Kiia pääsi juhlimaan 5-vuotis synttäreitään ihan Helsinkiin asti. Tosin siellä ei ollut tarjolla nakkikakkua eikä lihaliemi-juomaa. Lähes kolmen tunnin ajon jälkeen kaarrettiin Malmin eläinklinikan pihaan, missä koiruudet saivat odotella hetken autossa kun kävin ilmoittautumassa. Luulin ekaksi ett me voitais hieman kävellä ympäristössä kun oltiin puol tuntia etuajassa mutt meidät otettiinkin heti sisään. Reippaasti kaikki olivat sisälle menossa eikä Kiiakaan laittanut jarruja päälle missään vaiheessa. Meille oli varattu ihan oma privat-huone missä saimme odottaa kaikessa rauhassa silmäpeilauksen alkua. Heti alussa koiruudet saivat tipat silmiinsä ja sitten vaan odottelemaan. Saimme kaiken kaikkiaan odotella tunnin verran kun lääkäri oli jumittunut leikkaukseen. No mikäs kiire meillä. Se itseasiassa teki ihan hyvää, varsinkin Kiialle, mikä sai ihan kaikessa rauhassa sulatella tilannetta ja rentoutua. Voin kyllä sanoa ett milloin viimeeksi Kiia olisi ollut noin rauhallinen ja levollinen eläinlääkärissä. Yleensä mouruaminen alkaa odotustilassa mutt nyt miusta tuntuu ett se yhdistää sen yhtään paikkaan (eli siis tiettyyn eläinlääkäriklinikkaan) kun nyt sitä ei ole tullut. Ja hyvä niin! Merri ja Muska ottivat alusta asti rennosti. Muska olisi halunnut leikkiä mutt Kiia ei ollut ihan niin rentona ja Merri tyytyi enemminkin köllöttelemään lattialla.
Eläinlääkärinä meillä oli Sari Jalomäki kun olin kuullut hänestä vain kehuja ja muutenkin positiivistä palautetta. Hän on joskus ollut, kuulemma, jopa liian tarkka, mutta tällä kertaa se oli vain todella hyvä juttu. Neitien silmistä en ollut niinkään huolissani mutt halusin todella tarkan diagnoosin Merrin silmistä. Ja mitä tarkempi, sen parempi.
Kiia otettiin kuitenkin ensimmäisenä käsittelyyn ja neiti seisoi kuin patsas pöydällä. Terveet silmät mutt muutama hento ylimääräinen ripsi kummassakin silmässä; tulokseksi siis CEA terve, distichiasis lievä (sama kuin siskollansa).
Merri seuraavaksi... Vaikka miten väänteli ja käänteli niin diagnoosi pysyi samana eli crd/ch ja vasemmassa silmässä pienehkö coloboma. Ylimääräisiä ripsiä herralta ei löytynyt! Kyselin ja tenttasin Saria ett hän kertoo todella ett millainen tilanne silmässä on. Ja vastaukseksi sain todella huojentavan vastauksen eli tilanne näyttäisi olevan pysyvä eikä tule siitä pahenemaan. Mahtavaa! Sen halusinkin kuulla. Tuo coloboma minua askarrutti ja nyt kun se on pienehkö niin hyvä juttu. Olisihan se pitänyt tietää jo ekan peilauksen jälkeen kun pentupeilauksessa sitä ei näkynyt niin ei se voinut kovinkaan iso olla. Mutta parempi vielä tarkistaa ett tietää missä mennään. Sari otti vielä muutaman valokuvan opiskelukäyttöön ja kehui niin harmaita kun kestävät paikallaan ja antavat tutkia vaikka kuin. Mun rakkaat harmaat <3 p="p">Muska oli sitten viimeisenä vuorossa ja sen kanssa ei ollut kauheasti jännitettävää, kun isä ja isoisä geneettisesti silmäterveitä. Muskan veli oli käynyt aikaisemmin peilattavana ja siltä oli löytynyt ylimääräisiä ripsiä. En siis ollut kovinkaan yllättynyt ett Muskaltakin niitä löytyi. Harmittavasti ne oli vain pidempiä ja karkeampia kuin Kiialle, joten nyt Muska joutuu seurantaan ett milloin ne rupee oikeasti vaivaamaan. Sitten otetaan pieni jäädytys-operaatio ja sillä siisti :). Oli kyllä aika jännä nähdä millaisia ne ylimääräiset ripset ihan oikeasti ovat kun Sari näytti ne miulle sillä silmälampulla. Nehän näki ihan selvästi ja olisi kyllä niin tehnyt mieli ottaa pinsetit käteen ja nyppäistä pois. Sari ei sitä suosittele kun ripsi voi katkea ja silloin se on terävä ja ärsyttää silmää vielä enemmin. Ainakaan tällä hetkellä Muska ei näytä kärsivän ripsistä ja toívon mukaan näin mennään pitkään.
Eläinlääkäri reissun jälkeen käytiin korttelikierros jotta koiruudet pääsivät jättämään puumerkkinsä Malmin koiruuksille. Sitten auton keula kohti Ikeaa ja syömään. Kyllähän sitä tarttui pikkujuttuja muutenkin myymälän puolelta mukaan :). Koirille kävin ostamassa läheisestä M ja M kanakierteitä hyvästä käyttäytymisestä ja Kiialle muutenkin synttärinamiksi. Kotimatka sujui oikein mukavasti radiota kuunnellen ja itsekseen höpisten :) Kotiin päästyään Kiia oli kyllä niin onnellinen kun heti sisälle päästyään piti käydä miehnaamassa ja möyhnäämässä eteisessä, olkkarissa ja keittiössä. Sitten sapuskaa masuun ja nukkumaan. Kyllä voi olla rankka päivä kun 6 tuntia autossa ja pari tuntia eläinlääkärillä. Sai katsella ihan rauhassa telkkaria ilman ett joku raahaa ties mitä lelua ja täys härdelli ympärillä :)
Viime vuoden alusta (03/11) lähtien olen todella tarkkaan pohtinut, miettinyt ja tutkinut näitä silmäjuttuja ja jalostusta. Voin ihan rehellisesti sanoa ett kun Merrin colo tuli peilauksessa esiin niin olin kyllä äärettömän pettynyt. Jos silmissä olisi ollut vain crd niin olisin laittanut sen jalostusuroslistalle ja uskon ett Merrillä ois ollut kysyntää. No colo sitten romutti nämä ajatukset sillä sitähän ei suositella jalostukseen.
Olen itse pyöritellyt asiaa niin monelta kannalta ett olen sitä mieltä ett coloboma koiraa ei kannata käyttää jalostukseen kevyin perustein. Täytyy todella tietää mihin ryhtyy ja ajatella asiaa myös tulevaisuudessakin. Suurin osa kasvattajista kavahtaa heti kun silmissä on joku pienikin juttu mutt sitten c/c tai huonommat lonkat ei hetkauta tuon taivaallista, tai puhumattakoon kinnerluksaatiosta, epilepsia rasitteesta tai arasta/hermoheikosta luonteesta. Esim. pieni colo toisessa silmässä ei vaikuta koiran elämään mitenkään. Se on pienestä asti elänyt silmänsä kanssa ja on tottunut näkemään sillä tietyllä tavalla. Siis tässä pitää painottaa sitä ett coloboma silmälläkin näkee hyvin. Ehkä pienessä kohtaa on pientä epätarkkuutta mutt ainakin 90% silmän alasta näkee normaalisti. Merrikin siis elää ja harrastaa aivan täysillä! Tällä hetkellä voin sanoa ett pahoista ylimääräisistä ripsistä kärsivä kärsii huomattavasti enemmin silmistään kun coloboman saanut. Toista pystyy hoitamaan kun taas toiselle ei voi mitään. Mutt ylimääräiset ripset ovat kyllä todella yleinen vaiva shelteillä kun taas colobomaa ei usein tule vastaan. Tutkin nyt ja tulen tutkimaan tulevaisuudessakin jalostukseen käytettyjä colobomalaisia ja niiden jälkeläisiä. Aika näyttää mihin tässä mennään kuin muissakin jalostusasiossa!
.jpg) |
| Mutta kyllä me ollaan vaan niin hienoja :) |
Jos voisin näin Kiian 5-vuotis syntymäpäivänä kiteyttää tämän jalostustavoitteeni niin toivon tulevaisuudessa omille koirilleni kuin kasvateilleni hyvin monia, terveitä ja onnellisia syntymäpäiviä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti