Itsetutkiskelun paikka

Tällä viikolla on ollut hyvin paljon itsetutkiskelua ja tavoitteiden tarkastelua. Lauantaina matkustettiin Merrin kanssa purinalle kisaamaan 3 startin verran, jotta nähtäisi missä mennään meidän osaamisen kanssa. Tuomareina oli Viitanen ja Jalonen.
Viitanen ei tälläkään kertaa pettänyt ja asensi jälleen kerran meille tämän superansan eli keppien aloitus aivan putken suun viereen. Ei varmaan kauheesti tartte sanoa miten siinä kävi... HYL ekalta radalta. Pientä kauneusvirhettä lukuunottamatta aika hyvää menoa.
Tokalla radalla Jalonen oli laittanut avokulman mihin tullaan kovalla vauhdilla. Sen sain onnistumaan suhkot hyvin vaikka Merrille iskikin pieni epävarmuus aloituksessa. HYL tuli kuitenkin pikkaisen myöhemmin kun leijeröin hypyn ja lähetin sen viereiseen putkeen. Suunnitelmissa oli ehtiä tekemään persjättö putken jälkeen niin oma liike lähti liian rajusti jo eteenpäin eikä Merri ollut vielä kerinnyt lukitsemaan putkea. Herra suoritti hypyn putken sijaan. Siihen asti oli kyll tosi hyvää menoa. Kolmannella radalla taas mentiin 90% rata aivan superisti mutt sitten iski yksi isompi takapakki. Tällä kertaa keppien läheisyydessä ei ollut yhtään mitään vaan ne seisoivat siellä aivan yksikseen. Merri vissiin hämmentyi siitä kun ei lähtenyt kepeille ollenkaan vaan jäi pyörimään siihen eteen, ja sitten kun lähti niin väärään kohtaan. Eikun uudestaan aloitus. Vaikka kepit loppuivat pimeään kulmaan niin loppuun asti mentiin todella hienosti. Sitten en tiiä mitä oikein tapahtui. Olisi ollut puomi seuraavana... herra juos seinän vierellä puomin ohi ja aivan toisessa päässä olevaan pimeässä kulmassa olevaan putkeen... Siis what??? En uskonut ett tää ois jotain rakettitiedettä mutt nyt kyll taitaa mennä sen puolelle. Loppurata meni sitten taas upeasti. Tokavikalla esteellä tuli kömmähdys mutt se johtui jo siitä etten vaatinut Merriä tulemaan putkesta tarpeeksi tiukasti.

 

Oli kyll tällä kertaa ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kisaan purinalla. Siis se pohja oli aivan kauhee!!! Todella pehmeä, upottava ja hiekka vain pyöri alla. Koiratkin vain kauhoivat eivätkä päässeet eteenpäin. Lämppäesteillä Merri oli aivan ihmeissään ja hämillään pohjasta ja pujottelun lopussa vauhti vain hidastui hidastumistaan. Ei siis todellakaan tykännyt!
Fiilistä ei varmaan parantanut se ett Merri aloitti pahoinvoinnin aamulla oksentamalla sänkyyn. En pitänyt sitä aluksi minään mutt päivän edetessä huomasin ettei ollut vain jostain yhdestä vahingosta. Menomatkalla yrjöttiin Porvoon kohdalla autoon aamujuotot ja myöhemmin sitten kisapaikalla syöty puolikas leipä. Piimällä maustettu vesikään ei kelvannut sitten mitenkään. Puhdas vesi just ja just. Illalla annoin ihan hitusen makaroonia ja tl lohta. Ne yrjöttiin puolen yön aikaan sitten uudestaan sänkyyn. Su aamuna heräsin aamulla tarkastamaan Merrin vointia sillä sinä päivänä meillä oli suunnitelmissa lähteä kisaamaan Kotkaan mutt se jäi tekemättä. Toinen oli väsynyt ja tosi nuutunut, joten Merri sai jäädä lepäämään ja rauhoittumaan äitin hellään hoitoon. Juotin pienen määrän vettä jauhiksella, mikä toistui sitten iltapäivästä iltaan asti tasaisin väliajoin. Merrin vointi parani todella hyvin ja oli illalla jo todella pirteä. Peruin siis osallistumiseni mutt lähdin tsemppaamaan Muskan kanssa kavereita radan varteen. Paikan päällä huomasin ett radat eivät olisi olleet ollenkaan meille suotuisat sillä Huittisella oli päivän teemana hankalat keppikulmat.

Vaikka itsellämme ei nyt mennyt ihan putkeen niin onneksi onnistumisia nähtiin; Purinalla Tiina ja Jami tuplanollavoitot ja Kotkassa Elinalle ja Lilolle vika nolla arvokisoihin :). Itse painan nyt jarrua ja otetaan jopa hieman pakkia taaksepäin. Merrin kanssa on nyt aika paljon ongelmia noitten keppien kanssa joten siihen on ihan oikeasti paneuduttava kunnolla. Rupean opettamaan sille etsimään kepit esteen nimen perusteella ett se osaa sen ihan oikeasti erottaa esim. putkesta eikä aina mene sinne mihin nenä sattuu näyttämään. Huomasin sen tossa aikaisemmin viikolla ett Merrillä ei ole hajuakaan mikä este kepit on jos ympärillä on muita esteitä ja en itse liiku mihinkään. Oon katsonut paljon meidän vanhoja videoita ja siellä Merrillä oli todella upeat keppien aloitukset. Silloin oli vielä kaaret tuoreessa muistissa ja aloitukset onnistuivat hankalammastakin kulmasta. Ohjurit otetaan siis uudestaan käyttöön aloitukseen jotta saadaan paljon onnistumisia. Olen huomannut ett Merrikin on hieman epävarma kun ollaan jouduttu viime aikoina niin monta kertaa korjaamaan aloitusvirhe. Vaikka alunperin miulla oli tarkoitus saada Merri ens kesäksi arvokisoihin Kiian seuraksi niin nyt kyllä on päättänyt höllentää tätä tavoitetta ja antaa meille vuosi enemmin aikaa. Merri on kuitenkin nuori koira, joten kyllä me vielä ehditään. Paneudun nyt perusjuttuihin ja jätän kisat vähemmälle, ettei yhteistyöstä tule pakkopullaa... Merrin kanssa aksailu on niin mahtavaa ja sen tunteen haluan säilyttää tulevaisuudessakin. Ens la mennään kuitenkin kisaamaan kotikisoihin kun kerkesin sinne ilmoittautumaan. Onneksi se on tuttu ympäristö ja siellä Merri on tottunut treenaamaan. Voi olla ett toteutetaan kotikisat maksettuina harjoituksina :).

Muskakin on treenannut... yleensä ollaan otettu tekniikkaa mutt nyt otettiin ihan pelkkä ratatreeni valsseilla, persjätöllä sekä takaaleikkauksella. Itellä oli loppuun kuluneet lenkkarit jalassa joten ei pystynyt ruovittamaan kovinkaan tiukasti. Se oli hyvä juttu, sillä muuten takaaleikkaus olisi varmaan jäänyt tekemättä hypylle :) Se onnistui tosi hienosti, joten ei muuta kuin vahvistusta kehiin. Alla video Muskan radasta.