Mikkelinpäivänä Mikkelissä...

... ja hieman edeltävänäkin!

Vietettiin siis koko vkonloppu jälleen Mikkelissä, Savon maalla. Nukkumaan sentään tultiin kotiin. Lauantaina oli Kiialla kolme starttia ja sunnuntaina Merrillä samanlainen urakka. Alkuvalmisteluja hieman haittasi meikäläistä jo viikon piinannut flunssa ja se ei todellakaan näyttänyt hellittämisen merkkiä lauantaina-aamuna. Ei auttanut muu kuin pakata kunnolla vaatetusta ja evästä mukaan + ihan hillitön määrä nenäliinoja. Mikkelissä sää suosi meitä, aurinko paistoi ja oli noin 9-10 astetta lämmintä. Harmittavasti vain julmettu tuuli viilensi ilmaa. Sai olla todella tarkka ettei paleltunut starttien välillä.

Tuomarina meillä toimi oman seuran Sami Topra. Hän oli taas tehnyt todella kivat radat mutt näin flunssaisen näkökulmasta aivan liian nopeat. Nenä tukkeessa, räkää kurkku täynnä ja lyijypainot jaloissa. Ei oikein ollut lentävä olo. Harmi!

Eka rata, hyppis: Tähän rataan mahtui 3xHYL ja yksi 5. Ensimmäinen virhe sattui kepeillä, Kiia jätti pujottelun kesken aivan lopussa. Vaikka katsoin videolta monta kertaa niin en keksi selitystä siihen. Oma vauhti pysyi koko ajan tasaisena, en ollenkaan kääntänyt kroppaa ennakoivasti enkä mitään muutakaan. Olisi vaan pitänyt antaa vahvistava käsky loppupuolella. Eka hyl tuli 9 putkella kun jäin jälkeen ja Kiia pyyhälsi väärään päähän putkeen. Toka hyl tapahtui 13 hypyllä kun Kiia halusi välttämättä hypätä hypyn väärinpäin huolimatta kierrä-käskystä. Kolmas hyl tuli sitten aivan lopussa juuri ennen vikaa putkea kun Kiia hyppäsi ylimääräisenä 2 hypyn. Ei oikein alkanut päivä putkeen.

Jäähdyttelylenkille sitten Kiian ja Muskan kanssa sekä kasa-nenäliinojen kanssa. Montakohan liinaa meni kun sai valuttaa aivonsa niihin. Tai ainakin siltä se tuntui. Oli kyllä niin surkuhupaisaa menoa ett ei mitään rajaa. Parin viikkoisen kotikisojen olotilasta ei ollut mitään jäljellä, ei kunnosta eikä fiiliksestä. Koska me startattiin Kiian kanssa ekoina medeistä niin meillä oli hyvin aikaa hiippailla kisa-alueen liepeillä ja olla vaan. Piti vaan muistaa hoitaa lämmittelyt ennen rataantutustumista.

Toka rata meni jo huomattavasti paljon paremmin, kiitos kontaktiesteiden. Niissä sain Kiian kiinni ja sain hieman hengähtää. Ei tarvinnut ihan juosta kieli vyön alla. Kepeille asti meno oli todella upeeta, puomi-putki erottelukin meni todella hienosti. Tein putkelle pakkovalssin niin Kiia ei edes katsonut Aa:ta vaikka oli just äskettäin sen mennyt. Kepeillä sitten... Kiialla meni puolessa välissä rytmi sekaisin, siis häh! Sitä ei ole tapahtunut sitten... ööö... en edes muista milloin. No ei muuta kuin alusta ett päästiin jatkamaan menoa. Sitten taas kulki. Puomin kontakti oli todella hieno ja Kiia jopa kestikin siinä aika kivasti mutt sitten... Suoran putken jälkeen tein persjätön ennen muuria mutt Kiia ei seurannut sitä niin tarkasti vaan pyyhälsi miun selän takaa muurin viereisen hypyn. Pöh! Kosahti ihan lopussa! Olisi vaan pitänyt ottaa kunnolla haltuun mutt ei vaan tullut sitä tehtyä! Rataa en saanut videolle joten en pysty tässä nyt sanomaan kuinka hyvin yritin ottaa haltuun persjätöllä vai oliko se vaan jokin sellainen valuva yritys...

Kolmannelle radalle olin päättänyt nyt klaarata kepit. Yritin pusertaa hieman ärhäkkyyttä itseeni sen flunssan läpi ett saataisi edes yksi hyvä rata. Ja sitä lähdettiin tekemään! Alku lähti hyvin, sain jopa terävää ääntä käskyihini hypyillä. 4 putken jälkeen en kyll käyttänyt ääntä kun Kiialla tuli aivan mieletön kaarros. Mikä se putkijarrutus taas olikaa? Miksi sitä on niin vaikeeta käyttää radalla? Kysympä vaan! Puomilla en sitten osannut käskyttää kunnolla, en edes muista sanoinko mitään. Jos sanoin niin varmaan jotain pihinää. Sen vaan huomasin ett Kiia hidasti vain hieman ja pyyhälsi sitten jatkamaan matkaa. Onni matkassa ett Kiia pyyhälsi juuri oikeaan päähän putkea. Huusinkin sille ett: "Just sinne!" Kepeillä toistin 4 kertaa kepit käskyä ett varmasti menee alusta loppuun asti kunnolla, ja menihän typy. Keinulle asti meni kivasti mutt sitten flussa ilmeisesti sumensi jo ajatus maailmaa sen verran ett en tiiä mitä olin oikein tekemässä keinun ja putken välillä. Ajauduin ihan liikaa eteenpäin ja olin aivan putken takana kun tajusin missä olin. Kiia jo pyyhälsi putkeen kun minä oon vielä siellä takana. Miun oli tarkoitus olla jo puolessa välissä puomin puolella menossa mutt mitä minä siellä putken alussa tein. Sitten vaan huutamaan ett hyppy hyppy. Kiiahan ei tietysti irtoa ihan niin hypyille joten pieneksi pyörimiseksi meni. Meinasin jo ite ratketa nauramaan kun miuta niin huvitti oma hölmöilyni radalla. Onneksi sentään päästiin suhkot kunnialla maaliin asti, ja ilman hyl:ä.

