sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Se seuraava agilitykoirani...

...tulee tekemään sitä ja tätä, jne. Kuulostaa varmaan tutulta että uusi koira tekee asiat paremmin ja sujuvammin kun itselle on kertynyt enemmin kokemusta ja on voinut oppia edeltäjien opetusvirheistä. Joo... no joo!

Kiian kanssa meillä on alusta lähtien mennyt aika mukavasti. Neiti oppi esteet todella nopeasti ja kesti paljon toistoja, joten pystyttiin treenaamaan kunnolla. Kiia meni juuri niin kovaa kun ohjaaja vaan jaksoi juosta. Siihen aikaan ei todellakaan puhuttu mistään vauhtihirmusta (tai ainakaan minä en puhunut) tai sinkoilijasta mikä olisi itse lukenut rataa ja mennyt sinne mihin nenä näytti. Kiia on alusta asti ollut todella kuuliainen ja mennyt sinne mihin näytettiin. Tämä kyllä tarkoitti sitä että miun olisi pitänyt olla sen edellä ja mieluiten juuri "oikealla" puolella jatkoa ajatellen. Neitiä kun piti vedättää ja meni mihin näytettiin niin tuo itsenäinen eteneminen oli neidille aika outo käsite, siihen aikaan. Ollaan yks jos toinenkin kielto otettu kun Kiia on lähtenyt miun liikkeen mukana tai tehnyt kiellon takaaleikkauksella.


Nykyään takaaleikkaukset alkaa sujua, nimenomaan sujua, en vieläkään kuuluta ett ne onnistuu aina. Vieläkin liikkeen mukaan lähtö on paikka paikoin ongelmana esim. niistosokkareissa, sillä Kiia ei meinaa millään jäädä suorittamaan estettä itsenäisesti kun itse jatkan matkaa. Näitä asioita ollaan harjoiteltu monella eri tavalla, ja joskus toimii joku ja joku toinen päivä taas jokin muu. Ajan kuluessa ollaan saatu varmuutta tekemiseen ja irtoamiseen. Joskus olen ihan jäänyt ihmettelemään ett miten se tuonne asti on irronnut. Silloin olen ollut positiivisesti yllättynyt.


Vaikka vieläkin Kiia on todella herkkä ohjaukselle, sen kanssa on kiva kisata kun tunnen sen jo niin hyvin. Tiedän meidän vahvuudet ja heikkoudet. Veitsen terällä mennään nykyään kun vauhtia on sen minkä minä pääsen ja Kiia kaahaa upeasti. Kakkosluokassa hetkellisesti vaivannut kontaktiongelma on historiaa, kunhan vaan muistan käskyttää ottamaan kontaktin, ja rimatkaan ei pahemmin kolise. Muutaman kerran on sattunut työtapaturma mutt niille ei voi mitään, niiden kanssa pitää vain elää.

Merrin kanssa kun aloitettiin agility herran ollessa aivan kakara. Silloin päätin ett tämä koira tulee irtoamaan esteille ettei tartte takaaleikkauksia pelätä. Joo... sitä saa mitä tilaa :) Merri todellakin irtoaa ja sillä on aivan mieletön syke tehdä tätä hommaa. Vähemmästäkin ollaan helisemässä. Merri on tottunut kaahaamaan sujuvia ratoja missä saa juosta ja mennä. Mutt sitten kun tullaankin radalle missä herran tulisi hieman hillitä kaahaamista ja ansaesteitä on joka puolella niin sitten iski tuskahiki ohjaajalle. Eihän siinä vielä mitään mutt kun Merri lukee ohjausta tosi aikaisessa vaiheessa ja lukitsee sen mukaan seuraavan esteen. Vaikka "käännän" ohjaukseni aivan murto-osan sen jälkeen niin herra ei sitä enää katsele vaan kaahaa sinne mihin nenä näyttää. Ja yleensä silloin ollaan putkessa eikä esim. kepeillä :)


Kevään aikana oltiin ryhmässä missä suosittiin takaaohjausta ja aika suoraviivaisia ratoja. No nyt minusta tuntuu ett maksellaan niiltä ajoilta tultuja virheitä. Merri olisi pitänyt olla enemmin hyppysissä missä se olisi todella joutunut tarkkailemaan ohjausta (eli siis myös ohjaavaa kättä) eikä itse päättelemään mihin rata jatkuu. No onneksi minulla on koneella hyvin paljon tällaisia väännä väännä ansaeste Kiian ryhmäratatreenejä niin eiköhän niillä aleta taas päästä tuntumaan. Varsinkin kun otan lelun käteen ett Merri oppisi katsomaan ohjaavaa kättä. Tämä on näkynyt eniten väärän putken pään ohituksissa. Merri ei mene liikkeen ja käden mukana oikeaan päähän vaan saattaa singota selän takaa putkeen heti ku se sen näkee. Vaikka näitäkin ollaan harjoiteltu niin minusta tuntuu ett se ydin ongelma on ollut siinä, ettei herra katso mihin käsi näyttää.


Ja Merrihän menee täysillä, aina! Se ei todellakaan mieti mitä vauhtia mie menen vaan hää menee juuri niin kovaa kun kintuistaan pääsee. Tämä on tuottanut nykyään ongelmia kepeillä kun vauhtia ja menohaluja on niin paljon ettei aina maltti riitä tarkastamaan tilannetta. Keppien aloitukset on nykyään ongelmana. Herra kun tuppaa aloittamaan tokasta välistä, aargg. Merrin kanssa aloitettiin kepit aikaisessa vaiheessa ja silloin päätin ett haluan sille itsenäiset kepit. Harmittavasti jossain vaiheessa (en vielä tiedä missä) mentiin vikaan ja nyt aloitusten kanssa on ongelmia. Oon ottanut kaaret alkuun jotta herra oppisi jälleen tajuamaan missä se aloitus oikeasti on ja saataisiin paljon onnistumisia alle. Jatko näyttää miten tämän kanssa mennään.


Ja se mitä päätin Kiian kontaktiongelmasta... Merrillehän niitä ei tule! Se osaa kontaktit! Tässä asiassa ollaan onnistuttu. Merri todella ottaa hienosti kontaktit ja ei ole koskaan ottanut kontaktivirhettä. Ainut missä on hiomista niin on taaksejääminen, silloin herra ei tahdo oikein malttaa mennä loppuun asti, varsinkaan keinulla. No mutt näitä käydään läpi ja otetaan onnistuneita toistoja.


Muskan kanssa ollaan harjoiteltu agilityä vaikka en sitä ottanutkaan varsinaiseksi agilitykoirakseni. Kahdessa kisaavassa on ihan tarpeeksi hommia mutt kyllä me vielä kolmaskin sinne aikatauluun, johonkin, puristetaan :). Muskasta pitäisi nyt saada koira mikä hakee esteitä, suorittaa ne itsenäisesti, kääntyy tiukasti, kunnioittaa rimoja, oppii itsenäisest kontaktit ja lukee ohjausta. Alussa me tehtiin todella paljon hommia ett saatiin Muska hakemaan esteitä eikä vain tuijottaisi kättäni. Siitä ei tullut yhtään mitään kun toinen jäi heti kyselemään ett mitä mitä mihin mihin ja sitten alkoi räkytys. Kesä oikeastaan pidettiin taukoa ja aloitettiin syksyllä uudestaan. Se teki todella terää ja neidissä näkyi selvää kehitystä, tai sitten vaan itsellä syttyi jokin ahaa-elämys miten asian kanssa edetä :). Nyt ollaan opettelemassa tekniikkaa kun ollaan saatu neiti irtoamaan minusta ja hakemaan itse esteitä. Ainakin tällä hetkellä neiti näyttäisi olevan aika näppärä; kunnioittaa todella rimoja, tekee pieniä kaarroksia, hakee esteitä ja alkaa jopa lukemaan ohjausta. Sen enempää en voi vielä sanoa kun en ole vielä opettanut sille kontakteja eikä kepitkään ole hallussa. Meidän projekti 2x2 kepit eivät ihan tuottaneet sitä lopputulosta mitä olisin halunnut. Neidillä on sellainen ajatuskulku etten aina ihan ymmärrä sitä. Menee vielä tovi että selviän sen kanssa samalle taajuudelle. Ehkä aika tekee tässäkin tehtävänsä ja saadaan sen myötä neidistä kärsivällisempi ja paremmin toistoja kestäväksi. Meillähän ei ole mikään kiire vaikka kaikki kyselevätkin ett startataanko me jo ens vuonna. Joo ei! Aikaisintaan 2014! Muskalla tulee kuitenkin olemaan juoksutauot ja toivon mukaan myös mammalomia pentujen seurauksena.

Nyt alan ottaa kaikilla kolmella samat harjoitukset. Kiia vaatii toistoja ja muistutuksia, Merri tiukkaa tiukkaa ja pysyy hyppysissä ja Muska tekee samoja juttuja ilman kontakteja :). Loppuun vielä videokooste lauantain maksetuista harjoituksista LAUn kisoista. Kummaltakin radalta HYL; ekalla radalla Merri meni Aan sijasta putkeen (tultiin sen jälkeen keppien kautta pois) ja tokalla radalla mentiin putken väärään päähän, mihin itse sen tyrkkäsin *hakkaan päätä seinään*.

 
 
Nyt Merri jää reiluksi kuukaudeksi kisatauolle ja kokeillaan treenata näitä meidän epäkohtia kuntoon. Mennään Kotkaan joulukuun alussa kun meillä on sinne vielä ne lahjakortit mitkä jäi viime vkonlopulta käyttämättä. Sitten ens vuonna tammikuussa ois Vantaalla kivoja kisoja tiedossa joten sitten varmaan sinne. Kiialle lupasin vielä kisata tämän vuoden puolella sen kanssa joten lähdetään Kiian kanssa Kuopioon kisaamaan. Samalla vietetään likkojen iltaa kaverin luona. Luvassa varmaan hulvatonta menoa, mistä saatiinkin ensimakua eilisissä kisoissa kun jengi oli koossa. Toivottavasti ilta ei veny liikaa ett jaksaa täysillä kisata seuraavana päivänä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti