Tuplanolla - armoton ajojahti osa 1/4
Eilen kisattiin Kiian kanssa Kotkassa Sami Topran radoilla; järjestys oli agi-hyppy-agi! Tää ei oo koskaan mennyt omaan logiikkaan ett miksi pitää olla hypäri tuossa välissä mutta se kuulemma auttaa tuplan teossa. Okei! No melkein pääsin allekirjoittamaan tämän mutta vain melkein!
Ensimmäinen agirata ei ollut mitenkään kovinkaan vaikea, ihan perusmenoa. Olin niin odottanut noita kisoja joten oikein asenteen hakeminen ei ollut vaikeaa. Nyt olin koko ajan äänessä, käskytin ja kannustin Kiiaa. Se tuotti hyvää tulosta kun toinen oli aivan liekeissä ja teki todella hienoa työtä. Harmittavasti vain kolmanneksi vikalla esteellä eli puomilla jäi sitten kontaktikäsky kuuntelematta ja siitä 5. Voi... grrr! No kuitenkin nopein aika ja tultiin toiseksi kun nollia jaettiin vain yksi kipale.
Toisena oli sitten hyppis! Sama asenne ja meno jatkui. Sai liikkua koko ajan ja varsinkin loppusuora laittoi puristamaan parasta; loppusuora alkoi siis aivan takakaarteesta asti. Olin hieman myöhässä persjätössä ett Kiia meinasi tulla jaloille muurin jälkeen mutt onneksi se on tottunut siihen ja oli niin kuuliainen ett jatkoi rataa sinne minne kuuluikin. Olin todella tyytyväinen rataan ja sanoinkin kaverilleni Emmalle ett se riittää mihin se riittää. En olisi pystynyt enempää vaatimaan tällä hetkellä! Jäähkälenkin jälkeen kävin katsomassa ett oliko tullut tuloksia mutta ei ollut vielä. Kun oltiin autolla juottamassa koiria niin Kati tuli onnittelemaan. Kiian kanssa napattiin 0-voitto ja vika H-sert! Kiiasta tuli siis nyt myös AVA-H.
Käytiin myös kokeilemassa kolmatta rataa mutta se jäi neljänteen esteeseen kun neiti ei millään suostunut erottelemaan putki-puomia joten käveltiin pois!
Ihan uskomatonta! En ollut ajatellut ett neidistä saisin hyppyvalion kun hypärit eivät ole koskaan olleet itselleni kovinkaan ominta. Oon ollut pitkään niillä radoilla niin hakusessa kun koko ajan pitää olla liikkeessä ja menossa. Ilmeisesti sen verran alkaa olla kokemusta alla ett alkaa hypäritkin sujua ;). Isoissa kisoissa Kiian vauhti ei todellakaan riitä serteihin joten ainut toivo oli nää meidän koti-kyläkisat! Niissä on harvoin kovia tykkejä! Eka hyppyserti saatiin viime vuonna ekoista kotikisoista maaliskuussa. Se jotenkin tuntui tulevan aivan vahingossa. Sama juttu kävi syksyllä Mikkelissä, sillä en todellakaan hakenut sertiä. Silloin jo sanoin että viimeinen tulee jos se tulee. Sitä ei todellakaan lähdetä hakemalla hakemaan. No ei sitä kauaa tarvinnut kuitenkaan hakea kun se tupsahti tuosta noin vain! FI AVA & AVA-H Amarantes Shaal Nur
Onneksi kisat olivat hallissa sillä pääsi ainakin hetkeksi pois helteestä. Silti kotiin päästyä oli jo aika ryytynyt ja pelkäsin jalkojeni puolesta. Pohdin myös ett miten Kiia tulee toimimaan seuraavan päivän kisoissa!
Tuplanolla - armoton ajojahti osa 2/4
Tänään sitten kisattiin Imatralla. Huoh! Oli kuuma! Oikeasti! Hiki senkun virtasi ja sai olla koko ajan juomassa! Vaikka miten litkii vettä, kivennäisvesi ja söisi niin oli hieman vetelä olo. Ei onneksi ihan niin paha kuin silloin viime kesänä Nastolassa. Ja mikä parasta niin Kiiakin toimi todella hyvin. Virheitä tuli joka radalla joten tuplanolla jahti jatkuu helatorstaina.
Tuomarina oli Elina Hannikainen, jo toinen meidän seuran tuomari samana vkonloppuna ;)! Agility on siitä hyvä laji että virheet ovat selviä joten ei jää jossittelun varaa! No mutta ratoihin!
Eka agirata oli jälleen mukavaa menoa, sai liikkua koko ajan ja mennä. Kiia harmittavasti pudotti riman juuri ennen puomia. En ole aivan varma johtuiko se siitä ett käteni heilahti alas Kiian ollessa riman päällä vai käskytinkö sitä vai oliko se vaan onneton tapaturma. Veikkaisin ekaa ja kolmatta sopivassa suhteessa. Kiia on kuitenkin tottunut siihen että heilun ja huidon sen edessä mutt ilmeisesti tällä kertaa käden liike oli liian raju. Radalta siis 5. Kun oli virhe alla niin sai aivan mielettömän tilaisuuden puuttua Kiian puomi työskentelyyn. Vaadin siltä kunnollisen kontaktin ettei tarttis jatkossa enää siitä vitosi ottaa!
Toka rata... edellinen rata tuotti tulosta kun puomin kontakti oli huomattavasti parempi. Nyt mentiin lähes 2on2off asentoon! No mutt sitten kosahti! Edessä oli Aan ja putken erottelu. Vaikka putken pää ei ollut kiinni Aassa niin se oli riskinä kun se oli kuitenkin siinä houkuttimena. Kepeiltä tullessa otin Kiian haltuun vastakädellä ja käskytin Aalle. Kiia kuitenkin luki vastakäden ohjauksen niin rajuksi että ei lähtenyt ollenkaan Aata kiipeemään vaan meni minun puoleltani ohi ja siihen toiseen putken päähän. Joo siis tööt! Välillä tämä balanssin löytäminen on niin vaikeaa kun ei oikein oo varma mikä on riittävä pito ja milloin menee yli. Nyt olis vain riittänyt ihan superlyhyt vastakäsi ja samantien käsi alas. Olis varmasti lähtenyt Aalle. Loppuradalla muistuteltiin jälleen kontakteja!
Hypäri oli vikana! Se oli ihan erilainen kun agiradat. Eri tavalla haastava mutta kivaa menoa. Tältäkään radalta ei saatu tulosta aikaiseksi kun ilmeisesti Kiialla iski todellinen aivopieru ennen rengasta kun päätti vaan rallatella pituuden jälkeen renkaan ohi ulkokautta. Ei edes yrittänyt hypätä rengasta. Ennenkuin korjattiin rengas niin Kiia kerkesi hyppäämään yhden hypyn siinä välissä, mistä sitten tuli hyl.
Vaikkei tuplaa tullutkaan niin oon edelleen todella tyytyväinen meidän menoon! Yhteistyö alkaa sujua kun oma asenne on Kiialle sopiva. Juuri näitä pikku virheitä sattuu mutta se pikku hiljaa pikku hiljaa! Vaikkei nyt saataiskaan tuplaa ennen määräaikaa niin tällä menolla se tulee heti kun aika on mennyt umpeen. Onpahan sitten odottamassa ja yksi huoli vähemmän ;)! Fyssarilla käynti sekä oma hieronta vaikutti todella hyvin vkonlopun menoon. Sain lapaa auki keskiviikkona joten Kiian on ollut varmasti paljon helpompi käyttää etuosaansa. Huomenna hierotaan uudestaan lapa auki ett neiti on iskussa torstaina Tampereella. Siksi päiväksi on luvassa pikkaisen viileämpää ilmaa joten ei ainakaan helteestä kärsitä.
Suuret kiitokset Emmalle kuvaamisesta, matkaseurasta ja tsemppaamisesta! Tuplanollan armoton ajojahti kuitenkin vielä jatkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti