Harmaat vanhan Saimaan kanavan sululla

Harmaiden kanssa vietettiin laatuaikaa jälleen kerran ja käytiin hiippailemassa meidän vanhan Saimaan kanavan varrella. Pitkästä aikaan päätin ottaa kameran eli puhelimeni esiin ja nappailla harmaista hienoja edustuskuvia. Kiia tosin ei ollut nyt parhaimmassa karvassa kun jalka- sekä korvakarvat rehottivat oikein urakalla. No, eipähän ainakaan tullut liian täydellisiä kiiltokuva otoksia. 

Vanhan Saimaan kanavan suluilla ollaan otettu paljo kuvia kesät ja talvet, mutta normaalisti kuvissa poseeraa hääparit. Miusta harmaatkin sopivat kuviin oikein hienosti - Omat vanhan sulun vartijat!!!

Harmaiden kanssa kikkailtiin oikein urakalla ja milloin toiset löysivät itsensä kivipaalun päältä istumasta, tai kivirappusella, sillalta tai jopa puusta. Toiset olivat vaan ihan innoissaan kun näytin niille leveää puun oksaa mihin he mahtuivat juuri ja juuri. Hieman piti kyllä avittaa, muuten olisi voinut mennä useaksi yritykseksi saada toiset turvallisesti puun oksalle. 

Harmaiden kanssa on kyllä ollut aina niin helppo lenkkeillä kun Merri ei oikeastaan kiinnostu mistään ja Kiia kestää hallinnassa helposti. Muskan ollessa mukana he ruokkivat toinen toisiaan ja silloin pitää olla todella tarkka kumpi näkee ensin jotain ja sitten mennään. Muska muutenkin bongailee kaikki linnut ja ötökät ja säntäilee hajujen perässä milloin mihinkin. Neiti Sievänen löytääkin itsensä yleensä flexistä ja valjaissa jos ei lenkkeillä keskellä metsää. Mutta mikä on kesällä lenkkeillessä :)

Kevättä ilmassa

Yllä oleva kuva kertoo varmaan kaikkein parhaiten missä mennään. Lumet ovat sulaneet ja neitikevät eli Kiia on aivan omassa elementissään. Neiti viihtyy ulkona ja tutkii paikkoja hiirien/myyrien toivossa, jahtaa räkättirastaita pihalla tai muuten vaan on passipaikassa kyttäämässä ohikulkijoita. Merrikin viihtyy nykyään todella paljon ulkona, varsinkin illalla kun kaikkialla on rauhallista eikä tarvitse olla keittiössä vahtimassa ruuanlaittoa. Lenkkeilläkin voi melkein missä vaan kun paikat on aika hyvin kuivuneet ja pöyräteiltäkin on hiekat putsattu pois. 

Lammaskoirien kokoontumisajot; vasemmalta Kiia, Merri, Muska, Jaffa, Kiiwi, Maruna ja Capri

Muska lähti kuun alkupuolella mammalomalle Varkauteen kasvattajan luokse missä neiti Sievänen pyöräytti kaksi potraa poikaa. Pojat menevät Amarantes kennelin nimiin!!! 

Pojat <3 td="">

Harmaat ovat nyt siis nauttineet keskenään aivan kaikesta; pitkistä lenkeistä, maalla olosta ja jopa dobosta ja aksailusta. Kaverini avasi uuden lämpimän hallin Lappeenrantaan - Etelä-Karjalan Koiraurheiluhalli missä kävin vetämässä harmaiden kanssa doboa. Siitä ilosta olen saanut vierailla hallilla aksailemassa ja näin harmaat ovat päässeet pitkästä aikaan kunnon tekemisen meininkiin. Kiia pääsi viime sunnuntaina aksailemaan ekaa kertaa sitten kesän jalkansa loukkaantumisen ja mikä hienointa niin uuden (vara) kartturin kanssa. Sain Jonnen lähtemään mukaan ja kokeilemaan aksailua elämänsä ekaa kertaa. Kun miehellä on urheilullista taustaa niin pienillä neuvoilla ja kokeneella koirilla saadaan vain onnistumisia aikaiseksi. Aluksi Kiia oli hieman hämillään ett täh kuka häntä ohjaa, mutta ei aikaakaan kun neiti lähti ihan täysillä mukaan. Alla video kuinka Kiian kanssa mennään 8 estettä ja näin saadaan ensituntuma lajiin.

Ja ettei päästäis liian helpolla niin tietenkin Merrinkin kanssa piti lajia kokeilla ;)


Tänään käytiin sitten uudelleen hallilla ja vietettiin siellä parisen tuntia. Hallilla oli valmis 25 esteen rata valmiina joten päästiin testaamaan kunnolla ratatreeniä. Koirat saivat tehdä vuorollaan hommia pienissä pätkissä ja lepäsivät aina välillä. Rimatkin olivat todella matalana jotteivat rasitu turhaan. Käytiin Jonnen kanssa huolella rataa läpi pienissä erissä ja ilmeisesti sen verran hyvin, että saatiin loppujen lopuksi 19 estettä putkeen virheettömästi :). Toka vikalla esteellä Kiia vaan päätti että hyppy suoritetaan juuri hänen haluamallaan tavalla. Se on neidin suuri vika että jos Kiia oppii jonkun asian väärin niin saa tehdä paljon töitä ett sen saa muuttamaan mieltään.


En kyllä voisi olla enemmin ylpeä molemmista kun ajattelee että Jonne oli elämänsä toista kertaa askailukentällä ja nyt veti noin hienosti rataa erilaisine ohjauskuvioineen, ja Kiia mikä vaan jaksaa porskuttaa :) Nyt vaan hömpötellään ja nostetaan treenitasoa kesään asti. Kesällä katsotaan sitten kisakalenteria molemmille harmaille.

Mutta näillä mennään nyt kesää kohti :)

Hola Espanjasta osa 2

Terveiset Gironan vanhasta kaupungista!!!

Ensimmäisen kisan jälkeisenä välipäivänä suunnattiin hyvillä mielin Gironan kaupunkia tutkimaan. Navigaattoriin vaan kaupungin keskusta ja katedraali niin hyvin päästiin perille. Pikkaisen sai parkkipaikkaa metsästää linja-autoaseman tuntumassa olevalta, varmaan kaupungin ainoalta ilmaiselta, parkkipaikalta. Jostain syystä ei tehnyt mieli lähteä seikkailemaan ihan keskelle kaupunkia ja pikkukujia parkkitalon toivossa. Ei oltais kyl voitu autoa saada parempaan paikkaan kun pienen pieni kävelymatka ja oltiin jo aivan vanhankaupungin ytimessä. 

Girona oli kaupunkina todella kiva. Varmasti kesällä aivan uskomattoman hieno. Kaupungin parasta antia on se että sen keskusta on oikeasti todella pieni ja kaikki on pienellä alueella. Voi helposti liikkua kävellen joka paikkaan eikä mene turhaa aikaa siirtymisiin. Hieman meitä ei sää suosinut kun oli pilvistä ja aika viileä tuuli. Piti ihan hakea kahvilasta kuppi kuumaa jotta tarkeni jälleen kipitellä kaupungin katuja. 

Hieman tahtoi viileä sää velloa Gironan läheisyydessä seuraavat pari päivää kun sai ihan pelikentällä olla coretex-vermeet päällä. Viimeisenä pelipäivänä aamupäivästä tuli ihan kunnolla vettäkin mikä onneksi lakkasi 4 väylän jälkeen tai muuten olisi kyllä päivästä tullut todella pitkä, varsinkin jos kisa olisi jouduttu laittamaan poikki. Onneksi selvittiin päivästä suhkot kunnialla vaikka orastava flunssa veikin voimia molemmilta, Jonnelta pahiten. Kisan jälkeen lähdettiin ajelemaan Barcelonaan missä vietettiin viimeinen ilta. Ekaksi hotellille viemään kamat ja hieman fressiytymään minkä jälkeen autolla Barcelonan keskustaan kohteena Sagrada Família. Olihan se vaikuttava näky ja varmasti aika hulppea myös sisältä. Kirkon ympärillä oli todella paljon turisteja ja ties mitä sakkia. Itse päädyttiin hieman kävelemään kaupungin katuja ja nauttimaan päivällistä ennen kuin oli pakko lähteä palauttamaan vuokra-auto.

Seuraava eli lähtöpäivä menikin ihan kiitettävästi lentokentällä. Ranskalaisten lakkoillessa meidänkin kone lähti myöhässä aika tavalla ja jouduttiin ihan jännittämään jatkolentomme kanssa. Selviittiin kuitenkin, eikä edes ollut kiire koska jatkolentommekin oli 30 min myöhässä. Kerkesi hakemaan iltapalaa ja toivotut tuliaiset taxfree:stä. 

Maanantai-illan viimeiset auringonsäteet Euroopan taivaalla.

Vaikka koneemme olivat myöhässä ja vaihtoväli aika tiukka niin silti saatiin kaikki matkatavarat mukaamme. Puolen yön jälkeen päästiin pois terminaalista mistä sitten matka parkkipaikalle alkoi. Suomen vaihtelevat säät olivat saaneet autonkin hieman jäähän, myös sisältä. Sai raapata jäätä tuulilasin molemmilta puolilta. Onneksi sentään kaikki muuten toimi hyvin. Jonnen alkanut flunssa oli pahentunut lentojen aikana joten hän sai nukkua lähes koko ajomatkan kotiin. Hyvin jaksoin ajaa 2,5 tuntia vielä lentojenkin jälkeen, sillä onhan tuota kokemusta yöajoista. Oikein tankattuna ED:iä ja hyvää musiikkia kovalla suoraan kuulokkeista pitivät kyllä huolta siitä ett ajomatka sujui rattoisasti. Energiajuomien kanssa saa olla kyllä tarkka ettei tuu tankattua liikaa että pystyy käymään suoraan nukkumaan kun sen aika on. Kamat kun sai roudattua sisään niin sänky kyllä kutsui hyvin pian. Ja mikään ei kyllä ollut parasta kuin käpertyä omaan sänkyyn nukkumaan. Reissussa on kivaa mutta kyllä oli kiva palata kotiinkin!!!

Seuraavaa reissua odotellessa ;)!!!

Hola Espanjasta

Kerta ei vuosi sitten päästy Mallorcalle lomailee pitkäksi vkonlopuksi niin lähdettiin nyt sitten 11 päiväksi Gironaan golfreissulle. Itse lomailen, nautin raikkaasta ilmasta ja auringonpaisteesta sekä kävelen hyvin hoidetuilla viheriöillä. Jonne on kisamatkalla joten tämä reissu sopi oikein hyvin itselleni rankan vuoden mittaisen työrupeaman päätteeksi.

Torstaina 10.3 oli aikainen lähtö Helsinki-Vantaan lentokentältä vaikka kone olikin tunnin myöhässä. Jotta saatiin maksimoitua unen määrä niin lähdettiin jo edellisenä iltana ajamaan Helsinkiin Jonnen veljen luokse. Sieltä sitten aamulla klo 4 ylös ja vartissa kamat kasaan! Autolla huristeltiin LentoPysäköinti:in mistä saimme sitten kuljetuksen lentokentälle. Parkkipaikka oli hieman kaempana kuin muut parkit mutta se oli halvin; 12 vrk vain 44 euroa. Ei paha! Kuljetuskin oli meitä odottamassa ja vartissa oltiin jo kentällä tavaroiden kanssa. En oo itse moneen vuoteen käynyt kentällä joten jo lähtöselvityskoneet olivat jo uusi tuttava. Onneksi Norwegianin hlökuntaa oli auttamassa niiden tarrojen kanssa että sai ne oikein laitettua laukkkuihin kiinni. Sitten vaan laukut hihnalle ja aamupalaa syömään ennen turvatarkastukseen menoa.  

Itse lento meni mukavasti! Välillä piti räplätä puhelinta ja laitella viestiä kotipuoleen sekä värittää värityskirjaa. Suurin osa ajasta meni kyllä ihan ikkunasta katsellessa varsinkin kun lennettiin alppien yli. Oli sopivasti pilvetöntä juuri sillä hetkellä. Harvemmin on tullut lennettyä päiväsaikaan lyhyitä lentoja niin oli yllättävää miten lämmintä oli koneessa. Sai ihan t-paita päällä hengailla kun aurinko vielä sopivasti paistoi ikkunasta suoraan syliin. Mutt ei se lämpö luita riko :). 

Alppien yllä

Neljän tunnin lennon jälkeen laskeuduttiin Barcelonan lentokentälle mistä raahustettiin hakemaan vuokra-automme jotta pääsimme jatkamaan matkaa Platja D'Aroniin. Kamat autoon ja motarille. Heti alkumatkasta piti kyll koukata Mäkkiin syömään kun ei sitä koskaan tiennyt milloin seuraavan kerran saa ruokaa. Hyvin maistui! Reilun tunnin ajon jälkeen oltiinkin perillä hotellissamme (Silken Park Hotel San Jorge) missä saimme majoittua varmaan parhaimpaan huoneeseen missä olen koskaan ollut; iso eteinen, kylppäri, olohuone, makuuhuone kingsize-sängyllä ja iso parveke upealla näkymällä. Kelpas!!!

Illalla ei tehty mitään ihmeellistä, käytiin vain kävelemässä rannalla ja ravintolassa syömässä.

Seuraavat 5 päivää onkin mennyt sit kentällä; pari ekaa harjoitellessa kisaa varten ja 3 itse kisassa. Itsellä ei tietysti oo mikään vaikea rooli. Kävelen mukana ja pidän hyvää virettä yllä 😊

Huomenna ois huilipäivä ja tarkoitus olis lähteä tutustumaan tarkemmin itse Gironan kaupunkiin. Reissu alkais olee huomenna puolessa välissä!

Lumikoirat

Tammikuu värjöteltiin kovissa pakkasissa. Ei ollut ensimmäinen eikä toinenkaan päivä jolloin meni -30 rikki. Kevyttä pakkaslunta oli satanut aika reilusti mikä teki lenkkeilyn lumihangessa haasteellista kun varpaita paleli! Onneksi tähänkin ongelmaan oli ratkaisu eli tossut vaan jalkaan 😊. Vaikka oli pakkasta niin tossut riittivät hyvin kun ei tuullut ja pysyi liikkeessä.

Helmikuussa iski sitten jää/sohjokelit ja lumisateet. Ihan kuin tammi- ja helmikuu olisivat vaihtaneet paikkaa! Alkukuusta pelättiin jo että kaikki lumet sulavat pois mut tulihan tuota sitten pitkän vesijakson jälkeen! Nyt ei tarvi tossuja paitsi jos ei halua niillä estää lumen kerääntymisen varpaiden väliin. Turhaa sitä kuitenkaan niitä laittamaan vaan kastumaan kun ei auratuilla teille nii paljon lumipaakkuja tule!

Hyvää Joulua!!!

Merri vietti lähipiirissä ansaittua synttärijuhlaansa... ja kyllä oli rankkaa kestitä vieraita kahteen kertaan. Ensin puolen päivän aikaan kahjolandialaiset tulivat käymään eli Milan, Lili ja Nomi sekä kauhukakarat Ilsa ja Uri. Muska onneksi hoiti kakaroiden leikittämisen joten Merrin rooliksi jäi vaan päivänsankarina olo. Illalla sitten oli hieman rauhallisempaa menoa ja herra pääsi nauttimaan sylissä istumisesta ja herkuista (hammasharjoista ja kanafileistä). Oli sitten mukava iltaruuan jälkeen käydä nukkumaan ja näkemään unta tulevista agilityriennoista. Sitä ennen kuitenkin vietetään joulua ja nautitaan sen tuomasta rauhasta, tai ehkä enemminkin ruuasta ja yhdessäolosta. 

Pitkästä aikaan moneen vuoteen on ollut kiva valmistella joulua. Vieläkään en ole mitään överi koristeluita tehnyt vaan pientä sievää. Ja se mikä parhainta niin innostuttiin tekemään lumihiutaleita ja suklaalevytalo. Piparitaloa en ole väsännyt moneen vuoteen ja en meinannut sitä tänä vuonakaan tehdä. Facessa sitten näin muutaman mainoksen suklaalevytalon ohjeen ja siitä se ajatus sitten lähti. Lauantaina tein ensin talon rungon valmiiksi ja jääkaappiin kovettumaan. Sunnuntaina käytiin ensin Savitaipaleella minkä jälkeen vietettiin rauhallista koti-iltaa niin oli koristelun vuoro. Kuvasta näkee sitten lopputuloksen :)  

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!!!

Joulun odotusta syksyn jälkeen

Kylläpäs se aika on rientänyt... vastahan sitä oli elokuu ja lämpimän aurinkoiset päivät. Nyt mennään jo joulukuuta hyvän matkaa! On siis aika hieman käydä läpi mitä syksyyn on mahtunut!

Aloitetaan heti ensimmäisenä Merristä! Herra toipui leikkauksesta oikein hienosti ja ei mennyt aikaakaan kun oli oikein pirteä iloinen oma itsensä. Mitä enemmän aikaa on mennyt leikkauksesta, sitä vahvemmin on tullut selväksi päätöksen olleen aivan oikea. Herra on lenkillä rento ja kävelee reippaasti eteenpäin. Hajuja haistellaan aina silloin tällöin ja jalka nousee, mutta se ei todellakaan enää hallitse herran elämää. Uros-koiran tullessa vastaan pitää kuitenkin vielä hieman elvistellä vanhaan malliin, mutta ei kuitenkaan olla enää niin jäykkis kuin ennen. Merri on nykyään paljon iloisempi ja leikkisämpi kuin ennen leikkausta. Nyt juoksulenkillä haastetaan Kiiaa juoksuhippasille ja sisälläkin saadaan bimbo-kohtauksia tuon tuostakin :D. Voi toista hassua! Muutenkin herralla menee oikein hyvin. Ruoka maittaa vanhaan malliin ja masukin on kestänyt kunnossa! Tällä hetkellä, totuttuun tapaan, Merri on aika "kalju" kun on pudottanut karvansa. Sitä on sit hyvä taas kesäksi kasvattaa! Mielenkiintoista nähdä millainen karva herralle kasvaa leikkauksen jälkeen. Mitään tukka-Jumalaa ei varmaan tule kun Merrillä on kuitenkin sen verran karkea turkki alunperin. Normi turkki ois ihan kiva kun sillä pystyy vielä elämään ja aksailemaan kesälläkin. Vuoden vaihteen jälkeen olisi nyt tarkoitus aloittaa Merrin kanssa jälleen aksailu vuoden tauon jälkeen, käääk! Minusta tuntuu että tauko on vaan tehnyt meille hyvää. Ensimmäiset pari kertaa voivat kyllä olla aika mielenkiintoiset kun herra innostuu varmasti aivan älyttömästi kun pääsee aksailee. Onneksi kuitenkin äitini on tokoillut kotona harmaidenkin kanssa joten eivät ole ihan ilman aktivointia jääneet. Tarkoitus olisi liittyä jälleen LAUn jäseneksi ja treenata itsenäisesti siskoni Stiinan kanssa. Pitää joskus olla toinen silmäpari katsomassa ja tsemppaamassa tekemistä. Nyt tulevana sunnuntaina Lucian-päivänä vietetään herran 6-vee synttäreitä. Voi miten aika on rientänytkään... vastahan toinen oli pari vuotias! Vaikka ehkä jo parhaimmat vuodet ollaan ohitettu niin kyllä uskoisin että Merrin kanssa meillä on vielä monta hyvää vuotta aksailun parissa. Nyt voidaan mennä jo rennommalla mielellä kun aksailu ei ole se henki ja elämä, vaan hauska tapa viettää vapaa-aikaa!!!

Sitten siirrytään Kiian kuulumisiin! Kiian 8 vee synttäreitä vietettiin tuossa lokakuussa ja harmiksemme tänä syksynä on näkynyt jo ensimmäiset merkit ikinuoren Kiiankin vanhenemisessa. Vaikkei 8 tunnu mitenkään isolta numerolta niin silti vaan vanhuuden vaivoja on ilmentynyt. Kesällä jo alkanut vasemman etujalan ontuminen jatkuu edelleen. Välillä se on parempi mutta juoksupyrähdysten ja riekkumisten jälkeen ontuminen on jo huomattavaa. Kun neiti kävi hampaiden puhdistuksessa Liisalla, kuvattiin samalla molemmat ranteet mahdollisen nivelrikon poissulkemiseksi. Kuvissa ei näkynyt mitään, joten ongelma on varmasti jänteissä. Vaikka kyseinen jalka on vaivannut aikaisemminkin esim. Seinäjoen mm-karsintojen jälkeen sekä ennen Tampereen sm-kisoja niin nyt vaiva on kestänyt todella kauan ja Kiia reagoi siihen selvästi. Aikaisemmin laitoin tukisiteen viikoksi ja pikkaisen lepoa niin ongelma oli ratkaistu. Nyt Kiia ei siedä mitään tukisidettä jalkaansa vaan on ensimmäistä kertaa repinyt sen jopa kerran pois jalastaan sekä ilmaissut muutenkin tukisiteen olevan todella epämukava. Ja normaalisti Kiia antaa olla vaikka mitä laittaisi sen päälle tai jalkoihin. Olen aina tilaisuuden tullen tunnustellut ja taivutellut sen jalkaa saadakseni jonkun selvän reaktion aikaiseksi. Kylkimakuussa Kiia on hyvin rento ja antaa kyllä taivutella hyvin jalkaansa. Seisaaltaan näkee selvästi miten neiti välillä siirtää painoaan oikealle jalalle tai siirtää vasenta hieman eteenpäin. Selvästi paino jalalla ei tee hyvää. Juuri tämän jalka-mysteerin takia neiti on nyt totaalisesti sivussa agilitystä varmaan kesään asti. Otetaan sitten tähtäimeksi Kiian viimeiset isot kisat eli Lappeenrannassa järjestettävät sm-kisat kesällä 2017. Sitten toinen jää lopullisesti eläkkeelle agilitystä... vaikkakin mielenvirkistys aksailua harrastetaan niin pitkään kuin vaan voidaan. Kiialla todettiin vielä tuossa hampaiden puhdistuksen yhdeydessä heikko sydämen sivuääni 1/6. Siitä ei olla vielä ainakaan huolissaan, sillä neiti ei ole mitenkään oireillut kyseistä asiaa. Tällä tiedolla mennään kuitenkin eteenpäin ja asiaa seurataan. Toivotaan siis Kiialle ensi vuodesta terveempää, sillä mieli on kuitenkin virkeä ja neiti on edelleen ikikakara :)

 

Ja mitäs sitten meidän pimpulalle eli Muskalle kuuluu! Hyväähän sille! Toinen on terve kuin mikä, iloinen kuin vaan voi olla ja neiti on saanut uuden tittelin itselleen; varamutsi :). Nomi pyöräytti neljä pentua mistä Stiina piti itsellään kaksi. Muskahan on tykännyt niistä pennuista aivan alusta asti ja äidilliseen tapaan leikkinyt niiden kanssa, pitänyt jöötä kauhukakaroille sekä opettanut tavoilla. Nomi on saanut hengähtää välillä ja nauttia sylihoidosta. Nyt näin vuoden vaihteeseen odotellaan Muskalle juoksuja, mistä Kirsti-kasvattaja teettää pennut omaan nimiinsä. Kesällä ois tarkoitus lähteä pyörähtämään muutamaan näyttelyyn kun toinen on kasvattanut kunnon turkkinsa. Tänä vuonna näyttelyt vaan jotenkin jäivät vaikka olisi ollut muutama ihan hyvä tilaisuuskin. Ei vaan saanut aikaiseksi ilmoittaa. Jos sitten ens kesänä! Nyt toinen on taas sellainen bimboileva sporttimalli kun juoksuja edeltävä adhd-vaihe on päällä ja karvat on tiputettu :D

Tänä vuonna oon päässyt seuraamaan myös Muskan tytön Mimmin agilityuran aloittamista. Hienosti pikkuneiti on mennyt niin omistajansa Katin kuin varakartturi Terhinkin kanssa. Nyt itsenäisyyspäivänä oli vuoden vikat kisat missä oli havaittavissa vielä nuoren koiran älytöntä intoa ja malttamattomuutta. Tämän syksyn kisoihin on kuitenkin sattunut paljon hienoja onnistumisia, joihin haluan palata myöhemmin oman postauksen kera. 

Monen vuoden jälkeen odotan tänä vuonna todella paljon joulua! Nyt on uusi oma pieni "perhe" minkä kanssa voi rauhoittua viettämään kiireetöntä joulua! Luvassa on lämmin tunnelma, iloista mieltä, hyvää ruokaa, vierailua sukulaisten luona ja kanssakäymisä muiden perheenjäsenten kanssa. Nyt ei olla vielä innostuttu joulua sisustamaan, mutta perinteisesti reilun vkon päästä Tuomaksen päivän tienoilla annetaan palaa :). Vielä kun kevyt lumipeite saapuisi tänne kaakkois-Suomeenkin ennen joulua niin se kruunaisi kaiken. Leppoisaa joulun odotusta kaikille!!!