Häivähdyksen kennel: Eteenpäin mennään...

Mitäs me! Pentu kasvaa ja vilkastuu päivä päivätä. Tilaa ollaan isonnettu jo urakalla kun toinen saa oikein kunnon juoksuhepuleita, varsinkin heti aamusta ja illasta ;). Ensimmäinen madotuskin on suoritettu vaikka saatiin hieman miettiä miten sen nyt kitusiin saisi. Pikkuneiti ei oo vielä niin innostunut lisäruokinnasta vaan oman emän maito maistuu vielä kaikkein parhaimmin. Muska vaan viihtyy vähemmin ja vähemmin pentuhuoneessa joten maitoakaan ei heru koko ajan. Joka päivä ollaan totutettu pikkuneitiä "isojen" koirien sapuskaan.

Merrin kanssa oltiin sunnuntaina Kuopiossa ACEn Super treeneissä. Tauko oli jälleen tehnyt tehtävänsä ja oli pientä haparointia muutamissa kohdissa. Pääsääntöisesti radat menivät hyvin, mutta onneksi sitä treenattavaakin löytyi. Nyt alkaa olla innostusta palata jälleen hallille treenaamaan kun tietää mitä treenata. Valmentajille annettiin oikein kunnon pähkinä sillä paljastettiin se meidän suurin ongelma eli kepit. Annettiin Merrin tehdä virhe kepeillä ja mitä seuraa kun sitä ruvetaan korjaamaan. Tilanne vaan pahenee ja pahenee. Meillä taitaa olla keppien uudelleen opetus edessä mutt odotetaan nyt maltilla mihin tulokseen meidän valmentajat tulevat. Onneksi meillä riittää muutakin treenattavaa ja vahvistettavaa joten ei tylsää tule! Kiiakin pääsee tekemään samoja treenejä niin saadaan samalla neitikin jälleen iskuun.

Oli kyllä kiva päästä pitkästä aikaan kunnon treeneihin missä sai oikeasti antaa mennä. Välillä tuntui ettei aina tiennyt mihin sinkoilla kun kroppa on väännössä toiseen suuntaan ja jalat toiseen ja vielä kädetkin ja pääkin pitää saada balanssiin. Tätä me ollaan kaivattu :)!!!

Vielä kun saisi treeni paikan kuntoon niin avot! En enää tykkää treenata/kisata kylmissä halleissa. Ei sen takia ett minulla nyt olisi kylmä mutt yksinkertaisesti siitä syystä ett

koiran pitäminen lämpimänä on todella vaikeaa
esteet keräävät kosteutta -> liukkaus

-> loukkaantumisriski kasvaa roimasti!!!

Viime aikoina olen törmännyt moneen tarinaan missä on jouduttu jättämään agikoira ennenaikaiselle eläkkeelle lajista ja toivotaan parasta että koira pystyy elämään normaali elämään ilman kipuja. Monissa lajeissa on riskejä ja agilityssäkin on omansa. On paljon asioita mitä pitää ottaa huomioon kun lajia lähtee harrastamaan... Linkitän yhden blogi kirjoituksen aiheesta... Eli Tämän tarinan päätös!

Törmäsin yhteen YouTube videoon missä 16 vkoa vanha pentu harjoitteli jo pujottelua! Aaaarghhhh! Ymmärrän kyllä että lajiin kuin lajiin pitää tutustua jo pennusta asti mutta silloin kyllä pitää tietää mitä tekee. Pitää ottaa huomioon lajin rasittavuus ja pennun kasvuprosessi. Agilityssä A sekä kepit ovat sellaiset esteet että kyllä ne kannattaa jättää sinne lähemmäs vuoden ikää... Mikä ihmeen kiire ihmisillä on saada vielä keskenkasvuinen koira jo nopeasti kolmosiin tai arvokisoihin! Koira kasvaa ja kehittyy kahteen ikävuoteen asti! Tästä aiheesta voisi pitää vaikka miljoona luentoa mutta en ala itse siihen nyt tässä. Ehkä seuraavassa postauksessa sitten ;)

Otetaan loppuun vielä muutama kuva sunnuntain valmennuksesta ;)