tiistai 23. toukokuuta 2017

Toiminimi perustettu

Asia oli jo tapetilla about 3 vuotta sitten kun valmistuin urheilukoirahierojaksi ja kävin dobo-ohjaajakurssin. Silloin hyppäys yrittäjän elämään oli kuitenkin niin iso ja pelottava, joten vetäisin liinat kiinni ja otin pienen hengähdystauon. Nyt tässä kevään mittaan tuli kuitenkin uusi tilaisuus ja syy perustaa toiminimi.
 
 
Lähes vuoden ollessani Postin hommissa, tulin siihen tulokseen että pakko keksiä jotain muuta työtä oman hyvinvoinnin takia. Vaikka työporukka ja yhteishenki oli aivan huippua niin työn kuormitus alkoi näkyä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vaikka olin tottunut kaupan ja raksa alalla aamuvuoroihin (6:30-7:00 työaika alkoi) niin klo 5:00 alkavat työvuorot eivät vain sopinut itselleni. Vaikka olisin nukkunut yli 8 tunnin yöunet niin silti ennen klo 4 tapahtuva herääminen syvimmästä unesta sai aikaan aivan älyttömän väsymyksen. Viikonloppunakaan ei ihan kunnolla palautunut väsymyksestä ja näin ollen kierre oli valmis. Joskus olin sentään ajolenkillä jakamassa postia ja näinä päivinä sain sentään univelan pois. Työaika oli sitten sellainen ettei pahemmin tarvinnut mitään muuta niinä päivinä sitten tehdäkään.
 
Väsymys vaikutti todella paljon henkisesti. Olin usein todella takakireä ja suutuin/itkin välillä ihan mistä milloinkin. Tunneskaala vaihteli todella nopeasti ja ihan rupesi itseä ärsyttämään omat tunnetilat ja äkkipikaisuus. Onneksi lähipiirini tuntee minut ja ymmärsi että kaiken takana oli vain aivan älytön väsymys. Vaikka he sen ymmärsivät niin itseäni inhotti asia syvästi. Ei ole kiva laittaa syyksi suuttumisella tai tiuskimiselle jotain väsymystä.
 
Väsymys vaikutti myös fyysiseen jaksamiseen. Vaikka työpäivä loppui monesti jopa ennen puolta päivää tai vähän sen jälkeen, niin ei todellakaan tullut mieleenkään lähteä juoksulenkille tai salille ym. Tunti omassa olossaan miten mehut olivat aivan loppu heti työpäivän jälkeen. Kuulin jo monelta työkaverilta miten treenaaminen on todella vaikeaa väsyneen kropan kanssa. Palautuminen kestää normaalia kauemmin. Jos aikaisemmin pystyi treenaamaan 4-5 kertaa vkossa niin postin aikana liikkuminen oli vain pyöräilyä kesällä tai kävelylenkkejä. Kerran kokeilin pahimmassa väsymyksessä kunnon HIIT ohjelmaa minkä aikaisemmin olin tehnyt suhkot kevyesti. Minun oli pakko jättää ohjelma kesken (mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt) kun fyysinen olo oli oikeasti todella huono ja heikko. Ja silloin kun ei jaksa tehdä mitään niin kyllähän se lihaskunnossa näkyy ja tuntuu. Jumeja ja lihassärkyä oli milloin missäkin, mutta onneksi oli oma huoltaja kotona auttamassa siinä asiassa.
 
Nyt kuitenkin puhaltavat uudet tuulet ja sain tilaisuuden päästä tekemään ihan erilaista työtä kuin koskaan tähän mennessä. Nyt ollaan kolmatta viikkoa kouluttautumassa Keittiömaailmassa keittiösuunnittelijaksi. Ala on uusi ja todella haastava monessakin mielessä, mutta kaikki mikä pyörii talojen ja remontoinnin ympärillä, on kiinnostanut jo nuoruudesta lähtien. Nyt voin sanoa, että hieman harmittaa kun en mennyt heti lukion jälkeen sinne rakennustekniikkaa opiskelemaan kun olisi ollut mahdollisuus. Siitä olisi ollut aivan älyttömästi hyötyä tälläkin alalla. Toisaalta voisi olla, että koulun käytyä olisin kyllä ihan eri hommissa kuin missä nyt juuri olen. Rakennus ja remontointi ala on tänä päivänä haastava kun kilpailu on kovaa kun tarjontaa ja mahdollisuuksia on todella paljon. Noviisina alalle tulleena pää täyttyy suuresta tietotulvasta ja juuri se hieman pelottaakin. Pystynkö ihan oikeasti muistamaan ja oppimaan kaiken tarpeellisen, ja tulemaan kunnon ammattilaiseksi johon asiakkaat voivat luottaa? Nyt tietysti tuntuu tältä ja sen pitäisi olla ihan tervettä kun miettii, että olen vasta kolmatta viikkoa näissä hommissa. Tällä alalla on kuitenkin sellaisia ihmisiä mitkä ovat tehneet monia vuosia jopa vuosikymmeniä näitä hommia. Ennen vanhaan tavaraa on ollut paljon vähemmin ja vuosien mittaan on tullut lisää tuotteita pikku hiljaa. Itsellä on edessä nykypäivän tarjonta ja sen laajuus sekä vastuu. Ehkä puolen vuoden päästä kun koulutusjakso loppuu niin ajatukset voivat olla sitten hieman toisenlaiset.
 
 
Keittiömaailman palvelukseen siirtyessä sain siis hyvän syyn perustaa toiminimen, sillä toimin heidän myyntiedustajana sekä suunnittelijana. Ainut ehto itselläni oli ettei tämä työ saa rajoittaa urheilukoiratoimintaani. Se tulee aina olemaan se minun intohimoni ja haluan edelleen siitä päätyöni. Nyt kuitenkin seuraavat puoli vuotta olen enemmän ja vähemmän kiinni myymälässä opettelemassa ja käymässä koulutuksissa, joten en vielä pysty niin irtaantumaan agilityn ym muuhun. Sovittavissa kaikki tietysti on ja yksittäisiä juttuja teen sovittaessa. Puolen vuoden jälkeen olen sitten vapaampi tulemaan ja menemään, joten siihen mennessä käynnistellään pyörää hitaasti ja kehitetään toimintaa. Ja kuka tietää, voihan toiminimen alle tulla muutakin toimintaa.
 
Itse oma harrastaminen agilityssä on ollut viime vuosina aika hiljaista juuri tuon postin työn takia. Jos kroppa ja mieli ei toimi niin ei tekemisestä tule juuri mitään. Ollaan tässä kevään mittaan käyty harmaiden kanssa epiksissä hömpöttelemässä ja hieman haistelemassa tunnelmaa. Tietenkin treenaamattomuus näkyy, mutta aika hyvin tatsi on kunnossa harmailla. Tossa kuun alussa tuli kutsu sm-joukkueeseenkin (kaveriporukka Lieksasta), joten päästään parin vuoden tauon jälkeen haistelemaan jälleen niitä tuulia ja tunnelmaa ja vielä kotikisoissa. Tämä tietysti tarkoitti sitä että pitää oikeasti aloittaa treenaaminen sekä kisaaminen jotta ollaan iskussa sitten sm-kisoissa. Kiia on nyt oikeasti jäänyt eläkkeelle miun agilitykoirana virallisista kisoista (epiksissä käydään), mutta jos Jonne joskus haluaa ja uskaltaa lähteä kisaamaan niin siitä vaan. Nyt itse keskityn vain ja ainoastaan Merriin että saadaan ne tulokset ja tittelit mitkä herra ansaitsee. Meillä on vielä toivon mukaan pari kolme hyvää vuotta kisailla.
 
Ensimmäiset kisat 2,5 vuoteen olisi nyt tulevana lauantaina Kotkassa. Seuraavat kesäkuun alussa Varkaudessa ja sm-iltakisoihin mennään vielä ennen sm-joukkuekisaa. Huomenna käydään ohjatuissa treeneissä ja helatorstaina saatetaan pisteytyä epiksissä tai sitten treenataan. Saa nähdä miten lauantaina käy. Itseä ainakin jännittää niin pirusti, mutta aivan ihanaa päästä jälleen radalle ja kisaamaan. Eipä tässä sen kummempaa, tällaisilla suunnitelmilla mennään eteenpäin ja voi olla että blogikin päivittyy nyt paljon viime aikaista useammin.
 


maanantai 23. tammikuuta 2017

Sitä sun tätä

Ihan hävettää kun blogi elelee ihan kunnolla hiljaiseloa. Oon jopa hieman miettinyt pitäisikö laittaa se hetkeksi jäähylle kun ei vaan tuu enää kirjoiteltua kerran vkossa meidän menoista. Vähäistä kirjoitusmotivaatiota ehkä hieman ruokkii se ettei meillä vieläkään ole säännöllistä treeniohjelmaa. Kaikki vapaa-aika tahtoo nykyään mennä vähän kaikkeen muuhun. About 9 vuotta kun on elänyt lähes pelkästään koirien maailmassa ja kaikki vapaa-aika koiraharrastusten parissa niin jotenkin nyt on kiva tehdä välillä muutakin. Tämän takia meidän satunnaiset treenihetket ovat rentoja ja niissä kaikilla on hauskaa. Agility on hauskaa!

Viime vuoden viimeisimmät kuukaudet menivät kuin siivillä mutta kyllä sitä silti jotain kerittiin tekee. Pk-seudulla vietetyn vuoden aikana en selvinnyt Linnanmäen valokarnevaaleihin, joten pitihän se nyt korjata. Olihan se hauskaa ja valot tekivät paikasta todella upean. Lokakuun alussa oli kuitenkin aika epävakaiset säät ja näin oli tälläkin kertaa. Ilma oli todella viileä ja pikkaisen sateli vettä. Onneksi kunnon toppatakki piti vilun loitolla ;). Jos vaikka joku toinen kerta selviäis paremmassa säässä. Viimeiset pari kertaa on ollut kyllä niin viileää; vappuna ja nyt lokakuussa, ett voishan sitä seuraavan kerran käydä vaikka heinäkuun helteellä niin ei tarvitsisi juosta paikasta toiseen vaan lämpimiksiin.
Sisätiloissa tuli muutenkin vietettyä aikaa. Kävin pitkästä aikaan kiipeilemässä Boulder Saimaalla. Tällä kertaa selvittiin vaan kipeillä lihaksilla eikä retkahtaneella niskalla. Tarkoitus oli mennä joulun aikaan uudelleen mutta eipä oikeasti keritty. Jos vaikka tässä kevät talvesta sitten. Kehitystä edelliseen tapahtui todella paljon kun pystyi hyvin kiipeilemään negatiivistä seinää pitkin ja kokeilemaan paljon erilaisia reittejä. Sen verran otti kyllä voimille että lähes tunnin kiipeilyn jälkeen vasemmasta kädestä lähti kyllä kaikki voimat. Se hieman vaikeutti kiipeilyä joten oli parempi lopettaa siltä kertaa. Pari päivää kiipeilyn jälkeen lavan alue muistutti mitä tuli tehtyä :D
Ulos jos ollaan selvitty niin silloin pääasiassa ovat olleet koirat ja valokuvaus. Itsenäisyyspäivänäkin lähdettiin porukalla linnoitukseen kuvaamaan koiria kauniissa auringonlaskussa. Harmulaiset olivat jälleen todella pro vaikka oli pakkasta ja välillä tassuja hieman palelsi. Olen kyllä tyytyväinen kuviin ja ajatukset uusista kuvaussessiosta viriää mielessä. 




Joulu ja uusi vuosi on juhlittu ja nyt eletään jo tammikuun puolta väliä. Elämässä on edessä sitä sun tätä. Kaikkea mistä en ole itsekään aivan varma joten enempää en pysty meidän tulevaisuuden suunnitelmia avaamaan. 

Mutta hyvää alkanutta vuotta kaikille!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Repovedellä lammaskoirien kanssa

Eräänä kauniina kesäpäivänä pakattiin lammaskoirat autoon ja suunnattiin Repoveden kansallispuistoon. Edellisestä kerrasta on jokunen vuosi vierähtänyt... ööö... sellaiset reilu 10 vuotta. Oli siis aikakin mennä uudestaan samoilemaan suhkot tuttuja polkuja.



Auto ajettiin Lapinsalmen parkkipaikalle mikä oli kokenut aikamoisen muodonmuutoksen vuosien saatossa. Tilaa oli tehty älyttömästi lisää, mutta sitä kyllä tarvittiinkin. Saatiin ihan oikeasti etsiä paikkaa mihin auton laittaisi. Onneksi paikka kuitenkin löytyi ihan läheltä kansallispuiston porttia joten päästiin itse asiaan. Hieman kyllä kävi mielessä että miten edes mahdutaan samoilemaan itseksemme jos autoja oli parkkipaikka täynnä. 


Lapinsalmen parkkipaikalta pääsi siis sille kuuluisalle riippusillalle mikä on kyllä paikan yksi vetonaula. Merri sai sylikyydin sillan yli sillä herra ei ole kovinkaan hyvä kävelemään korkealla ja heiluvalla alustalla. Neidit kulkivat kiltisti Jonnen jalkojen takana ja yrittivät olla katsomatta reunan alla olevaa vettä. Pikkaisen niitä jännitti mutta hyvin suoriutuivat urakasta. 



 Ylhäältä kallioilta avautui upeat Suomen järvimaisemat mitä näkee usein postikorteissa ja mitä hehkutetaan ulkomaalaisille turisteilla. Kyllä ne maisemat kelpasivat ihan näin lähipaikkakuntalaisillekin. Koiruudet kävivät myös näköalatornissa muiden samoilijoiden vanavedessä. Muskalla iski yläilmoissa korkeanpaikan kammo. Toinen painautui sylissä aivan kiinni ja hieman jäykkä kuin rautakanki. Pakko oli kantaa toinen alas. Jonne kantoi Merrin mutta Kiia selvisi tornin kaikki rappuset ihan itse ilman apua niin ylös kuin myös alaskin. Toinen on niin pätevä!!!


Paluumatkalla oli tietysti evästauon paikka. Nuotiopaikalle makkaroiden paistoon ja leipien syöntiä. Koirille oli varattu aivan oma makkara jotta nekin saivat energiaa loppumatkaan. Hieman lämmin keli verotti voimia joten lisäenergiaa piti nauttia metsän omista antimisti sekä virkistävästä uintihetkestä.  



Oli kyllä jälleen hyvä samoilureissu joten ehdottomasti mentävä uudestaan uusille eväillä, ja ehkä useamminkin kuin 10 vuoden välein. Jos vaikka ensi keväänä!!!

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Mimmi - Häivähdyksen rakkain The One and Only

Kuva Kati Skog

Upein ja kaunein kasvattini (eli siis ainoani) Mimmi käväisi Porvoon näyttelyssä pyörähtämässä kehässä ajatuksena hakea näyttelytulos blakkariin. Olisin itse halunnut olla niin mukana, mutta olin itse juuri samaisena vkonloppuna Kuopiossa muissa ympyröissä joten omistajan tsemppaaminen ja viime hetken vinkit jäivät puhelimen välitykselle. 

Mimmi oli esiintynyt kauniisti ja seisonut nätisti, vaikka omistaja oli ollut aivan paineissa ja jännittänyt kovasti. Mikä siinä onkaan kun ekaa kertaa astelee kehään niin jalat ovat aivan makaroonia ja aamulla on saanut käydä monta kertaa vessassa :D. Muistan kyll itsekin millaista oli mennä ekan kerran oman koiran kanssa kehään. Toinen kerta on onneksi huomattavasti helpompi!

Mimmi oli siis esiintynyt edukseen ja miinusta tuli kuonon kapeudesta. Tämä oli odotettavissa joten tulokseen EH ollaan oikein tyytyväisiä. Tuomari vielä nimenomaan sanoi ett kuono on vaan niin kapea ett hän ei voi sen takia antaa ERIä. Ymmärrettävää!


Myydessäni Mimmin jätin siihen leasing oikeuden mikä oli tarkoitus käyttää tänä vuonna. Oma elämäntilanne on vieläkin sellainen että Mimmin pennutus ei olisi sattunut kovinkaan hyvään saumaan. Juoksut olisivat alkaneet ihan tässä kuukauden sisällä joten pennut olisivat syntyneet vuoden vaihteessa. Harmittavasti omat ajatukseni eivät olleet pennutuksessa juuri ollenkaan vaan niin moni asia on ajanut sen ohi; vakityön etsiminen, ylimääräisten lainojen maksu pois, oma talo mahdollisesti ensi vuonna, harmaiden kanssa harrastaminen ym. Pohdin asiaa todella pitkään kunnes tein sen raskaan päätöksen olla käyttämättä Mimmiä nyt. Haluan olla kuitenkin sen verran reilu omistajaa kohtaan etten halua jättää pennutus asiaa vaan leijumaan johonkin hamaan tulevaisuuteen ja sotkea koko ajan heidän agiuraansa; treenaamista ja kisaamista. Pennutus olisi omistajan näkökulmasta sopinut heille hyvin kun heillä on kotona kädet täynnä töitä oman perheen kanssa. 

Koska en käytä Mimmiä nyt, enkä edelleenkään todella isolla todennäköisyydellä tulevaisuudessakaan niin en voi ajatella sitä että Mimmi menisi jotenkin hukkaan. Vaikka Mimmi on tällä hetkellä ainoa kasvattini niin se on pääsääntöisesti juuri sellainen mitä halusin Muskan ja Vindin pennulta; äitinsä tarmo ja energia ja isänsä keskittyminen ja hermojen hallinta, sekä tietysti terveys ja upea luonne. 

Kuva Kati Skog

Mimmin ja Katin luokse on aina niin ihana mennä kuin Mimmi vaan muistaa minut niin hyvin ja ottaa vastaan kuin se olisi oma koira. Olen siis jossain vaiheessa tehnyt jotain oikein! Tätäkin kirjoittaessa tuli hieman kyynel silmäkulmaan kun ajattelee miten hieno koira Mimmi on ja nyt en vaan voi sitä käyttää ja jatkaa sen hyviä geenejä eteenpäin. Sydän sanoo toista kuin järki. Pakko ajatella asioita järjen kannalta ja miettiä mitkä on omassa elämässä tärkeintä juuri tällä hetkellä. Vaikkei koskaan Mimmille tulisikaan pentuja niin miulla on aina Mimmi - The One and Only <3 p="">

On niin parasta seurata Mimmin ja Katin työskentelyä yhdessä niin treeneissä kuin kisakentillä aksailussa. Rimaa hipoen välillä mennään ja kakkosluokassa on ollut niin monta vähältä piti LUVAa joilla saisi sertin kolmosluokkaan. Uskon kuitenkin vakaasti että sieltä ne on tulossa ja ens vuonna nähdään Mimmi kuninkuusluokassa.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Muska "Mamma-koira" jälleen kotona


Muska "The Mamma-koira" vietti viimeisen mammalomansa Varkaudessa ja kun pennut olivat 7 vkoisia, neiti palasi jälleen kotiin. Voi sitä riemua ja helpotuksen kun Muska tunnisti ketä ovesta tuli sisään. Tajusi heti, että nyt häntä tultiin hakemaan ja hän pääsee takaisin kotiin harmaiden tykö ja nukkumaan omalle paikalle äitini tyynyn viereen. En tiiä kumpi oli helpottuneempi ja iloisempi jälleennäkemisestä, äitini vai Muska. Niin oli omalla äidilläni ikävä hänen omaa prinsessaa. 

Muska pyöräytti siis kaksi poikaa joista oli kasvanut oikein hienoja ja tomeria poikia. Trikkipoika oli veljeensä pikkaisen pienempi mutta sitäkin omanarvon tunteva. Ei pelännyt mitään, oli rauhallinen, pitkäpinnainen mutta osasi kyllä antaa veljelleen kyytiä kun mitta tuli täyteen. Trikkipojasta kuullaan varmasti sillä hän jäi tuttava piiriin ja kasvattaja jätti siihen jalostusoikeuden. Merlepoika oli perinyt isältään hieman raamikkaammat hartiat ja isomman kokonsa ansiosta tykkäsi jyrätä veljeään koko ajan. Pikku kiusanhenki! Merlepoika matkasi sitten Seinäjoelle ja toivon mukaan kuullaan hänestäkin jotain, ainakin kasvattajan facebook-ryhmän kautta!


Muska on palautunut pennutuksesta todella hyvin. Ensimmäisinä kotiintulopäivinä piti hieman ottaa ylimääräistä maitoa pois mutta muuten ei mitään. Toinen oli aivan innoissaan kun näki vanhat harmaat kaverinsa ja ei aikaakaan kun Kiian kanssa vedettiin jo rallia niin ulkona kun sisälläkin heti kun silmä vältti. Merri nyt on suhtautunut tyynen rauhallisesti Muskan kotiin paluuseen. Aatteli varmaan että "sieltä se niskassa roikkuva pomottaja taas saapui"! Kiia ja Merri pitivät Muskan paikkaa tokoryhmässäkin joten pari vkoa kotiutumisesta neiti sievänen on päässyt jo treenaamaan. Ja mikä parasta neidissä on niin into ja tekemisen halu ei ole koskaan hävinnyt. Ei oo koskaan sanoa että meidän neitien kohdalla juoksut tai ilma olisi vaikuttanut millään lailla tekemisen intoon. Kotona voidaan olla ihan rauhassa ja nukkua, mutta heti kun otetaan treenikamat esiin niin silloin ollaan valmiina kun partiolainen. Ainut milloin juoksukierto on vaikuttanut Muskaan niin juuri ennen juoskuja. Silloin iskee adhd kausi ja hajut vievät mennessään. Silloin on vaikea saada keskittymään ns tylsiin juttuihin, esim. näyttelykehään. Kerran tein sen virheen että vein alkujuoksussa olevan Muskan kehään ja siitä ei tullut yhtään mitään. Pää pyöri koko ajan eikä kestänyt muutenkaan paikallaan. Namit ei kelvannut ja uroksia kehän laidalta vaan piti kyttäillä. Sen jälkeen ollaankin käyty juoksujen jälkeen milloin neiti on itse rauhallisuus. Seisoo vaan paikallaan eikä mitään ylimääräistä. Oikea laupias samarilainen, niin helppo kuin ajatus. Saa nähdä miten hormonit tasoittuu kun neiti pääsee narttujen vaivoistaan. Sitten jännätään miten turkin käy... 


Muska jatkaa siis siihen mihin jäi ennen pentuja eli tokoilua ja muuta pientä puuhaa pitääkseen porukan virkeenä. Jos tossa kesällä taas kokeilis onko neiti unohtanut agilityn aivan tyystin. Siitä voi tulla aika hauskaa. Vkon päästä on muutenkin sm-kisat ja sinne mennään tänäkin vuonna vaan katsomoon ja ketyksi sunnuntaille. On kivaa päästä tsemppaamaan vanhaa kaveria kuka kisaa ekaa kertaa sm-kisoissa. 

Muutama sananen vielä Muskan tytöistä.... Mimmi sai viimeisen LUVA nollan ykkösistä ja näin sertin kakkosiin. Onnittelut siitä Mimmille ja Katille hyvästä työstä. Mimmi ei ollut mammalomalla talvella vaan hänen ohjaajansa oli. Nyt kuitenkin molemmat pääsevät kunnolla keskittymään aksailun riemuun ja yhdessätekemiseen. Sitten terveystuloksiin Muskan toisesta pentueesta... tytöt Silkki sekä Rokka ovat käyneet luustokuvissa ja parasta mahdollista tulosta saatiin tälläkin kertaa eli lonkat A-A ja kyynäreet/polvet 0-0. Tästä on hyvä jatkaa ja toivotaan että Muskan loputkin pennut eli pojat saisivat samat tulokset. 

lauantai 21. toukokuuta 2016

Harmaat vanhan Saimaan kanavan sululla


Harmaiden kanssa vietettiin laatuaikaa jälleen kerran ja käytiin hiippailemassa meidän vanhan Saimaan kanavan varrella. Pitkästä aikaan päätin ottaa kameran eli puhelimeni esiin ja nappailla harmaista hienoja edustuskuvia. Kiia tosin ei ollut nyt parhaimmassa karvassa kun jalka- sekä korvakarvat rehottivat oikein urakalla. No, eipähän ainakaan tullut liian täydellisiä kiiltokuva otoksia. 


Vanhan Saimaan kanavan suluilla ollaan otettu paljo kuvia kesät ja talvet, mutta normaalisti kuvissa poseeraa hääparit. Miusta harmaatkin sopivat kuviin oikein hienosti - Omat vanhan sulun vartijat!!!


Harmaiden kanssa kikkailtiin oikein urakalla ja milloin toiset löysivät itsensä kivipaalun päältä istumasta, tai kivirappusella, sillalta tai jopa puusta. Toiset olivat vaan ihan innoissaan kun näytin niille leveää puun oksaa mihin he mahtuivat juuri ja juuri. Hieman piti kyllä avittaa, muuten olisi voinut mennä useaksi yritykseksi saada toiset turvallisesti puun oksalle. 


Harmaiden kanssa on kyllä ollut aina niin helppo lenkkeillä kun Merri ei oikeastaan kiinnostu mistään ja Kiia kestää hallinnassa helposti. Muskan ollessa mukana he ruokkivat toinen toisiaan ja silloin pitää olla todella tarkka kumpi näkee ensin jotain ja sitten mennään. Muska muutenkin bongailee kaikki linnut ja ötökät ja säntäilee hajujen perässä milloin mihinkin. Neiti Sievänen löytääkin itsensä yleensä flexistä ja valjaissa jos ei lenkkeillä keskellä metsää. Mutta mikä on kesällä lenkkeillessä :)

torstai 14. huhtikuuta 2016

Kevättä ilmassa


Yllä oleva kuva kertoo varmaan kaikkein parhaiten missä mennään. Lumet ovat sulaneet ja neitikevät eli Kiia on aivan omassa elementissään. Neiti viihtyy ulkona ja tutkii paikkoja hiirien/myyrien toivossa, jahtaa räkättirastaita pihalla tai muuten vaan on passipaikassa kyttäämässä ohikulkijoita. Merrikin viihtyy nykyään todella paljon ulkona, varsinkin illalla kun kaikkialla on rauhallista eikä tarvitse olla keittiössä vahtimassa ruuanlaittoa. Lenkkeilläkin voi melkein missä vaan kun paikat on aika hyvin kuivuneet ja pöyräteiltäkin on hiekat putsattu pois. 

Lammaskoirien kokoontumisajot; vasemmalta Kiia, Merri, Muska, Jaffa, Kiiwi, Maruna ja Capri

Muska lähti kuun alkupuolella mammalomalle Varkauteen kasvattajan luokse missä neiti Sievänen pyöräytti kaksi potraa poikaa. Pojat menevät Amarantes kennelin nimiin!!! 

Pojat <3 td="">
Harmaat ovat nyt siis nauttineet keskenään aivan kaikesta; pitkistä lenkeistä, maalla olosta ja jopa dobosta ja aksailusta. Kaverini avasi uuden lämpimän hallin Lappeenrantaan - Etelä-Karjalan Koiraurheiluhalli missä kävin vetämässä harmaiden kanssa doboa. Siitä ilosta olen saanut vierailla hallilla aksailemassa ja näin harmaat ovat päässeet pitkästä aikaan kunnon tekemisen meininkiin. Kiia pääsi viime sunnuntaina aksailemaan ekaa kertaa sitten kesän jalkansa loukkaantumisen ja mikä hienointa niin uuden (vara) kartturin kanssa. Sain Jonnen lähtemään mukaan ja kokeilemaan aksailua elämänsä ekaa kertaa. Kun miehellä on urheilullista taustaa niin pienillä neuvoilla ja kokeneella koirilla saadaan vain onnistumisia aikaiseksi. Aluksi Kiia oli hieman hämillään ett täh kuka häntä ohjaa, mutta ei aikaakaan kun neiti lähti ihan täysillä mukaan. Alla video kuinka Kiian kanssa mennään 8 estettä ja näin saadaan ensituntuma lajiin.



Ja ettei päästäis liian helpolla niin tietenkin Merrinkin kanssa piti lajia kokeilla ;)


Tänään käytiin sitten uudelleen hallilla ja vietettiin siellä parisen tuntia. Hallilla oli valmis 25 esteen rata valmiina joten päästiin testaamaan kunnolla ratatreeniä. Koirat saivat tehdä vuorollaan hommia pienissä pätkissä ja lepäsivät aina välillä. Rimatkin olivat todella matalana jotteivat rasitu turhaan. Käytiin Jonnen kanssa huolella rataa läpi pienissä erissä ja ilmeisesti sen verran hyvin, että saatiin loppujen lopuksi 19 estettä putkeen virheettömästi :). Toka vikalla esteellä Kiia vaan päätti että hyppy suoritetaan juuri hänen haluamallaan tavalla. Se on neidin suuri vika että jos Kiia oppii jonkun asian väärin niin saa tehdä paljon töitä ett sen saa muuttamaan mieltään.


En kyllä voisi olla enemmin ylpeä molemmista kun ajattelee että Jonne oli elämänsä toista kertaa askailukentällä ja nyt veti noin hienosti rataa erilaisine ohjauskuvioineen, ja Kiia mikä vaan jaksaa porskuttaa :) Nyt vaan hömpötellään ja nostetaan treenitasoa kesään asti. Kesällä katsotaan sitten kisakalenteria molemmille harmaille.

Mutta näillä mennään nyt kesää kohti :)