Kyllä voi joskus olla vaikeaa tämä on talon/kämpän hommaaminen kun tuntuu että mitkään asiat eivät kohtaa. Tietysti tällä hetkellä oma työllisyystilanne on suurin este, mutta jos sitä ei oteta huomioon niin on paljon muutakin ajateltavaa.
Ensimmäinen asia on, että mistä sen kämpän hankkisi! Onko se täältä Lappeenrannasta vai jostain lähikunnasta. Vai jopa jostain kauempaa, vaikka läheltä pääkaupunkiseutua. Ja miksi! Onko täällä kaikki mitä tarvitsen? No periaatteessa kyllä vaikka pääkaupunkiseudulla ois todella hyvät aksailumahdollisuudet. Millainen se kämppä sitten olisi? Omakotitalo, rivari vai kerrostalo?
Paljon kysymyksiä ja tällä hetkellä vain muutamaan voi olla vastaus.
 |
| iltalehti |
Itse en todellakaan tykkää mistään ihmisvilinästä, joten pahin mahdollinen vaihtoehto asumiseen olisi jostain kerrostalolähiöstä. Oli se sitten täällä tai sitten jossain isommassa kaupungissa niin hulluksi niissä betonilähiöissä tulee. Ja varsinkin kun itse oon todella allerginen äänille, siis sellaisille mitkä tulee toisista huoneistoista mille itse ei voi mitään. Ja en tykkää siitä ett itsekin joutuu elämään sukkasiltaan ettei vaan häiritse naapureita. Vaikka en ole mitään biletyyppiä niin silti kerrostalossa asuessani laitoin stereon bassot minimiin ja sijoitin ne sellaiselle seinälle ett varmasti ääni kulkeutuu enemmän omaan huoneistooni päin kuin naapurin.
Sitten vielä jos puhutaan hieman huonompi maineisemmista lähiöstä niin silloin siellä liikkuu ties minkälaista sakkia, niin juoppoja kuin huumehörhöjä ja pahimmissa tapauksissa niillä on vielä koiriakin mitkä häiriköivät irrallaan ollessaan.
 |
| lumon |
On olemassa todella kivojakin kerrostaloasuntoja, sitä en todellakaan kiistä, sillä olen käynytkin yhdessä sellaisessa missä voisin jopa asua. Se oli vain sellainen pieni kaksikerroksinenkerrostalo ja siinä oli pieni parveke ja jopa hieman omaa pihaa. Ja se oli Uppsalassa ;). Täällä Suomessa en ole sellaiseen miljööseen törmännyt! On Suomessakin ihan kivoja ok parveikkeilla, mutta ne tahtoo olla hieman uudempia taloja mihin ei ole varaa. Miulle on tärkeää, että koiratkin näkevät parvekkeelta johonkin ja saavat pälyillä ympärilleen. En todellakaan tykkää niistä vanhoista elementtiparvekkeista kun ne on niin kolkkoja betonimöykkyjä, ja niistä ei näe mihinkään.
 |
| savonlinnan rivari |
No sitten rivarit... Oon asunut vain yhdessä ja siinäkin vain muutaman kuukauden. Vaikkei siellä ollut kuin seinänaapurit niin äänet kyllä kuuluivat hyvin. Jos katseli eri kanavaa telkkarista kuin naapuri niin kyllä sen huomasi. Meilläkin oli pieni piha, mutta harmittavasti se oli juuri pyörätielle päin eli ei minkäänlaista rauhaa jos koirat oli pihalla. En ymmärrä miksei niitä pihoja voi tehdä metsään päin ja parkkipaikat pyöräteille päin. Merrille kyllä kelpaisi varmasti ihan rivarin takapiha, missä voisi vain istuskella ja välillä käydä jalkaa nostamassa johonkin puskaan :). Herra tykkää enemmin oleskella keittiössä kuin ulkona. Ja sen mikä miuta eniten nyppii rivareissa niin monissa on aivan mieletön yhtiövastike, siis huh! Varsinkin kun sen päälle vielä laskee lainan niin ei olisi kovinkaan moneen rivariin varaa. Ehkä hyvä niin koska en kuitenkaan niin yhteisöllinen että jaksaisin pidemmän päälle olla piiri-pieni-pyörii porukassa eli kaikissa kevät/syksy talkoissa ym.
Omakotitalot ovat itselle kaikkein tutuimpia, sillä olenhan asunut sellaisessa lähes koko elämäni. Ei seinänaapureita ja oma piha. Kaikkein parasta on oma talo hieman syrjemmässä ettei tartte olla ihan naapureidenkaan kanssa koko ajan tekemisissä. Eihän sitä koskaan tiedä millainen tyyppi sitä naapuriin muuttaa. Kaikkein suurin vaiva tällä hetkellä ovat muut koirat. Meidänkin naapurustoon on ilmaantunut vaikka minkälaista koiraa mutta onneksi kaikki ovat vielä pysyneet omilla pihoillaan ilman minkäänlaisia välikohtauksia. Maaseudella on oma rauha, mutta Suomen talvi voi tuottaa välillä hieman harmaita hiuksia. Jos joku maajussi ei ole aikaisin hereillä teitä auraamassa niin silloin joutuu todella turvautumaan nelivetoon ett pääsis välillä ihmisten ilmoille :). Kiia rakastaisi yli kaiken olla maalla ja ei Muskakaan laittaisi yhtään pahitteeksi.
Molemmat ovat sellaisia työnarkomaaneja että niiden ympärillä pitäisi aina olla jotain... Kunnon maatila erilaisine elukoineen olisi meidän neitien paikka. Herra tykkäisi varmasti istua traktorin kyydissä :). Tätä varten en kuitenkaan ilmoittautunut maajussille-morsian-ohjelmaan ett saisi koiruuksille kunnon maatilan. Ehkä me yritetään löytää se ihan itse.
Vaikka olin löytänyt tästä aivan läheltä tosi kivan talon niin tarkemmassa tutkinnassa huomasin, että siinä olisi aivan liikaa remontoitavaa. Öljylämmitys olisi pitänyt vaihtaa ja olisin halunnut kunnon uunin mutta muurin paikka oli aivan väärässä paikassa ja olis joutunut tekemään kevytpiipun. Jos se vielä puolen vuoden jälkeen on myynnissä ja saan sen pilkkahintaan niin sitten harkitsen sen ostamista. Nyt tarkoitus olis saada rahaa säästöön ja käydä koulut loppuun. Ens vuoden puolella nähdään sitten kuinka hyvin ne tuottaa hedelmää.
P.S. Eviran vastaus tuli tänään postissa!
Tutkimustuloksissa syy oli äkillinen märkäinen keuhkotulehdus sekä lieväasteinen keuhkojen kehittymättömyys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti