maanantai 31. joulukuuta 2012

Vanha väistyy uuden tieltä!

Uusi vuosi 2013 kolkuttelee jo aivan ovella joten suunnatkaamme nenämme kohti uutta ja tulevaa. Tähän vuoteen on mahtunut vaikka mitä mahtavaa ja muistamisen arvoista. Pikakelauksen kävinkin tässä hieman aikaisemmin joten en nyt palaa enää niihin :)

 
Ens vuonna meillä, tai oikeastaan minulla, puhaltaa uudet tuulet.
Olen itse tunneihminen ja jos joku ei ole minun juttuni niin silloin minun on pakko tehdä muutos asiaan, tai kärsin todella paljon stressin muodossa. Ja silloin en ole kovinkaan tasapainossa, en henkisesti enkä fyysisesti. Tätä asiaa olen pyöritellyt keväästä asti ja olen pohtinut asiaa kesällä aina alkusyksyyn asti. Syksyllä ilmoittauduin poissa-olevaksi koulussa ja aloitin valintaprosessin Vierumäelle urheiluhierojan-opintoihin. Seurasi pitkä ja jännittävä odotus + testipäivä ennenkuin marraskuussa sain selville että pääsen opintoihin. Odotan niin paljon tältä tulevalta vuodelta monessakin asiassa. Ensinnäkin saan kunnon koulutuksen hieronnasta (AMK:ssa sitä en sitä saanut), saan ammatin, opiskelen arvostetussa oppilaitoksessa ja elän arkipäivät niin urheilullisessa ilmapiirissä että saan varmaan siitä yliannostuksen :).

Tiedän aikaisemmasta kokemuksesta mitä säännöllinen ja tasapainoinen ruokailu ja elämänrytmi tekee minulle, olenhan ollut vuosina 2004-2005 kansanopistossa opiskelemassa. Ja siihen kun vielä lisätään stressitön elämä niin a'vot. En ole varmaan koskaan ollut niin hyvässä kunnossa kuin vuonna 2005. Ja tätä minä todella odotan tältä tulevalta vuodelta!

Vuodet vierivät vääjäämättä ja vuosien kertyessä kehon päälle, huomaa kyllä ettei ole ihan enää mikään parikymppinen. Kun kesällä aloitin tämän neljännen vuosikymmenen niin jotenkin haluan muuttaa elämäni suuntaa. Ja mikä parasta terapiaa kuin käydä vaatekaappeja läpi ja heittää sieltä hieman menneisyyttä menemään. Kierrätykseen lähti 2 jätesäkillistä vaatteita ja yks muovikassillinen kenkiä + yks muovikassillinen lensi aivan roskiin. Kierrätykseen menivät ihan teinivuosista asti miulla olleet (monessakin agilityvideossa näkyvät) mustat jazzhousut :). Jotenkin se tuntui rohkealta vedolta mutt nyt teinivuodet jätetään taakse ja aletaan elämään tätä päivää. Niin joo.. menihän miulta kokonaiseen banaanilaatikkoon vaatteita odottamaan jos vaikka vuoden päästä ne mahtuisi päällekin
:(. Vaatteet on tilattu kun oltiin vielä hyvässä kunnossa!


Eilen käytiin vuoden viimeisissä kisoissa Vantaalla molempien harmaiden kanssa. Molemmat harmaat toimivat todella hyvin mutta oma liikkuminen oli niin jäissä että sitä on ihan tuskaa katsoa videolta; puujalat ja rautakanki-kroppa! HYL-radat johtuivat aivan suoraan siitä kun en vaan pystynyt liikkumaan vaan kaikki tuntui menevän kuin hidastetussa elokuvassa. Tauko on tehnyt jälleen tässä asiassa tehtävänsä; puhumattakaan siitä tosiasiasta ett kroppa on tällä hetkellä aivan karseessa kunnossa. Ranka ja esim. pallea on vieläkin tosi jumissa vaikka sitä on availtu osteopaatilla kun hierontaan ei ole mitään asiaa. Onneksi nyt sentään pystyy jotenkin nukkumaan yön suhkot hyvin eikä tarvi olla koko ajan heräämässä ja vaihtamassa asentoa. Kun olo tästä helpottuu niin sitten aloitetaan lihaskunnon nostattaminen. Toivottavasti Vierumäellä saadaan tämä asia kuntoon kun kisaaminen aloitetaan jälleen maaliskuussa.
No mutt kisoista sitten saatiin niin Kiialle 5 (kepeiltä)-HYL-0 (6./48) ja Merrille 5 (rima)-HYL-HYL. Kyllä oli nolla niiin lähellä ett ihan sapettaa kun aloitin vedätyksen metrin liian aikaisin :(. Jätkä kulki kyllä niin mahtavasti koko kisan ajan kun vaan oma liikkuminen oli edessinnepäin.


 
Nyt toivotamme kaikille oikein hyvää Uutta Vuotta 2013 ja menestystä valitsemallanne tiellä!
 

perjantai 21. joulukuuta 2012

Happy Christmas Holidays

 
 
Toivottavat Hannele, Kiia, Merri ja Muska
 

torstai 13. joulukuuta 2012

Tapahtui tänä päivänä...

... tasan kolme vuotta sitten! Rakas Merrini syntyi maailmaan!

 
Isot onnittelut 3-vuotiaalle Mersumiehelleni sekä hänen sisaruksilleen :)
Loppuun vielä fiilistelyhetkiä herran ollessa vielä Pieni Sininen Mies!
 
P.S. Video ei sovi pentukuumeesta kärsiville!
  

 

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Tauon paikka

On kaamos aika ja silloin ihmisten tulisi rauhoittua ja levätä. Itsestä on tuntunut jo vähintään kuukauden ajan siltä ett voisi hieman jo hengähtää. Johan tässä on painettukin sieltä helmikuusta asti kun treenattiin tulevia sm-kisoja varten. Nyt alkaa olla takki tyhjä, niin henkisesti kuin fyysisestikin kun on ollut niin paljon ajattelemista ja tekemistä, varsinkin agilityä ajatellen. Onneksi sitä on voinut tehdä tässä pimeiden iltojen aikana vaikka mitä... vaikka neuloa :). Ei siis todellakaan ole ollut koskaan meikän juttu mutt nyt jotenkin innostuin... johtuu varmaan kivoista langoista mitä tänä päivänä on tarjolla.

Reilun kuukauden saldo
Tää vuosi alkaa olla tosissaan aika pulkassa! Ei olla kuukauteen käyty tekemässä omatoimitreenejä, ollaan vaan käyty ulkopuolisissa koulutuksissa, pääsääntöisesti Merrin kanssa. Niistä on ollut todella paljon hyötyä ja ovat antaneet paljon. Pitäisi laittaa ihan ylös ja tehdä kunnon suunnitelmat miten tauon jälkeen edetään. Vaikka olin ajatellut ett jäädään nyt tauolle niin pakko oli kuitenkin ilmoittaa molemmat harmaat vielä tän vuoden viimeiseen kisaan Vantaalle kun sitten ei päästä vähään aikaan tekemään mitään. Voi olla siis ett pitää käydä hallilla muutaman kerran piipahtamassa ennen kisoja :) Eli se siitä tauon aloituksesta :D. Mutt uutena vuotena sitten jäädään parin kuukauden tauolle ja palataan agilityn pariin sitten maaliskuussa. Vaikka emme käykään ohjatuissa treeneissä/valmennuksissa niin kyllä me silti jotain pientä otetaan kotona, esim. ämpärin (myöhemmin siivekkeen) kiertoa. Näin saadaan jotain pientä aktivointia elämään lenkkien, ulkoilun ja muun aktiviteettien sekaan.

No mitä meille on sitten tän vuoden puolella oikein tapahtunut... Yhteenveto!

Kiia:
kisoja 17 (3 Ruotsissa)
startteja 45 (6 Ruotsissa)
0-tuloksia 14
0-voittoja 4
agisertejä 2
 
Merri:
kisoja 19 (5 kakkosissa ja 3 Ruotsissa)
startteja 50 (6 Ruotsissa)
0-tuloksia 2
0-voittoja 1
 
Nämä ovat siis ennen vuoden vikoja kisoja!!!
 
Kisaaminen ja yhteistyö
 
Kiian kanssa yhteistyö alkoi sujua todella hyvin, varsinkin sen jälkeen kun päästiin OJ:n remmiin ja käytiin muutaman kerran ulkopuolisilla kouluttajilla. Kiian kanssa on helppo kisata kun toinen on todella kuuliainen ja antaa niin paljon anteeksi tätä meikäläisen huitomista ja heilumista. Kiia lukee itse rataa ja esteitä ja siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Merri taas ei anna yhtään anteeksi huonoa ohjausta vaan rokottaa todella rankasti jos itse hölmöilen. Vielä kun siihen lisätään nopea vauhti ja todella aikaisessa vaiheessa esteet lukitseva äijä niin silloin pitää olla ajoissa ja oikeassa. Sitten kun kaikki natsaa kohdalleen niin herran kanssa meno on aivan superia. Oon joutunut todella tekee ajatustyötä miten saan meidän menon taas sujumaan kun viime aikoina on tullut välillä sitä ja välillä tätä. No, kevät ja kesä ei ole sujunut kovinkaan suotuisasti meidän yhteistyötä ajatellen kun koulutusryhmä ei ollut meille sopiva ja sitten kesällä jouduin niin paljon keskittymään Kiian kanssa yhteistyöhön. Nyt kuitenkin olis tarkoitus panostaa enemmin herran kanssa tekemiseen. Onneksi ollaan Merrin kanssa jälleen OJ:n remmissä niin tuloksia on jo nyt alkanut syntyä.
 
Arvokisat ja kisat Ruotsissa
 
Kiian kanssa kisattiin ensimmäistä kertaa kummankin agiuran aikana SM-kisoissa sekä MM-karsinnoissa. Ne oli kyllä niin huiput kokemukset ett ens vuonna uudestaan kokemusta hankkimaan. Vaikka menestystä ei tullut niin nälkää jäi ens vuodeksi ihan kunnolla, ja tietysti tavoitteet on jo asetettu. Ens vuonna SM-kisoissa karsintaradasta läpi ja MM-karsinnoissa tokalle päivälle :). Merrin kanssa tavoitteet on siirretty vuodelle 2014.
 
 
Arvokisojen välissä käväistiin myös Ruotsissa kisaamassa... oli kyllä niin mahtava reissu ett joskus on pakko päästä uudelleen. Samalla tietysti päästiin tapaamaan Muskan ehkä-tulevaa-sulhasta, ja sehän se olikin koko matkan tarkoitus. Nyt vaan todella toivotaan ett Muskan lonkat ym. antavat vihreää valoa ja saadaan kesällä pikku taaperoita taloon :)
 
 
 
Vuoden viimeiset ulkopuoliset koulutukset
 
Joulukuun alussa käytiin Kaarinassa Elina Jänesniemen koulutuksessa. Kiitokset Karolle järkkäämisestä. Vaikka matkaa kertyi aika tavalla ja reissussa meni koko vkonloppu niin kyllä se oli sen arvoinen. Saatiin niin huippuvinkit meidän keppi"ongelmaan" ja sekä keppi-putki erotukseen ett ne pelkästään olivat jo riittävä syy matkustaa koulutukseen. Nyt vaan niitä harjoittelemaan!
 

 
On se jännä miten joku uusi kouluttaja hieman hermostuttaa eikä silloin pysty tekee normaalia suoritusta. Olin varmaan koko koulutuksen ajan ihan kipsissä ja tein aivan typeriä juttuja, tai oikeastaan unohdin koko ajan mitä olin tekemässä :). Vaikkei päästy Merrin kanssa kuin puoleen väliin niin saatiin jo tuosta alustakin niin hyviä vinkkejä. Ja nuo keppiongelma on niin miun omassa päässä. Onneksi! Voi siis syyttää vaan itseään. Käytän alussa kaarta ettei Merrin tarvi kärsiä miun omasta ongelmasta. Saan itsekin siitä hieman tukea kun voin keskittyä kunnolla tekemiseen eikä tarvi itsekään pelätä virhettä.
 
Viime su 9.12 oli sitten OJ:n vikat treenit a'la Jenny Damn (topteam:n 1.leiriltä). Nyt ei todellakaan alussa hermostuttanut vaan ei ollut niin sitä tekemisen meininkiä ja fiilistä. Ilmeisesti ajatus tauosta alkoi olla jo niin vahva miun päässä ett se söi tehoja tekemisestä, esim. valssit valuivat ties minne ja meinasin törmäillä esteisiin. Ei kyllä pitäis mutt näin harmittavasti pääs käymään. Onneksi draivi kuitenkin parani tekemisen myötä ja loppupuolella tekeminen tuntui jo kunnon tekemiseltä.
 

 

Näyttelyt

Ja ollaanhan me muutakin tänä vuonna tehty kuin vain juostu agilityä, vaikkei sitä ehkä ihan niin uskoisi :). Merrin kanssa käytiin 6 näyttelyssä (4xERI, 2xSA, 1xvaraserti ja 2xEH) ja Muskan kanssa kolmessa saldolla ERI, EH ja H. Alunperin oli tarkoitus käydä useammassakin mutta Muska pudotti karvansa ja sitten tässä lähistöllä ei ollut mitään kivoja näyttelyitä. Messarikin jäi väliin, kuten varmaan tulevaisuudessakin, kun Merri rupess pudottaa jälleen karvaansa marraskuussa. Vaikkei ole nyt ihan niin vähässä karvassa kuin vuosi sitten mutt hyviin sijoituksiin pitää olla kunnon karva päällä.

Ja sitten se häntä... Nyt kärsittiin siitä vain kahdesti... Lappeenrannassa sekä Parikkalassa. Kotinäyttely oli ensimmäinen koko vuotena ja Parikkala siitä vähän ajan päästä. Vaikka yritettiin silloin vaikka mitkä konstit niin häntä muistutti lipputankoa. Onneksi tänä vuonna sain kaksi kertaa Merrille eri handlerin (Seijan ja Pian) joiden ansiosta häntä kesti siellä missä piti. Lahdessa Merri nappasikin Seijan kanssa uransa parhaimman saavutuksen AVO ERI2 PU3 ja VaraSerti. Serti jäi jälleen harmittavan lähelle mutt ehkä se sieltä joskus tulee... Kahdessa vikassa näyttelyssä olin itse narun päässä ja silloin jälleen taisteltiin hännän kanssa. Onneksi sain pidettyä sen kurissa juuri kriittisillä hetkillä :). Vielähän tuossa olisi työnsarkaa mutt katsellaan kun keritään.

Muskakin tosissaan pääsi misseilemään! Neiti oli kyllä niin keskeskasvuinen ett suomalaiset tuomarit rokottivat EH:n ja H:n arvoisesti. Tanskalainen tuomari sentään arvosteli Muskaa ikäisekseen joten silloin saatiin ERI. En kyllä edelleenkään tajua tuota ideaa ett pitää keskenkasvuista verrata aikuiseen. Eihän niitä veteraanejakaan verrata 3-vuotiaaseen vaan siinä katsotaan ikää. No nyt sentään Muska on jo paljon kehittynyt keväästä joten keväällä nähdään millaisia arvosteluja neiti sitten saa.

Blogi hieman hiljenee loppuvuodeksi joten antoisaa treenitaukoa niitä pitäville ja antaa kehon ja mielen levätä kevään tarmoa odotellen :) Me ainakin nautitaan vapaista illoista ja ajasta milloin ei tarvitse kellon kanssa elää!  
 

torstai 6. joulukuuta 2012


... toivottavat Häivähdyksen sheltit Merri, Kiia ja Muska
 
 

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Vkonlopun valmennukset

Pitkästä aikaan päästiin taas kunnon tekemisen meininkiin kun vkonlopun molempina päivinä oltiin valmennuksessa; ensin la Merrin kanssa Rissasen ja sitten su Kiian kanssa Rannikon valmennuksessa. Merrin kanssa käydään nyt säännöllisesti O-J Rissasen koulutuksissa noin 3 viikon välein ja sitten Kiian kanssa otetaan niitä juttuja itsenäisesti kun joskus jaksaa raahautua hallille.

No mutta ensin Merrin la treeneihin...
Eka rata:

Päästiin taas pitkästä aikaan treenaamaan kunnolla ihmisnuolta heti kakkoshypyllä ettei tarttis herraa kalastella ties mistä. Muutamalla toistolla herralle alkoi muistua mieleen ett mitäs tässä nyt haettiinkaan takaa. Merri irtoaa takaakiertoihin todella hyvin eikä edes vilaissutkaan mitään muita esteitä. Välistävedot eivät oo vieläkään meidän vahvuudet ja tuli hieman mietittyä ett kuinka nää nyt handlataan. Meinasin ekaks mennä vasemmalta puolelta ja vetää välistä... Päädyttiin sitten kuitenkin oikeaan puoleen ja päällejuoksuilla. 9 muurin kanssa oli kyllä tekemistä kun herra loikkasi sen joka kerta todella pitkälle. Kokeiltiin monta eri vaihtoehtoa sen parantamiseksi mutta herralla ei riittänyt maltti hypätä sitä kunnolla. Palikat saivat tuon tuostakin kyytiä! Kepeille sain vietiä aika hyvin kun menin hypyn vierestä ja pyöräytin kepeille. 16 putkella piti tehdä putkijarrutus ettei seuraava hyppy mene liian pitkäksi. Aluksi tein sen heti putken alkusuulla mutt parempi kohta oli metri alusta. Tää on tarkkaa :). Loppu meni oikein mukavasti...
 
Toka rata:

Tää rata meni muuten ihan sika makeesti mutt kepeille meno ei meinannut ottaa onnistuakseen. Ansa-hyppy oli niin houkuttimena ett sinne oli päästävä. Kokeiltiin hirtolla... mentiin niin hypylle, pientä vekkiä ja haltuunotto sekä vastakäännös... mentiin kyllä kepeille mutt ei malttoa lähteä kepeille. Olis pitänyt ottaa ne verkot hieman avittamaan ja tukemaan suoritusta, sillä suurin haaste oli kuitenkin saada herra edes keppien alkuun hypyn ohi. 19 hypyllä harjoiteltiin jälleen ihmisnuolta mikä toimi hienosti ja 20 hypyllä itse hieman hätäilin niiston kanssa. Merri on kyllä niin mielettömän tarkka ja ei anna mitään anteeksi. OJ:kin sanoi ett onneksi olkoon vaan :). Oon kyllä niin huomannut sen itsekin ett jätkän kanssa tekeminen on niiiiin veitsenterällä menemistä sillä itseltä pienikin virhe niin sitten mentiin metsään niin ett rysähti. No pitää vaan suhtautua tähän positiivisesti, sillä tästähän vain oppii itse paremmaksi ja paremmaksi, ainakin toivon mukaan :D
 
Sitten videokoostetta Merrin menosta; kiitokset Hennalla kuvaamisesta.
 
Sunnuntaiksi meille tuli pika-komento Rannikon valmennukseen Kouvolaan. Sain lauantaina päivällä kaverilta viestin kuka kertoi vapaasta paikasta. No tämä tilaisuushan piti ehdottomasti käyttää hyväksi. Eli heti la aamuna harmaat autoon ja menoksi. Kiia pääsi valmennukseen ja Merri vaan matkaseuraksi (Muskalla tärppipäivät juuri vkonloppuna). Timo oli jälleen tehnyt todella kivan radan, vähän suoraa ja sitten vähän haastettakin. Mikä siinä onkaan kun itse väkertää ekalla kerralla menemään niin meno saattaa paikka paikoin olla hieman tökkivää mutt sitten vaikeat kohdat menee täydellisesti. Mutt sitten kun korjataan tökkivät kohdat täydelliseksi niin sitten rupee vaikeat kohdat tökkimään. Mystistä!
 
 
Ensimmäinen ongelmakohta oli 8 kepit, sillä putken suu oli aivan täysin siinä hollilla (lähempänä kuin kuvassa). Sitten 16-17... siinä piti olla tarkkana ettei mikään ohjaus valu väärän putken suun suuntaan. Ja sitten vika ongelmakohta oli 21 kepit... Aa helposti houkutti...
Ekalla kerralla me handlattiin sekä 8 ett 21 kepit ihan sika hienosti. Sitten kun alettiin hiomaan omaa liikettä paremmaksi niin sitten alkoi kaatua koko homma. Kiia tarjoaa helposti eri vaihtoehtoja kun jankataan ja jankataan. 17 putkea jouduttiin muutaman kerran ottamaan uusiksi kun oma liikkeeni valui koko ajan väärään suuntaan ja sitten peli oli menetetty. Harmittavasti myös kontaktien kanssa oli pientä sanomista aika ajoin. Ekalla kerralla nekin meni kaikki todella upeasti mutt mitä enemmin otettiin radalla toistoja ja kovemmilla vauhdeilla niin sitten kontaktitkaan olleet enää niin hienoja. Onneksi kisoissa ei ihan nähdä tuollaisia suorituksia... No niitä vaan pitää vahvistaa...
 
Videokooste parhaista paloista... On hieman kaukaa kuvattu kun ei ollut ketään kuvaamassa ja jouduin kyhäämään oman kuvauspystin :)
 
 
 
Tuleva vkonloppu ollaan ihan rauhallisesti kotona mutt sitten 2.12 mennään Merrin kanssa Elina Jänesniemen valmennukseen Kaarinaan. Sitten siitä parin vkon päästä ois taas OJ:n topteamin jälkimainingeissa valmennus! Vaikka hallille on näillä keleillä ihan sairaan ärsyttävä mennä eli siis pimeässä, sateessa ja kylmässä, niin näihin valmennuksiin sitä kuitenkin syttyy ihan eri tavalla. Kun on sopivasti haastetta niin kyllä sitä sitten tehdään eikä meinata :). Odotan innolla näitä tulevia!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Viralliset kisatreenit Kuopiossa

Kisattiin Kiian kanssa kolmen startin verran Kuopiossa HuPun kisoissa. Kerrankin sai kokeilla vaikka mitä kivaa kisoissa kun ei ollut minkäänlaisia paineita suorituksista. Tuomarina medeillä toimi Johanna Wüthrich. Aivan uusi tuttavuus mutta kyllä voisi ilomielin mennä hänen radoille uudelleenkin. Kaikki radat olivat todella kivoja, sai rennosti mennä vaikka joka radalla oli jokin paikka missä piti olla tarkkana.

Ekalla radalla vaaranpaikka oli heti puomin jälkeen... Tiesin sen ett jos en saa Kiia pysähtymään kontaktille niin sitten se ihan varmasti hyppää väärän hypyn. Käskytin kontaktikäskyn eli seis mutt eihän se neitiä pysäyttänyt. Tajusin sen jo heti kun avasin suun ett nyt tuli väärä käsky. Miun kun piti käskyttää odota. Silloin neiti pysähtyy... No neiti ei todellakaan pysähtynyt vaan paahtoi väärälle hypylle ja vielä loikaten puomin alastulokontaktin yli... grrrrr!!! Kiia oli kyll aika ärhäkällä päällä ennen starttia niin tiesin ett kontaktien kanssa voi tulla ongelmaa. No loppurata me sitten harjoiteltiinkin kuten oli ajatuskin; kaikille putkille takaaleikkaus ja lopuille kontakteille pysäytys ja vapautus.

Toka rata meni ihan jees... Tuloksena -5,00 ja 3.sija. Tiesin jälleen yhden hankalan paikan ja siinä tulikin tosi tökkivää menoa, ei vaan näy videolla. Jäin liiaksi jälkeen ja Kiia jäi pyörimään eteen. Onneksi siitä selvittiin ja loppu meni sitten ihan rutiinilla. Onneksi tuomari ei vaan huomannut puomin ylösmenovirhettä sillä Kiia loikkasi sen aika hyvin. Pitää varmaan taas ruveta rikkomaan sen rytmitystä tuolle puomille kun tahtoo ponnistaa väärästä kohdasta ja näin menee liian tiukille noiden osumisten kanssa. Ongelma ei todellakaan ole uusi sillä Kiialla se oli jo alkeista tai estevalmiista lähtien aika ongelma. Jouduttiin silloin jo rikkomaan rytmiä ja käyttämään jopa "länkiä" hillitsemään liikaa ylösponnistusta. No jos se nyt tuosta lähtis jälleen lutviutumaan.

Hypärillä matka jälleen kosahti siihen minkä tiesinkin olevan meille sen hankalimman. Putkeen heitto ja siitä sitten hitsin pitkä suora ja miun pitäisi keritä ulkokaarteesta tarpeeksi pitkälle. Vaikka kerkesin aika hyvään kohtaan niin ohjaus ei ollut päällä ollenkaan eli vastakäsi näyttämässä hypylle. Kiia meni siitä ohi ja hyppäsi takaisin. Sitten taas hieman treenattiin... Halusin testata kepit takaaleikkaukselle sillä en oo koskaan ottanut kisoissa niin. Treeneissä neiti kyllä menee ne tosi hyvin. Nytkin lähti mut sitten pysähtyi. Tajusin jälkikäteen ett käskytin sitä liian tiheästi eli eri tavalla kuin treenatessa. Jos on erikoinen tilanne kepeillä niin Kiialle pitää sanoa napakasti ja normaali nopeudelle kepit kepit kepit, eikä nopeasti kepitkepitkepit. Toinen ottaa siitä paineita ja sitten mennään mönkään. Mut tätä asiaa hiotaan paremmiksi!


Suuret kiitokset Tiinalla ja Jamille seurasta sekä Reetalle majapaikasta! Oli mahtava reissu jälleen! Kiian kanssa jatketaan näitä kisatreenejä ens kuussa Kotkassa...

Sillä aikaa treenaillaan pienimuotoisesti Merrin kanssa. Ollaan otettu jätkälle uusi ase... prinssinakit! Lelu kuumentaa toista aivan liikaa joten päätin ottaa namipalkan käyttöön. Katsotaan pidemmällä tähtäimellä tuottaako se tulosta, ainakin alku näytti ihan lupaavalta. Vkonloppuna jatketaan kokeilua OJ:n koulutuksessa. Toivottavasti pikku miehen pää kestää kasassa eikä ole mennyt lemmen tuoksuista aivan sekaisin. Muska nimittäin aloitti viime ti tokat juoksunsa ja loppuviikosta olis sitten tärppi päivät tulossa...

tiistai 6. marraskuuta 2012

Luonnetta?

Varasin jo aikaisin keväällä meidän harmaille luonnetestipaikat Orimattilaan. Vaikka testiä ei oltu vielä edes anottu niin paikat saatiin :) Huomaa miten suosittuja kyseiset testit ovat! Alunperin testin olisi pitänyt olla syyskuun lopussa mutta erilaisten tapahtumien ja sattumien takia, testi siirtyikin aivan tähän marraskuun alkuun. Ja mikäs sen parempi päivä kuin 3.11, sateinen pyhäinpäivä! Tuomareinahan toimi LAINE MIKAEL & HEIKKILÄ SAMI.

Testiä ei ole videoitu kun satoi vettä ja en ollut varma riittäisikö akku molempia koiria! Onneksi sain kattavat raportit yleisöstä!

Ensimmäisenä oli Merri vuorossa. Otin sen jo aika ajoissa pois autosta kun en ollut aivan varma kuinka kauan menee missäkin kohtaa ettei vaan tule sitten paniikkia. No olisin kyll kerinnyt ottaa sen paljon myöhemminkin mutta tehty mikä tehty. Merri kerkesi höyrytä ja häyrytä ihan tarpeeksi ja varmaan alkoi tajuta ettei ollut mistään agijutusta kyse. Toinen oli kyllä hieman ihmeissään ett mikäs juttu tämä nyt olikaan ja meni jopa hämilleen. Olin kyllä yllättynyt Merrin käyttäytymisestä testissä, sillä olisin voinut kuvitella sitä hieman, voisiko sanoa, ärhäkämmäksi. Toinen osoittautuikin meidän pieneksi pojaksi miksi sitä on aina kutsuttukin :) Testissä paljastui hyvin mitkä ominaisuudet koiralla on jo syntyessään ja mitkä on opittuja. Merristä näki selvästi mitkä "ominaisuudet" se on oppinut!

I Toimintakyky -1, pieni
II Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +1, pieni
IV Taisteluhalu -1, pieni
V Hermorakenne +1, hieman rauhaton
VI Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
VII Kovuus +1, hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +2b, luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Tulos: 105 - 25 = 80 pist

Merrin testistä tuli mieleen aivan Kiian luonnekuvaus-sessio. Niitä voisi paljon verrata toisinsa. Merri otti ihmeen paljon häiriötä paikasta ja tuomareista. Se ei tuntenut oloaan mitenkään mukavaksi ja paikka paikoin tarvitsi hieman aikaa palautuakseen. Merri on niin miun koira ja omistajana/lauman johtajana olen Merrille suuri moottori mikä vie eteenpäin. Onneksi kuitenkin Merri palautui itse testistä todella hyvin eikä sille jäänyt siitä mitään muistijälkiä. Se ett päästiin pienen lenkin jälkeen autolla niin toinen oli jo oma itsensä. Hyvä niin!

Yksi koira oli välissä ja sitten oli Kiian vuoro. Kerta Merrin testi meni hieman alakanttiin kuin mitä olin ajatellut niin enpä paljoa stressannut enää Kiian testiä. Aattelin ett se menee varmaan samalla kaavalla kuin mitä silloin luonnekuvauksessa vuonna 2009. Kun otin Kiian autosta ja kävin sen kanssa kävelemässä niin toinen oli oikein ärhäkkäällä päällä; haukahteli ja puri hihnaa. Itse testi oli minulla todella yllätys, positiivinen sellainen. Neiti meni innokkaasti paikan päälle ja oli aika rauhallinen. Tarkasteli yleisöä ja muita henkilöitä. Kiia oli paljon luoksepäästävämpi kuin mitä Merri ja ei missään välissä kokenut testitilannetta vaikeaksi. Eikä neiti ottanut vieraasta paikastakaan yhtään häiriöitä. Ilmeisesti kisapaikkoja ollaan sen verran jo kierrelty ett mikään ei paljoa hätkäytä :). Jo aivan testin alusta lähtien näin ison eron verrattuna luonnekuvaukseen. Kiia oli niin super-neiti; siinä näki ett käyttäytyminen on samaa testissä sekä oikeassa elämässä. Opittua toimintaa ei ole niin paljon kuin esim. Merrillä.

I Toimintakyky +1, kohtuullinen
II Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +1, pieni
IV Taisteluhalu +2, kohtuullinen
V Hermorakenne +1, hieman rauhaton
VI Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
VII Kovuus +1, hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +2a, luoksepäästävä aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

Tulos: 140 pist 

Ainut mitä en allekirjoita tuossa niin on tuo laukauspelottomuus. Kiia on kyllä laukausvarma, mutta niinkuin tuomarikin sanoi niin se on just sen hetkinen tulkinta. Vaikka Kiia käyttäytyi tosi hyvin ja varmasti koko testin ajan, eikä tarvinnut palaututteluja niin silti pisteet olivat lähes samat kuin Merrillä. Tuomari sanoikin ett pistevälit on niin suuret ett pitää olla iso ero ett hyppää toiseen pistesarakkeeseen. Oon kyllä todella tyytyväinen noihinkin pisteisiin, varsinkin Kiialla, sillä nämä kyseiset tuomarit ovat arvostettuja ja tiukkoja. He osavat kyllä lukea koiraa eivätkä kuormita turhaan. Ens vuonna sitten Muskan kanssa samaan paikkaan ja samoille tuomareille.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Plantaasin vartija

Ollaan tää viikko oltu koiruuksien kanssa ihan kahdestaan kotosalla kun äiti päätti lähteä juhlistamaan synttäreitään ystävänsä kanssa Kreetalle. Mikäs meillä tässä ollessa kun saadaan aivan rauhassa touhuilla mitä milloinkin. Tää viikko ollaan kyll otettu aika rauhassa ilman turhia suunnitelmia. Joka aamu klo 5 ylös ja aamulenkille, sitten koirille ja itselle aamupalaa ja valmistautuminen liikkeelle lähtöön. Sitten päivällä kotiin, sapuskaa itselle ja koirien kanssa lenkille. Lenkin jälkeen kerkee lämmittämään uunia ja pesemään vaikka pyykkiä :). Sillä aikaa voi hyvin katsoa telkkaria tai surffailla netissä! Ulkona on ollut jo siihen aikaan aika hämärää ettei siellä ole oikein voinut tehdä mitään... Näin vkonloppuna ollaan saatu nukkua pitkään eli klo 8:iin :)

Maanantaina käytiin tuulettumassa Hanhiksella pelloilla ja mikäs parempaa kuin auringonpaisteessa kävely ja valokuvaus...








Tiistaina käytiin koiruuksien kanssa hallilla ja treenattiin Merrin ja Muskan kanssa Kiian yhtä ryhmätreeniä kevättalvelta. Se sopi juuri aloittajaiseksi Merrin teemaan "seuraa käden ohjausta ja tiukkaa tiukkaa". Muska sai kokeilla muutamia uusia juttuja esim. yhden siivekkeen ympäri pyörimistä. Muut tekivät siinä kohtaa niistosokkarin! Itse kun rakensi rataa niin se hieman muuttui siitä alkuperäisestä ja toi mukanaan uusia haasteita. No aina ei ihan onnistua mutta saatiin me tavoitteet saavutettua silläkin itsekoodulla radalla :)

Ensin Kiian tyylinäyte helmikuun lopulta...

 
Sitten Merrin ja Muskan tyylinäyte ekalta radalta;
Merrin keinu ei näy ja Muska ei sitä koskaan ole edes mennyt!
 

 
 
Keskiviikkohan me vietettiinkin sitten Hesan reissussa josta olikin edellinen juttu. Loppuviikko meni ihmetellessä pakkassäätä sekä uuden lumen satamista perjantai-iltapäivällä. Oli todella kivaa kävellä aamulenkillä ja pyöräillä pyörällä pikkupakkasessa ja tähtien loisteessa. Päivän auringonpaiste oli kyll kans jotain tosi ihanaa vesisateiden jälkeen. Perjantaina pääsin aikaisemmin kotiin joten lähdettiin koiruuksien kanssa käymään kaupungilla. Samalla poikettiin markkinoilla ostamassa viipurinrinkeleitä, niin kuin perinteisiin kuuluu. Jo rinkelithän lähti Kiialan kojusta :). Kyllä oli niin rattoisaa kävellä cityllä kun koirat vaan köpöttivät menemään, eivätkä välittäneet mitä ympärillä tapahtui. Vaikka ihmisiä tuli ja meni, välillä ihan laumoina niin koiruudet vaan kävelivät. Täällä kotiympäristössä kun kävelee niin silloin, ainakin alkumatkasta, pitää reagoida jokaiseen yksittäiseen ihmiseenkin kuin pahimpaan viholliseen. Asumme siis hyvin rauhallisella omakotialueella ja täällä nyt ei ole porukkaa kovinkaan ruuhkassa liikenteessä. Juuri ne yksittäiset tapaukset ovat kaikkein pahimpia. Heti kun on vähänkin enemmin porukkaa liikenteessä, edes autoja niin kyllä sitä silloin kävellään niin nätisti ja kenestäkään ei välitetä. Kiian kanssa kun asuttiin sen ollessa nuorempi niin hieman vilkkaammalla asuinalueella niin ei meillä ollut koskaan tuollaista ongelmaa. Koirat kävelevät edelleenkin siellä kulmilla tosi hienosti. Sanoin jo kaverilleni ett pitääköhän muuttaa Hesaan Mannerheimintielle niin onpahan porukkaa ympärillä :) Joo ei...

Myöhemmin päivällä olin kävelemässä keittiön ikkunan ohi kun ihmettelin ett miks tie on aivan valkoinen. Piti ihan kaksi kertaa katsoa ett kyllä se lunta oli ja siitä se sitten alkoi...


26.10.12 klo 16.30 kevyttä lumisadetta
 
Lähdetään iltalenkille lumisateessa

Lumisade senkun yltyy...

Takas tullessa olikin jo pimeää...

La aamuna aurinko jo paistoi ja otettiin pieni pallorieha

Jos ei pelaa sääntöjen mukaan niin rikkojaa rangaistaan

Harmaat ja pallo sekä joku musta lammas
Ens viikolla mennään treenaamaan sekä tiistaina ett perjantaina ja toivon mukaan siiheksi saadaan nastarenkaat vaihdettua autoonkin. Tai sitten tulee vaan helkkarin hyvät lämmittelyt ja jäähdyttelyt kun kävellään hallille. Kyllä se käveleminen vielä menee mutt se ei ole yhtään kivaa kun tuo lauma kiljuu radan reunassa kun ottaa jonkun kanssa jotain. Se on siis niiiiin raivostuttavaa! Autossa kun ne mölyää niin se ei ihan niin hyvin kuulu sisälle halliin mutt sisällä ollessa on kyll vähän liikaa desibelejä. Eiköhän me jotain tuohonkin ongelmaan sitten keksitä :)


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Tervesilmäinen päivänsankari!


Kiia pääsi juhlimaan 5-vuotis synttäreitään ihan Helsinkiin asti. Tosin siellä ei ollut tarjolla nakkikakkua eikä lihaliemi-juomaa. Lähes kolmen tunnin ajon jälkeen kaarrettiin Malmin eläinklinikan pihaan, missä koiruudet saivat odotella hetken autossa kun kävin ilmoittautumassa. Luulin ekaksi ett me voitais hieman kävellä ympäristössä kun oltiin puol tuntia etuajassa mutt meidät otettiinkin heti sisään. Reippaasti kaikki olivat sisälle menossa eikä Kiiakaan laittanut jarruja päälle missään vaiheessa. Meille oli varattu ihan oma privat-huone missä saimme odottaa kaikessa rauhassa silmäpeilauksen alkua. Heti alussa koiruudet saivat tipat silmiinsä ja sitten vaan odottelemaan. Saimme kaiken kaikkiaan odotella tunnin verran kun lääkäri oli jumittunut leikkaukseen. No mikäs kiire meillä. Se itseasiassa teki ihan hyvää, varsinkin Kiialle, mikä sai ihan kaikessa rauhassa sulatella tilannetta ja rentoutua. Voin kyllä sanoa ett milloin viimeeksi Kiia olisi ollut noin rauhallinen ja levollinen eläinlääkärissä. Yleensä mouruaminen alkaa odotustilassa mutt nyt miusta tuntuu ett se yhdistää sen yhtään paikkaan (eli siis tiettyyn eläinlääkäriklinikkaan) kun nyt sitä ei ole tullut. Ja hyvä niin! Merri ja Muska ottivat alusta asti rennosti. Muska olisi halunnut leikkiä mutt Kiia ei ollut ihan niin rentona ja Merri tyytyi enemminkin köllöttelemään lattialla.

Eläinlääkärinä meillä oli Sari Jalomäki kun olin kuullut hänestä vain kehuja ja muutenkin positiivistä palautetta. Hän on joskus ollut, kuulemma, jopa liian tarkka, mutta tällä kertaa se oli vain todella hyvä juttu. Neitien silmistä en ollut niinkään huolissani mutt halusin todella tarkan diagnoosin Merrin silmistä. Ja mitä tarkempi, sen parempi.
Kiia otettiin kuitenkin ensimmäisenä käsittelyyn ja neiti seisoi kuin patsas pöydällä. Terveet silmät mutt muutama hento ylimääräinen ripsi kummassakin silmässä; tulokseksi siis CEA terve, distichiasis lievä (sama kuin siskollansa).
Merri seuraavaksi... Vaikka miten väänteli ja käänteli niin diagnoosi pysyi samana eli crd/ch ja vasemmassa silmässä pienehkö coloboma. Ylimääräisiä ripsiä herralta ei löytynyt! Kyselin ja tenttasin Saria ett hän kertoo todella ett millainen tilanne silmässä on. Ja vastaukseksi sain todella huojentavan vastauksen eli tilanne näyttäisi olevan pysyvä eikä tule siitä pahenemaan. Mahtavaa! Sen halusinkin kuulla. Tuo coloboma minua askarrutti ja nyt kun se on pienehkö niin hyvä juttu. Olisihan se pitänyt tietää jo ekan peilauksen jälkeen kun pentupeilauksessa sitä ei näkynyt niin ei se voinut kovinkaan iso olla. Mutta parempi vielä tarkistaa ett tietää missä mennään. Sari otti vielä muutaman valokuvan opiskelukäyttöön ja kehui niin harmaita kun kestävät paikallaan ja antavat tutkia vaikka kuin. Mun rakkaat harmaat <3 p="p">Muska oli sitten viimeisenä vuorossa ja sen kanssa ei ollut kauheasti jännitettävää, kun isä ja isoisä geneettisesti silmäterveitä. Muskan veli oli käynyt aikaisemmin peilattavana ja siltä oli löytynyt ylimääräisiä ripsiä. En siis ollut kovinkaan yllättynyt ett Muskaltakin niitä löytyi. Harmittavasti ne oli vain pidempiä ja karkeampia kuin Kiialle, joten nyt Muska joutuu seurantaan ett milloin ne rupee oikeasti vaivaamaan. Sitten otetaan pieni jäädytys-operaatio ja sillä siisti :). Oli kyllä aika jännä nähdä millaisia ne ylimääräiset ripset ihan oikeasti ovat kun Sari näytti ne miulle sillä silmälampulla. Nehän näki ihan selvästi ja olisi kyllä niin tehnyt mieli ottaa pinsetit käteen ja nyppäistä pois. Sari ei sitä suosittele kun ripsi voi katkea ja silloin se on terävä ja ärsyttää silmää vielä enemmin. Ainakaan tällä hetkellä Muska ei näytä kärsivän ripsistä ja toívon mukaan näin mennään pitkään.

Eläinlääkäri reissun jälkeen käytiin korttelikierros jotta koiruudet pääsivät jättämään puumerkkinsä Malmin koiruuksille. Sitten auton keula kohti Ikeaa ja syömään. Kyllähän sitä tarttui pikkujuttuja muutenkin myymälän puolelta mukaan :). Koirille kävin ostamassa läheisestä M ja M kanakierteitä hyvästä käyttäytymisestä ja Kiialle muutenkin synttärinamiksi. Kotimatka sujui oikein mukavasti radiota kuunnellen ja itsekseen höpisten :) Kotiin päästyään Kiia oli kyllä niin onnellinen kun heti sisälle päästyään piti käydä miehnaamassa ja möyhnäämässä eteisessä, olkkarissa ja keittiössä. Sitten sapuskaa masuun ja nukkumaan. Kyllä voi olla rankka päivä kun 6 tuntia autossa ja pari tuntia eläinlääkärillä. Sai katsella ihan rauhassa telkkaria ilman ett joku raahaa ties mitä lelua ja täys härdelli ympärillä :)

Viime vuoden alusta (03/11) lähtien olen todella tarkkaan pohtinut, miettinyt ja tutkinut näitä silmäjuttuja ja jalostusta. Voin ihan rehellisesti sanoa ett kun Merrin colo tuli peilauksessa esiin niin olin kyllä äärettömän pettynyt. Jos silmissä olisi ollut vain crd niin olisin laittanut sen jalostusuroslistalle ja uskon ett Merrillä ois ollut kysyntää. No colo sitten romutti nämä ajatukset sillä sitähän ei suositella jalostukseen.
Olen itse pyöritellyt asiaa niin monelta kannalta ett olen sitä mieltä ett coloboma koiraa ei kannata käyttää jalostukseen kevyin perustein. Täytyy todella tietää mihin ryhtyy ja ajatella asiaa myös tulevaisuudessakin. Suurin osa kasvattajista kavahtaa heti kun silmissä on joku pienikin juttu mutt sitten c/c tai huonommat lonkat ei hetkauta tuon taivaallista, tai puhumattakoon kinnerluksaatiosta, epilepsia rasitteesta tai arasta/hermoheikosta luonteesta. Esim. pieni colo toisessa silmässä ei vaikuta koiran elämään mitenkään. Se on pienestä asti elänyt silmänsä kanssa ja on tottunut näkemään sillä tietyllä tavalla. Siis tässä pitää painottaa sitä ett coloboma silmälläkin näkee hyvin. Ehkä pienessä kohtaa on pientä epätarkkuutta mutt ainakin 90% silmän alasta näkee normaalisti. Merrikin siis elää ja harrastaa aivan täysillä! Tällä hetkellä voin sanoa ett pahoista ylimääräisistä ripsistä kärsivä kärsii huomattavasti enemmin silmistään kun coloboman saanut. Toista pystyy hoitamaan kun taas toiselle ei voi mitään. Mutt ylimääräiset ripset ovat kyllä todella yleinen vaiva shelteillä kun taas colobomaa ei usein tule vastaan. Tutkin nyt ja tulen tutkimaan tulevaisuudessakin jalostukseen käytettyjä colobomalaisia ja niiden jälkeläisiä. Aika näyttää mihin tässä mennään kuin muissakin jalostusasiossa!
Mutta kyllä me ollaan vaan niin hienoja :)
Ennenkuin joku vetää nopeat johtopäätökset miun jalostuslinjasta niin painotan vielä sitä ett tottakai arvostan ja tulen käyttämäänkin terveitä ja hyvän luonteisia jalostukseen. Voin melkein vannoa että täydellistä jalostuskoiraa ei ole olemassakaan. Todella hyviä on mutta ei täydellisiä. Aina voisi olla jotain paremmin esim. parempia etu-/takaosia. Tämä spekulaatio coloboma koirista juontaa siitä ett saatan tulevaisuudessa joskus käyttää Merriä itse, mutta harkitusti ja hyvällä nartulla. Itse en perustu näistä matadori-uroksista millä on yli 30 pentuetta. Suomikin on sen verran pieni maa ett kohta alkaa ole hyvin moni sukua toisilleen. Ja ikävä kyllä silloin myös huonot puolet kiertävät sukupolvelta toiselle laajalla skaalalla. Sen verran voin paljastaa tulevaisuuden suunnitelmista ett Muskan tuleva sulhanen ei ole suomalainen vaan ruotsalainen. Halusin hieman eri verta kun näiden sukulaisia on aika reilusti Suomessa.
   Jos voisin näin Kiian 5-vuotis syntymäpäivänä kiteyttää tämän jalostustavoitteeni niin toivon tulevaisuudessa omille koirilleni kuin kasvateilleni hyvin monia, terveitä ja onnellisia syntymäpäiviä :)
 

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Se seuraava agilitykoirani...

...tulee tekemään sitä ja tätä, jne. Kuulostaa varmaan tutulta että uusi koira tekee asiat paremmin ja sujuvammin kun itselle on kertynyt enemmin kokemusta ja on voinut oppia edeltäjien opetusvirheistä. Joo... no joo!

Kiian kanssa meillä on alusta lähtien mennyt aika mukavasti. Neiti oppi esteet todella nopeasti ja kesti paljon toistoja, joten pystyttiin treenaamaan kunnolla. Kiia meni juuri niin kovaa kun ohjaaja vaan jaksoi juosta. Siihen aikaan ei todellakaan puhuttu mistään vauhtihirmusta (tai ainakaan minä en puhunut) tai sinkoilijasta mikä olisi itse lukenut rataa ja mennyt sinne mihin nenä näytti. Kiia on alusta asti ollut todella kuuliainen ja mennyt sinne mihin näytettiin. Tämä kyllä tarkoitti sitä että miun olisi pitänyt olla sen edellä ja mieluiten juuri "oikealla" puolella jatkoa ajatellen. Neitiä kun piti vedättää ja meni mihin näytettiin niin tuo itsenäinen eteneminen oli neidille aika outo käsite, siihen aikaan. Ollaan yks jos toinenkin kielto otettu kun Kiia on lähtenyt miun liikkeen mukana tai tehnyt kiellon takaaleikkauksella.


Nykyään takaaleikkaukset alkaa sujua, nimenomaan sujua, en vieläkään kuuluta ett ne onnistuu aina. Vieläkin liikkeen mukaan lähtö on paikka paikoin ongelmana esim. niistosokkareissa, sillä Kiia ei meinaa millään jäädä suorittamaan estettä itsenäisesti kun itse jatkan matkaa. Näitä asioita ollaan harjoiteltu monella eri tavalla, ja joskus toimii joku ja joku toinen päivä taas jokin muu. Ajan kuluessa ollaan saatu varmuutta tekemiseen ja irtoamiseen. Joskus olen ihan jäänyt ihmettelemään ett miten se tuonne asti on irronnut. Silloin olen ollut positiivisesti yllättynyt.


Vaikka vieläkin Kiia on todella herkkä ohjaukselle, sen kanssa on kiva kisata kun tunnen sen jo niin hyvin. Tiedän meidän vahvuudet ja heikkoudet. Veitsen terällä mennään nykyään kun vauhtia on sen minkä minä pääsen ja Kiia kaahaa upeasti. Kakkosluokassa hetkellisesti vaivannut kontaktiongelma on historiaa, kunhan vaan muistan käskyttää ottamaan kontaktin, ja rimatkaan ei pahemmin kolise. Muutaman kerran on sattunut työtapaturma mutt niille ei voi mitään, niiden kanssa pitää vain elää.

Merrin kanssa kun aloitettiin agility herran ollessa aivan kakara. Silloin päätin ett tämä koira tulee irtoamaan esteille ettei tartte takaaleikkauksia pelätä. Joo... sitä saa mitä tilaa :) Merri todellakin irtoaa ja sillä on aivan mieletön syke tehdä tätä hommaa. Vähemmästäkin ollaan helisemässä. Merri on tottunut kaahaamaan sujuvia ratoja missä saa juosta ja mennä. Mutt sitten kun tullaankin radalle missä herran tulisi hieman hillitä kaahaamista ja ansaesteitä on joka puolella niin sitten iski tuskahiki ohjaajalle. Eihän siinä vielä mitään mutt kun Merri lukee ohjausta tosi aikaisessa vaiheessa ja lukitsee sen mukaan seuraavan esteen. Vaikka "käännän" ohjaukseni aivan murto-osan sen jälkeen niin herra ei sitä enää katsele vaan kaahaa sinne mihin nenä näyttää. Ja yleensä silloin ollaan putkessa eikä esim. kepeillä :)


Kevään aikana oltiin ryhmässä missä suosittiin takaaohjausta ja aika suoraviivaisia ratoja. No nyt minusta tuntuu ett maksellaan niiltä ajoilta tultuja virheitä. Merri olisi pitänyt olla enemmin hyppysissä missä se olisi todella joutunut tarkkailemaan ohjausta (eli siis myös ohjaavaa kättä) eikä itse päättelemään mihin rata jatkuu. No onneksi minulla on koneella hyvin paljon tällaisia väännä väännä ansaeste Kiian ryhmäratatreenejä niin eiköhän niillä aleta taas päästä tuntumaan. Varsinkin kun otan lelun käteen ett Merri oppisi katsomaan ohjaavaa kättä. Tämä on näkynyt eniten väärän putken pään ohituksissa. Merri ei mene liikkeen ja käden mukana oikeaan päähän vaan saattaa singota selän takaa putkeen heti ku se sen näkee. Vaikka näitäkin ollaan harjoiteltu niin minusta tuntuu ett se ydin ongelma on ollut siinä, ettei herra katso mihin käsi näyttää.


Ja Merrihän menee täysillä, aina! Se ei todellakaan mieti mitä vauhtia mie menen vaan hää menee juuri niin kovaa kun kintuistaan pääsee. Tämä on tuottanut nykyään ongelmia kepeillä kun vauhtia ja menohaluja on niin paljon ettei aina maltti riitä tarkastamaan tilannetta. Keppien aloitukset on nykyään ongelmana. Herra kun tuppaa aloittamaan tokasta välistä, aargg. Merrin kanssa aloitettiin kepit aikaisessa vaiheessa ja silloin päätin ett haluan sille itsenäiset kepit. Harmittavasti jossain vaiheessa (en vielä tiedä missä) mentiin vikaan ja nyt aloitusten kanssa on ongelmia. Oon ottanut kaaret alkuun jotta herra oppisi jälleen tajuamaan missä se aloitus oikeasti on ja saataisiin paljon onnistumisia alle. Jatko näyttää miten tämän kanssa mennään.


Ja se mitä päätin Kiian kontaktiongelmasta... Merrillehän niitä ei tule! Se osaa kontaktit! Tässä asiassa ollaan onnistuttu. Merri todella ottaa hienosti kontaktit ja ei ole koskaan ottanut kontaktivirhettä. Ainut missä on hiomista niin on taaksejääminen, silloin herra ei tahdo oikein malttaa mennä loppuun asti, varsinkaan keinulla. No mutt näitä käydään läpi ja otetaan onnistuneita toistoja.


Muskan kanssa ollaan harjoiteltu agilityä vaikka en sitä ottanutkaan varsinaiseksi agilitykoirakseni. Kahdessa kisaavassa on ihan tarpeeksi hommia mutt kyllä me vielä kolmaskin sinne aikatauluun, johonkin, puristetaan :). Muskasta pitäisi nyt saada koira mikä hakee esteitä, suorittaa ne itsenäisesti, kääntyy tiukasti, kunnioittaa rimoja, oppii itsenäisest kontaktit ja lukee ohjausta. Alussa me tehtiin todella paljon hommia ett saatiin Muska hakemaan esteitä eikä vain tuijottaisi kättäni. Siitä ei tullut yhtään mitään kun toinen jäi heti kyselemään ett mitä mitä mihin mihin ja sitten alkoi räkytys. Kesä oikeastaan pidettiin taukoa ja aloitettiin syksyllä uudestaan. Se teki todella terää ja neidissä näkyi selvää kehitystä, tai sitten vaan itsellä syttyi jokin ahaa-elämys miten asian kanssa edetä :). Nyt ollaan opettelemassa tekniikkaa kun ollaan saatu neiti irtoamaan minusta ja hakemaan itse esteitä. Ainakin tällä hetkellä neiti näyttäisi olevan aika näppärä; kunnioittaa todella rimoja, tekee pieniä kaarroksia, hakee esteitä ja alkaa jopa lukemaan ohjausta. Sen enempää en voi vielä sanoa kun en ole vielä opettanut sille kontakteja eikä kepitkään ole hallussa. Meidän projekti 2x2 kepit eivät ihan tuottaneet sitä lopputulosta mitä olisin halunnut. Neidillä on sellainen ajatuskulku etten aina ihan ymmärrä sitä. Menee vielä tovi että selviän sen kanssa samalle taajuudelle. Ehkä aika tekee tässäkin tehtävänsä ja saadaan sen myötä neidistä kärsivällisempi ja paremmin toistoja kestäväksi. Meillähän ei ole mikään kiire vaikka kaikki kyselevätkin ett startataanko me jo ens vuonna. Joo ei! Aikaisintaan 2014! Muskalla tulee kuitenkin olemaan juoksutauot ja toivon mukaan myös mammalomia pentujen seurauksena.

Nyt alan ottaa kaikilla kolmella samat harjoitukset. Kiia vaatii toistoja ja muistutuksia, Merri tiukkaa tiukkaa ja pysyy hyppysissä ja Muska tekee samoja juttuja ilman kontakteja :). Loppuun vielä videokooste lauantain maksetuista harjoituksista LAUn kisoista. Kummaltakin radalta HYL; ekalla radalla Merri meni Aan sijasta putkeen (tultiin sen jälkeen keppien kautta pois) ja tokalla radalla mentiin putken väärään päähän, mihin itse sen tyrkkäsin *hakkaan päätä seinään*.

 
 
Nyt Merri jää reiluksi kuukaudeksi kisatauolle ja kokeillaan treenata näitä meidän epäkohtia kuntoon. Mennään Kotkaan joulukuun alussa kun meillä on sinne vielä ne lahjakortit mitkä jäi viime vkonlopulta käyttämättä. Sitten ens vuonna tammikuussa ois Vantaalla kivoja kisoja tiedossa joten sitten varmaan sinne. Kiialle lupasin vielä kisata tämän vuoden puolella sen kanssa joten lähdetään Kiian kanssa Kuopioon kisaamaan. Samalla vietetään likkojen iltaa kaverin luona. Luvassa varmaan hulvatonta menoa, mistä saatiinkin ensimakua eilisissä kisoissa kun jengi oli koossa. Toivottavasti ilta ei veny liikaa ett jaksaa täysillä kisata seuraavana päivänä :)

maanantai 15. lokakuuta 2012

Itsetutkiskelun paikka

Tällä viikolla on ollut hyvin paljon itsetutkiskelua ja tavoitteiden tarkastelua. Lauantaina matkustettiin Merrin kanssa purinalle kisaamaan 3 startin verran, jotta nähtäisi missä mennään meidän osaamisen kanssa. Tuomareina oli Viitanen ja Jalonen.
Viitanen ei tälläkään kertaa pettänyt ja asensi jälleen kerran meille tämän superansan eli keppien aloitus aivan putken suun viereen. Ei varmaan kauheesti tartte sanoa miten siinä kävi... HYL ekalta radalta. Pientä kauneusvirhettä lukuunottamatta aika hyvää menoa.
Tokalla radalla Jalonen oli laittanut avokulman mihin tullaan kovalla vauhdilla. Sen sain onnistumaan suhkot hyvin vaikka Merrille iskikin pieni epävarmuus aloituksessa. HYL tuli kuitenkin pikkaisen myöhemmin kun leijeröin hypyn ja lähetin sen viereiseen putkeen. Suunnitelmissa oli ehtiä tekemään persjättö putken jälkeen niin oma liike lähti liian rajusti jo eteenpäin eikä Merri ollut vielä kerinnyt lukitsemaan putkea. Herra suoritti hypyn putken sijaan. Siihen asti oli kyll tosi hyvää menoa. Kolmannella radalla taas mentiin 90% rata aivan superisti mutt sitten iski yksi isompi takapakki. Tällä kertaa keppien läheisyydessä ei ollut yhtään mitään vaan ne seisoivat siellä aivan yksikseen. Merri vissiin hämmentyi siitä kun ei lähtenyt kepeille ollenkaan vaan jäi pyörimään siihen eteen, ja sitten kun lähti niin väärään kohtaan. Eikun uudestaan aloitus. Vaikka kepit loppuivat pimeään kulmaan niin loppuun asti mentiin todella hienosti. Sitten en tiiä mitä oikein tapahtui. Olisi ollut puomi seuraavana... herra juos seinän vierellä puomin ohi ja aivan toisessa päässä olevaan pimeässä kulmassa olevaan putkeen... Siis what??? En uskonut ett tää ois jotain rakettitiedettä mutt nyt kyll taitaa mennä sen puolelle. Loppurata meni sitten taas upeasti. Tokavikalla esteellä tuli kömmähdys mutt se johtui jo siitä etten vaatinut Merriä tulemaan putkesta tarpeeksi tiukasti.

 
Oli kyll tällä kertaa ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kisaan purinalla. Siis se pohja oli aivan kauhee!!! Todella pehmeä, upottava ja hiekka vain pyöri alla. Koiratkin vain kauhoivat eivätkä päässeet eteenpäin. Lämppäesteillä Merri oli aivan ihmeissään ja hämillään pohjasta ja pujottelun lopussa vauhti vain hidastui hidastumistaan. Ei siis todellakaan tykännyt!
Fiilistä ei varmaan parantanut se ett Merri aloitti pahoinvoinnin aamulla oksentamalla sänkyyn. En pitänyt sitä aluksi minään mutt päivän edetessä huomasin ettei ollut vain jostain yhdestä vahingosta. Menomatkalla yrjöttiin Porvoon kohdalla autoon aamujuotot ja myöhemmin sitten kisapaikalla syöty puolikas leipä. Piimällä maustettu vesikään ei kelvannut sitten mitenkään. Puhdas vesi just ja just. Illalla annoin ihan hitusen makaroonia ja tl lohta. Ne yrjöttiin puolen yön aikaan sitten uudestaan sänkyyn. Su aamuna heräsin aamulla tarkastamaan Merrin vointia sillä sinä päivänä meillä oli suunnitelmissa lähteä kisaamaan Kotkaan mutt se jäi tekemättä. Toinen oli väsynyt ja tosi nuutunut, joten Merri sai jäädä lepäämään ja rauhoittumaan äitin hellään hoitoon. Juotin pienen määrän vettä jauhiksella, mikä toistui sitten iltapäivästä iltaan asti tasaisin väliajoin. Merrin vointi parani todella hyvin ja oli illalla jo todella pirteä. Peruin siis osallistumiseni mutt lähdin tsemppaamaan Muskan kanssa kavereita radan varteen. Paikan päällä huomasin ett radat eivät olisi olleet ollenkaan meille suotuisat sillä Huittisella oli päivän teemana hankalat keppikulmat.

Vaikka itsellämme ei nyt mennyt ihan putkeen niin onneksi onnistumisia nähtiin; Purinalla Tiina ja Jami tuplanollavoitot ja Kotkassa Elinalle ja Lilolle vika nolla arvokisoihin :). Itse painan nyt jarrua ja otetaan jopa hieman pakkia taaksepäin. Merrin kanssa on nyt aika paljon ongelmia noitten keppien kanssa joten siihen on ihan oikeasti paneuduttava kunnolla. Rupean opettamaan sille etsimään kepit esteen nimen perusteella ett se osaa sen ihan oikeasti erottaa esim. putkesta eikä aina mene sinne mihin nenä sattuu näyttämään. Huomasin sen tossa aikaisemmin viikolla ett Merrillä ei ole hajuakaan mikä este kepit on jos ympärillä on muita esteitä ja en itse liiku mihinkään. Oon katsonut paljon meidän vanhoja videoita ja siellä Merrillä oli todella upeat keppien aloitukset. Silloin oli vielä kaaret tuoreessa muistissa ja aloitukset onnistuivat hankalammastakin kulmasta. Ohjurit otetaan siis uudestaan käyttöön aloitukseen jotta saadaan paljon onnistumisia. Olen huomannut ett Merrikin on hieman epävarma kun ollaan jouduttu viime aikoina niin monta kertaa korjaamaan aloitusvirhe. Vaikka alunperin miulla oli tarkoitus saada Merri ens kesäksi arvokisoihin Kiian seuraksi niin nyt kyllä on päättänyt höllentää tätä tavoitetta ja antaa meille vuosi enemmin aikaa. Merri on kuitenkin nuori koira, joten kyllä me vielä ehditään. Paneudun nyt perusjuttuihin ja jätän kisat vähemmälle, ettei yhteistyöstä tule pakkopullaa... Merrin kanssa aksailu on niin mahtavaa ja sen tunteen haluan säilyttää tulevaisuudessakin. Ens la mennään kuitenkin kisaamaan kotikisoihin kun kerkesin sinne ilmoittautumaan. Onneksi se on tuttu ympäristö ja siellä Merri on tottunut treenaamaan. Voi olla ett toteutetaan kotikisat maksettuina harjoituksina :).

Muskakin on treenannut... yleensä ollaan otettu tekniikkaa mutt nyt otettiin ihan pelkkä ratatreeni valsseilla, persjätöllä sekä takaaleikkauksella. Itellä oli loppuun kuluneet lenkkarit jalassa joten ei pystynyt ruovittamaan kovinkaan tiukasti. Se oli hyvä juttu, sillä muuten takaaleikkaus olisi varmaan jäänyt tekemättä hypylle :) Se onnistui tosi hienosti, joten ei muuta kuin vahvistusta kehiin. Alla video Muskan radasta.


 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Roiskis, oho ja iso rysäys

Noilla sanoilla voisi kuvailla eilistä menoa Kouvolan kisoissa Merrin kanssa. Tuomarina oli Leena Rantamäki-Lahtinen ja hän oli tehnyt oikein sujuvat radat. Joillekin ne oli sujuvat esim. kaverilleni Elinalle ja Lilolle (vaatimattomasti triplanolla) ja joillekin eivät esim. allekirjoittaneelle.

Ekalla radalla pari rimaa roiskui alas; toka hypyn ihan kympillä ja loppupuolella hieman nätimmin. Kummassakin oma käden liikkeeni vaikutti asiaan. Merri näköjään tuppaa olemaan aika herkkä tuossa asiassa eli asialle pitää ruveta tekemään just nyt heti jotain. Ja kepeillä tuli aloitusvirhe kun ohjasin sen kökösti. Muuten ihan jees meininkiä ekaksi radaksi, ja varsinkin kun ei ihan hirveästi päästy lämppäesteillä ottamaan suurimpia höyryjä pois. Tuloksena 15, saatiinpahan katko HYL-putkeen :)

Tokalla radalla harjoiteltiin lämppäesteillä alun niisto-sokkaria vaikka kuinka monta kertaa ja aina meni todella hyvin. No mitä tapahtuu radalla, herra ei luo yhtään ohjausta vaan kaahaa hypyn suoraan ja sen jälkeen meneekin kalasteluksi ett saadaan jatko sujumaan. Onneksi ei sentään latassut ihan kauheeta loikkaa joten selvittiin aika pienellä väännöllä. Aan jälkeen oli kaksi hyppyä aika lähekkäin ja toinen niistä piti suorittaa takaakiertona. Merri oli menossa hyvällä linjalla mutt viime hetkellä päättikin sujahtaa hypyn etuperin eli HYL. Jatkettiin matkaa ja herra meni keinun ohi. Siis ihan vaan juoksi sen ohi vaikka keinu aivan suoraan edessä. Otettiin uudestaan ja kunnon kontaktilla ja sitten vaan suorinta tietä maaliin.

Kolmannella eli hyppiksellä huomattiin jälleen heti alussa mikä on yksi meidän suurimpia ongelmia, aivan tolkuttomat kaarrokset ja ei yhtään kääntymisen ennakointia. Tokana esteenä oli pituus niin vaikka lähdin valssaamaan niin Merri loikkasi aivan törkeen loikan suoraan eteenpäin ja sen jälkeen lenkitettiin aikamoinen matka. No ei siinä mitään, sain heitettyä kolmannen hypyn takaakierrolla. Mutt sitten.... seuraavana rengas. En tiiä mitä siinä oikein tapahtui (paistoiko aurinko jotenkin eri tavalla vai mitä) mutt Merri loikkasi aivan suoraan rengasta päin lapa edellä. Ei edes tullut läpi siitä kun täräytti ihan suoraan renkaan sivureunaan. Merri ei sanonut mitään ja liikkui aivan normaalisti joten otin renkaan heti uudelleen ja jatkoin matkaa nähdäkseni onko mitään erikoista. Seuraavana esteenä oli putken pimeä kulma. No Merri ei hakenut sitä vaan meni siihen toiseen päähän eli HYL. Jatkettiin kuitenkin menoa mutt keppien jälkeen tultiin suorinta tietä maaliin. Jäähyttelylenkillä Merri käveli ja ravasi aivan normaalisti. Vaikka tunnustelin ja hieman vääntelin niin ei mitään vaikutusta, kaikki tuntui aivan normaalilta.

Paluumatkalla laitoin vielä penkinlämmittimen päälle ettei vaan tule mitään. Toinen oli oikein tyytyväinen, väsynyt kyllä ja nälkäinen. Käytiin vielä hakemassa neidit kyytiin kotoa ja käytiin pikainen iltalenkki Hanhiksella. Sielläkin Merri liikkui oikein hienosti. Pikkaisen jäin miettimään takapotkua mutt aattelin katsella sitä seuraavana päivänä tarkemmin hyvin nukutun yön jälkeen.

Tänään sitten meno oli aika normaalia kuin mitä ennenkin, liikkuu hyvin ja viruttelee upeasti etu- sekä takapäätään ja riehui Kiian kanssa, joten taidettiin selvitä rengas-tärskystä pelkällä säikähdyksellä. Tänään kuitenkin vielä lepoa ja rauhallisia kävelylenkkejä jotta varmasti paikat ovat kunnossa. Kiia pääsee siis tuuraamaan Merriä tän päivän koulutukseen. Se ei varmaan laita yhtään pahitteeksi koko asiaa :)

Hyvä fiilis tänä aamuna

Kiia tosissaan pääsi tuuraamaan Merriä treeneissä ja neiti oli oikein mielissään siitä. Treeni oli aika helppo Kiialle mutt niinhän sen pitää välillä ollakin. Ei oo mitään mieltä vääntää ja kääntää tuskissaan. Kokeiltiin pari versiota; ekaksi minun versio ja sitten perään Rissasen ajatukset. Se kumpi sitten loppupeleissä olisi nopeampi niin menis todella tarkaksi kello peliksi. Jos toisessa oli hieman pienemmät kaarrokset niin silloin saattoi vauhtikin olla hitaampi. Mene ja tiedä!

Ratapiirustus näyttää tältä... Laitan kuvan sen takia kun video on kuvattu tosi kaukaa kun joudun jättämään sen yksikseen raksuttamaan kun ei ollut kuvaajaa paikalla.



 
Ens viikko menee sitten Merrin kanssa treenatessa lyhyitä kaarroksia ja valmistaudutaan ens vkonloppua varten. Silloin on taas paljon tiedossa.
 

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Mission nro 2

Haa... tänään tämän päivitän! Muskan mission on aika hyvin pulkassa. Päätavoite on saavutettu; 12 keppiä ilman apuvälineitä (verkkoja/kaaria). 12 päivässä se ei onnistunut mutt siihen vain plus yksi päivä. Annetaan se anteeksi :)!

Mutt voin kyllä sanoa ett ei ollut yhtään helppoa. Meinas kyllä itku tulla moneenkin kertaan mutta onneksi vaikeista kohdista selvittiin. Ja asiaa ei tehnyt yhtään helpommaksi se ett vettä tuli taivaalta tuon tuostakin. En todellakaan kritisoi tätä keppien koulutusmetodia, siis se on aivan loistava. Mutt kun kaverina on meidän pieni Neiti Sievänen mikä aina välillä binboilee ja mamboilee ja hukkaa aivonsa siinä tohkeissaan johonkin. Ja sitten menee tovi ennen kuin me löydetään ne aivot jälleen takaisin :) Muska ei ole samanlainen kuin esim. Merri mikä on perusluonteeltaan rauhallinen ja tarkkaavainen. Neiti Sievänen innostuu kaikesta, varsinkin agilityyn liittyvästä, aivan mielettömästi ja keskittymisen kanssa on ongelmia. Kaikki on niiiiin kivaa ja niiiin jännää ettei aina ajatus ole mukana, tai sitten neiti ajattelee liikaa. Sellainenkin mahdollisuus on olemassa.

Seuraavassa on kolme videokoostetta meidän missionista; 2 x 2 kepit vasta-alkajalle parissa viikossa!

 
 
 
Vaikka selvittiin saamaan kepit suhkot kuntoon, eli siis suoritettiin 12 keppiä, niin hommaa riittää vielä silti. Minulla ei ollut todellakaan tarkoitus saada tässä ajassa täydellisiä keppejä aikaiseksi, sillä se olisi vaatinut todella paljon toistoja ja silloin oltais menty Muskan kanssa ojasta allikkoon. Pääasia oli ett tehtiin yhdessä hommia ja sain neidin ajattelemaan ja suorittamaan asioita itsenäisesti. Nyt aletaan vasta hiomaan varmuutta keppien suorittamiseen.

Huomasin tässä missionien aikana ett Merristä tuli paljon varmempi aloittaja ja Kiiasta tuli paljon itsenäisempi. Otin siis Kiiallakin noita alkujuttuja ja ne sopi sille aivan mielettömän hyvin kun ei ole kovinkaan irtoava. Nyt neiti menee kepit loppuun asti vaikka itse oon keppien aloituksessa pallo käsissä enkä liiku mihinkään. Sitä ei olisi ennen tehnyt. Kyllä tuo metodi toimi siis pienessäkin mittakaavassa todella hyvin.

Suosittelen ainakin kokeilemaan tätä 2x2 metodia. On koiria/ohjaajia mille se sopii kuin valettu ja toisia mille se ei todellakaan sovi, samaa voi sanoa kujasta tai verkkokepeistä. Kokeilemallahan sen tietää :)

Koirat tutustumassa missionin näyttämöön

lauantai 29. syyskuuta 2012

Mission nro 1 ja 2; mission nro 1

Meillä on ollut tässä kohta pari viikkoa mission nro 1 ja nro 2. Mission nro 1 pitää sisällään Merrin tehokeppitreenit 2x2 menetelmällä. Koulutuksen on ideoinut Susan Garrett ja teemasta on tehty jos minkälaista videota ja ties mones versio on nyt menossa. Me seurattiin neuvoja ja ohjeita tähän videoon pohjautuen: http://youtu.be/Jb63MpbdxDA ja siihen jatkoa http://youtu.be/z0CYOFSKKtY Kyseessä ei ole itse Susan Garrett mutt hyvin sisäistin idean ja ohjeet.

Meinasin käyttää tätä metodia jo Merrin ensimmäisenä kesänä kun alettiin harjoitella keppejä. Silloin olin vielä itse niin noviisi etten oikein osannut edetä asian kanssa puusta pidemmälle. Ja silloin en todellakaan ollut pahemmin katsonut noita opetusvideoita joten mentiin verkkokeppien kanssa. Ne on toiminut kyllä Merrin kanssa oikein hyvin, mutta se mikä minua häiritsee niin on nuo epävarmat aloitukset. Ei varmaankaan johdu itse verkkokepeistä... mutt uskoisin 2x2 keppien auttavan tuohon asiaan hyvin. Joten sen takia valitsin kyseisen metodin meille tehotreeniksi.

Harjoittelin Merrin kanssa aivan alusta asti aina 6. päivään asti. Silloin oltiin edetty kuuteen keppiin. Se sai riittää meille sillä kyllähän herra nyt muuten kepit osaa. Nyt otettiin vaan tehotreeniä aloitukseen ja tähän mennessä oon kyllä todella tyytyväinen tulokseen.

 


En ole minkään opetusvideoiden tekijä joten jos joku haluaa kunnon ohjeet tähän metodiin niin suosittelen googlettamaan 2x2 kepit niin sieltä tulee kyllä ohjeita. Ainakin nuo pari videota mistä laitoin linkit, ovat minutsta tosi selkeät ja niissä on hyvin kerrottu asiat. Ja se mikä parasta niin siinä käytetään ei-tyypillistä-agilitykoiraa.

Tosissaan meidän Mission nro 1 oli tosissaan Merrin keppien tehotreeni. Herra oli todella helppo opettaa kun se oikeasti osaa kepit, on todella nopea oppimaan sekä jätkä ajattelee. Tulikohan Merrille ihan muutama virhe koko kuuden päivän aikana kun miettii toistojen määrää. Vaikka treenit kesti sen 10 min niin kyllä toistojen määrien takia siinäkin oli hommaa. Itse kyllä selvisi aika helpolla, kunhan vaan osasi heittää lelun suhkot oikeaan paikkaan :)

Jos Mission nro 1:sen kanssa selvittiin helpolla niin sitten Mission nro 2:sen kanssa ollaan painittukin aika tavalla. Mission nro 2 on nimittäin Muskan keppiopetus 2x2 tyylillä. Ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä. Seuraava päivitys tulee olemaan kun saadaan homma päätökseen, joten en nyt käy asiaa tästä sen enempää läpi. Ruodin asian sitten... toivottavasti aika tässä vkon sisällä :)

maanantai 17. syyskuuta 2012

Arvokisanollat blakkariin

Joskus sitä kannattaa olla hullu ja herätä vapaaehtoisesti sunnuntaiaamuna klo 4 ja lähteä puol viisi ajamaan agilitykisoihin. Nyt ei menty Lietoon vaan Kuopioon kisaamaan ACEn kisoihin Kiian kanssa. Eka startti oli klo 8.40 joten aikaisessa saatiin olla liikenteessä. Mikäs sitä oli matkustaessa kun äitini lähti matkakaveriksi, ja taivaalla tuikki tähtiä ja sää oli kirkas. Matka sujui yllättävän leppoisesti ja iisisti. Kerran vain pikapysähdys Mikkelissä ja matka jatkui. Perillä oltiin hyvissä ajoin joten ei paniikkia.

Aloitettiin hyppiksellä, jossa tuomarina toimi Orimattilasta tuttu Katarina Virkkala. Hän oli jälleen tehnyt kivan radan, vaikka oma meno oli vielä siihen aikaan todella tahmeaa. Tuntui että pää pyöri eri suuntaan kuin mitä maailma ja jalka ei kunnolla noussut. Kiian kaarrokset venyivät ja ohjaus oli muutenkin sinnepäin. Ja just kun luulin selvinneeni melkein radasta, 3. vikan hypyn takaakierron ohjaus oli niin aneminen ett Kiiahan ei voinut sitä millään lukea, joten hyppy suoritettiin vikapäin. Voi kökkö!!! Se oli lähellä! Mutt ei auta itku markkinoilla vaan uutta matoa koukkuun!

Toka radan tuomaroi Vesa Sivonen ja hänelle ollaan paljosta velkaa. Keinulle käskytin väärin joten Kiia loikkasi aivan mielettömän loikan ylösmenolle. Jos osui kontaktille niin se oli vain puolikas antura, mutt ei tuomari nostanut virhettä. Aalla en käskyttänyt kontaktia ollenkaan kun keskityin seuraavaan hyppyyn. Tiesin ett Kiia hyppäsi todella korkealta ja varmaan nytkin osui vaan puolikas antura alueelle, mutta ei taaskaan virhettä. Loppu menikin sitten ilman ylimääräisiä jännitys momentteja, puomilla muistin jopa käskyttää joten se ei jäänyt tulkinnan varaiseksi. Tulos -6, 32 (4./24).

Ennen kolmatta rataa järjestin itselleni oman jännitysmomentin kun lähdin koiruuksien kanssa lenkkeilemään hallin takamaastoon. Olin kuullut hyvän lenkin ja lähdin kuulopuheella sitä suorittamaan. Käveltiin ja käveltiin ja ei jumakauta... mihin ihmeeseen me ollaan oikein tultu. Nyt ei kyll tultu ollenkaan sinne mihin piti. Miulla ei ollut kelloa, ei puhelinta joten ei ollut hajuakaan mitä kello oli tai mikä tilanne kisoissa. Ei auttanut muu kuin ottaa muutama hieman ripeämpi hölkkäaskel ett selvittäisiin vielä jotenkin vikaan starttiin. Kun vihdoin selvittiin ihmisten ilmoille niin onneksi makseja oli reilu kymmenen jäljellä, joten en missannut rataantutustumista. Koirat vaan äkkiä autoon, kenkien vaihto ja vesihuikka huiviin. Sitten oltiin taas valmiina tositoimiin.

Vika radan tuomaroi K.Virkkala. Nyt muistin jopa käskyttää kaikki kontaktit joten niiden kanssa ei ollut tällä kertaa mitään epäselvyyttä. Kaikki meni tosi hienosti ja loppusuoralla kävi ajatus siitä ett olinkohan unohtanut jonkun kiemuran kun rata meni niin jouhevasti ja nopeasti :) En ollut onneksi! Vikan riman kohdalla Kiia järjesti pienen jännityksen kun kuulin riman kopsahtavan. Onneksi kesti kannattimilla. Ei tainnut kuin pikkaisen hipaista mutt silti se hieman säväytti. Tuloksena radalta -10,48 (4./24).


Vaikkei nyt palkinnoille päästykään niin saatiin jo toinen tuplanolla blakkariin ja näin Kiialle arvokisanollat kasaan. Nyt Kiia jää kisatauolle koko loppuvuodeksi ja talveksi kun meillä alkaa suuri operaatio nimeltä "Mersumies-sm-kisoihin-2013". Siinä riittää töitä ja nollat ei varmaan ihan näin nopeasti tule kasaan. Tai eihän sitä tiedä kun päästään nyt tekemisen meininkään ja rutiini päälle. Toinen on kuitenkin aikamoinen tekijä :). Me lähdetään nyt kuitenkin tekemään meidän juttua ja katsotaan miten siinä edetään!

P.S. Kengät toimivat todella hyvin. Olen super-tyytyväinen!

Edellisenä päivänä eli lauantaina käytiin treenaamassa molempien harmaiden kanssa seuramme mestaruuskisoissa. Kun kerta ilmaiseksi pääsee mukaan ja ei ollut mitään ihmeellistä tekemistä juuri sillä hetkellä niin voiko vastustaa kiusausta. Kiian kanssa todettiin taas kerran ett kisatilanteissa ei ole mitään asiaa meidän omaan halliin. Neiti ei kuuntele yhtään ja sooloilee vaan omiaan. Voi sitä häpeää! Onneksi Merri sentään toimii, vielä, omassa hallissakin. Voi siis joskus startata vaikka virallisissakin kisoissa herran kanssa. Meno oli hyvää mutta harmittavasti jätkä ei lähtenyt välistävetoon vaan loikkasi suorastaan yhden hypyn väärinpäin ja tulokseksi näin HYL. Mutt hienot kontaktit, kepit ja loppusuora :) Video suorituksesta.


 
 
Tässä kuussa emme starttaa kisoissa ollenkaan vaan kerätään voimia uusia kisavkonloppuja varten, seuraavat kisat 6.10 Kouvolassa. Itsellä tuppaa olemaan tuota univelkaa jo niin paljon ett pakko välillä ihan levätäkin. Treenataan kyllä normaalisti mutt vkonloppuisiin saadaan nukkua pitkään. Kuun vika vkonloppu matkustetaan kuitenkin Orimattilaan mutta ei todellakaan kisaamaan missään lajissa, tai ehkä rohkeudessa. Mennään nimittäin luonnetestiin :)