Saatiin siis tulos! Olin aluksi hieman hämilläni kun Terhi tuli sanomaan ett saitte sentään tuloksen. Siis häh... Eiks se ollutkaan nolla. Antoiko se muka sieltä putken jälkeiseltä hypyltä kiellon vai kuinka. No ei! No mistä se 5 sitten tuli? Hain kisakirjan ja mitä näinkään. Se 5 tuli puomin alastulolta! Voi....grrrr!!!! Huomaa kyll millaista tarkkuutta ja jämäkkyyttä Kiian kanssa saa olla kontakteilla. Jos yhtään herpaannut etkä ole mukana niin sitten voi just käydä noin. Jos olisin tajunnut tuon kontaktivirheen niin olisin varmasti istuttanut Kiian takaisin kontaktille. Kyllä tää agility on niin terveen sielun ja ruumiin urheilua. Aina saa olla tarkkana ja jämptinä!

Merrin kanssa oltiin baanalla seuraavana päivänä, toiveissa se viimeinen LUVA ja serti. Alku ei meilläkään sujunut ihan hyvin kun Merrille iski joku vatsavaiva paria päivää aikaisemmin. Masu taas sekaisin ja ruuan vähennystä. Mietin jo useamman kerran startataanko ollenkaan koko päivänä kun toinen ei ole saanut normaalisti ruokaa pariin päivään. Onneksi vointi on ollut muuten todella hyvä ja toinen on ollut niin iloinen ja energinen, niin aattelin kokeilla edes yhden startin verran.

Eka rata olikin aivan mieletön. Harmittavasti hyl heti kolmannella putkella. Oma moka niin täysin. Menin Aa:lta metrin liian eteen ja Merri pääs pujahtamaan selän takaa väärään päähän. Loppurata oli aivan super. Kontaktit oli upeat ja sain kerrankin hieman testata niitä.

Toka rata meni taas ihan niin miun omaan pikkiin. Halusin alussa kokeilla sitä mitä Kiian kanssa ollaan joskus tehty mutt se mikä sopii Kiialle niin ei välttämättä sovi Merrille. Se tuli huomatuksi! Alunperin meinasin ihan valssata 3 hypyn takana ja sitten persjättö putken jälkeen ennen pituutta. Mutt sitten iski ajatus ett jos sössin sitä valssia ja jään eteen niin sitten... blaa blaa... spekulointia! Nyt sitten menin vastaanottamaan jo pituuden taakse mutt olin liian kaukana kun Merri oli jo bongannut pituuden vieressä olevan muurin tullessaan putkesta. Ei siinä paljoa mikään auttanut. En todellakaan ymmärrä miks miun nyt sitten piti mennä niin kauaksi ottamaan vastaan kun jatkossa puomille ei ollut mikään kiire. Mutt kun halusin kokeilla niin halusin kokeilla. Mitä tästä opimme... luota aina siihen ekaan fiilikseen! No ei me oltais 0-rataa varmaankaan tehty kun kiirehdin renkaan luona ja Merri tuli siitä ohi. Kepeillä en tiedä mikä ihmeen ajatuskatkos Merrillä tapahtui kun pysähtyi kuin seinään ihan lopussa, siinä sitä sitten tuijotettiin hieman toisiamme. Loppu mentiin sitten vähän miten mentiin.

Vika rata, hyppis! Harmittavasti jo tokalla esteellä putosi rima mutt jatkettiin matkaa päättäväisesti ett jos saataisi edes tulos päivälle. Merri irtosi todella hienosti ja kuunteli/luki ohjausta aivan superisti. Lopussa se sitten hieman kostautui kun ajattelin sen ajattelevan samalla tavalla kuin Kiian. Suoran putken kohdalla huusin vain hyppy hyppy kun kuvittelin sen hakeutuvan putken jälkeen hieman äänen puolelle. Ei onnistunut! Merri vain nopeasti vilkaisi ja hyppäsi sivuttain olevan pituuden kun se oli suoraan putkesta tultua. Olisi pitänyt huutaa tule tule ja sitten hyppy, tai jotain!

Ei saatu tulosta päivälle mutt radat oli todella upeita, varsinkin eka ja vika. Tuon päivän aikana sain huomata miten hyvin Merri lukee ohjausta ja toimii vierailla esteillä ja vieraassa paikassa. Nyt sitä ei tarvitse jännittää enää. Kakkosiin ei vielä siirrytty mutt ei paniikkia, kyllä me vielä keritään! Nyt Merri viettää hieman vapaata ja parantelee vatsaansa ja energiavarastojaan. Kiian kanssa mennään 0-jahtiin Kotkaan heti lauantaina ja parin vkon päästä on sitten seuran mestikset. Niihin mennään sitten molempien kanssa.

Loppuun vielä kooste Merrin kisaradoista: