Aluksi meidän oli tarkoitus lähteä vain kisailijoiden kanssa matkaan mutta viime hetken muutokset pakottivat ottamaan kaikki 6 koiraa mukaan. Kahdella autolla siis matkaan ja teltta ja kasa häkkejä mukaan. Kisapaikalla saatiin auto parkkiin pellon ja radan laidalle joten saatiin olla omassa rauhassa. Oltiin hieman omaa aikataulua myöhässä, yllätys, joten alkulenkki tehtiin hirveessä paniikissa kun alkoi olee hoppu ekaan rataantutustumiseen. Saatiin onneksi kaikki valmiiksi sitä ennen mutta silti oli ärsyttävä tunne kun tuntui ett sai olla tuli ahterin alla.
A-rata oli hyppis ja tuomarina Sari Mikkilä. Kiva rata, ei mitään ihmeellistä! Alun pystyi ottamaan kahdella tavalla, joko pakkovalssilla tai saksalaisella. Tein tahallani saksalaisen kun halusin testata Kiian toimintaa siinä. No se ei ollut paras vaihtoehto kun Kiia hätiköi seuraavalla esteellä ja pudotti muurin palikan, siitä 5. Keppien jälkeen vaan ajattelin ett pitää tehdä kunnon työntö ett pääsisin seuraavalle esteelle niistopersjättöön. En todellakaan tehnyt mitään kunnon työntöä vaan pikkaisen huitaisun ja eihän nyt sillä kukaan mene takaakiertoon. Kiia hyppäsi hypyn suoraan josta HYL. Loppu mentiin sitten sujuvan vauhdikkaasti.
B-radan tuomaroi harjoittelija Hilpi Yli-Jaskari. En ole aivan varma kumman käsialaa rata oli mutta kiva se oli :). Siinä ei oikeastaan tapahtunut mitään ihmeellistä, pientä varmistelua kun nolla oli kuitenkin paljon kivempi kuin HYL. Ja kun katsoi lähtölistaa niin kärkeen ei ollut mitään mahiksia eräitä vesikoiria vastaan :(. No tehtiin mitä tehtiin ja tulokseksi -12,81 ja 6./27
Ratojen päätteeksi nähtiin sukulaisiakin kun Virpi oli kisaamassa Veegan (Merrin veli) kanssa. Samalla nähtiin myös Merrin siskon Mayan poika Nolankin. Merri ei oikein tiennyt miten olisi pitänyt suhtautua tähän yllättävään sukukokoukseen mutta herra oli sitt oikein innoissaan. Veega on sen verran pieni ett ilmeisesti sen pitää olla narttu ja Nolan on vaan sen verran nuori ett sekin on varmaan narttu! Hassu mies :)
.jpg)
Kuvassa vasemmalta Nolan 7kk, Kiia, Muska ja veljekset Merri ja Veega
.jpg)
Kuuman kisapäivän jälkeen autojen keula kohti Mäkkiä ja palkittiin näin ensimmäinen kisapäivä. Stiina ja Lili tekivät hienosti tuplanollan joten pieni palkinto oli ansaittu. Kotona oltiin klo 21.05 joten sitä alkoi olee aika nopeesti valmista kauraa koisimaan.
Aamulla sai nukkua jopa puoleen ysiin kun neiditkin nukkuivat niin tyytyväisinä miun vieressä. Ilmeisesti oli edellinen päivä hieman väsyttänyt. Kerittiin oikein hyvin tehdä aamutoimet ja käydä lenkillä ennenkuin lähdettiin Stiinan autolla Mikkeliin. Tällä kertaa joukkoon ei otettu turisteja vaan päästiin matkaan ihan neitien kanssa.
Nyt oltiin ajoissa perillä ja autokin saatiin todella hyvään paikkaan. Ja mikä parasta, laitettiin teltta aivan auton peräkontin jatkeeksi ja aivan suora näkyvyys toiselle kentälle :). Kerittiin nyt käymään kunnolla kävelemässä koirat puettuna viilennysmantteliin ja itekin piti taas tottua helteeseen. Piti ihan laittaa shorsitkin jalkaan sen kunniaksi. Samalla piti testata ehkä tulevaa mm-karsinta paitaa ;).
C-rata oli harjoittelijan käsialaa ja jälleen rata oli kivan oloinen. Ei todellakaan mikään vaikea vaan sai painaa menemään. Aan jälkeisen takaakierron jälkeen oma valssi valui niin järkyttävän paljon väärään suuntaan ett meni kyll seuraava este niin pelasteluksi ett huh huh... Kiia ei kuitenkaan törmännyt jalkaani tai en ainakaan muista tunteneeni kosketusta. Siis jaiks! Oli kyllä taas niin hyvä esimerkki ja opetus siitä miksi jotkut kohdat on hyvä harjoitella kunnolla ja huolella myös vauhdin kanssa. Ei ollut todellakan missään muistissa tuo kohta kun lähdin valssia tekemään. Loppurata sujui onneksi ilman mitään ongelmia joten tulokseksi -7,22 ja sijoitus 4./25
D-radalla tuomarina oli sitten Elina Hannikainen mutta rata taisi olla harjoittelijan käsialaa. Nyt oli enemmän vaikeampia kulmia, mutta ei mitään ihmeellistä. Itseä eniten mietitytti puomi ett ottaako Kiia varmasti molemmat kontaktit. Ylösmenon otti mutt ei todellakaan alasmenoa ja siitä 5. Vaikka käskytin niin ei. Huomaa taas ettei oo tarpeeksi muistuteltu ja annettu palautetta kun sivuetäisyydessä ruvetaan roiskimaan. Loppurata oli hieno. Potkua vaan puuttui tietyssä kohdissa mutta se nyt on meidän "ongelma" ja sille ei voi mitään. Vaikka oltais tehty nolla niin silti ei ois aika riittänyt kuin johonkin sijalle 6.
Oltiin siis viimeeksi kisaamassa KK99 kisoissa kolme vuotta sitten ja silloin oli tuloksina 0-0-Hyl-5. Ja nyt mentiin samoilla tuloksilla mut hieman eri järjestyksessä Hyl-0-0-5. Tuplaa ei tullut kun oli yö välissä mutta eiköhän se tässä jossain vaiheessa tule, kuten se vika sertikin. Lilille sattui aivan sama virhe kuin Kiialla vikalla radalla ja se maksoi paljon. Nollalla olisivat sijoittuneet toiseksi ja olisivat saaneet sen vikan sertin :(. Voi kök! No meidän poppoon serti jahti jatkuu... Ens vkonloppuna matkataan sitten Seinäjoelle missä ei kylläkään ole tarjolla sm-nollia kuin ei sertejäkään. Jos nyt saatais jälleen roppukaupalla kokemuksia ja ahaa-elämyksiä :). Seinäjoelle siis valssataan!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti