Pikku virheitä

Kiian kanssa ollaan nyt vain aksailtu jos vaikka sais oman liikkumisen paremmin sopimaan neidin kanssa tekemiseen. Reilu vko sitten käytiin Oreniuksen yksärillä yhdessä Maijan ja Niinan kanssa. Reilu parikymmentä estettä oli luvassa ja tiukkaa analyysiä. Juuri sitä mitä pitääkin.

Sovittiin heti Juhan kanssa että miun pitää vedättää Kiiaa ja pyritään siihen saaman parhaimmat työkalut. Otin jo alusta asti Kiian nopeasti matkaan ja siitä heittä 3 takaakiertoon. Näin kerkesin hyvin tekee persjätön 4 jälkeen. Valssi ja 6 otettiin vasemman siivekkeen kautta. Ensin hätiköin ja Kiia meni putkeen. Malttia malttia... pitää ekaksi hieman suoristaa linjaa ja antaa koiran huolella lukita puomi. Muutaman kerran piti muistaa olla rynnimättä. Hain jälleen Kiian puomin päästä että saadaan pussiin vauhtia. Ei ollut pelkoakaan ett se ois bongaillut edessä olevaa hyppyä. Sen verran kuuliainen koira on ett katsahtaa aina missä meikä on. 10 hypylle rytmitys meinasi aina mennä pieleen kun Kiia kaatui monesti putkessa ja suoritti putken muutenkin yllättävän hitaasti. 10 hypyltä piti lähteä jälleen lähes samaa tahtia niin saatiin hyppykaarre menemään jouhevasti. Aan jälkeen meinasin ekaksi vaihtaa puolta ja samalla testata persjätöllä Kiian kontaktia. Hyvin kyllä toimi sitä ajatellen mutta jatkoa ajatellen ei. Suoran putken jälkeen takaakierto vaati poispäin käännöstä 15 hypylle jotta sain itse etumatkaa. Kiia lähti ihan mielettömän hienosti poispäinkäännökseen ja irtosi hypylle vaikka kontakti oli juuri edellinen ja vauhti lähes nolla. Ihan muutamalla askeleella sain hyvän saaton. Kepit päätettiin suorittaa vasemmalta puolelta sillä pakkovalssi hidastaisi koiraa ja myös hidastava takaaleikkaus ei meiltä onnistuisi muutenkaan. Keppien jälkeen tein aluksi valssin mutta vaihdettiin se persjättöön omaa liikkumista helpottaakseen. Kiia kesti kepeillä todella hienosti eikä tehnyt kertaakaan virheitä. Kepeille viemisessä piti hioa muutaman kerran omaa kropan asentoa kun vastakäden käyttö ei ollut tarpeeksi sitova. Oma kroppa ei kääntynyt tarpeeksi. Samaa kropan vääntämistä tehtiin hypyllä 21 kun heitin takaakiertoon ja tein saksalaisen ennen putkea niin taas vastakäden veto näytti koiran mielestä vain eteenmenemiseltä kun peitin itse sen vastakäden. Ei muuta kuin kroppa taas kiertoon... aivan samalla tavalla kuin kierrän sitä saksalaisessa mutta vain toiseen suuntaan ennen putkea. Kun ohjaus oli kunnossa niin Kiialle olisi riittänyt vain yksi tehostekäsky mutta jotenkin aina annoin kaksi ja se oli liikaa. Kiia ei sitten lähtenyt putkeen! Ei siis selvitty 26 estettä nollalla kun annoin liikaa käskyjä. Välillä silence is golden :)! Treeneistä jäi kuitenkin todella hyvä fiilis kun pitkästä aikaan joku oli jälleen katsomassa omaa tekemistä ja antoi palautetta. Ja se mikä miusta oli parasta niin Kiia teki koko ajan töitä loppuun asti vaikka lämmin ulkoilma hyydytti koiria loppuvaiheessa. Hyvin irtosi eikä ottanut mitään kieltoja mitä se teki joskus aikaisemmin väsyessään.

Kiia sai sitten kesäturkin ja nyt ei todellakaan ole kuuma ;)! Jatkossa nautitaan Nutrilon öljyä ja käytetään kaurashampoota! Jos näillä saatais uusi kasvava turkki pysymään kunnossa niin ei tarttis ajella ens kesänä ollenkaan. Vaikka onhan neiti aika söpö shetlanninvinttikoira lookissaan ;).

Ihastelua Kiia saikin osakseen eilen Pyhtään kisoissa. Ekalla radalla taidot eivät kyllä herättäneet ihastusta kun meno oli jälleen ihme sinkoilua, pällistelyä ja Kiian omia päätöksiä. Tuomarina oli uusi tuttavuus Markku Kaukinen ja näytti, ainakin ekan radan perusteella, suosivan takaakiertoja. Ja tapissa olevia rimoja! Se hieman herätti huomiota ett ulkokisat 3 asteen lämpötilassa ja rimat tapissa, paljon takaakiertoja. Kiiakin ilmeisesti osoitti mielipiteensä asiasta kun jo lämppäesteillä oli sitä mieltä ett hyppää ite noin korkeita. Radalla vähän sama homma jatkui kun jo toka este oli takaa ja heti siitä otettiin kielto. Otin Kiian matkaan jo heti ekalta hypyltä ett saan sen omalla liikkeellä vietyä takaakiertoon ja niistosokkarilla jatketaan. Tein sen kuin aina ennenkin mutta kun neiti oli ponnistamassa niin päättikin ponnistaa ihan johonkin toiseen suuntaan kuin riman yli. Kielto siitä. No jatkettiin matkaa ett saadaan vähän virettä seuraaville radoille. Rata meni hölköttelyksi ja meno oli ihmeen epävarmaa. Kiia vilkuili omia juttujaan ja ei ollut yhtään ohjauksessa mukana. Ei lähtenyt vetoihin, eikä pakkovalsseihin jne. No tulipa nyt hieman otettu tuntumaa!

Seuraava rata tuntui paljon jouhevammalta ja siinä pystyi jopa liikkumaan ja vedättämään. Oli aika hyvä fiilis siitä. Mutt tällä kertaa kävi sitten taas sellainen pieni lipsahdus... Jos Kiia ei ekalla radalla mennyt takaakiertoja niin tällä radalla sitten kun piti mennä suoraan niin mentiin sitten niin iloisesti takaakiertoon. Voi kök! Onneksi virhe sattui sellaisessa kohdassa ettei neiti edes huomannut virhettä. Eli hyl tuli 4 hypyllä heti putken jälkeen. Hyppy piti siis suorittaa suoraa. Muuten rata meni hienosti vaikka puomin kontaktin yli hypättiinkin niin iloisesti. Halusin testata miten neiti käyttäytyy  jos vedätetään ja ei sanota kontaktikäskyä. Lopputulos ei todellakaan ollut kovinkaan toivottava. Ilman käskyä ei siis suoriteta tästä eteenpäin ;). Mutt tulipahan asiakin testattua!


Jätettiin vika hyppäri väliin kun ei ollut mitään intoa lähteä radalle kun ei ollut mahdollisuuksia tuplaan, satoi vettä sekä matkakaverini Emman sheltti Rämppä ei liikkunut normaalisti. Haettiin siis kisakirjat pois ja lähdettiin syömään! Hyvä ruoka, parempi mieli.

Stiina oli Lilin kanssa tokokisoissa Vantaalla ja sieltä saatiin hienoja uutisia. Sekä Stiina ja Lili että Hanne ja Mofi olivat kummatkin saaneet EVL 1 tuloksen ja Lili vielä nappasi 2.sijan. Todella hienoa työtä tytöt!!! Ihan mahtavaa katsoa tuota motivaation määrää mikä tuolla kaksikolla on treeneissä. Sitä jaksetaan tehdä säässä kuin säässä.

Itse kaipaan tuota motivaatiota! Kyllä huomaa miten työnhaku ja raha-asiat stressaavat ja ajatukset harhailevat! Ei vaan pysty keskittymään täysillä! Ei ole intoa ja puhtia suunnitella treenejä ja lähteä hallille niitä treenaamaan. Ollaan nyt keskitytty enemmän tokoiluun sillä se on vaan niin virkistävää vaihtelua. Vaikka ihan samoihin suorituksiin vielä ei pystytä kuin Stiina ja Lili niin pikku hiljaa! Onneksi koirien motivaatio tekemiseen ei ole esteenä... Sitä pitää itseasiassa hieman välillä jopa hillitä! Aksailusta jäädään nyt siis toistaiseksi tauolle. Parin vkon päästä olisi sm-joukkueeseen karsintakilpailu ja olen ilmoittanut molemmat harmaat sinne. Vielä en ole aivan 100-varma viitsinkö kuitenkaan osallistua niihin. Joukkueeseen on tällä hetkellä menossa kuitenkin niin hyviä koirakoita ettei me LAUn joukkueeseen mahduta tänä vuonna. Tällä hetkellä olisi vaan niin kivaa lähteä ihan turistina Tampereelle ja olla siellä tsemppamassa muita!

Kun työkuviot selkiytyvät ja sen myötä myös muut asiat, esim. onko meillä paikkakunnan vaihdos edessä, niin uskoisin sitten agilitymotivaation jällleen palaavan. Nyt kuitenkin elellään hiljaiseloa sen kanssa ja nautitaan muista jutuista.