R.I.P my little blue babies

Jos tekstissä on paljon kirjoitusvirheitä niin se johtuu siitä että silmäni ovat täynnä kyyneleitä.

Ei mennyt kaikki niinkuin oli toivottu ja suunniteltu. Muska synnytti kaksi pentua sunnuntaina, kaksi merleä - poika ja tyttö. Poika syntyi ensin ilman kalvoja, mutta tuli ihan hyvin ulos. Muska oli todella reipas synnyttäjä näin ensikertalaiseksi. Poika putsattiin ja laitettiin emän hellään hoitoon. Kohta syntyi jo tyttönen. Se tuli kevyesti kalvojen sisällä vaikkakin perätilassa. Hieman avustin Muskaa ett repäisin kalvon auki pään kohdalta kun toinen oli ihan tohkeissaan jälkeisten kimpussa. Muska kuitenkin hoiti kaikki muut kalvot pois ympäriltä hyvin näpsäkästi. Huomasin jo heti alussa ett nyt ei ole kaikki ihan kunnossa. Pentu vaikutti aivan elottomalta. Otin sen käteeni, tarkastin hengitystiet, hankasin pyyhkeellä, ravistin ym. Ei mitään! Jatkoin sitä noin vartin mutta sitten tajustin ettei siinä ole mitään järkeä. Pikku merletyttö oli kuollut! Käärin toisen pyyhkeeseen ja äiti kävi hautaamassa sen meidän etupihan kukkapenkkiin.

Nyt sitten keskityttiin pieneen merlepoikaan. Heti huomasin siitä ettei kaikki ihan nyt tunnu menevän niin kuin kaikki ovat aina hehkuttaneet. Poika ei meinaa millään imeä. Soitto kasvattajalle Kirstille, jälleen kerran, ja hän antoi ohjeita mitä tehdä. Seuraava yö meni todella vähillä unilla kun heräsin koko ajan kun Muska vaihtoi paikkaa ja poika kitisi siitä. Nopeasti se kuitenkin ryömi takaisin emonsa lämpöön mutta ei syönyt. Vaikka miten tarjosi nisää niin ei. Vasta aamulla se tarrasi kunnolla nisään muttei syönyt kuin ihan lyhyen ajan. Loppupäivänä taaskaan ei mitään. Vastikekaan ei maistunut ja kerran se oksennettiin jopa ulos tunti syönnin jälkeen. Heti sen jälkeen lähdettiin eläinläääkäriin sillä poika alkoi olee jo todella kuiva ja paino oli laskenut. Annettiin nesteytystä ja antibiootit sekä kokeiltiin vielä imemistä. Siinä eläinlääkärin pöydällä toinen sitten pitkän ja sinnikkään kovistelun jälkeen tarrasi ite nisään ja alkoi imeä. Mutta ei taaskaan kovinkaan pitkään, noin 15 sek. Lähdettiin kotiin uudella toivolla mutta se vaihtui epätoivoon illan ja varsinkin seuraavan yön aikana. Poika ei lähtenyt imemään vaikka sen laittoi oikeasti nisälle. Vastike ei maistunut ja tosi hiljakseen sitä sai laittaa ruiskulla suuhun. Kokeiltiin myös puppyboosteria jotta toinen hieman virkoaisi ja piristyisi niin jaksaisi taas. Myöhemmin illalla jokaisen "syöntikerran" jälkeen poika aloitti todellisen vaikertamisen. Ei mitään vikinää vaan oikeasti vaikertamista. Viimeisen kerran syötettiin neljän aikaan aamuyöllä ja se olikin sitten viimeinen kerta. Seurasin pikkupoikaa ja sen tuskaista oloa. Tuo ei todellakaan ollut normaalia. Toisella oli todella paha olla ja kipeetä taisi tehdä. Aamulla sanoin äidilleni että tämä taisi olla tässä. En uskaltanut antaa sille enää yhtään mitään kun vihdoin toinen nukkui aivan levollisena paikallaan lämpöpeiton päällä. Muskakin seurasi vieressä ja piti vahtia pienokaisestaan. Soitin heti aamusta Kirstille ja itkin puhelimessa. Hänkin oli sitä mieltä että pojan on parempi antaa mennä eikä kärsiä enää pidempään. Laitoin puhelun jälkeen eläinlääkäri-tuttavalleni viestin että ei pojasta ole eläjäksi että toinen on päästettävä kärsimyksistään.

Klo 8.30  R.I.P my little blue boy

 

Kauaa et kerinnyt elämään maailmassamme mutta jätit silti ikuisen muiston ja suuren surun.

Pikku poikaa ja tyttöä ikävöiden kotiväki!

 

Pikkupoika lähdössä viimeiselle matkalleen 1,5 vrk:en ikäisenä!

Pikkupoika lähetettiin Eviraan jotta tiedettäisiin syy tähän menetykseen. Suurimmaksi syyksi ollaan veikattu porukalla herpes-virusta. Siitä on kyllä todellinen vitsaus ja tämä on kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta kun jätän nartun rokottamatta virusta vastaan. Kunhan patologin vastaus saapuu niin sitten nähdään maksoinko paljon rokottamatta jättämisestä vai oliko syy jossain muussa.

Tällä hetkellä meille on tärkeintä saada Muska takaisin normaaliin kuntoon. Eilen puunattiin kaikki nurkat ja pestiin kaikki tekstiilit pentulaatikon läheisyydestä ja laitettiin kaikki paikat normaaliin kuntoon. Lelut ja kaikki "tutut" tyynyt ja peitot pois näkyvistä, sillä Muska etsi ja ihmetteli että missä hänen pikku poikansa on. Käytiin Imatralla Vuoksen varressa kävelemässä ja tosissaan pesemässä tekstiilejä järven rannalla sekä uimassa. Vietettiin ilta sekä yö ihan meidän alakerrassa missä on pimeää ja viileetä. Siellä Muska nukkui todella hyvin ja rauhoittui silminnähden.

Tänään käytän vielä iltapäivällä Muskan eläinlääkärissä tarkistettavana kun aamulla liikkuminen oli aika vaivalloista, ilmeisesti maidontuotannon takia. Pidin lämmintä pyyhettä nisillä ja hieman tyhjensin niitä paineen välttämiseksi. Nyt Muska nukkuu rauhallisesti pöydän alla ja ei enää kauheasti etsi poikaansa. Meillä kaikilla on ollut viime päivinä todella paljon univelkaa joten otamme iisisti helteiden takia ja nukumme univelkaa pois.

Loppuun suuret kiitokset Kirsti-kasvattajalle, Hynnisen Maijalle sekä eläinlääkärillemme Kotisalon Liisalle neuvoista ja avusta hädän hetkellä. Eilinen päivä oli meillä surupäivä, mutta elämä jatkuu. Nyt keskitytään näiden kolmen aikuisen lammaskoiran hyvinvointiin ja kohti uusia seikkailuja.

Päivitys 27.8.2013; Eviran lausunto saapui! En kirjoita koko lausuntoa vaan tärkeimmät kohdat!
Lausunto: Tutkimustulos 1.Äkillinen märkäinen keuhkotulehdus 2. Lieväasteinen keuhkojen kehittymättömyys!
Avauskertomus sisälsi kaikkea mahdollista ja pääpiirteittäin kaikki oli kunnossa. Keuhkoista mainittiin että ne olivat kirjavat ja hyvin tummat.
Makroskooppinen diagnoosi: pneumonia
Histologinen tutkimus: 1.Keuhkot: lieväasteinen kehittymättömyys, multifokaalinen märkäinen paiseinen bronkopneumonia. 2. Muissa elimissä ei spesifisiä muutoksia