Arvokisanollat blakkariin

Joskus sitä kannattaa olla hullu ja herätä vapaaehtoisesti sunnuntaiaamuna klo 4 ja lähteä puol viisi ajamaan agilitykisoihin. Nyt ei menty Lietoon vaan Kuopioon kisaamaan ACEn kisoihin Kiian kanssa. Eka startti oli klo 8.40 joten aikaisessa saatiin olla liikenteessä. Mikäs sitä oli matkustaessa kun äitini lähti matkakaveriksi, ja taivaalla tuikki tähtiä ja sää oli kirkas. Matka sujui yllättävän leppoisesti ja iisisti. Kerran vain pikapysähdys Mikkelissä ja matka jatkui. Perillä oltiin hyvissä ajoin joten ei paniikkia.

Aloitettiin hyppiksellä, jossa tuomarina toimi Orimattilasta tuttu Katarina Virkkala. Hän oli jälleen tehnyt kivan radan, vaikka oma meno oli vielä siihen aikaan todella tahmeaa. Tuntui että pää pyöri eri suuntaan kuin mitä maailma ja jalka ei kunnolla noussut. Kiian kaarrokset venyivät ja ohjaus oli muutenkin sinnepäin. Ja just kun luulin selvinneeni melkein radasta, 3. vikan hypyn takaakierron ohjaus oli niin aneminen ett Kiiahan ei voinut sitä millään lukea, joten hyppy suoritettiin vikapäin. Voi kökkö!!! Se oli lähellä! Mutt ei auta itku markkinoilla vaan uutta matoa koukkuun!

Toka radan tuomaroi Vesa Sivonen ja hänelle ollaan paljosta velkaa. Keinulle käskytin väärin joten Kiia loikkasi aivan mielettömän loikan ylösmenolle. Jos osui kontaktille niin se oli vain puolikas antura, mutt ei tuomari nostanut virhettä. Aalla en käskyttänyt kontaktia ollenkaan kun keskityin seuraavaan hyppyyn. Tiesin ett Kiia hyppäsi todella korkealta ja varmaan nytkin osui vaan puolikas antura alueelle, mutta ei taaskaan virhettä. Loppu menikin sitten ilman ylimääräisiä jännitys momentteja, puomilla muistin jopa käskyttää joten se ei jäänyt tulkinnan varaiseksi. Tulos -6, 32 (4./24).

Ennen kolmatta rataa järjestin itselleni oman jännitysmomentin kun lähdin koiruuksien kanssa lenkkeilemään hallin takamaastoon. Olin kuullut hyvän lenkin ja lähdin kuulopuheella sitä suorittamaan. Käveltiin ja käveltiin ja ei jumakauta... mihin ihmeeseen me ollaan oikein tultu. Nyt ei kyll tultu ollenkaan sinne mihin piti. Miulla ei ollut kelloa, ei puhelinta joten ei ollut hajuakaan mitä kello oli tai mikä tilanne kisoissa. Ei auttanut muu kuin ottaa muutama hieman ripeämpi hölkkäaskel ett selvittäisiin vielä jotenkin vikaan starttiin. Kun vihdoin selvittiin ihmisten ilmoille niin onneksi makseja oli reilu kymmenen jäljellä, joten en missannut rataantutustumista. Koirat vaan äkkiä autoon, kenkien vaihto ja vesihuikka huiviin. Sitten oltiin taas valmiina tositoimiin.

Vika radan tuomaroi K.Virkkala. Nyt muistin jopa käskyttää kaikki kontaktit joten niiden kanssa ei ollut tällä kertaa mitään epäselvyyttä. Kaikki meni tosi hienosti ja loppusuoralla kävi ajatus siitä ett olinkohan unohtanut jonkun kiemuran kun rata meni niin jouhevasti ja nopeasti :) En ollut onneksi! Vikan riman kohdalla Kiia järjesti pienen jännityksen kun kuulin riman kopsahtavan. Onneksi kesti kannattimilla. Ei tainnut kuin pikkaisen hipaista mutt silti se hieman säväytti. Tuloksena radalta -10,48 (4./24).

Vaikkei nyt palkinnoille päästykään niin saatiin jo toinen tuplanolla blakkariin ja näin Kiialle arvokisanollat kasaan. Nyt Kiia jää kisatauolle koko loppuvuodeksi ja talveksi kun meillä alkaa suuri operaatio nimeltä "Mersumies-sm-kisoihin-2013". Siinä riittää töitä ja nollat ei varmaan ihan näin nopeasti tule kasaan. Tai eihän sitä tiedä kun päästään nyt tekemisen meininkään ja rutiini päälle. Toinen on kuitenkin aikamoinen tekijä :). Me lähdetään nyt kuitenkin tekemään meidän juttua ja katsotaan miten siinä edetään!

P.S. Kengät toimivat todella hyvin. Olen super-tyytyväinen!

Edellisenä päivänä eli lauantaina käytiin treenaamassa molempien harmaiden kanssa seuramme mestaruuskisoissa. Kun kerta ilmaiseksi pääsee mukaan ja ei ollut mitään ihmeellistä tekemistä juuri sillä hetkellä niin voiko vastustaa kiusausta. Kiian kanssa todettiin taas kerran ett kisatilanteissa ei ole mitään asiaa meidän omaan halliin. Neiti ei kuuntele yhtään ja sooloilee vaan omiaan. Voi sitä häpeää! Onneksi Merri sentään toimii, vielä, omassa hallissakin. Voi siis joskus startata vaikka virallisissakin kisoissa herran kanssa. Meno oli hyvää mutta harmittavasti jätkä ei lähtenyt välistävetoon vaan loikkasi suorastaan yhden hypyn väärinpäin ja tulokseksi näin HYL. Mutt hienot kontaktit, kepit ja loppusuora :) Video suorituksesta.

 

 

Tässä kuussa emme starttaa kisoissa ollenkaan vaan kerätään voimia uusia kisavkonloppuja varten, seuraavat kisat 6.10 Kouvolassa. Itsellä tuppaa olemaan tuota univelkaa jo niin paljon ett pakko välillä ihan levätäkin. Treenataan kyllä normaalisti mutt vkonloppuisiin saadaan nukkua pitkään. Kuun vika vkonloppu matkustetaan kuitenkin Orimattilaan mutta ei todellakaan kisaamaan missään lajissa, tai ehkä rohkeudessa. Mennään nimittäin luonnetestiin :)