!!!



tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulun odotusta syksyn jälkeen

Kylläpäs se aika on rientänyt... vastahan sitä oli elokuu ja lämpimän aurinkoiset päivät. Nyt mennään jo joulukuuta hyvän matkaa! On siis aika hieman käydä läpi mitä syksyyn on mahtunut!

Aloitetaan heti ensimmäisenä Merristä! Herra toipui leikkauksesta oikein hienosti ja ei mennyt aikaakaan kun oli oikein pirteä iloinen oma itsensä. Mitä enemmän aikaa on mennyt leikkauksesta, sitä vahvemmin on tullut selväksi päätöksen olleen aivan oikea. Herra on lenkillä rento ja kävelee reippaasti eteenpäin. Hajuja haistellaan aina silloin tällöin ja jalka nousee, mutta se ei todellakaan enää hallitse herran elämää. Uros-koiran tullessa vastaan pitää kuitenkin vielä hieman elvistellä vanhaan malliin, mutta ei kuitenkaan olla enää niin jäykkis kuin ennen. Merri on nykyään paljon iloisempi ja leikkisämpi kuin ennen leikkausta. Nyt juoksulenkillä haastetaan Kiiaa juoksuhippasille ja sisälläkin saadaan bimbo-kohtauksia tuon tuostakin :D. Voi toista hassua! Muutenkin herralla menee oikein hyvin. Ruoka maittaa vanhaan malliin ja masukin on kestänyt kunnossa! Tällä hetkellä, totuttuun tapaan, Merri on aika "kalju" kun on pudottanut karvansa. Sitä on sit hyvä taas kesäksi kasvattaa! Mielenkiintoista nähdä millainen karva herralle kasvaa leikkauksen jälkeen. Mitään tukka-Jumalaa ei varmaan tule kun Merrillä on kuitenkin sen verran karkea turkki alunperin. Normi turkki ois ihan kiva kun sillä pystyy vielä elämään ja aksailemaan kesälläkin. Vuoden vaihteen jälkeen olisi nyt tarkoitus aloittaa Merrin kanssa jälleen aksailu vuoden tauon jälkeen, käääk! Minusta tuntuu että tauko on vaan tehnyt meille hyvää. Ensimmäiset pari kertaa voivat kyllä olla aika mielenkiintoiset kun herra innostuu varmasti aivan älyttömästi kun pääsee aksailee. Onneksi kuitenkin äitini on tokoillut kotona harmaidenkin kanssa joten eivät ole ihan ilman aktivointia jääneet. Tarkoitus olisi liittyä jälleen LAUn jäseneksi ja treenata itsenäisesti siskoni Stiinan kanssa. Pitää joskus olla toinen silmäpari katsomassa ja tsemppaamassa tekemistä. Nyt tulevana sunnuntaina Lucian-päivänä vietetään herran 6-vee synttäreitä. Voi miten aika on rientänytkään... vastahan toinen oli pari vuotias! Vaikka ehkä jo parhaimmat vuodet ollaan ohitettu niin kyllä uskoisin että Merrin kanssa meillä on vielä monta hyvää vuotta aksailun parissa. Nyt voidaan mennä jo rennommalla mielellä kun aksailu ei ole se henki ja elämä, vaan hauska tapa viettää vapaa-aikaa!!!



Sitten siirrytään Kiian kuulumisiin! Kiian 8 vee synttäreitä vietettiin tuossa lokakuussa ja harmiksemme tänä syksynä on näkynyt jo ensimmäiset merkit ikinuoren Kiiankin vanhenemisessa. Vaikkei 8 tunnu mitenkään isolta numerolta niin silti vaan vanhuuden vaivoja on ilmentynyt. Kesällä jo alkanut vasemman etujalan ontuminen jatkuu edelleen. Välillä se on parempi mutta juoksupyrähdysten ja riekkumisten jälkeen ontuminen on jo huomattavaa. Kun neiti kävi hampaiden puhdistuksessa Liisalla, kuvattiin samalla molemmat ranteet mahdollisen nivelrikon poissulkemiseksi. Kuvissa ei näkynyt mitään, joten ongelma on varmasti jänteissä. Vaikka kyseinen jalka on vaivannut aikaisemminkin esim. Seinäjoen mm-karsintojen jälkeen sekä ennen Tampereen sm-kisoja niin nyt vaiva on kestänyt todella kauan ja Kiia reagoi siihen selvästi. Aikaisemmin laitoin tukisiteen viikoksi ja pikkaisen lepoa niin ongelma oli ratkaistu. Nyt Kiia ei siedä mitään tukisidettä jalkaansa vaan on ensimmäistä kertaa repinyt sen jopa kerran pois jalastaan sekä ilmaissut muutenkin tukisiteen olevan todella epämukava. Ja normaalisti Kiia antaa olla vaikka mitä laittaisi sen päälle tai jalkoihin. Olen aina tilaisuuden tullen tunnustellut ja taivutellut sen jalkaa saadakseni jonkun selvän reaktion aikaiseksi. Kylkimakuussa Kiia on hyvin rento ja antaa kyllä taivutella hyvin jalkaansa. Seisaaltaan näkee selvästi miten neiti välillä siirtää painoaan oikealle jalalle tai siirtää vasenta hieman eteenpäin. Selvästi paino jalalla ei tee hyvää. Juuri tämän jalka-mysteerin takia neiti on nyt totaalisesti sivussa agilitystä varmaan kesään asti. Otetaan sitten tähtäimeksi Kiian viimeiset isot kisat eli Lappeenrannassa järjestettävät sm-kisat kesällä 2017. Sitten toinen jää lopullisesti eläkkeelle agilitystä... vaikkakin mielenvirkistys aksailua harrastetaan niin pitkään kuin vaan voidaan. Kiialla todettiin vielä tuossa hampaiden puhdistuksen yhdeydessä heikko sydämen sivuääni 1/6. Siitä ei olla vielä ainakaan huolissaan, sillä neiti ei ole mitenkään oireillut kyseistä asiaa. Tällä tiedolla mennään kuitenkin eteenpäin ja asiaa seurataan. Toivotaan siis Kiialle ensi vuodesta terveempää, sillä mieli on kuitenkin virkeä ja neiti on edelleen ikikakara :)

 

Ja mitäs sitten meidän pimpulalle eli Muskalle kuuluu! Hyväähän sille! Toinen on terve kuin mikä, iloinen kuin vaan voi olla ja neiti on saanut uuden tittelin itselleen; varamutsi :). Nomi pyöräytti neljä pentua mistä Stiina piti itsellään kaksi. Muskahan on tykännyt niistä pennuista aivan alusta asti ja äidilliseen tapaan leikkinyt niiden kanssa, pitänyt jöötä kauhukakaroille sekä opettanut tavoilla. Nomi on saanut hengähtää välillä ja nauttia sylihoidosta. Nyt näin vuoden vaihteeseen odotellaan Muskalle juoksuja, mistä Kirsti-kasvattaja teettää pennut omaan nimiinsä. Kesällä ois tarkoitus lähteä pyörähtämään muutamaan näyttelyyn kun toinen on kasvattanut kunnon turkkinsa. Tänä vuonna näyttelyt vaan jotenkin jäivät vaikka olisi ollut muutama ihan hyvä tilaisuuskin. Ei vaan saanut aikaiseksi ilmoittaa. Jos sitten ens kesänä! Nyt toinen on taas sellainen bimboileva sporttimalli kun juoksuja edeltävä adhd-vaihe on päällä ja karvat on tiputettu :D



Tänä vuonna oon päässyt seuraamaan myös Muskan tytön Mimmin agilityuran aloittamista. Hienosti pikkuneiti on mennyt niin omistajansa Katin kuin varakartturi Terhinkin kanssa. Nyt itsenäisyyspäivänä oli vuoden vikat kisat missä oli havaittavissa vielä nuoren koiran älytöntä intoa ja malttamattomuutta. Tämän syksyn kisoihin on kuitenkin sattunut paljon hienoja onnistumisia, joihin haluan palata myöhemmin oman postauksen kera. 

Monen vuoden jälkeen odotan tänä vuonna todella paljon joulua! Nyt on uusi oma pieni "perhe" minkä kanssa voi rauhoittua viettämään kiireetöntä joulua! Luvassa on lämmin tunnelma, iloista mieltä, hyvää ruokaa, vierailua sukulaisten luona ja kanssakäymisä muiden perheenjäsenten kanssa. Nyt ei olla vielä innostuttu joulua sisustamaan, mutta perinteisesti reilun vkon päästä Tuomaksen päivän tienoilla annetaan palaa :). Vielä kun kevyt lumipeite saapuisi tänne kaakkois-Suomeenkin ennen joulua niin se kruunaisi kaiken. Leppoisaa joulun odotusta kaikille!!!