perjantai 31. toukokuuta 2013

Kolmas kerta toden sanoo...

... tai ainakin niin ett tyhmä ihminenkin sen tajuaa, vihdoin.

Kyseessä siis on Merrin maha! Herralla on vaan sen verran herkkä maha että ei kestä raakaruokaa kovinkaan hyvin, maksa laukaisee pienissäkin määrin katastrofin. Raaka ei ole aivan niin hyvin sulavaa kuin prosessoitu ruoka. Käytin varmuuden vuoksi Merrin eilen eläinlääkärillä ettei olo kerkee menemään huonoksi kun on vkonloppu tulossa. Eläinlääkäri Virve on aina onneksi todella ihana ja ottaa asian vakavasti ja kertoo asiat niin että tyhmä omistajakin (katson siis peiliin) tajuaa. Pitkin hampain hän antoi Merrille Tysolin suolistoantibiootin ja senkin vain 5 päivän kuurin. Varmaan lyhyempikin olisi vielä riittänyt. Sitten jatkoon Ínupektiä säännöllisesti ½-tablettia 2 x pvässä sekä maitohappobakteeri-jauhetta. Näillä parannetaan ja vahvistetaan antibiootin turmelemaa mahan omaa bakteerikantaa. Nesteytettiin vielä hieman koska oli pientä kuivumista havaittavissa. Aina yllättää miten nopeasti voi tuon kokoinen koira kuivua. Voin vain kuvitella miten paniikissa todella pienen koiran kanssa voi olla kun sille iskee ripuli, puhumattakaan miten pentujen kanssa. Merrikään kun ei ollut millään vesi-ripaskalla vaan herralla oli löysä vatsa.

Nyt herra on taas oma itsensä ja syö hyvin; i/d-ruokaa viikon verran minkä jälkeen herra siirtyy nyt todellakin Acanaan. Joukkoon sitten inupektit ja maitohappobakteerit + hieman lihaa kyytipojaksi sekä tietysti välillä piimää/raejuustoa/kermaviiliä. Merri kun ei ole koskaan ollut mikään tonkija vaan sivistynyt siisti mies mikä tykkää harjaamisesta ja sylissä istumisesta. Kiia kun on taas sellainen kaikkiruokainen tonkija mikä kulkee ulkona suu samalla käyden ja nuolemassa niin kompostia, ämpäreitä, lapioita, ja tosissaan syö ihan mitä vaan. Nyt neiti on innostunut syömään pihastamme valkoisia kaunokais-kukkia :). Neiti on kyllä madotettu joten ei siinä sentään matoja ole :D. Mutt ei tarvi ihmetellä miksi neidillä on rautavatsa.

Tulevat pennut kyllä saavat olla pienestä asti pihalla ja mennä viipottaa siellä ja tutkia maailmaa. Saavat myös syödä ja tonkia kaikkea mahdollista (ei siis tosin mitään vahingollista) että niillekin tulisi todella rautavatsa. Onneksi Muskalla eikä Vindillä ole herkkää mahaa joten sen puoleen ei pitäisi olla pelkoa pentujenkaan puolesta.

Aina ei kuitenkaan voi tietää tarkkaa ja vaikka kuinka kuvittelee tekevänsä kaikkensa koiruuksien hyvinvoinniksi niin joskus totuus ei ole sitä mitä kuvittelee. Onneksi tämä nyt sentään on pieni vaiva meidän omassa perheessämme, sillä Merrinkään maha ei todellakaan ole sieltä herkimmästä päästä. Oon kyllä nähnyt joitain todella pahoja tapauksia ja ne ovat sentään kaukana meidän arkielämästä.

Muskan astutuksesta tulee tänään tasan 5 vkoa ja nyt alkaa todella huomaamaan ulkoisia muutoksia. Kyljet ovat todellakin levinneet kun piti oikein kunnolla löysentää valjaita tuossa alkuvkosta. Mahan seudulla on muutenkin tullut pyöristymistä ja kasvamista, puhumattakaan nisistä. Ruoka maistuu nykyään ihan mielettömän hyvin. Neiti söis varmaan koko ajan! Pitää kuitenkin vielä hieman rajoittaa ettei vaan rupee lihoomaan. Neiti on nyt siirretty emä/penturuualle niin saa paljon energisempaa ja ravinteikkaampaa ruokaa. Kiia ei oikein tykkää tästä Muskan yllättävästä ruuan himosta ku Muska kerkee säntäämään ennen sitä nuolemaan Merrin ruokakupin :). Toinen on ihan ällikällä lyöty ett mistäs nyt tuulee.

Keskiviikkona lähdin viemään pentulaatikkotarpeita tekijälle ja piti vielä ottaa viimeiset mitat piirustusta varten. Piti hieman demonstroida ja pyytää laatikon käyttäjäkin malliksi että varmasti tulee hyvä. Laatikosta tulee 80 x 100 ilman lattiaa että saadaan siitä purettava/uudelleen koottava.

 
 
Tänään käytiin ostamassa Puuilosta digitaalinen keittiövaaka punnituksia varten sekä ollaan alettu hamstraamaan lehtiä. Harmittavasti sekä Etelä-Saimaa että Hesari ovat muuttuneet pienempään muotoon joten joutuu keräämään enemmän lehtiä kasaan. Entiset hesarit olivat juuri hyvän kokoisia!
 
Ens keskiviikkona meillä olisi Kiian kanssa iltakisat Kouvolassa ja tulisko sieltä sitten se kolmas... No me lähdetään nyt kyllä tekemään "hyvät ja hieman varman päälle"-radat. Treeniä sm-kisoja varten! Ilmo on tehty, majoitus varattu jo aikoja sitten ja joukkuepaikkakin saavutettu. Ei muuta kuin annetaan päivien kulua että päästään vihdoin kisahurmokseen :)


tiistai 28. toukokuuta 2013

5.viikolla mennään

Siitä olisi nyt 4,5 vkoa Muskan astutuksesta. Olin jo hieman varautunut että neiti hieman voi muuttua tiineyden aikana mutta saatiin silti todella yllättyä. Neiti on ollut kuin aivan joku muu, tai oikeastaan ihan kuin Muska olisi aikuistunut kerta heitolla ja rauhoittunut todella paljon. Ei oo bimboiltu sisällä, ei oo levitelty leluja eikä muutenkaan mitään ihmeellistä touhuilua. Muska nukkuu ja lepäilee aina sisällä ollessaan ja ulkonakin meno on huomattavasti rauhallisempaa. Neidistä on löytynyt muitakin vaihteita kuin ON (täysillä eteenpäin) ja OFF (lepo), nyt voidaan jopa rauhallisesti ravata paikasta toiseen :).

Vielä ei ole näkynyt suurempia ulkoisia merkkejä tiineydestä, mutta kyllä kaikki kenen kanssa olen jutellut ovat sitä mieltä että neiti on kantava. Niin kaikki merkit viittaavat siihen (väsymys, hellyyden kipeys, rauhallisuus, kylkien leviämine, nisät, ruokahaluttomuus, ja nyt lähtee jopa hieman karvaa vatsan alueelta). Meinasin alunperin käyttää ultrassa 4.vkolla mutta olen nyt kuullut niin monta tarinaa puolesta ja vastaan ja siitä kuinka homma voi kääntyä päälaelleen ultran jälkeen. Päätin siis että jännitetään nyt sitten loppuun asti. Kyllä me juhannuksen jälkeen ollaan huomattavasti viisaampia. 60 vrk kautta tulee just juhannuksen jälkeen. Toivon mukaan kantaa siis hieman enemmän ettei tarttisi ketään vaivata juhannuksena apuun jos tarve vaatii.


Sitä ennen meillä on onneksi vielä tekemistä ja valmisteltavaa. Pentulaatikko on jo suunniteltu ja tarvikkeet menee huomenna tekijälle. Yläkerrassa on raivattu pentulaatikolle jo tilat ja nyt on alettu hamstraamaan vanhoja pyyhkeitä ja liinavaatteita synnytystä varten. Äitinikin katseli jo digitaalista keittiövaakaa pentujen punnitusta varten, ihan oma-aloitteisesti :). Vaikka kävisi niin ikävästi ett pentuja ei tulisikaan niin ompahan sitten seuraavia varten kaikki valmiina. Pidetään silti sormet ristissä ja peukut pystyssä.

Hieman sydämen tykytyksiä aiheutti pari päivää sitten kun oltiin Hanhiksella niityllä kävelemässä ja rusakko lähti liikkeelle aivan parin metrin päästä. No neidithän ajoivat tietysti sitä takaa lähimpään puustoon asti mikä tietysti sijaitsi aivan peltoaukeeman toisella puolella. Tuumasin vaan siihen ett toivon mukaan spurtti oli sitt sen arvoinen jos tuon takia pennut meni. Saatan olla hieman ylihysteerinen ja tarkka tässä asiassa mutt nää pennut on vaan niin tärkeä juttu!



Ollaan taas mietitty tuota ruokaakin. Kasvattaja-Kirsti syöttää koiransa raa'alla (ei siis Barffaa) ja niinhän mekin ollaan aina välillä. En tiiä mikä tässä ruoka-asiassa vaan oikein on kun jotenkin tunnen hirveän huonoo omatuntoa jos syötän kuivanappulaa koirilleni. Varsinkin kun uteliaisuuttani maistuin kerran yhden Acana-nappulan ja voi kääk. Sehän olisi ollut kuin olisi syönyt hiekkaa. Miten koirat tykkäävät tuollaisesta? Se "makuelämys" jäi jotenkin niin mieleen ett halusin siitä hetkestä lähtien antaa koirille mehevää ja maukasta lihaa sekä tuoreita kasviksia soseen muodossa. 

Ei Acanassa todellakaan mitään vikaa ole - koirat tykkää ja masut tykkää. Ainoastaan tuota hammaskiveä meinaa tulla todella helposti. Oon ollut hieman laiska harjaamaan lammaskoirien hampaita kun ovat syöneet luita ja ties mitä. Harmittavasti se ei ole riittänyt. Muskan hampaat ovat todella hyvässä kunnossa, valkoiset ja puhtaat. Harmaiden kohdalla olisi parannettavaa. Voi olla ett syksyllä pitää käyttää puhdistettavana. Innostuin todellakin taas tuosta raakaruokinnasta, joten yllätys yllätys, pakastimesta löytyy jälleen kasvissosetta, puuroa ja lihaa :) Jos ei muuten niin ainakin tuleville pennuille!

 
 
Reilun vkon raakaruokinnan kokemuksella joudun jälleen toteamaan että se ei vaan sovi Merrille. Vaikka tällä kertaa se ei saanut puuroa ollenkaan niin maha tahtoo olla välillä hieman löysällä ja välillä ok. Menee kyllä taas niin arpapeliksi, joten herran hyvinvoinnin vuoksi siirrytään herran osalta Acanaan ja kyytipojaksi hieman lihaa. Sillä reseptillä ollaan menty jo tovi hyvin tuloksin. Kiia nyt vetäisi vaikka tunkion napaansa niin ei mitään vaikutusta. Muskan tän hetkisen tilan vuoksi pidän senkin suurimmalta osin nappulalla, sillä tää eka pentue hieman stressaa meikää ja varsinkin ruoka. Ehkä seuraavan pentueen kohdalla mietin etukäteen jo tosi tarkkaa miten toimitaan kun on edes yksi pohja mille rakentaa. Nyt kaikki on aivan uutta! Vaikka ohjeita ja neuvoja olen saanut niin silti oon hieman epävarma kun en oo koskaan tehnyt tällaista. Aloittelevan kasvattajan rooli on aina jännittävää ja hieman haparoivaa, mutta eiköhän tämä tästä :). On ne muutkin pärjänneet ja onneksi on noita kokeneempia neuvomassa. 

Ens viikolla miulla alkaa kuukauden loma Vierumäeltä joten pystyn olemaan kotona koko kuukauden. Meen kyllä raksalle töihin kolmeksi viikoksi ja teen hierontaja kysynnän mukaan, sillä harmittavasti tuo raha ei puussa kasva. Olisihan se todella kivaa viettää koko kuukausi kotona vain lepäillen mutta sitä teen sitt joskus kun saan palkallisen loman. Juhannuksen jälkeen kyllä pidän lomaa vaikkei pentuja tuliskaan. Pakko hieman huilia ennenkuin palaan heinäkuuksi takaisin Vierumäellä hommiin.

Kesäkuussa päässään nyt sitten käymään hallilla hieman virittäytymässä sm-kisojen tunnelmaan. Tai oikeastaan vaan hiomassa tekniikkaa ja ottamaan hieman hyppytreenejä. Käytän Kiian vielä hierottavana jottei vaan ole mitään jumeja minkä takia rimat putoilisivat. Kiia on valittu LAUn medi-joukkueeseen ja oon kyllä tosi innoissani tästä joukkueesta. Nollaprosentin mukaan medi-joukkue on seuramme kovatasoisin - parhaimmalla nollaprosentti 50%, meillä 41%, kaverillani Elinalla ja Lilolla on 39% ja vielä huonoin prosentti oli 33 luokkaa. Tuo nollaprosentti juttu on välillä hankala kun mekin ollaan välillä vain testailtu juttuja ja menty äärirajoilla. Jos olisin vain nollia yrittänyt tehdä pakolla niin se olisi varmasti onnistunut kun olisin vaan hieman ottanut iisimmin. Ikävä kyllä siihen ei ole varaa kun vauhti ja nopeus ratkaisee. SM-kisoissa en kyllä lähde tekemään mitään riskillä vaan siellä otetaan varman päälle että saadaan vaan mahdollisimman hyvä tulos. Katsotaan sitten miten pitkälle päästään ja milloin ruvetaan ottaa riskejä. Ennen SM-kisoja meillä on yhdet iltakisat Kouvolassa. Jos vaikka se vika serti tupsahtaisi sieltä. Nyt se ei ole ainakaan tuomarista kiinni :)

torstai 16. toukokuuta 2013

Äitienpäivä Mikkelissä

Sunnuntaina äitienpäivänä vietettiin perinteistä agilitypäivää Mikkelissä. Tarkoituksena oli saada Kiialle viimeinen A-serti mutta kuinkas kävikään. Kun ilmoittauduin niin ajatuksena oli ett toivon mukaan tuomariksi tulee Kari Jalonen eikä Minna Väyrynen. No Väyrynenhän meille sitten kuitenkin tuli. Ei tuomarissa muuten mitään vikaa ole mutta kun meidän eka serti on häneltä niin se siitä valioitumisesta. Mentiin siis vaan viettämään hauskaa vapaapäivää kisakarkeloissa.

Hypäri oli ekana ja se kosahti heti ekaan hyppyyn - rima alas! Loppurata mentiin sitten aivan mielettömällä fiiliksellä ja tuulispäänä. Harmittavasti aivan lopussa Kiia pongasi putken kahden vika hypyn välistä joten lopputulos HYL. Olisin kyllä niin halunnut tietää meidän ajan kun mentiin kyllä sellaista haipakkaa. Harmittavasti kamerakaan ei kerinnyt meidän tahtiin!

Toka radalla jatkettiin samaa menoa mutta ilman riman pudotuksia ja väärää rataa. Tuloksena nolla ja toinen sija, heti oman seuramme Olli-Jussin ja Jojon jälkeen. Ei jääty heille kuin 0,5 sek ja se on jo jotain. Onnittelut heille Jojon valioitumisesta.

Kolmannella radalla lähdettiin tekemään jälleen nopeeta aikaa mut balanssi oli muuten vaan hieman pielessä ja oma ohjaus liian löysää. Kiia hyppäsi yhden hypyn väärinpäin joten HYL.

Video nollaradasta, kiitokset Marikalle kuvaamisesta!



Harmittavasti huomaa tämän harjoittelemattomuuden meidän tekemisessä. Kiia on pudottanut nyt parissa viime kisassa riman ja muutenkin tuntuu että rytmi on hieman hakusessa. Onneksi kesäkuun alussa päästään edes välillä käymään hallilla jotta saadaan neiti taas kunnon kisakuntoon. Sitten vielä yhdet iltakisat ennen sm-vkonloppua. Ei oo paljoon paineita menestyksesta mutta onhan se kiva jos pystytään tekemään ehee rata.

Muska on nyt kolmannella vkollaan ja kyllä meillä on rauhallista. Ei kukaan bimboile missään eikä kukaan levittele leluja pitkin kämppää. Vielä ei näy suurempia merkkejä onko kantava joten vielä jännitetään. On kyllä huomattavasti rauhallisempi kuin mitä näitten aikaisempien juoksujen jälkeen. Onneksi oon vielä työharjoittelussa tai muuten tulisin hulluksi kun tarkkailisin neiti kuin haukka :). Nyt kun on aina välillä poissa niin eron näkee paljon paremmin. Ens vkolla on jännittävät paikat kun kaverini leasing nartulla on laskettu aika. Toivon mukaan sieltä tulee kans mahtavia pieniä shelttejä.