perjantai 30. toukokuuta 2014

Tuplanolla ja armoton ajojahti tuotti tulosta

Tuplanolla - Armoton ajojahti osa 3/4

Otsikko kertoikin jo kaiken oleellisen eli meidän tuplanolla ajojahti tuotti tulosta Tampereen kisoissa!

Kerta ei siis keksitty helatorstaiksi mitään parempaa tekemistä niin ajeltiin Kiia kanssa 4 tuntia kaatosateessa Tampereelle. Takapenkille oli varattu iso kassillinen vaihtovaatteita, niin itselle kuin Kiiallekin. Onneksi sääherra oli sen verran suosiollinen että hellitti medien kisojen ajaksi hieman vesihanojaan. Näin ei edes tarvinnut itselle vaihtaa vaatteita. Kiian kaikki manttelit menivät kyllä pesuun kun olivat niin kuraisia.

Tuomarina Tampereella toimi Kari Jalonen jonka radoilla ollaan viihdytty joka kerta. Hän on aina tehnyt mukavan juostavia ratoja missä ei tartte jäähä nysväämään mihinkään! Kiia oli jälleen kerran erittäin härskillä päällä joten en ollut oikein varma millä mielellä se lähtis ekalle hyppyradalle. Pitkä automatka ei ollut ihan parasta mahdollista valmistautumista mutta pakkohan se oli yrittää kun tuonne asti ajettiin!

Eka rata oli siis hyppis...


Alku meni jo hieman pieleen kun Kiia pudotti 3 hypyn riman, kuten aika moni muukin. Ilmeisesti irtoaminen ja sen jälkeinen kiire aiheutti riman putoamisen. Jostain syystä Kiia ei yhtään lukenut 12 putken päätä vaan jäi pyörimään siihen sen eteen. Siitä tuli kielto. No jatkettiin kuitenkin matkaa koska halusin testata 18 putken. Jos olisin kerinnyt niin olisin tehnyt pakkovalssin mutta se oli todella optimistinen ajatus. Vaihtoehdoksi jäi siis lähettäminen pimeään kulmaan. Tämä onnistui onneksi vuosi sitten sm-kisoissa joten toivoa oli tälläkin kertaa. Kiia meni todella hienosti putken vaikka olikin hidas. Moni lähetti putkeen ja tuli oikeata reunaa. Silloin kaikki koirat mitkä näin tulivat ohi putken suusta. Loppujen lopuksi Kiia vielä kaahasi maalihypyn ohi.

Oli hyvä nähdä missä kohdin Kiian linja tahtoo valua pitkäksi. Ekaksi ennen rengasta hyppy valui ja rengasta sai oikeasti käskyttää. Hyvin korjasi linjansa ja suoritti esteen oikein. Sama oli ennen pituutta. Siinä nyt tietysti olikin muuri houkuttimena. Sain oikeasti vetää pituudelle ja Kiia korjasi linjansa ihan viime tingassa. Noihin pitää saada tarkkuutta.

Radan jälkeen käytiin jäähkälenkillä minkä jälkeen alkoikin heti uuden radan rakennus. Oli tosi hyvä kun kisat sujuivat todella mallikkaasti ja jouhevasti. Rataprofiili pysyi aika hyvin samanlaisena, pientä viilausta ja kontaktiesteet kehiin. Jotenkin osasin odottaa putki-kontakti erottelua kun sellainen oli Mikkelin kisoissakin.

Toka rata...


Keskityin rataan todella huolellisesti... Seurailin sen rakentamista koko ajan ja aivan toisella puolella kenttää kuin muut. Näin sain olla omassa rauhassani vaikkei paikalla ollutkaan kuin aivan muutama puoli tuttu kisaaja. Tämä rata nimittäin ratkaisisi paljon tuplan suhteen. Päätin käskyttää kunnolla ja ottaa puomille lähestymisen rauhallisesti. Maltti on valttia joissain kohdin. Kiia haki 5 renkaan todella hienosti kun käskytin sitä aivan heti. Ei yhtään kaartanut eteeni. Muurilla linjasin hieman ja oma liike pois. Näin Kiia kääntyi automaattisesti ja haki hienosti puomille. 14 hypyn jälkeen Kiia meinasi hieman harhailla oikealta linjalta mutta onneksi tajusi lähteä Aalle viime hetkellä. Varsinkin kun jouduin takaaleikkaamaan. Siinä kohtaa meinasi hieman syke nousta. Ja onneksi on kuuliainen koira kun tarpeeksi käskyttää. Kepeillekin mentiin tosi näppärästi. Maaliin tultiin aika pätevällä nollalla; -10,40 (2./28).

Vaikka en tykkää siitä että huudetaan ja meuhkataan radalla niin Kiian kanssa se vaan sopii. Se ei ole mikään luontaisesti irtoava koira ja kysyy aina varmuuden vuoksi mihin mennään. Jos ohjaan ääneti niin meno hiipuu ja joutuisin oikeasti saattamaan joka esteelle. Kun käskyttää äänellä voimakkaasti niin Kiia ei enää kyseenalaista mitään vaan menee sinne mihin pitää ja vauhdilla. Onneksi tyylipisteitä ei jaeta tässä lajissa.

Jälleen kunnon latautuminen ennen vikaa starttia. Itsellä oli hyvä fiilis ja oli jäähkälenkillä niin parasta katsoa kun Kiia kantoi koko matkan palloa suussaan ja oli niin ylpeä itsestään. Syystäkin! Nyt vaan piti pitää pää kurissa ja keskittyä tekemiseen. Mitään tyhmää ei ollut vara tehdä. Päätin etten turhaa reissua tee Tampereelle asti. Sen tuplan on nyt tultava vaikka olisi mikä.

Ja vika rata...


Jälleen kerran putki-puomi erottelu kummitteli radalla. Tällä kertaa vaan tultiin renkaalta joten asetelma oli hieman toinen edelliseen rataan verrattuna. Ja vielä aivan loppu päässä rataa... Sitä ennen oli kuitenkin muita kiemuroita. Linjasin hieman 6 hypylle linjaa kepeille päin ja se toimi hyvin. Sitten 8-9 hypyillä muistin pitää koko ajan vasemman ohjaavan käden hartian tasolla ja suorana. Sitten vaan itse käännyin ja näin käsi tuli automaattisesti vetoon Aalle. Ei turhaa huitomista eikä käden laskemista mistä olisi voinut vaikka rima tippua. Renkaalla otin hieman haltuun minkä jälkeen lähetin käskyttämällä puomille. Tuntui ihan siltä kun olisin jopa sulkenut silmäni hetkeksi kun jännitti niin kovin. Mutta Kiia handlasi homman kotiin ja kiipesi puomille. Sitten pitää kyllä sanoa etten yhtään muista miten mentiin 18 hyppy. En muistaakseni kerinnyt siinä valssaamaan ja tiukat takaaleikkaukset eivät todellakaan ole meidän juttu. Ilmeisesti kuitenkin tein takaaleikkauksen sillä Kiia meni hienosti edelläni ja edelllisen radan saman tyyppinen kohta puomilta helpotti etenemistä. Loppuun tultiin nollalla vaikka minun piti nähdä se mustaa valkoisella; -6,47 (4./28).

Nyt se on sitten osallistumisoikeus sm-kisoihin eikä tartte lähteä vain turistiksi joukkuekisan päätteeksi. Joensuun kisat olisivat vielä sunnuntaina mutta en ole vielä aivan varma mennäänkö niihin. Jos on hyvä keli niin sitten lähdetään treenaamaan. Maanantaina Kiialla on aika fyssarille jotta saadaan kisakolotukset pois ja päästään valmistautumaan parin vkon päästä sm-kisoihin.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

AVA-H ja Tuplanolla-armoton ajojahti

Huh hellettä, sitä on piisannut tämän vkonlopun! Jos ei tarttis muuta kuin möllöttää jossain rannalla hyvässä seurassa niin mikäs siinä. Asiat saa hieman eri perspektiivin kun pitäisi kisata vkonlopun molempina päivinä 3 rataa ja yrittää parhaansa. Tätä tuli kokeiltua viime vuonna jo ja silloin vain ekana päivänä meni hyvin. Eli siis hieman jännitti ett miten käy tällä kertaa kun näin sääennusteet. Hellettä todellakin piisasi, molempina päivinä sellaiset +26-30!

Tuplanolla - armoton ajojahti osa 1/4

Eilen kisattiin Kiian kanssa Kotkassa Sami Topran radoilla; järjestys oli agi-hyppy-agi! Tää ei oo koskaan mennyt omaan logiikkaan ett miksi pitää olla hypäri tuossa välissä mutta se kuulemma auttaa tuplan teossa. Okei! No melkein pääsin allekirjoittamaan tämän mutta vain melkein!

Ensimmäinen agirata ei ollut mitenkään kovinkaan vaikea, ihan perusmenoa. Olin niin odottanut noita kisoja joten oikein asenteen hakeminen ei ollut vaikeaa. Nyt olin koko ajan äänessä, käskytin ja kannustin Kiiaa. Se tuotti hyvää tulosta  kun toinen oli aivan liekeissä ja teki todella hienoa työtä. Harmittavasti vain kolmanneksi vikalla esteellä eli puomilla jäi sitten kontaktikäsky kuuntelematta ja siitä 5. Voi... grrr! No kuitenkin nopein aika ja tultiin toiseksi kun nollia jaettiin vain yksi kipale.


Toisena oli sitten hyppis! Sama asenne ja meno jatkui. Sai liikkua koko ajan ja varsinkin loppusuora laittoi puristamaan parasta; loppusuora alkoi siis aivan takakaarteesta asti. Olin hieman myöhässä persjätössä ett Kiia meinasi tulla jaloille muurin jälkeen mutt onneksi se on tottunut siihen ja oli niin kuuliainen ett jatkoi rataa sinne minne kuuluikin. Olin todella tyytyväinen rataan ja sanoinkin kaverilleni Emmalle ett se riittää mihin se riittää. En olisi pystynyt enempää vaatimaan tällä hetkellä! Jäähkälenkin jälkeen kävin katsomassa ett oliko tullut tuloksia mutta ei ollut vielä. Kun oltiin autolla juottamassa koiria niin Kati tuli onnittelemaan. Kiian kanssa napattiin 0-voitto ja vika H-sert! Kiiasta tuli siis nyt myös AVA-H.
Käytiin myös kokeilemassa kolmatta rataa mutta se jäi neljänteen esteeseen kun neiti ei millään suostunut erottelemaan putki-puomia joten käveltiin pois!


Ihan uskomatonta! En ollut ajatellut ett neidistä saisin hyppyvalion kun hypärit eivät ole koskaan olleet itselleni kovinkaan ominta. Oon ollut pitkään niillä radoilla niin hakusessa kun koko ajan pitää olla liikkeessä ja menossa. Ilmeisesti sen verran alkaa olla kokemusta alla ett alkaa hypäritkin sujua ;). Isoissa kisoissa Kiian vauhti ei todellakaan riitä serteihin joten ainut toivo oli nää meidän koti-kyläkisat! Niissä on harvoin kovia tykkejä! Eka hyppyserti saatiin viime vuonna ekoista kotikisoista maaliskuussa. Se jotenkin tuntui tulevan aivan vahingossa. Sama juttu kävi syksyllä Mikkelissä, sillä en todellakaan hakenut sertiä. Silloin jo sanoin että viimeinen tulee jos se tulee. Sitä ei todellakaan lähdetä hakemalla hakemaan. No ei sitä kauaa tarvinnut kuitenkaan hakea kun se tupsahti tuosta noin vain! FI AVA & AVA-H Amarantes Shaal Nur

Onneksi kisat olivat hallissa sillä pääsi ainakin hetkeksi pois helteestä. Silti kotiin päästyä oli jo aika ryytynyt ja pelkäsin jalkojeni puolesta. Pohdin myös ett miten Kiia tulee toimimaan seuraavan päivän kisoissa!

Tuplanolla - armoton ajojahti osa 2/4

Tänään sitten kisattiin Imatralla. Huoh! Oli kuuma! Oikeasti! Hiki senkun virtasi ja sai olla koko ajan juomassa! Vaikka miten litkii vettä, kivennäisvesi ja söisi niin oli hieman vetelä olo. Ei onneksi ihan niin paha kuin silloin viime kesänä Nastolassa. Ja mikä parasta niin Kiiakin toimi todella hyvin. Virheitä tuli joka radalla joten tuplanolla jahti jatkuu helatorstaina.

Tuomarina oli Elina Hannikainen, jo toinen meidän seuran tuomari samana vkonloppuna ;)! Agility on siitä hyvä laji että virheet ovat selviä joten ei jää jossittelun varaa! No mutta ratoihin!

Eka agirata oli jälleen mukavaa menoa, sai liikkua koko ajan ja mennä. Kiia harmittavasti pudotti riman juuri ennen puomia. En ole aivan varma johtuiko se siitä ett käteni heilahti alas Kiian ollessa riman päällä vai käskytinkö sitä vai oliko se vaan onneton tapaturma. Veikkaisin ekaa ja kolmatta sopivassa suhteessa. Kiia on kuitenkin tottunut siihen että heilun ja huidon sen edessä mutt ilmeisesti tällä kertaa käden liike oli liian raju. Radalta siis 5. Kun oli virhe alla niin sai aivan mielettömän tilaisuuden puuttua Kiian puomi työskentelyyn. Vaadin siltä kunnollisen kontaktin ettei tarttis jatkossa enää siitä vitosi ottaa!

Toka rata... edellinen rata tuotti tulosta kun puomin kontakti oli huomattavasti parempi. Nyt mentiin lähes 2on2off asentoon! No mutt sitten kosahti! Edessä oli Aan ja putken erottelu. Vaikka putken pää ei ollut kiinni Aassa niin se oli riskinä kun se oli kuitenkin siinä houkuttimena. Kepeiltä tullessa otin Kiian haltuun vastakädellä ja käskytin Aalle. Kiia kuitenkin luki vastakäden ohjauksen niin rajuksi että ei lähtenyt ollenkaan Aata kiipeemään vaan meni minun puoleltani ohi ja siihen toiseen putken päähän. Joo siis tööt! Välillä tämä balanssin löytäminen on niin vaikeaa kun ei oikein oo varma mikä on riittävä pito ja milloin menee yli. Nyt olis vain riittänyt ihan superlyhyt vastakäsi ja samantien käsi alas. Olis varmasti lähtenyt Aalle. Loppuradalla muistuteltiin jälleen kontakteja!

Hypäri oli vikana! Se oli ihan erilainen kun agiradat. Eri tavalla haastava mutta kivaa menoa. Tältäkään radalta ei saatu tulosta aikaiseksi kun ilmeisesti Kiialla iski todellinen aivopieru ennen rengasta kun päätti vaan rallatella pituuden jälkeen renkaan ohi ulkokautta. Ei edes yrittänyt hypätä rengasta. Ennenkuin korjattiin rengas niin Kiia kerkesi hyppäämään yhden hypyn siinä välissä, mistä sitten tuli hyl.


Vaikkei tuplaa tullutkaan niin oon edelleen todella tyytyväinen meidän menoon! Yhteistyö alkaa sujua kun oma asenne on Kiialle sopiva. Juuri näitä pikku virheitä sattuu mutta se pikku hiljaa pikku hiljaa! Vaikkei nyt saataiskaan tuplaa ennen määräaikaa niin tällä menolla se tulee heti kun aika on mennyt umpeen. Onpahan sitten odottamassa ja yksi huoli vähemmän ;)! Fyssarilla käynti sekä oma hieronta vaikutti todella hyvin vkonlopun menoon. Sain lapaa auki keskiviikkona joten Kiian on ollut varmasti paljon helpompi käyttää etuosaansa. Huomenna hierotaan uudestaan lapa auki ett neiti on iskussa torstaina Tampereella. Siksi päiväksi on luvassa pikkaisen viileämpää ilmaa joten ei ainakaan helteestä kärsitä.

Suuret kiitokset Emmalle kuvaamisesta, matkaseurasta ja tsemppaamisesta! Tuplanollan armoton ajojahti kuitenkin vielä jatkuu!

tiistai 20. toukokuuta 2014

Lihashuoltoa ja tulevaa

Kun Kiia sai kesälookkinsa niin se on niin mukavan virtaviivainen ja kaikki sen muodot ovat aivan silmien edessä. Mikään ei ollut enää turkin alla piilossa. Olin jo pidempään katsellut että Kiia tahtoo jättää takajalat rungon alle seisoessaan. Se oli merkkinä siitä, että jälleen on takaosa jumissa. Hieroin itse Kiian torstai aamuna että neiti olisi edes hieman vetreempi lauantaita ajatellen. Ja se olikin kannattava idea kun jälleen Kiian lavat olivat aivan tukkeessa.

Sunnuntaina kävelylenkillä minulla oli oiva tilaisuus katsella Kiian liikkeitä takaapäin kun se käveli edelläni pitkällä flexillä. Katsoin pitkään ja katsoin useamman kerran kun näytti aivan siltä että Kiian vasen takajalka kääntyisi askeltaessa sisäänpäin. Sitten seisotin sitä mutta silloin jalka näytti aika suoralta. Sitten jälleen katselin liikkeessä kun meinasi jo epäusko iskeä että näenkö harhoja. Jalka todella häiritse ja päätin vielä tunnustella sitä läpi kun selvittiin kotiin. Keskityin kinteereen alueelle ja noin keskivaiheilla tunsin jonkun todella selvän ja kovan "piikin". Kiia ei mitenkään reagoinut vaikka jalkaa kopeloitiin ja kevyesti painelin tätä epäilyttää kovaa piikkiä. Toisessa jalassa sellaista ei löytynyt!

Täksi aamuksi sain ajan fyssari Nina Jäntille jolla käytin Kiian noin vuosi sitten. Siellä katsottiin liikkeitä ja näinhän se oli että en nähnyt harhoja. Kiian vasen takajalka kiertyi sisäänpäin sekä liikkeessä että seistessä. Mutta se yllätti, että jalka kiertyi aivan ylhäältä asti eikä vain pelkästään polvesta alaspäin. Vuosi sitten huomattiin että vasemmassa takajalassa oli pikkaisen pienemmät lihakset kuin oikeassa ja silloin ajateltiin että oikea on ponnistava jalka. Nyt kuitenkin lihastasapaino tai oikeastaan epätasapaino oli huomattavampi että sen voisi selittää pelkästään sillä että kumpi on ponnistava jalka. Kiialla oli vasemmassa jalassa huomattavasti pienempi pakaralihas kuin myös reiden lihaksissa oli eroa. Kun nosteltiin takajalkoja niin oikean kanssa ei ollut mitään ongelmaa vaan Kiia antoi nostaa vasemman jalan oikein hienosti, sekä runko kesti aivan suorassa. Oikeaa nostaessa Kiia hieman pisti hanttiin eikä olisi niin halunnut varata painoa vasemmalle puolelle. Antoi kuitenkin mutta silloin myös kroppa rupesi kääntymään mutkalle, joten jotain kompensaatiota kävi.

Sitten itse hierontaan... Lavat olivat edelleen aivan tukkeessa niin kuin olin myös sitä hieman ounastellut. Ne oli silloin kun itsekin hieroin ja eivät ihan heti aukea. Oikean etujalan ojentaja sekä oikean takajalan koukistajat olivat enemmän jumissa kuin vasemman joten oikea puoli on tehnyt enemmän työtä. Koti"läksyiksi" lavan hieronta että saataisi se jossain vaiheessa kunnolla auki sekä kisakauden jälkeen takapään tukilihasten treeniä. Lihastreeniä ei kannata sekoittaa nyt tulevan kisarupeaman kanssa samaan aikaan kun muuten voidaan ottaa rajusti takapakkia. Nyt keskitytään sm-kisoihin asti pelkkään lihashuoltoon. Sen jälkeen kaivetaan tasapainoilua välineet esiin!

Riippuu miten kesän ja tulevan syksyn aikana miten lihastreenit ja säännöllinen lihashuolto purevat. Jos Kiian takajalka saadaan kuntoon ja lihastasapaino saadaan optimaaliseksi, sekä lavat saataisi pysymään auki niin sitten Kiian agilityura voi jatkuakin vielä pari vuotta. Kiian etuosa on kuitenkin todella suora, mikä oikein paistaa nyt silmään kun ei ole karvoja. Tämän takia etuosa kuormittuu todella paljon kun iskuja vastaanottavaa lihasalaa ei ole niin paljon. Haluan kuitenkin taata Kiialle terveen loppuelämään sillä eihän Kiia ole vasta kuin keski-ikäinen. Sillä on vielä monta vuotta elinvuosia jäljellä, tilastojen perusteella. Mieluummin me vaihdetaan lajia vähemmän rasittavaan kun taistellaan jatkuvasti lihasongelmien takia.

Kiia on kuitenkin hyvässä kunnossa, eloisa ja huumorintajuinen oma itsensä sekä menohaluja on vielä vaikka muille jakaa. Myös Kiia on palautunut hyvin kisojen jälkeen. Tämän takia uskallamme lähteä kisaamaan ja jahtaamaan sitä tuplanollaa. Meillä alkaa siis parin vkon operaatio; Tuplanolla ja armoton ajojahti!

Kotka 24.5.
Imatra 25.5.
Tampere 29.5.
Joensuu 1.6.

Tämän jälkeen tiedämme osallistummeko sm-kisoissa myös yksilöissä vai nautimmeko vain joukkuekisan hurmasta! Olisihan se kiva käydä vielä kirmaamassa molempina päivinä! Onneksi kisoissa on monta muuta kenen puolesta sitten kannustaa ja jännittää!

Sitten hieman kevyempää materiaalia loppuun. Käytiin viime ke katsomassa Mimmia (4kk). Kyllä vaan edelleen tykkää siitä pennelistä :). On niin eloinen ja täyspäinen pimu! Mimmi pääsi juoksentelemaan muiden lammaskoirien kanssa ja vielä painimaan sisällä Muskan kanssa. Hyvin sujui meno vielä parin kuukauden tauon jälkeenkin. Nyt vaan kokoeroa ei ole niin paljon. Mitattiin Mimmi ja mitta näytti 30,5 cm. Samaa tahtia näyttää kasvavan emänsä kanssa! Toivottavasti näin jatkossakin!









lauantai 17. toukokuuta 2014

Paikka LAUn SM-joukkueeseen

On taas se aika kun valitaan LAUn edustusjoukkue Tampereen Sm-kisoihin. Kriteereitä muutettiin viime vuodesta mikä muutti joukkueen kokoonpanon hieman jännittävämmäksi. Viime vuonna valittiin suoraan 4 parasta koko kauden nolla% perusteella. Silloinhan me tahkottiin jo kauden alussa Kiian kanssa nollat ajoissa kasaan ja saatiin vielä aika hyviä ratoja aikaiseksi keväälläkin. Päästiin kirkkaasti nolla% perusteella joukkueeseen.

Tänä vuonna olikin eri kriteerit; 2 parasta pääsee kevään nolla% perusteella joukkueeseen, kolmanneksi paras on sitten varakoirakko. 2 paikkaa täytetään sitten toukokuussa järjestettävissä sm-joukkueen karsintakilpailussa. 2 rataa ja niistä katsotaan yhteistulos!

Meidän kevään 1.1-16.5. nolla% Kiian kanssa ei ole mikään häppöinen joten oli pakko osallistua karsintakilpailuun molempien harmaiden kanssa. Merrin kanssa osallistuminen oli vain pakonomainen, sillä osallistuminen oli osa joukkueen hakemista ja näin saisimme luvan edustaa jotain muuta joukkuetta. En todellakaan ollut luottavainen että päästäiskö LAUn joukkueeseen Kiian kanssa, joten otin jo etukäteen yhteyttä muihin joukkueihin ja puhuin edustuspaikan ainakin Kiialle. Parhaimmassa tapauksessa olisin saanut paikan myös Merrille samaan joukkueeseen.

Tänään siis osallistuttiin karsintakilpailuun, tuomarina toimi Sami Topra. Oli kerrankin kiva osallistua "epiksiin" missä toimi tuomarina ihan oikea tuomari. Ja mitä parhainta niin saatiin näin treeniä Kotkan kisoja varten mihin Sami on nimetty kanssa tuomariksi ;). 

Eka rata:

Merrin kanssa aloitettiin! Onneksi noin 8 miniä ennen meitä niin kerkesin hieman lämppäesteillä ottamaan suurimmat höyryt pois. Ensimmäiset 6 estettä meni todella hienosti mutta sitten herra meni 7 putken ohi kun oma liike ei ollut tarpeeksi eteenvievä. Siitä 5. No sitten putkesta keppien avokulmaan... no siitä toinen 5. Loppurata olikin sitten hyvää menoa, paitsi että herra pudotti vielä vikan riman. Just kun olin sanonut Stiinalle ettei herra ole rimoja pudotellut! Lopputulos oli siis 15.


Kiian kanssa tehtiin hyvää rataa vaikka vauhti nyt ei ollutkaan mitään kovinkaan hähäkkää. 7 putkeen tein takaaleikkauksen jottei vaan mene ohi tai loikkaa Aalle. Putkesta tullessa Kiia kääntyi väärään suuntaan vaikka olin äänelläkin kertonut missä mennään. 13 putken jälkeen Kiia oli menossa takaisin puomille ja teki aikamoisen kaarroksen. Vaikka lähetin sen hypylle niin Kiia oli niin sivussa että tuli kuitenkin hypystä ohi. Siitä 5. Itellä oli hetken plasmat sekaisin kun jäin väärälle puolelle. Onneksi handlattiin homma loppuun ja saatiin ihan ok tulos. 

Lopputuloksissa Kiia 5 ja 3.sija, Merri 15 ja 4.sija. Ei siis kovinkaan montaa tulosta tullut, ja vain yksi nollatulos tuli radalta.

Toka rata:

Tokalla radalla Merri teki hienoa työtä vaikka heti puomin jälkeen tulikin HYL. Herra nimittäin sinkos väärään päähän putkea. Olisi vaan pitänyt pitää paremmin hallussa tai sitten mennä puomin toiselta puolelta, eli radan puolelta ja vetää kauempaa herra oikeaan päähän. Pientä hiomista vielä on hypyissä kun herra tahtoo hypätä aivan liian pitkälle. Kontaktit Merri otti hienosti vaikka keinulla piti hieman lypsää alemmas. Kepitkin meni tällä kertaa hyvin vaikka edellisellä hypyllä katsoi koko ajan miuta ja pudotti vielä rimankin sen takia. Odotti vain koko ajan käskyä ett mitä seuraavaksi. Ei ollut vain kovin hyvä juttu jos rupee kysymään jo ponnistaessa ett mihin seuraavaksi. Vikan putken jälkeen olin auttamatta myöhässä ja 17 hyppy piti heittää hieman kaarrellen. Loppusuoralla jäin väärälle puolelle mutta eipä se haitannut/parantanut loppusuoran etenemää. 

Kiian kanssa otin puomin ylösmenon varmasti sillä Sami sanoi juuri ennen rataantutustumista että nyt katsotaan kuinka sujuu vauhtikontaktit. Otin Kiian mukaan ja nopeilla käskyillä käskytin puomille ja varmuudeksi hieman suhisin niin neiti teki todella hienon rytmin vaihdoksen ja otti hyvän ylösmenokontaktin. Ja mikä parasta niin alasmenokontakti oli kanssa todella hieno niinkuin edelliselläkin radalla. Rata meni aika passelista vaikka meno tuntui hieman tahmealta. Kepit piti varmistaa loppuun asti, mutta sain onneksi lähetettyä putkeen pitkästä matkasta. Näin olin itse ajoissa 17 hypyllä ja sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa! Loppusuoralla käskytin aika voimakkaasti hyppyjä ett neiti varmasti etenee ja hyppää hypyt kunnolla. Tuloksena oli sitten 0-voitto!


Kun tarkasteltiin tuloksia niin saatiin varmistettua Kiialle paikka LAUn joukkueessa. Näin varmistui myös että Merriltä jäi joukkuekisa tänäkin vuonna väliin. Toivon mukaan ens vuonna sitten, tai sitten pitää paremmin pelata osallistumisen kanssa ett sais harmaat samaan joukkueeseen ;). Onneksi tässä lähialueella on seuroja millä on ongelmia saada koiria joukkueisiin. Viime vuonnakin oli kaksi joukkuetta mitkä koostui pelkästään LAUn koirakoista. Harmi vaan kun ei voi kisata toisella koiralla yhdessä joukkueessa ja toisella toisessa samassa säkäluokassa. Nyt me kuitenkin edustetaan LAUn joukkuetta Stiinan ja Lilin kanssa kolmatta vuotta peräjälkeen :)! 

Kuva: Sirpa Saari

maanantai 12. toukokuuta 2014

Pohdiskelua


Kun on koiraihminen ja sinkku niin silloin sitä tulee paneuduttua näihin koirajuttuihin ihan kympillä. Nyt kun olen ollut tämän kevään ilman töitä niin tuota "vapaa-aikaa" on ollut ihan kiitettävästi. Vaikka ensimmäinen ajatus oli "ett kivaa, nyt on aikaa tehdä vaikka mitä". Joo tottahan se todella on, mutta silti liika on liikaa. Kyllä sitä ihminen kaipaa muutakin vastapainoksi kuin pelkkää touhuilua koirien kanssa. Tai ainakin itse kaipaan!


Kun olin kaupan alallla töissä ja vietin 7 tuntia päivässä ihmisvilinässä, niin töistä päästyäni en todellakaan lähtenyt enää kaupungille kuluttamaan aikaa. Saman tien hypättiin autoon ja äkkiä kotiin. Vaikka ei ollut koiriakaan niin kyllä sitä viihtyi vapaa-ajalla ihan omassa rauhassa ilman mitään hössötystä! Koirien tultua kuvioon, saatettiin lähteä pitkille lenkeille metsään tai muuten vaan maalle. Oma rauha ja kiireettömyys oli poikaa!



Kaupan alan jälkeen siirryin sitten aivan toisenlaisiin hommiin. Tein siivoushommia opiskelujen ohessa. Silloin ei oltukaan niin ihmisvilinässä vaan monesti sitä touhuili itsekseen. Tähän kaipasi sitten toisenlaista vastapainoa eli sitten taas piti välillä päästä ihmisten ilmoille. Nytkin olen ollut vaan itsekseni koirien kanssa päivät niin ei ollut mikään ongelma lähteä yhtänä päivänä Stiinan mukana Helsinkiin ja käydä parin tunnin päiväkävelyllä Helsingin keskustassa. Ihmisvilinä ja "ruuhka" ei haitannut ollenkaan, vaan se oli jopa nautinnollista. No, tietysti kun itsellä ei ollut mihinkään kiire vaan kulutin pikemminkin aikaa.


Olen viime aikoina kärsinyt motivaatio-ongelmasta agilityn suhteen! Tai en tiiä onko kyse motivaatio-ongelmasta vaan ihan muusta stressistä mikä vaan heijastuu niinkin herkkään lajiin kuin agility. Työnhaku on päivittäistä ja stressi tulevasta painaa mieltä. Aina raha tai sen vähyys pyörii mielessä! Laskut tulevat aina säännöllisesti ja omista menoista joutuu karsimaan aika tavalla. Näissä tapauksissa viralliset menot menee aina etusijalle ja sen jälkeen tulee vasta omat menot! Ulkopuoliset koulutukset ja pidemmät kisareissut ovat kyllä niin no no! Puhumattakaan omasta hyvinvoinnista tai kulutustavarasta!


Oon tässä pari päivää laitellut vaatteita kierrätykseen! Jälleen tuli lähes jätesäkillinen hyvää tavaraa! Oon tuskaillut pitkään kun kaapit pursuaa vaatteita mutta silti ei oo mitään päälle pantavaa! No en yhtään ihmettele kun moni vaatteista oli sieltä 10 vuoden takaa. Vaikka vaatteet olivat hyvässä kunnossa niin silti aika on mennyt niistä ohi. Harmittavaa miten muoti vaan muuttuu ;). Ehkä ihan hyvä niin! Tällä hetkellä vaatekaappiin ei pahemmin jäänyt mitään muita vaatteita kuin urheiluvaatteita. Voi olla ett tuleviin työhaastatteluihin pitää käydä ensin vierailulla jonkun muun vaatekaapilla että näyttää ajanmukaiselta :)! Ostan vasta sitten uusia vaatteita kun siihen on oikeasti rahaa.


Olen laittanut vanhat Vectran kesärenkaat myyntiin sekä Jaccaran matkahierontapöydän. Pöytä onneksi meni myydyksi alle vrk:ssa. Se lähtee tänään, mutta renkaat varmaan saavat odottaa autotallissa pienen tovin. Vaikka ajattelin vko sitten ett en enää starttaa kuin yhdissä kisoissa ennen sm-nollien takarajaa (2.6.14), niin silti ei anna luonne periksi. Sain eilen sovittua itselleni ja ainakin toiselle harmaalle (parhaimmassa tapauksessa molemmille) sm joukkuepaikan. Silti se ei riitä. Veri vaan vetää radoille ja se fiilis sm-kisoissa kun on itse suoritusvuorossa. Tämän takia sitä katseltiiin kisakalenteria ett mihinkäs sitä vielä lähtis sitä tuplaa hakemaan. Ja onneksi onhan noita kisoja... Kotka 24.5, Imatra 25.5, Tampere 29.5. ja Joensuu 1.6.


Kun miettii paljonko tähän yhteen harrastukseen menee rahaa vuodessa niin se on vaan asia mitä ei kannata ajatella. En ole niin taitava että saisin jatkuvasti ilmaisia lahjakortteja startteihin, enkä asu pääkaupunkiseudulla missä kisoja riittää joka vkonlopulle aivan kotinurkilla. Meikäläinen maksaa lähes tulkoon jokaisen startin aivan itse, muutamaa poikkeusta lukuunottomatta, ja autolla ajellaan yleensä vähintään sen 100km suuntaansa. Yleensä auton mittariin tulee kisapäivän aikana se 500km.

Kun miettii ett ite kisaan yhden koiran kanssa yleensä kauden aikana 10 kisaa (sis. 3 starttia) niin se ois 12€ keskihintaisella starttimaksulla ois 360€. Siihen sitten bensat... yleensä menee reilu puol tankkia eli 40€/reissu eli noin 400€ kisakaudella. Siihen sitten syömiset matkan aikana, tai puhumattakaan majoituksista. Kyllä se 900€-1000€ välille menee helposti! Ja tässähän oli vaan yhden koiran startit. Ne ketkä kisaa monen koiran kanssa niin siitä vaan kertaamaan starttien summaan ;)! Niin, ja nämä olivat vaan kisaamisen kulut. Niihin sitten vielä treenimaksut ja mahdolliset ulkopuoliset kouluttajat!!!


Mutt kuten tuumasin aikaisemmin... ei harrastuksissa voi ruveta miettimään rahaa! Sitä käytetään sen mukaan mitä sitä on. Jos on paljon rahaa niin silloin sitä törsätään oikein urakalla. Jos budjetti on tiukempi niin silloin priorisoidaan se mihin ja milloin sitä rahaa käytetään! Pääasia ett pystyy toteuttamaan itseään ja kaikilla on hyvä olla!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Pikku virheitä

Kiian kanssa ollaan nyt vain aksailtu jos vaikka sais oman liikkumisen paremmin sopimaan neidin kanssa tekemiseen. Reilu vko sitten käytiin Oreniuksen yksärillä yhdessä Maijan ja Niinan kanssa. Reilu parikymmentä estettä oli luvassa ja tiukkaa analyysiä. Juuri sitä mitä pitääkin.

Sovittiin heti Juhan kanssa että miun pitää vedättää Kiiaa ja pyritään siihen saaman parhaimmat työkalut. Otin jo alusta asti Kiian nopeasti matkaan ja siitä heittä 3 takaakiertoon. Näin kerkesin hyvin tekee persjätön 4 jälkeen. Valssi ja 6 otettiin vasemman siivekkeen kautta. Ensin hätiköin ja Kiia meni putkeen. Malttia malttia... pitää ekaksi hieman suoristaa linjaa ja antaa koiran huolella lukita puomi. Muutaman kerran piti muistaa olla rynnimättä. Hain jälleen Kiian puomin päästä että saadaan pussiin vauhtia. Ei ollut pelkoakaan ett se ois bongaillut edessä olevaa hyppyä. Sen verran kuuliainen koira on ett katsahtaa aina missä meikä on. 10 hypylle rytmitys meinasi aina mennä pieleen kun Kiia kaatui monesti putkessa ja suoritti putken muutenkin yllättävän hitaasti. 10 hypyltä piti lähteä jälleen lähes samaa tahtia niin saatiin hyppykaarre menemään jouhevasti. Aan jälkeen meinasin ekaksi vaihtaa puolta ja samalla testata persjätöllä Kiian kontaktia. Hyvin kyllä toimi sitä ajatellen mutta jatkoa ajatellen ei. Suoran putken jälkeen takaakierto vaati poispäin käännöstä 15 hypylle jotta sain itse etumatkaa. Kiia lähti ihan mielettömän hienosti poispäinkäännökseen ja irtosi hypylle vaikka kontakti oli juuri edellinen ja vauhti lähes nolla. Ihan muutamalla askeleella sain hyvän saaton. Kepit päätettiin suorittaa vasemmalta puolelta sillä pakkovalssi hidastaisi koiraa ja myös hidastava takaaleikkaus ei meiltä onnistuisi muutenkaan. Keppien jälkeen tein aluksi valssin mutta vaihdettiin se persjättöön omaa liikkumista helpottaakseen. Kiia kesti kepeillä todella hienosti eikä tehnyt kertaakaan virheitä. Kepeille viemisessä piti hioa muutaman kerran omaa kropan asentoa kun vastakäden käyttö ei ollut tarpeeksi sitova. Oma kroppa ei kääntynyt tarpeeksi. Samaa kropan vääntämistä tehtiin hypyllä 21 kun heitin takaakiertoon ja tein saksalaisen ennen putkea niin taas vastakäden veto näytti koiran mielestä vain eteenmenemiseltä kun peitin itse sen vastakäden. Ei muuta kuin kroppa taas kiertoon... aivan samalla tavalla kuin kierrän sitä saksalaisessa mutta vain toiseen suuntaan ennen putkea. Kun ohjaus oli kunnossa niin Kiialle olisi riittänyt vain yksi tehostekäsky mutta jotenkin aina annoin kaksi ja se oli liikaa. Kiia ei sitten lähtenyt putkeen! Ei siis selvitty 26 estettä nollalla kun annoin liikaa käskyjä. Välillä silence is golden :)! Treeneistä jäi kuitenkin todella hyvä fiilis kun pitkästä aikaan joku oli jälleen katsomassa omaa tekemistä ja antoi palautetta. Ja se mikä miusta oli parasta niin Kiia teki koko ajan töitä loppuun asti vaikka lämmin ulkoilma hyydytti koiria loppuvaiheessa. Hyvin irtosi eikä ottanut mitään kieltoja mitä se teki joskus aikaisemmin väsyessään.

Kiia sai sitten kesäturkin ja nyt ei todellakaan ole kuuma ;)! Jatkossa nautitaan Nutrilon öljyä ja käytetään kaurashampoota! Jos näillä saatais uusi kasvava turkki pysymään kunnossa niin ei tarttis ajella ens kesänä ollenkaan. Vaikka onhan neiti aika söpö shetlanninvinttikoira lookissaan ;).

Ihastelua Kiia saikin osakseen eilen Pyhtään kisoissa. Ekalla radalla taidot eivät kyllä herättäneet ihastusta kun meno oli jälleen ihme sinkoilua, pällistelyä ja Kiian omia päätöksiä. Tuomarina oli uusi tuttavuus Markku Kaukinen ja näytti, ainakin ekan radan perusteella, suosivan takaakiertoja. Ja tapissa olevia rimoja! Se hieman herätti huomiota ett ulkokisat 3 asteen lämpötilassa ja rimat tapissa, paljon takaakiertoja. Kiiakin ilmeisesti osoitti mielipiteensä asiasta kun jo lämppäesteillä oli sitä mieltä ett hyppää ite noin korkeita. Radalla vähän sama homma jatkui kun jo toka este oli takaa ja heti siitä otettiin kielto. Otin Kiian matkaan jo heti ekalta hypyltä ett saan sen omalla liikkeellä vietyä takaakiertoon ja niistosokkarilla jatketaan. Tein sen kuin aina ennenkin mutta kun neiti oli ponnistamassa niin päättikin ponnistaa ihan johonkin toiseen suuntaan kuin riman yli. Kielto siitä. No jatkettiin matkaa ett saadaan vähän virettä seuraaville radoille. Rata meni hölköttelyksi ja meno oli ihmeen epävarmaa. Kiia vilkuili omia juttujaan ja ei ollut yhtään ohjauksessa mukana. Ei lähtenyt vetoihin, eikä pakkovalsseihin jne. No tulipa nyt hieman otettu tuntumaa!

Seuraava rata tuntui paljon jouhevammalta ja siinä pystyi jopa liikkumaan ja vedättämään. Oli aika hyvä fiilis siitä. Mutt tällä kertaa kävi sitten taas sellainen pieni lipsahdus... Jos Kiia ei ekalla radalla mennyt takaakiertoja niin tällä radalla sitten kun piti mennä suoraan niin mentiin sitten niin iloisesti takaakiertoon. Voi kök! Onneksi virhe sattui sellaisessa kohdassa ettei neiti edes huomannut virhettä. Eli hyl tuli 4 hypyllä heti putken jälkeen. Hyppy piti siis suorittaa suoraa. Muuten rata meni hienosti vaikka puomin kontaktin yli hypättiinkin niin iloisesti. Halusin testata miten neiti käyttäytyy  jos vedätetään ja ei sanota kontaktikäskyä. Lopputulos ei todellakaan ollut kovinkaan toivottava. Ilman käskyä ei siis suoriteta tästä eteenpäin ;). Mutt tulipahan asiakin testattua!


Jätettiin vika hyppäri väliin kun ei ollut mitään intoa lähteä radalle kun ei ollut mahdollisuuksia tuplaan, satoi vettä sekä matkakaverini Emman sheltti Rämppä ei liikkunut normaalisti. Haettiin siis kisakirjat pois ja lähdettiin syömään! Hyvä ruoka, parempi mieli.

Stiina oli Lilin kanssa tokokisoissa Vantaalla ja sieltä saatiin hienoja uutisia. Sekä Stiina ja Lili että Hanne ja Mofi olivat kummatkin saaneet EVL 1 tuloksen ja Lili vielä nappasi 2.sijan. Todella hienoa työtä tytöt!!! Ihan mahtavaa katsoa tuota motivaation määrää mikä tuolla kaksikolla on treeneissä. Sitä jaksetaan tehdä säässä kuin säässä.

Itse kaipaan tuota motivaatiota! Kyllä huomaa miten työnhaku ja raha-asiat stressaavat ja ajatukset harhailevat! Ei vaan pysty keskittymään täysillä! Ei ole intoa ja puhtia suunnitella treenejä ja lähteä hallille niitä treenaamaan. Ollaan nyt keskitytty enemmän tokoiluun sillä se on vaan niin virkistävää vaihtelua. Vaikka ihan samoihin suorituksiin vielä ei pystytä kuin Stiina ja Lili niin pikku hiljaa! Onneksi koirien motivaatio tekemiseen ei ole esteenä... Sitä pitää itseasiassa hieman välillä jopa hillitä! Aksailusta jäädään nyt siis toistaiseksi tauolle. Parin vkon päästä olisi sm-joukkueeseen karsintakilpailu ja olen ilmoittanut molemmat harmaat sinne. Vielä en ole aivan 100-varma viitsinkö kuitenkaan osallistua niihin. Joukkueeseen on tällä hetkellä menossa kuitenkin niin hyviä koirakoita ettei me LAUn joukkueeseen mahduta tänä vuonna. Tällä hetkellä olisi vaan niin kivaa lähteä ihan turistina Tampereelle ja olla siellä tsemppamassa muita!

Kun työkuviot selkiytyvät ja sen myötä myös muut asiat, esim. onko meillä paikkakunnan vaihdos edessä, niin uskoisin sitten agilitymotivaation jällleen palaavan. Nyt kuitenkin elellään hiljaiseloa sen kanssa ja nautitaan muista jutuista.