perjantai 28. helmikuuta 2014

Joko syötäis?

On onni, että on hyvin syöviä, jopa ahneita, koiria. Ja mikä parasta niin niille pystyy syöttämäänkin lähes tulkoon mitä vaan! Neidit ovat ainakin sellaisia rautavatsoja ett vaikka söisivät tunkion niin ei varmaan menisi maha sekaisin. Merrillä nyt on välillä ollut kausia että masu on sekaisin mutta ei oo ollut nyt ainakaan puoleen vuoteen mikä olisi johtunut ruuasta. Syksyllä oli, mutta silloin oli parilla muullakin kaverin koiralla. Ilmeisesti oli joku vatsaflunssa tai jotain.

Meillä ei fanaattisesti barffata, sillä en todellakaan jaksa leikkiä niiden lihaisten luiden kanssa ja on hieman tuo pakastusongelmakin. Ei oo vieläkään sitä reilua 300 litran pakastinta! On pitänyt hieman tinkiä ja käyttää ruokia mitkä mahtuvat hieman pienempään tilaan.

No, mutta mitä meillä sitten syödään...


Tarjolla olisi lihaa (nautaa, sikaa, broikkua, kalkkunaa, lohta), kasvissosetta sekä puuroa treeni- ja kisapäivien läheisyydessä. Kananmunaa myös saadaan pari kertaa viikossa sekä hieman purkista ravintolisää!

Oon viime aikoina käyttänyt paljon Mush Barf Mixejä. Niissä on lihaa, luuta, sisäelimiä sekä pikkuisen kasvissosetta. Yleensä olen lisännyt joukkoon kyllä hieman itsetehtyä kasvissosetta, paitsi lohi-mixiin.
Välillä olen antanut aivan luutonta lihaakin, mutta sitä tuntuu olla välillä vaikea saada isoja määriä.

Annos esimerkkejä meidän taloudesta; nämä eivät ole siis mitään ohjeita vaan mitkä meillä on toiminut oikein hyvin! Näitä vaihdellaan sopivin väliajoin...

Aamu: luutonta lihaa 50%, kasvissosetta50%
Ilta: sama + 1 tabl Osteomax-K 

tai 

treenien ja kisapäivien läheisyydessä
Aamu: luutonta lihaa 50%, kasvissosetta 25%, puuroa 25%
Ilta: sama + 1 tabl Osteomax-K 

tai 

Aamu: lihamixiä + kasvissosetta
Ilta: lihamixiä + kasvissosetta

tai

Aamu: broilerin jauhettua siipeä
Ilta: lihaa 50%, kasvissosetta 50%  

Joukkoon tosissaaan pari kertaa vkossa raaka kananmuna, välillä kermaviiliä tai raejuustoa, joka toinen päivä tilkka öljyä esim. Nutrolin. Luuttoman lihan kanssa annan aina iltaisin yhden tabletin Osteomax-K kalsiumin ja magnesiumin saamiseksi. Ainoastaan tuossa tuotteessa on kalsium ja magnesium oikeassa suhteessa toisiinsa sekä magnesium on oikeassa muodossa imeytyäkseen sekä varastoitumaan kehoon, ja yliannostuksen riskiä ei ole. Lihaisten luiden kanssa en anna koska silloin kalsiumia tulee liikaa ja silloin magnesium ei toimi oikealla tavalla. Pyrin mahdollisimman usein juuri antamaan sillä magnesium palauttaa lihaksiston paremmin treenien jälkeen. On tärkeää, että elimistössä on koko ajan magnesiumia eikä vaan palautusjuomalla saatuna. Silloin se ei varastoida eikä koira voi hyödyntää sitä muulloin.

No mitäpä sitten meidän kasvissoseeseen tulee niin sitä tehdään aina isompi satsi kerralla ja pistetään pakkaseen, kuten puurokin.

Vihannessilppurini, aivan mielettömän hieno laite!

Valikoimaa eli jäävuorisalaattia, parsakaalia, kurkkua, kesäkurpitsaa, omena, porkkanaa

Sitten vaan koneeseen!

Mössöä

Pakasterasioihin ja pakkaseen

Pakastaminen hienontaa vielä kasvissosetta, mutta se ei riko kasvissolukkoa. Tämän takia minä kiehautan aina rasiallisen kerrallaan kattilassa. Tosissaan sen että se vain kiehahtaa niin se rikkoo kasvissolukon, mutta pitää vitamiinit tallella ja soseen muutenkin hyvänä! Puurona käytetään ihan valmista puuroseosta. Pikainen ryynien huuhtelu ja uuniin. Joskus olen raastanut sekaan porkkanaa ja valkosipuliakin. Saa puuron paistuessa aikamoiset aromit omaan kämppään ;)!


Meillä ainakin koirat ovat tykänneet ruuista kuin hullu puurosta ja hyvin näyttävät voivankin. Lyhyille reissuille olen ottanut mukaan Mushin Vaisto pullia sekä kasvissosetta. Ne menevät aina silloin tällöin matkaeväänä, mutta säännöllisesti en niitä käytä. Niillä me aloitetettiin pitkän tauon jälkeen kun hieman jännitti miten herran maha tykkää taas kun siirryttiin raakaan. Vaistopullien kanssa kaikki meni todella hienosti. Ilmeisesti herralle sopii kun alussa oli hieman enemmän luuta mukana. Joillekin sitten se luu määrä on aivan liikaa... ummetusta iskee. Tämän takia minäkin lisään niin Vaisto pullien kuin Mixeihinkin omaa kasvissosetta. Ei mee suoli tukkeeseen eikä tartte pinnistellä verisuonia päästä. 

Tällä hetkellä meillä on toimiva resepti ja en lähde sitä kauheasti muuttamaan. Huhtikuun alussa käyn Riitta Kempen pennusta urheilukoiraksi - luennolla. Sieltä varmasti tarttuu hyviä neuvoja ja vinkkejä urheilevan koiran ruokavalioon. Siitä sitten myöhemmin lisää kun sen aika on!

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Mihin se talvi hävisi?

Kuvia viime päiviltä meidän lenkkimaastoista... 
Normaalisti sitä on ollut lähemmäs puol metriä lunta, nyt vain ihan muutama sentti jos sitäkään! 






Vielä kun sulaisi pihaltakin kaikki lumet ja loput jäät niin olis tosi buenoo! Lämpötila on sahannut nollan molemmin puolin, joten jäätä on vielä meidänkin pihalla ja pururadoilla. Saa olla tarkkana missä kulkee ja koirillakin pitäis olla nastat jaloissa. Koskahan ne keksis sellaiset nastatossut koirille. Sitä en tiiä toimisko ihan lasten tarrasukat jäällä!!! Välillä hieman hirvittää kun koirat innostuu juoksemaan oikein antaumuksella ja paikoitellen on jäätä. Vielä ei oo onneksi mitään sattunut!

En oo oikeasti koskaan välittänyt lumesta, mutta jos toisena vaihtoehtona on ainainen vesisade tai -tuhutus niin otan mieluummin lunta. Pakkanen ja auringonpaiste on kyllä tervetullutta! Hiihtäminen on viime vuosina jäänyt todella minimiin... viime vuonnakin selvisin vain yhden kerran suksille ja sekin sen takia että oli niin törkeen hieno ilma ja oli pakko päästä koirien kanssa jäälle. Helpointa oli laittaa sukset jalkaan ja menoksi. En oo muutenkaan viime vuosina hiihtänyt missään muualla kuin jäällä. Tänä päivänä tahtoo vaan tuo jääkausi olla todella lyhyt. En muutenkaan uskalla mennä jäälle ennenkuin siellä on joku ajanut autolla. Ja heti kun kevätaurinko lämmittää jään pintaa ja se rupee elämään ja pamahtelemaan niin heti äkkiä pois jäältä. Se on jotenkin niin häijyn kuuloista!

Viime vuonna toitotettiin että kevät on myöhässä, kevät on myöhässä. Loppujen lopuksi talvi muuttui kesäksi yhdessä viikossa ja kevät jäi välistä. Jos tänä vuonna sitten kevät ottaa menetetyn ajan takaisin. Kunhan vaan nuo jäät sulaisi joka paikasta ja kaikki paikat kuivuisi. Nyt alkaa nimittäin nämä niin ihanat kurakelit. Pyöräteillä on niin p****a kävellä kun koirat ovat aivan rapaisia. Joka lenkin jälkeen pitäisi käyttää suihkussa ja sitten on viemärit täynnä hiekkaa. Tämän takia pyrinkin käymään lenkillä metsässä tai maalla. Silloin vältytään enemmältä sotkulta ja hiekalta miun sängyssä!!! Ai että... Seuraavassa huushollissa koirat ei todellakaan tuu miun makuuhuoneeseen. Sen verran monta kertaa oon saanut hiekkaa karistella lakanoista, grrr!  

Toivoin pennun takia että olisi leutoa ett toinen pääsisi oleskelemaan ulkona. Nyt ollaan vielä vaan haisteltu ilmaa sylissä, fleecetakin suojissa. Tulevana vkonloppuna pitäisi tulla nuori shelttineiti moikkaamaan Microa. Saisi muitakin leikkikavereita kuin oman äitinsä. Muska kyllä jaksaa leikittää todella hienosti ja kärsivällisyys on huippu luokkaa. Maitoa ei kyllä enää heru... taitaa naskalihampaat tuntua sen verran ikävältä, joten ipana saa tyytyä syömään jo isompien tyttöjen ruokaa. Vaikka Kiia on joka asiassa mukana niin silti leikkiminen ei kiinnosta kakaran kanssa. Ilmeisesti Kiia sai tyydytettyä äidin vaistonsa Merrin kanssa. Sitähän hoidettiin ja leikitettiin kuin omaa poikaa. Muskan kanssakaan ei aluksi leikitty. Nytkin jos ipana jäisi taloon niin ehkä iän myötä Kiiakin innostuisi leikkimään sen kanssa. Nyt keskitytään pitämään jöötä yllä. 

Onhan se outoa parin vkon päästä kun palataan takaisin arkeen ja saadaan siivottua pentukammari pois. Matot ainakin kaipaavat pesua ;) Sen verran monta kertaa on lirahtanut muualle kuin papereille. Onneksi meillä on ollutkin lattialla sellaiset matot mitkä on helppo pestä tai jopa heittää menemään. Yllätys yllätys, lankamattoja ei oo nyt näkynyt lattialla! Ehkä sitten parin vkon päästä!

Nyt kuitenkin nautitaan vielä tästä ajasta kun saa tarkastella pennun kasvamista päivästä toiseen ja ihmetellä kuinka ne vaan kehittyvät huimaa vauhtia. Tiedä milloin tällaista saa kokoa seuraavan kerran!

tiistai 25. helmikuuta 2014

Yli mentiin... korkealta ja kovaa!

Vkonloppuna avattiin tämän vuoden kisaturnee kun kisattiin Kiian kanssa Kuopiossa. Pientä haparointia oli puolin ja toisin, mutta saatiin me yksi nolla aikaiseksi lämmittely-hyppärillä. Hypärillä oli tuomarina uusi tuttavuus Reetta Mäkelä! Hän tuomaroi aamun maksit ja ainakin ratapiirustusten perusteella voisin oikein hyvin mennä uudestaankin hänen radoilleen. Varsinkin aloittavan 3-luokan koiran kanssa voisin oikein hyvin mennä, sillä radat olivat minusta aika simppelit. Ei mitään ihmeellistä kikkailua! Nollia oli tullut aika tavalla, mutta silti sai olla tarkkana!

Eka rata oli tosissaan hyppäri ja me päästiin radalle jo aika alkuvaiheessa! Ei olla pitkään aikaan oltu HuPun hallilla joten erilainen alusta teki hieman tepposia Kiialle. Jo tokalla hypyllä näin kun Kiia hieman liukasteli ja haki tuntumaa alustaan. Muutamassa muussakin kohdassa Kiian meno oli epävarmaa, joten päätiin ohjata hieman löyhemmin ilman mitään turhaa tiukkaamista. Tavoitteena oli vain saada nolla tulossa ilman mitään kummempia sijoitustavoitteita. No nollahan sieltä tuli, joten tavoite saavutettu. Olisin kyllä ollut todella pettynyt jos tuolta radalta ei oltais nollaa saatu. Onneksi startattiin heti alussa joten päästiin heti suorituksen jälkeen pitkälle jäähylenkille!


Tokalle radalle saatiin pääsiäiskisoista tuttu tuomari Minna Väyrynen! Tarkoituksena oli lähteä tuplaa tekemään. Kiian meno oli paljon parempaa, sillä neiti oli sinut alustan kanssa. Itse en vaan saanut niin hyvää liikettä aikaiseksi kuin olisi halunnut. Tuntui koko ajan ett oon koiran edessä tai peitin näkyvyyttä esteille. Välillä tuntui ett olin hukannut Kiiankin, mutta se sieltä kuuliaisesti tuli perässä ja ihan oikeaan paikkaan!  Ainut missä neiti ei ollut kuuliainen niin oli Aan kontaktilla. Sieltä tultiin kontaktin yli korkealta ja kovaa... grrrr! Eli siihen kosahti tupla!!! Vauhti oli kuitenkin aika kohdallaan sillä oltais oltu palkintopallilla ilman kontaktivirhettä. Kiialla menee aina tovi ennenkuin syttyy kunnon vauhtiin ;)!


Loppupäivä meillä olikin mukavasti aikaa ottaa rennosti kun Tiina ja Jami kisasivat mineissä. Syötiin hyvin Kiian kanssa, levättiin ja jaloiteltiin sopivin väliajoin. Mikäs meillä ollessa kun oli omat eväät mukana! Vielä kun olisi ollut mukava retkituoli mukana niin avot. Ei nyt tietysti voi liikaa vaatia!

Päivä oli kuitenkin pitkä kun oltiin kotona vasta ennen klo 23... ja varsinkin kun lähdettiin liikkeelle ennen aamuseiskaa. Samanlainen urakka olisi edessä ens su kun mennään Merrin kanssa Acelle. Hieman ollaan treenailtu ja otettu keppejä naksuttimen kanssa. Pääsääntöisesti on mennyt todella hyvin... ihan muutama virhe tullut keppien aloituksessa. Jos ei muuta niin ainakin herra oppinut jarruttamaan todella hyvin kepeille tullessaaan. Mutta me harjoitellaan vielä keppejä, estehakuisuutta ja irtoamista oikeille esteille. Kiian kanssa me yritetään saada Aalle juoksukontaktia paremmaksi. Siinä on omat haasteensa kun neiti on aika pitkälaukkanen. Riippuu rytmityksestä mutta yleensä vain se yksi laukka lisää niin olisi täydellinen Aan juoksukontakti. Näköjään ei maltti riitä tulla niin alas asti kun pyrkii hyppäämään aikaisemmin ja maahan.

Tämä sama nähtiin pe epiksissä kun vedätin puomin kontaktilla ihan täpöllä. Ei maltti riittänyt kunnolla himmaamaan lopussa vaan taas mentiin pitkällä laukalla. Just osui tassut ennen kontaktia ja seuraavan kerran just kontaktin jälkeen.


Olisi ihan parasta kun saisi samanlaisen puomin alastulon kun sm-kisojen finaalissa. Siinä oli ihan mieletön jarrutus ja aivan loppuun asti. Siitä sitten räjähtävä jatko! Yritän kuitenkin saada mahdollisimman koiraa säästävän tavan suorittaa nuo kontaktit. Kiian kisaura on kuitenkin jo siinä vaiheessa etten ala siltä ihan mitään ihmeellistä vaatimaan. Kontaktiopetus kun on ollut alusta asti mitä on niin en ala nyt mitään ihmeitä siltä vaatimaan. On aivan eri asia kun opetetaan kontakteja oikein alusta lähtien ja tietyllä tavalla. Jos sitä ei tekisi virheitä niin eihän niistä koskaan opikaan mitään. Se on sitten tyhmyyttä jos tekee monen koiran kanssa niitä samoja virheitä... Vastahan tässä on kaksi agilitykoiraa menossa joten ehkä tässä jossain vaiheessa kehittyy vielä viisaaksi ja taitavaksi agilitykoiran kouluttajaksi. 

Vaikka meillä tällainen pikku nilviäinen pyöriikin nurkissamme eli siis meidän Micro-Musta niin siitä ei ole tulossa minulle ainakaan uutta agilitykoiraa. Toivon mukaan jollekin toiselle siitä on tulossa. Neiti on nyt kohta 5,5 vkoa ja on kyllä todella aktiivinen ja riehakas tapaus. Tykkään kyllä siitä todella paljon ja toivon mukaan siitä on tulevalle omistajalleen paljon iloa. Micro on saanut mellastaa vkon ajan koko kämpässämme ja on tutkinut kaikki paikat mihin on vain päässyt. Vieraitakin on käynyt ja micro on ollut oikein innoissaan niistä. Häntä heiluen mennään vieraita vastaan ja viihdytetään esittämällä purukalustoa ja hienoja hepulihyppyjä. 

Ohessa pari videota...





Tällaisilla mennään tää viikko!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Eteenpäin mennään...

Mitäs me! Pentu kasvaa ja vilkastuu päivä päivätä. Tilaa ollaan isonnettu jo urakalla kun toinen saa oikein kunnon juoksuhepuleita, varsinkin heti aamusta ja illasta ;). Ensimmäinen madotuskin on suoritettu vaikka saatiin hieman miettiä miten sen nyt kitusiin saisi. Pikkuneiti ei oo vielä niin innostunut lisäruokinnasta vaan oman emän maito maistuu vielä kaikkein parhaimmin. Muska vaan viihtyy vähemmin ja vähemmin pentuhuoneessa joten maitoakaan ei heru koko ajan. Joka päivä ollaan totutettu pikkuneitiä "isojen" koirien sapuskaan.



Merrin kanssa oltiin sunnuntaina Kuopiossa ACEn Super treeneissä. Tauko oli jälleen tehnyt tehtävänsä ja oli pientä haparointia muutamissa kohdissa. Pääsääntöisesti radat menivät hyvin, mutta onneksi sitä treenattavaakin löytyi. Nyt alkaa olla innostusta palata jälleen hallille treenaamaan kun tietää mitä treenata. Valmentajille annettiin oikein kunnon pähkinä sillä paljastettiin se meidän suurin ongelma eli kepit. Annettiin Merrin tehdä virhe kepeillä ja mitä seuraa kun sitä ruvetaan korjaamaan. Tilanne vaan pahenee ja pahenee. Meillä taitaa olla keppien uudelleen opetus edessä mutt odotetaan nyt maltilla mihin tulokseen meidän valmentajat tulevat. Onneksi meillä riittää muutakin treenattavaa ja vahvistettavaa joten ei tylsää tule! Kiiakin pääsee tekemään samoja treenejä niin saadaan samalla neitikin jälleen iskuun.

Oli kyllä kiva päästä pitkästä aikaan kunnon treeneihin missä sai oikeasti antaa mennä. Välillä tuntui ettei aina tiennyt mihin sinkoilla kun kroppa on väännössä toiseen suuntaan ja jalat toiseen ja vielä kädetkin ja pääkin pitää saada balanssiin. Tätä me ollaan kaivattu :)!!!

Vielä kun saisi treeni paikan kuntoon niin avot! En enää tykkää treenata/kisata kylmissä halleissa. Ei sen takia ett minulla nyt olisi kylmä mutt yksinkertaisesti siitä syystä ett

  • koiran pitäminen lämpimänä on todella vaikeaa
  • esteet keräävät kosteutta -> liukkaus
-> loukkaantumisriski kasvaa roimasti!!!

Viime aikoina olen törmännyt moneen tarinaan missä on jouduttu jättämään agikoira ennenaikaiselle eläkkeelle lajista ja toivotaan parasta että koira pystyy elämään normaali elämään ilman kipuja. Monissa lajeissa on riskejä ja agilityssäkin on omansa. On paljon asioita mitä pitää ottaa huomioon kun lajia lähtee harrastamaan... Linkitän yhden blogi kirjoituksen aiheesta... Eli Tämän tarinan päätös!

Törmäsin yhteen YouTube videoon missä 16 vkoa vanha pentu harjoitteli jo pujottelua! Aaaarghhhh! Ymmärrän kyllä että lajiin kuin lajiin pitää tutustua jo pennusta asti mutta silloin kyllä pitää tietää mitä tekee. Pitää ottaa huomioon lajin rasittavuus ja pennun kasvuprosessi. Agilityssä A sekä kepit ovat sellaiset esteet että kyllä ne kannattaa jättää sinne lähemmäs vuoden ikää... Mikä ihmeen kiire ihmisillä on saada vielä keskenkasvuinen koira jo nopeasti kolmosiin tai arvokisoihin! Koira kasvaa ja kehittyy kahteen ikävuoteen asti! Tästä aiheesta voisi pitää vaikka miljoona luentoa mutta en ala itse siihen nyt tässä. Ehkä seuraavassa postauksessa sitten ;)

Otetaan loppuun vielä muutama kuva sunnuntain valmennuksesta ;)

Nesteytys kuntoon...


 Iloinen mieli ja radantarkastelua rennoin mielin :)

Hyvää treeni-intoa kaikille ja olkaa varovaisia, turvallisuus ensin! Näin kaikilla on parempi mieli!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Viikko eteenpäin

Jälleen on vko vierähtänyt ja mitäpä sitä ollaan saatu aikaiseksi! No ainakin lomailtu, ihmetylty kun pikkuneiti kasvaa huimaa vauhtia, suunniteltu bisneksiä ja pohdittu tulevaa!

Pikkuneiti siis täytti eilen 2 vkoa! Nyt on silmät auki joilla näkee maailmaa. Maailma on ihmeellinen paikka mitä pitää tutkia haparoivilla askelilla. Joskus otetaan nokoset ja nautitaan maitobaarin antimista. Joskus riidellään kun joku ei miellytä eikä saada tahtoaan läpi. Kuviakin ollaan otettu sekä hieman videon pätkää. Neiti pääsi vkopäivänsä kunniaksi myös manikyyriin kun leikattiin ekan kerran neidin kynnet. En oo kyllä koskaan leikannut noin pieniä kynsiä ;).






Ens vkolla aloitan 3 vkoa kestävän Yrittäjyyskoulutuksen! Jos sen aikana saisi paljon arvokasta tietoa sekä viimeisetkin palaset loksahtaisivat kohdalleen. Starttiraha-hakemuksen olen jo lähettänyt mutta pitäisi vielä tehdä liiketoimintasuunnitelma, jotta päätöksen saisi. Oon paljon miettinyt ja pähkäillyt monia vaihtoehtoja ett mikä olisi paras ja kannattavin vaihtoehto toteuttaa bisnestä; vuokratako oma toimitila vai toimisiko jonkun muun tiloissa, vai ostaisiko jopa sellaisen kiinteistön mikä toimisi kotina sekä liiketilana! Eniten kallistun kuitenkin tuon jonkun muun tiloissa toimimiseen eli maksaisin proviikan tilan haltijalle.

Oon niin haaveillut pitkään muuttamista maalle missä saiasi asua aivan omassa rauhassa sekä koirat saisivat kirmailla pelloilla ja metsässä, ja saisi lenkkeillä ilman hihnoja. Tarkoituksena olisi myös saada agilityyn pieni harjoittelupaikka, kenttä ulos ja talvea varten pieni tila sisätiloihin ettei tarvitsisi aina lähteä oman seuran halliin treenaamaan pikku-tekniikkajuttuja! Oon jo pyöritellyt muutamia vaihtoehtoja mitä on ollut myytävänä. Kunhan ekaksi saadaan bisnes kuntoon ett sais edes lainaa oman talon ostoon!

Ja mitä tulee agilityyn niin onneksi vkon päästä päästään taas askel eteenpäin tämän kevään harjoitteluja ajatellen. Ens su eli 9.2. on ensimmäinen valmennuskerta ACE SUPER ryhmässä. Kevään aikana 6 valmennuskertaa toukokuun loppuun asti, aina 3 vkon välein. Tätä me ollaan ootettu Merrin kanssa. Harmittavasti OJn piti aloittaa kanssa oma treeniohjelma tässä kevään aikana mutta se ei nyt toteutunutkaan. Nyt joudutaan menemään hieman kauemmaksi oppia hakemaan. Pääasia että sitä nyt jostain saadaan!


Tarkoituksena on myös käydä muillakin ulkopuolisilla kouluttajilla sekä nyt vihdoin ja viimein laatia se harjoitusohjelma treenejä ajatellen. Kisoja ollaan kans katseltu mutt pitää vielä tarkastella tarkemmin päivämääriä ettei tule päällekkäisyyksiä! Jos vaikka saatais molemmille harmaille ne sm-nollat kasaan! Mm-karsintoihinhan me ei olla menossa, sillä ei todellakaan lähdetä Rovaniemelle kun ei ole mitään mahdollisuuksiakaan päästä joukkueeseen. Ei ihan painita samassa sarjassa! Meillä on pieniä suunnitelmia suunnata Ruotsiin serti jahtiin kun viime kerralla jäi niin harmittavan lähelle se Merrin serti! Merri nyt tietysti jatkaa serti jahtia myös täällä ihan koti Suomessakin ett jos vaikka herrasta saatais valio tänä vuonna!