Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt, älä antaudu angstin valtaan!

Eilen oli kyllä juuri tuollaiset fiilikset kahden juostun radan jälkeen ett piti oikeasti tsempata itseä kolmannelle. Ei oikein putkeen menneet pari ekaa rataa...

Eka oli Heidi Viitaniemen hyppis! Oli todella tehtävissä mutta meni yliyrittämiseksi. Tiukkasin liiankin hyvin yhdelle hypylle joten Kiia tuli välistä ja seuraava hyppy väärinpäin. Renkaan jälkeen ajauduin itse liian pitkälle joten Kiia lähti sitten liikkeen mukana ja ohi esteen. Videolta katsottuna huomasin vielä ett pituuden jälkeen neiti jätti yhden hypyn hyppäämättä ennen putkea, hmmm.

 

Toka rata oli hieman kinkkinen agirata, sama tuomari. Oikeastaan radassa oli vain muutama kohta hieman hankala, muuten helppo. Keppikulma oli samanlainen kuin sm-kisojen finaaliradalla mutta sinne tultiin vain pussista. Vaikka nyt tein niin kuin oltiin harjoitelti niin silti saatiin virhe aikaiseksi kepeiltä. Seuraavaan hyppyyn sitten kaatui sitten meidän rata, ihan kirjaimellisesti. Kiia hieman oli menossa väärään suuntaan ja sain sitten kalastella. Olin myöhässä päällejuoksussa kun jouduin kalastelee enkä sitten älynnyt muuttaa sitä saksalaiseksi. Kiia bongasi väärän putken hypyn päällä ja juoksi suoraan minun eteen ja jalkoihini. Ensimmäinen kerta kullakin mutt siinä sitten istuttiin persuksiltaan radan pinnassa ja Kiia ihmetteli ett mitä siinä teet. Otettiin hyppy uusiksi sillein kuin se olisi pitänyt ja vielä lähetys siihen oikeaan putkeen. Tämän jälkeen tultiin sitten nopeinta tietä pois.

 Toka radan jälkeen oli kyllä mieli niin maassa ett meinasin jo ett en edes lähde vikalle radalle. Ei olla todellakaan treenattu kun tauolla ollaan mutt veri vaan vetää kisaamaan. Ja tämähän näkyy. Herkkyys on niin kadoksissa ja typeriä virheitä tulee koko ajan. Käytiin kävelemässä ja silloin mielessä rupesi pyörimään sanat "Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt, älä antaudu angstin valtaan!". Päätin vielä kavereiden kannustamana katsoa edes seuraavan radan profiili ett kannattaako sinne mennä vai ei.

Kolmannelle radalle tuli tuomariksi Allan Mattsson ja tyyli muuttui heti radassa. Vaikka oli pyöritystä ja vaikka mitä niin rata oli kiva ja siinä oli kaikki kontaktit. Päätin radalle mennessä ett nyt otetaan kunnolla kaikki kontaktit eikä mitään sinnepäin. Loppujen lopuksi saatiin kaikki onnistuneet kontaktit sekä nollalla maaliin, 7.sija.

 

Oli kyllä huojentavaa kun saatiin onnistuminen loppuun. Kiitokset Tiinalle ja Emmalla tsempeistä ja kannustamisesta! Kisan jälkeen oli kiva lähteä syömään vatsansa täyteen, minkä jälkeen ajamaan täyden kuun loisteessa kotia kohti.

Kerta kun ei olla pahemmin hallille keritty harjoitushierontojen sekä aikaisten aamuherätysten takia (joutuu siis menee aikaisin nukkumaan) niin päätettiin lähteä perjantaina epiksiin. Näin saatiin muistuteltua kontakteja "kisatilanteessa". Kiia starttasi ekana ja saatiin todella hieno Aan kontakti. Ei mitään sikailua vaan kunnon 2on2off vaikka otin sivuetäisyyttä. Parissa paikassa oli "pientä" valumista kun löysää ohjaamista. Loppujen lopuksi 2.sijalle häviten voitto aikatasoituksella!

Merrikin pääsi aksailemaan kun Stiina halusi välttämättä ohjata herraa... ja herrahan tykkäsi :). Tykitti oikein kunnolla menemään. Harmittavasti keppien lähetys epäonnistui ja Merri bongasi numerolapun eikä keppejä, siitä 5. Muuten rata suoritettiin tyylikkäästi loppuun, ja millä kontakteilla :). Onneksi Merri pääsee itsenäisyyspäivänä kisaamaan ihan virallisiin skaboihin joten hän pääsee oikein kunnolla toteuttamaan itseään.