sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Treeniä ja treenattavaa

Käytiin torstai aamupäivästä hallilla kaikkien koiruuksien kanssa treenaamassa aivan pikkujuttuja. Kiian ja Merrin kanssa harjoiteltiin Jenny Damm:n vihjeiden perusteella peruskääntymistä ja sitten eteenmenoa. Kun oli selvät ohjeet ja kunnon ratapiirros niin treenit meni tosi hyvin. Muskan treenit sujuivat aluksi ihan jees mutt sitten jotenkin keskittyminen hävis johonkin ja pöllöily alkoi. Muskan to-treeneistä ei videomateriaalia.



Torstai-iltana oli sitten Merrin ryhmätreenit. Treenikavereille vietiin kuningatar-turkinpippuri kääretorttu sertin kunniaksi. Tuli edellisellä kerralla hieman vihiä siitä! No toivottavasti ryhmäkaverit voivat tuoda sitten seuraavat eväät syksyyn mennessä. Meillä oli aiheena kilpailuomainen treeni, eli ensin tehtiin ratapätkä ja sen jälkeen vasta korjailtiin virheitä. Merrin kanssa meni ihan jees, toka hypyn riman pudotus (oli aivan oma mokani käden heilautuksella) ja sitten syöksyminen keppien tokaan välikköön. Sitten kun alettiin höyläämään ja höyläämään näitä virheitä ja kaikkea mahdollista niin jotenkin sitten pakka alkoi levitä ihan käsiin. Virheitä tuntui tulevan sitten vähän joka paikassa ja loppujen lopuksi ei jäänyt ihan paras fiilis treenien jälkeen. Meidän olisi vain pitänyt keskittyä siihen suurimpaan epäkohtaan eli keppeihin, ja antaa muiden olla. Merrillä on niin kiire kepeille ja sieltä eteenpäin ett yrittää väkisin tunkea itsensä tokaan välikköön ett pääsis nopeammin. Ei auta... Otin kaaren avukseni noissa harkoissa ja ekalla kerralla meinas mennä kaarta päin mutt tajusi sen verran ajoissa ett korjas ekaan välikköön. Nyt meillä alkaa keppien tehotreeni. Aloituksen pitää olla kunnossa, ennen sitä emme lähde kisaamaan.

Kiian kanssa kävimme lauantaina kisaamassa ja voihan rävellyksen rävellys. Nyt ois tarttenu jonkun huutamaan radan varrelle ett: "Liiku prkl liiku, äläkä nysvää!" Kaikki vaikeimmat kohdat kyllä hoidettiin mutt sitten tuli, taas, tehtyä niin typeriä virheitä helpoíssa kohdissa ett ei mitään rajaa. Milloin meinasin törmätä esteeseen, milloin en tehnyt sitä mitä piti ja vaihtoehtona tein juuri sen mitä ei pitänyt! No kisat lyhyesti: tuomarina Anne Huittinen ja paikkana Hyvinkää.

Aloitettiin hyppiksellä. Siellä piti taas nysvätä juoksemisen kanssa kun aattelin ett en millään kerkee 7 putken jälkeen persjättöön, teen siis takaaleikkauksen pituudelle mikä osoittaa nurkkaan päin. Jooo... No Kiia sitten käveli pituuden yli. Sitten itse sössin taas ja meinasin törmätä putkeen. Seuraavat hypyt oli yhtä haparointia kun oma rytmi oli jo jossain niin kadoksissa kuin vaan mikään voi olla. HYL tuli jossain siinä Mentiin sitten vaan maaliin asti. 

Toka rata, agirata: Tämä lähti hyvin liikkeelle ja sain juostuakin hyvin. Pussin kohdalla kaikki meni sekaisin kun Kiia kaatui ulos tullessaan. Tuli suorastaan kyntämällä! No siinä sitten vauhti ja kaikki muuttui ja Kiia ohitti okserin eli kielto. Otettiin se uudestaan ja jatkettiin matkaa. Kepeillä en vetänyt tarpeeksi ja Kiia pamahti tokaan välikköön ja jatkoi pudottelua. Kun yritin ottaa uudelleen niin Kiia ei tullut pois kepeiltä vaan kääntyi pahana tapanaan ympräi ja pujotteli liikaa taaksepäin eli HYL. Loppu mentiin taas ihan radan vuoksi. Siellä tuli yks hypyn ohitus kun en linjannut tarpeeksi tiukasti. Puomilla saatiin harjoitella kontaktilla oloa.

Vika rata, agirata: Tää meni muuten ihan jees mutt lähdin niin läheltä varmistelemaan pussia ett sitten taas liikkuminen jumittui ja sössin ihan täydellisesti Aan alla olevan putken. Onneksi kuitenkin sain Kiian sinne loppujen lopuksi ja päästiin suuremmilta virheiltä maaliin asti. Tuloksena 5 ja 7.sija.

Kiia teki kaikilla radoilla aivan mieletöntä työtä. Ite vaan olin taas ihan jossain kuutamolla. En tiiä mistä se johtui mutt puuttui vissiin vaan yritys ja raivo. Olin varmaan vaan niin relax kun ei miuta oikein missään vaiheessa edes jännittänyt. Olis pitänyt taas vaan läiskiä itseä ja nipistellä käsivarret mustelmille. Se auttoi viimeeksi ihan kummasti. Onneks ens la on revanssin paikka kotikisoissa.

  

Tänään käytiin sitten Merrin ja Muskan kanssa hallilla. Merri treenasi keppien aloitusta eri kulmista, ja varsinkin sitä avokulmaa, Muskan kanssa keskityttiin vaan eteenemenoon etupalkalla. Muska on nyt jostain syystä hokannut paikalla olon esteen takana. Vielä pari viikkoa sitten se oli ihan täyttä tuskaa. Ilmeisesti neiti on tehnyt jonkin sorttista ajatustyötä! Nyt saatiin muutenkin harjoitella häirinnän alaisena kun Stiina oli laumansa kanssa toisella kentällä. Kyllä taas halli raikui kun seinässä kiinni olijat ilmoittivat vastalauseensa.



Ja vielä kuvamateriaalia Muskan maanantaiaamun treeneistä! Muska on kehittynyt todella hyvin harvoillakin treenauskerroilla, tai sitten ollaan vaan löydetty sille se oikea tapa. Oli miten oli niin pääasia ett homma toimii! Oma kroppa vaan näyttää paikkapaikoin niin ristiriitaista signaalia mihin pitää kyllä jatkossa kiinnittää huomiota. Onneksi on nämä kamerat!


tiistai 21. helmikuuta 2012

Kyynelkanavien huuhtelua

Tässä on maailman paras esimerkki siitä mitä upea musiikki ja luonto voi saada aikaan. En pysty katsomaan tätä videota ilman kyyneleitä, on vaan niin upea, mahtava, koskettava, yksinkertaisesti niin paras! Suosittelen kuitenkin katsomaan ja fiilistelemään, mutta kannattaa varata nenäliina valmiiksi kaiken varalta :)



maanantai 20. helmikuuta 2012

Vuoden eka tavoite - Merri kolmosiin!

Vuoden eka tavoite on nyt sitten saavutettu - Merri kolmosiin! Tosin ollaan hieman aikataulusta jäljessä mutt ehkä se ei tässä kohtaa niin haittaa. Tarkoitus oli selvitä jo tammikuun aikana kolmosiin mutt ne se venähti reilusti helmikuun puolelle. Alunperin oli myös ajatus ett pari kisaa riittää niin eiköhän se ole siinä. No ei se ihan niin helposti käynyt. Tarvittiin pari kisaa lisää, ja vielä paikoissa mihin en ollut ihan suunnitellut alunperin edes meneväni. Mut eihän siinä mitään, saatiin mukavia kokemuksia uusista paikoista ja ollaan näin laajennettu reviiriä.

Merrin kanssa on niin huippua kisata vaikka tulisikin pieniä kömmähdyksiä matkan varrella. Yleisesti oon ollut tyytyväinen meidän menoon mutt pari kisaa on ollut pientä vääntämistä; yhdessä jännitettiin putkia ja toisessa sitten kepit tuotti harmaita hiuksia. Vaikka tulokset ovat olleet aika epätasaisia niin niissä kaikissa on näkynyt meidän vahvuudet ja samalla myös se miten raakile Merri vielä on. Nyt me pidetään Merrin kanssa kisataukoa, en vielä tiedä mihin asti, ja harjoitellaan ihan perusjuttuja vahvistaaksemme niitä. Varsinkin keppikulmat ja loppuun asti pujottelu vaatii vahvistamista. Toinen mitä meidän pitää todella harjoitella on kääntymiset. Merri on aika huono lukemaan kääntymisvihjeet ja lataseee aina ihan mielettömän loikan. Se hieman sekoittaa aina omaa tekemistä ja kostautuu menossa ainakin sen pari seuraavaa estettä.

Eilen oltiin siis kisaamassa Kirkkonummella. Lähdettiin kaverin kanssa reissuun jo lauantai-iltana ja yö vietettiin toisen kaverin työsuhdeasunnossa. Sunnuntaipäiväksi oli luvattu oikein lumimyräkkää niin ei hirveästi tehnyt mieli lähteä aamutuimaan ajamaan Lpr:sta asti. Hieman huonosti nukutun yön jälkeen oltiin kuitenkin pirteästi liikenteessä ja alle tunnin ajomatka sujui oikein hyvin lumisateesta huolimatta. Perille löydettiiin hyvin, vaikka edelleen ihmettelen miksi ei ollut minkäänlaisia opastekylttejä tienvarsilla. Ilmeisesti kisapaikat ovat nykyään niin tunnettuja ettei niistä tarvi kertoa lähemmin. Mut kuka tuntee, kuka ei! Auraamaton parkkipaikka tuotti hieman ajattelemista mutt onneksi saatiin auto hyvään paikkaan, ja päästiin näin purkautumaan Masalan kuplahallin sisätiloihin. Paikka oli ihan miellyttävä, iso, tilava ja lämmin. Ainut huono puoli oli vain ett vessaan piti mennä läheisen koulun tiloihin asti. Ei ihan pienestä hädästä viitsinyt sinne asti tarpoa.

Kisat oli hyvin aikataulussa, varmaan puolituntia etuajassa. Ekaan rataan me saatiin mennä tutustumaan heti kun rata oli valmis ja kaikki olivat siihen tutustuneet ennen virallista rataantutustumisaikaa. Tuomari kysyi ett onks ketään kuka ei ole vielä tutustunut ja sellaista kun ei ollut niin kisat aloitettiin samantien. Eli virallinen rataantutustuminen jäi sitten tekemättä. Onneksi oltiin sen verran ahkeraan siellä jo pyöritty ett kuviot oli tarkassa mielessä. Minit starttasivat ennen medejä joten sen aikanakin pystyi vielä kertaamaan asioita.

Eka rata: Tää rata meni kyll aika katastrofiksi, tai en ainakaan keksi sille mitään parempaakaan kuvausta. Kolmas hyppy valui aivan törkeen pitkälle kun oma valssi alkoi liian myöhään. Merri kynti aivan mielettömästi ja kävi melkein kyljelläänkin kun ei ollut pitoa tassujen alla. Milloin viimeeksi oltais kisattu hiekkapohjalla! No siitä selvittiin ja jatkettiin matkaa. Aan jälkeinen putki mietitytti jo rataatutustumisessa, tai oikeastaan sen jälkeinen elämä. Ajatuksena oli valssata hypyn taakse mutt ajauduin niin lähelle putkea ett aattelin sitt tehdä persjätön. Olin harjoitellut senkin rataantutustumisessa mutt se ei tuntunut hyvältä. Päätin tehdä sen kuitenkin kun valssi olisi myöhästynyt ja oltais Merrin kanssa oltu törmäyskurssilla hypyn takana. Jos olisin ajatellut asiaa tarkemmin niin olisin tietysti voinut tehdä persjätön/valssin sitten keinun edessä. No ei tullut juuri silloin mieleen. Persjätöllä linja oli tosi huono keinulle ja Merri menikin linjan ohi ja loikkasi keinulle sivusta. Hiekka ja puupinta oli tosi liukas ja toinen liukastui ja putosi osaksi keinun päältä. Siihen Merri jäi roikkumaan mahalleen keinun päälle ja yritti ja yritti päästä ylös. Oli aivan kauheeta katsella toisen yritystä, ja se tuntui itsestä kestävän iäisyyden, vaikka todellisuudessa ei kestänyt kuin max pari sekunttia. Merri pääs ylös ja otettiin keinu uudestaan. Siitä ei jäänyt traumoja. Keinu episodi masensi sen verran ettei ihan paras vire ollut mukana loppuradalla. Puomin jälkeisen pituuden jätin puolitiehen ja Merri otti siitä kiellon, kolmas kielto tuli sitten kepeiltä. Mietin parii ohjaustekniikkaa siihen ja valitsin sen huonomman mikä peitti aivan liikaa aloitusta. Merri ei nähnyt keppejä vaan oli pyyhältämässä puomille. Olisi vaan pitänyt mennä edeltävän hypyn luokse ja sieltä sylkkärillä kepeille. No tuota harjoitellaan jatkossa! Radan jälkeen tutkin heti Merrin vatsa-alueen ja siinä ei näkynyt eikä tuntunut mitään, toinen liikkuikin ihan normaalisti, joten selvittiin säikähdyksellä tuosta. Jatkossa muistan kyllä ajatella myös sen C-vaihtoehdon radalle ettei tuollaisia tuu enää ikinä!!!

