FI AVA

 

 

Lauantaina kisattiin helteisessä Haminassa Anne Viitasen kinkkisillä radoilla. Aluksi en ollut ollenkaan varma osallistunko ollenkaan koko kisoihin kun Kiia hieman aristi toista etujalkaansa alkuviikosta. Oli ilmeisesti jossain vaiheessa liukastunut karsinnoissa. Pidettiin tukisidettä ja lepoa jalalle joten perjantaina jalka tuntui aivan normaalilta, joten uskallettiin lähteä kisapaikalle. Vasta ennen starttia tein päätöksen että mennään.

 

Rata oli suhkot helppo vaikka siinä olikin pari haastavaa kohtaa ansaesteineen. Aattelin että nyt hitaampi vauhti on valttia ja se että saan pidettyä Kiian hanskassa. Eli suunnitelmaksi laadittiin oikein rentoa menoa missä mennään juuri minun vauhtiani, kiitos todella löysän ihanneajan. Ennen radalle menoa pidin koko ajan Kiian varjossa ja poissa radan läheisyydestä. Ei siis todellakaan päässyt riekkumaan ja keräämään kierroksia. Juuri ennen meidän vuoroa mentiin radan viereen mutta kuitenkin niin ettei Kiia nähnyt mitään. Radalle lähdettiin todellakin rennolla asenteella. Ohjasin muuten koko radan todella löysästi paitsi tietysti nämä ansapaikat, niissä käskytys muuttui :). Kaikki ansapaikat selvitettiin ja päästiin nollalla maaliin vaikka tokavikalla olikin aika jännittävän hetki kun Kiia ei ihan meinannut tajuta takaakiertoa. Tuomari ei onneksi antanut siitä kieltoa joten päästiin jännittämään muiden suorituksia. 

 

 

Tultiin juuri jäähkälenkiltä kun Masa kuulutti tulokset. Jes!!! O-voitto!!! Oli jotenkin niin outo olo kun ei todellakaan tehty "parastamme" radalla eli menty täysillä ja tiukilla kaarroksilla. Oli kyllä tutut seurakaverit hieman ihmetelleet ett miksi ne menee noin hitaasti kun ovat he nähneet meidän menevän paljon kovempaakin. Tällä kertaa suunnitelmamme toimi eli maltti oli valttia :)!

 

Meinattiin ekaks jättää kisat siihen mutta toinen rata näytti sen verran ok:lta ja Kiian jalka ei todellakaan vaivannut, joten päätettiin kokeilla saada se tuplanolla. Niin lähellähän se oli mutta puomin kontakti se jälleen kummitteli meillä eli puomilta 5. Muutenkin rata oli kyllä niin karseeta menoa kun ohjaus oli edelleen todella löysää ja kaikki vaan valui ja valui. Tein sen kyllä osalta säästääkseni Kiiaa tiukoilta kaarroksilta ettei vaan jalka siitä suutu ja nythän ei tarvinnut kisata voitosta ;). Harmi kuitenkin se 5 mutt siihen puututaan jossain vaiheessa myöhemmin.

 



 

Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus kisata Nastolassa ja mentiinhän me paikan päällekin. Kisaamiseksi sitä ei voinut sanoa kun oma pää ei ollut mukana ja Kiiakin oli sen verran väsynyt ettei lukenut ohjausta ollenkaan eikä lukinnut esteitä vaan reagoi liikkeeseeni. Ekalla radalla selvittiin pari estettä ja sitten pois ja toisella radalla selvittiin ottamaan puomin kontakti ja sitten pois. Kyllä sen näki niin selvästi ettei yhteistyö siinä kohtaa pelittänyt joten miksi turhaa jatkaa radalla. Helpommalla pääsi kun siirtyi katsomon puolelle syömään eväitä ja relax.

 

Kyllä huomasi ett Kiiakin tykkäsi ottaa rennosti kun oli vapaana teltan edustalla ja makoili levollisesti vaikka kisapaikalla oli actionia menossa. Varmaan ensimmäinen kerta kun sain pitää neitiä irti vaikka koiria meni radalla. Normaalisti toinen olisi riehunut ja riukkunut ett hänkin haluaa. Oikein rentouttavaa näin vaihteeksi.

 

 

Onneksi Stiina ja Lili saivat punnerrettua nollan toiselta radalta (kisattiin siis vain 2 rataa) joten ei mennyt reissu ihan hukkaan. Me pidetään ens kuukaus taukoa kisoista vaikka nyt käydäänkin juoksemassa piirimestaruuskisoissa joukkueradalla mutt sitä ei lasketa. Kiia on pienen taukonsa ansainnut ja nyt Merri pääsee treenaamaan jos vaikka sen kanssa pääsis syyskuussa kisaamaan ihan toden teolla :).