Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt, älä antaudu angstin valtaan!

Eilen oli kyllä juuri tuollaiset fiilikset kahden juostun radan jälkeen ett piti oikeasti tsempata itseä kolmannelle. Ei oikein putkeen menneet pari ekaa rataa...

Eka oli Heidi Viitaniemen hyppis! Oli todella tehtävissä mutta meni yliyrittämiseksi. Tiukkasin liiankin hyvin yhdelle hypylle joten Kiia tuli välistä ja seuraava hyppy väärinpäin. Renkaan jälkeen ajauduin itse liian pitkälle joten Kiia lähti sitten liikkeen mukana ja ohi esteen. Videolta katsottuna huomasin vielä ett pituuden jälkeen neiti jätti yhden hypyn hyppäämättä ennen putkea, hmmm.

 

Toka rata oli hieman kinkkinen agirata, sama tuomari. Oikeastaan radassa oli vain muutama kohta hieman hankala, muuten helppo. Keppikulma oli samanlainen kuin sm-kisojen finaaliradalla mutta sinne tultiin vain pussista. Vaikka nyt tein niin kuin oltiin harjoitelti niin silti saatiin virhe aikaiseksi kepeiltä. Seuraavaan hyppyyn sitten kaatui sitten meidän rata, ihan kirjaimellisesti. Kiia hieman oli menossa väärään suuntaan ja sain sitten kalastella. Olin myöhässä päällejuoksussa kun jouduin kalastelee enkä sitten älynnyt muuttaa sitä saksalaiseksi. Kiia bongasi väärän putken hypyn päällä ja juoksi suoraan minun eteen ja jalkoihini. Ensimmäinen kerta kullakin mutt siinä sitten istuttiin persuksiltaan radan pinnassa ja Kiia ihmetteli ett mitä siinä teet. Otettiin hyppy uusiksi sillein kuin se olisi pitänyt ja vielä lähetys siihen oikeaan putkeen. Tämän jälkeen tultiin sitten nopeinta tietä pois.

 Toka radan jälkeen oli kyllä mieli niin maassa ett meinasin jo ett en edes lähde vikalle radalle. Ei olla todellakaan treenattu kun tauolla ollaan mutt veri vaan vetää kisaamaan. Ja tämähän näkyy. Herkkyys on niin kadoksissa ja typeriä virheitä tulee koko ajan. Käytiin kävelemässä ja silloin mielessä rupesi pyörimään sanat "Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt, älä antaudu angstin valtaan!". Päätin vielä kavereiden kannustamana katsoa edes seuraavan radan profiili ett kannattaako sinne mennä vai ei.

Kolmannelle radalle tuli tuomariksi Allan Mattsson ja tyyli muuttui heti radassa. Vaikka oli pyöritystä ja vaikka mitä niin rata oli kiva ja siinä oli kaikki kontaktit. Päätin radalle mennessä ett nyt otetaan kunnolla kaikki kontaktit eikä mitään sinnepäin. Loppujen lopuksi saatiin kaikki onnistuneet kontaktit sekä nollalla maaliin, 7.sija.

 

Oli kyllä huojentavaa kun saatiin onnistuminen loppuun. Kiitokset Tiinalle ja Emmalla tsempeistä ja kannustamisesta! Kisan jälkeen oli kiva lähteä syömään vatsansa täyteen, minkä jälkeen ajamaan täyden kuun loisteessa kotia kohti.

Kerta kun ei olla pahemmin hallille keritty harjoitushierontojen sekä aikaisten aamuherätysten takia (joutuu siis menee aikaisin nukkumaan) niin päätettiin lähteä perjantaina epiksiin. Näin saatiin muistuteltua kontakteja "kisatilanteessa". Kiia starttasi ekana ja saatiin todella hieno Aan kontakti. Ei mitään sikailua vaan kunnon 2on2off vaikka otin sivuetäisyyttä. Parissa paikassa oli "pientä" valumista kun löysää ohjaamista. Loppujen lopuksi 2.sijalle häviten voitto aikatasoituksella!

Merrikin pääsi aksailemaan kun Stiina halusi välttämättä ohjata herraa... ja herrahan tykkäsi :). Tykitti oikein kunnolla menemään. Harmittavasti keppien lähetys epäonnistui ja Merri bongasi numerolapun eikä keppejä, siitä 5. Muuten rata suoritettiin tyylikkäästi loppuun, ja millä kontakteilla :). Onneksi Merri pääsee itsenäisyyspäivänä kisaamaan ihan virallisiin skaboihin joten hän pääsee oikein kunnolla toteuttamaan itseään.

 

Pikkaisen jotain päiviemme iloksi

Vaikka ollaan treenitauolla niin kyllä aina välillä tulee tilaisuus käydä hallilla hieman juoksentelemassa. Eilen lauantai- sekä Halloween iltana marssimme harmaiden kanssa hallille kun OJ piti treenit omalle ryhmälleen. Koska osallistujia oli niin vähän niin mekin saatiin kutsu mukaan. Stiina halusi kokeilla Merrin kanssa menoa ja hienosti se sujui. Harmittavasti menosta ei ole videomateriaalia kun itse piti olla hieman piilossa ja ei keritty ketään saamaan kuvaamaan. Tosi upeaa menoa mutt molemmathan on taitavia ;). Kiiakin kanssa päästiin juoksentelemaan ja pikkaisen viilauksen jälkeen saatiin tosi kiva rata aikaiseksi. Aan kontakteilla neiti vaan meinasi sikailla ihan kunnolla. Pikkaisen piti ottaa muistutusta mites se homma nyt tulikaan tehdä. Seuraaviin kisoihin ajateltiin mennä parin vkon päästä joten sitä ennen pientä kontaktien hiomista mutt muuten uskon homman pelittävän oikein hyvin. Jos vaikka saatais se tupla nyt kasaan.

Jokunen aika takaperin käytiin Merrin kanssa vetämässä ratatreenit mitkä olin vetänyt kaveriporukalle. Siitä piti sitten tehdä videomateriaalia...

 

Muuten tässä ollaan paiskittu aamupäivät töitä, iltapäivisin hierottu koiria (kiitokset kaikille tähän mennessä käyneille) ja luettu teoriaa, tehty koulutehtäviä sekä suunniteltu tulevaisuutta. Onneksi välillä ollaan päästy käymään maalla virkistäytymässä ja nautittu ulkoilmasta. Eilen käytiin myös maalla viemässä haudalle kynttilät ja moikkaamassa sukulaisia. Nomikin pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan kanoihin :)

Nomi ja Muska sylikoirat

Muska söpöstelee

Rikkaimurit

Tästähän me mennään kohta ulos

Nomi tutustumassa kanoihin

 

Lavikanlahdella joutsenia

Nomi ja Kiia myyräjahdissa

Perusmeininkiä

Koko leveydellä

Nomi ja houkutteleva vesilammikko

Merri ja hänen laiturinsa

 

"Ei kai me nyt jo lähdetä"

Lahti kv ja Amarantesin sheltit

Lahteen kannattaa aina mennä näyttelyyn kun siellä sujuu aina niin hienosti :). Tällä kertaa lähdin matkaan ilman omia koiria kun Merrin stafylokokkibakteeri sekoitti meidän syksyn suunnitelmat ja en sitten viitsinyt lähteä vain yhteen näyttelyyn kun käyttäytyminen olisi taas ollut mitä lie. Ja Muskan karvatilanteesta nyt ei ole epäilystäkään. On se nyt sentään kasvattamassa uutta turkkia mutta milloin sitten olisi kunnon turkki päällä näyttelyitä ajatellen niin se sitten onkin aivan toinen juttu. Joten matkaan siis lähdin itsekseni.

Lahteen oli ilmoittautunut hienosti Amarantesin shelttejä ja oli hienoa nähdä tuttuja ja uusiakin kasvoja. Juttua riitti koko pitkän päivän ja kivaa oli. Olin lupautunut varahandleriksi jos joku sellaista tarvitsee ja kasvattajaryhmään pääsin sitten itsekin narun päähän. Ja mikäs sitä oli mennessä kun narun toisessa päässä oli, aina niin ihana Noora (A. Versus Per Lei). Noora on niin kiltti ja esiintyi aivan mielettömän upeasti vaikka edellisestä esiintymisestä olikin parisen vuotta.

Amarantes sheltit oli ensin ROP-kasvattaja vaikka vastuksena olikin pari muuta kasvattajaa. Hienosti oli 3 ryhmää ja kaikki värit edustettuina. Tällä kertaa pienet mustat veivät pisimmän korren. Jäätiin siis odottamaan esiintymistä isossa kehässä. Hiomme kokoontumiskehässä seisottamista ja loimme "taktiikkaa". Kokoontumiskehän liukas lattia hieman toi oman haasteensa edestakais liikkeissä mutta onneksi siitäkin selvittiin aika kunnialla. Ei todellakaan oltu ainuita keillä oli haasteita liukkauden suhteen.

Vaikka tuomari kävi jo kaikki kasvattajaryhmät läpi kokoontumiskehässä niin silti kaikki matkasivat isoon kehään. Ensimmäinen kerta sekin :). Tuomari vielä kierteli ja kaarteli ja valkkasi 6 parasta jatkoon, ja Amarentesin sheltit oli yksi niistä. Vielä saatiin jännittää vaikka tämäkin oli todella hienoa. Harvoin sheltit pääsee jatkoon. Kun valittiin neljää jatkoon menijää niin tuomari käveli ensin meidän ohi mutta palasi sitten takaisin ja vinkkasi meidät jatkoon! Vau! Ja loppujen lopuksi pienet mustat olivat BIS3! Mahtavaa!!! Jos sitä joskus olisi omakin ryhmä mitä esitellä niin olisi aika huippua!

Vasemmalta oikealle: Kirsti ja Aidan, Nina ja Rico, minä ja Noora sekä Nina ja Kiida

kuva: Leo Hartikainen

 

Onnittelut vielä Kirstille upeista kasvateista!

 





Aamujeni valo ja iltojeni ilo!

Päivitystä

Toinen lähiopetus kerta on nyt takana ja taas on paljon tietoa takataskussa. Nyt päästään todella itse asiaan kun harjoitushieronnat alkavat. Eilenkin hieroin jo kolme koiraa vaikka normaalisti otan vain yhden koiran työpäiväni päätteeksi vastaan. Pitää hieman jäädä aikaa muuhunkin esim. teorian opiskeluun sekä analysointiin.

Kopelointia

 

Miun ja Pian opiskelua; pitää olla kaikki tykötarpeet mukana!

Hieman harmitti kun luki sunnuntai-iltana facebookista kun kaikki hehkuttivat kisatuloksia tai valmennuksen saloja; esim. Stiinalle ja Nomille sekä Maijalle ja Nevelle 0-voitot ykkösluokassa :). Vaikka kouluvkonloput ovat todella mahtavia niin silti veri vetäisi kisaamaan ja hakemaan oppia ulkopuolisilta kouluttajilta. Nyt pitää vain malttaa sillä reilu pari kuukautta menee todella nopeasti!

Vkonloppu ei mennyt ihan pelkästään koirajutuissa vaan pääsin tai oikeastaan jouduin tutustumaan Virtain terveyskeskuksen päivystykseen... Illalla telkkaria katsellessa opiskelutoverini lapinporokoira hyppäsi viereeni ja sai täydellisen onnellisuus kohtauksen. Siinä rytäkässä koiran kynsi osui rengaskorvikseeni. Harmittavasti korvis vaan ei lähtenyt heti korvasta irti vaan terävät reunat hieman raatelivat korvaani. Etupuolella haava sekä hieman repeytynyt korvisreikä ja takapuolelle kunnon palkeenkieli mikä tikattiin kolmella tikillä. Lääkäri kuitenkin kertoi korvan paranevan hyvin joten kohta se on muisto vaan. Pahempaakin jo sattunut joten ei tässä mitään. Rapatessa roiskuu!

Seuraavat kolme vkoa tehdään harjoitushierontoja ja opiskellaan teoriaa. Onneksi lauantaina pääsen käymään Lahden näyttelyssä jonne kokoontuu hyvä porukka Amarantes-shelttejä omistajineen. Omat lammaskoirat jäävät nyt kotiin kun Merrin antibioottikuurit sekoittivat meidän näyttelysyksyä. Olisin halunnut käydä pari muutakin näyttelyä tuossa syksyllä mutt niihin ei päästy joten en viitsinyt nyt sitten lähteä vain yhteen näyttelyyn. Ens keväänä sitten alkaa treenaaminen MV 2014 - näyttelyä varten!

Syksyiset tervehdykset

 

 

Syksy on saapunut ja ollaan päästy toden teolla arkeen kiinni. Uhreilukoirahieronta-opinnot ovat alkaneet ja kohta päästään jo toiselle vkonlopulle. Ens vkolla on siis luvassa loppurutistus luitten anatomonian kertaamisessa sekä latinan termistössä. Hierontaotteita on kanssa harjoiteltu ja koekaniinit ovat olleet oikein tyytyväisiä.

 

Oon päässyt myös töitä tekemään ja kiva niin. Vaikka tulevaisuuden suunnitelmissa on aivan erilainen työ niin kyllä väliaikaisesti voi tehdä melkein mitä vaan. Ens vkolla on viimeinen viikko henkilökohtaisena avustajana kun jatkossa työskennellään sitten taas keikkatyöläisenä milloin tehtailla ja milloin taas raksoilla. Tuttua puuhaa siis ;)!

 

Tekemisen puutteesta ei tarvi loppuvuodesta pähkäillä. Oon noin 7 tuntia töissä aamuvarhaisesta alkaen ja töitten jälkeen otan kotonani vastaan harjoitushieronta koirakoita. Oon kyllä pyrkinyt säätämään omat aikatauluni niin ett on aikaa muuhunkin, eli käymään lenkillä ja syömään. Haluan nyt panostaa kunnolla tähän koulutukseen joten jostain pitää hetkeksi luopua eli agilitystä. Koirat saavat olla nyt tauolla agilitystä koko tämän loppuvuoden sillä aika ja energia ei riitä moneen asiaan. Jompi kumpi kärsii kuitenkin joten keskitytään nyt vain suosiolla toiseen. Ens vuonna päässään sitten valmistumisen jälkeen taas aksailemaan oikein suurella innolla. Nyt koirat saavat touhuilla muuta ja huolletaan tauon aikana kropat kuntoon. Jokaiselle on jo varattu kalenteriin omat hieronta-ajat :).  

 

Koirat ovat saaneet olla viime aikoina ulkona lähes koko päivän ja kyllä illalla on rauhallista sakkia. Pusikoiden kyttääminen kaikista pikkulinnoista myyriin käy pienten lammaskoirien voimille, puhumattakaan kun siinä ohessa pitää aina vahtia mitä muuta pihalla tapahtuu... joku voi vaikka haravoida pihaa tai jotain muuta yhtä oleellista näin syksynä. Merri on tyypillinen mies kun tykkää kuljeskella kaikenlaisissa kulkuvälineissä, autossakin olisi niin kivaa olla etupenkillä eikä missään takaboksissa. Kottikärryt ovat herran tämän hetkinen ihanuus; kyytiin pitää päästä aina pihahommien päätteeksi. Muuten herra vaan tyytyy katselemaan touhuilua arvokkaasti istuen jossain auringonpaisteessa.

 

 

 

Pentusuunnitelmatkin ovat jo julkistettu vähän aikaa sitten. Suunnitelmissa on uusia edellinen yhdistelmä eli loppuvuodesta lähdetään Muskan kanssa jälleen Ruotsiin Vindiä tapaamaan. Toiveissa olisi siis alkuvuodesta 2014 merle/trikki pentuja aktiivisiin ja harrastaviin koteihin! Meillä on siis suunnitelmia kunhan vaan kaikki sitten toteutuvat!





Urheilukoirahierojan opinnot alkoivat

Viime vkonloppuna se vihdoin alkoi... urheilukoirahieroja opinnot Suomen Eläinterveydenhuolto-opistossa. Eihän tätä olla odotettukaan kuin 5 vuotta! Olin saanut ja lukenut todella hyvää palautetta koulutuksesta joten uskalsin hakea siihen. Viime vkonlopun perusteella ei todellakaan tarvinnut pettyä vaan kaikki sujui aivan mielettömän ja olen kyllä tyytyväinen.

Perjantaina lähdettiin harmaiden kanssa ajelemaan kohti koulutuspaikkaa, Nuorisokeskus Marttista Virroilla. Edessä oli 350km ja 4,5 tuntia ajomatkaa... huoh! Onneksi keli oli hyvä, joten matka sujui aika mukavasti. Seiskan jälkeen illalla oltiin perillä, kävin kirjautumassa sisään ja suureksi yllätykseksi pääsimme majoittumaan hirsihuvilaan järven rannalla. Olin aivan häkeltynyt kun alunperin luulin ett majoitus olisi ollut jossain kommuunissa, mutt ei... Ja mikä parasta, me saatiin olla koko vkonloppu harmaiden kanssa yksistään koko mökissä :). Ei valitettu!

Lauantaina herättiin ajoissa jotta pystyttiin käymään kunnon aamulenkillä ja koirat pääsivät nauttimaan aamiaistaan rauhassa. Vasta ennen oppituntien alkua, kävin itse aamiaisella ja tutustumassa opiskelutovereihin. Opinnot alkoivat klo 9 ja päivä oli todella intensiivinen. Lounas, kahvi ja päivällinen tauottivat päivää mikä olikin tarpeen kun päivä oli pulkassa vasta klo 21.15. Parin vuoden anatomian opinnoista oli kyllä hyötyä kun kaikki termit oli tuttuja ja tiesi heti mistä puhuttiin. Näin mikään ei jäänyt epäselväksi, toisin kuin suurimmalle osalle opiskelutovereita mitkä eivät olleet opiskelleet anatomiaa ollenkaan. Vaikka materiaalia oli jaettu ennakkoon niin ei se silti ole sama asia kuin että noita termejä on pyöritellyt pari vuotta fyssari/hieroja opinnoissa.

Unta ei tarvinnut kauaa odotella kun oli ensin nollannut pään katsomalla Hurjapäät4-elokuvan :). Aamulla käytiin jälleen kävelemässä Virtain perinnekylässä mikä on nuorisokeskuksen yhteydessä. Ei olisi voinut parempaa paikkaa keksiä koiraihmisille kun saa opiskella ja käydä lenkillä maalaismaisemissa. Opinnot alkoivat jälleen klo 9 ja asioita käytiin tiiviiseen tahtiin. Kävimme läpi monisteita ja kuvia, keskustelimme asioista ja kyselimme paljon. Harmaatkin pääsivät tai joutuivat malleiksi kun etsittiin luisia kohtia ja myöhemmin harjoiteltiin hierontaotteita. Miun pätevät pienet harmaat! Olivat todella rauhallisia ja esimerkillisiä!

Vkonloppu oli todella rankka reissu harmaillekin kun niin tyytyväisinä kävivät nukkumaan häkkiinsä niin luokkahuoneessa kuin autossa kun lähdettiin ajamaan kotia kohti klo 18 jälkeen. Itsekin sai ryystellä energiajuomaa Vaajakosken jälkeen ettei vain väsymys yllättäisi.

Seuraava lähiopetus kerta on 19.-20.10 eli parin vkon päästä. Sitten päästään taas pintaa syvemmälle ja hyvä niin. Nyt pitää kertailla anatomiaa koetta varten ja harjoitella hierontaotteita omilla koirilla. Lammaskoirat eivät pistä pahakseen. Ens kerran jälkeen alan ottaa vastaan koiria harjoitushierontaan kun meidän pitää suorittaa hierontoja 50 tuntia joulukuun loppuun mennessä. Eli yksi koira joka arkipäivä... Laitoin ilmoituksen omalle FB-sivulle sekä LAUn sivuille ja kivasti on tullut harjoituskoiria. Toivottavasti tammikuun jälkeen niitä tulisi kanssa ett pääsis kunnolla tekemään töitä. Nää harjoitushieronnat toimivat kyllä hyvinä mittareina onko tällä talousalueella tarpeeksi kysyntää urheilukoirahieronnalle. Onneksi minulla on kuitenkin suunnitelmia tulevaisuuden varalle ;).  Tein jopa omat sivut "bisnekselleni" eli http://urheilukoirahieronta.blogspot.fi