...the Show must go on!!!
Käytiinpä kokeilemassa miltä tuntuu kisata Pohjois-Karjalassa kolmen startin verran. No... tulipahan nyt sitten ajettua 3 tuntia suuntaansa, kierreltyä kisapaikan ympärillä sijaitsevaa kaunista asuinaluetta ja tavattu uusia tuttuja. Siinähän se melkein olikin... Ei tullut tuloksia tällä kertaa vaan jatkettiin sitä metri-tavaran hommaamista. Kontaktit mentiin juoksemalla oikein tyylikkäästi eikä kunnon pysähtymisestä ollut tietoakaan, saatikkaa kontaktille jäämisestä. Huoh!
En oikein tiiä mitä tekis noitten kontaktien kanssa. Pitäisi päästä treenaamaan mahdollisimman monissa paikoissa ja eri esteillä niin saisi jotain vaihtelua. Kyllähän homma toimii meidän omassa hallissa kun ei oo mitään hälyä eikä mölyä eikä mitään sen ihmeempää muutenkaan. Jotenkin tulosten saaminen on tässä vaiheessa niin iso juttu ettei viittis ihan joka startista ottaa maksettua harjoitusta. Jos ei ala homma toimimaan kunnolla niin sitten pitää miettiä uutta vaihtoehtoa, mitä en kuitenkaan haluaisi tehdä. Haluaisin tosissaan pitäytyä noissa pysähdyskontakteissa koska se antaa minulle sen pienen hetken päästä parempiin asemiin jatkoa ajatelleen. Ja on kuulemma ihan tutkittu ett pysähdyskontaktit on nopeammat kuin juoksukontaktit juuri tuon ohjaajan etuaseman takia. Miksi päästää koiraa edelle jos sen pitää sitten jarrutella ja odotella ja ihmetellä ett mihinkäs sitä sitten. On tietysti paikkoja ja tilanteita milloin onnistuu jos koira etenee vaan suoraa ja menee edellä, mutt esim. eilen oli sellaisia kohtia missä oli aika riskialtista päästää koira edelle kontaktien jälkeen.
Eka rata:
Alku lähti ihan mukavasti liikkeelle. Hyvä heitto putkeen ja siitä sitten hypyn kautta A:lle. Kontakti tultiin ihan kympillä juosten, grrrr, hieman sappi alkoi jo kiehua siinä kohtaan. Sitten neliöhyppy! Yritin ohjata ett Kiia olisi kääntynyt oikean siivekkeen puolelle mutt se kääntyikin just sinne toiseen suuntaan. Ei siinä sitten muuta tarvittu kun jäin hölmönä paikoilleen ja silloinhan Kiia hyppäsi hypyn takaisin kysymään ett mihis sitten. Olis vaan pitänyt lähettää hypylle ja jäädä keskellä katsomaan mihin suuntaan kääntyy ja jatkaa siitä sitten. Jatkettiin kuitenkin matkaa kun halusin testata uudenlaisia keppejä pienellä vedätyksellä. Se onnistui todella hyvin! Kiia kesti hyvin ja lisäsi vauhtiakin kivasti. Mutt sitten keinu... Otti kontaktin ja pysähtyi mutt sitten oikein loikkasi jatkamaan matkaa ilman lupaa. Siinä kohtaa pinna paloi ja koira sivulle perusasentoon ja kävellen maaliin.
Toka rata:
Pienen jäähyllä olon jälkeen lähdettiin jälleen radalle. Alku oli helppo ja lähestyminen puomille ei aiheuttanut jarruttamista. Halusin tehdä persjätön puomin eteen sillä verukkeella ett kyllähän sen pitäisi siellä kestää. Joo... Käskytin aika rankasti ja Kiia ei tiennyt yhtään missä kohtaa kontakti pitää ottaa. Ei siis tullut 2on2off:ia. Omaa tyhmyyttäni en sitä vaatinut vaan keskityin siihen persjättöön. No tottakai joku lähti ilman lupaa ja sinkosi selkäni takaa muurille. Tehtiin sitten pikainen putki-puomi erottelu loppuun ja maaliin.
Kolmas rata:
Ainut valonpilkahdus koko päivän suorituksissa. Kontaktit meni kyllä taas juoksuksi (lyö päätä seinään). Muuten kivaa menoa mutt en tajuu mitä tapahtui just ennen A:ta olevalla hypyllä. Kiia oli lähdössä jo ponnistamaan mutt sitten muutti mieltään ja jatkoi menoa A:lle. Luulin siis todellakin ett hyppäähän se kun on sinne suuntaan menossa mutt ilmeisesti sille pitää kaikki näyttää rautalangasta vääntäen loppuun asti eikä mitään voi ennakoida. Positiivistä oli kun pystyin tekemään suoran putken eteen persjätön Kiian ollessa hypyllä ja putken jälkeen lähetys hypylle. Hieman pitkäksi loikka meni mutt onneksi sain korjattua sen seuraavalle hypylle. Loppupätkällä kaarrokset oli aika tiukat.
Videokooste radoista
Seuraavan kerran mennään radalle vasta Kuopiossa heinäkuun 3. päivä. Sitä ennen harjoitellaan kuumeisesti noita kontakteja valssilla/persjätöllä ja ties millä kärrinpyörällä. Onneksi sitä ennen pääsee hieman hengähtämään ja katsomaan mallia ja oppia viisaammilta sm-kisoissa.
Onneksi koko viikko ei ollut pelkkää agia vaan käytiinhän me harrastamassa pientä hyväntekeväisyyttä Imatralla KaaSu:n mätsärissä. Ilmoitin molemmat koiruudet pieneen, jopa Kiian. Kiia osallistui sillä ehdolla ett siskoni Stiina suostuu näyttämään sen, ja suostuihan hän. Halusin tosissani nähdä kuinka Kiia käyttäytyy pöydällä kun en oo itse sitä viemässä. Kiia kunnioittaa Stiinaa todella paljon ja siellähän se seisoi kuin tatti. Hieman ilme kertoi ett olisi kyllä mielellään ihan jossain muualla. Kaikki muukin meni hienosti, juoksuttaminen ja seisominen. Miun pikku luottotyttö ansaitsi jälleen punaisen nauhan. Samoin onnistui Merrikin. Pöydällä seistiin kuin tatti ja nautittiin huomiosta. Liikkeet oli hienot ja häntäkin kesti selkälinjan alapuolella pienellä muistutuksella. Oltiin varmaan tunnin ajan sitä koko ajan harjoiteltu :) Isossa kehässä sitten härdelliä oli jo niin paljon ympärillä kun kanssakilpailijat sinkoilivat kuka miltäkin puolelta ett silloin hieman pakka levisi ja häntä pääs nousemaan. Päästiin vielä 6 parhaan joukkoon mutt ei sitten sijoituttu 4 joukkoon. Hienosti kuitenkin molemmat menivät ja ansaitsivat nakkipalkkansa :) Heinäkuussa sitten mennään Merrin kanssa Juvalle testaamaan hännän kantoa Ruskovaaran arvostelevan silmän alle. Eli siihen asti treeniä treeniä treeniä monella saraa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti