Tauon paikka

On kaamos aika ja silloin ihmisten tulisi rauhoittua ja levätä. Itsestä on tuntunut jo vähintään kuukauden ajan siltä ett voisi hieman jo hengähtää. Johan tässä on painettukin sieltä helmikuusta asti kun treenattiin tulevia sm-kisoja varten. Nyt alkaa olla takki tyhjä, niin henkisesti kuin fyysisestikin kun on ollut niin paljon ajattelemista ja tekemistä, varsinkin agilityä ajatellen. Onneksi sitä on voinut tehdä tässä pimeiden iltojen aikana vaikka mitä... vaikka neuloa :). Ei siis todellakaan ole ollut koskaan meikän juttu mutt nyt jotenkin innostuin... johtuu varmaan kivoista langoista mitä tänä päivänä on tarjolla.

Reilun kuukauden saldo

Tää vuosi alkaa olla tosissaan aika pulkassa! Ei olla kuukauteen käyty tekemässä omatoimitreenejä, ollaan vaan käyty ulkopuolisissa koulutuksissa, pääsääntöisesti Merrin kanssa. Niistä on ollut todella paljon hyötyä ja ovat antaneet paljon. Pitäisi laittaa ihan ylös ja tehdä kunnon suunnitelmat miten tauon jälkeen edetään. Vaikka olin ajatellut ett jäädään nyt tauolle niin pakko oli kuitenkin ilmoittaa molemmat harmaat vielä tän vuoden viimeiseen kisaan Vantaalle kun sitten ei päästä vähään aikaan tekemään mitään. Voi olla siis ett pitää käydä hallilla muutaman kerran piipahtamassa ennen kisoja :) Eli se siitä tauon aloituksesta :D. Mutt uutena vuotena sitten jäädään parin kuukauden tauolle ja palataan agilityn pariin sitten maaliskuussa. Vaikka emme käykään ohjatuissa treeneissä/valmennuksissa niin kyllä me silti jotain pientä otetaan kotona, esim. ämpärin (myöhemmin siivekkeen) kiertoa. Näin saadaan jotain pientä aktivointia elämään lenkkien, ulkoilun ja muun aktiviteettien sekaan.

No mitä meille on sitten tän vuoden puolella oikein tapahtunut... Yhteenveto!

Kiia:

kisoja 17 (3 Ruotsissa)

startteja 45 (6 Ruotsissa)

0-tuloksia 14

0-voittoja 4

agisertejä 2

 

Merri:

kisoja 19 (5 kakkosissa ja 3 Ruotsissa)

startteja 50 (6 Ruotsissa)

0-tuloksia 2

0-voittoja 1

 

Nämä ovat siis ennen vuoden vikoja kisoja!!!

 

Kisaaminen ja yhteistyö

 

Kiian kanssa yhteistyö alkoi sujua todella hyvin, varsinkin sen jälkeen kun päästiin OJ:n remmiin ja käytiin muutaman kerran ulkopuolisilla kouluttajilla. Kiian kanssa on helppo kisata kun toinen on todella kuuliainen ja antaa niin paljon anteeksi tätä meikäläisen huitomista ja heilumista. Kiia lukee itse rataa ja esteitä ja siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Merri taas ei anna yhtään anteeksi huonoa ohjausta vaan rokottaa todella rankasti jos itse hölmöilen. Vielä kun siihen lisätään nopea vauhti ja todella aikaisessa vaiheessa esteet lukitseva äijä niin silloin pitää olla ajoissa ja oikeassa. Sitten kun kaikki natsaa kohdalleen niin herran kanssa meno on aivan superia. Oon joutunut todella tekee ajatustyötä miten saan meidän menon taas sujumaan kun viime aikoina on tullut välillä sitä ja välillä tätä. No, kevät ja kesä ei ole sujunut kovinkaan suotuisasti meidän yhteistyötä ajatellen kun koulutusryhmä ei ollut meille sopiva ja sitten kesällä jouduin niin paljon keskittymään Kiian kanssa yhteistyöhön. Nyt kuitenkin olis tarkoitus panostaa enemmin herran kanssa tekemiseen. Onneksi ollaan Merrin kanssa jälleen OJ:n remmissä niin tuloksia on jo nyt alkanut syntyä.

 

Arvokisat ja kisat Ruotsissa

 

Kiian kanssa kisattiin ensimmäistä kertaa kummankin agiuran aikana SM-kisoissa sekä MM-karsinnoissa. Ne oli kyllä niin huiput kokemukset ett ens vuonna uudestaan kokemusta hankkimaan. Vaikka menestystä ei tullut niin nälkää jäi ens vuodeksi ihan kunnolla, ja tietysti tavoitteet on jo asetettu. Ens vuonna SM-kisoissa karsintaradasta läpi ja MM-karsinnoissa tokalle päivälle :). Merrin kanssa tavoitteet on siirretty vuodelle 2014.

 

 

Arvokisojen välissä käväistiin myös Ruotsissa kisaamassa... oli kyllä niin mahtava reissu ett joskus on pakko päästä uudelleen. Samalla tietysti päästiin tapaamaan Muskan ehkä-tulevaa-sulhasta, ja sehän se olikin koko matkan tarkoitus. Nyt vaan todella toivotaan ett Muskan lonkat ym. antavat vihreää valoa ja saadaan kesällä pikku taaperoita taloon :)

 

 

 

Vuoden viimeiset ulkopuoliset koulutukset

 

Joulukuun alussa käytiin Kaarinassa Elina Jänesniemen koulutuksessa. Kiitokset Karolle järkkäämisestä. Vaikka matkaa kertyi aika tavalla ja reissussa meni koko vkonloppu niin kyllä se oli sen arvoinen. Saatiin niin huippuvinkit meidän keppi"ongelmaan" ja sekä keppi-putki erotukseen ett ne pelkästään olivat jo riittävä syy matkustaa koulutukseen. Nyt vaan niitä harjoittelemaan!

 

 

On se jännä miten joku uusi kouluttaja hieman hermostuttaa eikä silloin pysty tekee normaalia suoritusta. Olin varmaan koko koulutuksen ajan ihan kipsissä ja tein aivan typeriä juttuja, tai oikeastaan unohdin koko ajan mitä olin tekemässä :). Vaikkei päästy Merrin kanssa kuin puoleen väliin niin saatiin jo tuosta alustakin niin hyviä vinkkejä. Ja nuo keppiongelma on niin miun omassa päässä. Onneksi! Voi siis syyttää vaan itseään. Käytän alussa kaarta ettei Merrin tarvi kärsiä miun omasta ongelmasta. Saan itsekin siitä hieman tukea kun voin keskittyä kunnolla tekemiseen eikä tarvi itsekään pelätä virhettä.

 

Viime su 9.12 oli sitten OJ:n vikat treenit a'la Jenny Damn (topteam:n 1.leiriltä). Nyt ei todellakaan alussa hermostuttanut vaan ei ollut niin sitä tekemisen meininkiä ja fiilistä. Ilmeisesti ajatus tauosta alkoi olla jo niin vahva miun päässä ett se söi tehoja tekemisestä, esim. valssit valuivat ties minne ja meinasin törmäillä esteisiin. Ei kyllä pitäis mutt näin harmittavasti pääs käymään. Onneksi draivi kuitenkin parani tekemisen myötä ja loppupuolella tekeminen tuntui jo kunnon tekemiseltä.

 

 

Näyttelyt

Ja ollaanhan me muutakin tänä vuonna tehty kuin vain juostu agilityä, vaikkei sitä ehkä ihan niin uskoisi :). Merrin kanssa käytiin 6 näyttelyssä (4xERI, 2xSA, 1xvaraserti ja 2xEH) ja Muskan kanssa kolmessa saldolla ERI, EH ja H. Alunperin oli tarkoitus käydä useammassakin mutta Muska pudotti karvansa ja sitten tässä lähistöllä ei ollut mitään kivoja näyttelyitä. Messarikin jäi väliin, kuten varmaan tulevaisuudessakin, kun Merri rupess pudottaa jälleen karvaansa marraskuussa. Vaikkei ole nyt ihan niin vähässä karvassa kuin vuosi sitten mutt hyviin sijoituksiin pitää olla kunnon karva päällä.

Ja sitten se häntä... Nyt kärsittiin siitä vain kahdesti... Lappeenrannassa sekä Parikkalassa. Kotinäyttely oli ensimmäinen koko vuotena ja Parikkala siitä vähän ajan päästä. Vaikka yritettiin silloin vaikka mitkä konstit niin häntä muistutti lipputankoa. Onneksi tänä vuonna sain kaksi kertaa Merrille eri handlerin (Seijan ja Pian) joiden ansiosta häntä kesti siellä missä piti. Lahdessa Merri nappasikin Seijan kanssa uransa parhaimman saavutuksen AVO ERI2 PU3 ja VaraSerti. Serti jäi jälleen harmittavan lähelle mutt ehkä se sieltä joskus tulee... Kahdessa vikassa näyttelyssä olin itse narun päässä ja silloin jälleen taisteltiin hännän kanssa. Onneksi sain pidettyä sen kurissa juuri kriittisillä hetkillä :). Vielähän tuossa olisi työnsarkaa mutt katsellaan kun keritään.

Muskakin tosissaan pääsi misseilemään! Neiti oli kyllä niin keskeskasvuinen ett suomalaiset tuomarit rokottivat EH:n ja H:n arvoisesti. Tanskalainen tuomari sentään arvosteli Muskaa ikäisekseen joten silloin saatiin ERI. En kyllä edelleenkään tajua tuota ideaa ett pitää keskenkasvuista verrata aikuiseen. Eihän niitä veteraanejakaan verrata 3-vuotiaaseen vaan siinä katsotaan ikää. No nyt sentään Muska on jo paljon kehittynyt keväästä joten keväällä nähdään millaisia arvosteluja neiti sitten saa.

Blogi hieman hiljenee loppuvuodeksi joten antoisaa treenitaukoa niitä pitäville ja antaa kehon ja mielen levätä kevään tarmoa odotellen :) Me ainakin nautitaan vapaista illoista ja ajasta milloin ei tarvitse kellon kanssa elää!