Repovedellä lammaskoirien kanssa

Eräänä kauniina kesäpäivänä pakattiin lammaskoirat autoon ja suunnattiin Repoveden kansallispuistoon. Edellisestä kerrasta on jokunen vuosi vierähtänyt... ööö... sellaiset reilu 10 vuotta. Oli siis aikakin mennä uudestaan samoilemaan suhkot tuttuja polkuja.

Auto ajettiin Lapinsalmen parkkipaikalle mikä oli kokenut aikamoisen muodonmuutoksen vuosien saatossa. Tilaa oli tehty älyttömästi lisää, mutta sitä kyllä tarvittiinkin. Saatiin ihan oikeasti etsiä paikkaa mihin auton laittaisi. Onneksi paikka kuitenkin löytyi ihan läheltä kansallispuiston porttia joten päästiin itse asiaan. Hieman kyllä kävi mielessä että miten edes mahdutaan samoilemaan itseksemme jos autoja oli parkkipaikka täynnä. 

Lapinsalmen parkkipaikalta pääsi siis sille kuuluisalle riippusillalle mikä on kyllä paikan yksi vetonaula. Merri sai sylikyydin sillan yli sillä herra ei ole kovinkaan hyvä kävelemään korkealla ja heiluvalla alustalla. Neidit kulkivat kiltisti Jonnen jalkojen takana ja yrittivät olla katsomatta reunan alla olevaa vettä. Pikkaisen niitä jännitti mutta hyvin suoriutuivat urakasta. 

 Ylhäältä kallioilta avautui upeat Suomen järvimaisemat mitä näkee usein postikorteissa ja mitä hehkutetaan ulkomaalaisille turisteilla. Kyllä ne maisemat kelpasivat ihan näin lähipaikkakuntalaisillekin. Koiruudet kävivät myös näköalatornissa muiden samoilijoiden vanavedessä. Muskalla iski yläilmoissa korkeanpaikan kammo. Toinen painautui sylissä aivan kiinni ja hieman jäykkä kuin rautakanki. Pakko oli kantaa toinen alas. Jonne kantoi Merrin mutta Kiia selvisi tornin kaikki rappuset ihan itse ilman apua niin ylös kuin myös alaskin. Toinen on niin pätevä!!!

Paluumatkalla oli tietysti evästauon paikka. Nuotiopaikalle makkaroiden paistoon ja leipien syöntiä. Koirille oli varattu aivan oma makkara jotta nekin saivat energiaa loppumatkaan. Hieman lämmin keli verotti voimia joten lisäenergiaa piti nauttia metsän omista antimisti sekä virkistävästä uintihetkestä.  

Oli kyllä jälleen hyvä samoilureissu joten ehdottomasti mentävä uudestaan uusille eväillä, ja ehkä useamminkin kuin 10 vuoden välein. Jos vaikka ensi keväänä!!!

Mimmi - Häivähdyksen rakkain The One and Only

Kuva Kati Skog

Upein ja kaunein kasvattini (eli siis ainoani) Mimmi käväisi Porvoon näyttelyssä pyörähtämässä kehässä ajatuksena hakea näyttelytulos blakkariin. Olisin itse halunnut olla niin mukana, mutta olin itse juuri samaisena vkonloppuna Kuopiossa muissa ympyröissä joten omistajan tsemppaaminen ja viime hetken vinkit jäivät puhelimen välitykselle. 

Mimmi oli esiintynyt kauniisti ja seisonut nätisti, vaikka omistaja oli ollut aivan paineissa ja jännittänyt kovasti. Mikä siinä onkaan kun ekaa kertaa astelee kehään niin jalat ovat aivan makaroonia ja aamulla on saanut käydä monta kertaa vessassa :D. Muistan kyll itsekin millaista oli mennä ekan kerran oman koiran kanssa kehään. Toinen kerta on onneksi huomattavasti helpompi!

Mimmi oli siis esiintynyt edukseen ja miinusta tuli kuonon kapeudesta. Tämä oli odotettavissa joten tulokseen EH ollaan oikein tyytyväisiä. Tuomari vielä nimenomaan sanoi ett kuono on vaan niin kapea ett hän ei voi sen takia antaa ERIä. Ymmärrettävää!

Myydessäni Mimmin jätin siihen leasing oikeuden mikä oli tarkoitus käyttää tänä vuonna. Oma elämäntilanne on vieläkin sellainen että Mimmin pennutus ei olisi sattunut kovinkaan hyvään saumaan. Juoksut olisivat alkaneet ihan tässä kuukauden sisällä joten pennut olisivat syntyneet vuoden vaihteessa. Harmittavasti omat ajatukseni eivät olleet pennutuksessa juuri ollenkaan vaan niin moni asia on ajanut sen ohi; vakityön etsiminen, ylimääräisten lainojen maksu pois, oma talo mahdollisesti ensi vuonna, harmaiden kanssa harrastaminen ym. Pohdin asiaa todella pitkään kunnes tein sen raskaan päätöksen olla käyttämättä Mimmiä nyt. Haluan olla kuitenkin sen verran reilu omistajaa kohtaan etten halua jättää pennutus asiaa vaan leijumaan johonkin hamaan tulevaisuuteen ja sotkea koko ajan heidän agiuraansa; treenaamista ja kisaamista. Pennutus olisi omistajan näkökulmasta sopinut heille hyvin kun heillä on kotona kädet täynnä töitä oman perheen kanssa. 

Koska en käytä Mimmiä nyt, enkä edelleenkään todella isolla todennäköisyydellä tulevaisuudessakaan niin en voi ajatella sitä että Mimmi menisi jotenkin hukkaan. Vaikka Mimmi on tällä hetkellä ainoa kasvattini niin se on pääsääntöisesti juuri sellainen mitä halusin Muskan ja Vindin pennulta; äitinsä tarmo ja energia ja isänsä keskittyminen ja hermojen hallinta, sekä tietysti terveys ja upea luonne. 

Kuva Kati Skog

Mimmin ja Katin luokse on aina niin ihana mennä kuin Mimmi vaan muistaa minut niin hyvin ja ottaa vastaan kuin se olisi oma koira. Olen siis jossain vaiheessa tehnyt jotain oikein! Tätäkin kirjoittaessa tuli hieman kyynel silmäkulmaan kun ajattelee miten hieno koira Mimmi on ja nyt en vaan voi sitä käyttää ja jatkaa sen hyviä geenejä eteenpäin. Sydän sanoo toista kuin järki. Pakko ajatella asioita järjen kannalta ja miettiä mitkä on omassa elämässä tärkeintä juuri tällä hetkellä. Vaikkei koskaan Mimmille tulisikaan pentuja niin miulla on aina Mimmi - The One and Only <3 p="">

On niin parasta seurata Mimmin ja Katin työskentelyä yhdessä niin treeneissä kuin kisakentillä aksailussa. Rimaa hipoen välillä mennään ja kakkosluokassa on ollut niin monta vähältä piti LUVAa joilla saisi sertin kolmosluokkaan. Uskon kuitenkin vakaasti että sieltä ne on tulossa ja ens vuonna nähdään Mimmi kuninkuusluokassa.

Muska "Mamma-koira" jälleen kotona

Muska "The Mamma-koira" vietti viimeisen mammalomansa Varkaudessa ja kun pennut olivat 7 vkoisia, neiti palasi jälleen kotiin. Voi sitä riemua ja helpotuksen kun Muska tunnisti ketä ovesta tuli sisään. Tajusi heti, että nyt häntä tultiin hakemaan ja hän pääsee takaisin kotiin harmaiden tykö ja nukkumaan omalle paikalle äitini tyynyn viereen. En tiiä kumpi oli helpottuneempi ja iloisempi jälleennäkemisestä, äitini vai Muska. Niin oli omalla äidilläni ikävä hänen omaa prinsessaa. 

Muska pyöräytti siis kaksi poikaa joista oli kasvanut oikein hienoja ja tomeria poikia. Trikkipoika oli veljeensä pikkaisen pienempi mutta sitäkin omanarvon tunteva. Ei pelännyt mitään, oli rauhallinen, pitkäpinnainen mutta osasi kyllä antaa veljelleen kyytiä kun mitta tuli täyteen. Trikkipojasta kuullaan varmasti sillä hän jäi tuttava piiriin ja kasvattaja jätti siihen jalostusoikeuden. Merlepoika oli perinyt isältään hieman raamikkaammat hartiat ja isomman kokonsa ansiosta tykkäsi jyrätä veljeään koko ajan. Pikku kiusanhenki! Merlepoika matkasi sitten Seinäjoelle ja toivon mukaan kuullaan hänestäkin jotain, ainakin kasvattajan facebook-ryhmän kautta!

Muska on palautunut pennutuksesta todella hyvin. Ensimmäisinä kotiintulopäivinä piti hieman ottaa ylimääräistä maitoa pois mutta muuten ei mitään. Toinen oli aivan innoissaan kun näki vanhat harmaat kaverinsa ja ei aikaakaan kun Kiian kanssa vedettiin jo rallia niin ulkona kun sisälläkin heti kun silmä vältti. Merri nyt on suhtautunut tyynen rauhallisesti Muskan kotiin paluuseen. Aatteli varmaan että "sieltä se niskassa roikkuva pomottaja taas saapui"! Kiia ja Merri pitivät Muskan paikkaa tokoryhmässäkin joten pari vkoa kotiutumisesta neiti sievänen on päässyt jo treenaamaan. Ja mikä parasta neidissä on niin into ja tekemisen halu ei ole koskaan hävinnyt. Ei oo koskaan sanoa että meidän neitien kohdalla juoksut tai ilma olisi vaikuttanut millään lailla tekemisen intoon. Kotona voidaan olla ihan rauhassa ja nukkua, mutta heti kun otetaan treenikamat esiin niin silloin ollaan valmiina kun partiolainen. Ainut milloin juoksukierto on vaikuttanut Muskaan niin juuri ennen juoskuja. Silloin iskee adhd kausi ja hajut vievät mennessään. Silloin on vaikea saada keskittymään ns tylsiin juttuihin, esim. näyttelykehään. Kerran tein sen virheen että vein alkujuoksussa olevan Muskan kehään ja siitä ei tullut yhtään mitään. Pää pyöri koko ajan eikä kestänyt muutenkaan paikallaan. Namit ei kelvannut ja uroksia kehän laidalta vaan piti kyttäillä. Sen jälkeen ollaankin käyty juoksujen jälkeen milloin neiti on itse rauhallisuus. Seisoo vaan paikallaan eikä mitään ylimääräistä. Oikea laupias samarilainen, niin helppo kuin ajatus. Saa nähdä miten hormonit tasoittuu kun neiti pääsee narttujen vaivoistaan. Sitten jännätään miten turkin käy... 

Muska jatkaa siis siihen mihin jäi ennen pentuja eli tokoilua ja muuta pientä puuhaa pitääkseen porukan virkeenä. Jos tossa kesällä taas kokeilis onko neiti unohtanut agilityn aivan tyystin. Siitä voi tulla aika hauskaa. Vkon päästä on muutenkin sm-kisat ja sinne mennään tänäkin vuonna vaan katsomoon ja ketyksi sunnuntaille. On kivaa päästä tsemppaamaan vanhaa kaveria kuka kisaa ekaa kertaa sm-kisoissa. 

Muutama sananen vielä Muskan tytöistä.... Mimmi sai viimeisen LUVA nollan ykkösistä ja näin sertin kakkosiin. Onnittelut siitä Mimmille ja Katille hyvästä työstä. Mimmi ei ollut mammalomalla talvella vaan hänen ohjaajansa oli. Nyt kuitenkin molemmat pääsevät kunnolla keskittymään aksailun riemuun ja yhdessätekemiseen. Sitten terveystuloksiin Muskan toisesta pentueesta... tytöt Silkki sekä Rokka ovat käyneet luustokuvissa ja parasta mahdollista tulosta saatiin tälläkin kertaa eli lonkat A-A ja kyynäreet/polvet 0-0. Tästä on hyvä jatkaa ja toivotaan että Muskan loputkin pennut eli pojat saisivat samat tulokset. 

Harmaat vanhan Saimaan kanavan sululla

Harmaiden kanssa vietettiin laatuaikaa jälleen kerran ja käytiin hiippailemassa meidän vanhan Saimaan kanavan varrella. Pitkästä aikaan päätin ottaa kameran eli puhelimeni esiin ja nappailla harmaista hienoja edustuskuvia. Kiia tosin ei ollut nyt parhaimmassa karvassa kun jalka- sekä korvakarvat rehottivat oikein urakalla. No, eipähän ainakaan tullut liian täydellisiä kiiltokuva otoksia. 

Vanhan Saimaan kanavan suluilla ollaan otettu paljo kuvia kesät ja talvet, mutta normaalisti kuvissa poseeraa hääparit. Miusta harmaatkin sopivat kuviin oikein hienosti - Omat vanhan sulun vartijat!!!

Harmaiden kanssa kikkailtiin oikein urakalla ja milloin toiset löysivät itsensä kivipaalun päältä istumasta, tai kivirappusella, sillalta tai jopa puusta. Toiset olivat vaan ihan innoissaan kun näytin niille leveää puun oksaa mihin he mahtuivat juuri ja juuri. Hieman piti kyllä avittaa, muuten olisi voinut mennä useaksi yritykseksi saada toiset turvallisesti puun oksalle. 

Harmaiden kanssa on kyllä ollut aina niin helppo lenkkeillä kun Merri ei oikeastaan kiinnostu mistään ja Kiia kestää hallinnassa helposti. Muskan ollessa mukana he ruokkivat toinen toisiaan ja silloin pitää olla todella tarkka kumpi näkee ensin jotain ja sitten mennään. Muska muutenkin bongailee kaikki linnut ja ötökät ja säntäilee hajujen perässä milloin mihinkin. Neiti Sievänen löytääkin itsensä yleensä flexistä ja valjaissa jos ei lenkkeillä keskellä metsää. Mutta mikä on kesällä lenkkeillessä :)

Kevättä ilmassa

Yllä oleva kuva kertoo varmaan kaikkein parhaiten missä mennään. Lumet ovat sulaneet ja neitikevät eli Kiia on aivan omassa elementissään. Neiti viihtyy ulkona ja tutkii paikkoja hiirien/myyrien toivossa, jahtaa räkättirastaita pihalla tai muuten vaan on passipaikassa kyttäämässä ohikulkijoita. Merrikin viihtyy nykyään todella paljon ulkona, varsinkin illalla kun kaikkialla on rauhallista eikä tarvitse olla keittiössä vahtimassa ruuanlaittoa. Lenkkeilläkin voi melkein missä vaan kun paikat on aika hyvin kuivuneet ja pöyräteiltäkin on hiekat putsattu pois. 

Lammaskoirien kokoontumisajot; vasemmalta Kiia, Merri, Muska, Jaffa, Kiiwi, Maruna ja Capri

Muska lähti kuun alkupuolella mammalomalle Varkauteen kasvattajan luokse missä neiti Sievänen pyöräytti kaksi potraa poikaa. Pojat menevät Amarantes kennelin nimiin!!! 

Pojat <3 td="">

Harmaat ovat nyt siis nauttineet keskenään aivan kaikesta; pitkistä lenkeistä, maalla olosta ja jopa dobosta ja aksailusta. Kaverini avasi uuden lämpimän hallin Lappeenrantaan - Etelä-Karjalan Koiraurheiluhalli missä kävin vetämässä harmaiden kanssa doboa. Siitä ilosta olen saanut vierailla hallilla aksailemassa ja näin harmaat ovat päässeet pitkästä aikaan kunnon tekemisen meininkiin. Kiia pääsi viime sunnuntaina aksailemaan ekaa kertaa sitten kesän jalkansa loukkaantumisen ja mikä hienointa niin uuden (vara) kartturin kanssa. Sain Jonnen lähtemään mukaan ja kokeilemaan aksailua elämänsä ekaa kertaa. Kun miehellä on urheilullista taustaa niin pienillä neuvoilla ja kokeneella koirilla saadaan vain onnistumisia aikaiseksi. Aluksi Kiia oli hieman hämillään ett täh kuka häntä ohjaa, mutta ei aikaakaan kun neiti lähti ihan täysillä mukaan. Alla video kuinka Kiian kanssa mennään 8 estettä ja näin saadaan ensituntuma lajiin.

Ja ettei päästäis liian helpolla niin tietenkin Merrinkin kanssa piti lajia kokeilla ;)


Tänään käytiin sitten uudelleen hallilla ja vietettiin siellä parisen tuntia. Hallilla oli valmis 25 esteen rata valmiina joten päästiin testaamaan kunnolla ratatreeniä. Koirat saivat tehdä vuorollaan hommia pienissä pätkissä ja lepäsivät aina välillä. Rimatkin olivat todella matalana jotteivat rasitu turhaan. Käytiin Jonnen kanssa huolella rataa läpi pienissä erissä ja ilmeisesti sen verran hyvin, että saatiin loppujen lopuksi 19 estettä putkeen virheettömästi :). Toka vikalla esteellä Kiia vaan päätti että hyppy suoritetaan juuri hänen haluamallaan tavalla. Se on neidin suuri vika että jos Kiia oppii jonkun asian väärin niin saa tehdä paljon töitä ett sen saa muuttamaan mieltään.


En kyllä voisi olla enemmin ylpeä molemmista kun ajattelee että Jonne oli elämänsä toista kertaa askailukentällä ja nyt veti noin hienosti rataa erilaisine ohjauskuvioineen, ja Kiia mikä vaan jaksaa porskuttaa :) Nyt vaan hömpötellään ja nostetaan treenitasoa kesään asti. Kesällä katsotaan sitten kisakalenteria molemmille harmaille.

Mutta näillä mennään nyt kesää kohti :)

Hola Espanjasta osa 2

Terveiset Gironan vanhasta kaupungista!!!

Ensimmäisen kisan jälkeisenä välipäivänä suunnattiin hyvillä mielin Gironan kaupunkia tutkimaan. Navigaattoriin vaan kaupungin keskusta ja katedraali niin hyvin päästiin perille. Pikkaisen sai parkkipaikkaa metsästää linja-autoaseman tuntumassa olevalta, varmaan kaupungin ainoalta ilmaiselta, parkkipaikalta. Jostain syystä ei tehnyt mieli lähteä seikkailemaan ihan keskelle kaupunkia ja pikkukujia parkkitalon toivossa. Ei oltais kyl voitu autoa saada parempaan paikkaan kun pienen pieni kävelymatka ja oltiin jo aivan vanhankaupungin ytimessä. 

Girona oli kaupunkina todella kiva. Varmasti kesällä aivan uskomattoman hieno. Kaupungin parasta antia on se että sen keskusta on oikeasti todella pieni ja kaikki on pienellä alueella. Voi helposti liikkua kävellen joka paikkaan eikä mene turhaa aikaa siirtymisiin. Hieman meitä ei sää suosinut kun oli pilvistä ja aika viileä tuuli. Piti ihan hakea kahvilasta kuppi kuumaa jotta tarkeni jälleen kipitellä kaupungin katuja. 

Hieman tahtoi viileä sää velloa Gironan läheisyydessä seuraavat pari päivää kun sai ihan pelikentällä olla coretex-vermeet päällä. Viimeisenä pelipäivänä aamupäivästä tuli ihan kunnolla vettäkin mikä onneksi lakkasi 4 väylän jälkeen tai muuten olisi kyllä päivästä tullut todella pitkä, varsinkin jos kisa olisi jouduttu laittamaan poikki. Onneksi selvittiin päivästä suhkot kunnialla vaikka orastava flunssa veikin voimia molemmilta, Jonnelta pahiten. Kisan jälkeen lähdettiin ajelemaan Barcelonaan missä vietettiin viimeinen ilta. Ekaksi hotellille viemään kamat ja hieman fressiytymään minkä jälkeen autolla Barcelonan keskustaan kohteena Sagrada Família. Olihan se vaikuttava näky ja varmasti aika hulppea myös sisältä. Kirkon ympärillä oli todella paljon turisteja ja ties mitä sakkia. Itse päädyttiin hieman kävelemään kaupungin katuja ja nauttimaan päivällistä ennen kuin oli pakko lähteä palauttamaan vuokra-auto.

Seuraava eli lähtöpäivä menikin ihan kiitettävästi lentokentällä. Ranskalaisten lakkoillessa meidänkin kone lähti myöhässä aika tavalla ja jouduttiin ihan jännittämään jatkolentomme kanssa. Selviittiin kuitenkin, eikä edes ollut kiire koska jatkolentommekin oli 30 min myöhässä. Kerkesi hakemaan iltapalaa ja toivotut tuliaiset taxfree:stä. 

Maanantai-illan viimeiset auringonsäteet Euroopan taivaalla.

Vaikka koneemme olivat myöhässä ja vaihtoväli aika tiukka niin silti saatiin kaikki matkatavarat mukaamme. Puolen yön jälkeen päästiin pois terminaalista mistä sitten matka parkkipaikalle alkoi. Suomen vaihtelevat säät olivat saaneet autonkin hieman jäähän, myös sisältä. Sai raapata jäätä tuulilasin molemmilta puolilta. Onneksi sentään kaikki muuten toimi hyvin. Jonnen alkanut flunssa oli pahentunut lentojen aikana joten hän sai nukkua lähes koko ajomatkan kotiin. Hyvin jaksoin ajaa 2,5 tuntia vielä lentojenkin jälkeen, sillä onhan tuota kokemusta yöajoista. Oikein tankattuna ED:iä ja hyvää musiikkia kovalla suoraan kuulokkeista pitivät kyllä huolta siitä ett ajomatka sujui rattoisasti. Energiajuomien kanssa saa olla kyllä tarkka ettei tuu tankattua liikaa että pystyy käymään suoraan nukkumaan kun sen aika on. Kamat kun sai roudattua sisään niin sänky kyllä kutsui hyvin pian. Ja mikään ei kyllä ollut parasta kuin käpertyä omaan sänkyyn nukkumaan. Reissussa on kivaa mutta kyllä oli kiva palata kotiinkin!!!

Seuraavaa reissua odotellessa ;)!!!

Hola Espanjasta

Kerta ei vuosi sitten päästy Mallorcalle lomailee pitkäksi vkonlopuksi niin lähdettiin nyt sitten 11 päiväksi Gironaan golfreissulle. Itse lomailen, nautin raikkaasta ilmasta ja auringonpaisteesta sekä kävelen hyvin hoidetuilla viheriöillä. Jonne on kisamatkalla joten tämä reissu sopi oikein hyvin itselleni rankan vuoden mittaisen työrupeaman päätteeksi.

Torstaina 10.3 oli aikainen lähtö Helsinki-Vantaan lentokentältä vaikka kone olikin tunnin myöhässä. Jotta saatiin maksimoitua unen määrä niin lähdettiin jo edellisenä iltana ajamaan Helsinkiin Jonnen veljen luokse. Sieltä sitten aamulla klo 4 ylös ja vartissa kamat kasaan! Autolla huristeltiin LentoPysäköinti:in mistä saimme sitten kuljetuksen lentokentälle. Parkkipaikka oli hieman kaempana kuin muut parkit mutta se oli halvin; 12 vrk vain 44 euroa. Ei paha! Kuljetuskin oli meitä odottamassa ja vartissa oltiin jo kentällä tavaroiden kanssa. En oo itse moneen vuoteen käynyt kentällä joten jo lähtöselvityskoneet olivat jo uusi tuttava. Onneksi Norwegianin hlökuntaa oli auttamassa niiden tarrojen kanssa että sai ne oikein laitettua laukkkuihin kiinni. Sitten vaan laukut hihnalle ja aamupalaa syömään ennen turvatarkastukseen menoa.  

Itse lento meni mukavasti! Välillä piti räplätä puhelinta ja laitella viestiä kotipuoleen sekä värittää värityskirjaa. Suurin osa ajasta meni kyllä ihan ikkunasta katsellessa varsinkin kun lennettiin alppien yli. Oli sopivasti pilvetöntä juuri sillä hetkellä. Harvemmin on tullut lennettyä päiväsaikaan lyhyitä lentoja niin oli yllättävää miten lämmintä oli koneessa. Sai ihan t-paita päällä hengailla kun aurinko vielä sopivasti paistoi ikkunasta suoraan syliin. Mutt ei se lämpö luita riko :). 

Alppien yllä

Neljän tunnin lennon jälkeen laskeuduttiin Barcelonan lentokentälle mistä raahustettiin hakemaan vuokra-automme jotta pääsimme jatkamaan matkaa Platja D'Aroniin. Kamat autoon ja motarille. Heti alkumatkasta piti kyll koukata Mäkkiin syömään kun ei sitä koskaan tiennyt milloin seuraavan kerran saa ruokaa. Hyvin maistui! Reilun tunnin ajon jälkeen oltiinkin perillä hotellissamme (Silken Park Hotel San Jorge) missä saimme majoittua varmaan parhaimpaan huoneeseen missä olen koskaan ollut; iso eteinen, kylppäri, olohuone, makuuhuone kingsize-sängyllä ja iso parveke upealla näkymällä. Kelpas!!!

Illalla ei tehty mitään ihmeellistä, käytiin vain kävelemässä rannalla ja ravintolassa syömässä.

Seuraavat 5 päivää onkin mennyt sit kentällä; pari ekaa harjoitellessa kisaa varten ja 3 itse kisassa. Itsellä ei tietysti oo mikään vaikea rooli. Kävelen mukana ja pidän hyvää virettä yllä 😊

Huomenna ois huilipäivä ja tarkoitus olis lähteä tutustumaan tarkemmin itse Gironan kaupunkiin. Reissu alkais olee huomenna puolessa välissä!

Lumikoirat

Tammikuu värjöteltiin kovissa pakkasissa. Ei ollut ensimmäinen eikä toinenkaan päivä jolloin meni -30 rikki. Kevyttä pakkaslunta oli satanut aika reilusti mikä teki lenkkeilyn lumihangessa haasteellista kun varpaita paleli! Onneksi tähänkin ongelmaan oli ratkaisu eli tossut vaan jalkaan 😊. Vaikka oli pakkasta niin tossut riittivät hyvin kun ei tuullut ja pysyi liikkeessä.

Helmikuussa iski sitten jää/sohjokelit ja lumisateet. Ihan kuin tammi- ja helmikuu olisivat vaihtaneet paikkaa! Alkukuusta pelättiin jo että kaikki lumet sulavat pois mut tulihan tuota sitten pitkän vesijakson jälkeen! Nyt ei tarvi tossuja paitsi jos ei halua niillä estää lumen kerääntymisen varpaiden väliin. Turhaa sitä kuitenkaan niitä laittamaan vaan kastumaan kun ei auratuilla teille nii paljon lumipaakkuja tule!