lauantai 29. tammikuuta 2011

Avoimet ovet....

... siis kämppäämme :)! Onhan tämä meidän toinen koti, ainakin puolet viikosta :)

Sisäkuvaa Merrin näkövinkkelistä. Näkee sopivasti kaikkialle. Takaikkunoista ulos pihalle, keittiöön, eteiseen ja makkariin. Ihan ulko-ovelle ei näe mutt kun tarpeeksi viruttaa itseään niin sitten sinnekin näkee. Sohvan kulma on todella hyvä kyttäyspaikka, varsinkin kun siihen laittaa paksun peiton minkä voi myllätä mieleisekseen. Tai sitten siinä voi lämmitellä pitkän lenkin jälkeen.






Olohuone hieman eri kulmasta, eteisestä katsottuna. Peilin ja hyllytkin sain pitkän pohdinnan jälkeen seinälle :) Pientä saamattomuutta on ollut ilmassa. Vielä puuttuu yksi ja se kohokohta mistä oon todella ylpeä eli kattolamppu. Se on hieman hankalampi tapaus joten sen laittaminen on siirtynyt ja siirtynyt. Voi olla ett kerkeän muuttamaan jo pois ennenkuin se saadaan kattoon. Miun ihanan ihana kristallilamppu!





Tärkeä huone, sillä täällähän saa ruokaa! Niin koiruudet kuin omistajakin. Koirille on kyll varmaan enemmin ruokaa tarjolla ja varattu kuin omistajalle. Mutt pitäähän jokin tärkeysjärjestys olla!
Kiialla on ruokatablettina hieno sheltti-tabletti vaikka siinä onkin hieman vääränvärinen sheltti, soopeli.



Yksi tärkeimmistä huoneista, makuuhuone. Pääsee siis vihdoin illalla kunnolla lepäämään ja lataamaan akkuja seuraavaa päivää varten.
Merri nukkuu yleisesti aina miun vieressä. Oikein nojaa jalkoja vasten ja ei väistä kovinkaan pienestä tönäisystä. Yleensä oon ottanut kunnolla kiinni ja siirtänyt herraa hieman sivumpaan. Toinen ei ole moksiskaan vaan jatkaa koisimistaan. Kiia nukkuu päiväpeitosta tehdystä pesässä, tai sitten olohuoneessa sohvalla. Aamulla molemmat ovat aina valmiina lähtemään liikkeelle vaikka molemmista kuitenkin näkee kuinka paljon nukuttaa ja kirkas valo käy silmiin. Kyll ne osaa silloin olla niin suloisia. Aamulla käydään heti kunnon lenkillä, jonka jälkeen saavat sitten syömistä. Kun itse alan tekemään aamiaista niin silloin Kiia on jo vetäytynyt takaisin makkariin koisimaan sänkyyn. Siellä se on myös usein illallakin. Päivisin sänky toimii todellisena päivystyspaikkana kun ikkunasta näkee parkkipaikalle. Kun tuun auton kanssa kotiin niin aina ikkunasta näkyy pari karvasta korvaa :)

Tää on koirien mielestä se kaikkein hauskin huone, oltiin sitten kotona Lappeenrannassa tai sitten Savonlinnassa. Sauna!!! Kun valkkasin kämppiä niin sauna oli yhtenä kriteerinä juuri koirien takia. Itse tulisin kyllä toimeenkin ilman saunaa mutt nää tykkää siitä niin kovasti ett pitihän se sauna saada. No tarttee kyllä myöntää ett on siellä nyt todella kiva käydä itsekin pitkän koulupäivän jälkeen.
Kiukaan kun laittaa päälle niin jo siitä minuutista alkaen alkaa mieletön ravaaminen ja kylppärioven kyttäys. Puolituntia on pitkä aika pienillä koirille odottaa. Kun sitten viimein saunassa on tarpeeksi lämmin niin voi sitä riemua kun pääsee kylpemään. Merri touhuilee yleensä lauteiden alla ja oottaa milloin hänelle tiputetaan vettä kauhasta. Kiia seisoskelee alimmalla lauteella ja sillekin pitää välillä heitellä suuhun vettä. Vaikka itsen lähden jo suihkun puolelle molemmat jäävät saunaan odottelemaan. Yleensä laitan molemmat eteiseen jäähylle, jotta saavat hieman viilentyä. Saunomisen jälkeen kun saa ruokaa pienen tauon jälkeen niin kyllä sitten nukuttaa.

On meillä siis se pieni takapihakin. Vaikka se on pieni ja kadulle päin niin on se aika kiva, ja kätevä! Sinne pääsee kätevästi jäähylle saunan jälkeen, aamu- ja iltapissille, lenkkeilyn jälkeen vetämään parit spurtit ja nauttimaan muuten vaan ulkoilmasta. Koska piha on kadulle päin ja aita on aika matala niin koiruudet eivät oo koskaan itekseen siellä vaan mie oon aina niiden kanssa. Näin vältetään kaiken maailman vahingot. Kotona Lappeenrannassa saavat kyllä olla ilman vahtia mutt se onkin aivan toinen tarina :)



Että sellaista oli meidän avoimissa ovissa, toivottavasti viihdyitte :)!



maanantai 24. tammikuuta 2011

Elämää Savonlinnassa!

Pari viikkoa on jo takana elämää Savonlinnassa ja juuri alkaa kolmas. Voi jo sanoa ett aletaan olla kotiutuneet tähän paikkaan. Tiedetään jo suhkot hyvin missä mikäkin paikka on, keskustassa. Eihän siellä oikeastaan ole kuin se yksi pääkatu minkä varrella on kaikki palvelut. Helppoa! Ei tartte monessa paikassa pyöriä.


Se on kyllä jännä huomata millaisia eroja on vähän missä päin Suomea asustaa. Kaikki on erilaista. Ja varsinkin liikennekulttuuri. Joskus ihan huvittaa tää liikenteen meininki täällä. Se on tietysti vähän mihin tottuu. Meillä Lappeenrannassa paahetaan vaan tietä eteenpäin etuajo-oikeudella, muut väistäköön. Kaduilta tullaan tielle välillä ehkä hieman turhaan pieneen rakoon mutt hyvin ollaan selvitty. Täällä väistetään kadun varrella olevat autotkin varmaan toiselta kaistalta, jokaiselle ihmiselle annetaan vissiin tietä suojateillä. Kaduilta ei todellakaan rynnätä tielle vaan odotellaan varmaan reilun 500 metrin rakoa jne. Kaupungissa ajaminen näin talvella on äärimmäisen rasittavaa kun kaikki liikenne menee todellakin sitä yhtä ja ainoaa katua pitkin koko keskustan läpi. Huoh! Siinä valtavirrassa kuljetaan joka jumalainen koulupäivä. Joskus kuljetaan eteenpäin 20 km/tunnissa kun edessä menee kuorma-auto, rekka, traktori tai muuten vaan joku hidastelija. Keskustan kadut on niin lumipöppöröä täynnä ett varmasti ollaan testattu autosta kaikki irtoavat osat jo pois. Sen verran mukavasti välillä täristää. Tän paikan liikennekultturia ja katujen hoitoa on todella hankala yrittää selittää, se pitää itse kokea :)

