sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Voi Savioja minkä teit!

Eilen lähdettiin autolastillisen, Elinan ja Sarin, kanssa Hyvinkäälle kisaamaan ja koettamaan onnea sertien suhteen. Itse lähdin Merrin kanssa hakemaan edes sitä tokaa LUVAa ja kaksi kaveria lähti hakemaan sitä viimeistä ja luokkanousua kolmosiin. Tuomarina toimi Anne Savioja minkä tiesin olevan hieman riskialtis suunnitelman suhteen. Saviojalla vaihtelee hieman radat toisistaan, joskus on tosi helppoja ja suoraviivaisia ja joskus on tosi kinkkisiä. No nyt sitten oli vuorossa ne hieman kinkkisemmät.

Kisapaikalle saavuttiin ajoissa klo 18 aikoihin kun eka startti oli laitettu mineille klo 19. Pystyttiin käymään kunnolla kävelemässä ennen ekaa suoritusta. Ennen meidän suoritusta saatiin jännittää Sarin ja Minkan suoritusta mini2 hyppiksellä ett miten heille menee. Ja todella upeastihan se meni, 0-tulos ja 2.sija ja heille vika LUVA ja serti. Onnittelut heille siitä! Medien rataantutustumisen jälkeen he pääsivät pokkaamaan palkintonsa.

1.rata, hyppis



Rata ei aluksi tuntunut ihan niin hankalalta kuin millaiseksi se sitten loppujen lopuksi muuttui itse suorituksen aikana. Jännitin tuota 13 hypyn takaakiertoa kun siinä oli aika mukava suora mikä piti voittaa juoksukilpailussa. Oli radassa pari muutakin mikä pisti hieman miettimään tarkemmin ett miten ottais ett saa varmasti parhaimman linjan. Mutt sitten itse suoritukseen...
Alku meni meille tosi hyvin aina kolmanteen putkeen saakka. Sain tosi hyvin tyrkättyä 2 hypylle ja sain näin hyvän juoksulinjan 5 putkelle. Merri seurasi kuuliaisesti linjaa ja lähti putkeen hyvin. Pakkovalssi 6 hypylle onnistui hyvin ja siitä pöyräytin 7 putkeen. Sitten tapahtui jotain mihin en todellakaan ollut varautunut. Merri tuli hyvin putkesta ja omalla liikkeellä peitin edellisen putkeen pään ja käänsin vain 8 putkeen. Merri lähti todella hyvin menemään ja itse sitten pääsin jo valmiiksi seuraavan hypyn taakse vastaanottamaan. Mutt mitä tapahtuikaan... Merri kääntyi juuri ennen putken loppua ympäri ja tuli takaisin ja hyppäs hypyn missä olin vastaanottamassa --> eli HYL. Lähetin putkeen uudelleen ja ihan sama juttu. Mitä ihmettä??? Kaverillani Elinanalla ja Lilolla kävi aivan identtinen tapahtuma, ja kummankin koirat ovat todellisia putkihulluja! Tämä juttu vaati todellista jälkipyykkiä ja ajatustoimintaa. Yritin kuitenkin saada hieman rataa tehtyä joten jatkettiin matkaa. Kaarroksessa Merri pudotti muurin palikan ja  oma liike ei ollut enää niin hyvää, en saanut suoralle kunnon etumatkaa joten 13 takaakierto mentiin suoraa. Mentiin siitä sitten suoraan kepeille mitkä Merri aloitti, tuosta huonosta kulmasta ja aivan liian läheltä, väärästä välistä mutt lopetti oikein. En viitsinyt kuluttaa enempää aikaan vaan mentiin sitten maaliin asti.

Radan jälkeen huomattiin ettei rata ollut todellakaan helppo medeillä koska vain yksi koirakko sai tuloksen, kaikki muut HYL. Meidän osalta nousi tuo putki suurimmaksi kysymysmerkiksi. Mitä siinä kävi? Luuliko koira ett putki kääntyy samaan suuntaan kuin edellinenkin kun sinne lähetettiin aika samalla tavalla, pimeä putki? Vai aiheuttiko käskyt jotenkin kääntymisen; käskytin läpi-läpi-läpi-tule-tule, kääntyikö Merri sitten tule-käskyllä (ei ole koskaan sitä tehnyt aikaisemmin)? Päädyttiin siihen ett olis varmaan vaan pitänyt laittaa putkeen pakkovalssilla ett koira olis tiennyt radan jatkuvan sinne mihin putki kääntyy. Eihän sitä koskaan voi sanoa mitä koiran mielessä liikkui juuri sillä hetkellä. Kuulin myös myöhemmin ett aika moni maksi-koirakkokin oli "vaikeuksissa" noissa putkissa. Otettiin väliajalla lämppäriesteillä ahkerasti putkia ja niistä toinen putki (vihreä-keltainen) meni ongelmitta ja toinen (kokonaan musta) teki välillä tiukkaa. Hieman huolestutti mutt onnistuineiden suoritusten jälkeen päätin jättää asian ja toivoa ett Merri menee jatkossa putket kunnolla.

2. rata



Seuraavaksi siirryttiin agiradoille ja ylimääräiset höyryt oli nyt höyrytty. Rataantutustuminen meni aivan sairaan nopeasti, en ollut ollenkaan varma ett miten otan tuon alun sillä ansaesteet oli niin lähellä. Kuvassa ei oikein mutt 6 putken suu oli melkein 3 putken vieressä, joten piti miettiä ottaako vastaan ja toivoo ett pystyy viemään 6 putken ohi vai yrittääko linjata hieman jo kakkosella ja saada vetämälle sitten 3 putkeen. Yritin jälkimmäistä vaihtoehtoa mutt Merri jo oli lukinnut hypyn edestään ja meni sinne, eli päivän toinen HYL. Halusin kuitenkin mennä radan loppuun jotta saatais ottaa kontaktiesteitä radalla. Matkan varrella tuli huolimattomuusvirheitä esim. kepeillä kun käskin menemään nätisti niin Merri rupess himmailemaan lopussa kun en kannustanut loppuun asti. Sitten mentiin takaaleikkauksen takia 11 hypyn ohi, Aan kontakti valui maahan kun käsky ei näköjään tullut tarpeeksi ajoissa. Loppurata meni kuitenkin hyvin ja keinu oli hieno ja puomin kontakti juuri passeli.

3.rata



Tämä rata tuntui ihan jees radalta, paljon menevämmältä ja sain hieman luottoa edelliseltä kun putketkin meni ongelmitta. 3 putki oli aivan super-tiukalla mutkalle joten hieman myöhästyin valssissa 4 hypyllä ja kaarros hieman valui. Siitä ei onneksi koitunut harmia vaan jatkettiin hyvin matkaa. Aan kontakti oli nyt aivan super, juuri oikein kun käskytin hieman aikaisemmin. Kepit päästiin tykittäen alusta loppuun ja Merri toimi ihan super hienosti ja luki ajoissa ohjausta. 17 putki jännitti kun siinä oli aloitushyppy aivan hollilla. Pikkaisen linjasin, kädet alhaalla niin Merrihän lukitsi putken tosi ajoissa ja sinkosi sinne kuin raketti. Sitten vaan pientä pyöritystä toiseen putkeen ja hirveä hosuminen kun oli enää pari hyppyä jäljellä. Hätiköin 19 hypyn kanssa ja en saattanut vaan yritin lähettää. Merri ajautui pikkaisen linjan ohi ja kielto tuli. Voi kökkö, tyhmä minä!!! Nopea korjaus ja loppuun!

Aluksi harmitti todella paljon tuo oma moka mutt sitten mieli kirkastui todella paljon kun huomattiin Elinan ja Lilon nappaavan 4.sijallaan se viimeinen tarjolla ollut LUVA ja näin saivat sertin kolmosiin. He ovat sitä metsästäneet todella kauan ja aina ei ole ollut onnikaan oikein heidän puolellaan. Jos me oltais tehty nolla niin me oltais menty niiden edelle ja oltais napattu heidän luva. Oli siis hyvä kerrankin uhrautua hyvän asian puolesta :) Todella hyvää menoa oli vikalla radalla vaikka klo näytti jo 22 ja risat. Merri oli super-kuuliainen menettämättä vauhtiaan, ja itsekin liikuin niinkuin pitikin. Kyllä tää kisavire alkaa taas löytymään ja varmasti intoa piisaa jatkossakin vaikka tällä hetkellä hieman väsyttääkin. Merri on ansainnut lepopäivän ja hemmotteluhetken illalla hieronnan merkeissä. Ens yönä me sitten nukutaan makoisasti!

Luvien ja sertin jahtaus jatkuu viikon päästä samassa paikassa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti