...jatkoa edelliseen, eli mielettömästi agilityä osa 2

Hyvin nukutun yön jälkeen, nousimme ylös suhkot pirteesti, vaikka yöunista olikin varastettu yksi tunti kellon siirtämisen takia. Selvisimme uudelle kisapaikalle tuossa tuokiossa. Oli todella kiva ajella hieman uusia reittejä ja hieman pienempiä teitä pitkin, eikä vaan pelkästään jotain moottoriteitä. Vaikka onhan motareittekin varrella välillä hieman nähtävää kuin ajellessa Turusta Kirkkonummelle päin; pari hirveä tien vieressä pähkäilemässä (onneksi oli hirviaita) ja peuralauma ruokailemassa.

Aurinko rupes lämmittämään ilmaa heti kun saavuttiin perille. Silti sai pukeutua oikein kunnolla ja pitää pipoa ja tuplalapasia käsissä. Sen verran vilpoista oli aamutuimaan. Oli hyvä syy juoksennella hallia ympäri ja pomppia paikoillaan. Onneksi radoille pääsi tuota pikaa niin johan alkoi lämmittää, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Tuomarina medeillä oli Asko Jokinen...

A-rata:

Merri starttasi nrolla 12... Kolmoshypyn jälkeen Merri oli menossa 8 putkeen mutta sain viime hetkellä komennettua herran oikealle kurssille ja kohti keppejä. Harmikseen herra hieman häkeltyi "yllättävästä" käänteestä ja kaahasi todella kovaa kepeille. Sekosi hieman aloituksen jälkeen ja herra ei taipunut kakkosvälikköön. Siitä 5 vp. Koko loppurata meni todella hienosti vaikka lopussa jäi käskytys ja pituuden palikat kolisivat. Tuomari ei kuitenkin antanut enempää virheitä joten lopputuloksena 5 vp; -1,60 (11./31).

Kiian kanssa lähdettiin tekemään ihan perusrataa. Aika rennolla asenteella ja toihan se tuloksena nollaradan; -3,23 (5./31).

B-rata:

Tää oli sellainen rata ett varmasti jää ärsyttämään pitkäksi aikaan! Merrin kanssa tehtiin ihan mielettömän hienoa rataa... alun kepit oli aivan mielettömät, herra oli koko ajan hallussa ja kuulias. Pystyin vastaanottamaan herran keinun päästä kun se tuli putkesta ja heittämään siitä sitten hypylle ja muurille. Sitten ihan tyhmyyksissäni kun piti mennä hypylle 16, pidin vaan kädet alhaalla enkä sanonut mitään. No tietenkin herra tuli hypystä ohi kun ei ollut saanut mitään käskyä. Aaaakkkkkk!!!!! Loppurata meni tietysti sitten hienosti ilman mitään ongelmia. Tuloksena siis jälleen niin turha 5 vp, -2,44 (9./36).

Kiian kanssa yritettiin lähteä tekemään rentoa rataa, mutta alku jo näytti kaikkea muuta kuin helpolta... Neiti tahtoi silkoilla ihan mihin vaan, eikä ollut yhtään hyppysissä. Ekaks oli menossa Aalle vaikka piti mennä putkeen, sitten 8 hypylle tuli aikamoinen kaarros, 10 oli tosi nihkee mutt sain onneksi tehtyä niistosokkarin ja neiti kesti sen hyvin. Kokeilin Kiian kanssa samaa kuin Merrin kanssa ett otan sen vastaan keinun päästä. Vaikka huusin täällä niin neiti vaan paahtoi puomille! Siellä neiti rupes hankamaan tassulla silmäänsä mitä se ei todellakaan normaalisti tee radalla. Radalla paahdetaan vaan eteenpäin. Lähdettiin heti Kiian kanssa suorintatietä maaliin. Tuloksena siis HYL.

Käytiin kävelyllä ja autolle saavuttuani katsoin tarkemmin Kiian silmää kun siinä näytti olevan hieman "rähmää". No sitä siinä ei todellakaan ollut vaan ihan oikeasti hiekkaa. Silmäkulmassa ja alaluomen alla oli todella paljon hiekkaa. Otin kostutetulla talouspaperilla hieman ja loppujen lopuksi huuhdoin silmää suoraan vesipullosta. Muutaman kerran niin johan oli saati hiekat pois silmästä. Se missä kohtaa neiti oli hiekkaa silmäänsä saanut niin on arvoitus. 

Olin jotenkin niin turhautunut edellisen radan jälkeen etten meinannut ekaksi edes lähteä koko radalle. Ei ollut oikein mieltä kun turhautti se Kiian HYL ja hukkaan valunut tupla. Oltiin just puhuttu kanssa kilpailijan kanssa tuosta tuplan saamisesta kun tänä vuonna se on vaan jäänyt saavuttamatta. Edellisenä vuotena oli vaikka muille jakaa. Nyt mitä pidemmälle aikaa on kulunut niin sitä enemmän paineita tulee suorittaa rataa nollaradan jälkeen. Tulee tehtyä hölmöjä virheitä jne. Jos meiltä jäi tupla saamatta niin ikävä kyllä näin jäi saavuttamatta tältä kanssa kilpailijaltakin... Homma siirtyy seuraaviin kisoihin.

Anu Rajaheimo tuli moikkaamaan meitä autolla ollessamme ja hän kehoitti meitä vielä jatkamaan kisaamista. Ja onneksi näin teinkin... vaikka ei aluksi siltä tuntunutkaan!

C-rata:

Hypäri ei ollut yhtään oman tyyppinen vaan jotenkin se tuntui alusta lähtien todella tahmealta ja  mikään vaihtoehto ei tuntunut hyvältä rataantutustumisessa. Siis todella hyvä asenne lähteä radalle. Päätin kuitenkin antaa Merrille vielä yhden radan verran kivaa tekemistä kun toinen oli suoriutunut niin mallikkaasti edellisillä radoilla.

Harmittavasti oma tekemiseni oli todella ala-arvoista ja moni kohta meni luokattomaksi takaaohjaamiseksi. Loppujen lopuksi tuli hyl kun Merri hyppäsi pituuden uudelleen. Kiian kanssa päätin lähteä asenteella radalle sillä toista noin ala-arvoista rataa en halunnut esittää tuomarille. Lähdin pitkästä aikaan kunnon p*****e asenteella ja käskytin kunnolla. Samalla oma liikkuminenkin muuttui nopeammaksi ja eteneväksi. Kiia oli todella hienosti hanskassa mutta sitten lopussa 17 hypyn takaakierto jäi liian vajaaksi ja neiti pääsi hyppäämään sen väärinpäin. Loppuun otin vielä kunnon vedätyksen kepeille.

Vaikka tuloksilla ei juhlittu tällä kertaa niin silti reissu oli todella opettavainen. Itselleni todellakin! Kun ajelee kotia kohti vähintään sen parisen tuntia niin kerkee ajattelemaan vaikka mitä. Merrin kanssa tehtiin todella hienoja ratoja mutta joissakin tärkeimmissä kohdissa käskyttäminen jäi väliin. Ennen vanhaan käskytin Merriä todella vahvasti ja koko ajan, mutta se ei ollut tarpeen. Nyt käskytän sitä todella harvoin, ja juuri tärkeimmissä kohdissa tahtoo käskytys unohtua! Kiian kanssa taas pitää toimia eri tavalla. Kunnon käskytys ja jatkuvaa vedätystä. Yhtään ei saa jäädä odottelemaan sillä se hidastaa Kiiaa. Silloin radat menee rallatteluksi ja neiti saattaa helposti sooloilla omiaan.

Kotiin päästyämme päätin tutkiskella maksien hallitsevaa mestaria, 3 x MM voittajaa itävaltalaista Lisa Frickiä ja hänen ohjaustyyliään. Vaikka bortsulla kisataa niin silti pystyy vedättämään ja ohjaamaan edestä. Päätin perjantaina hieman kokeilla tätä kun treenattiin Stiinan kanssa hallilla. Tehtiin ihan simppeli rata minimustia ajatellen mutta siinä pystyi hyvin testaamaan itseäkin oikein olan takaa. Kiian kanssa testasin millaista meno oli kun lähdin neidin kanssa yhtä matkaa. Sain Kiiaan todella hyvin vauhtia lisää ja neiti irtosi todella hyvin. Saatoin putkille asti ja otin putkelta mukaan. Näin pystyin taas lähettämään tarvittaessa ja sain itse etumatkaa. Kepeillekin kunnon kannustus jos ei pystynyt vedättämään. Kyllä koira kulki hyvin mutta kyllä tuli itsellekin lämmin. Oma liikkuminen muuttui aivan toisenlaiseksi eikä löysäilystä ollut tietoakaan.

Oon taas ohjannut Merriä niin paljon ett Kiian ohjaaminen on hieman hukassa. Onneksi oli niin herättävä vkonloppu ett kyllä tämä tästä lähteeä jälleen kulkemaan. Ihan syyhyttää päästä jälleen Kiian kanssa radoille! Pääsiäisenä mennään kisaamaan joten siiheksi on aikaa hioa jälleen iskuun oma asenne ja tekemisen meininki.