Yli mentiin... korkealta ja kovaa!

Vkonloppuna avattiin tämän vuoden kisaturnee kun kisattiin Kiian kanssa Kuopiossa. Pientä haparointia oli puolin ja toisin, mutta saatiin me yksi nolla aikaiseksi lämmittely-hyppärillä. Hypärillä oli tuomarina uusi tuttavuus Reetta Mäkelä! Hän tuomaroi aamun maksit ja ainakin ratapiirustusten perusteella voisin oikein hyvin mennä uudestaankin hänen radoilleen. Varsinkin aloittavan 3-luokan koiran kanssa voisin oikein hyvin mennä, sillä radat olivat minusta aika simppelit. Ei mitään ihmeellistä kikkailua! Nollia oli tullut aika tavalla, mutta silti sai olla tarkkana!

Eka rata oli tosissaan hyppäri ja me päästiin radalle jo aika alkuvaiheessa! Ei olla pitkään aikaan oltu HuPun hallilla joten erilainen alusta teki hieman tepposia Kiialle. Jo tokalla hypyllä näin kun Kiia hieman liukasteli ja haki tuntumaa alustaan. Muutamassa muussakin kohdassa Kiian meno oli epävarmaa, joten päätiin ohjata hieman löyhemmin ilman mitään turhaa tiukkaamista. Tavoitteena oli vain saada nolla tulossa ilman mitään kummempia sijoitustavoitteita. No nollahan sieltä tuli, joten tavoite saavutettu. Olisin kyllä ollut todella pettynyt jos tuolta radalta ei oltais nollaa saatu. Onneksi startattiin heti alussa joten päästiin heti suorituksen jälkeen pitkälle jäähylenkille!

Tokalle radalle saatiin pääsiäiskisoista tuttu tuomari Minna Väyrynen! Tarkoituksena oli lähteä tuplaa tekemään. Kiian meno oli paljon parempaa, sillä neiti oli sinut alustan kanssa. Itse en vaan saanut niin hyvää liikettä aikaiseksi kuin olisi halunnut. Tuntui koko ajan ett oon koiran edessä tai peitin näkyvyyttä esteille. Välillä tuntui ett olin hukannut Kiiankin, mutta se sieltä kuuliaisesti tuli perässä ja ihan oikeaan paikkaan!  Ainut missä neiti ei ollut kuuliainen niin oli Aan kontaktilla. Sieltä tultiin kontaktin yli korkealta ja kovaa... grrrr! Eli siihen kosahti tupla!!! Vauhti oli kuitenkin aika kohdallaan sillä oltais oltu palkintopallilla ilman kontaktivirhettä. Kiialla menee aina tovi ennenkuin syttyy kunnon vauhtiin ;)!

Loppupäivä meillä olikin mukavasti aikaa ottaa rennosti kun Tiina ja Jami kisasivat mineissä. Syötiin hyvin Kiian kanssa, levättiin ja jaloiteltiin sopivin väliajoin. Mikäs meillä ollessa kun oli omat eväät mukana! Vielä kun olisi ollut mukava retkituoli mukana niin avot. Ei nyt tietysti voi liikaa vaatia!

Päivä oli kuitenkin pitkä kun oltiin kotona vasta ennen klo 23... ja varsinkin kun lähdettiin liikkeelle ennen aamuseiskaa. Samanlainen urakka olisi edessä ens su kun mennään Merrin kanssa Acelle. Hieman ollaan treenailtu ja otettu keppejä naksuttimen kanssa. Pääsääntöisesti on mennyt todella hyvin... ihan muutama virhe tullut keppien aloituksessa. Jos ei muuta niin ainakin herra oppinut jarruttamaan todella hyvin kepeille tullessaaan. Mutta me harjoitellaan vielä keppejä, estehakuisuutta ja irtoamista oikeille esteille. Kiian kanssa me yritetään saada Aalle juoksukontaktia paremmaksi. Siinä on omat haasteensa kun neiti on aika pitkälaukkanen. Riippuu rytmityksestä mutta yleensä vain se yksi laukka lisää niin olisi täydellinen Aan juoksukontakti. Näköjään ei maltti riitä tulla niin alas asti kun pyrkii hyppäämään aikaisemmin ja maahan.

Tämä sama nähtiin pe epiksissä kun vedätin puomin kontaktilla ihan täpöllä. Ei maltti riittänyt kunnolla himmaamaan lopussa vaan taas mentiin pitkällä laukalla. Just osui tassut ennen kontaktia ja seuraavan kerran just kontaktin jälkeen.

Olisi ihan parasta kun saisi samanlaisen puomin alastulon kun sm-kisojen finaalissa. Siinä oli ihan mieletön jarrutus ja aivan loppuun asti. Siitä sitten räjähtävä jatko! Yritän kuitenkin saada mahdollisimman koiraa säästävän tavan suorittaa nuo kontaktit. Kiian kisaura on kuitenkin jo siinä vaiheessa etten ala siltä ihan mitään ihmeellistä vaatimaan. Kontaktiopetus kun on ollut alusta asti mitä on niin en ala nyt mitään ihmeitä siltä vaatimaan. On aivan eri asia kun opetetaan kontakteja oikein alusta lähtien ja tietyllä tavalla. Jos sitä ei tekisi virheitä niin eihän niistä koskaan opikaan mitään. Se on sitten tyhmyyttä jos tekee monen koiran kanssa niitä samoja virheitä... Vastahan tässä on kaksi agilitykoiraa menossa joten ehkä tässä jossain vaiheessa kehittyy vielä viisaaksi ja taitavaksi agilitykoiran kouluttajaksi. 

Vaikka meillä tällainen pikku nilviäinen pyöriikin nurkissamme eli siis meidän Micro-Musta niin siitä ei ole tulossa minulle ainakaan uutta agilitykoiraa. Toivon mukaan jollekin toiselle siitä on tulossa. Neiti on nyt kohta 5,5 vkoa ja on kyllä todella aktiivinen ja riehakas tapaus. Tykkään kyllä siitä todella paljon ja toivon mukaan siitä on tulevalle omistajalleen paljon iloa. Micro on saanut mellastaa vkon ajan koko kämpässämme ja on tutkinut kaikki paikat mihin on vain päässyt. Vieraitakin on käynyt ja micro on ollut oikein innoissaan niistä. Häntä heiluen mennään vieraita vastaan ja viihdytetään esittämällä purukalustoa ja hienoja hepulihyppyjä. 

Ohessa pari videota...

Tällaisilla mennään tää viikko!