perjantai 4. helmikuuta 2011

Toivo elää!

Kiian kanssa ollaan alettu treenaamaan agilityä hienoisen tauon jälkeen. Joo ei olla vieläkään selvitty Savonlinnassa ryhmään, ja tätä menoa ei varmaan selvitäkään mihinkään järkevään mutt se on sitten aivan toinen juttu. Mietitään sitä myöhemmin. Meillä oli tarkoitus aloittaa kisat 12.2 Varkaudessa mutt kaikki ei ihan mee niinkuin ajattelee :) Selailin tuossa viime kuun lopussa agilitynkisakalenteria ja leikittelin mielessäni eri kisoja, mihin vois mennä ja vähän katselin aikatauluja. Meillä on Kiian kanssa Rannikon valmennus 13.2 Kouvolassa ja seuraavana päivänä miulla alkaa työharjoittelu lapsuuden päiväkodissani. No joo! Meill ei oo paljoa koulua juuri tuolla kisaviikolla joten ei oikein tehnyt mieli jäädä Savonlinnaan roikkumaan joittekin kisojen takia. Varsinkin ku ne järjestetään kylmässä maneesissa, missä on vielä todella raskas pohja. Kääk, pelkkä ajatuskin siitä ett vietettäis koko päivä kylmässä niin ei kiitos. Vähemmästäkin voi saada keuhkokuumeen!
Tein sitten totaalisen ja rohkean vedon. Ilmoitin aivan viimehetkellä meidät 6.2 Hyvinkäälle! Päästään sitten kisaamaan oikein isoon porukkaan. Melkein voisi sanoa ett mahan pohjasta kouraisee edelleen koko ajatus. Tai sitten huvittaa. Pelottaa ja naurattaa! Onko tässä enää mitään järkeä? Ainut mikä oli järjellä ajateltu oli se halli. Ihana lämmin halli missä on hyvä olla ja hyvä alusta mitä pitkin juosta. Ei tartte miettiä kuinka pitää itseään sekä koiraa lämpimänä ennen kisasuoritusta ja sen jälkeen. Ollaan varmaan hieman karkeita ja altavastaavia muihin verrattuna mutt joskushan se on aloitettava. Varsinkin meidän tauon jälkeen moni varmaan ajattelee ett onko mitään järkeä. Ei varmaankaan mutt veri vetää kisaamaan! Onneksi sentään päästään 3 kuukauden ajan Rannikon valmennuksiin ett päästään taas vireeseen. Kesällä sitten tahkotaan treenejä täällä koto-Lappeenrannassa ja kisataan samalla.
Nyt me siis ollaan treenattu. Ja varmaan kaikki arvaa mitä... eli kontakteja. Iski aikamoinen motivaatio treenata ne siihen kuntoon ett kärsitään mennä radalle. Vielä viikko sitten näytti aivan karmeelta. Sunnuntain epiksissä varmaan kaikki meni pieleen. Siis ei mitään järkeä. Kontaktin opetuksesta ei ollut mitään hajuakaan kun Kiia pääsi puomille, huoh. Silloin kyll teki miel jättää koko Hyvinkään reissu väliin. Nyt eilen ja tänään muistutettiin ihan olan takaa kuinka asia toimii kontaktilla tai ei kunnian kukko laula. Tänään treenit meni kontaktien osalta niin aivan super-hienosti ett nyt todellakin toivon ett jotain sen koiran sievässä päässä naksahti. Pidetään sormet ristissä ja toivotaan parasta. Se nähdään sitten sunnuntaina. Jos kontaktit onnistuu kisoissa niin sitten paljastan minkä uuden jipon tein kontaktilla. Toivotaan toivotaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti