Kun menin ilmoittautumaan niin näin hallin seinällä valmiin ratapiirroksen. Jaaha miltäs eka rata näyttää..? Siis ei voi olla totta!!! Rata oli aivan sama kuin mitä pari vuotta sitten meidän omissa kotikisoissa kun Kiian kanssa kisattiin toka kisa kolmosissa. Siis eiiiii! Ei tarvinnut kuin vilkaista radalle niin tottahan se oli. Tietysti pikkaisen linjat olivat eri mutt periaatteessa sama rata. Voin myöntää ett pikkaisen meni into mutt tulipahan revanssin paikka. Se mitä kävi Kiian kanssa noissa kisoissa voitte lukea http://haivahdyksen.blogspot.fi/2011/03/huippu-agiviikonloppu.html. Silloin radat menivät eri järjestyksessä (H-A1-A2) kun nyt radat meni A2-H-A1.
Ekalle radalle mentiin sillä ajatuksella ett kyllä tää nyt hoidetaan ainakin huomattavasti paremmin kuin kaksi vuotta sitten. Silloin hyvä ett muistin koko radan ja olin aivan pyörällä päästäni. Nyt ei onneksi ollut sitä ongelmaa vaan radan muistaminen oli yllättävän helppoa ;). Pikkaisen haasteen meille toi se ett Merri lähti jo neljäntenä ett miten herra kestää käsissä ilman suurempia höyryjen päästelyjä. Onneksi oltiin kuitenkin käyty aika pitkä lämmittelylenkki ennen rataantutustumista.
Rata alkoi hyvin vaikka ite olisin voinut lähteä aikaisemmin liikkeelle heti alusta mutt tää on sitä kuuluisaa varmistelua mitä ei saisi enää noin räikeästi tulla. Aalla herra pysähtyi todella hyvin ja lähti käskystä, näin sain hyvin etumatkaa. Kepit olivat helpossa linjassa joten niiden kanssa ei tarvinnut ottaa paineita. Ensimmäinen todellinen jännityksen paikka tuli puomin ylösmenossa kun Merri toinen takajalka putosi puomilta ja toinen oli tippua. Kyllä tuntui taas aika todella pysähtyvän radalla kun katsoin miten tilanteessa käy. Onneksi Merri sai jalkansa todella nopeasti takaisin ja meno jatkui. Hieman kyllä mietin heti ett mahtoiko tulla minkäänlaisia revähtymiä taipeisiin mutt liikkuminen on normaalia eikä aristuksia ole. Loppurata meni muutaman pitkän kaarroksen kera ja tiukalla vedolla putkeen. Loppujen lopuksi päästiin nollalla maaliin ja fiilis oli aivan mahtava. Jäähkälenkin jälkeen käytiin katsomassa lopputulokset ja ennenkuin pääsin tuloksille asti niin Satu jo hyökkäsi kimppuun onnittelemaan 0-voitosta ja A-SERTistä! Siis what? Me oltiin ainoat nollan tehneitä :)! Aika tiukille kyllä meni kun ihanneajasta -1,68. Ei siis ollut mitkään löysät ihanneajat. Mutt ei se mitään, nyt saatiin se varsinainen agikellokin tikittämään :)
Videokooste radoista...
Toka ratana oli hyppis!!! Älkää kysyä mikä helkkarin idea siinä oli ett piti purkaa jo valmis rata ja rakentaa uusi. Muutenkin tuplien teon kannalta kaks agirataa on minusta paljon parempi. Ensimmäisen harmaa hius tuli välistävedoista mutt onneksi radalla ne oli todella pitkillä väleillä joten todella vääntämisellä uskoin niidenkin toimivan, ja niinhän ne toimi. Mutt sitten taas ne kuuluisat kepit... Suoran putken jälkeen hypyn vierestä tiukkaan kulmassa. Päätin ottaa kunnolla haltuun ja sitten lähettää. No Merri tuli kyllä kunnolla haltuun, vähän turhankin tiukasti kun sitten pää kääntyili aivan liikaa ja herra aloitti kepit väärältä puolelta. Sen jälkeen treenattiin keppejä HYL arvoisesti kun kieltoja tuli ihan riittävästi. Herralla ei ollut malttia aloittaa oikeasta välistä vaan sinkoili jälleen varmaan kolmanteen väliin. Tarttee sanoo ett hieman söi kun miettiin paljonko tuotakin ollaan harjoiteltu. Loppujen lopuksi vein Merrin aivan ekaan välikköön minkä jälkeen päästiin jatkamaan kunnolla loppurata. Ja sehän menikin sitten puhtaasti. Nolla olisi ollut tuollakin radalla todella lähellä, ja tupla, kun herra vaan olisi alunperin aloittanut oikealta puolelta kepit. No ei jäädä sitä märehtimään.
Viimeisenä ratana oli toka agirata millä kaksi vuotta sitten Kiian kanssa otettiin ensimmäinen nolla kolmosissa. Tiesin ett rata ei ole mikään kovinkaan vaikea mutt silti tarkkana sai olla. Puomin jälkeen päätin niiston/pyörityksen sijaan ottaa saksalaisella seuraavan hypyn mutt olin hieman jäljessä ja Merri hyppäsi hypyn väärinpäin. Vaikka kepit oli aivan suorassa linjassa niin en tiiä mikä siinä oikein oli - häiritsikö miun valssi siinä edessä vai mikä - mutt Merri aloitti kepit tokasta välistä. Meinasin ottaa kepit alusta asti mutt kun oli HYL alla niin en kehdannut. Sitten lopussa olisi pitänyt mennä Aalle putken sijaan mikä oli Kiialle todella helppo juttu mutt mitäs Merri tekeekään, menee siis putkeen vaikka otin haltuun ja käskytin niin äänellä kuin kädellä. Loppumatka tultiin kävellen maaliin.
Paljon on harjoittelemista kun vaan jostain repisi sitä aikaa. Oon tällä hetkellä koululla jumissa tän pari viikkoa joten treenaaminen on siis todella minimaalista. Voin ihan rehellisesti sanoa ett tänä vuonna tavoitteet ei ole mitenkään todella korkealla esim. sm-kisojen suhteen. Ens kuussakin olen vain muutaman vkonlopun kotona ja toukokuussa pari päivää viikolla harjoittelun ohessa. Toukokuussa kisataan vain yhdet kisat Mikkelissä kun se on ainut vkonloppu milloin minulla on vapaata. Kesäkuu on onneksi lomaa mutt silloin ei pysty muuta kuin kertaamaan ja ottamaan muutaman kerran kisatuntumaa. Ja sitten Muskan juoksut pitäis alkaa touko-kesäkuun vaihteessa eli Ruotsin reissukin olisi edessä kesäkuussa. Oon yrittänyt kertoa Muskalle ett sitten siihen tahtiin kehittää niitä juoksuja ettei mene sm-kisojen kanssa päällekäin astutusreissu.
Mutta näillä nyt mennään tällä hetkellä eli nämä pienet onnistumiset ovat kyllä suuressa arvossaan. Tulevaisuutta suunnitellaan ja ajatuksia heitellään ilmaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti