tiistai 22. joulukuuta 2015

Hyvää Joulua!!!

Merri vietti lähipiirissä ansaittua synttärijuhlaansa... ja kyllä oli rankkaa kestitä vieraita kahteen kertaan. Ensin puolen päivän aikaan kahjolandialaiset tulivat käymään eli Milan, Lili ja Nomi sekä kauhukakarat Ilsa ja Uri. Muska onneksi hoiti kakaroiden leikittämisen joten Merrin rooliksi jäi vaan päivänsankarina olo. Illalla sitten oli hieman rauhallisempaa menoa ja herra pääsi nauttimaan sylissä istumisesta ja herkuista (hammasharjoista ja kanafileistä). Oli sitten mukava iltaruuan jälkeen käydä nukkumaan ja näkemään unta tulevista agilityriennoista. Sitä ennen kuitenkin vietetään joulua ja nautitaan sen tuomasta rauhasta, tai ehkä enemminkin ruuasta ja yhdessäolosta. 
Pitkästä aikaan moneen vuoteen on ollut kiva valmistella joulua. Vieläkään en ole mitään överi koristeluita tehnyt vaan pientä sievää. Ja se mikä parhainta niin innostuttiin tekemään lumihiutaleita ja suklaalevytalo. Piparitaloa en ole väsännyt moneen vuoteen ja en meinannut sitä tänä vuonakaan tehdä. Facessa sitten näin muutaman mainoksen suklaalevytalon ohjeen ja siitä se ajatus sitten lähti. Lauantaina tein ensin talon rungon valmiiksi ja jääkaappiin kovettumaan. Sunnuntaina käytiin ensin Savitaipaleella minkä jälkeen vietettiin rauhallista koti-iltaa niin oli koristelun vuoro. Kuvasta näkee sitten lopputuloksen :)  



Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!!!



tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulun odotusta syksyn jälkeen

Kylläpäs se aika on rientänyt... vastahan sitä oli elokuu ja lämpimän aurinkoiset päivät. Nyt mennään jo joulukuuta hyvän matkaa! On siis aika hieman käydä läpi mitä syksyyn on mahtunut!

Aloitetaan heti ensimmäisenä Merristä! Herra toipui leikkauksesta oikein hienosti ja ei mennyt aikaakaan kun oli oikein pirteä iloinen oma itsensä. Mitä enemmän aikaa on mennyt leikkauksesta, sitä vahvemmin on tullut selväksi päätöksen olleen aivan oikea. Herra on lenkillä rento ja kävelee reippaasti eteenpäin. Hajuja haistellaan aina silloin tällöin ja jalka nousee, mutta se ei todellakaan enää hallitse herran elämää. Uros-koiran tullessa vastaan pitää kuitenkin vielä hieman elvistellä vanhaan malliin, mutta ei kuitenkaan olla enää niin jäykkis kuin ennen. Merri on nykyään paljon iloisempi ja leikkisämpi kuin ennen leikkausta. Nyt juoksulenkillä haastetaan Kiiaa juoksuhippasille ja sisälläkin saadaan bimbo-kohtauksia tuon tuostakin :D. Voi toista hassua! Muutenkin herralla menee oikein hyvin. Ruoka maittaa vanhaan malliin ja masukin on kestänyt kunnossa! Tällä hetkellä, totuttuun tapaan, Merri on aika "kalju" kun on pudottanut karvansa. Sitä on sit hyvä taas kesäksi kasvattaa! Mielenkiintoista nähdä millainen karva herralle kasvaa leikkauksen jälkeen. Mitään tukka-Jumalaa ei varmaan tule kun Merrillä on kuitenkin sen verran karkea turkki alunperin. Normi turkki ois ihan kiva kun sillä pystyy vielä elämään ja aksailemaan kesälläkin. Vuoden vaihteen jälkeen olisi nyt tarkoitus aloittaa Merrin kanssa jälleen aksailu vuoden tauon jälkeen, käääk! Minusta tuntuu että tauko on vaan tehnyt meille hyvää. Ensimmäiset pari kertaa voivat kyllä olla aika mielenkiintoiset kun herra innostuu varmasti aivan älyttömästi kun pääsee aksailee. Onneksi kuitenkin äitini on tokoillut kotona harmaidenkin kanssa joten eivät ole ihan ilman aktivointia jääneet. Tarkoitus olisi liittyä jälleen LAUn jäseneksi ja treenata itsenäisesti siskoni Stiinan kanssa. Pitää joskus olla toinen silmäpari katsomassa ja tsemppaamassa tekemistä. Nyt tulevana sunnuntaina Lucian-päivänä vietetään herran 6-vee synttäreitä. Voi miten aika on rientänytkään... vastahan toinen oli pari vuotias! Vaikka ehkä jo parhaimmat vuodet ollaan ohitettu niin kyllä uskoisin että Merrin kanssa meillä on vielä monta hyvää vuotta aksailun parissa. Nyt voidaan mennä jo rennommalla mielellä kun aksailu ei ole se henki ja elämä, vaan hauska tapa viettää vapaa-aikaa!!!



Sitten siirrytään Kiian kuulumisiin! Kiian 8 vee synttäreitä vietettiin tuossa lokakuussa ja harmiksemme tänä syksynä on näkynyt jo ensimmäiset merkit ikinuoren Kiiankin vanhenemisessa. Vaikkei 8 tunnu mitenkään isolta numerolta niin silti vaan vanhuuden vaivoja on ilmentynyt. Kesällä jo alkanut vasemman etujalan ontuminen jatkuu edelleen. Välillä se on parempi mutta juoksupyrähdysten ja riekkumisten jälkeen ontuminen on jo huomattavaa. Kun neiti kävi hampaiden puhdistuksessa Liisalla, kuvattiin samalla molemmat ranteet mahdollisen nivelrikon poissulkemiseksi. Kuvissa ei näkynyt mitään, joten ongelma on varmasti jänteissä. Vaikka kyseinen jalka on vaivannut aikaisemminkin esim. Seinäjoen mm-karsintojen jälkeen sekä ennen Tampereen sm-kisoja niin nyt vaiva on kestänyt todella kauan ja Kiia reagoi siihen selvästi. Aikaisemmin laitoin tukisiteen viikoksi ja pikkaisen lepoa niin ongelma oli ratkaistu. Nyt Kiia ei siedä mitään tukisidettä jalkaansa vaan on ensimmäistä kertaa repinyt sen jopa kerran pois jalastaan sekä ilmaissut muutenkin tukisiteen olevan todella epämukava. Ja normaalisti Kiia antaa olla vaikka mitä laittaisi sen päälle tai jalkoihin. Olen aina tilaisuuden tullen tunnustellut ja taivutellut sen jalkaa saadakseni jonkun selvän reaktion aikaiseksi. Kylkimakuussa Kiia on hyvin rento ja antaa kyllä taivutella hyvin jalkaansa. Seisaaltaan näkee selvästi miten neiti välillä siirtää painoaan oikealle jalalle tai siirtää vasenta hieman eteenpäin. Selvästi paino jalalla ei tee hyvää. Juuri tämän jalka-mysteerin takia neiti on nyt totaalisesti sivussa agilitystä varmaan kesään asti. Otetaan sitten tähtäimeksi Kiian viimeiset isot kisat eli Lappeenrannassa järjestettävät sm-kisat kesällä 2017. Sitten toinen jää lopullisesti eläkkeelle agilitystä... vaikkakin mielenvirkistys aksailua harrastetaan niin pitkään kuin vaan voidaan. Kiialla todettiin vielä tuossa hampaiden puhdistuksen yhdeydessä heikko sydämen sivuääni 1/6. Siitä ei olla vielä ainakaan huolissaan, sillä neiti ei ole mitenkään oireillut kyseistä asiaa. Tällä tiedolla mennään kuitenkin eteenpäin ja asiaa seurataan. Toivotaan siis Kiialle ensi vuodesta terveempää, sillä mieli on kuitenkin virkeä ja neiti on edelleen ikikakara :)

 

Ja mitäs sitten meidän pimpulalle eli Muskalle kuuluu! Hyväähän sille! Toinen on terve kuin mikä, iloinen kuin vaan voi olla ja neiti on saanut uuden tittelin itselleen; varamutsi :). Nomi pyöräytti neljä pentua mistä Stiina piti itsellään kaksi. Muskahan on tykännyt niistä pennuista aivan alusta asti ja äidilliseen tapaan leikkinyt niiden kanssa, pitänyt jöötä kauhukakaroille sekä opettanut tavoilla. Nomi on saanut hengähtää välillä ja nauttia sylihoidosta. Nyt näin vuoden vaihteeseen odotellaan Muskalle juoksuja, mistä Kirsti-kasvattaja teettää pennut omaan nimiinsä. Kesällä ois tarkoitus lähteä pyörähtämään muutamaan näyttelyyn kun toinen on kasvattanut kunnon turkkinsa. Tänä vuonna näyttelyt vaan jotenkin jäivät vaikka olisi ollut muutama ihan hyvä tilaisuuskin. Ei vaan saanut aikaiseksi ilmoittaa. Jos sitten ens kesänä! Nyt toinen on taas sellainen bimboileva sporttimalli kun juoksuja edeltävä adhd-vaihe on päällä ja karvat on tiputettu :D



Tänä vuonna oon päässyt seuraamaan myös Muskan tytön Mimmin agilityuran aloittamista. Hienosti pikkuneiti on mennyt niin omistajansa Katin kuin varakartturi Terhinkin kanssa. Nyt itsenäisyyspäivänä oli vuoden vikat kisat missä oli havaittavissa vielä nuoren koiran älytöntä intoa ja malttamattomuutta. Tämän syksyn kisoihin on kuitenkin sattunut paljon hienoja onnistumisia, joihin haluan palata myöhemmin oman postauksen kera. 

Monen vuoden jälkeen odotan tänä vuonna todella paljon joulua! Nyt on uusi oma pieni "perhe" minkä kanssa voi rauhoittua viettämään kiireetöntä joulua! Luvassa on lämmin tunnelma, iloista mieltä, hyvää ruokaa, vierailua sukulaisten luona ja kanssakäymisä muiden perheenjäsenten kanssa. Nyt ei olla vielä innostuttu joulua sisustamaan, mutta perinteisesti reilun vkon päästä Tuomaksen päivän tienoilla annetaan palaa :). Vielä kun kevyt lumipeite saapuisi tänne kaakkois-Suomeenkin ennen joulua niin se kruunaisi kaiken. Leppoisaa joulun odotusta kaikille!!!


keskiviikko 19. elokuuta 2015

Elokuun puolessa mennää

On ihan uskomatonta miten nopeasti aika vaan rientää. Vasta oli juhannus ja jo nyt on ylitetty elokuun puoliväli. Agilityn suhteen junnataan edelleen samoissa lähtökuopissa kuin edellisessä postauksessa eli ei olla päästy puusta pidemmälle. Ja yksi syy siihen on ollut päätös kastroida Merri. Merri on edelleen ykköstykkini lajiin joten treenaaminen pelkästään Kiian kanssa ei lämmittänyt mieltä.

Tänään oli kauan odotettu leikkauspäivä. Olin itse hieman hermoraunio ku jännitti ja mietitytti ja pelotti ja ja. Välillä tippa tuli ihan linssiin kun ajattelin kaiken maailman kauhuskeenaarioita mutt onneksi läheiset ja rakkaat jaksoivat tsempata jaksamaan. Leikkaus meni hyvin vaikka aivan loppu vaiheessa Merrin hengitys alkoi katkeilemaan. Onneksi eläinlääkäri Liisa oli ammattilainen ja loppu hyvin kaikki hyvin. Oli kuitenkin hyvä muistutus siitä ettei pienikään leikkaus ole mikään riskitön. Nukutuksessa voi käydä mitä vaan. Selvittiin tästä säikähdyksellä ja nyt aloitetaan toipuminen!
Muuten päivät ovat menneet joko töissä tai sitten vapaa-ajalla uusien harrastusten parissa. Keväällä miut tutustutettiin frisbeegolfin maailmaan ja kuinkas siinä kävikään. Lainakiekot eivät todellakaan riittäneet kuin hetkeksi ja tällä vkolla hommattiin 4 kiekkoa yhden aikaisemmin lisäksi. Sen verran kunnianhimo ja itsensä kehittäminen nostaa päätään ett ei sitä vaan huvikseen heitellä miten sattuu. Tavoitteet asetetaan ja sen mukaan halutaan kehittyä. Kunhan vaan kerkeen hakee uudet kiekot itselleni ja pääsisin kokeilee niitä. Tää vko ollaan kyl aika kiinni töissä.

Onneksi on ollut jopa tuota vapaa-aikaa. Kesän aikana ei oo mitää kesälomareissua tullut tehtyä mut extempore reissun tein Joroisiin katsomaan golfin reikäpelin sm kisojen finaalipäivää ja tsemppaamaan omaa rakasta. Muuten ollaan käyty pelaamassa frisbeegolfia, vietetty aikaa ystäväpariskunnan ja läheisten kanssa, käyty mökillä saunomassa ja uimassa. Vietettiin miun synttäreitä pienimuotoisesti hyvän ruuan ääressä ja nyt ollaan jopa keritty käymään Saimaalla risteilyllä sekä Kouvolassa Tykkimäessä! 
Joskus ihan normiarki on kivaa! Kunhan Merri paranee leikkauksesta niin voidaan ryhtyä ajattelemaan agilityn treenausta kun mikään ylimääräinen ei stressaa pääkoppaa! Samaan aikaan omassa pääkopassa pyörii edelleen omat työkuviot joista myöhemmin lisää!
Tällaista meillä tällä hetkellä!

Toipilas lammastaljan lämmössä haaveilee uusien kiekkojen hakemisesta!


torstai 25. kesäkuuta 2015

Silloin kun vähiten jotain odottaa niin silloin kaikki tahtoo tapahtua. Näin kävi tälläkin kertaa! Reilu kuukausi sitten hain sisäisellä haulla avointa paikkaa Imatran H&M myymälästä. Ajatuksena vain ett kunhan pääsen takaisin kotikonnuille. Viikko hakemuksen jättämisestä pyydettiin haastatteluun, minkä ajoitus sattui juuri nappiin kun olin juuri ollut pitkän vkonlopun Lappeenrannassa minkä päätteeksi vielä pari, oikeaa, sairaslomapäivää + yksi vapaapäivä. Saatiin siis haastattelua järkättyä todella pikaisesti sille vapaapäivälle. Sairaslomapäivät tuli kyllä vietettyä enemmän ja vähemmän sisätiloissa pienillä happihyppelyillä ja silloin ei ollut asiaa mitään työasioita edes suunnitellakaan. Haastattelu meni todella jouhevasti ja ei tarvinnut jännittää ollenkaan ;).

Vko saatiin jännittää valintaa ja se meni todella viime tippaan. Itsellä oli juuri kuun viimeinen perjantai vapaata ja olin käymässä Lprannassa. Olin sopinut etukäteen yhden asunnon esittelyn juuri perjantaiaamuun ihan vaan varmuuden vuoksi ett jos vaikka saan paikan niin saadaanpahan homma rullaamaan mahdollisimman nopeasti. No 45 min ennen asuntoesittelyyn lähtöä tuli tieto että sain paikan Imatralta. Voi sitä älämölöä ja helpotuksen huokausta!!! Pystyi siis lähtemään asuntoesittelyyn hyvillä mielin.

Siitä puhelinsoitosta lähti viimeiset kaksi viikkoa tikittämään Jumbossa ja ylipäätään Vantaalla. Paljon oli asiaa hoidettavana, työtä tehtävänä ja liian vähän vapaa-aikaa että olisi kerinnyt kunnolla moikkaamaan kavereita ja tuttuja ennen muuttoa. Vaikka muutto oli iloinen asia niin silti oli haikeaa lähteä Vantaalta ja jättää kaikki mihin oli jo tottunut siellä asuessa ja ihanat ystävät, kaverit ja työtoverit! Näin se elämä kuitenkin kuljettaa, mutta pakko se on vaan joskus puntaroida mitkä asiat todella merkkaa elämässä ja mitä kaipaa... plussat ja miinukset vaan vaakakuppiin ja sen mukaan päätöksiä tehtävä.

Nyt ollaan jo toista vkoa oltu Imatralla ja onhan työpaikoilla eroa kuin yöllä ja päivällä. Sitä on vaikea muulla tavoin kuvailla. Sen vaan tietää kun sen itse kokee. Enää ei tule marssittua paikasta toiseen kuin päätön, joten riskinä on ett kunto meinaa heikentyä tuolla :D. No jääpähän energiaa vapaa-ajalla sitten lenkkeillä ja kuntoilla! Ja se aloitettiin heti alkuvkosta... parin muuttokuorman jälkeen oli aivan pakko päästä juoksulenkille vielä iltaysin jälkeen! Kyllä oli aivan huippua kun juoksu kulki, oli lämmin ja aivan rauhallista. Eilen käytiin sitten harmaiden kanssa ja nyt niilläkin vauhtia riitti ihan jees. Kyllä ne vielä hihnassa tulee siellä takaviistossa mutt nyt ei tarttenut kiskoa niitä perässä. Ihan joka paikassa kun ei voi irti pitää.

Muuttohommissa mennään nää seuraavat pari päivää kun oon vapaalla. Kunhan saadaan arki rullaamaan kunnolla niin sitten katsotaan nää treenijutut. Pientä pohdiskelua ja keskustelua on ollut kuinka edetään mutta katsellaan ja kuulostellaan. Onhan tää ollut outoa kun ei ole agilityesteitä nähnyt puoleen vuoteen... Miten aika on mennytkin nopeasti! Voi olla että ensimmäiset yritykset ovat jotain aivan kauheeta katsottavaa. Voi olla ett sulavat ohjauskuviot ovat jotain aivan muuta! Mutt pääasia ett on hauskaa! Oon jo suunnitellut jos vaikka kävis heinäkuussa yhdet hömpöttelykisat Kiian kanssa, varmaan Mikkelissä KooKoo99 skaboissa! Pitäis varmaan se lisenssikin hommata :D

Mutta tällaista meillä täällä... Asioilla on tapana järjestyä kun oikein kunnolla haluaa!!!

tiistai 5. toukokuuta 2015

Kuulumisia pitkästä aikaan

Viimeisimmästä postauksesta on jo vierähtänyt jokunen tovi... Pahoittelut siitä! Kaikkea ja ei oikeastaan juuri mitään on tapahtunut. En edes oikein tiedä mistä aloittaisi purkamaan kaikkea!

Jos vaikka aloitetaan Muskan mammalomasta Varkaudessa. Neiti viihtyi siellä jälleen todella hyvin. Mikäs siellä ollessa kun leikkikavereita piisaa, saa hyvää ruokaa ja illalla pääsi vielä istumaan sylissä ja rapsutuksia. Muska on kyllä aina ollut niin helppo koira kun se sopeutuu joka tilanteeseen ja paikkaan. 8 vkoa meni todella nopeasti ja neidin pennuista kasvoi mahtavia sheltin alkuja. Itse selvisin katsomaan niitä kun pennut olivat 6,5 vkoa.

kuva: Markus Salminen
Pikku trikkityttö oli aivan äitinsä kopio, merle tyttö taas isänsä ja trikki poika oli sopiva sekoitus kumpaakin. Aika näyttää millaisia vipeltäjiä näistä tulee. Onneksi merle tyttö "Rokka" meni kaverilleni Emmalle Lappeenrantaan joten tätä neitiä nähdään varmasti jatkossakin. Ainakin alku on näyttänyt lupaavalta ja pikku neiti on saanut kehuja olemuksestaan!

Tästä voi sopivasti hypätä toiseen Muskan tyttöön eli Mimmiin! Neiti on nyt käynyt virallisissa tutkimuksissa ja kaikki näyttää terveeltä. Silmät ovat ok, vain yksi ylimääräinen ripsi. Lonkat ja kyynäreet lähtivät terveinä... nyt vaan odotetaan virallista lausuntoa kennelliitolta. Kuitenkin Mimmi ja Kati pääsevät nyt kunnolla treenaamaan agilityä kun tiedetään paikkojen olevan kunnossa. Ja heti kärkeen he kävivät mölleilemässä mistä nappasivat hienosti toisen tilan :). Siitä se kisaura alkaa! Vastapainona Mimmi on käynyt pyörähtämässä mätsäreissä... Niin pienissä koirissa kuin Katin tytön Emman kanssa lapsi&koira kehässä. Viime vkolla tuloksina oli voitto lapsi&koira kilpailussa sekä pienten punaisten kakkonen.