Kiia ja Merri ovat olleet täällä nyt viikon ja todella hienosti ovat asettuneet. Ekana päivänä taisivat hieman vahtia kun olivat illalla aivan todella väsyneitä :) No seuraavana päivänä ottivatkin sitten sen verran rennommin ett pääsin aivan yllättämään ne nukkumasta. Sauna on muuten kova sana. Se kyllä kruunaa kaiken, ainakin koirien mielestä. Kyllä tajuavat saunomisen ilon ja rentouttavan fiiliksen. Okei jälkimmäistä ei todellakaan mutt kivaa niillä siellä aina on. Lenkkimahdollisuudet täällä ovat ihan kivat. Vielä en oikein tiedä missä pystyisi pitämään koiria irti kun joka paikassa on ihan älyttömästi lunta. Nyt ollaan tyydytty pitkiin hihnalenkkeihin, juoksulenkkeihin joitten ohessa ovat sitten saaneet juossa irti jossain hiljaisella parkkiksella tai yksityistiellä. Eiköhän kevään mittaan opita sitten nää muutkin hyvät paikat.
Vielä ei olla päästy aksailemaan mutt tokoilemassa käytiin viime viikolla ekan kerran. Paikallisilla oli joku sosiaalistamisryhmä niin me tehtiin samalla parkkiksella omia juttuja. Nautittiin vaan niiden tuomasta häiriöstä. Kiia teki todella hienoa jälkeä. Jättävät liikkeet olivat tosi hyvät, varsinkin kun ajattelee miten pitkä aika on viime treeneistä. Seuraaminen oli aika hyvää, kontakti piti aika hyvin. Perusasennossa meillä on pikkaisen ongelmaa, siihen pitää paneutua tässä kevään mittaan. Luoksetuloa oli huippu hieno! Kaukokäskyt meni vähän hakusee kun Kiia tykkää pompata iloissaan vähän liikaakin istumisessa. Liikkuu hieman liikaa. Mutt onneksi se liike ei tuu vielä alokas-luokassa :)
Merrikin kokeili tokoilua. Seuraaminen aika hyvällä mallilla. Nyt vaan pitää jaksaa treenata säännöllisesti niin siitä tulee todella hienoa jälkeä. Perusasentoa höylättiin ja se on melkein paremmassa mallissa kuin Kiialla :) Merri kokeili myös eka kertaa luoksetuloa. Todella upeasti meni. Siis heti tiesi mitä pitää tehdä. Molempien kanssa sais varmasti todella hyvää jälkeä kun vaan jaksaisi treenata säännöllisesti ja tavoitteellisesti. Pitäis varmaan saada joku kuka aina piiskaisi tekemään. Nyt se tahtoo helposti jäädä. Ehkä sitten kun päästään taas aksailemaan niin sitten innostus tokoiluunkin syttyy. Tai viimeistään sitten kun ilmoittaa Kiian ekoihin kisoihin :)

perjantai 14. tammikuuta 2011

Puuhastelua...

...viimeiseltä parilta viikolta. Ei oo oikein blogiakaan kerinnyt päivittämään kun tää parisen viikkoa on ollut yhtä hullun myllyä.

Uuden vuoden jälkeen ollaan pommitettu puhelinsoitoilla asuntopalvelua vuokrakämpästä ja sitten ravattu varmaan joka toinen päivä Savonlinnassa. Ekaksi tiistaina lähdettiin ajelemaan vasta puolen päivän aikaan kun Merrillä oli rokotukset sovittu aamupäivälle. Suunnistettiin asuntopalveluun mikä onneksi oli aivan koulun vierässä niin oli entuudestaan tuttu paikka. Sieltä sain avaimen kämppään ja hieman suuntaa antavat ajo-ohjeet. Meinasi hieman usko loppua juuri viime metreillä ett missä se katu on missä se kämppä on. Kyllä savolaiset on välillä kieroa noissa tieasioissakin. Löydettiin kuiteskin perille ja heti innokkaasti hyökättiin kämppään sisään. Koiratkin olis halunneet messiin mutt aateltiin ekaksi käydä äitin kanssa se katsomassa ensin. Eihän siinä mitään. Kämppä oli ihan siistissä kunnossa vaikkei sitä oltu kerittykään vielä siivoomaan ym. Kelpuutettiin se oikein hyvin. Koiratkin pääs katsomaan kämppää kun niin teki mieli. Kylläkin yhtä innokkaasti tulivat uloskin kämpästä :). Sitten hurruuteltiin takaisin asuntopalveluun maksamaan takuuvuokra ja allekirjoittamaan vuokrasopimus.
Heti torstaina suunnattiinkin sitten hieman isomman kuorman kanssa kämpille. Kaikki huonekalut ja isoimmat tavarat päätettiin roudata kerralla niin ei tartte niin montaa kertaa ajaa edestakaisin. Onneksi oli iso pakettiauto mihin mahtui sänky, sohva, lipastot jne. Pakkaamisessa meni yllättävän kauan aikaa mutt onneksi purkaminen sujui kuin leikiten.
Lauantaina ajeltiin taas Savonlinnaan! Tällä kertaa siivoamaan paikkoja ja laittamaan tavaroita paikoilleen. Koiruudetkin pääsivät taas mukaan. Hyllyjä ja kaappeja riitti aivan tuskaksi asti, seinät piti pestä, lattiat jne. Koirat oli ekaksi ihan innoissaan ett mihin me tultiin mutt ajan kuluessa alkoivat olemaan jo lopen kyllästyneitä paikkaan. Onneksi oli tutut huonekalut mihin pystyi käymään nukkumaan. Harmitti vain kuin lauantaina oli aivan upean aurinkoinen päivä ja se piti sitten uhrata sisätiloissa. Siis aivan ihana auringonpaiste. Olisi ollut niin ihanaa vaan olla ulkona ja nauttia. Nyt piti kuitenkin möyrytä kaapeissa ja komeroissa. Pimeän tultua lähdettiin ABC-ruokailun jälkeen kotia kohti ja hieman huilaamaan.
Sunnutaina pakkasin sitten vikoja tärkeitä tavaroita eli vaatteita autooni ja lähdin yksikseni ajelemaan kohti Savonlinnaa. Koirat jäivät äitin hoiviin ekaksi kouluviikoksi kun en yhtään tiennyt mitä tulevan pitää. Parempi niiden oli olla vielä tutussa paikassa kuin heti "uuteen" paikkaan kun meen kouluun.

Itselläni tää eka kouluviikko meni todellakin koulussa istuen kun joka tunnilla käytiin juurta jaksaen läpi mitä tulevan pitää. Meinasi ahteria puutua yhden jos toisenkin kerran. Onneksi vapaa-ajalla sain jotain järkevääkin aikaiseksi. Kävin maanantaina tutustumassa paikallisen palveluskoira-yhdistyksen agiharkkoihin. Ei hullumpaa olleenkaan. Niillä oli lämmitetty +10 kaarihalli, entinen tennishalli. Nyt olen ottanut yhteyttä agivastaavaan jos vaikka pääsis johonkin ryhmään tai edes itsekseen treenaamaan. Vielä ei ollut tullu vastausta joten odotellaan. Koirilla on ollut tällä viikolla kunnon urheiluviikko kun äiti on ollut lomalla ja säät ovat suosineet ulkoilua. Ne on juosseet, kelkkailleet, tehneet lumitöitä, käyneet maalla, ja taas juosseet ja kelkkailleet. Eilen Kiia kävi hierottavana niin nyt saivat pienen menopaussin. Huomenna mennään sitten agiliitämään.

Vaikka viime viikolla ravasinkin Savonlinnassa niin kerittiin me onneksi käymään hallilla treenaamassa. Kiian kanssa ollaan todella paljon keskitytty kontakteihin mitkä on mennytkin nyt aivan todella upeasti. Hienoa Kiia! Sitten ollaan otettu välistä vetoja, väärään päähän putkea, keppejä. Kiia on toiminut aivan upeasti. Pitää joku kerta raahata kamera hallille ja ottaa hieman videolle niin voi sitten vaikka itsekin ihastella miten ihana Kiia on :)
Merri on päässyt tutustumaan uutena esteenä keinuun. Aluksi hieman jännitin mitä tuleman pitää kun se hieman säikkyy kaikkea mikä heilahtaa. Aloitettiin pöytien kanssa harjoittelu ja todella hienosti meni. Nyt ollaan otettu vain yhden isomman pöydän kanssa niin ollaan saatu isompi heilahdus aikaiseksi. Hieman Merri tunnustelee ett mikäs juttu tää nyt olikaan mutt todella innokkaasti on aina menossa suorittamaan estettä. Muutaman kerran höylätään näin niin sitten voikin vaihtaa pienempään pöytään ja sitten pöytä kokonaan pois. Uskon ett ei mene kauaakaan kun sitä painetaan menemään ihan tukkaputkella keinuakin. Aluksihan Merri arasteli puomiakin mutt nyt sitäkin mennään aivan innoissaan. Merri on vielä meidän pikkumies!

Sunnuntaina koiruudet lähtee sitten miun mukaan Savonlinnaan. Saa nähdä kuis meillä sujuu. Pidetään peukkuja ett kotiutuvat hyvin, eivätkä jää haikailemaan omakotitalo elämää.  

lauantai 1. tammikuuta 2011

Poimintoja vuodesta 2010

En ole yleensä niin muistellut menneitä vuosia mutta jotenkin vuosi 2010 oli niin erilainen että siitä on pakko nostaa  muutamia kohtia esille. Jos ei oteta huomioon alkutalven paukkupakkasia ja lumen määrää, kesän superhelteitä ja aikaisen talven tuloa, niin onneksi vuodessa oli muutakin. 

Helmikuussa meidän perheemme lisääntyi yhdellä karvanaamalla kun Merri saapui keskuuteemme. Kiia sai itselleen kauan kaivatun kaverin jonka kanssa saa toteuttaa itseään koirana. Merristä tuli kuitenkin paljon enemmin kuin vain Kiian kaveri. Pienen pieni tarmopesä mistä ei puhti lopu. Miun pieni kultamussukka!

Merristä on vuoden aikana kasvanut komea poika mikä hurmaa kaikki ympärillään tai ainakin niin hän luulee :) Tyttöjä Merri tykkää katsella ja niitä jaksaisi liehitellä vaikka kuin kauan. Onneksi Merristä on myös muuhunkin. Agilityä Merri pääsi kokeilemaan jo aika varhaisessa vaiheessa ennen kesää ja jo heti alusta lähtien hommaa on tehty täysillä ja suurella sydämmellä. Sen kanssa on aivan unelma toimia kentällä. Merrillä on aina pilke silmäkulmassa kun se pääsee agilitykentän luokse.

Vaikka Merri on aika hurmuri kotirintamalla niin onneksi ulkopuolisetkin ovat tykästyneet. Viime vuoden puolella kerittiin käymään 6 eri näyttelyssä; Heinolan pentunäyttelyssä, Heinolassa ja Porvoossa pentuluokassa, Lahdessa ja Hkin Winner -10 sekä Voittaja -10 junnuissa. Näyttelyistä pokattiin 2 x ROP-pentu,  PpU2, EH, 2 x JUN2, 2 x ERI, JUN1, 2 x PU4 sekä 2 x VaraSerti. Meillä oli tavoitteena saavuttaa näyttelyn ykkösruusuke vasta 2011 mutt se tulikin jo vuodelle 2010 :) Nyt me kuitenkin rauhoitetaan Merrin kanssa näyttelytahtia ja keskitytään agilityyn ja annetaan pojan kasvaa ja vaihtaa turkkiaan aivan rauhassa. Toiveissa olisi jos päästäisiin tuossa pääsiäisen tienoilla takaisin kehään kauniin sinisellä turkilla :) Sitä ennen kuitenkin tahkotaan agia. Siinä on sitä jotain! 

Kiiankin kanssa ollaan tuohuiltu vuoden 2010 aikana vaikka mitä. Maaliskuussa Kiia steriloitiin jotta saatiin akkojen vaivat kerralla pois häiritsemästä kivaa elämää. Vaikka moni kysyi miksi steriloin, miksi en teettänyt pentuja jne. niin minulla on kyllä syyni. Vaikka Kiia on aivan super-harrastus koira ja olisi varmasi pitänyt huolta pennuista niin ei Kiiakaan  ole täydellinen. Sillä on hyviä puolia miksi olisi kannattanut teettää pennut, mutta myös huonoja puolia miksi ei kannattanut. Kiia saa tästä lähtien toimia vaan super-narttuna ja lauman pomona mitä muut palvovat ja kunnioittavat :)

Kiia toipui leikkauksesta todella hyvin ja päästiin takaisin rakkaan agiliidon pariin. Meillä oli vuoden alussa homma aika hyvin pulkassa mutta kuitenkin meinasi tulla hieman kiire kuukaudessa palauttaa kaikki oppimamme siihen kuntoon että uskalletaan startata ekoihin kisoihin. Eka startti oli sitten toukokuun lopussa Mikkelissä. Aluksi jännitti aivan vietävästi ettei oikein tiennyt miten päin olisi oikein ollut. Kaksi ekaa rataa meni vähän fiilistellessä mikä homman nimi oli, mutta sitten päivän vikassa startissa palaset loksahti jo aika hyvin kohdilleen. Eka 0-voitto oli blakkarissa. Tunne oli jotenkin uskomaton. Eka kisapäivä ja jo heti eka LUVA. Siitä oli tosi kiva jatkaa.

Jatkossa sitä kuitenkin huomattiin ett miten pienestä kaikki on kiinni. Pienikin virhe ohjaajalta niin homma tyssäsi siihen. Tai oikeastaan kyse oli ehkä enemmin siitä ett ei oikein tiennyt mitä Kiia jo osaa ja mitä pitää kehittää. Meillehän nousi jo aika alussa ongelmaksi takaaleikkaus. Kiia ei kestänyt sitä radalla mutta enhän minä sitä etukäteen tiennyt kun ei se oikein harkoissa näkynyt. Sitten kun se tiedostettiin ja työstettiin sitä (vaatii kyllä vielä vahvistusta), iski jokin mitä en tajunnut vasta kun monen startin jälkeen. Onneksi tämä ei ole tapahtunut kuin kaksi kertaa mutt silti. Kiia ei kestä kieltämistä radalla! Eli jos vaikka menee hypyn ohi ja meinaa hypätä väärältä puolelta niin on parempi antaa sen tehdä kuin yrittää saada se takaisin oikealle puolelle. Jos sanon EI siinä vaiheessa kun on menossa väärään paikkaan niin koko loppu rata menee aivan blörinäksi. Luulin aluksi ett se on ylikuumenemista mutt se on sitten aivan toinen tarina :)

Meillä oli tavoitteena nousta loppuvuoteen mennessä 3-luokkaan ja se me saavutettiin marraskuun alussa Imatralla. Me ollaan tehty todella hienoja 0-ratoja, todella hienoja HYL-ratoja, mutt Imatralla meillä oli aivan karsee 0-rata. Meillä iski kontakti ongelma loppukesästä ja se tahtoi hieman syödä miestä. Ei haittaisi ollenkaan jos Kiia ei pysähtyisi kontaktilla, juostaisiin vaan kovempaa, mutt kun hää tahtoo hypätä kontaktin yli. Ei hyvä! Sitä ollaan todella viilattua ja höylätty ja viime epiksissä näkyi jo hieman tuloksen jälkiä, huh. Meillä on Kiian kanssa paljon urakkaa ennen kuin uskalletaan startata 3-luokkaan. Miun pitää kehittyä itse ohjaajana todella paljon sillä olen itse vielä niin raakile tässä touhussa.

Tulossa 2011 ja tavoitteita:
Loppiasen jälkeen me pakataan kimpsut ja kampsut ja me muutetaan Savonlinnan. Pääsin vihdoin ja viimein opiskelemaan fysioterapiaa, ja olen näin yhden askeleen lähempänä unelmaani eli eläinfysioterapian tutkintoa. Matka on vielä pitkä mutt pikku hiljaa, pikku hiljaa. Meillä olisi edessä treenaaminen aivan uudessa agiseurassa, mikä se on en tiedä vielä. Pitää edelleen hieman tunnustella mikä meininkin paikallisessa on ett kannattaako siihen edes mennä.
Tavoitteena olisi aloittaa Merrin kanssa kisaaminen kesäkuun puolen välin jälkeen ja tottakai nousta 3-luokkaan vuoden loppuun mennessä. Kiian kanssa voi mennä hieman tunnustellessa 3-luokan pyörteissä ett keskitytään niiden 0-tulosten keräämiseen vasta syksyn jälkeen. Kiian kanssa olisi tavoitteena päästä SM-kisoihin 2012. Aika menee kuitenkin nopeaa joten ei kannata laakereille jäädä lepäilemään. Meidän talviloma lähenee loppuaan, joten ens viikon jälkeen täys rähinä päälle.

Hyvää alkanutta vuotta 2011!