tiistai 27. elokuuta 2013

Oma tupa, oma lupa - mutta mistä!

Kyllä voi joskus olla vaikeaa tämä on talon/kämpän hommaaminen kun tuntuu että mitkään asiat eivät kohtaa. Tietysti tällä hetkellä oma työllisyystilanne on suurin este, mutta jos sitä ei oteta huomioon niin on paljon muutakin ajateltavaa.

Ensimmäinen asia on, että mistä sen kämpän hankkisi! Onko se täältä Lappeenrannasta vai jostain lähikunnasta. Vai jopa jostain kauempaa, vaikka läheltä pääkaupunkiseutua. Ja miksi! Onko täällä kaikki mitä tarvitsen? No periaatteessa kyllä vaikka pääkaupunkiseudulla ois todella hyvät aksailumahdollisuudet. Millainen se kämppä sitten olisi? Omakotitalo, rivari vai kerrostalo?
Paljon kysymyksiä ja tällä hetkellä vain muutamaan voi olla vastaus.


iltalehti
Itse en todellakaan tykkää mistään ihmisvilinästä, joten pahin mahdollinen vaihtoehto asumiseen olisi jostain kerrostalolähiöstä. Oli se sitten täällä tai sitten jossain isommassa kaupungissa niin hulluksi niissä betonilähiöissä tulee. Ja varsinkin kun itse oon todella allerginen äänille, siis sellaisille mitkä tulee toisista huoneistoista mille itse ei voi mitään. Ja en tykkää siitä ett itsekin joutuu elämään sukkasiltaan ettei vaan häiritse naapureita. Vaikka en ole mitään biletyyppiä niin silti kerrostalossa asuessani laitoin stereon bassot minimiin ja sijoitin ne sellaiselle seinälle ett varmasti ääni kulkeutuu enemmän omaan huoneistooni päin kuin naapurin.
Sitten vielä jos puhutaan hieman huonompi maineisemmista lähiöstä niin silloin siellä liikkuu ties minkälaista sakkia, niin juoppoja kuin huumehörhöjä ja pahimmissa tapauksissa niillä on vielä koiriakin mitkä häiriköivät irrallaan ollessaan.


lumon
On olemassa todella kivojakin kerrostaloasuntoja, sitä en todellakaan kiistä, sillä olen käynytkin yhdessä sellaisessa missä voisin jopa asua. Se oli vain sellainen pieni kaksikerroksinenkerrostalo ja siinä oli pieni parveke ja jopa hieman omaa pihaa. Ja se oli Uppsalassa ;). Täällä Suomessa en ole sellaiseen miljööseen törmännyt! On Suomessakin ihan kivoja ok parveikkeilla, mutta ne tahtoo olla hieman uudempia taloja mihin ei ole varaa. Miulle on tärkeää, että koiratkin näkevät parvekkeelta johonkin ja saavat pälyillä ympärilleen. En todellakaan tykkää niistä vanhoista elementtiparvekkeista kun ne on niin kolkkoja betonimöykkyjä, ja niistä ei näe mihinkään.

savonlinnan rivari
No sitten rivarit... Oon asunut vain yhdessä ja siinäkin vain muutaman kuukauden. Vaikkei siellä ollut kuin seinänaapurit niin äänet kyllä kuuluivat hyvin. Jos katseli eri kanavaa telkkarista kuin naapuri niin kyllä sen huomasi. Meilläkin oli pieni piha, mutta harmittavasti se oli juuri pyörätielle päin eli ei minkäänlaista rauhaa jos koirat oli pihalla. En ymmärrä miksei niitä pihoja voi tehdä metsään päin ja parkkipaikat pyöräteille päin. Merrille kyllä kelpaisi varmasti ihan rivarin takapiha, missä voisi vain istuskella ja välillä käydä jalkaa nostamassa johonkin puskaan :). Herra tykkää enemmin oleskella keittiössä kuin ulkona. Ja sen mikä miuta eniten nyppii rivareissa niin monissa on aivan mieletön yhtiövastike, siis huh! Varsinkin kun sen päälle vielä laskee lainan niin ei olisi kovinkaan moneen rivariin varaa. Ehkä hyvä niin koska en kuitenkaan niin yhteisöllinen että jaksaisin pidemmän päälle olla piiri-pieni-pyörii porukassa eli kaikissa kevät/syksy talkoissa ym.

blogs.telegraph.co.uk 
Omakotitalot ovat itselle kaikkein tutuimpia, sillä olenhan asunut sellaisessa lähes koko elämäni. Ei seinänaapureita ja oma piha. Kaikkein parasta on oma talo hieman syrjemmässä ettei tartte olla ihan naapureidenkaan kanssa koko ajan tekemisissä. Eihän sitä koskaan tiedä millainen tyyppi sitä naapuriin muuttaa. Kaikkein suurin vaiva tällä hetkellä ovat muut koirat. Meidänkin naapurustoon on ilmaantunut vaikka minkälaista koiraa mutta onneksi kaikki ovat vielä pysyneet omilla pihoillaan ilman minkäänlaisia välikohtauksia. Maaseudella on oma rauha, mutta Suomen talvi voi tuottaa välillä hieman harmaita hiuksia. Jos joku maajussi ei ole aikaisin hereillä teitä auraamassa niin silloin joutuu todella turvautumaan nelivetoon ett pääsis välillä ihmisten ilmoille :).  Kiia rakastaisi yli kaiken olla maalla ja ei Muskakaan laittaisi yhtään pahitteeksi.
Molemmat ovat sellaisia työnarkomaaneja että niiden ympärillä pitäisi aina olla jotain... Kunnon maatila erilaisine elukoineen olisi meidän neitien paikka. Herra tykkäisi varmasti istua traktorin kyydissä :). Tätä varten en kuitenkaan ilmoittautunut maajussille-morsian-ohjelmaan ett saisi koiruuksille kunnon maatilan. Ehkä me yritetään löytää se ihan itse.

Vaikka olin löytänyt tästä aivan läheltä tosi kivan talon niin tarkemmassa tutkinnassa huomasin, että siinä olisi aivan liikaa remontoitavaa. Öljylämmitys olisi pitänyt vaihtaa ja olisin halunnut kunnon uunin mutta muurin paikka oli aivan väärässä paikassa ja olis joutunut tekemään kevytpiipun. Jos se vielä puolen vuoden jälkeen on myynnissä ja saan sen pilkkahintaan niin sitten harkitsen sen ostamista. Nyt tarkoitus olis saada rahaa säästöön ja käydä koulut loppuun. Ens vuoden puolella nähdään sitten kuinka hyvin ne tuottaa hedelmää.

P.S. Eviran vastaus tuli tänään postissa!
Tutkimustuloksissa syy oli äkillinen märkäinen keuhkotulehdus sekä lieväasteinen keuhkojen kehittymättömyys

tiistai 20. elokuuta 2013

Arkielämä

Arki se pukkaa päälle vaikka hieman yskähdellen. Olin viime viikolla 3 päivää töissä hierontakeikkojen lomassa. Pitkästä aikaan se oli jopa aika virkistävää! Onpahan tässä nyt sitten pidetty kunnon kesäloma, sillä tiedä milloin sitä voi seuraavan kerran pitää. Työnhakuprosessi on kuitenkin vielä käynnissä että saisi tässä seuraavan puolen vuoden aikana tehtyä kunnolla töitä koulumenojen kattamiseksi ja jos vaikka saisi jotain säästöön tulevaisuutta varten.
Oon tässä kohta viikon verran kuolannut yhtä taloa mikä olisi kuin juuri meille luotu; maaseudulla keskellä peltoja omaa mummolaa muistuttava ja reilulla vehreällä tontilla, mutta silti reilun km päässä isosta S-Marketista ja kaikesta muustakin sivistyksestä. Ja hintakaan ei olisi paha! Tietysti remppaa pitäisi ajan saatossa tehdä mutta mitä nyt voikaan odottaa meikäläisen budjetilla kun ei tuu niitattua mitään tehtailijoiden palkkaa :(. No jos tämä oma talous tästä lähtisi kuntoon kun saa nämä kouluasiat hoidettua ja pääsee kunnolla toteuttamaan itseään. Heittelin jo ilmoille sitä ett otan talon omistajaan yhteyttä että he panttaisivat taloa meille max puolisen vuotta niin sitten ottaisin sen. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tästä vielä kehkeytyy ;)


Mitäs me muuta! Ollaan nyt lomailtu ja käyty lähiseuduilla matkailemassa. Kahjolandialaiset ovat olleet välillä käymässä, tai oikeastaan Nomi pääasiallisesti Muskan höykkyytettävänä. Nomi on myös kunnostautunut naurattamaan koiramummoaan (eli siis meidän äitiä) harrastamalla pukuleikkejä ;). Miten nyt muutenkaan voi sylikoiraa muutenkaan kuvailla kuin...


* ... hillitöntä naurua... *
 
Milan on päässyt myös nauttimaan laatuajasta mummon kanssa. Käytiin kaappaamassa perjantaina herra kotoaan ja kuskasin äitin sekä Milanin juna-asemalle. Sieltä alkoi Milanin päiväseikkailu Imatran sekä Konnunsuon maisemissa. Lilikin pääsi eilen omalle laatuajalleen... Linja-automatka keskustaan sillä missäs muualla kunnon citimoppe nyt viihtyisikään ;). Neitiä hemmoteltiin lihapiirakalla satamassa sekä eväillä Hämmäauteen suon laavulla. Paluumatkalla käytiin sitten rajan tuntumassa vaikka oikeasti tuntui siltä että oltiin jossain vaiheessa menty rajan yli kun pitkäkilpisiä tuppas olemaan niin paljon. Ei onneksi menty vaan ihan koto-Suomessa kestettiin.
 
Kuvasaldoa parilta päivältä!
Imatran kaupungintalon puistossa

Konnunsuon vankilalla

Hämmäauteen suolla



Joutsenon myrskypatsaalla

Kaiken tän ylimääräisen hyörimisen tuoksinnassa ollaan keritty käymään pari kertaa elukkatohtorillakin. Kiiaa vaivannut punoittava silmä tutkittiin eilen kolmannen kerran ja nyt ihan spesialistilla. Saatiin kunnon kortisooni-silmätipat perusteellisen silmätutkimuksen päätteeksi. Kiia vaivasi sidekalvon tulehdus ja nyt silmä alkaa näyttää jo entiseltään. Merrilläkin on hieman silmäpunoitusta mutta siihen ei määrätty silmätippoja kun herra joutui jälleen antibioottikuurille. Tällä kertaa ei mahan takia vaan ihon takia. Herralle on tullut tän kesän aikana laaja-alainen ihotulehdus mikä reagoi voimakkaasti kastumisen jälkeen. Nyt hoidetaan se pois antibiooteilla sekä olen käyttänyt koirille sopivaa Sibicort-kortisooni voidetta pahimpiin kutinakohtiin.
 
Näinhän tämä aksailutauko menee hyvin kun hoidetaan kaikki vaivat pois ja suunnitellaan treenejä syksyä varten. Ens kuussa olisi tarkoitus kisata muutamat kisat kun on noita lahjakortteja siunaantunut sopivasti. Jos vaikka saatais ne puuttuvat nollat kasaan Kiian kanssa niin ei tarttis niitä enää miettiä. Jotenkin sitä ihan odottaa syksyä jos sais kunnolla arjesta kiinni ja pääsis jälleen opiskelemaan uusia koirajuttuja.

Vaikka harmaat ovat taukoilleet tän kuukauden niin Muska ei ole taukoillut tässä kuussa, sillä äiti on innostunut noin 20 vuoden tauon jälkeen tokoilusta. Nyt hän on Muskan kanssa treenannut niin pihalla kuin LPKYn järkkäämissä tokotreeneissä. He ovat myös treenanneet Stiinan ja hänen treeniporukkansa seurassa. Hienoa, että Muska pääsee tekemään jotain kivaa äitin kanssa. Toko on nyt heidän juttu! Rallitoko suunnitelmia on jo jonkin verran ilmoilla mutta vielä ei olla lyöty mitään lukkoon. Pääasia on kuitenkin että kummatkin nauttivat treenaamisesta ja pääsevät tekemään yhdessä kivaa. Ei tekisi pahitteeksi välillä muistutella harmaillekin tokon saloja ihan kunnon treeneillä. Ehkä me sitäkin tehdään vielä tässä syksyn aikana ;).
 
 


torstai 15. elokuuta 2013

Piirimestaruus 2013


Meidän sheltti-poppoo joukkue saavutti pronssitilan Kymenpiirimestaruuskisoissa :). Hyvä me! Kiian kanssa aloitettiin, Auli ja Saaga toisena, Emma ja Rämppä kolmantena ja Merrin kanssa sitten ankkurina.


Kaikille sattui virheitä; kolmella ekalla osuudella 5 kaikille + Saagalle ja Rämpälle yliaikaa mutt itse mokasin Merrin keppien aloituksen ja siinä tuli sitten muutama virhe lisää. Miten voi koira tajuta mennä kepeille jos sitä vaan suhistaan mutta ei anneta estekäskyä, hmmm. Onneksi kuitenkin tulos riitti kolmenteen sijaan joten siihen ollaan ihan tyytyväsiä. Ja mikä parasta niin mestaruus meni samaan seuraan :)!

Tulokset joukkueeltamme; Kiia 5, Saaga 18,50, Rämppä 7,65 sekä Merri 16,68

Kuvia joukkueradalta; (c) Anne Lind
ja videot perään (kiitokset Hennalle)!
 
Ensin Kiia


 

Ja sitten Merri





 
Onnelliset voittajat Ari ja Kirsi, hopeaa Kotkan porukka ja sitten meidän sheltti-poppoo :)

 

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Vesipeto 2013

Merrikin pääsi maanantaina pitkästä aikaan kisailemaan... nyt vaan laji oli aivan uusi ja herralle juuri sopiva. Osallistuttiin IPKYn järkkäämään Vesipeto 2013 kilpailuun eli uintikilpailuun :). Tarkoituksena oli koiran mennä kumiveneeseen avustajan ja soutajan kanssa 50 m päähän rannasta ja sieltä sitten käskyn saatuaan hypätä veneestä ja uida rantaan. Merri toimi oikein esimerkillisesti ja pystyi oikein näkemään miten toinen nautti uintimatkastaan. Vauhti ei riittänyt palkintopallille mutta minkäs takia vettä ja uimista rakastava koira nyt kiirettä pitäisi.

"Vauhtia sen veneen kanssa, tahtoo kyytiin!" 
 


Ja muutama kuva... Kuvaaja ei tiedossa!
 
 
 
Meillä oli kaikki mukana Imatralla ja voi että ett oli pienet paimenkoirat aivan väsyneitä kun saavuttiin kotiin. Muska ja Kiia jäivät rannalle "ruikuttamaan" kun eivät ole ihan niin vesipetoja kun Merri. Ehkä ens vuonna sitten. Toivottavasti sää olisi silloinkin suotuisa; nyt oli sen 25,5 lämmintä.
 
Tänään käytiin Savitaipaleella uimassa ja siellä lammaskoirat saivat joukolla toteuttaa itseään. Lepänkannossa on maailman paras ranta vaikka saakin kävellä varmaan yli 50 m ennenkuin on vettä kaulaan asti. Pystyi oikein hyvin uittamaan koiria kun otti vaan vesilelut kainaloon ja lähti kävelemään syvemmälle. Koirat uivat jo aikamoista lenkkiä ennenkuin pääsivät lelujen kanssa rantaan.

Muuten ollaan otettu lunkisti. Viikko sitten maanantaina käväistiin Savonlinnassa katsomassa entisen asuinpaikan maisemia näin kesäaikaan sekä tarkastamassa uusi ja kauan kaivattu keskustan ohitustie. Käytiin satamassa kävelemässä ja saatiin yllättyä kuinka paljon ihmisiä oli liikenteessä. Siis oikeasti... joka puolella oli todella paljon porukkaa. Käveltiin rantaa myöten linnalle asti, syötiin jäätelöä ja istuttiin nurtsilla, koirat pääsiväät uimaan sekä saivat rapsutuksia lapsilta mistä Muska ja Merri olivat oikein otettuja - Kiia ei varsinaisesti. Mikä siinä just on ett se mikä ei todellakaan välitä lapsista niin juuri se on lasten mielestä se kaikkein kivoin ;)!

Sitten täytettiin vuosia ja juhlistettiin samalla Kiian valiotumista - njam mansikkakakkua sekä lahjaksi mm. suklaata sekä Kiialle omat herkut. Aina on kuitenkin hyvä syy pitää hauskaa porukalla ja nauttia hyvästä ruuasta :), kuten viimeeksi eilen kaverin kaa.

Perjantaina käytiin taas maakuntamatkailulla kun käytiin Kouvolassa tarkastamassa Veturi-kauppakeskus. Kiva paikka mutt ei oikein mitään tarttunut mukaan kun joutuu nyt käyttämään vähäiset rahat hieman viisaammin kuin yltiöpäiseen shoppailuun. Paluumatkalla pysähdyttiin koirien kanssa lenkille Tykkimäen ympäristöön. Siellä törmättiin Atreenalin-puistoon http://www.atreenalin.fi/. Onneksi meiltä löytyy sellainen kanssa, Rauhasta. Oli kyllä niin kivan näköistä ett sovittiin heti Stiinan ja kaverini Maijan kanssa ett tuonne pitää päästä. Kunnon "apinat puussa"-meininkiä :).

Helle on nyt hellinyt meitä vaikka sillä on ollut haittapuolensa - ei oikeasti jaksa tehdä mitään, tai oikeastaan Merri ei jaksa. Ollaan käyty muutaman kerran hallilla ja on pitänyt mennä aivan aamusta siis klo 7 ettei toinen saa lämpöhalvausta. Meidän talvilapsi ei oikein tykkää helteestä! Sunnuntaina osallistutaan piirimestaruuskisoissa vain joukkueeseen vaikka näin jälkikäteen ajateltuna se ehkä ei ollut kaikkein paras ajatus. Meidän syksyn projektina on saada Kiialle nollat kasaan sekä Merri taas kunnon aksailukuntoon.

Kiiakin joutui nyt käymään todella pitkästä aikaan eläinlääkärissä punoittavan silmänsä takia. Vasen silmä oli aivan verestävä vaikkei siinä ollut oikein mitään kunnon syytä miksi se olisi ärtynyt. Huudeltiin ja tutkittiin ja taas huuhdeltiin ja saatiin silmävoidetta hoidoksi. Huomenna olisi kontrollikäynti ja ehkä ihan hyvä niin koska miusta silmä ei ole vieläkään aivan kokonaan parantunut. Mietin vaan sitä ett pitäis mennä jollekin silmäspesilistille, sillä erikoistunut on aina erikoistunut. En haluaisi maksaa lisää vaan siitä että kokeillaan nyt tätä ja katsotaan sitten uudelleen...

Pidetään peukut pystyssä että päästäis tästä mahdollisimman vähällä.

Nomi on ollut mummolassa hoidettavana muutamana päivänä ja Muska on päässyt jälleen pitämään toiselle seuraa, tai pitämään toinen liikkeessä. Vain sisällä saa nukkua mutta muuten leikitään, painitaan tai tehdään jotain muuta kivaa. Muska osaa kyllä olla aika rankka emäntä kun hyökkäilee Nomin kimppuun milloin mistäkin ja aivan mielettömällä innolla. Sitten kun siihen lisätään vielä Muskan "varisparvelta" kuulostava ääni niin leikkiminen kuulostaakin aivan kauheelta. Ollaan kyllä välillä hieman hillitty Muskan intoa Nomin höykkyyttämisessä mutta eipä toinen ole moksiskaan. Kyllä Nomi osaa sanoa takaisinkin jos siltä tuntuu, vaikka tässä parin vuoden sisällä on hieman kaksikon voimasuhteen muuttuneet...

Elokuussa 2011
 
 
Ja pari vuotta myöhemmin, elokuussa 2013
 


"Nomia ei ole vahingoitettu videota tehdessä, ei fyysisesti eikä henkisesti!"