Toka rata: Se menikin sitten aika passelisti :) Ei pahemmin mitään korjattavaa! Loistavaa työtä ja sillä medien ainut nolla tulos, 0-voitto, kolmas LUVA ja SERTI kolmosiin! Olin todella tyytyväinen meidän menoon. Rata tuntui minusta hieman helpolta mutt ilmeisesti siinä sattui pieniä virheitä kun ei tullut kuin se yksi nolla. Se mikä meille on helppo niin ilmeisesti ei kaikille ole, ja tietysti päinvastoin :)! Kepit alussa pelastivat meidän tuloksen, sillä keppikulma oli helppo ja lopetuskin oli aivan normaali. Suora lähestyminen on vain se kaikkein helpoin ratkaisu. Siinä ei tarvinnut tehdä muuta kuin vain lähettää ja antaa Merrin tehdä kepit loppuun. Kaarroksetkin oli tällä kertaa paljon maltillisemmat ja tekeminen oli helppoa. Hieman oma liikkuminen häiritsi kun tuntuu ett hölköttelen vaan eteenpäin. Rata oli profiililtaan sellainen ettei siinä tarvinnut mennä kaasu pohjassa kun koko ajan oli jotain mikä hidasti koiran menoa ett selvis ite vähemmällä. Jäin ihan kaipaamaan kunnon revitysrataa. Mutt tyytyväisiä ollaan :)!


Kiitokset Marialle kuvaamisesta

Kolmas rata, hyppis: Me Merrin kanssa luultiin ett meidän urakka oli ohi ja päästäisiin vaan jännittämään toisten suorituksia, tai sitä ett kestääkö kuplahalli kasassa kisojen loppuun asti. Uhkaavasti katto notkuili ennen vikaa starttia. Meiltä tultiin kuitenkin kysymään ett halutaanko suorittaa hyppis nollakoirana! No tottakai! Merrihän on aina valmiina!!! Oli ei muuta kuin baanalle uudestaan. Rata oli valssia valssin perään ja hankala keppikulma. Pussin kohdalla pääsin ihan oikeasti juoksemaan kun piti päästä karkuun ettei Merri sinkoa jaloille pussista - kerkesin! Putkesta Merri tuli taas sellaisella vauhdilla ett kaarros aivan törkeen pitkä ja sitä korjatessa meinasin itse törmätä pituuteen. Äkkiä loikka sivuun ja Merrihän reagoi siihen. Meni sitten seuraavasta hypystä ohi. Tuli siis samalla harjoiteltua todella tiukkaa käännöstä :D! No otettiin hypyn kautta ja lähetys putkeen. Tokan putken jälkeen keppikulma oli tällä kertaa vielä vaikeampi kuin mitä ekalla radalla. Halusin nyt kokeilla sylkkärillä mutt en saanut alustavasti Merriä kunnolla kääntymään. Piti kerta vielä pyöräyttää parempaan linjaan ja sitten menoksi. En oo koskaan mennyt kepeille vastaanottamaan joten sen takia ei otettu sitä nyt tuohon. Merri ei ihan malttanut mennä keppejä loppuun, aaargh, mutt en nyt halunnut jäädä sitä nysväämään nollakoirana joten jatkettiin matkaa. Koska Merri lähti kepeiltä ennen aikaisesti en kerinnyt valssaamaan hypyn taakse ja kolmasvika hyppy meni miten meni. En päässyt tekemään jaakotusta siihen joten ohjasin sen tosi huonosti ja Merri loikkasi sen sitten takaisinpäinkin. No lopussa odotti jälleen meitä fleecehihna mitä pääss ravistelemaan! Onnellinen höppänä!!!

Tuo vika rata juuri kertoi niin täydellisesti mikä meillä on vielä vaiheessa; eli käännökset ja kepit. Ennenkuin ne on korjaantunut niin ei ole mitään järkeä lähteä kisaamaan kolmosiin. Perusasiat kuntoon ja sitten vasta. Voi olla ett startataan vasta huhtikuussa. Siihen asti keskitytään harjoittelemaa ja kisaamaan Kiian kanssa, toiveissa saada ne pari puuttuvaa yksittäistä nollaa kasaan. Mitä nopeammin ne saadaan kasaan, sitä parempi. Haluaisin pitää kisataukoa ja päästä kunnolla harjoittelemaan, myös vkonloppuisin :). Sitten vasta joskus huhtikuun lopussa aloitettais uudestaan saamaan kisarutiinia ylle. Mutt seuraavana on kuitenkin vuorossa lauantaina kisat Hyvinkäällä Kiian kanssa, ja sitten seuraavana vkonloppuna kotikisat! Jos vaikka onni, ja ehkä taito,  olisi myötä ja olis nollat kasassa noitten kisojen jälkeen. Se jää nähtäväksi, mutt nyt nautitaan tästä saavutuksesta ja syödään laskiaispullia ja odotellaan hiihtolomaa :)

tiistai 14. helmikuuta 2012

Hyvää Ystävänpäivää!!!


Kylmä kuono, pyöreät silmät, lämmin katse. Nouseva tassu ja kallellaan oleva pää.
Korvat, jotka yrittävät ymmärtää, käsittää... Sinun koirasi!


Hän ei pyytänyt tulla luoksesi
Hän tuli, koska niin halusit.
Hän tuli ollakseen ystäväsi, ollakseen uskollinen.
Hän tuli antaakseen Sinulle rakkautta ja ollakseen kanssasi jos olet yksinäinen.

Hän saa Sinut hyvälle tuulelle
kun olet surullinen.
Hän ottaa sinut vastaan iloisin hännänheilautuksin kun tulet kotiin.

Hän tarvitsee Sinua leikkimään, huolehtimaan.
Hän tarvitsee Sinua johtajakseen.
Hän tarvitsee Sinun rakkauttasi.
Hänet on jätetty Sinun käsiisi.

Hän antaa Sinulle seuraa ja iloa.
Rakkautta koko sydämestään.
Hän vahtii ja suojelee Sinua.
Hän ei hylkää Sinua, niin kauan kun elää.
Hän antaa sinulle turvallisuuden tunteen. 

-tuntematon-




Kun ajattelen kaikkea sitä, mikä olisi voinut jäädä tapahtumatta ilman sinua,
olen iloinen, että sinä olet olemassa - ystäväni!


Oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille nelijalkaisille kuin kaksijalkaisillekin ystävilleni,
olette rakkaita!




maanantai 13. helmikuuta 2012

Suunnittelua, pähkäilyä, kyselyä ja turhautumista

Viikko sitten päästiin Kiian kanssa osallistumaan ryhmämme ensimmäisiin treeneihin, kiitos hieman alentuneen pakkasen mikä laski jopa -13:sta. Se tuntui jopa siedettävältä sen parinkymmenen jälkeen. Eihän tietysti vieläkään mikään hiki ollut ja hieman kateellisena ollaan niille keillä on lämmin halli missä treenata. No onneksi sentään on katto pään päällä!
Ensimmäisenä tehtiin 4 hypyllä saksalainen, vetoa 6 putkeen ja päällejuoksu 8 hypylle. Kaksi ensimmäistä ei todellakaan olleet ne helpoimmat ja parhaimmat vaihtoehdot Kiian kanssa. Jos kisasuoritus olisi ollut kyseessä niin oltais kiitettävästi valssattu putken edessä. Mutt mitäs sitä aina menemään sieltä mistä aita on matalin. Pakkohan se on joskus haastaa itsensä. Saksalainen toimi ihan jees kun vaan malttoi ja antoi todella vahvan käskyn kropalla. 5 hyppy tuotti hieman tuskaa kun siinä piti odotella ettei Kiia käänny liian tiukasti ja tule hyppyjen välistä. Ja sitten kun odoteltiin niin sitten Kiia lukitsi putken väärän pään aika vahvasti ja sinnehän se sukelsi kerta toisensa jälkeen. Tuossa oli todella hankalaa kun kroppa kääntyi aina liian aikaisin putkeen päin ja silloinhan sitä oltiin juuri siellä väärässä päässä. Lopussa käytin vastakättä mutt senkin kanssa pitää olla todella varovainen kun huomasin senkin kääntävän kroppaa vahvasti jos tekee väärin. Kiia on vielä siitä pirullinen kun se kerran tekee rataa niin se kanssa muistaa miten sitä mennään. Eli jos ollaan ekoilla kerroilla menty väärin niin se muistelee ett sinne piti mennä seuraavallakin kerralla. Poisoppiminen on sitten hieman työläämpää kun saa käyttää hieman vahvempaa ohjausta. Kyllä me sitten lopuksi saatiin tennispallon avulla Kiia seuraamaan ohjausta ja menemään sinne oikeaan päähän mihin oli tarkoituskin. 8 päällejuoksu meni myöhäiseksi ja Kiia meinasi ajautua miun väärälle puolelle. Kepeille meno meni ekalla kerralla säheltämiseksi ja Kiia meni ihan väärästä välistä sisään. Tokalla kerralla hieman rauhoitin tilannetta ja pikkuinen veto piti suorittaa niin johan alkoi lyyti kirjoittaa. Hieman harmitti nuo kepit kun Kiia normaalisti hakee keppikulman todella hienosti. Voi olla ett pitkä tauko on hieman vienyt parasta terää pois ja asiaa pitää alkaa muistuttaa ihan todenteolla.

Lopuksi kokeiltiin niisto-sokkareita! Heti kun pidin pienen liikkeen mukana enkä mennyt valmiina odottamaan niin Kiia teki aivan loistavaa työtä. En kertaakaan kääntynyt/jäänyt katsomaan miten meni mutt palautteena sain ett Kiia kääntyi aivan superhienosti ja todella tiukasti eli noita meidän kannattaisi käyttää jatkossa. Kunhan vaan aloitetaan toistojen tekeminen niin pääsee odottamisesta eroon ja loppujen lopuksi vain niisto merkki riittää. Siihen on vielä kuitenkin pitkä tie mutt pikku hiljaa :)
Tiistaina koirat viettivät äitin kanssa ulkoilupäivän; lenkkeillen 2x1,5 tuntia ja siihen vielä päälle potkukelkkailua. Tämän jälkeen pakkanen alkoi taas kiristyä joten Merrin torstaitreenit jäivät väliin. Lauantaina mentiin kuitenkin hallille päiväsaikaan kun pakkanen oli taas sen verran lauhtunut alle -15. Vuorossa oli ratatreenit harmaiden kanssa + tietysti parin muunkin innokkaan LAUlaisen. Tehtiin Jari Tienhaaran kolmosen rataa, mielessä ens kesän sm-kisat joissa Tienhaara on yksi tuomareista.
Molempien harmaiden kanssa alun 2 hypyn pakkovalssi... Mikä se on? Never heard!!! Merri paahtoi 2 hypyn suoraan ja Kiia ei vaan muuten vaan lähtenyt hyppäämään. Vaikka pakkovalssi on Kiian kanssa toiminut tähän mennessä ihan sika hyvin niin näköjään tauko on taas tehnyt tehtävänsä. Merri kaipaa selvästi vahvistamista. Päätin leijeröidä puomin ja vaan lähettää renkaalle. Molempien kanssa aivan superisti. Oikein kiihdyttivät renkaalle sen minkä kerkesivät. Kiian kanssa 6 hypyn takaaleikkaus onnistui mahtavasti ja tein persjätön 7 jälkeen jotta pääsin seinän puolelle jatkoa ajatellen. Merrille on iskenyt jokin aivan ihme kysely-ikä kun ei lähtenyt 6 hypylle ei sitten mitenkään. Pyöri vaan ja ihmetteli ja pohdiskeli vaikka hyppy on aivan nenän edessä. Voi kökkö! Mihin miun irtoava poika on nyt hävinnyt? Toivon mukaan on vain tilapäistä! 10 hyppy tuotti päänvaivaa... Ekaks meinasin tehdä saksalaisen mutt se ei onnistunut kovinkaan hyvin Kiian kanssa kun Kiia pyrki aina sille väärälle puolelle ja näin ohittaen pituuden. Tuota pitää ihan oikeasti harjoitella kunnon katsekontaktilla ja kunnon kädenvaihdolla. Merrin mielestä aivan turhaa kiertää kun voi hypätä suoraakin. Otin hypyn sitten puomin puolelta. Kiian kanssa ei tarvinnut kuin pieni veto niin se tuli tosi hienosti ja sain hyvin putkeen. Merrin kanssa piti tehdä ihan kunnon puolivalssi ett jätkä suostui tulemaan hypyn toiselle puolelle. Putken luona iski taas pieni kyselytunti ett pitikö tähän putkeen mennä vai mihin. Grrr!!! Loppupätkä meni sitten molempien kanssa ihan mukavasti, ei pitään ihmeempää.
Tänään koulussa luennoilla suunnittelin ja pähkäilin tulevia treenejä ja mitä ihan oikeasti pitää vahvistaa. No oikeastaan ihan kaikkea, ihan perusjutuista lähtien. Toistoja, toistoja, toistoja vaan kehiin ett saadaan joka asiasta niin varmaan pässilihaa kesään mennessä tai sitten vuoden loppuun mennessä. Ekaks aloitetaan ihan perusjutuista ja jatketaan sitten hieman vaikeempiin juttuihin. Nää pakkaset vaan tuottavat pikkaista turhautumista kun ei pääse kunnolla treenaamaan ilman syväjäätymistä. Kyllähän sinne tietyst pääsis mutt siinä on aika homma pitää koirat sen verran lämpiminä ett asiassa on jotain järkeä. On aika iso homma käydä hallilla 10 minuutin takia; 30 min lämppää, 10 min treeni ja sitten taas 30 jäähdyttelyä. Ja ei ole kiva ajella autolla lyhyitä matkoja tuossa pakkasessa. Äitin auto (miun Vectra siis lusmuilee autotallissa seisontavakuutuksessa) osoitti tänään jo hieman närkästymisen merkkejä kun oli joutunut seisomaan kylmässä koulun pihalla reilu 7 tuntia. Ei ihan tärähtänyt käyntiin kuin palmupuun alta. Vectra olis varmaan sen kyllä tehnyt mutt kesärenkailla sillä ei ole mitään asiaa talvisille teille :) Kunhan kevät taas koittaa niin sitten alkaa lyyti jälleen kirjoittaa, tai ainakin toivon niin. Se on varmaan niin närkästynyt seisomisesta ettei varmaan lähde käyntiin ei sitten kirveelläkään. Pidetään sormet ristissä ja varataan rahaa pikaiseen huoltoon :) Kyllä mie niin odotan sitä aikaa kun päässään taas koiruuksien kanssa matkaamaan Vectran kyydissä ympäri Suomea. 

Loppuun vielä muutama kuva pakkaspäiviltä, ja Muskan talvipukeutumisesta

Auringonpaisteessa kelpaa ulkoilla!
Mutt joskus on syytä pukeutua lämpimästi tassuja unohtamatta!
Sisällä lämpimässä uni maistuu hyvin ulkoilun jälkeen!

tiistai 7. helmikuuta 2012

Shadeland Absolute Truth

Ihmiset tekevät aika ajoin sukututkimuksia joten miksen siis minä olisi yksi niistä. En todellakaan lähtenyt tutkimaan omaa sukuani vaan ihan mielenkiinnosta katsomaan millaisia sukulaisia Kiialle löytyy isän puolelta. Äidin puolelta nyt ei tartte niin kovin pitkältä etsiä, riittää kun kääntää päätä hieman niin näkee jo kaksi kappaletta :)

Joten lähdetään hieman liikenteeseen. Aloitetaan isovanhemmista ja jatketaan siitä sitten muutamiin jälkeläisiin. Roopella on rekisteröity Suomeen 18 pentuetta, joista aika moni on trikki-soopeli yhdistelmiä. Merle-trikkipentueita on 6. Aika harvasta merlestä löysin kuvia, joten otin vain muutaman Kiian sisarpuolen esittelyyn. En ole rasisti soopeleita kohtaan mutta jotenkin merlet on vaan se intohimo :)

isänemä: Riishill's Riis-Sengaliis
isänisä: Riishill's Marco Polo


isä: Shadeland Absolute Truth 

Roopen lapset
Cadinan Top Star, Susadan Hurvitellen, Sinisilkin Suvensini ja Amarantes Shaal Nur
Minitiimin Shine on High
emänä: Susadan Hurvitellen
Funnytail I'm too Famous


Ja muita Roopen sukulaisia eli 
<--tyttären poika ja
-->tyttären tyttären tytär
(jonka isä on Kiian eno)






Kiia ja Sinna (+Rasmus) ovat Roopen viimeiset jälkeläiset. On todella mahtavaa nähdä miten tietyt piirteet ja ulkonäkö periytyvät sukupolvelta toiselle. Myös Roopen vanhempien piirteitä on vieläkin näkyvissä muissa niiden jälkeläisissä, esim. Muskan isässä (eli Riishill's Marco Polo on Muskan isän emän isä). Voi vain sanoa että veri on vettä sakeampaa!

torstai 2. helmikuuta 2012

Nyt se talvi todella alkoi!

Koko joulukuu odoteltiin lunta ja sitä tuli aivan viimeisinä päivinä, tammikuu meni ihan mukavasti pikkupakkasessa ja heti kun helmikuu kolkutteli ovelle niin aaarghh, Siperian pakkaset vyöryy jälleen tänne. Onhan tietysti silloin kaunista, aurinkoista ja ja ja... Ihan sika kylmäääää!!! Uunia lämmitetään kahdesti päivässä, koirat käyvät vain pikkulenkkejä monta kertaa päivässä ja ei päästä aksailemaan. Vasta joulukuu pidettiin taukoa ja voi olla ett helmikuu menee tauon parissa. Nyt se lämmin halli ois aika poikaa! Meillä hallissa on se -10 vähintään ja varmaan kohta jo enemminkin. Pohja ja esteet vetää huurteisiksi niin ei oo mitään järkeä mennä koiran kanssa liukastelemaan sinne, ja muutenkin kun tuon lämpimänä pysyminen on aika suuri haaste.

Meillähän on joka koiralla manttelit ja oli jopa fleecetossuja, mutt ne on jotenkin johonkin hävinneet. Kiiaa ei mantteli haittaa, ja Muskakin on ihan sinut sen kanssa kun pääsee vapaana liikkumaan. Merri ei voi todellakaan sietää minkäänlaisia retonkeja niskassa vaikk miten ne ois vaan hyväksi. Ja muutenkin Merrillä on niin raivostuttavaa pitää manttelia kun pitää koko ajan tarkastaa ett se on nyt varmasti hyvin, ja ettei mahakappale ole valunut liian taakse. Muuten saa lenkin jälkeen pestä manttelin ja mahanalustan kun kultasuihku on mennyt aivan väärään paikkaan eikä sinne hankeen minne oli alunperin tarkoitus. Pitää vissiin ottaa neula ja lankaa (ja ompelukone) ja alkaa hieman tuunata Merrille paremmin istuvaa manttelia. Merrin huomioliivikin on tuunattu juuri hänelle sopivaksi tämän BillyBoyn takia. Sileävatsaiset tytöt on tästä syystä niin mukavia ja käteviä :)

Pakkasten keikkuessa siellä lähellä -25, lenkit on kummasti lyhentyneet mutt niitä pyritään tekemään hieman useammin päivän mittaan. Tammikuun viimeisenä päivänä kävimme nauttimassa ihanasta auringonpaisteesta Hanhiksella, ja lenkki oli mitä mainioin kun Lpr:annan seutu oli säästynyt kovimmilta pakkasilta Laatokasta nousevan vesihöyryn takia. Tai jotain sinne päin ne uutisoi. Sinä päivänä ei ollut kuin -13, joten hetihän sellainen hetki piti hyödyntää. Ei muuta kuin ulkoilemaan kameran kanssa.


Video meidän aamupäivälenkistä!