perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kuinka ei tervehditä koiraa!!!


Oli ihan pakko laittaa tämä ihan tänne blogiinkin kun se löytyy facebookistakin. Tämä juliste pitäisi laittaa ulko-oveen/välioveen suomennuksen kera! On ollut joskus mielenkiintoista, ei siis kivaa, katsoa sivusta kuinka ihmiset käyttäytyvät vieraiden koirien kanssa. On suuri ero onko kyseessä iso palveluskoira tai sitten tällainen karvainen/suloinen pikkukoira kuin esim. sheltti. Oli sitten koiraihmisestä tai ei, niin suurin osa lähestyy vieraita koiria aivan päin seiniä. Kaikkein pahinta on kun ihmiset tuntee omistajan niin koiraan käydään lähes oikopäätään käsiksi, vaikka itse koira näkee vieraan ihmisen ensimmäistä kertaa.

Oon monta kertaa sanonut meilläkin tulleille ihmisille ett antakaa niiden koirien olla, olkaa siis niinkuin niitä ei olisikaan! Antakaa niiden ensin tutustua eli siis haistella teitä ja kun tilanne on rauhoittunut niin sitten vasta voitte lähestyä niitä oikealla tavalla. Itse lauman johtajana haluan että että laumaani/ystäviäni/perheeni jäseniä kunnioitetaan! Ihmisillä on omat tervehtimistavat, mutta koira on susieläin ja niillä on aivan omat jutut.

Ihmisten käyttäytymisestä huomaa kyllä miten vieraantuneita ollaan luonnosta ja miten vähän moni tietää mitään eläinten käyttäytymisestä. Tämä on minulle iso asia ja arvion todella paljon ihmisiä tämän perusteella. Lammaskoirani ovat parhaimmat mittarit arvioimaan ymmärtääkö ihminen mitään koirista vai ei! Jos vieraat ihmiset saavat, varsinkin harmaiden, hyväksynnän niin silloin asiat ovat hyvällä mallilla.

Minusta pidättäväisyys on hyvä ominaisuus mikä shelttien rotumääritelmässäkin mainitaan, sillä silloin koira ei ole intopinkeänä menemässä jokaisen ventovieraan luokse mutt ei ole myöskään juoksemassa karkuun niin kuin arat.  Sellaisten kanssa harrastaminen on helpompaa kuin ympäristö ei luo niille ylimääräistä häiriötä. Meillä ainoastaan Muska rakastaa ylikaiken ihmisiä, Kiia on tosi kiinnostunut mutta ei ole koskaan välittänyt lääppimisestä. Merri ei vaan yksinkertaisesti välitä vieraista ihmisisistä, ja ruualla lahjontayritykset eivät muuta sitä. Kun ruoka loppuu niin loppuu kiinnostuskin :) Se vaan on fakta!  

Joten keskitytään oikeaan tervehtimistapaan niin ollaan kaikki paljon onnellisempia :)!!!

toivoo Hansu, sekä lammaskoirat Kiia, Merri ja Muska

torstai 21. maaliskuuta 2013

Terve tyttö

Maanantaina tuli "kauan" odotettu uutinen Muskan kuvaustuloksista... ja neitihän on muidenkin tapaan parasta A-luokkaa eli lonkat A-A ja kyynärät 0-0!
Vaikkei mikään viitannutkaan huonompaan niin onpahan se nyt ns. mustaa valkoisella http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI42792%2F11&R=88


Amarantes Dreaming Princess eli Muska, the Neiti Sievänen
 

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Tik tak tik tak

Viikko sitten matkustettiin Merrin kanssa Kotkaan kisaamaan kun raukka ei päässyt silloin kotikisoihin eikä Kuopioon. Tuomarina oli Mika Moilanen ja parin kerran kokemuksella ihan jees radat oli luvassa. Automatka meni mukavasti kipakassa pakkassäässä ja auringonpaisteessa. Perille päästiin muutaman ylimääräisen mutkan kautta kun Haminan kohdalla oleva tietyö sekoitti hieman ajatuksia. No tulipahan käytyä pitkästä aikaan ihan Haminan keskustassakin :) Onneksi takaisin tultiin ihan virallista kiertotietä pitkin.

Kun menin ilmoittautumaan niin näin hallin seinällä valmiin ratapiirroksen. Jaaha miltäs eka rata näyttää..? Siis ei voi olla totta!!! Rata oli aivan sama kuin mitä pari vuotta sitten meidän omissa kotikisoissa kun Kiian kanssa kisattiin toka kisa kolmosissa. Siis eiiiii! Ei tarvinnut kuin vilkaista radalle niin tottahan se oli. Tietysti pikkaisen linjat olivat eri mutt periaatteessa sama rata. Voin myöntää ett pikkaisen meni into mutt tulipahan revanssin paikka. Se mitä kävi Kiian kanssa noissa kisoissa voitte lukea http://haivahdyksen.blogspot.fi/2011/03/huippu-agiviikonloppu.html. Silloin radat menivät eri järjestyksessä (H-A1-A2) kun nyt radat meni A2-H-A1.

Ekalle radalle mentiin sillä ajatuksella ett kyllä tää nyt hoidetaan ainakin huomattavasti paremmin kuin kaksi vuotta sitten. Silloin hyvä ett muistin koko radan ja olin aivan pyörällä päästäni. Nyt ei onneksi ollut sitä ongelmaa vaan radan muistaminen oli yllättävän helppoa ;). Pikkaisen haasteen meille toi se ett Merri lähti jo neljäntenä ett miten herra kestää käsissä ilman suurempia höyryjen päästelyjä. Onneksi oltiin kuitenkin käyty aika pitkä lämmittelylenkki ennen rataantutustumista.
Rata alkoi hyvin vaikka ite olisin voinut lähteä aikaisemmin liikkeelle heti alusta mutt tää on sitä kuuluisaa varmistelua mitä ei saisi enää noin räikeästi tulla. Aalla herra pysähtyi todella hyvin ja lähti käskystä, näin sain hyvin etumatkaa. Kepit olivat helpossa linjassa joten niiden kanssa ei tarvinnut ottaa paineita. Ensimmäinen todellinen jännityksen paikka tuli puomin ylösmenossa kun Merri toinen takajalka putosi puomilta ja toinen oli tippua. Kyllä tuntui taas aika todella pysähtyvän radalla kun katsoin miten tilanteessa käy. Onneksi Merri sai jalkansa todella nopeasti takaisin ja meno jatkui. Hieman kyllä mietin heti ett mahtoiko tulla minkäänlaisia revähtymiä taipeisiin mutt liikkuminen on normaalia eikä aristuksia ole. Loppurata meni muutaman pitkän kaarroksen kera ja tiukalla vedolla putkeen. Loppujen lopuksi päästiin nollalla maaliin ja fiilis oli aivan mahtava. Jäähkälenkin jälkeen käytiin katsomassa lopputulokset ja ennenkuin pääsin tuloksille asti niin Satu jo hyökkäsi kimppuun onnittelemaan 0-voitosta ja A-SERTistä! Siis what? Me oltiin ainoat nollan tehneitä :)! Aika tiukille kyllä meni kun ihanneajasta -1,68. Ei siis ollut mitkään löysät ihanneajat. Mutt ei se mitään, nyt saatiin se varsinainen agikellokin tikittämään :)

Videokooste radoista...


Toka ratana oli hyppis!!! Älkää kysyä mikä helkkarin idea siinä oli ett piti purkaa jo valmis rata ja rakentaa uusi. Muutenkin tuplien teon kannalta kaks agirataa on minusta paljon parempi. Ensimmäisen harmaa hius tuli välistävedoista mutt onneksi radalla ne oli todella pitkillä väleillä joten todella vääntämisellä uskoin niidenkin toimivan, ja niinhän ne toimi. Mutt sitten taas ne kuuluisat kepit... Suoran putken jälkeen hypyn vierestä tiukkaan kulmassa. Päätin ottaa kunnolla haltuun ja sitten lähettää. No Merri tuli kyllä kunnolla haltuun, vähän turhankin tiukasti kun sitten pää kääntyili aivan liikaa ja herra aloitti kepit väärältä puolelta. Sen jälkeen treenattiin keppejä HYL arvoisesti kun kieltoja tuli ihan riittävästi. Herralla ei ollut malttia aloittaa oikeasta välistä vaan sinkoili jälleen varmaan kolmanteen väliin. Tarttee sanoo ett hieman söi kun miettiin paljonko tuotakin ollaan harjoiteltu. Loppujen lopuksi vein Merrin aivan ekaan välikköön minkä jälkeen päästiin jatkamaan kunnolla loppurata. Ja sehän menikin sitten puhtaasti. Nolla olisi ollut tuollakin radalla todella lähellä, ja tupla, kun herra vaan olisi alunperin aloittanut oikealta puolelta kepit. No ei jäädä sitä märehtimään. 
 
Viimeisenä ratana oli toka agirata millä kaksi vuotta sitten Kiian kanssa otettiin ensimmäinen nolla kolmosissa. Tiesin ett rata ei ole mikään kovinkaan vaikea mutt silti tarkkana sai olla. Puomin jälkeen päätin niiston/pyörityksen sijaan ottaa saksalaisella seuraavan hypyn mutt olin hieman jäljessä ja Merri hyppäsi hypyn väärinpäin. Vaikka kepit oli aivan suorassa linjassa niin en tiiä mikä siinä oikein oli - häiritsikö miun valssi siinä edessä vai mikä - mutt Merri aloitti kepit tokasta välistä. Meinasin ottaa kepit alusta asti mutt kun oli HYL alla niin en kehdannut. Sitten lopussa olisi pitänyt mennä Aalle putken sijaan mikä oli Kiialle todella helppo juttu mutt mitäs Merri tekeekään, menee siis putkeen vaikka otin haltuun ja käskytin niin äänellä kuin kädellä. Loppumatka tultiin kävellen maaliin.
 
Paljon on harjoittelemista kun vaan jostain repisi sitä aikaa. Oon tällä hetkellä koululla jumissa tän pari viikkoa joten treenaaminen on siis todella minimaalista. Voin ihan rehellisesti sanoa ett tänä vuonna tavoitteet ei ole mitenkään todella korkealla esim. sm-kisojen suhteen. Ens kuussakin olen vain muutaman vkonlopun kotona ja toukokuussa pari päivää viikolla harjoittelun ohessa. Toukokuussa kisataan vain yhdet kisat Mikkelissä kun se on ainut vkonloppu milloin minulla on vapaata. Kesäkuu on onneksi lomaa mutt silloin ei pysty muuta kuin kertaamaan ja ottamaan muutaman kerran kisatuntumaa. Ja sitten Muskan juoksut pitäis alkaa touko-kesäkuun vaihteessa eli Ruotsin reissukin olisi edessä kesäkuussa. Oon yrittänyt kertoa Muskalle ett sitten siihen tahtiin kehittää niitä juoksuja ettei mene sm-kisojen kanssa päällekäin astutusreissu.  
 
Mutta näillä nyt mennään tällä hetkellä eli nämä pienet onnistumiset ovat kyllä suuressa arvossaan. Tulevaisuutta suunnitellaan ja ajatuksia heitellään ilmaan! 

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kotikisakirous selätetty

Ha haa... tänään se tapahtui! Ei siihen mennytkään kuin se 1½ vuotta ja "muutama" katastrofaalinen rata, mutt nyt kotikisakirous on selätetty.

Kiian kanssa kisattiin aamupäivällä kahden startin verran Sari Mikkilän tuomaroimia ratoja. Ja voi kyllä sanoa ett ei nyt kauheasti parannettavaa ollut kummassakaan radassa. No jos pilkku ruvetaan viilaamaan niin sitten tietysti... Oon kyllä tyytyväinen meidän yhteistyöhön.

Päätin jo aamulla kun heräsin ett otan kyllä ihan eri asenteen kotikisojen suhteen ja aivan eri taktiikan. Oon huomannut sen ett miun on paljon helpompi keskittyä itse tekemiseen mitä vähemmin tuttuja ihmisiä on ympärillä. Päätin siis ett mie meen kisoihin ja olen ihan omissa oloissani enkä pahemmin ota kontaktia ympärilleni. Oon kuin olisin aivan uudessa paikassa tuntemattomien ihmisten ympärillä. Moni varmaan ihmetteli ett mikäköhän tuotakin vaivaa kun ei voi kunnolla edes moikata eikä tuu juttelemaan. Pahoittelut tästä muille mutt nyt oli vaan pakko keskittyä! Onneksi moni tajusikin mistä oli kyse eikä tullut "häiritsemään" :) Kiitokset siitä! Voin sanoa ett tällä kertaa taktiikka todella pelasi ja näin hyvin kotikisat ei oo mennyt Kiian kanssa vielä koskaan!

Agiradalle menin aivan pimennosta kun en edes tiennyt kuinka muilla oli mennyt. Sen verran vain katsahdin minien menoa ett huomasin muutaman kinkkisen kohdan. Medien kohdalla ei ollut tietoakaan miten niillä oli käynyt noissa kohdissa. Varmaan vaikeimpia kohtia oli saada koira puomille ilman ett se sinkoaa putkeen. Ei se vaikeaa ollut kun vaan tiesi mitä tekee :) Kerrankin voi sanoa näin :D! Agirata sujui minusta todella hyvin, Kiia oli todella kuulolla ja toimi kuin ajatus. Tuloksena oli nolla ja 2.sija.

Hypäri oli paljon helpompi, tai ainakin siltä vaikutti kun katsoi minien tulostasoa. En taaskaan jäänyt paljoa katselemaan vaan keskityin Kiian kanssa yhteistyöhön. Kuulin vain ohimennen ett yleisö taputti ja muutama hurraus huudettiin. Kun asettelin Kiian lähtöön niin silloin kyllä kävi mielessä ett tää rata kyllä pitää handlata kun niin paljon oli tuloksia tullut. Ja niinhän me tehtiin. Ei ihan niin tyylipuhtaasti mielestäni kuin agiradalla mutt ihan riittävästi saavuttaaksemme 0-voiton ja ekan H-SERTin :) Tik tak tik tak!!!

Videokooste starteista

 

Palkinnoksi pari viipurinrinkeliä ja raatolelua sekä parin tunnin lenkkeily jäällä kavereiden seurassa. Ennen lenkkiä käytiin kyllä syömässä ja hakemassa muutkin lammaskoirat mukaan lenkkeilemään. Oli kyllä mahtavaa kävellä jäällä hangenkannatuksella auringonpaisteessa. Koiratkin ottivat ilon irti koko touhusta. Muska jaksoi pitää Nomin virettä yllä ihan kiitettävästi ja jatkoi sitä vielä kun tultiin lenkiltä poiskin rinkeli teelle. Piti jo hieman komentaa jättämään huominen kisasankari hieman lepäämään. Nyt toinen vetelee sikeitä sohvalla ihan kympillä, ei oo kyllä hirveitä meininkejä muillakaan :) Ihan rauhassa saa koneella olla ja lämmitellä uunia!

Ihan kiva saldo Kiialla kasassa tällä hetkellä vähäisellä kisaamisella; 11 nollaa, 3 tuplaa ja 2 voittoa! Voi siis muutamaksi kisaksi keskittyä Merrin kanssa kisaamiseen :)