Small Medium Large

Agility ihmiset tajuavat heti että mistä on kyse; eli tietysti Mini Medi Maksi! Totta on sekin, mutta tällä kertaa tarkoitan aivan jotain muuta. Nyt ollaan lähempänä kirjaimia mitkä löytyvät meidän jokaisen omasta vaatekaapista -> eli kokoja!

Vaikka itselläni on kaksi medi koiraa ja yksi mini niin silti itse tykkään olla enemmän miniä kuin mediä. En ole koskaan ollut mikään tikkulaiha ja ei minusta sellaista koskaan tulekaan, mutta silti koko on ollut siellä xs-s tai 34. Teini-iässä mittojen pitäminen ei ollut mikään ongelma vaan jotenkin sitä paino pysyi tasaisesti 50kg luokkaa. Heti kun teinivuodet jäivät taakse niin iski ensimmäinen ikäkriisi ja samalla paino hyppäsi aivan eri lukemiin. Vuosien saatossa paino on heilunut enemmän ja vähemmän mairittelevissa lukemissa. Parhaimmat lukemat tulivat keväällä 2005 kun lopettelin opiskelua Inkeroisissa Kymenlaakson kansanopistossa. En muista milloin olisin viimeeksi ollut niin hyvässä kunnossa ja kuinka vaatteet istuivat hyvin päällä. Ah niitä aikoja!

Minä takana vasemmalla!

Kansanopistossa oli niin helppoa noudattaa terveellistä ruokavaliota kun itse ei tarvinnut tehdä mitään, käveli vaan ruokalaan ja lappoi ruokaa lautaselle. Tietysti piti kyllä tietää missä suhteessa mitäkin piti laittaa - puolet kasviksia, 1/4 hiilaria ja 1/4 proteiinia. Sain jo silloin pientä kuittailua asiasta. Ei se mitään... vannon kyllä edelleen tuon nimeen normiruokavaliossa! Tuona aikana huomasin myös ettei oikeasti tarvitse itseä rääkätä kuntoillen sillä oikeanlainen ruoka auttaa jo todella paljon. Itse söin todella reiluja annoksia, siis lautanen oli oikeasti täynnä, mutta muistettava lautassääntö. En todellakaan nähnyt nälkää ja kävin kerran päivässä reippaalla kävelylenkillä noin 45-60 min. Muutaman kerran koko kevään aikan kävin juoksemassa ja hiihtämässä.

Mitat kestivät aika hyvin vaikka koulu loppui ja vaihdoin syksyllä toiseen kouluun. Vuoden päästä tuli pieni notkahdus kun olin 8 vkoa Lanzarotella työharjoittelussa. Vaikka miten siellä yritti syödä terveellisesti niin ne vastapaistetut patongit ja paniinit olivat vaan niiiiiiiin hyviä että niistä ei meinannut saada tarpeekseen. Kyllä oikeasti vaalea leipä turvottaa. Kun aloitin työharjoittelun niin vaatteet melkein roikkuivat, mutta kyllä ne loppuajasta jo rupesivat puristamaan. Miun piti siis ihan oikeasti ostaa yksi väljä paitakin aivan vaan siitä syystä kun vatsa pömpötti niin ärsyttävästi ja matkalaukusta ei löytynyt sopivaa paitaa sitä peittämään. Onneksi tästä ongelmasta selvittiin aika hyvin normimittoihin kun palasin Suomeen.

Keväällä 2007 Unkarissa

Vaatteet ovat kyllä oivallinen väline kertomaan missä mennään... Kun aloitin syksyllä 2007 Eekoolla myyjän hommat niin pienimmätkin vaatteet tuntuivat mukavan väljiltä. No... kiire kiire ja vielä kerran kiire, nopeasti hotkitut einesruuat tekivät kyllä tehtävänsä ett ei loppuvaiheessa enää housut löpöttäneet vaan tuntuivat jopa hieman ahdistavilta. En ole kyllä koskaan suostunut vaihtamaan kokoani työvaatteissa isompaan vaan sitä ollaan sitkuteltu menemään. Joskus on puristanut vähemmän kun taas joskus hieman enemmän.

Kun  asustelin Kiian kanssa kahdestaan niin ainut liikkumismuoto oli omat jalat ja joskus jopa sitten hurautin pyörällä menemään. Kyllä sitä silloin kesti hyvässä kunnossa. Mutta auta armias kun työmatkaa tuli non 10 km niin auto oli jo niin houkutteleva vaihtoehto, varsinkin talvella. No sen nyt järkikin sanoo mitä silloin tapahtuu. Ei ne normi kävelylenkit paljoa auta siinä kohtaa.

Vaikka paino on sahannut ylös ja alas,  ja hieman enemmän ylös ja taas alas niin kaikki pitävät minua pienenä. Okei joo mutta kun itse tietää millainen sitä on ollut joskus... En itse suostu siihen ajatukseen että kilot kuuluvat ikääntymiseen ja sitä ett se on vain asia mikä pitää hyväksyä. Iän myötä painoa kyllä tulee herkemmin ja siitä on vaikeampi päästä eroon. Mutta silti meinaan kyllä jatkossakin pysyä vanhoissa mitoissani...

Viime vuonna pääsin jälleen valmiiden ruokapatojen ääreen kun aloitin opiskelut Vierumäellä Suomen urheiluopistossa. Sai taas syödä terveellisesti ja sai tehdä fyysistä työtä. Montakohan kaloria oikeasti kului kesän työharjoittelussa ja hieroit kaiket päivät. Kyllä sen kyllä huomaskin. Mitat alkoivat tippumaan ja sai pukea pitkästä aikaan vanhoja vaatteita päälle mitkä ei ollut aikaisemmin mahtunut päälle.

Kesällä 2013 Sm-kisat

No kaikki hyvä loppui aikanaan kuten myös opiskelu vierulla. Ja mitäs sitten tapahtuikaan... Stressi on kyllä jostain aivan syvältä... Se ei todellakaan sovi meikäläiselle. Kroppa reagoi heti ja iskee pöhötys. Sitt ryvetään itsesäälissä ja syödään aivan mitä sattuu ja kierre on valmis. Ei enää välitä! Vaikka olo on huono niin silti sitä vaan jatkaa kunnes jossain välissä tulee herätys. Onneksi kun ei suostu ostamaan uusia vaatteita niin pakko alkaa tehdä jotain kun ei oikeasti ole enää mitään päälle pantavaa.

Seuramestaruuskisat syksy 2013

 Se on uskomatonta miten paino ja mitat lähtee kasvuun kun syö huonosti... Ihan muutamassa kuukaudessa!

Ennen joulua iski ihan täydellinen kypsyminen oman kroppaan ja päätin vihdoin tehdä jotain. Onneksi fysioterapia ja hieroja opinnoissa on tottunut keikistelemään alusvaatteissa jopa koko luokan edessä ja tarkastelemaan kroppaa. Kuviakin jouduttu ottamaan tarkempaa analyysiä varten joten oli shokkiterapian aika. Ei muuta kuin kuvat koko kauheudesta ja mittanauha kauniiseen käteen ja strategiset mitat ylös. Ei paljoon naurattanut kun vuoden takaisesta oli lisäystä tullut ihan tarpeeksi. En yhtään ihmettele jos ei oikein agiradallakaan jalka noussut ihan entiseen malliin.

Vuoden vaihteessa oli hyvä aloittaa kun joulu- ja uudenvuoden herkut oli syöty ja olo oli kylläinen, suorastaan ällöttävä ;). Sen tiesin että tarvitsen jotain pientä apua saattamaan elämäntapamuutoksen käyntiin. Kirjakaupasta bongasin jouluostoksilla ollessani Bobin kirjan mikä on minusta aivan mielettömän hieno teos terveelliseen ruokavalioon. Kirjassa olevia sääntöjä ollaan kyllä noudatettu ja ruokaohjeita mukaillen. Tärkeintä oli jättää aluksi kaikki herkut ja vaaleat jauhot pois. Olihan siinä aluksi kärvistelemistä kun viime kuukausina oli tottunut mussuttamaan ties minkä karkkipussin päivässä. Onneksi takavuosilta oli kokemusta ajasta kun karkkihyllyjen ohi pystyi menemään ilman mitään ihmeellisiä ponnisteluja. Ihan kuin karkkien tilalla olisi ollut vaikka silliä! Tämä antoi uskoa että tälläkin kertaa voin onnistua!

On jännä tuntea se muutos mikä kehossa tapahtuu kun lisää veden juontia, kasvisten syöntiä ja jättää vaaleat jauhot pois sekä yleisesti kaikki einekset/puolivalmiit ruuat. Nyt ruokavalio koostuu vihanneksista, marjoista, broilerista, lohesta, täysjyväpastasta ja maitorahkasta. En olisi koskaan uskonut että pystyn syömään maitorahkaakin ihan tuosta vaan... On kumma miten makuaisti muuttuu! Välillä hemmottelen itseäni ja ostan pienen patukan suklaata... ja se on ehdottomasti tummaa! Kun harvoin nauttii niin kyllä se maistuu hyvältä.

Kerta ruoka-asiat saatiin kuntoon aika kivuttomasti niin piti tehdä jotain myös fyysiselle kunnolle. Olin vierulla tottunut käymään salilla kun ei ollut muuta tekemistä. Nyt kun on jälleen kotona ja koirien kanssa niin ei pahemmin viitsinyt salille revetä. Siinä menee helposti niin paljon aikaa... Tämän takia pitää kuntoilla kotona ja mikäs sen parempaa rääkkiä kuin Tapout XT. Mie niiiiin rakastan tuota kunto-ohjelmaa! Jo lyhyessä ajassa on koko kroppa vahvistunut kummasti. Aluksi oli kyllä tuskaa kun joka paikkaa särki mutt nyt on vaan niin siistii rääkätä itseä.

Ensimmäisten viikkojen aikana tuloksia tuli todella nopeasti. Pääsin aika kivuttomasti vuoden takaisiin mittoihin mitkä mitattiin silloin kun lähdin vierulle. On niin kivaa kun housut roikkuivat jälleen päällä eikä mikään ahistanut. Niinkuin kaikissa dieettiohjelmissa niin ekojen viikkojen jälkeen tahti hidastuu ja nyt onkin paljon työläämpää saada painoa ja mittoja alemmas. On siis otettava uusia juttuja käyttöön...

Koska kropassani on liikaa rasvaa (olen siis tehnyt kehokoostumusmittauksen) niin läskistä on siis päästävä eroon. Ja koska olen niin huono tekemään ruokaa ja haluan selvitä helpolla niin noudatan nyt Jutan GoFatGo ruokavaliota, silti unohtamatta Bobin sääntöjä. Ruoka on nopea valmistaa, simppeliä ja hyvää! Koska panoksia pitää muutenkin nostaa niin nyt pitäisi oikeasti jälleen kaivaa juoksulenkkarit kaapistaa ja lähteä aamulenkeille. Mie voin sanoa että tää on se meikäläisen suurin haaste. En vaan tykkää juoksemisesta!!! Miun pitää lähteä aina aamulla juoksemaan kun silloin en ole vielä mieleltäni herännyt niin juokseminenkin on helpompaa kun ei tajuu mitä tekee ;). Ainut raivustuttava juttu on kuntoilussa niin voi sitä hien määrää... Sitähän hikoilee kuin pieni sika! Aluksi juoksulenkillä ja sitten myöhemmin kun tekee Tapoutia. Huoh!

Meillä kaikilla on pieniä ja joskus isompiakin tavoitteita. Koski ne sitten agilityä, kuntoilua tai vaikka työuraa! Ei muuta kuin rohkeasti tarttumaan tilaisuuksiin ja kohti unelmia. Itselläni on tavoitteena olla small 4 ever vaikka ohjaankin medi-koiria ;)!!!