Kun asenne on kohdallaan

ja tahtoa riittää niin silloin tulee onnistumisia!

Tämä todistettiin jälleen kerran tänään Ruokolahdella aksailukisoissa. Aamulla kun heräsin niin satoi aika kiitettävästi ja ei ois millään jaksanut nousta ylös. Pakkohan sitä oli kun kerta menot oli jo sovittu ja maksettukin niistä; kolme rataa odotti suorittajaansa. Onneksi vesisade loppui kun valmistauduin lähtöön ja odottelin Stiinan tulevan hakemaan. Päivästä näytti tulevan ihan mukava! Meillä molemmilla oli asenne kyll sellainen ett ei kyll millään jaksaisi ja ei nyt yhtään huvita. Kunhan ekan radan menee nyt niin katsotaan jaksetaanko loppuja mennäkään.

Eka rata meni tosissaan sillä asenteella ett mennään nyt vaan, ja se ikävä kyllä näkyi tekemisessä jonkin verran. En liikkunut siinä kohdassa missä olisi pitänyt ja sitten mentiin sekoilemaan. Ois pitänyt ohjata takaa ja tehdä kolme takaaleikkausta hypyille niin sillä oltais päästy parhaiten eteenpäin. Se radan kohta ois kyll ollut niin Merrin mutt ei todellakaan Kiian. Kun sitten meni säätämiseksi niin mokasin kehumalla ekan takaaleikkauksen jälkeen. Sittenhän Kiia kääntyi vaan katsomaan miuta ett missä missä missä se palkka on, ja ei todellakaan tajunnut jatkaa eteenpäin. No en sitten viitsinyt ruveta vääntämään siinä vaan rauhoitin tilanteen, otin hyl:n ja poistuttiin maalin kautta pois.

Toka rata meni "huomattavasti" paremmin! Sillä harjoiteltiin todellakin asennetta, ja Rissasen (koutsin) saapuminen paikalle auttoi asiaa :). Pitihän sitä nyt pelastaa maine ettei nyt tartte hävetä. Lähdettiin nollaa tekemään ja sehän sieltä tuli, ja vielä 0-voitto. Stiina ja Lilikin saivat kauan odotetun 0-voiton ja tokan sertinsä. Ihan huippua! Kuuluttaja sanoikin kun olin juuri lähdössä radalle "ett nyt samanlainen suoritus kuin siskolla aikaisemmin". No tuli samanlainen lopputulos ainakin, asenteella! Radassa oli tekemisen meininkiä mutt harmittavasti vaan miun kädet elää jälleen niin omaa elämään ett ihan hävettää. Ne lentää välillä ihan missä sattuu ja pyörivät kuin lentokoneen ropelit. Millä mie saan ne kestämään kurissa ja näin saisin tehtyä parempaa ohjausta? Ilmeisesti pitää vaan harjoitella ajatuksen kanssa.

Kolmannelle radalle mentiin harjoittelemaan kontakteja ja kokeilemaan rajoja. Taas käsien viskominen tuotti yhden ohituksen mutt jatkettiin matkaa Aan kontaktille. Unohdin erikseen sanoa Kiialle seis-käskyn jälkeen odota jotta se pysähtyisi kontaktille. No eihän se mitään pysähtynyt, paitsi maahan sitten. Rajojen kokeileminenkaan ei ihan sujunut kuin olin ajatellut joten tultiin suorinta tietä pois ja lähdetiin syömään hyvin ansaittua roskaruokaa :)

Nyt olisi sitten kolmen vkon tauko kisaamisessa ja seuraavat kisat onkin sm-kisat. Nää viikot harjoitellaan käsien kontrolloitua käyttöä, vahvistetaan vahvuuksia ja hiotaan kontakteja sekä vahvistetaan suhdettamme agiradalla. Merri jää nyt kisoihin asti tauolle, sillä en halua ett sen treenaaminen syö mitenkään miun ja Kiian tekemistä. Nää harmaat on niin erilaisia ett en halua sitä riskiä ett jostain alitajunnasta luulenkin ohjaavani Merriä. Haluan nyt panostaa vain ja ainoastaan Kiian kanssa tekemiseen. Me ei olla aina nopeimpia mutt kun yhteystyö sujuu ja saadaan tehtyä se meidän juttu niin silloin ollaan edes vahvoilla :) Nyt ollaan Kiian kanssa napattu viimeisestä kolmesta kisasta jokaisesta 0-voitto. Ekaksi tuli Mikkelistä tokalta radalta (okei Kiian vikalta), Kotkasta tuli vikalta, nyt Ruokolahdelta tokalta niin voisiko sitten Jyväskylästä tulla sitten ekalta (se riittäisi), mutt saa se tulla myös siltä tokaltakin :D. Sm-kisoihin lähdetään kuitenkin ilman paineita ja mennään ottamaan uusia kokemuksia. Kyll miusta tuntuu ett tästä kesästä tulee huippu kesä näin aksailun suhteen. Vaikkei tuloksilla juhlittaisi niin ne kokemukset ja tunnelma on varmasti aivan toinen tän kesän kisoissa. 3 vkoa ja sitten se alkaa!!!

Loppuun vielä Kiian 0-voitto rata

Vkonlopun aksailutreenit

Meidän oma koutsi O-J oli järkännyt aivan mielettömän hienon vkonloppu treenisession. Suuri kiitos hänelle siitä. Lauantaiksi hän oli järkännyt meille Marjut Pullin kertomaan omia salaisuuksiaan.

Eniten keskityttiin katseen suuntaamiseen ettei anna koiralle väärää signaalia esteen kulkusuunnasta. Oli todella vaikeaa tuijottaa johonkin kauas kun tuntui samalla ett piti olla silmät suunnattuna myös ihan johonkin muualle. Ei olla pahemmin aikaisemmin moiseen kiinnitetty huomiota. Enemmin ollaan keskitytty vaan kropan suuntaamiseen. Varsinkin tokalla radalla oli muutamassa kohdassa todella pitkät viennit mitkä vaikuttivat meidän tekemiseen. En pystynyt lähtee rynnimään esteelle vaan piti rytmittää omaa liikettä jotta sain Kiian parhaimpaan suoritukseen. Ekalla radalla valssit tuntui niin jähmeiltä ja varsinkaan ekan takaakierron jälkeinen valssi olisi pitänyt vaihtaa persjättöön. Tuntui ett oon koko ajan vaan edessä ja se sitten vaikutti jatkoon toden teolla. Oma tekeminen oli tosi kökköä kun jouduin liikaa keskittymään siihen mihin oma katseeni suuntautui. Tekeminen ei tuntunut omalta ja silloin tuli paljon virheitä. Silloin kun juttu ei tuu selkärangasta niin lopputulos ei voi olla pitään muuta kuin kökköä. Ja mihin epävarmuus myös vaikuttaa niin miun käsien käyttöön. Ne huitoo kuin mitkäkin ropelit ihan mihin vain. Siis aivan kauheeta katsottavaa! Piste. Oli paljon asioita mitä meidän pitää harjoitella arvokisojen jälkeen, mutt sitä ennen me keskitytään meidän vahvuuksiin ja niillä mennään.

Tänään sunnuntaina itse O-J piti meille treenit. Ne sujui paljon paremmin kun tehtiin rataa niin kuin aina ennenkin ollaan totuttu. Pääosin tekeminen oli hyvää mutt muutamassa oli sitten pientä herättelyä, hyvä niin. Kiia toimi tosi hyvin ja ei ottanut oikeastaan yhtään kieltoa tiukoissa kohdissa. Sehän meillä on ollut ongelmana kun pitää tiukata niin sitten tulee kieltoja. Nyt niitä ei ollut! Siihen olen todella tyytyväinen.

Treenien jälkeen lähdettiin nauttimaan Lilin synttärikakusta ja siistittiin samalla Kiian korvia. Edellisenä iltana oltiin siistitty toisen pöllöjalat :) Pitäähän tytön olla siisti kun mennään arvokisoihin. Ei viitsi ihan turjakkeena sinnekään mennä. Kun vatsa oli sopivasti täynnä kakusta niin takaisin kotiin ja koiran vaihtoon. Melkein lennosta lähdettiin Merrin kanssa takaisin hallia jotta kerittäis hyödyntämään todella hyvä ratapohja. Meillä oli pari tuntia aikaa treenailla ja siitä otettiin kaikki irti. Ei me todellakaan koko kahta tuntia treenattu vaan otettiin ajan kanssa ja tehtiin todella superpätkiä.

Ekaksi otettiin hieman iisimpää rataa mikä oli jäänyt juuri lopettaneelta ryhmältä. O-J kertoi vielä ystävällisesti miten se meni. Pikkaisen muutama hyppy oli muutettu eri kulmaan mutt laiska kun oon niin en jaksanut sitä varten tehdä uutta ratapiirustusta. Piirustus on siis vain suuntaa antava. Alkuun ajattelin pientä vekkiä jotta Merri kääntyisi paremmin mutt tahtoi vaan mennä takaakierroksi. Sitten jarrutin suhinalla mutt ei sekään ollut ihan paras vaihtoehto. Otettiin siis suhinaa ja vastakättä, ja sitten todella kroppaa mukaan välistävetoon.  Muurin jälkeen hiottiin takaaleikkausta mikä paranikin parin toiston jälkeen ihan superiksi. Aan jälkeen leijeröitiin ja siinä piti olla tarkka rytmityksen kanssa. Jos olin liikaa edellä niin mentiin pituudesta ohi suoraan putkeen eli piti hieman jäädä taaemmaksi. Loppu meni mahtavasti! Kun oltiin hieman rauhoituttu ja vedetty henkeä niin kokeiltiin alkua Kiian treenien ekasta radasta. Muuten meni ihan jees mutt 6 hyppy oli aivan tuskaa. Siihen en keksinyt ollenkaan ett miten se kannattaisi ottaa. Ei todellakaan kestänyt hyppysissä vaan loikkasi aina 7 hypyn. Johtui varmaan siitä kun se oli ekalla radalla mentykin juuri niin. Ei ehkä ollut ihan paras järjestys tehdä ratoja mutt ei voi nyt minkään. Otin sitten namien kanssa ja pidin hyppysissä. Muurin jälkeen jouduin kääntämään enemmin kepeille ja malttamaan jotta herra lähtee oikealta puolelta niitä tekemään. Parin toiston kanssa löysin hyvän balanssin.

Merri teki taas treenejä niin suurella sydämmellä ja sykkeellä ett ei mitään rajaa. Jos olisin saanut kytkettyä jotkut piuhat siihen niin olisin varmaan saanut virtaa koko talon sähköistämiseen. Höppänä! Käytiin jäähyttelylenkki ja toinen oli aika rauhallinen eikä tehnyt mieli hönkäillä mitään turhaa. Kotiin tultua käytiin suihkun kautta viilentymässä minkä jälkeen uni onkin maittanut koko porukalle. Ens viikolle oon varannut pari hallivuoroa pikkutreeneihin. Hiotaan nyt käännöksiä ja hyppäämistä tyhjään päin + sitten takaaleikkauksia :) Viikon päästä on Kiian kanssa kisat Ruokolahdella ja ne onkin tällä hetkellä vikat kisat ennen sm-kisoja. Toivotaan ett saadaan onnistuneita ratoja!

Treenaamista ja onnistumisia kisoissa!

Kotkan kisojen jälkeen ollaan vaan nautittu siitä kun ollaan voitu käydä jälleen yhdessä lenkillä maalla ja varpuslauma on muuttanut takaisin ulos. Nyt on rauha maassa, tai ainakin huomattavasti hiljaisempaa ja mikäs sen parempaa :) Viime lauantaina käytiin maalla pesemässä ikkunoita, ja muutenkin siivoamassa kun en ollut vielä saanut siitä tarpeeksi töitteni puolesta. No ompahan homma hanskassa ja ei pääse taito ruostumaan. Koirat saivat olla taas villeinä ja vapaina, valvovan silmän alla. Kiia olisi kyllä halunnut laajentaa jälleen reviiriään naapurimökin pihaan asti ja ties minne hiirijahdissaan ja ei ymmärtänyt ollenkaan miksi hänen kulkemistaan rajoitettiin. Ja sitten vielä kun kissoja ja kanoja ei edelleenkään saanut jahdata. Ei siis mitään kivaa! No saivat Eerolta jälleen leipää ja saivat leikkiä rikkaimuria keittiössä, luulisi sen riittävän. Muska oli aivan onneissaan kun Eerolle tuli vieraita Mikkelistä. Neiti Sievänen sai taas hurmata kaikki olemuksellaan, harmaat osoittivat hieman mieltään tulijoita kohtaan ett mitäs tulevat häiritsemään heidän rauhaa. Kiia sai taas toteuttaa itseään kun seurasi vieraita kuin hai laivaa aivan lahkeen tuntumassa. Jos olisi hieman isommasta koirasta kyse niin voisi vaikka ahistaa.

Maanantaina päästiin Kiian kanssa pitkästä aikaan ryhmätreeneihin. Oli meille oikein passeli treeni kun päästiin treenaamaan meille niin vaikeaa asiaa kuin takaaleikkaus. Eka ratapätkä koostui esteistä 1-22. Alun pystyi ottamaan kahdella eri tavalla ja kokeilin kumpaakin ja kumpikin toimi ihan jees. Ekalla tavalla joutui suorittamaan myös myöhemmin kun mentiin esteet 11-13 joten kertaus on opintojen äiti. Eli siis veto 5/12:lle ja heti linjan ohitettua kääntö esteelle ja lähetys putkeen. 13 putken jälkeen kerkesin tekee persjätön ja muurille pienellä puolivalssin tyyppisellä muurin yli jotta tuli pieni käännös. 21 tuotti tuskaa kun Kiia ei meinannut millään tajuta tuolla esteellä takaakiertoa vaikka miten meni sen linjalle. Ja sehän nyt yleensä menee vaik silloin kun ei pitäisi. Viskileikkaus meillä aivan täys mahottomuus vielä tällä hetkellä kun ei olla vieläkään sitä kunnolla harjoiteltu. Syytän tästä itseäni!
Toka rata oli sitten hieman toisen tyyppinen mutt siinäkin saatiin tosissaan harjoitella takaaleikkausta esteillä 33, 36 ja 38. Muurin kohdalla meni yllättävän hyvin, ihan siis yllätyin. Ekalla kerralla tuli reilumpi kaarros mutt tokalla jo paljon parempi. Muuri tuotti harmaita hiuksia. Olisi pitänyt käydä pyöristämässä omaa linjaa edellisellä hypyllä niin ei olisi tullut omasta lähestymisestä niin suora putkelle. Kiia oli pari kertaa menossa putkeen mutt aivan viime hetkellä päätti kieltäytyä, aargh! Arvaa harjoitellaanko näitä seuraavat viikot, varmaan sinne sm-kisoihin asti sekä mm-karsintoihin.

Helatorstaina ollaan yleensä oltu harrastamassa hyväntekeväisyyttä Imatralla mätsärissä mutt nyt oltiinkin Kiian kanssa kisaamassa Kotkan Santahaminassa. Ilmoitin sen kaikille kolmelle radalle sillä periaatteella ett nyt tahkotaan Siimeksen radoilta kunnon tulokset. Ette arvaakaan mikä pettymyt oli kun kisakirjeessä kerrottiin ett kaksi ekaa rataa tuomaroi Esa Muotka ja vasta vikan Siimes. Aaargh! Ei noin saa tehdä! No onneksi Muotka on ihan mukava tuomari ja sen radoista on kivat muistot. Viime keväänä Nastolassa Esa tuomaroi kaikki meidän radat ja se on edelleen meidän ainut kisa missä ollaan saatu joka radalta tulos. Sinäänsä aika huvittavaa! Siimeksen radoilla ollaan oltu niin lähellä viime aikoina mutt sitten on tapahtunut joku riman pudotus. Nyt halusin revanssin ainakin Siimeksen radalta.

Esan radat olivat jälleen todella kivat, ei mitään moitittavaa! Ekalla agiradalla Kiia pudotti kaksi rimaa kun alusta teki tepposet ja toinen liukastui molemmilla kerroilla. Santalahden kenttähän on parkkipaikka missä on hieman isoa murskaa, pyörähtää mukavasti omankin kengän alla. Puhumattakaan siitä loivasta ylämäestä :). Radan loppuvaiheessa putki-puomi erottelussa Kiia oli menossa putkeen mutt aivan viime hetkellä hyökkäs kontaktille ja HYL. Heitin putkeen ja loppu meni sitten hienosti. Ihan kiva rallattelu rata.

Toka rata meni pieleen jo heti alusta kun en sanonut Kiialle odota-käskyä vaan käskin vaan istumaan. Menin tokan hypyn eteen ja valmistauduin tekemään twistiä. Kun käännyin kutsuakseni Kiian niin neiti seisoi jo siinä miun takana. "Mitä sinä siinä teet?", muistan vaan tokaisseeni. No heitin tokan esteen twistillä ja jatkettiin matkaa. Kerkesin jopa tekemään suhkot ok valssin muurin jälkeen mutt ilmeisesti alkuhässäkkä vaikutti Kiian tekemiseen kun se ei millään hakenut seuraavaa estettä vaan meni välistä, meinas mennä takaa ja hyppäs sitten ihan jotain muuta. No HYL siitä tuli. Jatkoin matkaa mutt olin jo suoralla sen verran jäljessä ett Kiia haluss vielä mennä väärän päähän putkeakin. Päätin sieltä sitten tulla suorinta tietä pois eli kepit, muuri ja loppu hyppy.

Vika rata oli sitten niin Siimeksen rata kuin vaan voi. Päätin ett nyt tai ei koskaan, prkl! Lähdettiin matkaa kolmantena ja nolla-tuloksella maaliin. Muurin palikat kolahtivat lopussa ja aattelin silloin ett voi ei... Heitin Kiian putkeen ja käännyin katsomaan muuria. Jes, palikat paikoillaan! Eli nyt se tuli, Siimeksen radalta nolla ja sillä hetkellä kärkeen. Lähdin samantien Kiian kanssa juoksentelemaan rannalle ja nauttimaan hyvästä suorituksesta. En katsonut yhtään muitten suorituksia. Kun palasin autolle niin kävin vaan hakemassa Stiinalta kameran pois. Olin kuulemma vieläkin kärjessä. Sen verran seurasin ett yleisesti meidän pahin kilpakumppani villakoira Carlos aika riitti kolmanneksi sillä hetkellä. Otin Merrin ja Muskan autosta ja lähdin kaikkien kanssa rannalle. Koirat saivat olla irrallaan, hypittiin kivillä, roiskuteltiin vettä. Mie kahlailin vedessä ja koirat uivat meressä. Aattelin ett ei miulla oo mikään kiire mihinkään. Tein niin hyvän radan kuin vain osasin ja jos joku teki paremmin niin ei voi minkään. Ja jos palkinnoille päästään niin kyllä ne joku hakee meidän puolesta tai sitten ne odottaa siellä meitä. Palasin sitten vihdoin ja viimein takaisin autolla ja aattelin laittaa Kiian takakonttiin syömään. Kun avasin luukun, siellä oli kukkapotti ja serti-ruusuke :). Siis jes!!! 0-voitto ja toka A-serti!!! Ihan superia!!! Stiina oli käynyt pokkaamassa meidän palkinnot kun ei meitä näkynyt eikä kuulunut :) Jäätiin sitten loppupäiväksi nauttimaan upeasta kelistä, tunnelmasta ja seurasta. Kisojen jälkeen käytiin vielä rannalla kunnes ukkosrintama alkoi uhkaavasti lähestyä. Kotimatkalla saatiinkin ajaa Haminaan asti aivan tolkuttomassa ukkoskuurossa.

Rannalla Muska sekä Nomi saivat ensi kosketuksen veteen. Molemmat kävivät uimassa! Ilmeisesti selvisivät suuremmilta traumoilta kun vesi näytti kiinnostavan pulahduksen jälkeenkin. Merri otti kaiken ilon irti ja uiskenteli kuin pahemmillakin helteillä. Eipä oo muuten koiruudet koskaan meressä uineetkaan.

Tulevana vkonloppuna ois vuorossa Pullin Marjutin ja meidän koutsin Rissasen treenit. Ihan superia! He ovat kyllä niin mahtavia ihmisiä kun ovat itse järkänneet meillä kunnon treenit. Emme edes pyytäneet vaan he ihan omasta tahdosta kouluttavat meitä paremmiksi. Maanantaina ei ole sitten Kiian ryhmätreenejä, eiköhän vkonlopun anti ole tarpeeksi :) Viikon päästä sitten Ruokolahdelle kisaamaan jälleen Kiian kanssa. Merrin kanssa pidetään nyt hieman taukoa ihan taktisistä syistä ett ollaan Kiian kanssa yhteisessä sävelessä. Sm-kisoihin ollaan ilmoittauduttu, majapaikka hankittu sekä Jyväskylästä ett Kaarinassa mm-karsintoja ajatellen. Nyt vaan viikko viikolta eteenpäin ja kohta sitä ollaan kurat housussa valmiina ekoihin arvokisoihin :D. Mutt ne onkin sitten aivan toinen juttu!!!

Ekasta selvitty

...uskomattoman helpolla. Muska siis aloitti ekat juoksunsa 23.4, tai saattoi aloittaa ehkä jo edellisenä päivänä mutt veikkaan enemmin tuota maanantaita. Neiti ei todellakaan ollut mikään vuotava-raana vaan pikemmin niin tukossa kuin vaan voi. Löydettiin koko aikana vain yksi ainoa tippa, tai jos sitäkään voi siksi kutsua. Neiti Sievänen on todellakin nimensä veroinen. Noin siistiä tyttöä ei ole tässä huushollissa koskaan ollutkaan. Ja mikä parasta, ei se edes haissut meikäläisen nenään.
Ensimmäisen vkon Merrikin oli aivan normaali, kuka nyt pikkusiskoaan jaksaisi liahakoida. Pientä haistelua ja miettimistä mutt ei mitään sen kummempaa. Tokalla vkolla tahti alkoi olla sitten jo hieman toista. Muska aloitti Merrin kiusaamisen heti kun meikäläisen silmä vältti. No tartteeko siinä sitten muuta! Merrihän innostui ett pikkusiskossahan on nyt jotain aivan uutta. Ennen se oli muuten vaan ärsyttävä pikkulikka mikä roikkui kauluksessa ja räyhäsi korvan juuressa. Nyt se oli selvästi muuttunut ja on alkanut käyttää vielä aivan huumaavaa parfyymiä. Meille muutti vappuna iso-harmaa-varpunen sisätiloihin.

Video on kuvattu Muskan ekan juoksun 10 vrk kohdalla ja seuraavana päivänä saivatkin seurustella vain aidan välistä. Laitettiin portti yhteen oviaukkoon ja pentuaitaus olohuoneen luokse. Merri kunnioitti sen verran hyvin aitaa ett kesti toisella puolella. Vain silloin kun jäivät keskenään kotiin niin silloin Muska oli yläkerrassa, yöt Muska nukkui isossa häkissä. Siinä sitä sitten muutaman päivän ajan kuunneltiin Merrin sirkutusta ja käytiin hihnalenkeillä kurissa ja järjestyksessä. Lauantaina oli näyttelyreissu Parikkalassa ja laina-autossa Merri matkusti apumiehen jalkatilassa ja Muska takapenkillä. Itse näyttelypaikalla Merri käyttäytyi ihmeen rauhallisesti. Sunnuntaina olikin sitten kisareissu Kotkaan ja Merri pääsi hieman tuulettamaan aivojaan raikkaaseen maalaisilmaan. Se näytti tekevän terää, sillä kun tultiin kotiin niin kiinnostus Muskaa kohtaan oli huomattavasti vähäisempi. Saivat olla sen illan jopa samassa tilassa valvovan silmän alla. Maanantaina oli taas nähtävissä lisää laimenevia tunteita, ei edes kiinnostanut kun Muska kävi pissillä pihalla. Silloin herrasväki sai olla ulkonakin keskenään kun oltiin raivaamassa metsurin jälkiä etupihalta. Välillä piti hieman vilkuilla mitä ne tekee mutt kun kaikki näytti olevan rauhallista niin ei hätiä mitiä. Tiistaina oltiin kuin ennen vanhaan. Merriä ei voinut vähempää kiinnostaa mitä Muska touhuilee.

Voi siis sanoa että päästiin tällä kertaa todella helpolla. Puolisen vkoa sirkutusta, erottelua ja hihnalenkkejä. Kummatkin nukkuivat yöt tosi hyvin, ja ruokakin maistui ainakin Muskalle. Muutaman päivän Merri nirsoili jauhis-ruokaansa, broikun siivet olis kyll kelvanneet. Odotetaan mitä puolen vuoden päästä on sitten luvassa. Onko Muska silloin huomattavasti kiinnostavampi kun on vanhempi ja on jo tokat juoksut kyseessä. Se minkä olen nyt huomannut Muskasta niin se on ainakin tällä hetkellä hiljaisempi kuin ennen juoksuja. Nyt se ihan oikeasti räkyttää vähemmin. Toivotaan ett se on pysyvä ilmiö :). Nyt jatketaan normaalia päivärytmiä ja odotellaan Muskan turkin tiputtamista.





Koiratapahtumia vkonloppuna

Jos viikko sitten oltiin aivan hurmiossa niin nyt sitten palattiin jälleen maan pinnalle ja normaalimeininkiin. Eilen käytiin jäätymässä Parikkalan ryhmiksessä Merrin ja Muskan kanssa. Päivän parasta antia oli se että meidän kehä oli sisällä kun taas loput olivat ulkona. Ei muuta mutt vettä tuli aamusta ihan kiitettävästi. Ulkona ois ollut kumisaappailla ja sadevaatteilla käyttöä. Sisälläkin sai olla takki päällä ja hanskat käsissä. Kehä alkoi jo aamulla klo 9 mutt me oltiin perillä jo puol kasi. Oli ihan mukavasti aikaa käyttää koirat tarpeillaan ja sitten valmistautua kehään.
Laitoin Muskan häkkiin ja Merrin heitin kyljelleen häkin päälle. Siinä se sai köllötellä rauhassa kun putsasin hiekat tassuista ja harjasin karvat ojoon. Toinen olikin tosi relax, ei mitään höseltämistä eikä isottelua. Olin aika yllättynyt ett Merri oli niin rauhallinen, vähän kuin ennen vanhaan. Silloin kävi mielessä ett tästähän voisi tullakin vaikka jotain. Ja kattia kanssa... kun otin kaksi askelta lähemmäs kehää niin johan häntä oli kuin ulkona esitettävien pystykorvien. Annoin pikakomennuksella Hynnisen Maijalle Merrin esitettäväksi mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Häntä ei laskenut ollenkaan joten päätin esittää Merrin itse. Ei paljoon huvittanut kehää kiertää kun Merri oli ainut häntä sojossa. No siitähän rokotettiin sen tutun EH-veroisesti. Tuomarina meillä oli Jaana Hartus, ihan mukava nainen mutt häntä merkkas hänellekin muita vikoja enemmän. Mittakeppi heilui varmaan jokaisen kohdalla, Merrinkin. Kuulemma 40 cm meni just, eli ei ole jäbä kasvanut yhtään siitä 39,5cm. Se mistä Merri sai todella hienot kehut niin oli korvat :) Hän ihan ihmetteli miten ne on niin sievät ja pienet kun normaalisti merleillä on sellaiset dumbo-korvat.
Muskakin sai kehut korvistaan. Ne olikin sitten ainoa asia mikä ei ollut kesken kehityksen :) Eli Neiti Sievänen on vaan niin raakile edelleen. Ja se mikä oli viime viikosta muuttunut niin Muska oli kuin mikäkin sähikäinen. Ei mitään malttia, missään! Bongaili asioita ympärillään, ei malttanut seistä paikallaan, kulki nenä maassa, seilasi liikkeissä jne. Siitä ei sakotettu mutt ärsytti vaan itseä kun toinen osaa käyttäytyä nätistikin. Ilmeisesti juoksujen tärppi-päivät vaikuttivat vallattomaan mieleen. Tuloksena JUN EH4. Onneksi päästiin ajoissa kotimatkalle. Molempien arvostelut löytyvät koirien omilta sivuilta.

Matkan varrella käytiin Imatran Tokmannissa ostamassa meille uusi tasapainoilulauta. Pääasiassa itseäni varten kun pitäisi treenata polven alueen lihaksia kun tahtoo polvet välillä yliojentua. Samalla koiruudetkin voivat treenata sillä, Kiia lavan aluetta ja Muska takapäätä. Meillähän on ollut käytössä tasapainoilytyyny mutt se ei oikein toimi niin hyvin kuin mitä lauta. Kiia tiesi heti mitä laudan kanssa pitää tehdä mutt Muska oli hieman väsynyt ja ei heti jaksanut tasapainoilla sen kanssa. Tyytyi vain seisomaan lauta vinossa :)

Eilen fiilis oli jo hieman kuutamolla joten tän päivän agikisoista ei paljoon kannattanut odottaa mitään ihmeellistä. Merri oli vielä aamulla hieman pökissä Muskan juoksuista joten kisoihin lähdettiin ajatuksella saada herrasta hieman ylimääräisiä höyryjä pois. Tuomarina meillä oli Martti Salonen, joten ei ihan helppoja ratoja ollut tiedossa.

Eka ja toka rata menivät aivan miun piikkiin mutt hieman eri syistä. Ekalla radalla luulin ett Merri ois pudottanut 5 hypyn riman joten otin aika huonosti keppien aloituksen. Vaikka näytin kepit niin Merri vaan tuijotti miuta ja kaahasi kepeistä ohi. No siinä vaiheessa aattelin ett 10 kasassa vaikka todellisuudessa vain 5. Koska draivi ei ollut päällä niin ohjaus lysähti täysin. En valssannut keppien jälkeisen hypyn jälkeen vaan aattelin hieman testailla kuinka veto toimisi keinulle. Joo ei toiminut vaan Merri meni Aalle --> HYL. Mentiin sitten putken kautta loppusuoralle ja maaliin. Tokalla radalla olin ite niin kuutamolla. Aina olin kontaktiesteen väärällä puolella. Siis miten voi ihmisen pää toimia niin huonosti. Vaikka miten rataantutustumisessa höyläsi niin radalla sitten kaikki muuttui. No tarttee kyllä sanoa ett oli aika raivostuttavaa tutustua rataan kun oli A-hyppy-A-hyppy-keinu, ja kontaktit olivat vierekkäin. Hyvä ett mahtui edes kulkemaan kunnolla esteiden välissä, saatikka ett ois päässyt kunnolla fiilistelemään ohjauskuvioita. No meni miten meni... lopputulos oli HYL. Se meni kyll niin miun piikkiin, Merri toimi hienosti.
Hyppäri oli aivan tuskainen. Olin joka paikassa niin myöhässä ett oli aivan epäreilua Merriä kohtaan. Alussa tuli jo keppivirhe kun Merri ei taipunutkaan tokaan väliin, sitten hätiköin varmaan kolme kertaa yhen hypyn kanssa mistä tuli jo niin paljon kieltoja ett kiintiö tuli täyteen. No aivan sama! Loppurata meni sitten ihan jees, päästiin sen kaahaamaan loppuun asti.

Tänään oli kyllä niin huono fiilis, tai ei oikeastaan huono vaan ei ollut fiilistä kunnon tekemiseen ollenkaan. Ei mikään hyvä asenne lähteä radalle, ei ole oikein Merriä kohtaan. Tää asia pyritään korjaamaan tulevaisuudessa! Olisin vaan voinut istua radan varrella ja nauttia kauniista ja lämpimästä auringonpaisteesta. Sen verran upea päivä oli. Ja ei tietenkään seurassakaan ollut mitään vikaa, kiitokset Maijalle matkaseurasta ja onnittelut hänelle ja Lunalle ekasta nollasta kolmosissa :) Onneksi sentään Merri pääsi hieman haukkaamaan raitista ilmaa ja hengähtämään Muskan sulo-tuoksuista :)

Nyt meillä on hieman taukoa! Päästään ens viikolla jälleen treenaamaan ja vkonloppu on koira-vapaa. Silloin juhlitaan äitienpäivää ja kerätään voimia tuleviin koitoksiin. Helatorstaina ois Kotkassa kisat ja sinne mennään Kiian kanssa. Jos vaikka nyt onnistuisi Siimeksen radoilla! Tässä kuussa olisi muutaman näyttelyn ilmo-päiväkin. Tekis mieli ilmoittaa kaikkiin mutt miten saisin esittämisen jotenkin ulkoistettua. Harmi kun Seija asuu sen verran kaukana etten saa hänellekään Merriä vietyä. No ehkä me keksitään jokin ratkaisu.

Mieletön vkonloppu Lahdessa ja Mikkelissä!

Tää oli kyllä pitkästä aikaan aivan super-vkonloppu, näitä lisää! 

Tän vkonlopun ajokki!

Aloitetaan vaikka eilisestä eli Lahden KV-näyttelystä. Sinne lähdettiin kukonlaulun aikaan ajelemaan Merrin ja Muskan kanssa. Oltiin kasin aikaan perillä, sillä halusin Merrille ihan reilusti aikaa rauhoittua näyttelyalueelle. En oo muuten koskaan saanut autoa noin lähelle eli jotain muutakin hyötyä aikaisesta tulemisesta. Kun olin saanut häkin ja muutkin tavarat paikoilleen niin rupesin selaamaan näyttelyluetteloa, huh huh. About 100 shelttiä ja joukossa aika kovia nimiä. Nooo... Kävin hieman kävelemässä alueella ja tuskailin jo silloin Merrin häntää. Meinasi jo tuskahiki nousta otsalle kun aattelin taas sitä lipputankoa kehässä. Kun palasin takaisin tavaroidemme luokse, laitoin Muskan häkkiin ja Merrin nostin häkin päälle harjattavaksi. Puunasin Merriä ja juttelin siinä samalla vieressäni istuvien naisten kanssa. Toinen heistä oli Seija Lukula Karaatin kennelistä. Tuskailin hänelle Merrin häntää ja heitin ihan vitsinä ett viitsisikö hän esittää Merrin. Ja Seijahan suostui heti! Aivan superia! Seija siis esitti Merrin ja iso kiitos hänelle siitä. Itse olisin ollut aivan pulassa, sillä junnuilla oli eri tuomari laitettu suuren osallistujamäärän takia. Ei ole kovinkaan kivaa revetä kahteen eri paikkaan samaan aikaan.

Tuomarina meillä oli Peter Harsanyi Unkarista. Hän oli aika tiukka tuomari vaikka etukäteen moni varmaan ajatteli ettei nää itä-blokin tuomarit nyt niin tiukkoja ole. Hän käytti aikaa arviointiin ja kovinkaan monelle ei ERIä herunut. AVO-uroksia oli ilmoitettu 20 kpl, ja nyt näin äkkiseltään en muista kuin moni sai ERIn mutt ei kovinkaan moni. Merri esiintyi aivan uskomattoman upeasti, meinasin aivan purskahtaa itkuun kun katselin sitä. Niin upeeta liikkumista häntä oikeassa asennossa ja aivan mahtavat seisomiset. Kyllä se vaan on miun kulta-poika <3. Olin aivan suunnattoman iloinen kun tuomari sanoi excellent. Jess!!! Sitä tultiin hakemaan, se olisi riittänyt! Mutt ei... :) Lisää oli tulossa. Kilpailuluokassa Merri esiintyi vieläkin paremmin ja näytti niiiiiin upealta. Porukkaa karsittiin ja karsittiin kun lopussa oli Merri, Curre (eno) ja pari muuta soopelia. Harmiksemme juuri Curre meni Merrin edelle ja voitti luokan. Merri sijoittui hienosti toiseksi. Sekin olisi riittänyt minulle mutt tuomari antoikin vielä SAn Merrillekin. Aaaakkk! Vielä piti jännittää! Valioluokka meni nopeasti kun tuomari ei kehdannut niitä niin arvostella vaan antoi kaikille ERIn, yllätys! Parasuros kehässä oli upeita uroksia ja meidän Merri-mies. Porukka oli niin hengessä mukana kun kehä oli käynnissä. Ympärillä olijat olivat niin aitoja ja iloisia puolestani. Kun Merri pääsi neljän joukkoon niin huh huh. Ja loppujen lopuksi sitten oli PU3. Axin Robin oli PU1, Curre PU2 ja sai kolmannen sertinsä ja näin enosta tuli FIN MVA. No meillähän se jäi sitten vaan se vara-serti, kolmas sellainen, mutt kyllä se lämmitti mieltä pitkästä aikaan. Tiedän kyllä miten upea Merri on jne, mutt tuo häntä on niin masentanut mieltä ett ette uskokaan miten upeaa oli pitkästä aikaan nähdä Merri todellisessa loistossaan. Kun vaan häntä saadaan kuriin niin Merri on vaan niin upea. Kehän jälkeen moni tuli vilpittömästi onnittelemaan ja kehumaan Merriä. Kyllä se lämmitti mieltä ja voin kyllä sanoa ettei kaikki näyttelyihmiset todellakaan ole mitään selkäänpuukottajia ja kieroilijoita. On paljon sellaisia ketkä iloitsevat aidosti toisten puolesta.

Muskakin oli siis näyttelyssä mukana ja toinenkin esiintyi aivan mahtavasti. Junnut tuomaroi Hanne Laine-Jensen Tanskasta. Hän oli todella tiukka täti ja raakkasi junnuja todella rankalla kädellä. Siellä tuli kuulemma jopa T:kin jollekin. Narttuja oli 13 ja vain 4 sai ERIn, Muska oli yksi niistä :). Vaikka tuomari oli tiukka niin hän arvosteli iän mukaan. Se mikä huomattiin niin merleistä tuomari ei tykännyt, yhtä lukuunottamatta EH:lla ulos. Junnujen voittajaksi tuli messarissa molemmat junior-tittelit voittanut Susadan Ylva, joten ei huonolle hävitty :) Okei me tultiin Muskan kanssa vasta kolmanneksi mutt oon todella tyytyväinen tytön käytökseen. Neiti liikkui paljon paremmin kuin pääsiäisenä ja sain esittää sen seisaaltani (muutaman kerran vaan asetin toisen takajalan paremmin).
Ilmeisesti näistä poseeraussessioista on ollut hyötyä :)

Päivän antina oli siis...
Merrille AVO ERI2 SA PU3 VaraSerti
"2 years old blue dog. Big size. Correct bones. Correct skull and stop. Foreface a little long. Good topline and muscles. Correct forequarters. Good angulations and tail. In the movement well balanced. Good temperament. Nice colour."

Muskalle JUN ERI3

"Feminin, accept. storlek en aning läng, vackert välbalanserat huvud, väl*** ögön och öron, bra parallellitet, korrekt bett, väl*** hals, prima överlinje kors och svans, normalt *** och bak, välförmad bröstborg, rörelse bra fram lite kort bak, bra fäls"

Tänään herättiin sitten taas, monettakohan aamua peräjälkeen, ennen aamu-kuutta ja lähdettiin ajelee Mikkeliin agikisoihin. Olin ilmoittanut Kiian vain molemmille agiradoille ja Merrin kaikille kolmelle. Jos eilen olin aivan huumassa niin tänään sain sitä sitten lisää :). Tavoitteena oli ottaa tänään Kiialle se viimeinen nolla sm-kisoja ajatellen. Se olisi riittänyt mutt lisää saatiin.

Tuomarina meillä toimi Minna Väyrynen ja hän teki todella kivat radat meille. Ei mitään supervaikeita mutt jouhevia, juostavia ja vaan kivoja :).
Ekalla radalla Kiialle tuli harmittava kielto muurilta kun itse ahnehdin liian pitkälle ja sitten vauhti loppui. Merri kaahaili muuten tosi upeasti mutt kahteen ekaan putkeen vaan juuri siihen väärään päähän.
Tokalla radalla Kiian kanssa onnistui oikeastaan lähes kaikki nappiin. Keppien jälkeinen persjättö oli aika jännittävä kun Kiia ekaksi meinas lähteä mukaan vika puolelle mutt tajusi kuitenkin vaihtaa puolta. Ei se näyttänyt radalla mennessä ihan noin täpärältä tilanteelta. En tajuu mikä siinä on niin vaikeaa kääntää sitä omaa päätäkin, on vissiin niskat niin jumissa kun ei pää käänny. Onneksi Kiia hoiti tilanteen kotiin. Tuloksena Kiian kanssa 0-voitto ja eka A-SERTI!!! Menolippu siis sm-kisoihin sekä mm-karsintoihin :) Ihanaa! Tätä ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa! Merrin kanssa toka rata oli kans aivan sairaan upeeta menoa, harmittavasti vaan pikkaisen lepsuilin Aan jälkeen niin Merri sujahti selän takaa väärään päähän putkea. Muuten niin upeeta menoa. Jätkä on kyllä kehittynyt lyhyessä ajassa todella paljon. Ja varmasti viime vkonlopun koulutus herätti myös!
Hyppärillä tein niiston liian hätäisesti ja kielto, muuten Merrin kanssa taas ihan mieletöntä menoa. Ilman kieltoa oltais oltu palkintopallilla mutt ei nyt ajatella sitä. Oon niin tyytyväinen harmaiden menoon ja niiden kanssa kaikki radat olivat niin sujuvia ett niitä olisi voinut vetää vaikka kuinka monta peräjälkeen. Nyt pikkaisen huilitaan ja valmistaudutaan ens vkonloppuun, luvassa ryhmis Parikkalassa lauantaina ja agikisat Kotkassa sunnuntaina.

Kooste kisoista; ensin Kiian radat jonka jälkeen Merrin!

Kuopiossa oppia hakemassa

Viikonloppuna meillä oli Jenna Caloanderin koulutus HuPulla, Kuopiossa. Hieman viikolla jännitti mitä reissusta tulee kun ensinnäkin auto piti viedä huoltoon juuri perjantai aamuna epämääräisen äänen takia.

Auto vietiin huoltoon jo torstai-iltana joten me Merrin kanssa mentiin pyörällä ryhmätreeneihin. Se oli todella hyvä alkulämmittely ja näin saatiin ylimääräiset höyryt pois äijästä. Silti virtaa riitti ihan kympillä itse treeneissä ja saatiin aikaiseksi todella upeat treenit. Merri pääsi myös kokemaan millaista on olla jonkun muun ohjattavana kun annoin Arin testailla meidän hopeanuolta. Merri ei antanut itsestään ihan kaikkea kun kyseli koko ajan minulta lupaa toimia. Kun Ari sai Merrin vaan lähtöön ja liikkeelle niin sitten meni ihan mukavasti. Ehkä muutama kerta tarttis treeniä ennenkuin kannattaisi kisaradalle lähteä tuuraamaan :).

Perjantaiaamuna ajelin klo 7 töihin pyörällä ja sieltä sitten päivällä kotiin aivan mielettömässä vastatuulessa. Meinasi tuuli heittää ojaankin pariin kertaan joten päätin oikaista metsän läpi tuulelta suojassa. Siellä sitten olikin maastopyörällä käyttöä kun hiekkatie oli vielä todella pehmeää lumen sulamisen jäljiltä. Rapa roiskui ja hiki nousi pintaan. Ei tarvinnut hetkeäkään miettiä suuntaisiko suoraan suihkuun. Sen jälkeen kiireellä pakkaamaan tavaroita kassiin ja valmistautumaan reissuun lähtöön.

Äiti oli aikaisemmin päivällä soittanut että autosta piti vaihtaa jokin osa mitä huollossa ei ollut varastossa. Apua! Millä me nyt mennään? No äiti oli sitten sopinut ottavansa huollon sijaisauton meillä että päästään kouluttautumaan! Ihanaa äiti <3. Me saatiin sitten aivan tuliterä farmari Astra millä kelpasi ajella. Viiden jälkeen tavarat autoon ja menoksi. Mikkeliin asti väsytti aivan mielettömästi mutta siellä sitten pysähdys tututtuun tapaan Tuukkalan ABC-asemalla, niin johan jaksoi hyvin Leppävirralle asti. Kaverini Reetta majoitti meidät ystävällisesti koko viikonlopun ajaksi. Kiitos hänelle siitä, ja muutenkin oli aivan super-kivaa nähdä taas!

Yö meni hieman levottomasti kun Merrillä oli kuuma ja Muska olisi kovasti halunnut leikkiä Hyrrän kanssa. Siihen ei kuitenkaan annettu tilaisuutta vaan ovi oli erottelemassa leikkikaverit. Yö on nukkumista varten, tai ainakin hyvän yrityksen. Aamulla aamiaisen jälkeen käytiin lenkillä ja katseltiin oliko Leppävirta muuttunut sitten viime kesän; ei ollut. Lenkin jälkeen kerättiin hieman energiaa välipalalla jonka jälkeen lähdettiinkin ajelemaan kohti Kuopiota. Ennen koulutuksen alkua meillä oli hyvin aikaa käydä muutamassa kaupassa pyörimässä ja etsimässä jumppavälineitä koirille eli tasapainoilu-tyynyjä sekä -lautaa. Eipä löytynyt, höh! Nyt tarttui mukaan sport-suklaata millä jaksoi vääntää koulutuksen läpi :)

Suurin haaste ekalla radalla oli tottua HuPun kentän pohjaan. Se oli todella pehmeä tekonurmi. Tuntui kuin olisi ollut ylimääräiset jouset kenkien alla. Onneksi siihen tottui todella nopeasti joten pääsi keskittymään itse asiaan.

Lauantain radan tein Kiian kanssa ja siinä ei pahemmin ollut mitään ongelma kohtia. Todella jouhuvaa hyvää rataa. 4 hypyn jälkeen ei kannattanut peruuttaa vaan rohkeasti kroppa menosuuntaan ja sitten pakkovalssilla 5 hypylle. 6 hypylle kunnollinen kolmen askeen valssi rytmityksellä. 13 hypylle piti rytmittää liike ettei ollut liian ajoissa. Niistosokkarin jälkeen oma liike kohti 5 hyppyä ettei koira hakeutunut väärälle putkelle tai putkien väliin. Rataantutustumisessa olin meinannut viedä 17-18 hypyt oikealta puolelta mutt silloin jo tajusin ett siinä ei ole mitään järkeä. Pakkovalssilla olisin vaan jäljessä, joten se ei olisi kovinkaan hyvä idea. Jenna kertoikin että kaikkein paras ratkaisu olisi saksalainen 17 hypylle. Siinä vaan piti muistaa ottaa yksi sivuaskel heti siivekkeen jälkeen että antoi koiralle parhaimman linjan seuraavalle hypylle. Sitten 19 hyppy kierrätettiin takimmaisen siivekkeen kautta jotta linja olisi jatkoa varten parempi. Kiia teki todella hienoa työtä. Olen niin ylpeä siitä. Oli koko ajan todella kuuliainen ja eikä höyryillyt yhtään ylimääräistä.

Koulutuksen jälkeen suunnattiin heti takaisin Reetalle syömään ja nauttimaan vapaasta illasta. Todellakin syötiin, juoruttiin, saunottiin ja taas syötiin ja juoruttiin :) Olin jo aivan sairaan väsynyt ysin aikaan mutt kummasti sitä nukkumaan käytiin vasta klo 22.30 jälkeen. Onneksi yö meni edellistä paremmin. Harmittavasti Reetan poikaystävä oli jättänyt yläkerran oven auki joten heille tuli sitten aamuherätys jo klo 5 kun meidän lammaskoirat tajusivat kivuta rappuset ylös ja leikkimään Hyrrän kanssa. Kuudelta sitten pirteästi ylös ja aamupalalle. Sunnuntain koulutus oli hieman aikaisemmin joten sinällään ihan hyvä oli herätä aikaisemmin. Aamiainen tuli syötyä pitkän kaavan mukaan kun aikaa oli. Sen jälkeen taas aamulenkille kauniissa aurinkoisessa säässä ja lintujen laulaessa. Koirat saivat oleilla ulkona sillä aikaa kun pakkasin tavarat taas autoon.

Sunnuntain rata oli pikkaisen jo erilainen verrattuna lauantain rataan. Siinä oli juuri sellaisia elementtejä mitä Merrin kanssa halusinkin treenata; päällejuoksuja, saksalaisia, niistoja, niistosokkareita. Juuri niitä me kaivattiin! Alussa piti hieman muistutella mitä välistä veto on, ja sitten myös kätessä pysyminen esim. kepeille menossa ja 10 hypylle. Ei tarvittu kuin muutama toista niin Merri tajusi heti mistä oli kyse. Supermies! Merrin kanssa oltais varmasti tehty päätteeksi vielä puhdasrata jos ohjaaja ei olisi unohtanut 12 esteen kohdalla tehdä niistosokkaria, tein vaan niiston. No pikkuvikoja :). Merri kuitenkin kulki aivan sairaan hyvin ja heti kun pidin katsekontaktin siihen niin kyllä toinen kulki kuin ajatus. Kun olin Merrin kanssa lopettanut niin Jaana tuli kertomaan yhdestä vapautuneesta paikasta ja kysymään haluaisinko mennä Kiian kanssa. Noooo... enköhän minä voisi! Kiian kanssa rata ei onnistunut ihan niin hyvin kuin Merrin kanssa johtuen suurimmaksi osaksi siitä ett oli todella paljon niistoja ja niistosokkareita ja Kiia oli väsynyt. Silloin se on niin paljon herkempi tekemään kieltoja ja sain tehdä todella töitä saadakseni sen toimimaan. Vaikka tekeminen ei ollut niin mahtavaa kuin se normaalisti olisi niin oli se kyllä todella opettavainen. Opin todella miten lukea koiraa ja suhteuttamaan omaa ohjaamistani väsyneeseen koiraan. Niitä tilanteita tulee varmasti eteen ja silloinkin on pystyttävä parhaimpaan. 7 kepit olivat sellainen este missä Merrin ja Kiian erot näkyivät selvimmin. Merri tuli putkesta suoraan luokseni ja meinasi hakea pituutta kuin taas Kiia haki 3 hyppyä. Merrin kanssa piti vaan olla ajoissa liikkeessä kepeille ja Kiialle jouduin huutamaan tänne-käskyn! Milloinkohan viimeeksi olen huutanut tänne-käskyn radalla? En edes muista. Nimen huutaminen ei tuossa kohdassa sillä toiminut kun se lukee jo rataa niin vahvasti. Oli kyllä opettavainen tilanne ja sitä tullaan käyttämään seuraavan kerran ansaesteillä.

Koulutuksen jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Matkan varrella pysähdyttiin Varkaudessa kasvattajan luona näyttämässä Muskaa ja juoruamaan viimeisimmät kuulumiset. Aika vierähti taas nopeasti siellä ja oltiin vasta ysin aikaan kotona. Voi kyllä sanoa ett oli koirat sekä omistaja aivan sairaan väsyneitä. Home sweet home!!! Nyt kerätään voimia muutaman päivän ajan ja aletaan valmistautua tulevaan vkonloppuun, lauantaina Lahden näyttely ja sunnuntaina Mikkelin agilitykisat.

P.S. Muska aloitti sitten ekat juoksunsa eilen!