Mihin se talvi hävisi?

Kuvia viime päiviltä meidän lenkkimaastoista... 

Normaalisti sitä on ollut lähemmäs puol metriä lunta, nyt vain ihan muutama sentti jos sitäkään! 

Vielä kun sulaisi pihaltakin kaikki lumet ja loput jäät niin olis tosi buenoo! Lämpötila on sahannut nollan molemmin puolin, joten jäätä on vielä meidänkin pihalla ja pururadoilla. Saa olla tarkkana missä kulkee ja koirillakin pitäis olla nastat jaloissa. Koskahan ne keksis sellaiset nastatossut koirille. Sitä en tiiä toimisko ihan lasten tarrasukat jäällä!!! Välillä hieman hirvittää kun koirat innostuu juoksemaan oikein antaumuksella ja paikoitellen on jäätä. Vielä ei oo onneksi mitään sattunut!

En oo oikeasti koskaan välittänyt lumesta, mutta jos toisena vaihtoehtona on ainainen vesisade tai -tuhutus niin otan mieluummin lunta. Pakkanen ja auringonpaiste on kyllä tervetullutta! Hiihtäminen on viime vuosina jäänyt todella minimiin... viime vuonnakin selvisin vain yhden kerran suksille ja sekin sen takia että oli niin törkeen hieno ilma ja oli pakko päästä koirien kanssa jäälle. Helpointa oli laittaa sukset jalkaan ja menoksi. En oo muutenkaan viime vuosina hiihtänyt missään muualla kuin jäällä. Tänä päivänä tahtoo vaan tuo jääkausi olla todella lyhyt. En muutenkaan uskalla mennä jäälle ennenkuin siellä on joku ajanut autolla. Ja heti kun kevätaurinko lämmittää jään pintaa ja se rupee elämään ja pamahtelemaan niin heti äkkiä pois jäältä. Se on jotenkin niin häijyn kuuloista!

Viime vuonna toitotettiin että kevät on myöhässä, kevät on myöhässä. Loppujen lopuksi talvi muuttui kesäksi yhdessä viikossa ja kevät jäi välistä. Jos tänä vuonna sitten kevät ottaa menetetyn ajan takaisin. Kunhan vaan nuo jäät sulaisi joka paikasta ja kaikki paikat kuivuisi. Nyt alkaa nimittäin nämä niin ihanat kurakelit. Pyöräteillä on niin p****a kävellä kun koirat ovat aivan rapaisia. Joka lenkin jälkeen pitäisi käyttää suihkussa ja sitten on viemärit täynnä hiekkaa. Tämän takia pyrinkin käymään lenkillä metsässä tai maalla. Silloin vältytään enemmältä sotkulta ja hiekalta miun sängyssä!!! Ai että... Seuraavassa huushollissa koirat ei todellakaan tuu miun makuuhuoneeseen. Sen verran monta kertaa oon saanut hiekkaa karistella lakanoista, grrr!  

Toivoin pennun takia että olisi leutoa ett toinen pääsisi oleskelemaan ulkona. Nyt ollaan vielä vaan haisteltu ilmaa sylissä, fleecetakin suojissa. Tulevana vkonloppuna pitäisi tulla nuori shelttineiti moikkaamaan Microa. Saisi muitakin leikkikavereita kuin oman äitinsä. Muska kyllä jaksaa leikittää todella hienosti ja kärsivällisyys on huippu luokkaa. Maitoa ei kyllä enää heru... taitaa naskalihampaat tuntua sen verran ikävältä, joten ipana saa tyytyä syömään jo isompien tyttöjen ruokaa. Vaikka Kiia on joka asiassa mukana niin silti leikkiminen ei kiinnosta kakaran kanssa. Ilmeisesti Kiia sai tyydytettyä äidin vaistonsa Merrin kanssa. Sitähän hoidettiin ja leikitettiin kuin omaa poikaa. Muskan kanssakaan ei aluksi leikitty. Nytkin jos ipana jäisi taloon niin ehkä iän myötä Kiiakin innostuisi leikkimään sen kanssa. Nyt keskitytään pitämään jöötä yllä. 

Onhan se outoa parin vkon päästä kun palataan takaisin arkeen ja saadaan siivottua pentukammari pois. Matot ainakin kaipaavat pesua ;) Sen verran monta kertaa on lirahtanut muualle kuin papereille. Onneksi meillä on ollutkin lattialla sellaiset matot mitkä on helppo pestä tai jopa heittää menemään. Yllätys yllätys, lankamattoja ei oo nyt näkynyt lattialla! Ehkä sitten parin vkon päästä!

Nyt kuitenkin nautitaan vielä tästä ajasta kun saa tarkastella pennun kasvamista päivästä toiseen ja ihmetellä kuinka ne vaan kehittyvät huimaa vauhtia. Tiedä milloin tällaista saa kokoa seuraavan kerran!