sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Plantaasin vartija

Ollaan tää viikko oltu koiruuksien kanssa ihan kahdestaan kotosalla kun äiti päätti lähteä juhlistamaan synttäreitään ystävänsä kanssa Kreetalle. Mikäs meillä tässä ollessa kun saadaan aivan rauhassa touhuilla mitä milloinkin. Tää viikko ollaan kyll otettu aika rauhassa ilman turhia suunnitelmia. Joka aamu klo 5 ylös ja aamulenkille, sitten koirille ja itselle aamupalaa ja valmistautuminen liikkeelle lähtöön. Sitten päivällä kotiin, sapuskaa itselle ja koirien kanssa lenkille. Lenkin jälkeen kerkee lämmittämään uunia ja pesemään vaikka pyykkiä :). Sillä aikaa voi hyvin katsoa telkkaria tai surffailla netissä! Ulkona on ollut jo siihen aikaan aika hämärää ettei siellä ole oikein voinut tehdä mitään... Näin vkonloppuna ollaan saatu nukkua pitkään eli klo 8:iin :)

Maanantaina käytiin tuulettumassa Hanhiksella pelloilla ja mikäs parempaa kuin auringonpaisteessa kävely ja valokuvaus...








Tiistaina käytiin koiruuksien kanssa hallilla ja treenattiin Merrin ja Muskan kanssa Kiian yhtä ryhmätreeniä kevättalvelta. Se sopi juuri aloittajaiseksi Merrin teemaan "seuraa käden ohjausta ja tiukkaa tiukkaa". Muska sai kokeilla muutamia uusia juttuja esim. yhden siivekkeen ympäri pyörimistä. Muut tekivät siinä kohtaa niistosokkarin! Itse kun rakensi rataa niin se hieman muuttui siitä alkuperäisestä ja toi mukanaan uusia haasteita. No aina ei ihan onnistua mutta saatiin me tavoitteet saavutettua silläkin itsekoodulla radalla :)

Ensin Kiian tyylinäyte helmikuun lopulta...

 
Sitten Merrin ja Muskan tyylinäyte ekalta radalta;
Merrin keinu ei näy ja Muska ei sitä koskaan ole edes mennyt!
 

 
 
Keskiviikkohan me vietettiinkin sitten Hesan reissussa josta olikin edellinen juttu. Loppuviikko meni ihmetellessä pakkassäätä sekä uuden lumen satamista perjantai-iltapäivällä. Oli todella kivaa kävellä aamulenkillä ja pyöräillä pyörällä pikkupakkasessa ja tähtien loisteessa. Päivän auringonpaiste oli kyll kans jotain tosi ihanaa vesisateiden jälkeen. Perjantaina pääsin aikaisemmin kotiin joten lähdettiin koiruuksien kanssa käymään kaupungilla. Samalla poikettiin markkinoilla ostamassa viipurinrinkeleitä, niin kuin perinteisiin kuuluu. Jo rinkelithän lähti Kiialan kojusta :). Kyllä oli niin rattoisaa kävellä cityllä kun koirat vaan köpöttivät menemään, eivätkä välittäneet mitä ympärillä tapahtui. Vaikka ihmisiä tuli ja meni, välillä ihan laumoina niin koiruudet vaan kävelivät. Täällä kotiympäristössä kun kävelee niin silloin, ainakin alkumatkasta, pitää reagoida jokaiseen yksittäiseen ihmiseenkin kuin pahimpaan viholliseen. Asumme siis hyvin rauhallisella omakotialueella ja täällä nyt ei ole porukkaa kovinkaan ruuhkassa liikenteessä. Juuri ne yksittäiset tapaukset ovat kaikkein pahimpia. Heti kun on vähänkin enemmin porukkaa liikenteessä, edes autoja niin kyllä sitä silloin kävellään niin nätisti ja kenestäkään ei välitetä. Kiian kanssa kun asuttiin sen ollessa nuorempi niin hieman vilkkaammalla asuinalueella niin ei meillä ollut koskaan tuollaista ongelmaa. Koirat kävelevät edelleenkin siellä kulmilla tosi hienosti. Sanoin jo kaverilleni ett pitääköhän muuttaa Hesaan Mannerheimintielle niin onpahan porukkaa ympärillä :) Joo ei...

Myöhemmin päivällä olin kävelemässä keittiön ikkunan ohi kun ihmettelin ett miks tie on aivan valkoinen. Piti ihan kaksi kertaa katsoa ett kyllä se lunta oli ja siitä se sitten alkoi...


26.10.12 klo 16.30 kevyttä lumisadetta
 
Lähdetään iltalenkille lumisateessa

Lumisade senkun yltyy...

Takas tullessa olikin jo pimeää...

La aamuna aurinko jo paistoi ja otettiin pieni pallorieha

Jos ei pelaa sääntöjen mukaan niin rikkojaa rangaistaan

Harmaat ja pallo sekä joku musta lammas
Ens viikolla mennään treenaamaan sekä tiistaina ett perjantaina ja toivon mukaan siiheksi saadaan nastarenkaat vaihdettua autoonkin. Tai sitten tulee vaan helkkarin hyvät lämmittelyt ja jäähdyttelyt kun kävellään hallille. Kyllä se käveleminen vielä menee mutt se ei ole yhtään kivaa kun tuo lauma kiljuu radan reunassa kun ottaa jonkun kanssa jotain. Se on siis niiiiin raivostuttavaa! Autossa kun ne mölyää niin se ei ihan niin hyvin kuulu sisälle halliin mutt sisällä ollessa on kyll vähän liikaa desibelejä. Eiköhän me jotain tuohonkin ongelmaan sitten keksitä :)


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Tervesilmäinen päivänsankari!


Kiia pääsi juhlimaan 5-vuotis synttäreitään ihan Helsinkiin asti. Tosin siellä ei ollut tarjolla nakkikakkua eikä lihaliemi-juomaa. Lähes kolmen tunnin ajon jälkeen kaarrettiin Malmin eläinklinikan pihaan, missä koiruudet saivat odotella hetken autossa kun kävin ilmoittautumassa. Luulin ekaksi ett me voitais hieman kävellä ympäristössä kun oltiin puol tuntia etuajassa mutt meidät otettiinkin heti sisään. Reippaasti kaikki olivat sisälle menossa eikä Kiiakaan laittanut jarruja päälle missään vaiheessa. Meille oli varattu ihan oma privat-huone missä saimme odottaa kaikessa rauhassa silmäpeilauksen alkua. Heti alussa koiruudet saivat tipat silmiinsä ja sitten vaan odottelemaan. Saimme kaiken kaikkiaan odotella tunnin verran kun lääkäri oli jumittunut leikkaukseen. No mikäs kiire meillä. Se itseasiassa teki ihan hyvää, varsinkin Kiialle, mikä sai ihan kaikessa rauhassa sulatella tilannetta ja rentoutua. Voin kyllä sanoa ett milloin viimeeksi Kiia olisi ollut noin rauhallinen ja levollinen eläinlääkärissä. Yleensä mouruaminen alkaa odotustilassa mutt nyt miusta tuntuu ett se yhdistää sen yhtään paikkaan (eli siis tiettyyn eläinlääkäriklinikkaan) kun nyt sitä ei ole tullut. Ja hyvä niin! Merri ja Muska ottivat alusta asti rennosti. Muska olisi halunnut leikkiä mutt Kiia ei ollut ihan niin rentona ja Merri tyytyi enemminkin köllöttelemään lattialla.

Eläinlääkärinä meillä oli Sari Jalomäki kun olin kuullut hänestä vain kehuja ja muutenkin positiivistä palautetta. Hän on joskus ollut, kuulemma, jopa liian tarkka, mutta tällä kertaa se oli vain todella hyvä juttu. Neitien silmistä en ollut niinkään huolissani mutt halusin todella tarkan diagnoosin Merrin silmistä. Ja mitä tarkempi, sen parempi.
Kiia otettiin kuitenkin ensimmäisenä käsittelyyn ja neiti seisoi kuin patsas pöydällä. Terveet silmät mutt muutama hento ylimääräinen ripsi kummassakin silmässä; tulokseksi siis CEA terve, distichiasis lievä (sama kuin siskollansa).
Merri seuraavaksi... Vaikka miten väänteli ja käänteli niin diagnoosi pysyi samana eli crd/ch ja vasemmassa silmässä pienehkö coloboma. Ylimääräisiä ripsiä herralta ei löytynyt! Kyselin ja tenttasin Saria ett hän kertoo todella ett millainen tilanne silmässä on. Ja vastaukseksi sain todella huojentavan vastauksen eli tilanne näyttäisi olevan pysyvä eikä tule siitä pahenemaan. Mahtavaa! Sen halusinkin kuulla. Tuo coloboma minua askarrutti ja nyt kun se on pienehkö niin hyvä juttu. Olisihan se pitänyt tietää jo ekan peilauksen jälkeen kun pentupeilauksessa sitä ei näkynyt niin ei se voinut kovinkaan iso olla. Mutta parempi vielä tarkistaa ett tietää missä mennään. Sari otti vielä muutaman valokuvan opiskelukäyttöön ja kehui niin harmaita kun kestävät paikallaan ja antavat tutkia vaikka kuin. Mun rakkaat harmaat <3 p="p">Muska oli sitten viimeisenä vuorossa ja sen kanssa ei ollut kauheasti jännitettävää, kun isä ja isoisä geneettisesti silmäterveitä. Muskan veli oli käynyt aikaisemmin peilattavana ja siltä oli löytynyt ylimääräisiä ripsiä. En siis ollut kovinkaan yllättynyt ett Muskaltakin niitä löytyi. Harmittavasti ne oli vain pidempiä ja karkeampia kuin Kiialle, joten nyt Muska joutuu seurantaan ett milloin ne rupee oikeasti vaivaamaan. Sitten otetaan pieni jäädytys-operaatio ja sillä siisti :). Oli kyllä aika jännä nähdä millaisia ne ylimääräiset ripset ihan oikeasti ovat kun Sari näytti ne miulle sillä silmälampulla. Nehän näki ihan selvästi ja olisi kyllä niin tehnyt mieli ottaa pinsetit käteen ja nyppäistä pois. Sari ei sitä suosittele kun ripsi voi katkea ja silloin se on terävä ja ärsyttää silmää vielä enemmin. Ainakaan tällä hetkellä Muska ei näytä kärsivän ripsistä ja toívon mukaan näin mennään pitkään.

Eläinlääkäri reissun jälkeen käytiin korttelikierros jotta koiruudet pääsivät jättämään puumerkkinsä Malmin koiruuksille. Sitten auton keula kohti Ikeaa ja syömään. Kyllähän sitä tarttui pikkujuttuja muutenkin myymälän puolelta mukaan :). Koirille kävin ostamassa läheisestä M ja M kanakierteitä hyvästä käyttäytymisestä ja Kiialle muutenkin synttärinamiksi. Kotimatka sujui oikein mukavasti radiota kuunnellen ja itsekseen höpisten :) Kotiin päästyään Kiia oli kyllä niin onnellinen kun heti sisälle päästyään piti käydä miehnaamassa ja möyhnäämässä eteisessä, olkkarissa ja keittiössä. Sitten sapuskaa masuun ja nukkumaan. Kyllä voi olla rankka päivä kun 6 tuntia autossa ja pari tuntia eläinlääkärillä. Sai katsella ihan rauhassa telkkaria ilman ett joku raahaa ties mitä lelua ja täys härdelli ympärillä :)

Viime vuoden alusta (03/11) lähtien olen todella tarkkaan pohtinut, miettinyt ja tutkinut näitä silmäjuttuja ja jalostusta. Voin ihan rehellisesti sanoa ett kun Merrin colo tuli peilauksessa esiin niin olin kyllä äärettömän pettynyt. Jos silmissä olisi ollut vain crd niin olisin laittanut sen jalostusuroslistalle ja uskon ett Merrillä ois ollut kysyntää. No colo sitten romutti nämä ajatukset sillä sitähän ei suositella jalostukseen.
Olen itse pyöritellyt asiaa niin monelta kannalta ett olen sitä mieltä ett coloboma koiraa ei kannata käyttää jalostukseen kevyin perustein. Täytyy todella tietää mihin ryhtyy ja ajatella asiaa myös tulevaisuudessakin. Suurin osa kasvattajista kavahtaa heti kun silmissä on joku pienikin juttu mutt sitten c/c tai huonommat lonkat ei hetkauta tuon taivaallista, tai puhumattakoon kinnerluksaatiosta, epilepsia rasitteesta tai arasta/hermoheikosta luonteesta. Esim. pieni colo toisessa silmässä ei vaikuta koiran elämään mitenkään. Se on pienestä asti elänyt silmänsä kanssa ja on tottunut näkemään sillä tietyllä tavalla. Siis tässä pitää painottaa sitä ett coloboma silmälläkin näkee hyvin. Ehkä pienessä kohtaa on pientä epätarkkuutta mutt ainakin 90% silmän alasta näkee normaalisti. Merrikin siis elää ja harrastaa aivan täysillä! Tällä hetkellä voin sanoa ett pahoista ylimääräisistä ripsistä kärsivä kärsii huomattavasti enemmin silmistään kun coloboman saanut. Toista pystyy hoitamaan kun taas toiselle ei voi mitään. Mutt ylimääräiset ripset ovat kyllä todella yleinen vaiva shelteillä kun taas colobomaa ei usein tule vastaan. Tutkin nyt ja tulen tutkimaan tulevaisuudessakin jalostukseen käytettyjä colobomalaisia ja niiden jälkeläisiä. Aika näyttää mihin tässä mennään kuin muissakin jalostusasiossa!
Mutta kyllä me ollaan vaan niin hienoja :)
Ennenkuin joku vetää nopeat johtopäätökset miun jalostuslinjasta niin painotan vielä sitä ett tottakai arvostan ja tulen käyttämäänkin terveitä ja hyvän luonteisia jalostukseen. Voin melkein vannoa että täydellistä jalostuskoiraa ei ole olemassakaan. Todella hyviä on mutta ei täydellisiä. Aina voisi olla jotain paremmin esim. parempia etu-/takaosia. Tämä spekulaatio coloboma koirista juontaa siitä ett saatan tulevaisuudessa joskus käyttää Merriä itse, mutta harkitusti ja hyvällä nartulla. Itse en perustu näistä matadori-uroksista millä on yli 30 pentuetta. Suomikin on sen verran pieni maa ett kohta alkaa ole hyvin moni sukua toisilleen. Ja ikävä kyllä silloin myös huonot puolet kiertävät sukupolvelta toiselle laajalla skaalalla. Sen verran voin paljastaa tulevaisuuden suunnitelmista ett Muskan tuleva sulhanen ei ole suomalainen vaan ruotsalainen. Halusin hieman eri verta kun näiden sukulaisia on aika reilusti Suomessa.
   Jos voisin näin Kiian 5-vuotis syntymäpäivänä kiteyttää tämän jalostustavoitteeni niin toivon tulevaisuudessa omille koirilleni kuin kasvateilleni hyvin monia, terveitä ja onnellisia syntymäpäiviä :)
 

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Se seuraava agilitykoirani...

...tulee tekemään sitä ja tätä, jne. Kuulostaa varmaan tutulta että uusi koira tekee asiat paremmin ja sujuvammin kun itselle on kertynyt enemmin kokemusta ja on voinut oppia edeltäjien opetusvirheistä. Joo... no joo!

Kiian kanssa meillä on alusta lähtien mennyt aika mukavasti. Neiti oppi esteet todella nopeasti ja kesti paljon toistoja, joten pystyttiin treenaamaan kunnolla. Kiia meni juuri niin kovaa kun ohjaaja vaan jaksoi juosta. Siihen aikaan ei todellakaan puhuttu mistään vauhtihirmusta (tai ainakaan minä en puhunut) tai sinkoilijasta mikä olisi itse lukenut rataa ja mennyt sinne mihin nenä näytti. Kiia on alusta asti ollut todella kuuliainen ja mennyt sinne mihin näytettiin. Tämä kyllä tarkoitti sitä että miun olisi pitänyt olla sen edellä ja mieluiten juuri "oikealla" puolella jatkoa ajatellen. Neitiä kun piti vedättää ja meni mihin näytettiin niin tuo itsenäinen eteneminen oli neidille aika outo käsite, siihen aikaan. Ollaan yks jos toinenkin kielto otettu kun Kiia on lähtenyt miun liikkeen mukana tai tehnyt kiellon takaaleikkauksella.


Nykyään takaaleikkaukset alkaa sujua, nimenomaan sujua, en vieläkään kuuluta ett ne onnistuu aina. Vieläkin liikkeen mukaan lähtö on paikka paikoin ongelmana esim. niistosokkareissa, sillä Kiia ei meinaa millään jäädä suorittamaan estettä itsenäisesti kun itse jatkan matkaa. Näitä asioita ollaan harjoiteltu monella eri tavalla, ja joskus toimii joku ja joku toinen päivä taas jokin muu. Ajan kuluessa ollaan saatu varmuutta tekemiseen ja irtoamiseen. Joskus olen ihan jäänyt ihmettelemään ett miten se tuonne asti on irronnut. Silloin olen ollut positiivisesti yllättynyt.


Vaikka vieläkin Kiia on todella herkkä ohjaukselle, sen kanssa on kiva kisata kun tunnen sen jo niin hyvin. Tiedän meidän vahvuudet ja heikkoudet. Veitsen terällä mennään nykyään kun vauhtia on sen minkä minä pääsen ja Kiia kaahaa upeasti. Kakkosluokassa hetkellisesti vaivannut kontaktiongelma on historiaa, kunhan vaan muistan käskyttää ottamaan kontaktin, ja rimatkaan ei pahemmin kolise. Muutaman kerran on sattunut työtapaturma mutt niille ei voi mitään, niiden kanssa pitää vain elää.

Merrin kanssa kun aloitettiin agility herran ollessa aivan kakara. Silloin päätin ett tämä koira tulee irtoamaan esteille ettei tartte takaaleikkauksia pelätä. Joo... sitä saa mitä tilaa :) Merri todellakin irtoaa ja sillä on aivan mieletön syke tehdä tätä hommaa. Vähemmästäkin ollaan helisemässä. Merri on tottunut kaahaamaan sujuvia ratoja missä saa juosta ja mennä. Mutt sitten kun tullaankin radalle missä herran tulisi hieman hillitä kaahaamista ja ansaesteitä on joka puolella niin sitten iski tuskahiki ohjaajalle. Eihän siinä vielä mitään mutt kun Merri lukee ohjausta tosi aikaisessa vaiheessa ja lukitsee sen mukaan seuraavan esteen. Vaikka "käännän" ohjaukseni aivan murto-osan sen jälkeen niin herra ei sitä enää katsele vaan kaahaa sinne mihin nenä näyttää. Ja yleensä silloin ollaan putkessa eikä esim. kepeillä :)


Kevään aikana oltiin ryhmässä missä suosittiin takaaohjausta ja aika suoraviivaisia ratoja. No nyt minusta tuntuu ett maksellaan niiltä ajoilta tultuja virheitä. Merri olisi pitänyt olla enemmin hyppysissä missä se olisi todella joutunut tarkkailemaan ohjausta (eli siis myös ohjaavaa kättä) eikä itse päättelemään mihin rata jatkuu. No onneksi minulla on koneella hyvin paljon tällaisia väännä väännä ansaeste Kiian ryhmäratatreenejä niin eiköhän niillä aleta taas päästä tuntumaan. Varsinkin kun otan lelun käteen ett Merri oppisi katsomaan ohjaavaa kättä. Tämä on näkynyt eniten väärän putken pään ohituksissa. Merri ei mene liikkeen ja käden mukana oikeaan päähän vaan saattaa singota selän takaa putkeen heti ku se sen näkee. Vaikka näitäkin ollaan harjoiteltu niin minusta tuntuu ett se ydin ongelma on ollut siinä, ettei herra katso mihin käsi näyttää.


Ja Merrihän menee täysillä, aina! Se ei todellakaan mieti mitä vauhtia mie menen vaan hää menee juuri niin kovaa kun kintuistaan pääsee. Tämä on tuottanut nykyään ongelmia kepeillä kun vauhtia ja menohaluja on niin paljon ettei aina maltti riitä tarkastamaan tilannetta. Keppien aloitukset on nykyään ongelmana. Herra kun tuppaa aloittamaan tokasta välistä, aargg. Merrin kanssa aloitettiin kepit aikaisessa vaiheessa ja silloin päätin ett haluan sille itsenäiset kepit. Harmittavasti jossain vaiheessa (en vielä tiedä missä) mentiin vikaan ja nyt aloitusten kanssa on ongelmia. Oon ottanut kaaret alkuun jotta herra oppisi jälleen tajuamaan missä se aloitus oikeasti on ja saataisiin paljon onnistumisia alle. Jatko näyttää miten tämän kanssa mennään.


Ja se mitä päätin Kiian kontaktiongelmasta... Merrillehän niitä ei tule! Se osaa kontaktit! Tässä asiassa ollaan onnistuttu. Merri todella ottaa hienosti kontaktit ja ei ole koskaan ottanut kontaktivirhettä. Ainut missä on hiomista niin on taaksejääminen, silloin herra ei tahdo oikein malttaa mennä loppuun asti, varsinkaan keinulla. No mutt näitä käydään läpi ja otetaan onnistuneita toistoja.


Muskan kanssa ollaan harjoiteltu agilityä vaikka en sitä ottanutkaan varsinaiseksi agilitykoirakseni. Kahdessa kisaavassa on ihan tarpeeksi hommia mutt kyllä me vielä kolmaskin sinne aikatauluun, johonkin, puristetaan :). Muskasta pitäisi nyt saada koira mikä hakee esteitä, suorittaa ne itsenäisesti, kääntyy tiukasti, kunnioittaa rimoja, oppii itsenäisest kontaktit ja lukee ohjausta. Alussa me tehtiin todella paljon hommia ett saatiin Muska hakemaan esteitä eikä vain tuijottaisi kättäni. Siitä ei tullut yhtään mitään kun toinen jäi heti kyselemään ett mitä mitä mihin mihin ja sitten alkoi räkytys. Kesä oikeastaan pidettiin taukoa ja aloitettiin syksyllä uudestaan. Se teki todella terää ja neidissä näkyi selvää kehitystä, tai sitten vaan itsellä syttyi jokin ahaa-elämys miten asian kanssa edetä :). Nyt ollaan opettelemassa tekniikkaa kun ollaan saatu neiti irtoamaan minusta ja hakemaan itse esteitä. Ainakin tällä hetkellä neiti näyttäisi olevan aika näppärä; kunnioittaa todella rimoja, tekee pieniä kaarroksia, hakee esteitä ja alkaa jopa lukemaan ohjausta. Sen enempää en voi vielä sanoa kun en ole vielä opettanut sille kontakteja eikä kepitkään ole hallussa. Meidän projekti 2x2 kepit eivät ihan tuottaneet sitä lopputulosta mitä olisin halunnut. Neidillä on sellainen ajatuskulku etten aina ihan ymmärrä sitä. Menee vielä tovi että selviän sen kanssa samalle taajuudelle. Ehkä aika tekee tässäkin tehtävänsä ja saadaan sen myötä neidistä kärsivällisempi ja paremmin toistoja kestäväksi. Meillähän ei ole mikään kiire vaikka kaikki kyselevätkin ett startataanko me jo ens vuonna. Joo ei! Aikaisintaan 2014! Muskalla tulee kuitenkin olemaan juoksutauot ja toivon mukaan myös mammalomia pentujen seurauksena.

Nyt alan ottaa kaikilla kolmella samat harjoitukset. Kiia vaatii toistoja ja muistutuksia, Merri tiukkaa tiukkaa ja pysyy hyppysissä ja Muska tekee samoja juttuja ilman kontakteja :). Loppuun vielä videokooste lauantain maksetuista harjoituksista LAUn kisoista. Kummaltakin radalta HYL; ekalla radalla Merri meni Aan sijasta putkeen (tultiin sen jälkeen keppien kautta pois) ja tokalla radalla mentiin putken väärään päähän, mihin itse sen tyrkkäsin *hakkaan päätä seinään*.

 
 
Nyt Merri jää reiluksi kuukaudeksi kisatauolle ja kokeillaan treenata näitä meidän epäkohtia kuntoon. Mennään Kotkaan joulukuun alussa kun meillä on sinne vielä ne lahjakortit mitkä jäi viime vkonlopulta käyttämättä. Sitten ens vuonna tammikuussa ois Vantaalla kivoja kisoja tiedossa joten sitten varmaan sinne. Kiialle lupasin vielä kisata tämän vuoden puolella sen kanssa joten lähdetään Kiian kanssa Kuopioon kisaamaan. Samalla vietetään likkojen iltaa kaverin luona. Luvassa varmaan hulvatonta menoa, mistä saatiinkin ensimakua eilisissä kisoissa kun jengi oli koossa. Toivottavasti ilta ei veny liikaa ett jaksaa täysillä kisata seuraavana päivänä :)

maanantai 15. lokakuuta 2012

Itsetutkiskelun paikka

Tällä viikolla on ollut hyvin paljon itsetutkiskelua ja tavoitteiden tarkastelua. Lauantaina matkustettiin Merrin kanssa purinalle kisaamaan 3 startin verran, jotta nähtäisi missä mennään meidän osaamisen kanssa. Tuomareina oli Viitanen ja Jalonen.
Viitanen ei tälläkään kertaa pettänyt ja asensi jälleen kerran meille tämän superansan eli keppien aloitus aivan putken suun viereen. Ei varmaan kauheesti tartte sanoa miten siinä kävi... HYL ekalta radalta. Pientä kauneusvirhettä lukuunottamatta aika hyvää menoa.
Tokalla radalla Jalonen oli laittanut avokulman mihin tullaan kovalla vauhdilla. Sen sain onnistumaan suhkot hyvin vaikka Merrille iskikin pieni epävarmuus aloituksessa. HYL tuli kuitenkin pikkaisen myöhemmin kun leijeröin hypyn ja lähetin sen viereiseen putkeen. Suunnitelmissa oli ehtiä tekemään persjättö putken jälkeen niin oma liike lähti liian rajusti jo eteenpäin eikä Merri ollut vielä kerinnyt lukitsemaan putkea. Herra suoritti hypyn putken sijaan. Siihen asti oli kyll tosi hyvää menoa. Kolmannella radalla taas mentiin 90% rata aivan superisti mutt sitten iski yksi isompi takapakki. Tällä kertaa keppien läheisyydessä ei ollut yhtään mitään vaan ne seisoivat siellä aivan yksikseen. Merri vissiin hämmentyi siitä kun ei lähtenyt kepeille ollenkaan vaan jäi pyörimään siihen eteen, ja sitten kun lähti niin väärään kohtaan. Eikun uudestaan aloitus. Vaikka kepit loppuivat pimeään kulmaan niin loppuun asti mentiin todella hienosti. Sitten en tiiä mitä oikein tapahtui. Olisi ollut puomi seuraavana... herra juos seinän vierellä puomin ohi ja aivan toisessa päässä olevaan pimeässä kulmassa olevaan putkeen... Siis what??? En uskonut ett tää ois jotain rakettitiedettä mutt nyt kyll taitaa mennä sen puolelle. Loppurata meni sitten taas upeasti. Tokavikalla esteellä tuli kömmähdys mutt se johtui jo siitä etten vaatinut Merriä tulemaan putkesta tarpeeksi tiukasti.

 
Oli kyll tällä kertaa ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kisaan purinalla. Siis se pohja oli aivan kauhee!!! Todella pehmeä, upottava ja hiekka vain pyöri alla. Koiratkin vain kauhoivat eivätkä päässeet eteenpäin. Lämppäesteillä Merri oli aivan ihmeissään ja hämillään pohjasta ja pujottelun lopussa vauhti vain hidastui hidastumistaan. Ei siis todellakaan tykännyt!
Fiilistä ei varmaan parantanut se ett Merri aloitti pahoinvoinnin aamulla oksentamalla sänkyyn. En pitänyt sitä aluksi minään mutt päivän edetessä huomasin ettei ollut vain jostain yhdestä vahingosta. Menomatkalla yrjöttiin Porvoon kohdalla autoon aamujuotot ja myöhemmin sitten kisapaikalla syöty puolikas leipä. Piimällä maustettu vesikään ei kelvannut sitten mitenkään. Puhdas vesi just ja just. Illalla annoin ihan hitusen makaroonia ja tl lohta. Ne yrjöttiin puolen yön aikaan sitten uudestaan sänkyyn. Su aamuna heräsin aamulla tarkastamaan Merrin vointia sillä sinä päivänä meillä oli suunnitelmissa lähteä kisaamaan Kotkaan mutt se jäi tekemättä. Toinen oli väsynyt ja tosi nuutunut, joten Merri sai jäädä lepäämään ja rauhoittumaan äitin hellään hoitoon. Juotin pienen määrän vettä jauhiksella, mikä toistui sitten iltapäivästä iltaan asti tasaisin väliajoin. Merrin vointi parani todella hyvin ja oli illalla jo todella pirteä. Peruin siis osallistumiseni mutt lähdin tsemppaamaan Muskan kanssa kavereita radan varteen. Paikan päällä huomasin ett radat eivät olisi olleet ollenkaan meille suotuisat sillä Huittisella oli päivän teemana hankalat keppikulmat.

Vaikka itsellämme ei nyt mennyt ihan putkeen niin onneksi onnistumisia nähtiin; Purinalla Tiina ja Jami tuplanollavoitot ja Kotkassa Elinalle ja Lilolle vika nolla arvokisoihin :). Itse painan nyt jarrua ja otetaan jopa hieman pakkia taaksepäin. Merrin kanssa on nyt aika paljon ongelmia noitten keppien kanssa joten siihen on ihan oikeasti paneuduttava kunnolla. Rupean opettamaan sille etsimään kepit esteen nimen perusteella ett se osaa sen ihan oikeasti erottaa esim. putkesta eikä aina mene sinne mihin nenä sattuu näyttämään. Huomasin sen tossa aikaisemmin viikolla ett Merrillä ei ole hajuakaan mikä este kepit on jos ympärillä on muita esteitä ja en itse liiku mihinkään. Oon katsonut paljon meidän vanhoja videoita ja siellä Merrillä oli todella upeat keppien aloitukset. Silloin oli vielä kaaret tuoreessa muistissa ja aloitukset onnistuivat hankalammastakin kulmasta. Ohjurit otetaan siis uudestaan käyttöön aloitukseen jotta saadaan paljon onnistumisia. Olen huomannut ett Merrikin on hieman epävarma kun ollaan jouduttu viime aikoina niin monta kertaa korjaamaan aloitusvirhe. Vaikka alunperin miulla oli tarkoitus saada Merri ens kesäksi arvokisoihin Kiian seuraksi niin nyt kyllä on päättänyt höllentää tätä tavoitetta ja antaa meille vuosi enemmin aikaa. Merri on kuitenkin nuori koira, joten kyllä me vielä ehditään. Paneudun nyt perusjuttuihin ja jätän kisat vähemmälle, ettei yhteistyöstä tule pakkopullaa... Merrin kanssa aksailu on niin mahtavaa ja sen tunteen haluan säilyttää tulevaisuudessakin. Ens la mennään kuitenkin kisaamaan kotikisoihin kun kerkesin sinne ilmoittautumaan. Onneksi se on tuttu ympäristö ja siellä Merri on tottunut treenaamaan. Voi olla ett toteutetaan kotikisat maksettuina harjoituksina :).

Muskakin on treenannut... yleensä ollaan otettu tekniikkaa mutt nyt otettiin ihan pelkkä ratatreeni valsseilla, persjätöllä sekä takaaleikkauksella. Itellä oli loppuun kuluneet lenkkarit jalassa joten ei pystynyt ruovittamaan kovinkaan tiukasti. Se oli hyvä juttu, sillä muuten takaaleikkaus olisi varmaan jäänyt tekemättä hypylle :) Se onnistui tosi hienosti, joten ei muuta kuin vahvistusta kehiin. Alla video Muskan radasta.


 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Roiskis, oho ja iso rysäys

Noilla sanoilla voisi kuvailla eilistä menoa Kouvolan kisoissa Merrin kanssa. Tuomarina oli Leena Rantamäki-Lahtinen ja hän oli tehnyt oikein sujuvat radat. Joillekin ne oli sujuvat esim. kaverilleni Elinalle ja Lilolle (vaatimattomasti triplanolla) ja joillekin eivät esim. allekirjoittaneelle.

Ekalla radalla pari rimaa roiskui alas; toka hypyn ihan kympillä ja loppupuolella hieman nätimmin. Kummassakin oma käden liikkeeni vaikutti asiaan. Merri näköjään tuppaa olemaan aika herkkä tuossa asiassa eli asialle pitää ruveta tekemään just nyt heti jotain. Ja kepeillä tuli aloitusvirhe kun ohjasin sen kökösti. Muuten ihan jees meininkiä ekaksi radaksi, ja varsinkin kun ei ihan hirveästi päästy lämppäesteillä ottamaan suurimpia höyryjä pois. Tuloksena 15, saatiinpahan katko HYL-putkeen :)

Tokalla radalla harjoiteltiin lämppäesteillä alun niisto-sokkaria vaikka kuinka monta kertaa ja aina meni todella hyvin. No mitä tapahtuu radalla, herra ei luo yhtään ohjausta vaan kaahaa hypyn suoraan ja sen jälkeen meneekin kalasteluksi ett saadaan jatko sujumaan. Onneksi ei sentään latassut ihan kauheeta loikkaa joten selvittiin aika pienellä väännöllä. Aan jälkeen oli kaksi hyppyä aika lähekkäin ja toinen niistä piti suorittaa takaakiertona. Merri oli menossa hyvällä linjalla mutt viime hetkellä päättikin sujahtaa hypyn etuperin eli HYL. Jatkettiin matkaa ja herra meni keinun ohi. Siis ihan vaan juoksi sen ohi vaikka keinu aivan suoraan edessä. Otettiin uudestaan ja kunnon kontaktilla ja sitten vaan suorinta tietä maaliin.

Kolmannella eli hyppiksellä huomattiin jälleen heti alussa mikä on yksi meidän suurimpia ongelmia, aivan tolkuttomat kaarrokset ja ei yhtään kääntymisen ennakointia. Tokana esteenä oli pituus niin vaikka lähdin valssaamaan niin Merri loikkasi aivan törkeen loikan suoraan eteenpäin ja sen jälkeen lenkitettiin aikamoinen matka. No ei siinä mitään, sain heitettyä kolmannen hypyn takaakierrolla. Mutt sitten.... seuraavana rengas. En tiiä mitä siinä oikein tapahtui (paistoiko aurinko jotenkin eri tavalla vai mitä) mutt Merri loikkasi aivan suoraan rengasta päin lapa edellä. Ei edes tullut läpi siitä kun täräytti ihan suoraan renkaan sivureunaan. Merri ei sanonut mitään ja liikkui aivan normaalisti joten otin renkaan heti uudelleen ja jatkoin matkaa nähdäkseni onko mitään erikoista. Seuraavana esteenä oli putken pimeä kulma. No Merri ei hakenut sitä vaan meni siihen toiseen päähän eli HYL. Jatkettiin kuitenkin menoa mutt keppien jälkeen tultiin suorinta tietä maaliin. Jäähyttelylenkillä Merri käveli ja ravasi aivan normaalisti. Vaikka tunnustelin ja hieman vääntelin niin ei mitään vaikutusta, kaikki tuntui aivan normaalilta.

Paluumatkalla laitoin vielä penkinlämmittimen päälle ettei vaan tule mitään. Toinen oli oikein tyytyväinen, väsynyt kyllä ja nälkäinen. Käytiin vielä hakemassa neidit kyytiin kotoa ja käytiin pikainen iltalenkki Hanhiksella. Sielläkin Merri liikkui oikein hienosti. Pikkaisen jäin miettimään takapotkua mutt aattelin katsella sitä seuraavana päivänä tarkemmin hyvin nukutun yön jälkeen.

Tänään sitten meno oli aika normaalia kuin mitä ennenkin, liikkuu hyvin ja viruttelee upeasti etu- sekä takapäätään ja riehui Kiian kanssa, joten taidettiin selvitä rengas-tärskystä pelkällä säikähdyksellä. Tänään kuitenkin vielä lepoa ja rauhallisia kävelylenkkejä jotta varmasti paikat ovat kunnossa. Kiia pääsee siis tuuraamaan Merriä tän päivän koulutukseen. Se ei varmaan laita yhtään pahitteeksi koko asiaa :)

Hyvä fiilis tänä aamuna

Kiia tosissaan pääsi tuuraamaan Merriä treeneissä ja neiti oli oikein mielissään siitä. Treeni oli aika helppo Kiialle mutt niinhän sen pitää välillä ollakin. Ei oo mitään mieltä vääntää ja kääntää tuskissaan. Kokeiltiin pari versiota; ekaksi minun versio ja sitten perään Rissasen ajatukset. Se kumpi sitten loppupeleissä olisi nopeampi niin menis todella tarkaksi kello peliksi. Jos toisessa oli hieman pienemmät kaarrokset niin silloin saattoi vauhtikin olla hitaampi. Mene ja tiedä!

Ratapiirustus näyttää tältä... Laitan kuvan sen takia kun video on kuvattu tosi kaukaa kun joudun jättämään sen yksikseen raksuttamaan kun ei ollut kuvaajaa paikalla.



 
Ens viikko menee sitten Merrin kanssa treenatessa lyhyitä kaarroksia ja valmistaudutaan ens vkonloppua varten. Silloin on taas paljon tiedossa.
 

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Mission nro 2

Haa... tänään tämän päivitän! Muskan mission on aika hyvin pulkassa. Päätavoite on saavutettu; 12 keppiä ilman apuvälineitä (verkkoja/kaaria). 12 päivässä se ei onnistunut mutt siihen vain plus yksi päivä. Annetaan se anteeksi :)!

Mutt voin kyllä sanoa ett ei ollut yhtään helppoa. Meinas kyllä itku tulla moneenkin kertaan mutta onneksi vaikeista kohdista selvittiin. Ja asiaa ei tehnyt yhtään helpommaksi se ett vettä tuli taivaalta tuon tuostakin. En todellakaan kritisoi tätä keppien koulutusmetodia, siis se on aivan loistava. Mutt kun kaverina on meidän pieni Neiti Sievänen mikä aina välillä binboilee ja mamboilee ja hukkaa aivonsa siinä tohkeissaan johonkin. Ja sitten menee tovi ennen kuin me löydetään ne aivot jälleen takaisin :) Muska ei ole samanlainen kuin esim. Merri mikä on perusluonteeltaan rauhallinen ja tarkkaavainen. Neiti Sievänen innostuu kaikesta, varsinkin agilityyn liittyvästä, aivan mielettömästi ja keskittymisen kanssa on ongelmia. Kaikki on niiiiin kivaa ja niiiin jännää ettei aina ajatus ole mukana, tai sitten neiti ajattelee liikaa. Sellainenkin mahdollisuus on olemassa.

Seuraavassa on kolme videokoostetta meidän missionista; 2 x 2 kepit vasta-alkajalle parissa viikossa!

 
 
 
Vaikka selvittiin saamaan kepit suhkot kuntoon, eli siis suoritettiin 12 keppiä, niin hommaa riittää vielä silti. Minulla ei ollut todellakaan tarkoitus saada tässä ajassa täydellisiä keppejä aikaiseksi, sillä se olisi vaatinut todella paljon toistoja ja silloin oltais menty Muskan kanssa ojasta allikkoon. Pääasia oli ett tehtiin yhdessä hommia ja sain neidin ajattelemaan ja suorittamaan asioita itsenäisesti. Nyt aletaan vasta hiomaan varmuutta keppien suorittamiseen.

Huomasin tässä missionien aikana ett Merristä tuli paljon varmempi aloittaja ja Kiiasta tuli paljon itsenäisempi. Otin siis Kiiallakin noita alkujuttuja ja ne sopi sille aivan mielettömän hyvin kun ei ole kovinkaan irtoava. Nyt neiti menee kepit loppuun asti vaikka itse oon keppien aloituksessa pallo käsissä enkä liiku mihinkään. Sitä ei olisi ennen tehnyt. Kyllä tuo metodi toimi siis pienessäkin mittakaavassa todella hyvin.

Suosittelen ainakin kokeilemaan tätä 2x2 metodia. On koiria/ohjaajia mille se sopii kuin valettu ja toisia mille se ei todellakaan sovi, samaa voi sanoa kujasta tai verkkokepeistä. Kokeilemallahan sen tietää :)

Koirat tutustumassa missionin näyttämöön