maanantai 27. tammikuuta 2014

Maalla virkistäytymässä!

Tänään päästiin harmaiden kanssa pitkästä aikaan käymään maalla! Kyllä olikin virkistävää käydä aamulenkki pelloilla ja järven rannalla koirien juoksennellessa vapaana!















Muska ja pikku prinsessa jäivät kotivahdiksi! Pikku neiti on kasvanut todella vauhdilla ja Muskakin viettää nykyään osan aikaansa "aikuisten" seurassa. On kuitenkin tarkka ettei kukaan ylimääräinen mene pentuhuoneeseen ;). Saa nähdä milloin vahtiminen loppuu ja Kiia pääsee oikeasti tekemään tuttavuutta pikku prinsessaan!

Tämä pentu tuli kyllä otolliseen saumaan kun itse olen ollut parisen vkoa kotona töitten loppumisen takia. Nyt olisi tarkoitus aloittaa yrittäjyys; starttiraha hakemus on laitettu vetämään ja odotellaan tietoa pääsenkö ens vkolla alkavaan, 3 vkoa kestävään yrittäjyyskoulutukseen! Asioita ja ideoita ollaan pyöritelty päässä! Toimitiloja ollaan jopa käyty katsomassa mutta ne eivät olleet sopivia! Toimitiloja etsitään edelleen että päästään kunnolla toteuttamaan itseämme! Eiköhän asioilla ole tapana järjestyä! Onneksi minulla on ympärillä ystäviä ketkä ovat auliisti auttamassa ja neuvomassa jos tarviin! Aivan ihanaa! Mikään ei voita kunnon tukiverkostoa!

maanantai 20. tammikuuta 2014

H. Sinisen Tuulen Tytär

Muskan ja Vindin trikkityttö syntyi lauantaina 18.1.14!


Tässä hän on!



Pentu syntyi 60.vrk:lla, syntymäpaino oli 247g.
On jo alusta asti osoittautunut oikeaksi tarmopesäksi ja omanarvon tuntevaksi. Paino on noussut koko ajan kun nukutaan ja syödään säännöllisesti! Jos Muska tönii pentua niin siitä osoitetaan äänekkäästi mieltä!

Lauantaiaamuna lämmöt olivat 37,0 ja edellisenä iltana olivat kanssa aika alhaiset. Arvelin ett lämpöpiikki oli ollut aikaisemmin aamuyöstä. Varmennuksen siitä näki käytöksestä kun aamuyöstä oli jo alettu petaamaan sohvalla ja aamun mittaan siirryttiin laatikkoon. Supistukset alkoivat sitten klo 11 maissa. Tiesin että iltapäivällä on h-hetki. Ja näinhän siinä kävikin. 

Muska synnytti "pikku"mustan (247g) heti klo 15 jälkeen. Hieman oli punnertamista kun neiti syntyi ilman kalvoja, mutta onneksi sentään oikein päin. Kyllä käytiin pihalla, pakkasessa, kävelemässä, jotta saataisiin tehostettua työntöjä. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin vaikka hieman jännitin. Olin siis yksi koirien kanssa kotona, mutta onneksi puhelimen päässä oli toinen shelttikasvattaja Maija. Olin jo varoittanut Maijaa ett soittelen sitten hänelle ja pyydän apua jos hätä tulee. Kiitos Maija tuesta ja kannustamisesta! Sekä suuret kiitokset Liisalle kuka tarkasti Muskan vielä sunnuntai-iltana että kaikki on kunnossa ;)!

Pari päivää tässä nyt ollaan ihmetelty ja pikku hiljaa alkaa uskoa siihen että tästä tulee jotain. Pentu syö itse ja paino nousee, Muska hoitaa pentua ja syö/juo itsekin hyvin. Pientä ripulia on nyt ollut eilisestä, mutta toivotaan senkin menevän kohta ohi. Onneksi Muska on sen verran kiltti että lähtee pesulle suihkuun kiltisti ja jaksaa odotella ilman suurimpaa paniikkia että pääsee takaisin pentunsa luokse. Kiire sinne kyllä on mikä on aivan tervettä :). Pentuhuoneeseen olisi kyllä toinenkin menijä mutta Kiia ei nyt sinne ole tervetullut! Pitää hieman odotella että pentu kasvaa ja Muskan vartioimisvietti hälvenee! Merri ei haittaa vaikka herra ei nyt olekaan kiinnostunut pennusta. Se on kyllä jännä miten urokset saisivat tulla ja mennä mut toiset nartut ei!

Tammikuun pakkaset toivat hieman ylimääräistä haastetta, sillä vanha rintamamiestalo ei todellakaan ole suunniteltu tehokkaaseen lämmitykseen! Oli nimittäin tarkkaan mietittävä miten me saadaan pentu pysymään mahdollisimman lämpimänä kun ei meillä ole lattialämmitystä kuin pelkästään suihkutiloissa. Ne nyt eivät tulleet kysymykseenkään kun ne ovat ihan alakerrassa ja todella kaukana meidän normitiloista. Piti miettiä ett mikä on meidän talon sydän... ja vastaushan oli vanha kunnon tulikivi-uunimme. Se toimii meidän keskikerroksen lämmönlähteenä joten sen läheisyydessä on kaikkein lämpimintä! No sinne sitten ruvettiin suunnittelemaan...


Pois lattian rajasta koska lämpö nousee ylöspäin. Joten piti nostaa häkki ylös. Eka vuorokausi vietettiin aivan uunin kyljessä kiinni mutta toinen vuorokausi menikin uunin edessä. Siinä on lämmintä mutta ei aivan tukahduttavan kuumaa. Muska ei oikein nauttinut kun lämpötila hipoi 28 astetta. Nyt häkki siis on uunin edessä sohvan päällä joten Muskan on helppo kulkea sinne ja pois. On meillä laatikkokin mutt Muska on aina ollut aika sähäkkä liikkumaan ja häkissä se on tottunut olemaan pentuaikoina sekä reissussa. Se on sen turvapaikka. Häkissä ollessaan pystyn säätelemään sen liikkumista ettei vaan lähde ryntäämään mihinkään suinpäin. Muska on kyllä ollutkin oikein tyytyväinen ja kuin kotonaan häkissä pentunsa kanssa. Metallihäkin jouduin alkuperäissuunnitelmista poiketen ottamaan käyttöön sillä sinne menee paremmin lämpö. Oon nimittäin ollut lämpömittarit ojossa joka paikassa kun olen suunnitellut ja mittaillut parasta ratkaisua. Kohta saadaan vaihdettua kevythäkkiin mikä on "turvallisempi". Siinä ei nimittäin ole noita välejä kaltereissa! 

Uunihuoneemme on oikea linnake tai ehkä enemmänkin bedueeniteltta ;). Verhot ikkunoissa ja koska ovia ei ole niin verhoilla ja muilla kankailla ollaan vuorattu kaikki oviaukot pitääksemme viileän ilman poissa. Onneksi tämä on aika hyvin toiminut! Uunissa on tosissaan tuli joka päivä, joskus jopa kahdesti! Nyt huoneessa lämpö pysyy siinä 24-27 astetta! Muska on onneksi jo tottunut korkeampaan lämpötilaan joten sekin nukkuu useasti rauhallisesti häkissä! Ja mikä parasta niin pentukainenkin köllöttelee siellä ihan itsekseen eikä hae koko ajan emänsä lämpöä. Maitobaarissa vieraillaan tietysti säännöllisesti :)!



Vaikka odotukset olivat että Muska olisi kantanut hieman enemmänkin pentuja ja yksi oli pieni pettymys, niin silti oon onnellinen siitä että tämä ainokainen on oikein hyvinvoiva ja terhakka pieni sheltin alku. Niitä merlejä jäin kaipaamaan kun ne nyt vaan ovat niin ihania ja tietysti kun Vind oli isänä! Uskon kuitenkin että tästä neidistä tulee oikein näppärä! Nyt vaan annetaan ajan kulua niin tiedetään paremmin!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Urheilukoirahieroja

Viime sunnuntaina siitä tuli totta! Nyt vihdoin ja viimein minusta tuli urheilukoirahieroja :)!

Takana on paljon ajettuja kilometrejä (5x670km), monta tuntia opiskelua niin lähiopetusvkonloppuina kuin kotonakin keittiön pöydän ääressä, harjoitushierontoja sekä paljon euroja! Mikään ei ole ilmaista, mutta onneksi kaikkea ei voi mitata rahassa! Kaikki tieto on kyllä ollut eurojensa arvoista!

En voi muuta todeta kuin sen että miten paljon on ollutkaan hyötyä ihmispuolen anatomian ja fysiologian tankkaamisesta; nimet ja latinalaiset termit ovat olleet entuudestaan tuttuja! Ei mennyt arvokasta aikaa uuden oppimiseen vaan pystyi keksittymään ihan toisella tavalla asioihin. Eniten aikaa ja vaivaa oli erilaisten tapausten hahmottamisessa! Onneksi meillä on hyvät ja arvokkaat luentomateriaalit mihin voi aina turvautua ennenkuin asiat alkaa tulla selkäytimestä. Näin valmistumisen jälkeen alkaa vasta se todellinen oppiminen... Työ opettaa!

Viime vkonloppu oli jotenkin niin jännää aikaa! Loppukoe raastoi hermoja kun oli niin epävarma omasta suorituksesta. Illalla oli vielä näyttökoe mutta se onneksi meni kuin vettä vaan. Sen verran iskostunut liikemuistiin eri otteet ja venytykset. Onneksi meillä oli mielenkiintoisia aiheita niin jaksoi vielä malttaa istua luennoilla! Saatiin lisää arvokasta tietoa esim. lisäravinteista, ravinnosta, Tellington metodista ja monesta muusta aiheesta!

Kaikki vkonloput olivat kyllä aivan mahtavia! Tutustuin jälleen ihaniin ihmisiin, mutta aivan erityiskiitokset Pialle!!! Ilman häntä vkonloput olisivat olleet paljon totisempia ja tylsempiä! Kyllä me tullaan vielä pitämään yhteyttä monellakin saraa!


Suuret kiitokset myös Suomen Eläinterveydenhuolto-opiston urheilukoirahieroja-koulutuksen opettajille Sarille, Heidille sekä Jounille! Liputetaan uusille urheilukoirahierojille!!!

P.S. Nyt alkaa tulevaisuuden työllistymisen suunnittelu. Edellisen vkonlopun jälkimainingeissa sain vahvistuksen siitä mitä haluan tehdä ja ensi töikseni otinkin pariin hlöön yhteyttä mitkä jakoivat nämä minun ajatukseni ja toiveet. Meillä on suunnitelmia ja toivon hartaasti niiden toteutuvan. Vielä en voi paljastaa mistä on kyse mutta pidetään peukkuja ett kaikki menee hyvin. Kyllä ne sitten paljastuu :)!

P.P.S. Olemme jäämässä asumaan Lappeenrannan lähettyville. Emme ole muuuttamassa pk-seudulle!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Startti uuteen vuoteen!

Juuri ennen uutta vuotta piti käydä testaamassa treenimielessä uusi kisahalli Lahdessa eli Villähteen agility urheilijoiden (VAUn) mesta. Itse kisakenttä oli todella hyvä; ihanan kimmoisa pohja ja valoisa tila. Muuten halli ei ihan sytyttänyt kun betoni pohja ja seinät mitkä keräsi kosteutta. Onneksi ei ollut kuin nollakeli niin tarkeni suhkot hyvin. Kiiakin vietti vapaa-ajat autossa!

Meidän oli aluksi tarkoitus kisata kaikki kolme starttia mutt kahden agiradan HYL tulokset eivät niin innostaneet jäämään vikalle radalle. Varsinkin kun radat oli myöhässä ja seuraavana päivänä odotti aamuherätys taas ennen kukonlaulua. Tuomarina hääri Anne Viitanen!


Uusi vuosi vietettiin hyvin syöden ja ulkoillen. Raketit ja paukkeet eivät haitanneet meidän illanviettoa ja hyvin saatiin nukuttua. Onneksi seuraavan päivän työpäivä oli sen verran easy joten sai kerättyä voimia vkonlopun koulutukseen. Eli siis Dobo koulutusohjaaja koulutukseen!

Kiian kanssa lähdettiin jo pe iltapäivänä pk-seudulle. Reissattiin niin Espooseen, Vantaalle kuin Vihtiin! Tuli nähtyä tuttuja vuosien takaa kuin hieman tuoreempiakin. Oli kiva nähdä Tiltua kuin Piakin :). Pia, me tosin nähdään myös tulevana vkonloppuna ;). Yö vietettiin toisen Piian luona Vihdissä, tai oikeastaan hänen agilityhallilla. Aivan uskomattoman ihana paikka; lämmin, valoisa ja hyvä pohja! Suosittelen kaikille Vihdin lähellä ja hieman kauempanakin asuvia käymään siellä! Lisätietoja saa Piialta sekä osoitteesta  http://www.sudenpentu.com/ Kiia rakastui halliin vaikkei päässytkään siellä pahemmin kaahailemaan. Tottakai nyt piti muutaman kerran ottaa esim keinu ettei toinen nyt ollut myrtynyt!

Onneksi vkonloppuna päästiin muutenkin hommiin kun vietettiin päivät Koirakoulu Kompassissa Dobo koulutusohjaajakurssilla! Kiian kanssa löydettiin heti mieleistä seuraa kun valtasimme takapöydän Katjan eli tuttavallisemmin Gabin ja hänen shelttinsä Rudolfin "Ruffe" kanssa. Juttua taas riitti enemmän kuin laki salli ja välillä saatiinkin hieman paheksuvia katseita vaikka yritimme puhua hiljaa :). Tapasin muutenkin aivan ihania ihmisiä joiden kanssa ajatukset kulkivat kyllä niin yksiin!

Aika meni kuin siivillä kun lajin kehittynyt Camilla Peura luennoi meille koko lauantaipäivän. Välillä kävimme käytäntöä läpi dobo-pallojen kanssa. Sunnuntaina meillä oli myös luento koiran kivusta eläinlääkäri Sanna Malkamäen toimesta sekä ihmisten treenaamisesta personal traineri Samuli Peuran ajatuksin. Iltapäivästä Kiiakin pääsi sitten tositoimiin eli tutustumaan Dobon salattuun maailmaan :)

Kuvat on kuvannut Katja Gabriella Pietiläinen!

Ahne!!!

 Taitava tyttö!

Mukana myös teorialuennoilla!

Sheltti yhteistyötä

Kiia oli kyllä aivan mainio Dobo-kaveri! Ei välittänyt ympärillä olijoista, tykkää touhuilla, on helppo motivoida ja on ahne :). Kiiasta tulee kyllä tulevaisuudessa minun ykkös työkaverini sillä sen kanssa on vaan niin helppo työskennellä. Tottakai muutkin tulevat tuuraamaan sillä eihän Kiiaa voi liikaa rasittaa.

Tulevana vkonloppuna on viimeinen kerta Virroilla urheilukoirahierontaa. Edessä olisi näyttö sekä loppukoe! Hieman on ollut motivaatio hakusessa kun oon jo niin suunnitellut tulevaisuutta. Jos kaikki menee nappiin niin hyvä että maltan odottaa! Edessä on nyt enää ens vko työsuhteessa, sen jälkeen alkaa arki yrittäjyyden!

Pidetään peukkuja!