Meillä ei sitten muuten olekaan tapahtunut mitään ihmeellistä koirarintamalla... Oon tällä hetkellä joutunut totuttelemaan elämään ilman koiria! Ei onneksi ole mitään vakavaa tapahtunut vaan elelen nyt Vantaalla vaan ilman koiria. Lammaskoirat jäivät pitkän pohdinnan jälkeen Lappeenrantaan Merrin stressaamisen takia. Herra on aina ollut aika herkkä mies, ja varsinkin erittäin höyryhäyrinen. Tämä yhdistelmä ei ole kaíkkein paras... Tässä minun asuinalueellani on aika paljon koiria ja voi vain kuvitella millainen hajumaailma herran nenään on aina käynyt. Merri vaan kulki ulkona hajusta hajuun ja reagoi todella voimakkaasti kaikkeen sekä oli selvästi todella kireä ja jännittynyt. Ongelmaa ei parantanut ollenkaan meidän uudet naapurit joiden toimesta porraskäytävässä oli hieman enemmän elämää kuin aikaisemmin. Herra oli koko ajan valmiustilassa mikä vaikutti sitten mahan hyvinvointiin. Vaikka ruoka maistui todella hyvin niin maha oli kuitenkin sekaisin stressistä. Inupektiä sai antaa tupla-annoksen joka päivä jos halusi säästyä mattopyykiltä ja joka päiväiseltä suihkureissulta. Heti kun Merri pääsi Lappeenrantaan rauhallisempaan ympäristöön niin tilanne normaalisoitui ja herra oli jälleen rento oma itsensä. En sitten viitsinyt ottaa pelkästään Kiiaa Vantaalle asumaan kun on kuitenkin tottunut olemaan porukassa ja keväthän on neidin suosikki aikaa milloin pitää olla pihalla päivystämässä myyriä ja hiiriä pihamaalla.

Nyt sitten ollaan otettu kaikki ilo irti tästä vapaa-ajasta. Ollaan treenattu, nukuttu välillä pitkään, käyty ulkona kavereiden kanssa, tavattu uusia ihmisiä ja nautittu siitä kun ei ole tarvinnut kytätä kelloa että milloin pitää palata takaisin kotiin. Silti lammaskoirat ovat kuitenkin joka päivä mielessä ja niitä on ikävä. Tämä elämäntilanne nyt vaan on mitä on!


Vappu Lintsillä
Vappu Lintsillä Heidin kanssa
Keilaamassa ja biljardia pelaamassa
Tyttöjen iltapäivää  minkä huomaa kaloreista :)

Aloitin siis maaliskuun lopussa uuden työn Vantaan Jumbon H&Mssä. Koulutusjakson takia en päässyt Mallorcan lomalle joten Stiina joutui menemään yksin. Ainakin kaikesta päätellen nautti kuitenkin minilomastaan sielunsa kyllyydestä. Itsellänikin oli aivan huippu vkonloppu silloin, vaikken nyt aurinkoa ihan niin saanutkaan. Kyllähän sitä vielä joskus kerkee sinne lähtemään kun suunnittelee aikataulut hieman paremmin.

Blogi elelee varmaan nyt aika hiljaiseloa. Emme kisaa ollenkaan ennen arvokisoja joten tänä vuonna jäävät skabat meidän osalta väliin. Nyt keskitytään elämään agilityn ulkopuolella. Katsotaan loppukesästä uudestaan jos työkuviot muuttuisivat hieman suosiollisemmiksi. Siihen asti toivotan kaikille hyvää kevään jatkoa ja tulevaa kesää!!!

Loppuun vielä meidän parasta menoa viime vuoden vikasta valmennuksesta Jounin toimiessa koutsina...



sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Siskoni Stiina kirjoitti hyvän blogi-postauksen tossa jokin aika takaperin... kannattaa käydä se lukemassa ennen kuin jatkaa pidemmälle!

Olen ollut lähes koko elämäni sitä mieltä että olen syntynyt niin väärään maahan. Sydämmeni kaipaa aurinkoa, valoa ja lämpöä... mitä Suomessa ei ole tarjolla kuin harvat ja valitut viikot koko vuodessa. Muuten mennäänkin vähemmän mairittelevassa kelissä, esim. sellaisessa kuin tänään... +2, ei aurinkoa ja taivas niin harmaa kuin vain voi olla. Sentään tähän kellon aikaan, 10:12 on jopa valoisaa! Juu ei kivaa! Onneksi kevääseen päin ollaan menossa joten valon määrä ainakin lisääntyy, ja toivon mukaan myös se aurinkokin alkaisi helliä meitä!

Vereni on vetänyt aina ulkomaille, sillä mikään ei ole hauskempaa ja kiinnostavampaa kuin päästä tutustumaan uusiin paikkoihin, uusiin tapoihin ja kulttuureihin. Pienestä asti olisin halunnut reissuun, mutta eipä oikein perheellämme ollut varaa sellaiseen luksukseen. Vietettiin sen sijaan paljon aikaa maalla elukoiden seurassa ja varpaat sannassa (tai lannassa)! Sai sitä silleinkin aurinkoa ja raikasta ilmaa.

Ensimmäinen ulkomaan reissu mahdollistui vasta keväällä 1999 kun Stiina oli opiskelijavaihdossa Ranskan Nizzassa. Olihan se aivan pakko päästä sinne moikkaamaan ja katsomaan missä sitä oli oltu koko talvi. Viikko vierähti aivan liian nopeasti, mutta onneksi siinä ajassa tuli nähtyä kaikki oleellinen... Antibesin "pikku" kaupunki ja sen upeat hiekkarannat ja ne luksus-huvijahdit, Nizza, Cannes, Monaco ja sen niiiin hulppeat puitteet... En ollut ekaa kertaa tuolla matkalla lentokoneessa vaan sen olin jo hoitanut alta pois kun kävin saattamassa syksyllä Stiinan Ranskan vaihtoon. En halunnut lähteä linja-autoa metsästämään ja matkustaa sillä yksin monta tuntia, vaan marssin lipputiskille ja ostin itselleni lentolipun Lappeenrantaan. Silloin sen sain vielä juniori-hintaan kun olin 16v. Lentomatka oli kyllä todella huippu kun kyseessä oli 30 paikkanen pieni potkurikone ja kaikki oli aivan uutta ja eksoottista!

Varmaan noista ajoista se todellinen rakkaus matkustamista kohti syttyi, mutta vielä piti odottaa muutama vuosi ennen seuraavaa reissua (Tukholman ja Tallinnan risteilyä ja citykävelyä ei lasketa). Lukio käytiin loppuun minkä jälkeen aloitin työharjoittelun Lindexillä. Harjoittelijan palkka oli aivan uskomattoman pieni mutta se riitti Thaimaan matkan rahoittamiseen :). Suunnitelmissa oli oikeasti lähteä ekaksi kunnon matkaksi Ausseihin mutta mieli teki niin paljon lähteä jo keväällä 2002 johonkin, joten päätettiin (paperisia) matkaoppaita selaillen lähteä tutustumaan Thaimaan Ao Nangiin. Siihen aikaan kävin varaamassa matkan aivan matkatoimistossa :)! Voi sitä elämän riemua kun yhdessä päästiin reissuun... viimeinen kuukausi oli aivan tuskaa kun sitä vaan mietti ett mitä tehdään 4 vkon päästä, mitä tehdään 3 vkon päästä jne. :)

Alla muutama meidän ottama kuva...

Snorklausreissulla... piti olla (Titanic)  t-paita ettei kärtsää!

Melomassa mangrovemetsässä... ja hitto ett oli kuuma!

Pitkähäntä veneellä tuli matkustettua lähisaarille

Ao Nang Beach

Norsuratsastusta

Sitten muutama yleiskuva netistä napattuna kun silloin filmikamera ei tahtonut taltioida oikeinlaisia kuvia..

Ao Nang Baech
Chicken Island
Oli kyllä niin huippureissu kun kumpikaan ei ollut koskaan ollut missään tropiikissä... Se lämpö, meren tuoksu, tropiikin musta yö, äänet, eläimet, uudet ruuat jne. Kaikki oli uutta ja niin ihanaa!!! Rakkaus Aasian suuntaan syntyi heti! Kaksi viikkoa meni kyllä uskomattoman nopeasti, mutta niinhän se tahtoo aina mennä kun on hauskaa.

Vuosi säästettiin sitten rahaa ja päästiin vihdoin toteuttamaan meidän unelmamatka Ausseihin. Ei kyllä mikään matka ole edelleenkään sen voittanutta. En nyt lisää tähän kuvia kun niitä löytyy Stiinan postauksesta!

Taas vuosi väliä ja uusi paikka! En yhtään muista mistä lähti idea lähteä Meksikoon! Välilasku tehtiin Amsterdamissa joten päästiin sekin kaupunki näkemään pikavilauksella ;)

Playa del Carmenin pääkatu iltavilinässä, netistä kopattuna
Kaksi viikkoa Playa del Carmenissa sekä Cancunissa... Paljon erilaisia reissuja ja retkiä... aktiviteettejä ja tekemistä.



Varmaan kaikkien näiden matkojen takia päätin lähteä lukemaan matkailualaa - Matkailupalvelujen tuottajaksi. Luvassa oli pari vuotta opiskelua mistä 24 vkoa työharjoittelua... ja ylläri ylläri mistä vietin 20 vkoa ulkomailla ;) Tammi-helmikuu 2006 oltiin 8 vkoa Lanzarotella Aurinkomatkojen matkaopas-harjoittelijana ja maalis-toukokuu 2007 12 vkoa Unkarissa hevosvaellustilalla. Tai Unkarissa olisi pitänyt olla se 12 vkoa mutta oikeasti olin vain 6 vkoa koska työtunnit tulivat täyteen. Tein aamusta iltaan töitä niin nopeastihan ne tulee. Alla kuvia Unkarista!







Pikku kylä missä asusteltiin, siis keskellä pustaa


Koska tunnit tuli täyteen niin en suostunut jäämään heille ilmaiseksi työvoimaksi. Näin ollen pakkasin kamani ja lähdin viikoksi reissuun. Bussilla ekaksi Budapestin keskustaan mistä sitten junalla Itävallan Wieniin. Sillä matkalla tapasin kaksi aussityttöä keiden kanssa tutustuttiin kaupunkiin ja pidettiin hauskaa. Kuitenkin nähdä enemmän, joten hyppäsin itsekseni junaan ja nokka kohti Italiaa. Milanosta haettiin vauhtia, Roomassa parisen päivää ja Venetsiakin tuli nähtyä. Oli kiva käydä niissä paikoissa missä Stiina oli käynyt opiskeluvaihdon aikana niin tiesi mistä hän oli puhunut ja päästiin kunnolla vaihtamaan kokemuksia. Valokuvia tuli räpsittyä oikein urakalla, kiitos digikamerat!!! En nyt laita kuvia Italian reissusta sillä niitä on niin paljon etten osaa kunnolla valikoida niistä parhaimpia. Kuvia löytyy netistä vaikka kuinka huru mykke ;)!

Unkarin pustalla kävellessäni tuli mieleen ajatus siitä kuinka paljon hauskempaa se olisi kun olisi koira minkä kanssa liikkua paikasta toiseen. Ja varsinkin kun pystyin niin näkemään kuinka koirista olisi kivaa kirmailla pehmeillä hiekkateillä ja kuvan kauniissa metsissä.

Kiia tuli sitten taloon joulukuussa 2007, eikä sen jälkeen olla pahemmin ulkomaan lomareissuilla käytykään. Kerran käytiin äitin kanssa Tallinnassa yhden yön "lomareissussa", mutta kaikki muut reissut ovat liittyneet jotenkin koiriin. Ruotsissa ollaan käyty kolme kertaa... yksi kisareissu Slottshoppetteihin kaveriporukalla ja kaksi kertaa astutusreissu. Muuten sitä ollaan reissuttu kotimaassa kisareissuja mitkä kyllä ovat olleet todella kivoja ja antoisia. Suomi tutuksi mentaliteetilla ollaan menty!

Kuitenkin se veri vetää edelleen ulkomaille kunnon lomareissuihin ilman koiria, varsinkin kun takana on pitkä ja pimeä syksy/talvi ja säät ovat olleet mitä ovat. Niinpä sitä otettiin härkää sarvista ja varattiin aivan extempore reissu Mallorcalle huhtikuun loppuun. Sunnuntaista torstaihin asti saadaan (toivon mukaan) nauttia auringosta, lämmöstä ja kesästä. Eli siis Mallorca, here we come!


Elämä on valintoja ja näin käy tässäkin tapauksessa. Vaikka muutin pk-seudulle alunperin agilityn takia niin jossain vaiheessa tässä on käynyt niin, että jokin muu elämässä kiinnostaa enemmän. Vaikka saatiin huippuvalmennusta niin silti loppuvuodesta se ei vaan tuntunut kuitenkaan niin... no siltä miltä sen pitäisi tuntua. Treeneissä oli kivaa ja fiilis oli hyvä kun saatiin onnistumisia aikaiseksi. Kuitenkin se totaali palo lajia kohtaan on tainnut tässä jossain välissä hiipua. Ollaan oltu reilu 2,5 kk tekemättä mitään agilityyn liittyvää enkä ole hankkinut edes lisenssiä tälle vuodelle. Oon silmäillut joidenkin tuttujen postauksia treeneistä ja tietysti facesta kisakuulumisia, mutta ei ne jotenkin vaan lisää omaa intoa lajia kohtaan. Kai sitä jossain vaiheessa vaan on tullut tehtyä sen verran että nyt on aika tehdä jotain muuta. Se mitä niin jää nähtäväksi!

perjantai 20. helmikuuta 2015

2+1


Muska pyöräytti torstaina 19.2. aamuyöstä 3 pientä sheltin alkua maailmaan; trikki tyttö, bluemerle tyttö ja trikki poika!!! Kaikki sujui hienosti ja pennut olivat alusta asti virkeitä ja maitobaarin antimet ovat maistuneet.

Muska matkusti jo viikko sitten Varkauteen sillä pennut syntyivät siis Muskan kasvattajan luona ja hänen nimiinsä. Tällä hetkellä kaikki pennut ovat varattuja eikä pentukyselyjä oteta enää vastaan!!!


Nyt ihastellaan kuvia ja vaihdellaan kasvattajan kanssa kuulumisia. Kuukauden päästä mennään sitten moikkaamaan Muskaa sekä tuoksuttelemaan pikku vaaveja ;)!!!

tiistai 3. helmikuuta 2015

Arvokasta omaa aikaa

Kirjoittelin lähes vuosi sitten postauksen SmallMediumLarge missä käsittelin allekirjoittaneen omakuvaa ja fyysistä kuntoa. Jos kirjoitettaisiin aiheeseen vaikka pikkaisen jatkoa kun aikaa on kulunut.

Vaikka alussa oli niin hyvät suunnitelmat niin koskaan ei voi oikein varautua miten elämä kuljettaa. Itsellä treenit ja ruokavalio sujui alussa todella hienosti, mutta joskus sekin ottaa takapakkia jos olosuhteet eivät ole ihanteelliset, tai tekee liian suuren muutoksen elämään. Itselle tahtoi käydä juuri näin. Kun tuli totaali kyllästyminen omaan kroppaan niin siitä halusi nopeasti eroon. Tämä merkitsi todella isoja muutoksia ruokavalioon ja liikkumiseen verrattuna aikaisempaan. Alussa sitä jaksaakin, mutta kun tulee niitä vaikeita päiviä niin sitten saattaa tulla lipsumisia kun kaikki muutos on ollut niin rajua.

Kevään mittaan kärsin väsymyksestä ja aikaimoisesta stressistä kun työkuviot eivät tahtoneet luonnistua oikein mitenkään. Vähemmästäkin masentuu... Silloin viimeistään alkoi lipsuilu kun mikään ei huvittanut, ei innostunut oikein mistään kun ajatukset pyörivät vaan rahan ympärillä. Koirien kanssa touhuaminenkin oli aika tavalla lenkkeilyä metsässä missä koirat saivat olla irti ja itse sai kuljeskella omissa ajatuksissa.

Joten kun arvata saattoi niin hieno alkoi tyssäsi ja kroppa reagoi jälleen... Onneksi ei mitään pohjalukemia saavutettu!!! Onneksi kuitenkin työkuviot alkoivat selkiytyä ja sen aiheuttamasta stressistä päästiin eroon. Varsinkin kun muutin harmaiden kanssa Siuntioon niin päätin aivan kaikesta liikkumisestani ja syömisestäni aivan itse. Jääkaappiin hommasin vain ja ainoastaan niitä ruokia mistä tuli hyvä olo eikä mitään ylimääräistä. Juoksulenkitkin aloitettiin uudelleen syksyllä ja voi sitä tuskaa... Kyllä kunto oli jälleen niin pohjalla mutta onneksi siitä ei ollut kuin yksi suunta ja se oli ylöspäin. Sinnikkäästi kun vaan jaksoi joka vapaapäivä aamulla laittaa juoksuvarusteet niskaan ja ulos lenkille niin kyllä sitä alkoi lisämetrejä tulemaan lenkkeihin. Alussa ei voi todellakaan puhua kuin metreistä... puhutaan myöhemmin vasta kilometreistä. Myös se asia auttoi että oli pakko käyttää koirat 3 kertaa päivässä lenkillä. Kroppa tottui liikkeeseen ja ilman lenkkejä tuntui kuin olisi jäänyt jostain paitsi.

Muutettiin Vantaalle marraskuun lopussa ja vasta silloin oikeasti innostuin liikkumaan. Tästä on niin helppo lähteä mihin suuntaan vaan lenkkeilemään ja reittejä riittää. Jonkinlaista pohjaa tuli tehtyä syksyn aikana joten sinnikkäästi vaan eteenpäin..

Ensimmäinen SportTrackerilla taltiuitu juoksulenkki tammikuun alussa, uudenvuoden päivänä kun muut makasivat krapulassa. Silloin haettiin vasta tuntumaa vaikka oli jo huomattavissa että jalat vievät pidemmänkin lenkin :). Tuohon perään 50 min xt yoga avaamaan jumissa olevia paikkoja.


Pari tuon mittaista lenkkiä minkä jälkeen vaan päätin etukäteen reitin minkä juosta niin helposti tuli kilometrejä lisää! Tässä sitten reilu 3 vkoa myöhemmin taltioitu tulos...


Tuplamatka ja keskinopeus kasvanut ihan kivasti, oikeasti lenkki lenkiltä. Ja mikä parasta niin askel on ollut kevyt ja kimmoisa sekä lenkillä on niin kivaa!

En muista olisko koskaan tuntunut juoksulenkillä niin mahtavalta kuin nykyään. Viimeeksi tänä aamuna kävin juoksemassa 55 min paikoitellen sohjon seassa, mutta silti askel tuntui kevyeltä ja juokseminen oli helppoa. Tammikuun aikana minulla on ollut arvokasta omaa aikaa... suuri kiitos siitä äidilleni kuka on ottanut harmaat mummolaan nauttimaan kelkkailusta ja lumitöistä. Tämän turvin olen oikeasti saanut itselleni, ja vain ja ainoastaan itselleni, arvokasta aikaa.

Töitten jälkeen ei ole tarvinnut lähteä pitkälle kävelylenkille vaan olen päässyt rääkkäämään itseäni eXTreme. Ja se on tehnyt niin hyvää! Olen ollut monesti niin poikki ett suihkun jälkeen ainut ajatus on saada vain ruokaa. En ole orjallisesti noudattanut ohjelmaa vaan jos kroppa vaatii lepoa niin sille pitää suoda se. Jatketaan sitten kun kroppa jälleen pystyy vastaanottamaan treeniä. Viime torstaina tein niin rankan alakroppatreenin ett seuraavan treenin tein vasta eilen, ja sekin oli yläkroppaan. Vkonloppuna oli tietysti muuta ohjelmaa joten kroppa sai palautua hyvin.

Syömisen kanssa mennään kanssa nykyään aika kivasti! Kun saa huolehtia vain omista eväistä niin saa syödä just niin kuin haluaa. Maitorahkaa, raejuustoa, mehukeittoa, hedelmiä, vihanneksia, kaurahiutaleita, pähkinöitä, avokadoa, oliiviöljyä, broikkua, lohta jne löytyy ruokavaliosta. En syö puolivalmisteita, en mitään missä on lisättyä sokeria (kotonani ei ole edes sokeria), en enää edes juo maitoakaan, en mehuja... Kun viime vuonna aloitin katsomaan mitä suuhuni laitan niin osa aikaisemmin käytetyistä tuotteista vaan jäivät pikku hiljaa pois. Esim. maito.... join sitä aina ennen todella paljon mutta kun rupesin juomaan pari lasillista vettä ennen ruokailua niin ei enää tehnyt mieli juoda maitoa siihen kaiken päälle. Oli sen verran kylläinen olo. Leipä ja yleensäkin viljatuotteet turvottavat, joten tuoretta leipää syödään tooodelllla harvoin. Oikeastaan silloin kun olen käymässä Lrannassa niin silloin voi muutaman viipaleen syödä. Omassa kotona ei sitäkään tee mieli. Käytän viljatuotteista ainoastaan 4 viljan hiutaleita, hapankorppuja/näkkäriä sekä kokojyväpastaa. Pastaakin maks 50 g päivässä, joko lounaalla tai päivällisellä, riippuu milloin treenaan.

Moni ihmettelee miten voi syödä noin "yksipuolisesti" ja mauttomasti kun en käytä kermaa, voita ym. No en nyt menisi sanomaan yksipuoliseksi vaan puhtaaksi. Tottakai jos on kyllästänyt makuhermonsa sokeriin, suolaan, rasvaan, kermaan niin ehkä mun ruokavalio voi tuntua mauttomalta ja tylsältä. Mutta kun kun puhdistaa elimistönsä kaikesta turhasta niin ei edes tee mieli mitään ihmeellistä, vain puhtaan ruuan maku riittää. Tämän takia asiat ja muutokset kannattaa tehdä pikku hiljaa niin muutos ei ole niin raju ja muutoksesta tulee todennäköisemmin pysyvää.

Vaikka katson nykyään mitä syön niin kyllä sallin silti itselleni herkkuhetkiä ja mässäilypäiviä. Ilman niin ei elämässä ole mitään hohtoa ;). Mutt nykyään tyydyn jo vähempään... ei tartte ostaa sitä jumbo kokoista karkkipussia vaan pieni tai maks 100g suklaapatukka tai irtojäätelö riittää. Mäkissä voi käydä ihan hyvällä omatunnolla syömässä aterian eikä se nyt heilauta asioita suuntaan eikä toiseen. Kavereiden kanssa söydään ulkona, istutaan iltaa lasin kanssa ja pidetään hauskaa. Nämä ovat normielämää eikä asioista voi tehdä liian vakavaa. Mutta tunnen oma kroppani jo sen verta hyvin että tiedän mikä sille on parasta ja mistä tulee hyvä olo.

En ole enää mikään 2 kymppinen mutta voin kyllä rehellisesti sanoa että olen paremmassa kunnossa kuin 2 kymppisenä. Liikun paljon, teen seisomatyötä sekä olen saanut rasvaprosenttia alaspäin. Vielä en tiedä paljon, mutta muutokset ovat kyllä nähtävissä. Jos vertaa tammikuussa 2014 otettuihin mittoihiin tammikuussa 2015 otettuihin niin numerot ovat kyllä niin siihen suuntaan menneet kuin olen halunnutkin... Tässä muutama esimerkki:

rinnan ym -4cm
vyötärön ym -8cm
lantion ym -4,5cm
paino -6kg
jne

Nämä mitat olivat tammikuussa otettuja ja helmikuun alkuun verrattuna muutosta on tullut lisää. Tässä kohtaa varmaan moni ajattelee että mistä nuo sentit ovat oikean lähteneet kun olen niin pieni jo muutenkin. Mutta kyllä sitä ylimääräistä rasvaa voi olla pienessäkin ihmisessä, se on vain kertynyt vuosien mittaan! Minulla on tällä hetkellä painoindeksi  20,3-20,7 joten olen normaalipainoinen. Lihas painaa kuitenkin enemmän kuin läski!!!

Pystyn tällä hetkellä pukeutumaan 17-vuotiaana ostettuihin farkkuihin, Levis 555 27'32' ja ne ei todellakaan jousta mihinkään suuntaan. Olen siis samankokoinen kuin lukiossa mutta painoa on 5 kg enemmän. Kehonkoostumus vaikuttaa niin paljon enemmän kuin joku vaaka. Harvoin enää käyn edes vaa'assa (en edes omista vaakaa), sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Peili, mittanauha ja vaatteet kertovat totuuden. 


Vielä kun sinne salille jossain vaiheessa saisi aikaa järkättyä niin sitten olisin super-tyytyväinen, mutta tällä hetkellä mennään näillä; koirien kanssa lenkkeilyt, juoksulenkit, XT-treenit ja säännölliset ruokailutavat terveellisellä ruualla ;)

tiistai 20. tammikuuta 2015

Hyvää alkanutta vuotta 2015

Näin se on sitten vuosi 2014 taputeltu ja vuosi 2015 on jo hyvää vauhtia käynnissä. Kolmatta vkoa ollaan jo menossa ja tuntuu etteihän tässä ole vielä kerinnyt mitään tekemään. Treenitaukoa on tullut kuukauden verran kun koirat lomailivat mummolassa aina loppiaiseen asti kunnes palasivat Vantaalle. Sitten treenejä on jäänyt väliin työvuorojeni takia, grrrr, tai aivan täydellisen uupumisen takia, mikä sekin on johtunut työstä. Vkon päästä meillä on vika treenikerta minkä jälkeen otetaan tilaisuuden tullen irtotunteja kummallekin harmaalle. Varmasti intoa riittää!!!

Mutta mitenkäs meillä sitten sujui viime vuosi! Pitääkin ottaa ihan tuuminta tauko...

Työ
Valmistuin urheilukoirahierojaksi ja dobo-koulutusohjaajaksi, sekä kävin yrittäjyyskurssin. Vaikka suunnitelmat olivat hyvät ja olisin saanut starttirahankin oman yritykseni aloittamiseen, niin silti päätin lykätä kokoaikaisyrittäjän elämään vielä tulevaisuuteen. Paljon pohdittiin mitä tekisin, mutta kaupan alalle sitä jälleen ajauduttiin. Ekaksi kuukausi meidän lähi-Lidlissä minkä jälkeen tulikin maiseman vaihdos pk-seudulle työn perässä. Edelleen ollaan töissä Kirkkonummen Cittarissa, ja työkuva on vaihteleva; palvelussa, leivässä, kahviossa, teollisessa sekä hevissä. Jatkosta en uskalla vielä sanoa mitään sillä tarkoituksena on vaihtaa paikkaa lähemmäs Vantaata. Pysytään joko samalla alalla tai sitten ihan kokonaan aivan uutta. Mutta näistä sitten myöhemmin.

Terveys
Muuten säilyttiin terveinä, mutta Kiiaa rupesi keväällä vaivaamaan aivan ihmeelliset mahavaivat. Sai aivan mielettömät vatsapurut iltaruuan jälkeen, että meinasin kerran jo lähteä keskellä yötä Hattulaan eläinsairaalaan kun toisen olo oli niin kauhea. Kiiaa tutkittiin ja otettiin vaikka mitä kokeita, mutta missään ei näkynyt mitään. Jätettiin raakaruoka kokonaan pois ja sen jälkeen ei ole ollut mitään. Ilmeisesti iän myötä ruuansulatusjärjestelmä kaipasi hieman helpommin sulavampaa ruokaa. Nyt mennään Orienin Senior ruualla.... mikä onkin hyvä sillä siinä on 80 proteiinia 20 kasvista, eikä ollenkaan viljatuotteita. Muuten sama kuin normi Orienin mutta pienempi rasvaprosentti mikä auttaa pitämään linjat kunnossa.

Aksailu
Merrin kanssa ajeltiin alkukeväästä Kuopioon valmennukseen ja monesti treenit menivätkin todella hienosti. Vanha tuttu ongelma se vaan pysyi edelleen eli keppien aloitus. Tämän takia ei pahemmin käyty kisaamassa. Pakko oli myös keskittyä Kiian kanssa kisaamiseen sillä meiltä puuttui se tuplanolla sm-kisoja ajatellen. Tahkottiin monia kisoja mutta ei... aina tapahtui jotain pientä ettei tuplaa tullut. Meinasin jo heittää ajatuksista koko kisatkin, mutta kun saatiinkin joukkuepaikka niin sisuunnuin sen verran etten lähde Tampereelle vain yhden startin verran. Näin meillä alkoi tuplanolla-haaste...
4 kisaa ja 12 starttia 2 vkoon. Ja tämä tuotti tulosta... ajettiin helatorstaina 4 tuntia vesisateessa Tampereelle ja käytiin siellä vääntämässä meille tuplanolla :), ja mikä parasta heti seuraavana vkonloppuna napattiin toinen tupla perään Joensuussa. Voi sitä helpotuksen tunnetta, mieletön kivitaakka tippui hartioilta. Vaikka nollat saatiin kasaan niin itse Sm-kisat eivät sujuneet oikein suunnitelmien mukaan. En saanut koko kisojen aikana kunnon fiilistä aikaan vaikka yritin mitä. Joukkueemme ankkurina sain lähteä radalle ilman paineita, sillä joukkueella oli HYL jo alla. Halusin hieman testailla millaisessa vireessä neiti olisi seuraavan päivän yksilöitä ajatellen joten lähdettiin kaasu auki menetelmällä. No Aalta kontakti virhe, muurin palikat putosi sekä vielä keppien aloitusvirhe. Niin raivostuttavia huolimattomuusvirheitä!!!  Yksilöradalle lähdettiiin aivan ensimmäisten joukossa ja aika alussa tuli niin outo kielto kun Kiia ei hahmottanut koko hyppyä ollenkaan. Siinä kohtaa monilla tapahtui virheitä ja jos olisin lähtenyt myöhemmin radalle niin olisin osannut varautua siihen, mutta ihan turha on tuollaisilla asioilla jossitella. Onneksi sai nauttia muitten kisakumppaneiden hienoista radoista.

Vaikkei meillä ollut koskaan tavoitteena leipoa Kiiasta hyppyvaliota niin sertejä kuitenkin napsahti tulemaan ja se vika tuli Kotkan kisoista. Näin Kiiasta saatiin tuplavalio agilitystä!!! Maailman mahtavin kisakaveri!!!

Rovaniemelle ei lähdetty mm-karsintoihin sillä kesällä keskityttiin Kiian kuntouttamiseen. Neiti oli aika pahasti jumissa sekä lihasepätasapaino vaivasi takajaloissa. Näin me ei kisattu ollenkaan syksyn aikana vaan treenaaminenkin aloitettiin vasta lokakuussa. Ekat startit kisattiin joulukuussa... 4 starttia ja 3 nollaa :), ja tupla kasassa. Loput irtonollat napsitaan tässä kevään mittaan!

Merrin kanssa ei siis kisattu juuri ollenkaan kun kaikki energia meni Kiian kanssa ja odoteltiin vain että päästään kunnon valmennukseen. Juhan treeneissä ollaan kyllä kehitytty kunnolla sillä hän ei ole säästellyt meitä ollenkaan. Keppien aloituksen kanssa meillä on työtä, ja siihen tarvitaan itsenäistä treeniaikaa... Harmittavasti se on hieman ongelmana täällä pk-seudulla kun harrastajia on niin paljon ja kaikki maksaa. Toinen asia mikä on ollut ongelmana niin Merrin ylikierroksilla käynti. Herra ottaa sellaisia pultteja varsinkin kisapaikalla ett pää ei kestä ollenkaan kasassa ekalla radalla. Oon nyt vakavasti miettinyt herran sterilointia sillä sitä ei käytetä jalostukseen ja loppuisi tuo jatkuva uhoaminen ja hajujen maailmassa eläminen. Se on niiiiiiin raivostuttavaa kun lenkillä mennään nenä maassa ja ollaan tonkimassa joka ikinen pissaläikkä, grrrr!!! Haluaisin takaisin sen rauhallisen pojan millä on vielä järki päässä eikä ajattele alapäälläään!

Näyttelyt
Merrin 5 näyttelyn saldo:

Kuopio AVO ERI2 SA
Kuopio AVO ERI2
Hki-Maailman Voittaja 2014 AVO ERI
Kouvola AVO ERI
Heinola AVO EH

Muskan saldo kahden näyttelyn osalta:
Kouvola AVO EH
Heinola AVO ERI (5)

Heinolassa Merrin hormonit ottivat jälleen niskalenkin kun oltiin kasvattaja-Kirstin kanssa samassa teltassa. Siellä oli muita narttuja ja yksi toinen uros. Merrihän veti sellaiset kilarit ett tiesin jo ennen kehän alkua ettei nyt mene hyvin ollenkaan. Ja eihän se mennytkään. Herra oli äärimmäisen uhmakas ja itsepäinen ja ei kunnioittanut ollenkaan vierasta esittäjää.... Häntä oli taas kuin lipputanko ja siitä EH.

Muska esiintyi hienosti! Se oli niin helppo kun oli juuri lopettanut juoksunsa ja oli niin äärimmäisen rauhallinen. Ihan kuin se olisi ollut kuin mikäkin kehä-kettu ;). Onhan sen kanssa kiva olla kehässä kun saa itse esittää ja ei tartte pelätä mitään kukkoilua. Harmittavasti neidillä on noita pikkuvikoja niin arvostelut vaihtelevat EH ja ERIn väliä. Ei maksa vaivaa viedä useammin kehään.

Kasvatustyö
Mimmi - Muskan ja Vindin tytär


Vuosi 2015

Toiveissa olisi että kaikki pysyisivät terveinä. Ei kiinnosta mitkään ylimääräiset eläinlääkärikäynnit.

Agilityn arvokisat molempien harmaiden kanssa, ja mahdollisesti kisaaamaan myös ulkomaille. Merrille lisää sertejä, tai ainakin nollatuloksia, tai ainakin onnistuineita keppien aloituksia ;). Muutenkin että saadaan nauttia kisaamisesta ja hyvästä yhteistyöstä.

Kasvatustyössä pidetään edelleen taukoa. Katsotaan parin vuoden päästä asiaa uudelleen kun nähdään millaiseksi Mimmi kehittyy. Moni on sitä kehunut ja kyselevät jo nyt milloin sille tulee pentuja. No malttia malttia ja kaikki aikanaan. Mimmille on kyllä tulossa sisaruksia, toiveissa, ensi kuussa, mutta ne syntyvät Amarantes-kenneliin.

Muuten toiveissa olisi löytää aikaa myös itselle... Nauttia elämästä ja hyvästä olosta. Vuosi on ainakin alkanut hyvin joten tehdään siitä vielä parempi. Pienillä muutoksilla saa paljon aikaiseksi, vaikka joskus joutuukin tekemään pieniä uhrauksia. Oman kunnon kehittäminen on hyvässä kuosissa ja tätä menoa ollaan hyvässä tikissä kesään mennessä.