Laskiaissunnuntai vietettiin agikisoissa, joten ei keritty pulkkamäkeen. Huomenna tiistaina olen Savonlinnassa pitkästä aikaan niin ei silloinkaan selvitä. Mentiin siis tänään! Pulkat pakattiin auton peräkonttiin ja nokka kohti maaseutua. Ajettiin rantaan ja sieltä pieni kävelymatka meidän salaiseen mäenlasku paikkaan. Ollaan käyty samaisessa paikassa varmaan kohta jo parikytvuotta, siellä ei oo koskaan ollut ketään muita ja parhaimmat laskut ollaan saatu aikaiseksi. Sen takia ei voi kertoa enempää ett paikka pysyy myös salaisena :)
Aikaisemmin laskettiin stigalla ja kyllä oli kylmää kyytiä. Silloin ei tosin ollut koirat irti matkassa vaan ne oottivat kiltisti rinteen vieressä. Olis varmaan tullut ruumiita, kun niitä meinas tulla ihan muutenkin kun itse laski. Vauhtia oli jo jossain vaiheessa niin paljon ettei eteensä paljoa nähnyt kun silmät täyttyivät vedestä. No ulkomuistista mentiin!
Kuvassa mäenlaskua vuosimallia 2000. Laskettiin Stiinan kanssa stigalla lopuksi yhdessä. Tuplapaino ja varmaan tuplavauhti. Huh huh mitä menoa. Voi sanoa ett onneksi ei enää nähnytkään mitään muuta kuin jotain harmaata sumua. Löydettiin itsemme sitten penkasta upealla ilmalennolla. Onneksi vasta aivan loppuvaiheessa tai muuten ilmalento olisi ollut vielä mahtavampi :)
Nyt tosissaan jätettiin stiga kiltisti kotiin ja mentiin pulkkien voimalla. Kiia oli jo aivan innoissaan et mitäs nyt taas tehdään. Merri ei oo vielä koskaan käynyt mäenlaskussa niin se ei vielä tiennyt mitä tulevan pitää. Kyllä se kuitenkin sen nopeasti hoksasi!
Kuvauksen aikana jouduttiin laskemaan pikkaisen hitaammin niin Kiia pystyi koko ajan puremaan kenkää ja ne juoksivat välillä edessä. Lopussa kaahattiin sitten sen verran kovempaa ettei kumpikaan kerinnyt edes huutamaan, puremaan tai juoksentelemaan edessä. Kiia onneksi keskittyi kengän jahtaamiseen eikä eteen juoksemiseen vaikka siltä se ehkä videolla näyttää. Ääntä ja vauhtia riitti! Koirat sai juosta aivan sydämmensä kyllyydestä todella monta kertaa mäkeä ylös ja alas. Unen tuloa ei tarvinnut odottaa. Hauskaa kyllä oli, otetaan siis vuoden päästä uudelleen. Sitten vielä lopuksi vinkkeli pulkasta käsin...hullua menoa!
Huh huh... aivan huippu kiva viikonloppu alkaa olla pulkassa. Ensin eilen lauantaina mentiin jo hyvissä ajoin heti aamusta katsomaan hallille agikisojen ykkösluokan suorituksia. Ensin pikavilkaisu minejä, sitten medejä ja lopuksi makseja. En ihan vaan huvikseen tullut kaikkia kannustamaan mutt nyt oli todella hyvä syy katsella pitkästä aikaa ykkösten kisoja. Siskoni Stiina kisasi ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa Lilin kanssa kaikilla kolmella radalla ja Milanin kanssa hyppiksellä. Ja millä tuloksilla! Lilin kanssa HYL, 0 sijalla 2 ja 0 sijalla 3. Milan suoritti myös 0-tuloksen 6. sijalla. Snautserit rules!!! Selostukset ja videot löytyy Stiinan omalta blogi-sivulta. Ja onnittelut myös kaverilleni Elinalle ja Lilolle medi2:iin siirrosta. Päivä oli täynnä upeita suorituksia!
Tänään roolit vaihtoi paikkaa ja mie siirryin kameran takaa radalle ja Stiina kameran taakse. Itse menin aamulla jo vakoilemaan minien ratoja kun tiesin ett meillä on sama tuomari niin radatkin tulee olemaan ne samat. Heti kun menin halliin ja vilkaisin rataan, huomasin ett oon tuon jossain nähnyt. Aikaisemmin viikolla löysin netistä tuomarimme Mika Moilasen ratoja, hurjat 3 kpl, niin rata oli lähes täydellinen kopio niistä. Varmaan maksimissaan pari estettä oli vaihtanut paikkaa mutt muuten profiili oli aivan sama. Loppujen lopuksi kaikki kolme rataa oli täsmälleen samat kuin mitkä löysin netistä. Ne oli kisattu Haukiputaalla helmikuun lopussa. Oli ihan hauska katsella kisoja ja suorituksia kun oli paperilla tutustunut ratoihin. Olisi paljon kivempaa jos sais aina tutustua etukäteen ratoihin :)
1.rata
Alku lähti todella hienosti kun päästiin ihan kaahaamaan pitkä suora. Kolme välistävetoa on ollut hieman kompastuskivi meillä kun harmillisesti ei olla sitä pahemmin harjoiteltu. Nyt se meni kuitenkin aika hyvin kun käytin vastakättä merkkinä. Kepeillä sitten yritin näyttää ekaa välikköä Kiialle mutt harmillisesti näytin sen väärällä kädellä mikä merkkaa takaakiertoa. No tottahan toki Kiia teki mitä käskettiin ja lähti kepit väärältä puolelta. Keppien jälkeinen hyppy olisi pitänyt takaakiertää mutt Kiia kerkes karkaamaan sille jo = HYL. Jähmetyin hetkeksi niin lopun valssi jäi vajaaksi ja Kiia karkasi selän takaa väärään päähän putkeen. En sitten viitsinyt jatkaa vaan tultiin suorinta tietä pois.
2.rata
Jihaa, viuh!!! Tulihan se sieltä. Meidän eka 0-tulos kolmosissa. Oli todella upeeta vetää rataa. Sai siis ihan oikeasti mennä eteenpäin, eikä ollut minkäänlaisia nysväämiskohtia. Kiia otti todella hienot kontaktit ja teki tosi tarkkaa työtä. Oon tosi ylpeä miun Kiiuliinusta! Tuloksena 0 ja sijoitus 3. Sertikin jäi harmittavan lähelle. Jos olisi ollut yksi koirakko enemmin niin se olis ollut meidän. No pääasia ett saatiin hyvä ja ehjä suoritus.
3.rata
Tää oli sellainen pyöritys pyöritys-rata ett aaaakkk. Tai ainakin sellaiselta se tuntui itsestä :) Jo rataantutustumis vaiheessa naureskelin itsekseni ett heh heh tästä tulee hauskaa. Jos joskus unohdan radan niin se ois ollut tuo rata. En kuitenkaan unohtanut rataa mutt pientä rävellystä iski taas kehiin toisen putken jälkeen. En liikkunut nopeasti okserin taaksi vaan jähmetyin katsomaan Kiian menoa putkessa, tök tök. No sehän sitten kostautui muurille ja siinäkin mokasin kun en ottanut Kiia väliin ja pyörähdin itse. Onneksi Kiia on niin kontaktihakuinen ett se pelasti tilanteen täysin. Renkaan jälkeen olevat kaksi hyppyä meni upeasti mutt sitten tuli se meidän todellinen ongelmakohta mihin en oo vieläkään saanut vastausta. Luulin ett liikuin sivulle mutt jäinkin Kiian väärälle puolelle ja siten tulevan hypyn väärälle puolelle. Hyppy osoitti suoraan Aalle ja olisi pitänyt mennä putkeen. Vaikka sain vedettyä linjaa pois Aalta ja enemmin putkelle niin tässä on sitten se kontaktihakuisen nurja puoli. Kiiahan ei kuunnellut sanallista käskyä vaan meni Aalle = HYL. Loppu tultiin sitten hieman oikoreittiä...
Kävin myöhemmin kokeilemassa uudestaan kyseistä kohtaa ennenkuin maksit alkoi. Kokeilin varmaan 4 kertaa ja ei onnistunut. En todellakaan keksinyt miten olisin saanut sen onnistumaan. Jos olisin tyrkännyt Kiian sitten putkeen ja juossut seinän puolelta niin sitten olisin ollut todella jäljessä seuraavalla hypyllä ja olisi varmaan mennyt räveltämiseksi. Pitäisi varmaan testata kuinka olisi käynyt mutt ei nyt jossitella sellaisia. Oon kuitenkin todella tyytyväinen päivän antiin. Radat oli todella kivoja ja niitä oli hauska mennä. Tykättiin kovasti! Oon tosi tyytyväinen meidän menoon. Kiian kontaktit oli hienoja ja oma liikkuminenkin oli jo sinnepäin. Nyt pitäisi alkaa hieman huolellisemmaksi ja pikkaisen ottaa etäisyyttä jossaikin paikoissa. Pakko alkaa luottamaan siihen ett Kiia suorittaa esteen vaikk itse oon missä.
Ens viikonloppuna päästään pitkästä aikaa Rannikon valmennukseen. Toivottavasti saadaan siitä paljon irti niin ollaan sitten taas iskussa. Seuraavista kisoista en ole vielä varma, onko ne Imatralla vai missä? Se jää vielä mietinnän alle.
Käytiin tänään Merrin kanssa terveystarkissa; silmäpeilauksessa, polvitutkimuksessa ja sekä kuvattiin kyynerät ja lonkat. Kyynerät ja lonkat lähti kennelliittoon priimana, 0-0 ja A-A. Toivotaan ett tulevat samana takaisin. Lekuri kyll sanoi ett on kyllä ihme jos muuttuvat kun on niin huippukuvat. Polvetkin olivat 0-0, joten rakenne ja raamit on kunnossa. Kehuttiin myös miten upea ja pitkä selkäkin pojalla on :)
Ainut mikä sai sitten hieman takapakkia, oli silmäpeilaus. Merrillä oli jo pentuna kuvattu lievä CRD, mutt nyt siellä näkyi sitten selvä Coloboma. Harmillista sillein, ettei Merri nyt pääsekään naisiin. Onneksi coloboman ei pitäisi vaikuttaa näkökykyyn. Ja jos vaikuttaa niin se on todella pienellä alueella ja koira on jo pennusta asti tottunut siihen. Ei siis haittaa meidän aksailua eikä mitään muutakaan touhuilua.
Nyt poikaa väsyttää. Ottaa varmaan pisimmät nokkaunet mitä koskaan aikaisemmin! Tästä jatketaan kuitenkin hyvillä mielin. Jätetään vaan ne tytöt rauhaan!
Kasvattajan peruskurssi on nyt suoritettu. Kohta sitten aletaan miettiä kennelnimeä ja sen hakuprosessi käyntiin. Jos vaikka joskus syntyisi pieniä shelttisiä oman nimen alle.
...on tapahtunut aivan huimasti Kiian yskän suhteen. Vielä pari päivää sitten sitten köhitti säännöllisesti aamulla, ulkona ja sitten illalla. Todellakaan nää pakkaset ei helpottanut ulkona oloa kun kylmä ja kuiva ilma kävi henkeen. Silloin Kiia yskitti. Onneksi yskä ei missään vaiheessa ole muuttanut todella pahaksi, maksimissaan 4 yskäisyä peräjälkeen. Nyt Kiia ei ole yskinyt lähes 48 tuntiin kertaakaan, paitsi tietysti jos pitää hihnassa vetää. Ulkona pystyy olemaan aivan samaan tahtiin kuin ennenkuin. Pitää kuitenkin edetä varovasti ettei vaan missään välissä tuu takapakkia. Ollaan tehty monta pientä lenkkiä, palloleikit on ollut pannassa ja muukin riehuminen ulkona pakkasessa. Mantteli on ollut ahkerasti päällä aina kun mennään ulos. Harmi vaan kun meidän tossut on johonkin kadonnut, kolmalla tossulla ei ole kiva kulkea ulkona.
Merri ei ole oirehtinut mitenkään. Toivotaan että säästyy koko köhältä. Nyt sitten alkaa meidän parin viikon karenssiaika. Päästään kuitenkin starttaamaan kotikisoihin tuossa maaliskuun alussa, eli reilun parin viikon päästä. Luulin todellakin ett kisoihin ei mennä mutt nyt kun tuo yskä näyttää olevan kadonnut niin päästään sittenkin. Molemmilla koiruudella on virtaa aivan mielettömästi mutt mitenkäs sen purat kun ei voi mennä hallille eikä ulkona voi pitkään olla pakkasen takia. Varpaat ja korvat jäätyy! Nyt ollaan yritetty tehdä ruuan ja lelun etsintää sisätiloissa. Toiset ovat olleet ihan innoissaan kun pääsevät käyttämään nenää ja päätään. Merristä on kehittynyt aivan haka, löysi namit ihan tosi nopeasti. Heti kun malttoi jättää Kiian seuraamisen ja luotti omaan nenäänsä niin johan alkoi lyyti kirjoittamaan.
Toivottavasti pakkaset hellittäisi viikon päästä niin pääsisi kunnolla nauttimaan kevättalvesta ja auringon paisteesta. Olisi vielä kivaa päätä hiihtämään ja potkukelkkailemaan, ja muutenkin nauttimaan ulkoilmasta. Pikkaisen alkaa tää sisällä istuminen tökkimään, koiruudetkin yhtyvät varmasti tähän. Nyt kerätään voimia ja intoa tulevaa kevättalveen. Loppuun muutama kuva Savitaipaleelta!
Jihaa, järven jäällä moottorikelkan jäljellä!
Aurinko häikäisee ja hieman varpaita paleltaa!
Onneksi päästiin sitten sisälle lämmittelemään ja nauttimaan vehnästä!
Ihanaa kun on pakkasta ja aurinko paistaa. On valoisaa ja linnut laulavat. Harmillisesti helmikuu on tuonut tulleessaan taas hieman kylmät ilmat, pakkanen siinä -20 hujakoilla. Ei oikein voi tehdä mitään kun käy henkeen ja koirien tassuihin. Normaalistihan sitä oltais käyty hiihtämässä, juoksemassa ja kelkkailemassa. Sellaiset urheilusuoritukset saa todellakin unohtaa noilla pakkasilla. Turhan raakaa puuhaa.
Hallillakaan ei olla nyt käyty vähään aikaan näitten pakkasten takia. Kovat pakkaset huurrustaa kontaktiesteiden pinnat ja niistä tulee todella liukkaita. En ota sitä riskiä ett jompikumpi liukastuu ja loukkaa itsensä. Mattopäällysteiset esteet olis tosi kivat, tai sitten se lämmitetty halli, se ois vielä kivempi.
Nyt ei päästä varmaan pariin viikkoon oikeastaan mihinkään kun Kiia taitaa olla sairastunut kennelyskään. Sitä on meilläpäin todella monella koiralla, ja varsinkin agihallilla kävijöistä. Oltiin kerran tunnin verran porukalla treenaamassa ennen meidän kisavkonloppua ja kaikki koirat sairastui yskään. Siis todella ärhäkkä tapaus. Oltiin samalla kentällä muttei mitenkään edes lähekkäin ja sitten ennen kuin lähdettiin kotiin, annettiin koiruuksien juosta noin vartti irti ja leikkiä. Juoksivat vain, eivät edes painineet tai hammasmiekkailleet. Tarttuu siis todella herkästi jos on tarttuakseen.
Onneksi Kiian yskä ei ainakaan vielä oo kauhean paha. Ulkona köhittää kun on pakkasta ja tietysti pitää riehua. Riehumista oon nyt yrittänyt välttää ettei pahennu. Nyt sitten ollaan levossa, nesteytetään ja pidetään lämpimänä. Harmi kun ei voi harrastaa höyryhengitystä kuin ihmiset. Saa nähdä kuinka kauan menee ennenkuin Merri sairastuu. Toivottavasti tää jäisi nyt ainoaksi tapaukseksi.
Viime viikolla ei ollut tietoakaan sairaudesta joten meillä oli kyllä menoa ja meininkiä loppuviikosta. Perjantaina lähdettiin käymään pikaisesti Savonlinnassa hakemassa hieman meikäläisen ja koiruuksien tavaroita. Piti ottaa vaatteita ja kosmetiikkaa jos meinaa pärjätä täällä reilut 3 viikkoa. Lauantaina lähdettiin sitten käymään koira-ystävällä Kotkassa. Hänellä on Kiian ja Merrin serkkutyttö Maire + 6 muuta nelijalkaista. Kiia ja Merri ottivat aika lunkisti. Alkutohinan jälkeen makoilivat, leikkivät keskenään ja Kiiakin innostui jopa miehnaamaan olohuoneen lattialla. Oli aika hauska tapaus. Sunnuntaina sitten päästiin käymään pitkästä aikaan maalla. Harmi kun oli tosissaan reilusti pakkasta ettei kärsitty ulkona pahemmin olla. Pikaiset pissalenkit ja sitten heti sisään tassuja lämmittelemään. Pitäisi varmaan taas tehdä iso kasa fleecetossuja kun meidän viime vuotiset ovat johonkin mystisesti kadonneet. Tai sitten odotellaan heinäkuun helteitä...
