Sunnuntaina äitienpäivänä vietettiin perinteistä agilitypäivää Mikkelissä. Tarkoituksena oli saada Kiialle viimeinen A-serti mutta kuinkas kävikään. Kun ilmoittauduin niin ajatuksena oli ett toivon mukaan tuomariksi tulee Kari Jalonen eikä Minna Väyrynen. No Väyrynenhän meille sitten kuitenkin tuli. Ei tuomarissa muuten mitään vikaa ole mutta kun meidän eka serti on häneltä niin se siitä valioitumisesta. Mentiin siis vaan viettämään hauskaa vapaapäivää kisakarkeloissa.
Hypäri oli ekana ja se kosahti heti ekaan hyppyyn - rima alas! Loppurata mentiin sitten aivan mielettömällä fiiliksellä ja tuulispäänä. Harmittavasti aivan lopussa Kiia pongasi putken kahden vika hypyn välistä joten lopputulos HYL. Olisin kyllä niin halunnut tietää meidän ajan kun mentiin kyllä sellaista haipakkaa. Harmittavasti kamerakaan ei kerinnyt meidän tahtiin!
Toka radalla jatkettiin samaa menoa mutta ilman riman pudotuksia ja väärää rataa. Tuloksena nolla ja toinen sija, heti oman seuramme Olli-Jussin ja Jojon jälkeen. Ei jääty heille kuin 0,5 sek ja se on jo jotain. Onnittelut heille Jojon valioitumisesta.
Kolmannella radalla lähdettiin tekemään jälleen nopeeta aikaa mut balanssi oli muuten vaan hieman pielessä ja oma ohjaus liian löysää. Kiia hyppäsi yhden hypyn väärinpäin joten HYL.
Video nollaradasta, kiitokset Marikalle kuvaamisesta!
Harmittavasti huomaa tämän harjoittelemattomuuden meidän tekemisessä. Kiia on pudottanut nyt parissa viime kisassa riman ja muutenkin tuntuu että rytmi on hieman hakusessa. Onneksi kesäkuun alussa päästään edes välillä käymään hallilla jotta saadaan neiti taas kunnon kisakuntoon. Sitten vielä yhdet iltakisat ennen sm-vkonloppua. Ei oo paljoon paineita menestyksesta mutta onhan se kiva jos pystytään tekemään ehee rata.
Muska on nyt kolmannella vkollaan ja kyllä meillä on rauhallista. Ei kukaan bimboile missään eikä kukaan levittele leluja pitkin kämppää. Vielä ei näy suurempia merkkejä onko kantava joten vielä jännitetään. On kyllä huomattavasti rauhallisempi kuin mitä näitten aikaisempien juoksujen jälkeen. Onneksi oon vielä työharjoittelussa tai muuten tulisin hulluksi kun tarkkailisin neiti kuin haukka :). Nyt kun on aina välillä poissa niin eron näkee paljon paremmin. Ens vkolla on jännittävät paikat kun kaverini leasing nartulla on laskettu aika. Toivon mukaan sieltä tulee kans mahtavia pieniä shelttejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti