Merrin kanssa startattiin kuudentena ja ekalla radalla se tuotti suuria ongelmia kun itse myöhästyin ekasta rataantutustumiserästä. Jouduin siis hakemaan herran heti tutustumisen jälkeen ja lähes kylmiltään jouduttiin radalle. Oltiin toki käyty kävelemässä kun tultiin kisapaikalle mutta eihän se nyt mitenkään ollut poistanut herran höyryjä. Kun hain Merrin niin sitä oltiin tulta ja tappuraa. Rauhallisuudesta ei tietoakaan joten tiesin sen enteilevän hieman huonoa.
Eka rata oli hyppäri ett sinäänsä ihan kiva ett pääsi luukuttamaan kunnolla. Tuomari Hilpi Yli-Jaskari oli tehnyt kivan radan vaikka kepit mietityttikin. En oikein tiennyt kuinka olisin ne ottanut kun vaihtoivat seuraavan putken päätä verrattuna makseihin. Halusin ehkä haastaa kun en lähtenyt rynnimään keppien aloituspäähän ja sotkemaan näin herran ajatusmaailmaa. Näin jälkikäteen olisi ehkä kannattanut se tehdä kun Merri meni hieman pitkäksi, joten tilaa olisi ollut. Kepeille rynnittiin jälleen niin törkeellä vauhdilla ett pamahti suoraan kakkosvälikköön. Ei lukenut yhtään punaista ekaa keppiä vaikka minulla oli käsi siinä vetämässä. Keppien jälkeen Merri ei taaskaan katsonut yhtään ohjausta vaan meni selkäni takaa väärään päähän putkea. Grrr! Tuota se ei ollut pitkään aikaan tehnyt! Muuten kyllä rata oli hyvää menoa jos ei oteta lukuun noita kahta estettä!
Tokalla radalla herra olikin sitten huomattavasti rauhallisempi kun oli päässyt purkamaan energiansa ekalla radalla. Meno oli hienoa mutta itse mokasin niin täysin, ylläri siis niin kepeillä. Merri aloitti ihan oikein mutta tyhmyyksissäni kehuin sitä niin voimakkaasti ett herra lopetti pujottelun!!! Siinä kohtaa olisi tehnyt mieli hautautua maan alle. Varsinkin kun vielä lähetin uudelleen niin vielä puheellani häiritsin sitä kepeillä. Siis miten tyhmä voikaan ihminen olla. Poistin nuo aivan karseet tapaukset videolta kun niin järkkyä toimintaa ohjaajalta. Jos joskus ohjaaja häiriköi koiraa radalla niin se oli juuri tuolloin. Loppurata meni sitten ihan kivasti yhtä kieltoa lukuunottamatta kun ohjasin sen niin löysästi. Se mikä oli oudointa tuolla radalla niin me ei saatu hylkyä missään vaiheessa vaikka aloitin varmaan kepit 3-4 kertaa uudestaan ja sitten vielä yksi kielto. Aina ei pysty ajattelemaan kuinka tuomarit mitäkin katsovat ja miten!
Vikalla radalla Merri ei lukenut puomin jälkeistä persjättöä ollenkaan vaan sinkoili toiselta puoleltani putkeen. Tällä kertaa ihan oikeaan päähään! Jouduin odottamaan ett herra tulee putkesta sillä en olisi kerinnyt putken suun ohi ilman törmäystä. Seuraavan hypyn Merri loikkasi niin älyttömän pitkälle ett meni pakostakin seuraavan ohi. Olisi pitänyt kääntää ihan törkeesti mutt ei tullut mieleenkään ett Merri hyppää niin pitkälle. Otettiin hyppy vielä uudestaan, mutt sitten herra tuli Aalta niin rynnien vaikka käskytin sitä ja hyppäs vielä seuraavan hypyn väärinpäin. Otettiin A uudestaan minkä jälkeen suorinta tietä pois.
Merrin "huippuhetket" A- ja B-radoilta
Kiia starttasi sitten kuudenneksi viimeisenä, joten oli hyvin aikaa sen kanssa palloilla paikan päällä. Ekalla radalla fiilis oli jotenkin outo ja niin oli Kiian menokin aluksi. Tokalla ja kolmannella hypyllä rimat senkun kolis kun neiti hyppäs niitä. En tiiä mistä johtui mutt hieman rupes ihmetyttämään toisen meno. Sitten neiti oli hieman omalla päällään kun ei lähtenyt hirttoon mukaan ollenkaan vaan valitsi mennä omia teitään väärään päähän putkea. Tilanteesta olisi selvitty jos olisin valssannut mutta halusin kokeilla nyt tuota vetoa/hirttoa kun se jäi silloin kerran epiksissä kokeilematta. Silloin peitin omalla valssilla oikean putken suun. No tässä tapauksessa olisi pitänyt valssata. Kepeille mentiin hienosti mutta neiti jätti kepit kesken, grrr! Pientä haparointia ilmassa!
Seuraavalla radalla homma natsasi hyvin kun sain Kiian vireeseen ja keskittymään jälleen yhteistyöhön. Homma sujui hyvin ja tultiin nollalla maaliin. Hieman oli epäselvää kun Kiia tuli puomin alastulon hieman sivuun. Kerta tuomari ei siitä kättä nostanut niin parempihan se meille ;). Minusta tuntui ett seisotin Kiia ihan sika kauan kontaktilla ja ett palkintopallille ei olis mitään asiaa. Onneksi oltiin juuri odottamassa vikan radan alkua kun jaettiin palkinnot. Kaikeksi yllätykseksi meidät kuulutettiin 3./41 :). Siis täh! No ei muuta kuin Merrin kanssa pokkaamaan Kiian palkinnot!
 |
| Kuva: Marja Lahikainen |
Kiian parhaimmat hetket radoilta B ja C
Kiia oli siis tässä hieman... ei oma itsensä! Tutkittiin ja pohdittiin ett mikä on! Kävin maanantaina ostamassa uuden satsin i/d ruokaa kun edellinen loppui aikoja sitten. Ilmeisesti rautavatsankin on vaan saanut joku ärtymään niin pahasti ett joku mahassa vaivasi. Nyt kun i/d ruokaa on syötetty viikon verran ja sen tueksi on nautittu mahansuojalääkettä 2xpvässä sekä Inupektiä niin Kiia on taas aivan normaali. Varasin sappirakon ultran, mutta perun sen kun ei näytä tarpeelliselta sekä miulle tuli kutsu työhaastatteluun juuri samalle ajalle.
MAHn kisojen jälkeen jouduin jälleen tekemään itsetutkiskelua. En ole koskaan vielä joutunut olemaan tässä tilantessa että vain se tupla puuttuu. Se tuottaa oikeasti paineita vaikka miten yrittäisi asiaan suhtautua. Sitten ei tietysti helpota yhtään kun joka puolelta tulee kommentteja ett "kyllä työ nyt saatte ne nollat kasaan" tai "nyt tuplaa vaan tekemään", tai jotain muuta vastaavaa!
Merrin kanssa kesän arvokisat tulee aivan liian nopeasti ja keppiongelmaisen koiran kanssa olis kyllä mitään asiaakaan tuollaisiin karkeloihin. Ei se paljoon auta jos muuten menee hyvin mutta sitten kepeillä aina kosahtaa. Viime kisoissa on aina mennyt niin että kaksi kolmesta kosahtaa... ei paljoon hymyilytä! Merri jää kesäkuun loppuun asti kisatauolle ja sinä aikana tahkotaan keppejä. Pitää vaan tehdä kunnon treenisuunnitelmat ett miten lähestyn tätä ongelmaa kun pitäis olla radanomaista tekniikkatreeniä. Yksittäisenä keppien hinkkaaminen ei oikein auta kun siihen alkuun ei saa sitä vauhtia sekä pitää saada herra keskittymään radalla eikä vaan kaahaamaan keppien sekaan!
Merrin ohjaaminen on kyllä näkynyt paljon taas minun ja Kiian tekemisessä. Meno on hieman hakusessa ja rytmitykset aivan pielessä. Merrin kanssa kun ei tarvitse samalla tavalla liikkua niin yhtäkkiä toisenlaisen ohjauksen napsauttaminen päälle ei onnistukaan niin helposti. Tämän takia otan Kiian tulevan perjantain Oreniuksen valmennukseen. Jos siellä saisin heräteltyä itseäni jälleen liikkumaan kunnolla ja rytmittämään ohjaukseni Kiialle sopivaksi. Toukoon alussa olisi Joensuussa kisat joten sinne varmaan suunnataan nollajahtiin.
Mutt ei se maata kaada jos me ei sitä tuplaa saada. Treenataan sitten vaan itsemme tuloskuntoon että saadaan seuraavat arvokisanollat aikaisin kasaan molemmille harmaille. Merrille kepit kuntoon ja itelle Kiian vaatima ohjaus ja rytmitys. Ollaan nyt käyty välillä tuulettumassa tokokentällä kun Stiina ja Hanne ovat treenaamassa vapun toko-kisoja varten. Molemmille harmaille on tehnyt jo muutamakin kerta hyvää kun joutuvat hieman keskittymään eri tavalla eikä kaikki ole vaan pelkkää riekkumista! Heikkona hetkenä lupasin osallistua tämän vuoden piirimestaruuskisoissa Kiian kanssa ALO-luokkaan! Jos vaikka jossain vaiheessa saisi sen TK1:sen. Nooo... pikku hiljaa pikku hiljaa! Kesällä on kiva treenata mutt oma suorittaminen ei jaksa pimeän vuoden ajan treenejä. Se ois tietysti eri asia jos tekis sitä säännöllisesti ja hyvällä porukalla.
Mutta onneksi sitä voi tehdä kaikkea muutakin kuin agilityä...
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti