Eletään jälleen vuoden viimeistä päivää joten on aivan pakko hieman kertailla mitä kaikkea sitä onkaan tapahtunut vuoden sisällä. Paljon kaikkea pientä...
Opiskelu
Suurin sysäys tälle vuodelle oli kun aloitin hierojaopinnot Vierumäellä Suomen Urheiluopistossa heti tammikuun alussa. Asuin koululla viikot ja koirat olivat äitini hoivissa Lappeenrannassa. Suuret kiitokset hänelle koirieni hoidosta! En halunnut koiria mukaan vieraaseen paikkaan kun koulupäivät olivat pitkiä ja työntäyteisiä. Itsekseni pääsin paremmin opiskeluelämään kiinni ja sisään porukkaan. Meillä olikin tosi tiivis ja yhtenäinen jengi :).
Vierumäellä opiskelun jälkeen halusin vihdoin ja viimein toteuttaa jo 5 vuotta sitten kerran aloittamani koirahierojan opinnot. Hain Suomen Eläinterveydenhuolto-opistoon urheilukoirahieroja-linjalle ja pääsinkin ryhmään. Olin kuullut ja lukenut kurssista todella positiivistä palautetta joten uskalsin sijoittaa rahani kyseiseen paikkaan. Nyt meillä on enää vain viimeinen kerta jäljellä loppukokeineen ja näyttöineen niin sitten olenkin valmistunut urheilukoirahierojaksi. Pystyn hoitamaan sekä koiria että heidän omistajiaan :).
Moni on ihmetellyt miksi olen valinnut tällaisen reitin hankkiakseni itselleni ammatin. Opiskelin amk:ssa fysioterapiaa sillä halusin eläinfysioterapeutiksi. Koulutus ei kuitenkaan ollut itselleni sopivaa amk:ssa sillä olen enemmän tekijä kuin teoreetikko. Haluan tehdä asioita enkä vaan istua luennoilla. Muutenkin ihmispuolen fysioterapia ei kiinnostanut niin paljoa että olisin pystynyt kärvistelemään koulutuksen läpi. Ja onni onnettomuudessa... Vaikka olisin selviytynyt tutkinnon läpi niin ei minusta siltikään olisi tullut eläinfysioterapiaa. Ei ainakaan käden käänteessä. Erikoistumiseen tarvitaan työkokemusta ihmispuolen fyssarin hommista sekä kokemusta niin koirista kuin hevosista. Hevoset kattavat kuitenkin noin puolet koko erikoistumisen sisällöstä joten ne ovat todella merkittävässä osassa. Olenhan minä nyt hevosilla ratsastanut ja hieman tallilla pyörinyt, mutta en nyt voisi sanoa että olisi niin paljon kokemusta ett niillä olisi tutkintoon päässyt.
Työ
Olen reilun 10 vuoden aikana tehnyt töitä ja opiskellut vuoronperään. Olen tehnyt paljon asiakaspalvelutyötä joten ihmisten kanssa työskentely on luontaista minulle. Tulen jatkossakin tekemään työtä missä vaaditaan kommunikointia ihmisten kanssa, mutta tällä kertaa se tulee olemaan aivan erilaista. Nyt saan liitettyä koirat työhöni mikä on aivan mielettömän ihanaa. Työ ei todellakaan tunnu työltä!
Tammikuussa minua odottaa hyppy tuntemattomaan kun aloitan itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisen. Hieman jännittää kuinka tämä itseni työllistäminen lähtee käyntiin kun tähänkin asiaan liittyy vielä muutamia muuttuvia tekijöitä. Uskon kuitenkin että sitkeydellä ja yrittämisellä tästä tulee jotain. Suunnitelmia on jo vaikka kuinka kunhan vaan saan ne toteutettua :)
Agility
Opiskeluni Vierumäellä aiheutti välivuoden tavoitteellisessa agilityn harrastamisessa. Olin vkot Vierulla ja vain vkonloppuisin kotona käymässä. Oli hankalaa saada ahdettua lyhyään aikaan jotain järkevää vaikka sitäkin yritettiin. Merrin kanssa treenattiin aina kun oli vain mahdollista mutta se ei riittänyt hoitamaan keppiongelmaa pois. Kisasimme kevättalven aikaan aika ahkerasti ja saatiinkin onnistumisia aikaiseksi (A-sert sekä H-sert) mutta Merrin keppiongelma söi motivaatiota todella paljon. Pääsiäiskisojen jälkeen löin hanskat tiskiin ja päätin laittaa herran jäähyllä koko lajista kun ei ollut aikaa perehtyä ongelmaan. Olin joskus jopa todella turhautunut kun oli pakko jättää itselle tärkeä asia taka-alalle ja keskittyä opiskeluun.
Kiialla oli onneksi perusasiat sen verran kunnossa että pystyin luottamaan siihen aika hyvin. Tauko teki kuitenkin sillekin tepposet aina välillä ja virheitä sattui. Arvokisoihin lähdettiin todella pienellä treenillä ja se hieman näkyi meidän tekemisessä. Koska tiedostin tilanteen niin pystyimme lähtemään radoille ilman minkäänlaisia paineita.
Meillä oli tavoitteita tälle kuluvalle vuodelle; Kiiasta Agilityvalio, SM kisoissa jatkoon karsintaradalta sekä MM-karsinnoista jatkoon seuraavalle päivälle! Nämä kaikki toteutuivat :)! Voin siinä mieleen olla kuitenkin ylpeä meistä kun saavutimme nämä kaikki vaikka lähtökohdat eivät olleet kovinkaan hyvät treenaamattomuuden takia! Ajatus leijuu väkisinkin mielessä että kuinka hyvin meillä olisi voinut mennä jos olisimme pystyneet treenaamaan yhtä tehokkaasti kuin edellisenä vuotena! Sitä nyt on turha jossitella!
Edellisenä vuonna Kiian arvokisanollat olivat jo hyvissä ajoin kerätty kasaan... No, nyt meillä on ollut haparointia ilmassa kisoissa ja tupla uupuu vieläkin. Taas turhautuminen nostaa päätään kun motivaatio on kadonnut täysin itsenäisestä treenaamisesta. Tulevaksi vuodeksi on suunnitelmia treenejä ajatellen ja odotan niitä innolla... Jos siten saisi taas tämän treeni-innon palaamaan!
Oma paikka
Kun aloitin opiskelun amk:ssa keväällä 2011 niin silloin muutettiin koirien kanssa Savonlinnaan. Kun sain siirron sieltä Lappeenrantaan niin olen asustellut äitini kanssa kahdestaan omakotitalossa. Koirat ovat kyllä tykänneet kun on tuttu paikka ja iso piha, mutta itse on tuntuvat jo hieman ahdistavalta kun ei ole omaa paikkaa. Tänä vuonna se on todella korostunut kun olin keväällä vkot Vierumäellä ja nyt syksystä lähtien säännöllisesti vkonloput Virroilla urheilukoirahierojaopinnoissa.
Kun saan valmistumispaperit kouraani niin silloin pääsemme koirien kanssa hommaamaan meille oman kämpän pitkästä aikaa kun ei mene rahaa enää koulumaksuihin. Paikkakunta on vielä auki kun tähän liittyy työmahdollisuudet ja sitä sun tätä. Olen kuitenkin suunnitellut suuntaavaani pk-seudulle päin kun siellä on paljon enemmän mahdollisuuksia niin työtä ajatellen kun agilityssä. Muutama kämppä on ollut kiikarissa Kirkkonummella mutta niissä on ollut näytöt arkipäivänä kun itselläni on ollut hieman hankalaa irrottautua tämän hetkisestä työstäni. Parisen vkon päästä onneksi helpottaa niin pääsee käymään vaikka näytöissä ja tutustumassa mahdollisiin yhteistyökumppaneihin. Jos sitä olisi pari vuotta pk-seudulla ja ottaisi kaiken hyödyn irti niin sitten voi miettiä paluuta takaisin.
Kasvatus
Kuluneena vuonna oli tarkoitus alkaa kasvatustyöni oikein toden teolla mutta elämä näytti kurjan puolensa ja pitkään kestänyt odotus ja jännitys päättyi kyyneliin. Harmittavasti pentuhaaveemme siirtyivät tulevaisuuteen. Onneksi tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä ja nyt eletään jälleen jännityksessä! Pidetään peukkuja että kaikki planeetat ja tähdet ovat tällä kertaa meille suosiollisia!
Tuleva vuosi 2014
Eli mitäpä tavoitteita meillä on tulevalle vuodelle! Lähdetään aikajärjestyksessä...
Lopettaa kunnialla tämän hetkinen työ kun sopimukseni loppuu tammikuun puolen välin jälkeen, saada starttiraha ja ryhtyä toimimaan toiminimellä, kasvattaa Häivähdyksen ensimmäinen pentue, pentueen luovutuksen jälkeen muutettaisiin uudelle paikkakunnalle ja aloittaisin uusien yhteistyökumppaneiden kanssa. Haluan kunnolla keskittyä ja panostaa agilityyn joten oppia tullaan hakemaan sellaisilta ihmisiltä ketkä opettavat agilityä työkseen. Haluan lähteä SM-kisoihin luottavaisin mielin, mielellään kahden koiran kanssa, ja katsoa mihin se riittää. MM-karsintoihin ei lähdetä sillä ne ovat aika kaukana sekä ystävälläni on häät juuri samaisena vkonloppuna. Nollat olisi kiva saada kasaan molemmille koirille aikaisessa vaiheessa jo kerättyä että voisi välillä hieman hengähtää ja kerätä jälleen motivaatiota, sekä harrastaa itsekin välillä jotain muuta :).
Onnea ja menestystä tulevaan vuoteen 2014!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti